Riehakasta Uutta Vuotta!

Vuoden viimeinen päivä. Illalla ammuskellaan raketteja, ja Ransu pitää jättää joksikin aikaa yksin kotiin. Viime uutenavuonna se ei välittänyt raketeista, mutta on monta muutakin asiaa joista se ei silloin vielä "ymmärtänyt" mitään, mutta nykyään sillä on jokin suhtautuminen niihin. Se kyllä säikkyy välillä pamahduksia esim. metsäautotiellä. Ajateltiin, että seurataan illan aikana miten se reagoi jos lähistöltä alkaa kuulua rakettien pauketta, tässä ihan lähellä ei juuri olekaan kyllä omakotitaloja, joten ainakin viime vuonna täällä paukuttelu oli vähäisempää kuin anoppilassa päin. Sitten kun lähdetään itse ampumaan raketit, niin jätetään nettiradio auki, vaikka voihan se sitäkin ihmetellä, nimittäin en ole ennemmin sille radiota jättänyt auki - paitsi viime uutenavuonna kaiken varalta.

Eilen käytiin hiihtämässä, ja mulla on jalat aivan kipeinä. Keli oli hyvä hiihtää, mutta umpihangessa huhkiminen ottaa jalkoihin. Ransukin oli sangen väsynyttä poikaa kun tultiin takaisin. Nyt on auto lämmityksessä että varmaan taas huristellaan metsäautotielle uudelle hiihtoreissulle. Mun pitäis tuota painoa saada pudotettua, ja hiihto on kyllä siihen tosi tehokas laji joka treenaa koko kroppaa. Eikä se tee pahaa Ransullekaan kasvattaa peruskuntoa hangessa juoksemalla, nyt jo tohtii sitä paremmin siellä juoksuttaa kuin viime talvena. Viime talvena mentiin enempi noita moottorikelkkareittejä pitkin että Ransu olis saanut mennä siinä reitillä eikä tarvitse kahlata mutta niin se vain halusi pomppia hangessa, minkäs siinä sitten teet. Kuitenkin se on niin ihanaa siellä nevallakin hiljaisuudessa hiihdellä menemään ja antaa koiran riehua sydämensä kyllyydestä, varsinkin kun Ransu rakastaa lunta ja siinä möyrimistä!

Olikohan se tiistai-ilta, kun otettiin pitkästä aikaa Turboa ja sen jälkeen kyllä Casinoakin. Olen tännekin kirjoitellut että kun Ransu ei vielä ole malttanut tuossa Turbossa ratkaista kunnolla sitä vaikeinta tasoa, mutta edellisestä "turboilu-kerrasta" onkin aikaa ja ilmeisesti kärsivällisyyttä (ja älliä?) oli tullut lisää koska nyt se malttoi hienosti keskittyä miettimään miten se lelu toimii jos namit onkin siellä keskikehällä ja palikat niiden haarojen päissä. Aikansa se niitä pyöritteli ja nami meni välillä oikeaan suuntaan, välillä jäi kahden palikan väliin siellä haarassa ja vaikka mitä. Mutta ihmeen rauhallisesti se jaksoi siihen keskittyä, eikä mun tarvinnut sitä edes kannustaa yhtä paljoa kuin ennen, vaan Ransu toimi itsenäisemmin. Hyvä hyvä! Nyt voi sitten sanoa että Turbokin on ratkaistu. Siinä tosin riittää haastetta koska siinä niitä muuttujia on niin monta. Casinossa se jo melkein heti muistaa että luut piti ensin nostella pois ja sitten saa luukkuja auki. Yhden kerran se nosteli heti alkuunsa lähes kaikki luut pois ja sitten aukoi kerralla laatikot :) Casinoakin se suorittaa aika itsenäisesti, lähinnä mun pitää puuttua siihen kun se yrittää avata niitä laatikoita turhan väkivaltaisesti. Tietenkin annan kovat kehut aina päälle kun onnistuu.

Nyt lähdetään valmistautumaan hiihtolenkille!

"Missä sen korvat on?"

Eilen käytiin meidän "pikku-vahtikoiran" kanssa metsäautotiellä hiihtolenkillä. Loppujen lopuksi menin Ransun kanssa kahdestaan. Eipä ole vielä ennen tullut vastaan tilanne jonka tulkitsin niin että Ransua alkoi väsyttää hangessa kahlaaminen ja se tahtoi meidän kääntyvän takaisin ennen paikkaa jossa minä olin ajatellut meidän käyvän. Ransu alkoi jättäytyä minusta jälkeen ja juoksi välillä vierelle ja katsoi vain minua ja sitten kun pysähdyin niin se hyppäsi vasten. Hiihdin vielä vähän matkaa ja käännyin sitten takaisin. Olihan sillä virtaa kun lähdettiin takaisin päin menemään, mutta kotona se taas makasi aika reporankana. Ja onhan se ymmärrettävää että hangessa on sillä raskaampaa mennä kuin minulla suksien kanssa. Kun päästiin autolle takaisin, tuli vastaan pariskunta jotka Ransun piti haukkua räksyttää hyväksi. Vähän se murisikin mutta enimmäkseen se haukku oli sellaista ilmanaikaista räksytystä ja uhoamista. Ne ihmiset oli koiraihmisiä ja tykkäsivät koirista, menivät kyykkyyn ja antoivat Ransun käydä nuuhkimassa itseään, mutta sanankin jos mulle sanoivat niin heti alkoi Ransulla räksytys niiden ympärillä! Se mies naureskeli että kovasti tekis koiralla mieli tulla tekemään tuttavuutta mutta kun ei ihan uskalla. Niinpä niin, sitten piti uhota sitäkin kovemmin, eikä mitään vaikutusta sillä että yritin kieltää ja kutsua luokse rauhoittumaan. Vaihdettiin siinä kuitenkin muutama sananen mm. Ransun rodusta, ja sain taas kuulla Ransun näyttävän ihan Ransulta :)

Kotipihassa piti rynnätä ennenkuin ehdin huomatakaan, naapurin koiran luo. Se taitaa olla aika pentukoira, mielestäni kun näin sen aiemmin syksyllä (pimeässä tosin), se oli pienempi. Se koira puolestaan räksytti Ransulle, ja räksytti tänäänkin kun satuttiin törmäämään heihin taas. Tänään Ransu vain oli hihnassa eikä päässyt sen toisen luo.

Eilen illalla lenkkeiltiin illalla sukulaisiin. Heillä on 4 lasta, ikähaarukaltaan 5-17v. Sinne tuli vielä kylään näiden lasten kaksi serkkua vanhempiensa kanssa, joten Ransulla riitti ihmisiä ihmeteltäväksi. Ihmeen hyvin se kävi kaikkiin tutustumassa, ja lapsetkin pääsi aika pian hoitamaan Ransua. Ransu on kyllä uskomattoman kärsivällinen ja pitkämielinen lasten kanssa. Vaikkei se ole niitä juurikaan nähnyt. Mutta eilenkin se istui kiltisti lasten siliteltävänä niin kauan kuin lapset silitteli, välillä yritti nuolla naamaa ja "kutitti" lapsia nuuhkimalla ja tökkimällä kuonolla mahaan ja milloin mihinkin. Se itse meni yleensä lasten luo istumaan ja odotti että tulisi rapsutuksia! Vain yhtä miestä piti murista tämän tullessa sisään, kun oli heti jututtamassa Ransua ja ojentamassa kättä. Lisäksi pari kertaa joku tuli huoneeseen yhtäkkiä kun Ransu oli väsähtänyt ja pistänyt nukkumaan mun jalkoihin, niin se säikähti hereille ja murisi sitten tulijan ennenkuin tajusi että tuttuhan se on eikä se mitään aio tehdä. Oli siis hyvä vierailu.

Paras "lasten suusta" -juttu tuli tuolla vierailulla kun Ransu istui mun jaloissa sohvan vieressä ja mun vieressä oli se 5-vuotias poika, Sami. Sami kysyi saako se silittää Ransua niin mä sanoin että rapsuta vaikka tuosta korvan takaa. Siihen Sami että "missä sillä on korvat...?" Juu-u, yleensä aikuiset jaksaa sille höpötellä että missä ne sun silmät on että näetkö edes mitään, nyt yksi lapsi hoksasi ihmetellä missä ton koiran korvat on! Sitä samaa minäkin välillä ihmettelen...

Tänään lenkkeiltiin mummulaan jouluruualle. Antin pikkuveli tyttöystävänsä kanssa tuli joulunviettoon tänään ja syötiin sitten jouluruoka, me jo toistamiseen appiukon pöydässä. Ransu oli taas vailla rapsutuksia, tunki appivanhemmille hoidettavaksi ja jatkuvasti myös tuon nuorenparin luo. Se on siinä jokseenkin uusi piirre että se tuo itseään jonkin ihmisen tykö ja pistää istumaan sen näköisenä että odottaa rapsuja. Hyvähän se vain on, vaikka eipä nuokaan enää ihan outoja ihmisiä ole, appivanhemmat nyt ei varsinkaan. Vahtimista se ei ollut unohtanut tänäänkään vaan ensimmäisellä kerralla Antti oli pelottava suksiensa kanssa hiihtämästä tullessaan ja toisella kertaa minun kenkien kopistelu aiheutti vartioimisen tarpeen...

Noista aktivointileluista puhuessani sain viestin Ransun veljen omistajalta, ja hän ehdotti mun hankkivan Ransulle Dog Pyramidin. Se onkin ostoslistalla, mutta täällä ei ole sitä ollut vähään aikaan missään kaupassa ja nettikauppa josta olen aika paljon Ransulle kaikenlaista ostanut, se on tilapäisesti loppu. Hmh, ollut tilapäisesti loppu jo varmaan pari kuukautta. Viimeksi kun näin tuota Kärkkäisellä niin ei ollut ylimääräistä sitä ostaa vaikkei kallis lelu olekaan. YouTubessa olen katsonut videoita koirista jotka leikkii tuolla Pyramidilla, se tosiaan näyttää hauskalta ja haastavalta lelulta. Kyllä me se vielä hankitaan! Mutta mukava olis myös tuollainen lelu jossa saa yhdessä puuhata koiran kanssa, tuolla Pyramidilla koira leikkii itsenäisesti. Ransu on kyllä tasan niin ahne että se kiinnostuu aina kun on herkkuja mahdollista jotenkin saada :)

Meillä asuu fiksu schape-poika!

Joulupäivät alkaa olla takana, vaikka vielähän joulu jatkuu loppiaiseen, samoin jouluherkkujen syönti ;) Ransukin on saanut oman osansa. Ja uudella joululahjalla on leikitty pari kertaa aattoillan tutustumisen jälkeen. Juu, tuon Dog Casinon pitäis olla vaikeusasteeltaan kolmonen (asteikolla 1-3), mutta ainakin meidän fiksulle schapendoesille se oli aika helppo. Ongelmat tuli lähinnä siinä kun Ransu tuppasi käsittelemään lelua turhan väkivaltaisesti, mutta sitä olen sitten hillinnyt ja nyt se avaa luukut jo tarkemmin ja nätimmin. Luita mun ei tarvinnut kuin muutaman kerran sille näyttää että mitäs nää olis, tutkipa vähän, kun se jo hoksasi että niille pitäis jotain tehä ja niitä nostamalla saa herkun! Eikä noi pahuksen laatikotkaan aukea ilman että ottaa niitä luita ensin pois... Ei me heti alkuunsa laitettu luilla lukkoon niitä laatikoita, ja aluksi vain pari luuta ja loput niin että ne sai heti auki. Mutta parin kerran jälkeen totesin että eiköhän laiteta kaikki luut paikalleen. Ransu yritti ensin vähän raapia laatikoita auki, mutta muisti sitten vissiin että "luut ensin" ja napsi ne ylös. Huomasin että ne oli vähän haastavat tuollaiselle koiralle jolla on voimakas alapurenta, kun hampaita ei meinannut suht mataliin luihin saada vastakkain otteen pitämiseksi. Ransu ottaakin ne kaiketi paremminkin sivuhampailla(?) ylös.

Olenkin nyt miettinyt että mikä mahdollisesti olis se seuraava haaste, jota kokeiltais. Monet noista Ottossonin leluista kun ovat ehdottomasti liian helppoja Ransulle, Tornadonkin möin pois kun siitä ei ollut mitään haastetta ensimmäisen kerran jälkeen. Suosituksia vois tännepäin antaa muistakin kuin Ottossonin aktivointileluista, mutta ne on minusta olleet näkemistäni laadukkaimman oloisia.

Keksin tässä illalla Ransun kanssa Casinolla touhuttuani että miksei Musti&Mirri voisi alkaa vuokrata tuollaisia älyleluja? Ne on aika kalliita hankkia, ja sitten toisaalta kun se on kerran ratkaistu, niin olen kyllä sitä mieltä ettei se enää yhtä paljoa tarjoa haastetta. Ja sitten taas tulee aliarvioitua koira ja ostettua joku liian helppo lelu nurkkiin pyörimään, tai miksei joku päinvastoin osta arvaamattaan liian hankalaa jonka kanssa koira turhautuu eikä viitsi yrittää -> taas on nurkissa yksi turha (ja aika kallis) lelu. Niin jos M&M:stä voisi käydä vuokraamassa parilla eurolla/päivä tällaisen lelun, näkisi, kannattaako sitä hommata itselle, tai koira saisi vaihtelua ja uusia haasteita ilman että omistajan täytyy sen takia köyhtyä kymmeniä euroja kerrallaan. Systeemi toimisi siis vähän samalla tavalla kuin meillä ihmisillä leffanvuokraus Makuunista tai vastaavasta. Sitten jos koira hajottaa lelun käyttökelvottomaksi, sen joutuisi omistaja korvaamaan tietysti... Mahtaisikohan toimia? Täällä olisi ainakin moiselle palvelulle heti yksi käyttäjä! Tästä ei välttämättä silti olis liikeideaksi... *miettii*

Äsken tultiin lenkiltä, ei olla moneen päivään oikein päästy lenkille. Keskiviikkona oltiin niin väsynyttä poikaa edelliseltä päivältä ettei oikein mitään muutakaan jaksanu tehä. Aattopäivä meni sitten joka paikassa humputellessa niin ei siinä juuri enää lenkkeilyä kaivannut kun väsähti siitä kaikesta hälinästäkin. Eilen oli kova pakkanen (-25 astetta), ja se oli ehkä enempi omaa aikaansaamattomuutta olla lähtemättä. Tänään sitten käytiin lenkkeilemässä ja olihan sitä virtaa sitten kuin pienessä kylässä! Välillä piti kadota jonnekin omille teillekin kesken kaiken, jossain tyyliin metsäautotiellä olisin vain kävellyt mahdollisimman ripeästi menemään mutta nyt ei oikein voinut jättää toista kovin kauas näkyvistä kun käveltiin lähiössä jossa autoja voi tulla koska tahansa. Niinpä joutui tapojensa vastaisesti välillä houkuttelemaan Ransun esiin.

Huomenna mennään kaiketi metsäautotielle, minä ehkä suksien kanssa jos tietä ei ole aurattu. Vieläkään ei ole satanut niin paljoa lunta että moottorikelkkailijat olis alkaneet kulkea reitillään. Harmittavasti se enin lumi taisi sataa Etelä-Suomeen, mutta kiva kuitenkin että tännekin vähän saatiin lisää. Ransu ainakin osaa ottaa kaiken ilon irti uudesta lumesta.

Jouluaaton tohinat

Aamulla noustiin aikanaan ylös ja käytiin tekemässä viimeiset ostokset joulun syömisiä varten. Sitten saunottiin joulusauna heti aamusta, ja lähdettiin mun vanhempien luo syömään ja viemään jouluterveisiä. Ransu oli tonttukoirana tietysti mukana. Porukoilla se oli kovasti apuna kuusen koristelussa ja tietysti kinkun leikkaamiset sun muut kiinnosti sitä kovasti. Tädin mies kävi tuomassa äipälle ja iskälle kukkatervehdyksen, ja Ransu piti hänelle kunnon murinat. No siinä ei sitten keritty sanomaan ettei Ransusta sais välittää mitään, niin sehän meni sitten ihan arkailuksi koko homma kun Pasi oli niin pelottava mies sen kukkansa kanssa.

"Mummulasta" suunnattiin hautausmaille viemään meidän isovanhemmille kynttilät, eihän Ransu tietenkään sinne lähtenyt vaan odotti autossa. Kotia päästyä Antin piti lähteä joulupukkeilemaan melkein saman tien ja Ransu jäi kotiin levähtämään ja odottamaan toisen mummulan väkeä joulukahveille.

Anoppi ja appiukko tulivat joulupakettien kanssa ja Ransukin sai avattavaa. Ransu avasi itse omat pakettinsa! Paketista paljastui hieno Dog Casino, muovinen versio. Sitä sitten jo kokeiltiinkin ja Ransu sai tassulla auki pari luukkua kun kannustin sitä. Välillä homma meinasi mennä vähän yli-innokkaaksi mutta sujui ihan ok. Onpa tuota nyt aikaa sitten harjoitella. Luu-nappulat ei olleet vielä käytössä, ensin opetellaan avaamaan luukut ilman niitä ja sitten lisätään vaikeusastetta ottamalla luut mukaan peliin. Pelissä lukee että vaikeusaste 3, näyttää siltä että Ransu hoksasi aika pian tuon laatikoiden avaamisen tassulla, mutta vielä se on vähän sellaista epämääräistä hakuammuntaa ja summassa tassulla räimimistä. Casinon lisäksi Ransu sai siansaparoita, DentaStixeja ja shampoon. Kissatkin sai muuten lahjoja, aika paljon ruokaa, mikä onkin parempi kuin lelut koska leluja niillä ei juuri voi pitää kun Ransu ne syö. Eikä nuo enää leluista välitä samalla lailla kuin pentuna.

Me ihmiset kahviteltiin ja availtiin omat lahjamme, monenmoista tarpeellista sitä olikin paketteihin kätkeytynyt! Kiitokset niistä! Yksi joululahja on tälläkin hetkellä Antin toimesta kovassa käytössä, nimittäin WII Fit Plus -peli. Ransu makaa reporankana tuossa lattialla. Se on maistellut tuoreita puruluita, syönyt yhden siansaparon ja tietysti ehtinyt leikkiä uudella lelullakin. Ei ihme että väsyttää kaiken reissaamisen lisäksi. Huomenna mennään anoppilaan jouluaterialle ja se pääsee sinne mukaan.

Väsynyttä poikaa

Eilen kierrettiin pitkä lenkki metsäautotien kautta. Käveltiin metsäautotielle, mentiin metsäpolkua pitkin pururadalle, ja sieltä sitten pois ja tietä pitkin kotiin. Kaksi tuntia meni lenkillä ja olihan Ransu väsynyt sen jälkeen. Illalla sitten vielä tehtiin iltalenkki, kun haettiin tilaamamme desinfiointiaine, jonka toimitti tuote-edustajan mies työmatkansa varrelle. Sielläkin vain mennä hupsahti se tunti, eli eilen tuli ainakin lenkkeiltyä. Mutta väsynyt koira on onnellinen koira, Ransu ainakin huokaili tyytyväisenä ja oikoi pehmeällä matolla :)

Ransun lempparipaikka on muuten olohuoneen uusi ryijymatto. Minustakin se on aivan ihanan pehmeä ja mukavan tuntuinen matto, ja se on myös Ransun ja kissojen suosiossa lekottelualustana.

Tänään on otettu rauhallisesti, eilisenkin takia, ja koska huomenna riittää sitten vientiä moneen paikkaan ja autossa istumista. Oikeassa reunassa on kuva Ransusta uudessa tonttumanttelissa ;)

Ransu ja omistajansa toivottavat kaikille blogin lukijoille oikein rauhallista ja lämpöistä Joulua!

Koiranelämää ja joulun odotusta

Täällä vietetään normaalia koiranelämää, pakkaset on lauhtuneet ainakin toistaiseksi, mutta tuuli on ollu kylmä ja pureva. Se ei tosin mitenkään estänyt meitä käymästä pitkästä aikaa metsäautotiellä pitkällä lenkillä. Hyvä että uskalsin sinne, kukaan ei onneksi ole tullut mulle ainakaan kertomaan että siellä olis liikkunut susia, mutta uusimmassa Koiramme-lehdessä oli paljon juttuja susien ja koirien kohtaamisista. Tuli kyllä sellainen olo että pitää varmaan hommata ase olalle kun lähtee lenkkeilemään metsiin että tuntis olonsa turvalliseksi... Onneks ei ole vielä kohdalle osunut, vaikka tuolla korpimaiden laitamilla lenkkeilläänkin.

Illalla käytiin mummulassa kyläilemässä, ja Ransu otti sitten kaiken hyödyn irti siitä että siellä on innokkaat anoppi ja appiukko hoitamassa. Monta kertaa se meni rapsuteltavaksi ja paijattavaksi ja meinasi syliinki nousta. Sitten yritti tulla multa kerjäämään huomiota, ja koska sillä ei ole lupaa olla keittiössä silloin kun syödään ja kahvitellaan ja sen pitäisi odottaa keittiön ulkopuolella lupaa, se päätti yrittää sitkeästi omin luvin keittiöön. Noh, tarpeeksi monesti kun tuolla nuoriherra Once Morelle toistettiin että asia on nyt näin ja sinä teet niinkuin käsketään, niin menihän se viimein perille.

Eilen muuten käveltiin 4H-toimistolle, kun mun piti toimittaa sinne toimintapäiväkirja. Ransu ei ole ikinä ennen noussut portaita, jollekin kerrostalo-koiralle se on ihan arkipäivää, mutta Ransu ei ole noussut kuin pariaskelmaisia ulkoportaita tähän asti. Toimistolle piti kuitenkin kiivetä yläkertaan, ja tietenkin se ensin yritti liukkaissa portaissa liian kovaa ylöspäin, mutta onneksi ne oli umpinaiset eikä sattunut vahinkoa. Äkkiä se kuitenkin hoksasi miten sellaisella pinnalla kävellään. Ei heti tullut mieleenkään kun sinne menin että tuohan on sille ihan uus juttu.

Joulu lähestyy ja suunniteltiin Ransun jouluherkkuja. Anoppi lupasi tehdä Ransulle yhden rasian suolatonta maksalaatikkoa. Kalkkunaa se varmaankin saa myös, ja lanttulaatikko maistui toisessa mummulassa muutama viikko sitten. Täytyy koirallakin joulu olla kun me ihmisetkin sorrutaan mätystämään kaikkea ihan liian kanssa. Onhan Ransu ollut kuitenkin sen verran kilttikin, että se varmastikin saa monta lahjapakettia avattavaksi jouluaattoiltana :) Anoppi oli muuten koulussa oppilaille sanonut että heille tulee aattona joulupukki ja tonttukoira käymään. Oppilaat oli kyselleet heti että millainen se sellainen on; suloinenpa tietenkin.

Yksityistreenit

Onpas ollut vilpoisia päiviä! Ransun kanssa käytiin eilen hihnalenkillä, mutta vapaana lenkkeily on nyt ollut vähemmällä kun on ollut kylmää. Näytti siltä kylillä ettei täällä moni koira päässyt ollenkaan lenkille kun ilmeisesti omistaja ei tarkene viedä... Sitten toisaalta naapurin kiinanharjakoirat oli urheasti eilenkin illalla ulkona kiristyvässä pakkasessa!

Tänään oli hallitreenit, ja jostain syystä kaikki muut perui tulonsa treeneihin, joten me saatiin 1½ tunniksi halli aivan meidän omaan käyttöön! Voiko enää parempaa tilaisuutta tullakaan? Oli mun vuoro tuoda treenit eli suunnitella rata, mutta se jäi nyt käyttämättä, kun ei me sitä alettu itsemme takia rakentaa. Ja toisekseen, meillä on monta muutakin pienempää juttua jotka kaipasi harjotusta.

Ennen treeneihin lähtöä käytiin 2,5km lenkki pururadalla, manttelin helmat vain liehui kun Ransu paineli menemään ja syöksyi "hankeen" mahalleen. Minua paleli pelkkä ajatuskin maahan makaamaan laittamisesta -18 asteen pakkasessa, mutta toisella ei paljon päätä (eikä pippeliä...) palellu. Sitten ajeltiin Kannukseen ja hallissa kun oltiin keskenään, pystyi ottamaan siellä vielä viimeiset alkuverryttelyt. Samoin kuin sitten lopussa loppuverryttelyt ja -venyttelyt, olipas hyvä systeemi noin.

Aluksi otin pari kertaa A:n, ja sehän menikin hyvin joten se voitiin "unohtaa". Sitten keppejä, aluksi piisasi vauhtia ja homma onnistui, mentiin aika mukavaa kyytiä, varsinkin se monelle helpompi oikealta puolelta ohjattuna. Palkkasin lelulla ja namilla. Sitten otettiin takaaleikkaus-harjoitusta, joka tuotti vaikeuksia Ykan maneesilla aiemmin syksyllä. Aluksi se tuotti nytkin, ja Antti tuli avuksi pallonheittäjäksi paikkaan, jossa minä leikkaan Ransun takaa ja Ransun pitäisi hypyn takana vain kurvata jatkamaan matkaa periaatteessa juuri vastakkaiseen suuntaan johon se hypyn hyppäsi. Vaikea selittää tilannetta, mutta kahden peräkkäisen hypyn jälkeen on hyppy vasemmalle suorassa kulmassa ja seuraava hyppy on kolmatta hyppyä vastapäätä eli alkupisteestä katsoen hyppy oikealle. Kolmannen hypyn jälkeen Ransu tapasi tehdä turhan pyörähdyksen itsensä ympäri (voltti?), joka vie aikaa ja on myös turhauttavaa kikkailua koiralle. Huonona päivänä se voisi hypätä saman hypyn takaisinpäinkin pyörittyään siellä takana. Tänään saatiin harjoiteltua tuollaista takaaleikkaustilannetta pallon avulla niin että Ransu osasi olla tekemättä mitään pyörähdyksiä. Hyvä!

Jollain edellisellä radalla rengas tuotti vaikeuksia, ei muuten mutta jos leikkaan takana tai jos lähetän vaikeammasta kulmasta tai itse lähden sivuun ennenkuin Ransu on mennyt läpi. Nyt sitten lähetin renkaalle useammista eri kulmista ja tein takaaleikkausta ja sitten vastaavaa kuviota kuin radalla oli ollut ja tuottanut harmaita hiuksia. No eihän meillä mitään ongelmaa ole! Siinä sivussa otin pari kertaa takaakierron hypyn taakse. Kyllä mun siihen jo pitäis alkaa luottamaan, että sen se osaa.

Eteen meneminen sen sijaan meillä ei mun mielestä ole ollut mitenkään kovin vahva, ja sen olisin laittanut radallekin, hyvän suoran ottaa lopuksi eteen-käskyllä. No, otettiin sitten ilman rataa pelkkä suora. Hoksasin vain jälkeenpäin että tein itse sen virheen että juoksin Ransun mukana eteenpäin, vaikka tarkoitus olisi kai itse jättäytyä enemmän koiran jälkeen. Heitin kuitenkin pallon kahden hypyn yli ja saihan se Ransuun vauhtia ja minuun ääntä kun huudan eteeneteeneteeneteen! Täytyypä muistaa seuraavalla kerralla jättäytyä enempi sinne koiran taakse, mikä lienee sen eteen menemisen tarkoitus että koira irtoaa kovempaan vauhtiin ohjaajan edelle... :P

Lopuksi otettiin vielä keppejä, kylläpä siinä jo olikin tullut kaikenlaista harjoitusta. Ransulla alkoi puhti loppua, vaikka koitettiin pitää lepoa välissä ja juomataukoa. Kepeille pitäisi nyt saada kaksi asiaa yhdistettyä: suoritusvarmuus ja vauhti. Nimittäin hitaammassa vauhdissa menee varmemmin oikein, kovemmassa saattaa jäädä joku väli pujottelematta. Aluksi aina sujuu paremmin, ja ensimmäinen suoritus olikin vauhdikas - ja puhdas!

Hyvän keppisuorituksen lopuksi heiteltiin lelua ja ravattiin hallissa lähes vartin verran loppuverryttelyiksi, sitten venyttelin Ransun. Sitten olikin jo niin kiire pisulle, että sattui ensimmäinen vahinko halliin, nimittäin pikkupentunakaan tokokurssilla se ei kertaakaan pissannut hallin lattialle vaikkei ollut vielä sisäsiistikään. Olipahan tempaus! Ja vielä kun ennen meidän treenejä yhden tokoilijan koira teki saman tempun, eri kohtaan tosin. Uloskin riitti silti vielä paritkin merkit, mutta joihan se kyllä aika reilusti noiden treenien aikana. Nyt täällä kotona ollaan väsynyttä poikaa ja pötkötellään tyytyväisenä.

Ostettiin muuten Ransulle Halpahallista sellainen joulumantteli. Viime vuonna sillä oli sellainen versio jossa oli lyhyet hihatkin ja se oli pidempi ja istuvampi, siinä oli huppu ja nätti strassihiutale selän päällä. Tämä on nyt sellainen enempi viittamainen, jossa ei ole hihoja ja joka suljetaan kaulan alta kahdella nepparilla. Huppu tässäkin on ja siinä lettikin vielä :) Suunnittelin että kainaloiden taakse pitää laittaa joku nauha ettei tuo viitta pyöri sen ympäri. Jouluna pitää olla vähän hömppää :P

Pakkaspäivää!

On taas kulunut muutama päivä kirjottelematta, mutta toisaalta täälläkin on eletty aika normaalia koiranelämää - ei siis mitään erikoista. Pururadalla on lenkkeilty minkä keritty, koska lunta on jo vähän maassa ja kun sitä tulee lisää, sinne tehdään latu ja eihän sinne sitten enää koiran kanssa ole asiaa. Harmi, sillä metsäautotielle/moottorikelkkareitille ei pääse ennenkuin on jo useampi kymmenen senttiä lunta. Siis minä hiihtämään, tai ehkä siinä tiellä, mutta Pappissaareenki olis mukava hiihdellä moottorikelkkareittiä. Meneehän sinnekin latukin, mutta taas se sama homma: vaikka vähempi hiihdetty latu onkin kuin tuo pururadan latu, mutta paheksuntaa voi silti tulla siitä jos kovin alkaa tassunpainaumia ilmestyä latu-urille.

Tänään käytiin -10 asteen pakkasessa vielä ihan normi lenkki, tai ei olla sitä noin menty ennemmin, yhteensä meni 1½ tuntia, olisko matkaa tullu 6-7km. Osa matkasta tietä hihnassa, sitten metsäautotietä ja metsäpolkua sekä pururataa irrallaan ja loppumatka taas hihnassa kotiin asti. Ransu nautti ja on ollu illan väsynyt sen lenkin jälkeen. Jännä homma, se otti jostain syystä tänään paljon rauhallisemmin kuin eilen nollakelillä, tajuaakohan se itsekin että kun pakkanen kiristyy niin ei ole terveellistä painattaa samaa vauhtia? Huomiseksi on luvattu kovaa pakkasta, nytkin taitaa olla jotain -18 jo, joten huomisen lenkki otetaan sitten rauhallisempaa vauhtia. En tiedä onko koiran keuhkot kuin herkät kylmälle ilmalle, mutta ei omat ainakaan tykkää kun kovalla pakkasella reuhottaa kauheasti menemään, vaikken ole edes astmaatikko enkä tupakoi eli keuhkot pitäis olla kunnossa...

Otettiin keppejä kun tultiin kotiin, ja menipä poika niitä hienosti! Selvästi on tehnyt hyvää tämä ettei niitä oteta joka päivä, vaan pari kertaa viikossa. Edellisen kerranhan me otettiin tiistaina hallilla, ja pari kertaa keskiviikko-aamuna. Nyt seuraavan kerran otetaan sitte taas keskiviikkona hallilla. Täytyy alkaa satsaamaan enempi siihen hankalista kulmista lähetykseen, Ransu osasi jo yhden kerran tänään aika hienosti korjata ittensä oikealle puolen keppejä, kun lähetin vasemmalta puolelta ohjaten ja juuri sieltä suunnasta mistä olis näppärä alottaa kepit just väärältä puolen. Vauhtiakin sillä oli aika mukavasti, oltiin oikein tyytyväisiä keppisuoritukseen. Yhden kerran se oikaisi puolessa välissä, alkukin lähti vähän kankeasti kun ensin se meinasi mennä väärältä puolen aloituksen, mutta Ransu korjasi hienosti kuten kerroin. Uusi yritys ja hieno suoritus! Seuraaviin kotitreeneihin eli ens viikonlopuksi otetaan taas ainakin yksi verkko pois, eipä noita näyttäny tiistaina juuri tarvivan. Eiköhän sitä vauhtia tule vielä lisää kun suoritusvarmuus kasvaa, enemmän olen huolissani siitä että Ransun pitäisi oppia varmasti hakeutumaan kepeille lähettipä mistä suunnasta tahansa ja kummalta puolen tahansa. En tiedä päästäänkö tuohon koskaan mutta ainakaan sen alempana ei ole tavoitteet tässä vaiheessa ;) Takaaleikkausta sen kanssa ei ole kepeillä vielä otettukaan, ehkä olis pitäny jo aiemmin sekin ottaa kuvioihin, mutta kai mä olen jotenki ajatellut että ensin opetellaan menemään ne kepit ja sitten noita kikkailuita. Niinhän me on tehty muidenki esteiden kanssa.

Harjoittelu tuottaa tulosta...

...mutta vielä on paljon opittavana. Otettiin tänään hallitreeneissä keppejä, siis ihan tavallisia, ilman verkkoja ja kaikki 12 kappaletta. Hienosti meni, varsinkin eka suoritus oikealta puolelta ohjattuna! Ransu meni itsenäisesti sisään kepeille, suoritti ne ihan mukavaa vauhtia eikä oikaissut yhtään väliä. Toisella kertaa otin hypyn takaa, silloin mentiin vähän liian lujaa kepeille sisään eikä sitten koira enää taipunut toiseen väliin. Uusiksi meni, ja sitten mentiin taas hienosti. Otettiin rataa, ja myöhemmin otin vasemmalta puolelta ohjattuna vielä kerran kepit. Hyvin meni, vaikka vauhtia ei enää ollutkaan juurikaan kun oli treenailtu kaikenlaista siinä välillä, mutta virheitä ei silti sattunut. Olen kyllä Ransusta ylpeä :) Ekan hyvän ja onnistuneen suorituksen jälkeen palkkasin Ransua aivan ylitsevuotavasti, ja sehän innostui siitä mahottomasti ja pinkoi pitkin kenttää ja palkkasi itseään hyppäämällä hyppyjä. Se ei ehkä ollu niin hyvä, mutta saipahan se ainakin kunnon palkkion hyvin tehdyistä kepeistä.

Muu rata meni Antin mukaan vähän niin ja näin. Minusta se nyt ei niin huonosti mennyt, Ransu tosin kiihtyi tuosta keppiharjotuksesta niin että suu vaahdossa mennä posotti joka suuntaan yhtä aikaa niin etten mä meinannu saada siihen oikein minkäänlaista otetta. Vauhtia siis riitti, mutta Ransulla omasta mielestään oli lupa touhuta kaikkea ylimääräistäkin, joten siinä sitten jäi mun ohjauksen seuraaminen välillä vähemmälle, senkin vähäisen ohjauksen mitä joissain paikoissa muistin sille antaa...

Rengas on meidän seuraava haaste, jotenkin tuntuu ettei Ransu oikein tunnista sitä renkaan muotoa eikä osaa hakeutua sille esteelle yhtä hyvin kuin - voisi sanoa - kaikille muille. Renkaallekin se osaa mennä ja suorittaa sen oikein kun vien sen tarpeeksi pitkälle enkä suunnittelekaan tekeväni mitään takaaleikkauksia siellä. Ransun kanssa täytyy nyt alkaa ottaa rengas-treenejä, lähettää sitä renkaalle ja eri kulmista ja sitten pikkuhiljaa tehdä siinäkin takanaleikkauksia. Hypyillä se niitä jo kestää jonkin verran, saman myönsi Outikin, joka antoi mulle palautetta tuosta renkaasta että hänen mielestään meidän pitäis siihen keskittyä että se on sellainen heikko lenkki meillä. Tottahan se on, kun jokaisen uuden näköisen renkaan kohdalla pitää ihmetellä että mistä välistä ensinnäkin pitää mennä, ja sitten sinne esteelle on mentävä koiran mukana tarpeettoman pitkästi.

Sitten vielä meidän viimeiset täsmätreenit (mitenkähän musta tuntuu että meillä mennään kohta kaikkia esteitä erikseen "täsmätreeneinä", ihan niinkuin niitä opeteltais ensimmäistä kertaa...) eli kontaktiesteet A ja puomi. Niitä otettiin kanssa tänään muutama kerta, A meni ihan ok, yhden kerran kun jäin turhan taakse, niin A:n alasmeno taidettiin hypätä yli tai ainakin oli niin ja näin otettiinko sitä. Puomin se skippasi muistaakseni kerran tai kahdesti, siis ylösmenon, kun unohdin "taikasanan" pa-pa-pa. Toisella kertaa se taisi tulla mutta liian myöhään. Alasmenot se ottaa hyvin ja varmasti, ehkä siksikin että olen viime aikoina palkannut sitä jo siinä kontaktin päällä enkä vasta kun se on jo jatkanut matkaa siitä. Ylösmenot se ottaa hyvin ja muuttaa askeleen raviksi ainakin melkein varmasti, kunhan muistan ajoissa hihkaista rytmiä sekoittavan papatuksen.

Kotona sitten vielä vähän juoksuspurttia että lihakset olis hyvin lämpiminä kun venyteltiin. Nytpä on hyvä sitten tuossa köllötellä ja miettiä mitä tuli opittua (vai tuliko mitään) ja odotella iltapalaa. Treeneistä jäi mulle tietysti päällimmäisenä mieleen tuo onnistuminen keppien kanssa, mutta tulihan tuota sähellettyä sen verran muilla osuuksilla, että ei niiden voi nappiin kehua menneen. Yksi hieno muurin ylitys ilman vauhtia aivan muurin takaa tuli taas nähtyä, sekä pari varmaa hyppykuviota. Ja tietysti hieno ja ilmava pituushyppy :) Niin että ei meidän treenit menneet ollenkaan hukkaan!

Meillä murkkuillaan taas!

Ransu haettiin eilen hoidosta, ja se pääsikin keskelle Itsenäisyyspäivän viikkosiivousta. Samalla koottiin uusi kirjahylly, ja minä yritin yllyttää Ransua repimään pakettia auki kun kerrankin olis saanut auttaa "tuhoamisessa". Ja mitä tämä tekee; tarttuu pahviin kiinni ja vähän mutustelee suussa sen näkösenä että "ei mua nyt huvita repiä." Pihalle pystytettiin valkoinen joulukuusi ja totta kai siinä piti olla kaverina säätämässä kun laitettiin valoja, niin että johdot oli varmasti hyvin sekaisin jaloissa.

Otettiin keppejä siinä sitten pitkästä aikaa taas, ja Ransulla meni niiden verkkojen tuijotteluksi se touhu. Ne on nyt juuri sen pään korkeudella, joten ne kai jotenkin kiinnitti sen huomiota nyt enemmän kuin ennen. Otettiin yks verkko keskeltä pois eikä Ransu välittäny siitä mitään. Se kerta meni kaikista parhaiten ja siihen lopetettiin. Otettiin vielä toinenkin verkko toiselta puolelta pois valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Jospa nuo verkot nyt saatais pois, ja kepit mukaan treeniratoihin.

Tänään ja oikeastaan jo viime viikollakin on murkkuiltu taas ihan kivasti. Korvat on olleet kadoksissa, vahdittu ja tehty kaikkea mitä huvittaa. Perjantaina istuin sohvalla ja Ransu haki huomiota ottamalla sohvapöydällä olleen paperin ja repimällä sen. Ei se yleensä sellaista tee. Pahin oli tänään, kun Antti oli unohtanut 3 leikkelettä vaille täyden kalkkunaleike-paketin keittiön ruokapöydälle kun ruokailun jälkeen mentiin päivänokosille. Kun nousin ylös, Ransu meni keittiöön nuoleksimaan tyhjää pakettia ja paljasti siinä samalla että minä sillä aikaa söin tämän paketin tyhjäksi. No justiinsa, olipa terveellistä. Saas nähdä meneekö maha sekaisin niin isosta määrästä, kun ei sille normaalisti mitään leikkeleitäkään syötetä. Ei se ainakaan vaikuta kipeältä, mutta lenkille ei taideta silti lähteä. Treenit jäi väliin kun ei itse viitsinyt lähteä, ja olispa ollut kamala homma kun olis käyny torkuilla, koira tyhjentänyt paketin sillä aikaa ja sitten kenties tietämättä lähtenyt sitä hypyttämään agilityradalle!

Täällä pidetään nyt sitten taas tiukemmin huomioimattomuutta eikä anneta tuon elukan pompotella. Se kun on ottanut muutenkin uusia käyttäytymistapoja, kuten pientä käsien näykkimistä, vastenkin se yrittää hypellä enemmän kuin ennemmin. Juuri kun pääsin kehumasta että täällä on taas sellainen mukava tasaisempi vaihe meneillään kun koira on kuuliaisempi ja tottelevaisempi, niin se kääntää asiat päälaelleen. Kiellän esimerkiksi ottamasta tavaraa, se saattaa kerran totella, mutta menee kohta uudelleen sen tavaran luo ja vaikka kieltää niin se vain suvereenisti ottaa sen. *Huokaa* Ai niin, kissojen raksuihinkaan ei ole kajottu sitten 3kk iän, paitsi viime viikolla useampaankin otteeseen ja vielä ihan mun silmien alla!

Nyt minä lähden siivoamaan keittiön, iltapalaa ei kyllä enää tipu kun itse oli pitänyt huolehtia ruuanhankinnastaan erään...

Ransu reissaa

Torstaina Ransu kävi hierojalla. Viimeksi se jänskäsi aika paljon, mutta laitoin sen sen piikkiin, että se oli eka kerta. Nyt se kuitenkin oli vähintään yhtä levoton jo pöydällä, mutta vaikka siirryttiin lattialle patjan päälle (ei ainakaan tunnetta korkealta putoamisesta), se ei malttanut rauhoittua senkään vertaa kuin viimeksi. Läähätti ja vapisi koko koira, eikä pystynyt rentouttamaan lihaksiaan. Siitä huolimatta hieroja tunsi että selässä/lantion alueella oli jumitusta, sillä Ransu hermostui aina hieman kun hieronta siirtyi selässä alaspäin. Saatiin apuun homeopaattisia rakeita kolmen päivän kuuri. Niiden on tarkoitus auttaa palautumaan treenistä ja kilpailuista, korjaamaan pehmytkudosvaurioita ja rentouttamaan koiran lihaksia. Toivottavasti ne auttaa. Seuraavan kerran mennään hierottavaksi heti tammikuussa, ettei tule yhtä pitkää väliä kuin nyt pääsi käymään. Ransu oli myös hankala hierottava sen takia, että ajattelemattani varasin hieronta-ajan treenipäivästä seuraavalle päivälle, eli lihakset saattoi olla arat treeneistäkin. Tulihan niissä tehtyä kaikenlaista ja hypittyä, joten eihän se ihme ole vaikka verryteltiin ja venyteltiinkin vielä kotona.

Hieronnan jälkeen piipahdettiin vielä mun vanhempien luona, jossa olis niin ihana lenkkeillä uusia hajuja haistelemassa ja vielä soratiellä, mutta hieronnan jälkeen ei saa sellaisille lenkeille lähteä samana päivänä. Ransu sai siis autonkyytiä ihan reippaasti. Onneksi se on hyvä matkustaja!

Tänään vein sen hoitoon Kannukseen, koska itse olemme menossa huomenna Haaparantaan ja Ouluun kummityttöäni morjenstamaan. Sain taas ihmetellä, että millä perusteella se oikein valitsee ihmiset joita ei tarvi arastella ja ne jotka on pelottavia. Ne tytöt varmastikin haisee koirille joten Ransu ehkä luottaa niihin siksikin helpommin? No mene ja tiedä, toisen vastaanottaneista tytöistä se vain nuuhki ja nuoli vähän kättä, mutta toinen kun tuli siihen ja istui sohvalle, Ransu nousi heti syliin :) Nuuhki ensin ja vissiin päätti että "kiva täti tästä minä tykkään ota syliin!" Ransu tunnisti hoitopaikankin jo, onhan se siellä käynyt pitkin kesää ja syksyä monet kerrat eikä edellisestä kerrasta ole kauaa. Pihalla se vähän jänskäsi mutta kun päästiin sisälle ja varsinkin kun käveltiin kennel-osastolle häkkien luo, se meni jo häntä heiluen. Eli se jäi ilmeisesti aika mielellään sinne, eikä sen totisesti tarvi olla siellä viikonloppua yksikseen, hoitola on vissiin tänä viikonloppuna aivan täynnä.

Mulla oli illalla kennelkerhon pikkujoulut, ja kiitos vain mukavasta seurasta ja naposteltavista. Aika kului ihan huomaamatta, koiraihmisten kanssa riittää aina puhumista ainakin koirista ja koiraharrastuksista. Ja sellaisten ihmisten kanssa jotka näistä koira-asioista on kiinnostuneita ja tietää enemmän, on mukavampi jutellakin. Lisäksi mekin on nyt kuitenkin sen verran jo treenailtu tän seuran kurssilla ja treeneissä, että Ransu on tullut jo tutuksi ja treenikaverit aika lailla tietää meidän tason ja millainen koira on kyseessä. Näin ainakin olettaisin :) Siis keskustelu sen takia on erilaista kuin virtuaalimaailmassa koiraihmisten kanssa, jotka eivät tunne sen enempää minua kuin Ransua tai meidän historiaa.

Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kyllä se vähän oudolta aina tuntuu kun ei tarvi ruokkia eikä iltapissattaa koiraystävää. Olen yrittänyt löytää mukavaa sivupohjaa blogiin, paljon olis ihmisblogiin sopivia aiheita, mutta koirablogiin ei oikein goottikuvat passaa, eikä Antin mielestä hienot fantasia-kasviaiheetkaan koska tämä on POJAN blogi ;) Joten katsotaan kuinka usein tämä ulkonäkö tässä lähiaikoina vaihtelee ja palataanko banneria lukuunottamatta siihen perus-mustaan.

Mutkikasta menoa

Hallitreenit takana ja ei voi muuta sanoa että olipahan Nina meille keksinyt mielenkiintosen radan! 2 putkea ja hyppyjä, ja yhteensä niitä tahkottiin 15 kertaa. Ainakin tuli takaakiertoa nyt harjoteltua. Olin rataan tutustuessa ihan paniikissa, koska en millään meinannu muistaa sitä rataa ulkoa. Se oli kyllä niin mahdollisimman vaikeasti suunniteltu. Olin aivan kauhuissaan siinä vaiheessa kun lähdin rataa menemään, että miten mä tämän oikein muistan, ensinnäkin mikä este on seuraavana ja kummalta himskatin puolelta se nyt piti oikein kiertää. Alkuun mentiin rataa aivan lyhyissä pätkissä ja palkkasin tiuhaan Ransua. Sillä pysyi motivaatio uskomattoman hyvin ja se keskittyi koko ajan hienosti. Ei nuuhkinut lattioita eikä lähtenyt haahuilemaan omille teilleen. Ehkä se motivoitui kun sai palkkaa tiheään kun kuviot oli hankalia. Pidettiin taukoa välissä ja toisella kertaa sain sitten vinkkiä kokeneemmalta ohjaajalta miten eräs kohta kannattaisi suorittaa helpommin, joustavammin ja varmemmin. No sehän tietysti toimi! Heti mentiin paremmin, ja saatiinpa me sitten yksi onnistunut suoritus lähes koko radasta, ensimmäiset kolme estettä jätin pois koska ne oli vain kaksi hyppyä ja suora putki peräkkäin, siitä alkoi vasta ne kommervenkit :) Mutta kommervenkit mentiin lopulta hienosti ja putken oikeisiin päihin kulloinkin. Tuli sellainen olo että kun minä vain muistan radan ja osaan valita oikeat ohjauskuviot ja linjat niin mehän osataan tätä hommaa jo! Varsinkin Ransu osaa, siihen vaan pitäis mun rohjeta luottaa enemmän.

Lopussa otettiin vielä A-estettä ja puomia. A-esteen se otti oikeinkin hienosti, en tiedä johtuuko siitä että kun esteet oli varsinaisen rata-alueen ulkopuolella liukkaammalla kokolattiamatolla, se ei uskalla ottaa niin hurjia vauhteja kuin maneesilla tai tuossa rata-alueella missä on pitävä lattia. Puomin se otti ekalla kerralla ehkä puolella tassulla, kaikki alasmenot hienosti. Yhden kerran se loikkasi puomin ylösmenon kokonaan yli ja taas kun ärähdin niin alasmeno sipsuteltiin kovin nätisti... Keksin sitten että jotenkin sen rytmi pitää saada rikottua siinä kun se on just tulossa kontaktille, ja kokeilin kerran hihkaista "pa-pa-pa". Ransullahan meni pasmat sekaisin just sopivasti ja se otti hienosti kontaktin ja minähän kehua hulpatin sille. Otettiin uudestaankin ja sama juttu, Ransu hämmentyi taas yhtäkkisestä "papatuksesta" niin että otti kontaktin hienosti. Toivottavasti tämä keino toimii tulevaisuudessakin, kovasti nyt ainakin kehun siitä kun ottaa sitä ylösmenokontaktia.

Kotona on otettu keppejä, mutta vähemmän kuin ennen, koska Ransu osoittaa pieniä kyllästymisen merkkejä. Vähän pelkäsinkin sitä että kun ahkerasti harjotellaan niin se vaihekin voi tulla. Nyt ei olla otettu kuin eilen keppejä ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Huomenna on lepopäivä kun on hieroja, ja perjantainakaan ei riehuta keppien kanssa, illalla Ransu meneekin hoitoon. Ransu menee kepit ihan ok, vauhti on hidastunut vähän ainakin jos erehtyy tekemään useamman toiston, ja virheitä on tullut enemmän. Siis se jättää yleensä saman keppivälin suorittamatta tai karkaa kesken kaiken pois. Yleensä pari ekaa toistoa menee ihan hyvin ja vauhdikkaammin, mutta sitten tulee stoppi. Lelusta taistelu on paljon kivempaa kuin keppien suorittaminen. Verkot on nyt suunnilleen päälaen korkeudella eli niistä ei sillä tavalla enää ole juuri tukea, vielä ehkä nostetaan niitä vähän ja sitten aletaan ottaa verkkoja pois. Jos näyttää että tämä vähempi harjottelu ja tauon pitäminen keppien kanssa ei tuo motivaatiota takas ja vähennä noita ilmeisesti turhautumisestakin johtuvia virheitä, palataan harjotuksissa taaksepäin ja otetaan taas verkoista enemmän tukea.

Olipa tehokkaat treenit!

Maanantain maneesitreenit meni aika hyvin! Sanoisin tosi hyvin, jos oltais menty vain ensimmäistä ratapätkää, sillä toista ratajuttua kun mentiin, niin Ransusta huomas ihan selvästi väsymisen ja keskittymisen herpaantumisen. Ekalla radalla oli 10 estettä, tai siis 7 mutta yhteensä 10 esteen rata. Sitä tarkoitin tuolla tehokkaalla, että kaikki muut esteet paitsi muuri tuli tänään käytyä läpi, kepitkin olis olleet siellä radalla mutta me jätettiin ne tietysti välistä. Pitkästä aikaa oli okserikin, ollaan varmaan joskus kesällä otettu sitä viimeksi. Keinua samoin on täällä mukavampi mennä koska se on miellyttävämpi kuin lattiapinnalla.

Eka rata alkoi kahdella hypyllä, sitten oli putki, pituus, rengas, hyppy, pussi ja uudelleen putki ja hypyt. Ekat hypyt oli peräkkäin ja ensimmäisellä kerralla ne mentiin ihan suoraan ja siitä putkeen, sitten loput luettelemassani järjestyksessä. Ransu meni puhtaasti radan, ja sai kehuja. Ensimmäistä kertaa siis mentiin harjotuksissa rata puhtaasti, jes! Vaikka oli "vain" 10 esteen rata, mutta kun puolet vähempikin on tuottanut usein harmaita hiuksia. Toisella kertaa rataa muutettiin sen verran, että eka hyppy oli normaalisti, sitten toista ei mentykään suoraan perään vaan se piti ottaa takaa kiertäen. Se oli erinomainen pakkovalssin harjoittelu-ansa, ja me mentiin se hienosti! Ransu teki just niinkun piti ja kun se rata ehdittiin ottaa kahteen kertaan, siis kaksi eri kierrosta, niin molemmat kerrat meni puhtaasti! Siis kolme puhdasta rataa joista toinen oli aika vaativa juuri tuon ansapaikan takia! Olen kyllä meistä niin ylpeä! Ja suorituksen arvoa ei ainakaan vähennä se, että muistaakseni kukaan muu ei mennyt ainakaan sitä kakkosrataa puhtaasti ekalla yrittämällä ainakaan, kaikki ei toisellakaan.

Toinen rata oli sitten oikein kunnon kontaktirata, ekalla radalla hypittiin ja mentiin tunneleihin, toisella otettiin sitten kontakteja. Ransu meni ihan ok, paremmin olis varmaan mennyt kun oltais tällä radalla aloitettu. A:n kontaktit meni ensin vähän just ja just, kuulemma ehkä puoli tassua otti eka kerralla kontaktipinnalle :D Eli siis varmemminkin vois ottaa. Keinu meni ekalla kerralla vähän hallitsemattoman näköisesti, Ransu kyllä otti molemmat kontaktit, mutta vauhtia oli liikaa, ehkä sen takia etten muistanu sanoa akselin kohdalla "nätisti" josta Ransu osaa hidastaa vauhtia. Harmittaa vietävästi ettei me oteta noita keppejä, koska nytkin olis ollu vaativat kepit, molemmilla kerroilla okserin jälkeen olis pitäny tehdä valssi ja viedä koira kepeille tavallaan keppien taakse, ja toisella kerralla sitten toisesta päästä eli siinä mielessä helpommin että sisään sai mennä suoraan sivusta, mutta toisaalta vauhti okserin jälkeen olis pitäny pystyä hillitsemään ettei eka keppiväli mene pitkäksi niin ettei toiseen taivu enää.

Luulen että se juuri väsytti Ransua, kun tuli kerrattua lähes kaikki esteet samoissa treeneissä, ja osaa esteistä kun ei ole otettu aikoihin. Ai niin, pöytähän sieltä puuttui myös, mutta enivei, muut tuli kerrattua. Näihin treeneihin olen silti todella tyytyväinen. Maneesilta lähtiessä ohjaaja päivitteli että eikö ihmiset verryttele koiriaan ollenkaan, että suoraan vain laittavat autoon ja lähtevät. Sanoin että samaa minäkin olen ihmetellyt (sekä täällä että hallilla treenatessa), ja ohjaaja ihmetteli eikö meille ole sanottu ensimmäisellä kerralla mitään koiran verryttelystä ja lämmittelystä. Noup, ei ole sanottu ei, kai ensimmäisen kerran ohjaajat ajatteli että nämä on päivänselviä asioita. Taas satoi, miten se tuntuukin että aina maanantaisin sataa vettä kun meillä on tuolla sotkupaikassa treenit? Käytiin kuitenkin urheasti kävelylenkki ennen treenejä vaikka kiire meinasi tulla, ja jälkeen käytiin puolen tunnin lenkki, koska Antti ei ollut mukana hermoilemassa että pitää kotia joutua ja nukkumaan. Se huono puoli tuossa myöhäisessä ajankohdassa, ja nythän keskiviikon vuorokin siirtyy taas 19.30-21.00.

Ransu muuten on vahtinut tänään liikaakin, näyttää siltä että se taas kuvittelee itsestään liikoja ja kukkoileva murkkupoika pitää pudottaa maanpinnalle. Se päivällä haukkui ikkunassa jotain ja ainakin kerran murisi jotain ulkoa kuuluvaa lapsen ääntä. Autossa nyt kun tultiin kotiin ja parkkeerasin katokseen yhtä aikaa naapurin kanssa, sen piti sitäkin oikein _haukahtaa_ ja murista kovasti vaikka kielsin. %¤#"$+ koira! Mulla meinasi todella palaa käämit kun toinen takakontissa murisee eikä välitä mitään vaikka komennan. Taitaa olla tiukempi perushuomioimattomuus nyt käytössä ja myös tiukempi komento tuollaisesta turhasta vahtimisesta kun minä olen paikalla! Ni!

Uuden lenkkipaikan lumoissa...

Me ollaan löydetty lenkkeilypaikka Ransun kanssa; valaistu pururata. Juu, kuulostaa varmaan tosi hienolta sellaisen korviin jos asuu paikkakunnalla jossa menee kymmeniä kilometrejä valaistua lenkkipolkua/latua, mutta täälläpä kun ei mene. En ole aiemmin siellä käynyt itsekään lenkillä ja koiria en tiennyt sinne saavan viedä edes nyt kun ei ole vielä latua. Eilen käveltiin 5km ja Ransu oli aivan onnessaan uudesta lenkkeilymaastosta ja vielä kun pohja on niin tassuystävällinen. Itselläkin meinaa lonkat kipeytyä jatkuvasta asvaltilla kävelystä, niin eikö koiralla sitten voisi myös. Uusia hajuja riitti ja Ransukin selvästi tykkäsi siitä purupohjasta enempi kuin pyöräteiden asvaltista. Tuolla myöskään ei likaannu koira (eikä omat housunlahkeet) yhtä pahasti kuin metsäautotiellä tällä hetkellä likaantuu. Lisäksi kun se on valaistu niin sinne voi mennä vielä illallakin, metsäautotielle en uskalla hämärällä/pimeällä. Ja pururata on lähempänä. Talveksi se sitten taas jää jos saadaan lunta ja latu siihen, mutta sittenpä onkin hyvää kuntoilua mennä metsäautotielle, minä suksilla jos tarpeen ja Ransu hankeen. Viime vuonna kävelimme vähän matkaa metsäautotietä kunnes suuntasimme moottorikelkkareitille, minkä pohja oli varsinkin pikku pakkasten jäljiltä hyvä kävelläkin, rauhallisesta hiihtelystä nyt puhumattakaan. Ai että, ulkoilu ja liikkuminen koiran kanssa on jotai niin erilaista kuin yksin! Sitä lähteekin ihan eri paikkoihin ulkoilemaan kun on koira mukana, olen sen huomannut. En kyllä yksikseni tarpois jotain moottorikelkkareittejä tai metsäautoteitä.

Tänään oltiin mätsärissä, ei viitsitty itse osallistua kun tiesi ettei pärjättäis kuitenkaan tuon purentavian takia. Aamulla sitä paitsi kun kokeilin Ransun seisottamista niin se ei kiinnostanu sitä tippaakaan, teki ihan mitä halusi. Kun se seisoi ja "erehdyin" sitä rauhallisesti kehumaan, se pisti istumaan :P Väkeä oli aika paljon ja koiria samoin. En edes seurannut kehien kulkua, kunhan oltiin siellä ihmettelemässä ihmisvilinää ja koiria, vaikka eipä noissa Ransulle juuri ihmettelemistä näytä olevan, se on siellä ihan rennosti. Toisten koirien kanssa se on aina ollut tosi sosiaalinen ja toimeen tuleva, ihmiset vain ujostuttaa ja pelottaa. On vaan kummallista, miten se tuollaisissa koiratapahtumissa on ihan rennosti ja innokkaana, mutta sitten kun ollaan pelkässä ihmisvilinässä, niin sitä pelottaa. Samoin autoja se ei pelkää kun mennään pyörätietä jossain taajaman ulkopuolella tai ihan siinä pientareella, se ei välitä niistä mitään, mutta kun nämä autot ja ihmiset yhdistetään kaupunkiolosuhteiksi, niin ne alkaakin pelottaa. Eli en oikein tiedä että mitä se pelkää kaupunkien keskustoissa, koska autot sinänsä vaikka ajavat lujaakin ohitse, eivät vaikuta mitenkään. Eikä paljokaan ihmismäärä silloin kun ollaan tyyliin mätsärissä.

Mätsäristä tulon jälkeen mentiin anoppilaan, jossa oli pari vierasta, vanhempaa naista kylässä myös. No Ransu kun pölähti sisään vanhasta tottumuksesta, ei ehtinyt niitä rouviakaan opastaa että miten Ransun kanssa pitää olla. Nehän oli tietysti heti Ransusta kauhean kiinnostuneita, ja kun Ransu jotenkin arkailee vanhempia ihmisiä muutenkin enemmän, niin sehän oli niistä ihan kauhuissaan. Turha siinä enää oli sanoa että antakaa olla-älkää välittäkö-olkaa niinkun sitä ei oliskaan. "Vahinko" oli jo tapahtunut, eikä auttanut muu kuin olla sitten Ransun tukena ja rohkaisuna, ei kovin hyvällä menestyksellä. Appiukko tuli kotiin kun oltiin kahvipöydässä niin pöydän alta piti sille kauheasti murista. Ihme koira taas. Kyllä se sitten oli mielin kielin kun kävi nuuhkimassa tulijan ja tunnisti tutuksi, mutta sitä ennen...

Vieraat lähti ja me lähdettiin Ransun kanssa pururadalle 3km lenkille sillä aikaa kun Antti värkkäsi koneella, anoppilassa siis. Pururata lähtee siitä melkein ihan vierestä niin ajattelin että käydään nyt silti tälle päivääkin jonkinlainen lenkki vaikka henkistä väsytystä oli päivän mittaan kertynyt varmasti ihan riittämiin. Onpa ihana kyllä lenkkeillä tuolla, nameja vaan pidän taskussa muiden lenkkeilijöiden varalta. Toivottavasti ei tule sellaisia tilanteita ainakaan kovin paljoa että Ransu menee haukkumaan ja murisemaan kanssalenkkeilijät pataluhaksi kuuntelematta mun komentoja ollenkaan. Se on viime aikoina taas päättänyt kyseenalaistaa meidän johtajuuden...

Kello on jo paljon, iltapalat syöty ja iltapissalla käyty, joten eiköhän tästä nukkumaan joutais, ainakin minä ja Ransu ;) (ymmärtää kuka ymmärtää tämän)

Agitreeneilyä ja lenkkeilyä

Ei ole oikein jaksautunu kirjottelemaan moneen päivään mitään. Jotenkin on muutenkin koko ajan mieli matalana ja voimat kaikki, ei jaksa aloittaa eikä tehdä mitään. Onneksi Ransu kuitenkin "pakottaa" edes kunnosta huolehtimaan!

Maanantaina agitreenit maneesilla, ja voisinpa vuorostaan sitä toista vetäjää kritisoida. Oli laittanut lähes sen sunnuntaillisen "hupiradan" kaltaisen radan _lämmittelyä_ varten! Ainoa vain että putkien välissä oli vain kaksi hyppyä ja toisella puolen ne oli sillai sivuttain että tuli takaakierto siihen väliin ja piti ottaa koira vähän tarkemmin haltuun. Alkuohjeena sanottiin: "otetaan tällanen rata tässä lämmittelyksi, menkää kaks kierrosta, toinen toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Tarkoitus on pitää hauskaa ja mennä mahdollisimman lujaa, koiraa pitää innostaa ja palkata vaikka lelulla!" Joo, ja rimat oli tietenki 55 sentissä. Että sellasta lämmittelyä, tuohan on hitto soikoon ihan kyllä jo normi treenin vetämistä mun mielestä. Toivottavasti kukaan ei tullu kylmiltään sinne, tai eipä se mun päänsärky ole, onneksi mulla on aina tapana alku- ja loppuverrytellä koira joten koskaan ei tuollaiset sitte tule verryttelyksi. Vai verryttelyä täyskorkeilla hypyillä ja vielä mahdollisimman lujaa...

Muuten harjoteltiin sitten jotain "niistämistä" vai mikä lie sen nimi olikaan. Ihan hyödyllinen ohjauskuvio varmaan sekin, tuollaisia treenejäkin tarvitaan, että välillä vain istutetaan omaan selkäytimeen ja samalla myös koiran, ohjauskuvioita. Aluksi meidät laitettiin ihan vain kuivaharjottelemaan ilman koiraa, että osataan itse hallita kehomme ensin, eikä se vaan ole niin helppoa ensin ottaa koira esteen takaa toisella kädellä, varoa osoittamasta vartalon suunnalla koiralle sitä että hypätä pitäisi jo siinä vaiheessa, sitten vaihtaa kättä ja lähettää koira heittämällä esteen yli ja sitten ottaa vastaan esteen sivulla heittäneellä kädellä. Oli jo niin monimutkainen selostuskin että varmasti täytyy olla vaikeeta :D Noh, hyvin ne meiltä meni, kiitos taas Ransulle kun se on niin samperin tarkka seuraamaan mun ohjausta ja eleitä. Joku on muuten sanonutkin että agilityssa pärjää sellaiset jotka osaa mahdollisimman paljon sirkustemppuja ja kaiken maailman kikkailuja. Jaa-a, en tiedä miten on vaikkapa kolmosluokassa, mutta ainakin tuolla ihan huipulla eli MM-tasolla katsoin tämän vuotisiakin suorituksia sillä silmällä että voiko tuon vielä mutkikkaammin tehdä... Siispä kovasti harjottelemaan kaikkea vääntämistä ja kääntämistä ;)

Keskiviikkona hallitreenit ja hyvä ratapätkä. Kontaktiesteetkin oli mukana, ja olispa hyvä kun osais ne kepit kun nuo treenikaverit lataa ne kepit sitte joka radalle mukaan, mutta niinhän ne taitaa olla kisoissakin. Otin radan tosi lyhyissä pätkissä että pääsen palkkaamaan tiheään, ja on se kumma juttu miksi ensin menee jonkin haastavan kohdan ihan oikein ja hyvin ja saa palkan, seuraavaksi kun otetaan se uudestaan ja aikomuksena on jatkaa rataa, niin eikös se pidä mennä persuksilleen? Ransulla oli kyllä keskiviikkona sellanen päivä että se meni mieluummin nokka maassa ja etsi pudonneita nameja, sekä kävi jokaisen kontaktin tarkastamassa ainakin viis kertaa, kun eräät käytti siellä jotain ihkuja joulukinkun palasia omilla koirillaan... Ja multa tietenki vielä lenteli namipussista nameja lattialle niin se oikein vahvisti sitä Ransun mielikuvaa että herkkuja saa paremmin muualta kuin mamman kädestä! Puomin ylösmenoa se skippasi välillä, samoin kuulemma yhden A:n, eli se ei jaksanu olla edes tarkkana. Tosin tuota a-estettä mä pelkäsin kyllä että siinä voi tulla niin käymään että mennään aika rimaa hipoen, koska sitä edeltävä este oli "loikka" eli pituushyppy, eli sieltä esteeltä tullaan vähintäänkin vauhdilla A:lle. Onneksi se alasmenot ottaa kuitenkin varmasti, eikä loiki sieltä puolesta välistä alas, pitäis varmaan koputtaa puuta tässä kohtaa...

Eilen ja tänään on sitte käyty lenkkeilemässä reilun tunnin lenkit pyörätietä pitkin, Ransu ei välitä ohi menevistä autoista mitään, onhan siinä se hajuja täynnä oleva piennar välissä. Oon aiemminkin aatellu, ehkä sanonu ääneenki, ettei sitä vois noin ulkoiluttaa jos se olis autojen perään tai ei tottelis kun kieltää menemästä tien lähelle. Mutta Ransu on tosi kuuliainen, eikä se yleensä ees mene sinne pientareen nousevalle eli tien puolelle. Tuolla pyörätiellä on tietysti se huono puoli että se on asvaltoitu, mutta se hyvä puoli että just sen takia se ei oo kun mikäkin kurauuno kun tullaan kotia, vaan lähinnä märkä, ja suihkuttaessa ei irtoa hiekkaa tai muuta likaa. Auta armias kun näillä keleillä lähdet metsäautotielle, niin saa suihkuttaa koko koiran kaulaa myöten ja vesi on aivan hiekkaista ja mustaa, plus lisänä vielä oksanpätkiä ja muuta sälää. Metsäpolkuja olis ihana lenkkeillä kanssa, mutta täällä ei taida kovin paljoa mennä niitä, ja niiltä sitä vasta saakin mukaansa kunnon näytteet. On muuten uskomatonta, miten paljon kampa löytää kaikkea pikkuroskaa, kun sitten kuivana kampailee, vaikkei päälle päin näyttäis olevan turkissa enää roskia!

Löysin muuten jotain uusia (ainakin mulle uusia) koiran älyleluja, en tiedä mikä on valmistaja, mutta ainakin ne nettikaupassa oli nimellä Intelligenz. Yksi lelu näytti erityisen kiinnostavalta, ovat siis puisia, ja hintakin on halvempi kuin Ottossonin leluissa, joihin täällä haaveillaan täydennystä. Antti vain ei oikein lämmennyt, mä haluaisin Ransulle joululahjaksi ostaa sen Ottossonin Dog Pyramidin, ehkä mä sen edes saan...? Onneksi Ransu ei sentään osaa lukea (tietääkseni...) niin se ei voi täältä vaklata mitä sille suunnitellaan pukinkonttiin :)

Debyytti mölliagilityssa

Eiliset vapaavuoron harjotukset vaihtui sitten liki 2 tunnin lenkkiin metsään/metsäautotielle. Ransu oli illalla väsynyt mutta onnellinen. Tänä aamuna en kyllä käsitä että mitä sieniä se oikein oli syöny kun se oli ihan hulabaloo heti aamusta, jo ennenku tajus että johonki ollaan lähdössä! Sillä oli virtaa kun pienessä kylässä, se hästäsi ympärillä, vouhotti ja riekkui muutenki enempi kun pitkiin aikoihin. Puhumattakaan sitten kun se huomasi että treenireppua alettiin pakata. Siitä se nyt villiintyy yleensäkin koska tietää että pääsee agiliitämään.

Tällä kertaa vain ei menty normi treeneihin vaan käytiin Kokkolassa Koirakiltan järjestämässä mölliagi-kilpailussa. Osallistuttiin kisaamattomien mölliradalle ja "hupiradalle" joka oli yllätys starttiin asti.

Meidän debyytti ei mennyt ihan putkeen vaikka putkeen mentiinkin ihan hienosti. Antti kuvasi meidän suorituksen, enkä mä voi käsittää että mitä siinä puolivälin tienoilla oikein tapahtui. Yleensä kun me on kahdestaan pohdittu jälkeenpäin virheitä ja että mistä ne johtui ja miten ne korjataan, me on löydetty syy - yleensä minusta johtuva. Mutta nyt en keksi muuta kuin sen että aurinko häikäisi ikkunasta Ransun silmiin eikä se nähnyt mun ohjausta. Ilmeisesti mulla ei siinä vaiheessa suukaan toiminu riittävän hyvin. Ransu ei ole _ikinä ennen_ hypänny hyppyesteen siivekkeen yli, vaan nytpä hyppäsi! Ja sen tehtyään paluutin sitä takas, se hyppäsi sen hypyn väärään suuntaan ja pudotti riman. Ohjasin kuitenkin siitä siivekkeiden välistä seuraavalle hypylle joka meni ok. Sitten taas; joku ihmeen himo sännätä jyrkästi oikealle hyppyesteelle mikä oli nro 3, kun me oltiin menossa vissiin numerossa 9. Ja edelliseltä esteeltä oli suora linja seuraavalle ja videolta näkee miten mullakin suunta sinne oikealle hypylle, niin vain jätkäpoika karkaa sivuun! Loppu onkin sitten historiaa, se meni ihan kohtalaisesti, mitä nyt Ransu putkesta tullessaan luuli tuomaria minuksi kun en taaskaan hämmennykseltäni saanut tarpeeksi ääntä suusta Ransun ollessa putkessa. Oon oppinu että kun sen lähettää putkeen, pitää äänellä ilmaista koiralle missä päin itse on, eihän koira voi tietää minne mä olen sillä aikaa mennyt. Tämä tietysti konkareille päivän selvää ja niin periaatteessa mullekin, mutta ei se näköjään ihan selkäytimestä aina tule. Tuloksesta en tiedä mikä se oli enkä myöskään sitä mikä oli tarkka sijoitus mutta ei me tod oltu missään kolmen parhaan joukossa, ei kuitenkaan peränpitäjiäkään. Radalla nähtiin nimittäin sellaista karkailua että Ransu sai multa ekstrakehut siitä miten se silti pysyy hallinnassa eikä lähde "kanttiiniin" tai muuten säntäilemään ja suorittelemaan holtittomasti esteitä. Yksi koira näytti siltä kuin olis nukahtanu ekan esteen taakse lähtöpaikalle, koska vaikka omistaja heitteli esteen takana palloa (jonka piti vissiin olla huippu palkka), sen ilme ei värähtänytkään.

Tuo möllirata ei sinänsä ollut mitenkään ihmeellinen, hyppyjä ja 3 putkea. Ei mitään erityistä kikkailua; ei takanaleikkauksia, ei takaakiertoja, ei välistä vetämisiä, ei mitään, suoraan eteenpäin menemistä vain ja suunnanmuutokset tapahtui lähes täysin putkissa. Ransu oli vielä kisapaikallakin aivan omituinen, aivan täpinöissään, eikä sitä auttanu yhtään se että ympärillä oli USKOMATTOMAN HUONOSTI KÄYTTÄYTYVIÄ KOIRIA ja omistajia. Moni valitteli että koiralla on epämukava olo ja stressitaso korkealla. En tiedä onko aina näin tilanteissa joissa on 20-30 koiraa pienessä tilassa hihnassa jännittyneiden ihmisten seassa eikä häkeissä omassa rauhassaan, mutta mä vein heti tilaisuuden tullen Ransun autoon kun meilläkään ei vielä ole sille hankittuna omaa suojaisaa häkkiä. Tunnelma oli kuin ilmassa olis ollu ruutia ja välillä aina joku sytytti tulitikun niin että syntyi rähinä. Joku kokeneempi voi sanoa että tuo on ihan normaalia, mutta mua surettaa viedä koiraani tuollaisiin tilanteisiin ja ärsyttävää itse kuunnella jatkuvaa haukkua, murinaa ja ärinää. Onneksi Ransu on niin kiltti ja hyvätapainen (köh köh mutta niin se on) ettei se osallistu tuollaisiin ollenkaan.

Ilmottauduimme myöskin "hupiradalle", jota en kyllä parhaalla tahdollanikaan voi sanoa miksikään _hupi_radaksi. Se oli ennemminkin rääkkirata, jossa me sijoituttiin lopulta tiukasti neljänsiksi. Kyseessä oli kilpailu jossa oli putket kaarella radan päissä ja välissä ikään kuin kahta kaistaa 3 hyppyä, eli yhteensä 2 putkea ja 6 hyppyä. Ne muodosti siis ikäänkuin ringin joka piti kiertää kolmesti ja siitä otettiin aika. Rimojen tiputtelusta tuli 5 virhettä. Meillä ei tippunut yhtään rimaa ja vain kerran Ransu ei mennyt suoraan putkeen kun itse yritin lähettää sen sinne liian kaukaa. Mua kaduttaa näin jälkeenpäin että laitoin Ransua edes koko "rataa" menemään, 18 hyppyä ja 6 kertaa putkesta läpi, pikkaisen liikaa! Jos jotenkin tämän sattuu lukemaan joku noista radan ideoitsijoista tmv. niin tämä oli karmea "hupirata". Jälkeenpäin vielä varoiteltiin että kannattaa huolehtia koiran lihaksista että saattavat kipeytyä. No ehkä? Silti suurin osa porukasta hallista lähdettyään pisti koiran autoon ja eikun menoksi. Että se siitä lihashuollosta, onneksi itse ymmärtää sen verran että koira pitää verrytellä hyvin niin ennen kuin varsinkin jälkeen suorituksen.

Tuolla mölleissä tuli myös ikävästi taas esille se tosiasia, josta mä oon eri puolilla nyt herätellyt keskustelua, että agilitykilpailuissa - ehdottomasti siis myös virallisissa - pitäisi olla neljä säkäluokkaa. On nimittäin aika epäreilua se että tällainen pienikokoinen maksi joutuu hyppimään samanlaisia esteitä kuin jopa 20cm isompi maksikoira. Ja kisoissa ollaan periaatteessa samalla viivalla. Kuitenkin Ransu joutuu tekemään paljon kovemman työn esteet ylittääkseen kuin isompi kilpatoverinsa, joten tuntuu mahdottomalta että voisin saada sen vauhdin riittämään että olisi mahdollista pärjätä korkeammalle. Kyllä, minulla on oma lehmä ojassa, mutta etenkin huoli oman koiran terveydestä. Tämä on mukava harrastus, mutta tähän maksi-luokkaan joutuminen aikanaan kun viralliset kilpailut aloitetaan, tuntuu kurjalta. Ajatellaanpa mini-luokkaa, niiden säkäkorkeus vaihtelee noin 10cm verran, medien tarkalleen 8 senttiä. No entäs maksit? Makseja on helposti 20-25cm erolla säkäkorkeudessa mitattuna. Reilua? No ei. Tänään myös huomasi sen että minejä oli vain muutamia, medejä muutama mutta makseja varmaan 15. Minusta tähän lajiin mahtuisi hyvin vielä yksi säkäluokka, vaikkapa 43-50,99cm eli sama haarukka kuin mitä medien koot ovat (8cm). 51cm ja isommat olisi sitten se isoin säkäluokka jotka hyppisi noita 55-65cm hyppykorkeuksia, näille "pienille makseille" sopiva olisi se 45-55cm. Olen miettinyt että mihin tästä kannattaisi kirjoittaa tai tehdä jokin adressi, koska sen verran olen agiharrastajien kanssa viime aikoina eri paikoissa jutellut, että aika moni on samoilla linjoilla kanssani. Itselle suurin syy on koiran terveys, ei sillä etteikö Ransu pysty noita nykyisiä maksihyppyjä hyppäämään, kyllä se pystyy, mutta kuinka kauan ja kuinka terveenä? Mielellään kun on vaivaa nähnyt ja tulee näkemään harrastuksen eteen, siinä myös asettaisi REALISTISIA tavoitteita eteenpäin, ja tuo isoimpia makseja vastaan kilpaileminen nopeudessa ei tunnu kovin realistiselta... Taitoa varmasti saa hiottua riittävästi mutta yksin sillä tuskin pärjää enää tason kovetessa.

Illalla on oltu väsyneitä, sekä minä että Ransu, ja ajattelin hemmotella sitä varaamalla sille mielellään jo tulevaksi viikoksi hierojalle aikaa.

Miljöö- ja mölliharjottelua

Ransulla oli eilen oppimispäivä, nuo asiat olis kylläkin voinu mieluummin opettaa jo vuosi sitten, mutta parempi nyt kun ei ollenkaan. Käytiin kouluttajan avustuksella Ykan keskustassa tekemässä miljööharjoituksia. Ransuhan on tosi stressaantunut ja jännittynyt kun mennään tuollaiseen kaupunkiympäristöön, jossa liikkuu paljon autoja ja ihmisiä eri kulkuvälineillä. Äänimaailma ja hajut on niin erilaiset kuin tässä kodin lähellä, eikä toinen ole niihin tottunut. Kouluttaja antoi mulle vinkkejä, että miten mä saan sinne hihnan toiseen päähän siirrettyä sen oman rentouden ja itsevarmuuden, ja luotua koiralle tunteen ettei sen tarvi huolehtia, että minä huolehdin kaikesta. Ja kuin ihmeen kaupalla Ransu muuttui sen noin kolmen vartin aikana joka me siellä pyörittiin ensin kauempana keskustasta ja sitten vähitellen ihan keskustassa, paljon rennommaksi ja ne stressaantuneet elkeet katosi. Kun pysähdyttiin paikoillemme, alkoi stressitaso nousta, mutta liikkeessä Ransu oli ok. Näitä harjotuksia meidän pitäis nyt itekin tehdä. Minusta on kurjaa katsoakin koiraa kun se ennen aina säntäili häntä koipien välissä mun edellä ja sivuille ja yritti pitää kaikkea ja kaikkia silmällä. Nyt se jo ekalla kerralla selvästi alkoi tarkkailla enemmän minua ja ottaa kontaktia, ja antoi mun huolehtia ympäristön tarkkailusta, minähän se suunnankin määrään.

Eilen otettiin keppitreenejä, korotetuilla verkoilla. Verkot nousi 5cm ja se ei vaikuttanu Ransun suoritukseen oikeastaan mitenkään. Yhden kerran sille tuli kiirus ja se ohitti noin puolet kepeistä. Toisen kerran se oli niin innoissaan taas menossa kepeille että meni sinne omin päin kävelemään. Vauhti on hieno silloin kun minä käskytän kepeille, voi johtua huippukivasta palkastakin. Nyt oon muutamana päivänä käyttäny vaihtelun vuoksi tuota köysifrisbeetä palkkana, ensin taistellaan siitä ja vikan suorituksen jälkeen heittelen sitä muutaman kerran että Ransu palautuu eikä stressitaso enää kasva taistelusta.

Tänään on tarkoitus käydä iltapäivällä Ykassa vapaavuorolla ottamassa vähän treeniä muillakin esteillä, en oikein tiedä pitäiskö ottaa keppejä, luultavasti ei. Mutta me on vähän meinattu että jos suunnataan huomenna ekoihin mölleihin, ja jos siellä onkin kepit niin oltais tänään otettu vähän tuntumaa alkaako ne kepit sujua muillakin kuin omilla verkoilla. Verkkoja ei oo kokonaan häivytetty pois, niitä pitää vielä nostaa ennenku niitä aletaan ottaan yks kerrallaan pois. Mölleissä ei kuulemma yleensä ole keppejä, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Noissa huomisissa ei ilmeisesti ole kontaktiesteitäkään, mikä nyt ei meitä liikuta suuntaan tai toiseen, eli kyseessä on ihan hyppyrata. Mutta eiköhän siinä ole haastetta meille molemmille, mua varmaan jänskättää kuoliaaksi kun on mun ekat möllit (en ole muuten käyny edes katsomassa virallisia enkä möllejä ennemmin), Ransulle kans on koko tilanne ihan uusi ja outo. Jostain on aloitettava ja jos huomenna meitä siellä nähdään niin toivon vain ettei ihan hösseliksi mene ;)

Ja taas mennään!

Tänä aamuna oli sitte mulla mahataudin tynkää, kiva, kun Ransulle tuli pelkkää makoilua koko päivä. Iltapäivällä sain jo syötyä jotain ja olo alkoi piristyä, joten lähdettiin hallitreeneihin. Eilen käytiin vapaana lenkki, otettiin keppejä pihalla, heiteltiin frisbeetä ja käytiin pelaamassa jalkapalloa joten ei nyt tullu niin huono omatunto vaikka päivä otettiinki rauhallisemmin.

Illan treenit meni mainiosti! Ransu oli tosi hienosti kuulolla, piti hyvin kontaktia ja teki mitä pyysin. Se oli tosiaan nyt hyvin keskittynyt ja yhteistyöhaluinen, sellasen koiran kanssa on aina helppo ja mukava tehä "töitä". Mä ohjasinkin ilmeisesti ihan hyvin koska virheitä ei pahemmin tullu, yks putki oli vaan monellekin koiralle jotenkin sellanen että putkeen sujahtamisen sijasta piti hypätä kentän laidalla olleen penkin yli! Mukaanlukien Ransun piti tehä just niin, enkä käsitä miksi ihmeessä ja mistä se päätteli että pitää kesken kaiken lähteä se penkki ylittämään... Renkaan se alitti aina niillä kerroilla kun mulla oli käsky myöhässä, ja kun käsky tuli ajoissa niin rengaskin mentiin ku vettä vaan. Olin tosi tyytyväinen meidän treeneihin.

Otettiin A-estettä ja puomia myös. A meni aivan mainiosti, se ei skipannu yhtään kertaa ylös- eikä alasmenoja, ja alasmenossa oon hoksannu että kun en ite liikaa kiirehdi sinne kontaktin juurelle niin Ransullekaan ei tule kiire sieltä alas. Harvemmin se on tainnu noita alasmenoja hyppiäkään yli ja parempi niin. Puomin se skippasi vissiin toisella kerralla ja kun ärähdin siitä, niin se hipsutti alasmenon niin nätisti kuin ikinä, ihan samoin kuin Ylivieskassa. Sitte taas onnistunu suoritus, oon nyt palkannu sitä alasmenokontaktilla, koska oon huomannu että sieltä sille voi tulla mieleen loikata ennen aikojaan sivuun tai muuten kiirehtiä jos minä kiirehdin. Puomikin alkoi sitten sujua. Keinua otettiin viimeksi, nyt en kerta kaikkiaan raaskinu kun se jysähtää niin kovaa lattiaa vasten ja kun keinu ei meille muuten ole ollu mikään ongelma, alkaa tuolla vielä arkailla sitä kolahdusta ja iskua mikä etujalkojen kautta tulee.

Nyt on kyllä tosiaan mukavat fiilikset treeneistä, Ransu käyttäytyi kyllä tosi mallikkaasti, sitä normaalia riehumista alussa tietenkin oli. Omaa autoa (ja minua?) piti sitten kyllä vahtia yhdeltä sukulaistädiltä, jota pikaisesti puhutin anoppilan pihassa. Meinasin avata takaluukun ja sanoa että tällanen tää meidän koira on kun ei ole ennen nähny Ransua, mutta enpä viitsiny ku auton sisältä kuului Antin "ei, Ransu ei!" ja arvasin että toinen siellä murisi tätiä... Parempi kun jätti niin huonon kuvan antamatta ;)

Treenitauko

Oon ollu sairaana, enkä oo päässy Ransun kanssa lenkkeileenkään. Antti on jo useamman kerran käyttäny Ransun yksin lenkillä, mikä on uutta koska tapahtuu ensimmäistä kertaa. Höh, vasta pakon edessä tuokin lähtee ilman minua lenkille...

Niinpä ei sitte oltu tän iltaisissa maneesitreeneissäkään. Harmittaa vietävästi, mutta minkäs sille tekee kun kurkku on limaa täynnä niin eihän se äänikään kulje. Enkä viitsi huutaa enkä varsinkaan juosta kun se alkaa yskittää. Parempi nyt parantua vielä ja sitte palata taas normaaliin elämään. Keskiviikon treenit on tavoitteena että niihin pääsis.

Pihalla on otettu keppejä. Nostettiin verkkoja ja ehdin jo pelätä että liian paljo nostettiin niitä koska pari kertaa Ransu on pujahtanu verkkojen alta kesken kaiken ja juossut lopun suoraksi. Noh, pari ekaa kertaa meni aivan mainiosti, joten en tiedä sitte että kyllästyttikö sitä jo touhu. Aamupäivällä otettiin eka kerran ja iltapäivällä uudestaan ja olipa palkkanakin tällä kertaa frisbee ja siitä taistelu. Meillä on sellainen kätevä köysirengas-frisbee josta on hyvä taistella ja joka lentää yllättävän hyvin. Onneks Ransu muuten ei osaa sitä ilmasta nappaamista, on kuulemma haitallista selälle ja kehon tukirakenteille. Kepit siis menee... no menee ne hyvin, mutta varmuuden lisäämiseksi toistoja yhdellä harjotuskerralla on parasta vähentää.

Ei nyt tule oikein muuta asiaa, kun tuntuu ettei meillä ole tapahtunutkaan mitään kun melkein menee päivät nukkuessa ja lepäillessä ja Ransu on ollu seurana :)

Ratamestaruus ;)

Eilisiin treeneihin oli mun "vuoro" tuoda ratapätkä, ja niinpä eilen mentiin melko vauhdikasta rataa jossa oli yksi ansapaikka, yksi mielestäni koiralle aika vaativa tiukka käännös (90 asteen kulmassa kepeiltä muurille ja koira tietysti loikkaa muurin hieman sivuttain, muurin takaa sitten pituushyppy...). Ansapaikka oli sitten tuon pituushypyn jälkeen, putki loivan U:n muotoisena ja putkeen mentiin "väärästä päästä" eli ei siitä mikä olis periaatteessa ollut suoraan tarjolla pituushypyn jälkeen. Sen jälkeen vielä pussia ja vähän hyppykuviota, jota oli myös radan alussa ennen ekaa putkea ja keppejä. Selitinpä järkevässä järjestyksessä radan ja kuitenkaan muilla kuin paikalla olleilla ei ole mitään hajua radasta :D No enivei meillä meni hienosti rata! Alun otin putkelle asti ja sen jälkeen palkkasin, koska me jätettiin kepit välistä. Ransu ei juossut pitkäksi ekoja hyppyjä ja takaakierto meni hyvin, nämä alkaa olla jo helppoa kauraa ellen mä onnistu mokaamaan jotenkin tai jos Ransu ei keskity 100%. Jätin sen muurin taakse odottamaan ja Ransu sai siis suorittaa sen keskiosuuden vähän helpommin kuin muut koska sen ei tarvinnu kurvata kepeiltä muurille ja siitä melkein heti ponnistaa pituutta, vaan sai suoraan hypätä muurin yli ja loikata pituuden. Sitten oli ansapaikan vuoro ja mietin että millä mä sen saan olemaan menemättä putkeen liian aikaisin, mutta loppujen lopuksi homma hoitui kuin itsestään, Ransulle ei tullu mieleenkään mennä putkeen väärästä päästä, ja pussikin oli tuttu este vaikkei sitä ole viikko- ellei kuukausikausiin tullut radalla vastaan. Lopun ohjauskuvio meni myös mallikkaasti, ehkä sen toteutin vähän ahtaasti mitä tulee esteväleihin, mutta se mentiin silti puhtaasti! Voi sanoa kyllä olevansa nyt ylpeä Ransusta ja itsestäänkin, kun maltoin jakaa radan pätkiin ja suorittaa sen osissa että pääsi palkkaamaan useammin.

Keppejä kokeiltiin ottaa hallillakin mutta se oli tyhmä teko enkä tiedä oikein että miksi sitä piti taas uhkarohkeilla... Pari kertaa kepit onnistui ihan ok, molemmilla kerroilla samalta puolelta ohjaten, ja toisella kerralla poikaa väsytti eikä vauhtikaan päätä huimannu.

Tänä aamuna pikkulenkin jälkeen sitten päätin kotona ottaa taas verkoilla keppejä ja pelkäsin jo pahinta että taas mennään verkkojen alta tai jotain, mutta eipähän mitä! Hienosti mentiin kepit ja lelustakin taisteltiin. Hieman mua nyt hermostuttaa se että mitäs jos se oppii menemään keppejä vain meillä kotona... Onko sellanen ees mahdollista ettei sit osais mennä muualla? Kun kotona saadaan joskus verkot pois ja kun kotonakin on tavalliset kepit. Lisäksi hallilla ei lelustakaan huvittanu juuri taistella, se ei kiinnostanu tippaakaan, kun taas kotona siitä taistellaan kynsin hampain niin kauan kun minä jaksan riekuttaa. Ihan hyvissä tunnelmissa siis keppien suhteen kotona, ja viikonloppuna nostetaan varmaan taas varovasti verkkoja jos yhtä hyvin menee kepit vielä huomennakin.

Maanantaitreenit

Eilisistä treeneistä ensin ajattelin etten kirjottele mitään erityistä, mutta pakkohan se oikeastaan on! Otettiin ohjaajan kehotuksesta keppejä, ne kuului rataan ja radan keskellä me ei niitä otettu vaan sitte erikseen kun ratapätkä oli suoritettu. Ensimmäiset pari yritystä mentiin sisään mistä sattuu ja tultiin kepeiltä ulos. Aattelin jo että olipa huono idea pilata hyvät keppitreenit nyt tällai että ottaa sitte yhtäkkiä 12 keppiä ilman verkkoja. Onhan ne verkot jo nostettu ja sillai, mutta matkaa siihen ettei niitä ole ollenkaan, on kuitenki vielä. Mutta hyvinpä se Ransu ne kepit vilahti! Vauhtia oli aika mukavasti ja se meni ne alusta loppuun asti virheettömästi. Palkkasin kovasti ja hihkuin varmaan viimesetki maineen rippeet :P Toisaalta mä ajattelen ettei nyt aleta tekeen tuollaisia "kokeiluita" vaikka se ohjaaja olikin sitä mieltä että kannattaa kokeilla normikepeillä tässä vaiheessa. Mä kun inhoan tuota sanaa _kokeilla_ agilityn yhteydessä. Se kun yleensä tarkottaa sitä että _pilata jotain liialla hätäilyllä_. Kommentoikoot viisaammat tänne jos ovat sitä mieltä että keppejä kannattais jo tässä vaiheessa ottaa ihan ilman verkkojakin ja sitten verkoille tavallaan "palata" kotona ja häivyttää ne pikkuhiljaa kuten on ollut suunnitelma. Mutta että mukaan pitäis sotkea normi-kepitkin...? Kun mä en nyt enää halua sellasat keppien suoritusta että mun pitää kulkea siinä vieressä huitomassa kädellä että mene tosta välistä tonne! Vaan lähdin tuohon verkkokepeillä harjotteluun myös siksi että saisin itsenäisemmän suorituksen ilman että mun pitää vieressä kulkea samaa tahtia kättä heiluttaen. En tiedä sitte pitääkö se ohjaaja sitä ihan ookoona, koska käytännössä kaikki muut ohjaa koiraa niin voimakkaasti kepeillä. Mulle sanottiin jo alkeiskurssilla että jätä sitä käsiohjausta pois niin aikasten kun mahdollista, siihen mä oon pyrkinytkin, varsinkin nyt en haluais joutua käyttämään kättä ollenkaan.

Muuten ratapätkät meni ihan hyvin. Puomin kontaktit oli tämän kerran floppi, kumma kun pitää nyt jokainen este alkaa "opetella uudestaan", seuraavaksi varmaan juostaan keinunkin ylösmenon yli ja loikataan pois kyydistä ennenku keinu osuu maahan eli siinä akselin kohdalla *koputtaa puuta*. Ransu pisti sitä puomia vekkuliksi sitte ihan omin päineenki; yhden kerran hyppäsi sen "siivekkeen" yli poikittaissuunnassa, sitten ylitti ylösmenokontaktin ja kun ärähdin ja jäin niille sijoille alkupäähän, alastulokontakti otettiin niin varmasti että hidas hämäläinenki tajuais että minä_otin_kontaktin. Lisäksi harjoteltiin sylikäännöstä ja kokeiltiin sitä käytännössä radalla, samoin tiukkojen käännösten tekemistä, nehän on meillä vähä ongelma kun tuo haluaa vissiin paimentaa niitä esteitä tai jotain kun ne pitää kiertää takaakierroissa kaukaa ku lammaslauma. Kaiken kaikkiaan treenit oli onnistuneet lukuunottamatta tuota puomin kanssa pelleilyä. A:kin otettiin mallikkaasti edelleen.

Huomenna minä olenkin ratamestarina hallitreeneissä, saas nähdä mitä kaverit sanoo radasta ja miten se sopii hallin pylväiden väliin...

Väliaikatietoa

Tänä aamuna otettiin taas pieni edistysaskel ja nostettiin verkkoja. Viimeksi viime viikolla verkkoja nostettiin hieman malliksi ja Ransu ei huomannut mitään. Tänä aamuna se oli niin innoissaan kun tiesi pääsevänsä suorittamaan keppejä että karkasi verkoille jo ennen kuin kaikkia verkkoja oli nostettu ja olin ehtinyt antaa edes estekäskyä :D Nyt verkot on arviolta 30cm maasta eli vielä ne on selvästi sillä vartalon korkeudella tukena, mutta se osoitti että nyt mahtuis sitte altaki luikahtamaan aika helposti jos haluaa. Se nimittäin ei tyytynyt yhteen oma-alotteiseen suoritukseen vaan livahti keskeltä keppejä verkon alta kepeille ja suoritti ne siitä lähtien. Noin ei kyllä tarvis päästä tapahtumaan että se menee verkon alitse. Yhtään kertaa se ei kyllä sitä tehnyt kun otettiin sitten muutama kerta ihan ohjaamalla kepeille eli minun käskystä. Se pujottelee kepit aika vauhdikkaasti, pitäis ottaa väliaikavideo tilanteesta. Tilanne on niin paljon parempi kuin vain jokunen viikko sitten kun keppejä ei osattu ollenkaan! Nyt täytyy edetä varovaisesti ettei tulis yhden yhtä takapakkia vaan suunta olis ylöspäin, ei tarvis alkaa enää virheitä korjaamaan. Nyt otetaan tuolla verkon korkeudella niin kauan ettei se tunnu enää huomaavan verkon nostoa ja mahdollista alta livahtamista. Pitää harjoitella niin että menen kauemmas ja jään jälkeen, eri suunnista lähetystä me on otettu tähänkin asti, mutta vähemmän noita ensin mainittuja. Ne pitää nyt tässä vaiheessa treenata kuntoon kun verkot on kuitenkin vielä tukena siinä ettei tulis koiralle mieleen karata kepeiltä perään. Hyvä fiilis nyt kuitenkin kepeistä!

Leikkikaveri ja agilitya

Käytiin tänään metsäautotiellä lenkkeilemässä pidempi lenkki kuin eilen. Mittaa sille tuli jotain 6km ja aikaa meni 1½ tuntia, kun oli satanut lumen ja siinä oli niin huippua pyöriä ja ryömiä. Lisäksi kilometriä ennenku oltiin takas autolla, meidät saavutti joku nainen kultaisennoutajan kanssa. Se oli oikein ystävällinen 4-vuotias kultsutyttö ja Ransu pisti sen kanssa heti leikiksi kun oli tutustuttu. On se niin ihana kun se on toisten koirien kanssa heti niin sosiaalinen, se lähestyi vähän mielistellen sitä narttua, ja tosiaan halusi heti leikkimään. Ja Ransua on vaikea vastustaa kun se pyytää leikkimään. Kyllä me naurettiin sen kultsun omistajan kanssa niiden menoa. Se koira oli vähän tukevassa kunnossa (mistähän syystä kultaiset niin usein on..?) ja selvästi huonompi kunto kuin Ransulla. Se yritti harhauttaa Ransun ja saada etumatkaa mutta Ransu sai sen pian kiinni ja meni heittämällä ohi ja kääntyi takas kohti :) Ihana nähdä kun se saa yllättäen leikkiä toisen koiran kanssa. Meillä oli eilen tarkoitus mennä Oulaisiin parin cockerin kanssa leikkimään, joihin tutustuin Petsiessä. Se sitten siirtyi, luultavasti ens viikkoon. Olis kiva kun löytyis Ransulle pari säännöllistä leikkikaveria kun se tosiaan on niin sosiaalinen ja leikkisä ja kun se ei kentällä saa lupaa mennä toisten luo vaikka tarjolla olis vaikka kuinka monta leikkikaveria.

Mietiskelin tuossa päivällä kun otettiin taas keppejä tuossa pihassa, että miten paljon me on edistytty puolessa vuodessa. Maanantaina tulee tasan puoli vuotta siitä kun alkoi alkeiskurssi. Toisessa harjoitusryhmässä jossa ollaan, on pari koiraa jotka on kuulemma 4 vuotta treenailleet. Takana on käsittääkseni yhdet möllit mutta ei virallisia kisoja. Ja koirat on saman tasoisia kuin Ransu. Jos kyseisten koirien omistajat sattuu lukemaan tätä ja tunnistaa itsensä, en halua heitä mollata mitenkään, mutta ihmetyttää vain että kun tavoitteena kuitenkin tuntuu olevan kisaaminen, niin miten niiden koirien kans ei olla edistytty monen vuoden aikana sen enempää... Vai onko sitten niin että schapendoes on nopea oppimaan ja muutenkin niin sopiva koira agilityyn, että tuloksia tulee nopeammin. Meillä lisäksi ohjaaja on täys aloittelija ja ensikertalainen. Ei meillä mikään kiire ole mutta tavoite olis ens kevättalvella/keväänä kokeilla jossain mölleissä ja menestyksestä riippuen jatkaa vielä treenailua ja epävirallisia tai sitten startata virallisissa kisoissa ja hankkia lisenssi. Minusta se tavoite ei ole mitenkään mahdoton, vaikka treenit vähenee joulukuun jälkeen yhteen kertaan viikossa ja talvella kun ei voi omin päinkään juuri treenailla. Keväällä pääsee kuitenkin ulkokentälle niin usein kuin haluaa.

Keväällä tai kevätkesällä voi kuitenkin olla myös muutto edessä, ja se surettaa mua lähinnä tän harrastuksen takia. Täällä on niin mukava harrastusporukka joka tukee ja kannustaa, kiitos siitä teille! Ja hyvä kenttä on tosi lähellä, ja se on käytössä jäsenmaksulla. Uudella paikkakunnalla ohjattuihin treeneihin pääseminen voi olla hankalampaa kun isompi paikkakunta. Onneks on kuitenkin päästy alkuun täällä joten ehkä jatko olis sitte helpompaa. Sitten tuntuu että kun on täällä oppinut alkeet ja saanut paljon apua ja neuvoja eri ihmisiltä, niin sitten "karkaa" toisen seuraan kisaamaan...

Eipä murehdita ennen aikojaan, mutta minusta meillä on talven aikana ihan mahdollista kehittyä agissa sen verran että voi suunnitella kisoja.

Ensimmäinen pieni edistysaskel

Kepit on menneet viime aikoina niin hyvin, että oli aika nostaa verkkoja hieman, kymmenisen senttiä irti maasta. Ransu ei noteerannut eroa millään lailla. Eikä ihme, eihän sellainen pieni nosto vielä vaikuta siihen että ne verkot on silti siinä "turvana" oikeaa suoritusta varmistamassa. Mutta pikkuhiljaa alkaa siis myös apuverkkojen häivytys, niitä nostetaan vähän kerrallaan aivan keppien päihin asti niin että ne on Ransun yläpuolella ja otetaan sitte yks kerrallaan kokonaan pois. Keskiviikkona huomattiin että hallille oli hommattu kujakepit, jotkut opettaa niilläkin, mutta minusta nuo verkot on hyvät kun koira ei kerta osaa hakeutua kepeille itse eikä malta suorittaa keppejä loppuun. Nyt on kyllä ainakin vauhtia! Ransu osaa hakeutua jo huomattavasti paremmin kepeille itsenäisesti ja se kesti tänään ekan takaaleikkauksen kepeille mennessä, ja samoin se suoritti kepit vauhdikkaasti vaikka minä tulin sen perässä. Se ei ehdi tuijottelemaan että missä minä olen, sillä on vaan kiire päästä keppien loppuun ja saada lelu hampaisiinsa tai päästä seuraavalle "esteelle" joka kotipihassa voi tarkottaa puun kiertämistä ja palaamista takas kepeille tai hyppyä. Jos talvi yllättää, viemme kepit hallille, jossa niitä voidaan sitte treenata ainakin kerran viikossa kun omassa pihassa ei enää pysty.

Keskiviikkona oli aika mielenkiintoinen rata. Se jäi meillä melko lailla pätkittäin suorittamiseksi, koska olin katsovinani että Ransu skippasi A-esteen ylösmenon ja otin sitä sitte hihnan kanssaki uusiksi. Treenikaveri kentän laidalta kohta huutaa että "mitä sää oikein teet? Hyvinhän se menee ne kontaktit! Ottaa siitä kolmannen riman kohalta!" Just, sorry Ransu. Puomilla se kyllä ihan todella ne skippasikin, ja kun ärähdin niin pomppasi puolivälistä alastulopuolta maahan. Tuosta A-esteestä kun on päästy, niin sitten saa pelätä tuon puomin kontaktien puolesta. Ne ei oo niin kauan ongelma kun saan koiran lähestyyn niitä ravilla, mutta jos tullaan laukalla niin se on melkein tuurista kii että loikkaako se yli. Mä en oo tullu opettaneeks mitään käskysanaa millään kontaktiesteellä sille kontaktipinnan "ottamiselle". Loppuradasta vielä jätettiin kepit välistä ja mentiin putki-ansalle, jossa oli siis kaks putkea U:n muotoisena ihan vierekkäin. Siinä kyllä jo tuntu että ihan arpomiseks se menee mihin putkensuuhun se koira solahtaa, mutta hitsi vie! Sehän meni just sinne mihin pitikin!

Eilen käytiin pikku lenkki metsäautotiellä, Ransukin sai juosta sydämensä kyllyydestä. Sen jälkeen oli vuorossa kampausoperaatio, ja samalla huomasin että tuonne nivusten seudulle on taas tullut kunnon takut. Muualle niitä ei juuri tulekaan kuin sinne ja sieltä ne on varsinki koiran kannalta inhottava poistaa. Kampaamisen jälkeen pesin likaiset jalat ihan shampoolla kun en kehdannu sellasta ruskeajalkasta koiraa viedä lekurille... Siispä rokotuksiin ajeltiin vielä kaiken puunaamisen päätteeksi. Pentti -lääkäri tunnusteli Ransun ja totesi että on juuri oikeankuntoinen koira, ei yhtään enempää tarvi olla (tavaraa luitten ympärillä) eikä yhtään vähempää. Punnitsin pojan ja se painoi 15,85kg. Suunnilleen saman olen saanut kotivaakalla sylissä punnitessakin. Ransu ei tienny piikeistä mitään vaan söi tyytyväisenä Pentin antamia makupaloja.

Kyselin myöskin jalkojen kuvauttamisesta, Pentin mielestä kyynärät mun kannattaa kuvauttaa joskus puolen vuoden päästä. Jos en nyt väärin muista niin lonkkien kuvaamista hän ei pitäny niin tarpeellisena, on kuulemma sellanen nivel jossa harvemmin on mitään. Selän kuvauttamista suositteli 3-4 vuotiaana, että kun on jo jonkin aikaa harrastanu niin näkee onko selkään tullu muutoksia. Itse ajattelin jälkeenpäin että oliskohan polvet kuinka tärkeä tällä rodulla tai agilityn suhteen. Sitä täytyy sitte keskustella vielä uudemman kerran. Kissoilla on muistaakseni joskus helmi-maaliskuun taitteessa rokotukset, vois viedä samalla kertaa sitte Ransun kuvattavaksi, kun tuonne on kuitenki matkaa 60km. Pentti sanoi että jos en tarvi virallisia kuvia niin hän voi kyllä lähes 100% varmaksi sanoa kuvista miltä koiran jalat näyttää, että suotta maksaa vielä Kennelliitollekin niiden arvioimisesta. Ja mihin mä niitä virallisia tarvin? Eihän Ransu jalostuskoira tule olemaan ja ne kuvat tullaan ottamaan vain ja ainoastaan siksi että tiedän onko sillä odotettavissa vaivoja kun harrastus on kuitenkin sen verran vaativa kuin agility. Hierojallekin voisi varata taas aikaa niin saa lihaksetkin huoltoa. Mä venyttelen kyllä Ransua silloin tällöin (useamminkin voisi) mutta hieronta olis hyvä lisä. Ammattilainen myös tuntee lihaksista onko niihin tulossa jumeja. Mulle koiran terveenä ja hyvässä fyysisessä kunnossa pysyminen on tärkeää, enkä halua että mahdolliset lihasjumit menee niin pitkälle että ne jo näkee koirasta päälle.