Olipa tehokkaat treenit!

Maanantain maneesitreenit meni aika hyvin! Sanoisin tosi hyvin, jos oltais menty vain ensimmäistä ratapätkää, sillä toista ratajuttua kun mentiin, niin Ransusta huomas ihan selvästi väsymisen ja keskittymisen herpaantumisen. Ekalla radalla oli 10 estettä, tai siis 7 mutta yhteensä 10 esteen rata. Sitä tarkoitin tuolla tehokkaalla, että kaikki muut esteet paitsi muuri tuli tänään käytyä läpi, kepitkin olis olleet siellä radalla mutta me jätettiin ne tietysti välistä. Pitkästä aikaa oli okserikin, ollaan varmaan joskus kesällä otettu sitä viimeksi. Keinua samoin on täällä mukavampi mennä koska se on miellyttävämpi kuin lattiapinnalla.

Eka rata alkoi kahdella hypyllä, sitten oli putki, pituus, rengas, hyppy, pussi ja uudelleen putki ja hypyt. Ekat hypyt oli peräkkäin ja ensimmäisellä kerralla ne mentiin ihan suoraan ja siitä putkeen, sitten loput luettelemassani järjestyksessä. Ransu meni puhtaasti radan, ja sai kehuja. Ensimmäistä kertaa siis mentiin harjotuksissa rata puhtaasti, jes! Vaikka oli "vain" 10 esteen rata, mutta kun puolet vähempikin on tuottanut usein harmaita hiuksia. Toisella kertaa rataa muutettiin sen verran, että eka hyppy oli normaalisti, sitten toista ei mentykään suoraan perään vaan se piti ottaa takaa kiertäen. Se oli erinomainen pakkovalssin harjoittelu-ansa, ja me mentiin se hienosti! Ransu teki just niinkun piti ja kun se rata ehdittiin ottaa kahteen kertaan, siis kaksi eri kierrosta, niin molemmat kerrat meni puhtaasti! Siis kolme puhdasta rataa joista toinen oli aika vaativa juuri tuon ansapaikan takia! Olen kyllä meistä niin ylpeä! Ja suorituksen arvoa ei ainakaan vähennä se, että muistaakseni kukaan muu ei mennyt ainakaan sitä kakkosrataa puhtaasti ekalla yrittämällä ainakaan, kaikki ei toisellakaan.

Toinen rata oli sitten oikein kunnon kontaktirata, ekalla radalla hypittiin ja mentiin tunneleihin, toisella otettiin sitten kontakteja. Ransu meni ihan ok, paremmin olis varmaan mennyt kun oltais tällä radalla aloitettu. A:n kontaktit meni ensin vähän just ja just, kuulemma ehkä puoli tassua otti eka kerralla kontaktipinnalle :D Eli siis varmemminkin vois ottaa. Keinu meni ekalla kerralla vähän hallitsemattoman näköisesti, Ransu kyllä otti molemmat kontaktit, mutta vauhtia oli liikaa, ehkä sen takia etten muistanu sanoa akselin kohdalla "nätisti" josta Ransu osaa hidastaa vauhtia. Harmittaa vietävästi ettei me oteta noita keppejä, koska nytkin olis ollu vaativat kepit, molemmilla kerroilla okserin jälkeen olis pitäny tehdä valssi ja viedä koira kepeille tavallaan keppien taakse, ja toisella kerralla sitten toisesta päästä eli siinä mielessä helpommin että sisään sai mennä suoraan sivusta, mutta toisaalta vauhti okserin jälkeen olis pitäny pystyä hillitsemään ettei eka keppiväli mene pitkäksi niin ettei toiseen taivu enää.

Luulen että se juuri väsytti Ransua, kun tuli kerrattua lähes kaikki esteet samoissa treeneissä, ja osaa esteistä kun ei ole otettu aikoihin. Ai niin, pöytähän sieltä puuttui myös, mutta enivei, muut tuli kerrattua. Näihin treeneihin olen silti todella tyytyväinen. Maneesilta lähtiessä ohjaaja päivitteli että eikö ihmiset verryttele koiriaan ollenkaan, että suoraan vain laittavat autoon ja lähtevät. Sanoin että samaa minäkin olen ihmetellyt (sekä täällä että hallilla treenatessa), ja ohjaaja ihmetteli eikö meille ole sanottu ensimmäisellä kerralla mitään koiran verryttelystä ja lämmittelystä. Noup, ei ole sanottu ei, kai ensimmäisen kerran ohjaajat ajatteli että nämä on päivänselviä asioita. Taas satoi, miten se tuntuukin että aina maanantaisin sataa vettä kun meillä on tuolla sotkupaikassa treenit? Käytiin kuitenkin urheasti kävelylenkki ennen treenejä vaikka kiire meinasi tulla, ja jälkeen käytiin puolen tunnin lenkki, koska Antti ei ollut mukana hermoilemassa että pitää kotia joutua ja nukkumaan. Se huono puoli tuossa myöhäisessä ajankohdassa, ja nythän keskiviikon vuorokin siirtyy taas 19.30-21.00.

Ransu muuten on vahtinut tänään liikaakin, näyttää siltä että se taas kuvittelee itsestään liikoja ja kukkoileva murkkupoika pitää pudottaa maanpinnalle. Se päivällä haukkui ikkunassa jotain ja ainakin kerran murisi jotain ulkoa kuuluvaa lapsen ääntä. Autossa nyt kun tultiin kotiin ja parkkeerasin katokseen yhtä aikaa naapurin kanssa, sen piti sitäkin oikein _haukahtaa_ ja murista kovasti vaikka kielsin. %¤#"$+ koira! Mulla meinasi todella palaa käämit kun toinen takakontissa murisee eikä välitä mitään vaikka komennan. Taitaa olla tiukempi perushuomioimattomuus nyt käytössä ja myös tiukempi komento tuollaisesta turhasta vahtimisesta kun minä olen paikalla! Ni!

Uuden lenkkipaikan lumoissa...

Me ollaan löydetty lenkkeilypaikka Ransun kanssa; valaistu pururata. Juu, kuulostaa varmaan tosi hienolta sellaisen korviin jos asuu paikkakunnalla jossa menee kymmeniä kilometrejä valaistua lenkkipolkua/latua, mutta täälläpä kun ei mene. En ole aiemmin siellä käynyt itsekään lenkillä ja koiria en tiennyt sinne saavan viedä edes nyt kun ei ole vielä latua. Eilen käveltiin 5km ja Ransu oli aivan onnessaan uudesta lenkkeilymaastosta ja vielä kun pohja on niin tassuystävällinen. Itselläkin meinaa lonkat kipeytyä jatkuvasta asvaltilla kävelystä, niin eikö koiralla sitten voisi myös. Uusia hajuja riitti ja Ransukin selvästi tykkäsi siitä purupohjasta enempi kuin pyöräteiden asvaltista. Tuolla myöskään ei likaannu koira (eikä omat housunlahkeet) yhtä pahasti kuin metsäautotiellä tällä hetkellä likaantuu. Lisäksi kun se on valaistu niin sinne voi mennä vielä illallakin, metsäautotielle en uskalla hämärällä/pimeällä. Ja pururata on lähempänä. Talveksi se sitten taas jää jos saadaan lunta ja latu siihen, mutta sittenpä onkin hyvää kuntoilua mennä metsäautotielle, minä suksilla jos tarpeen ja Ransu hankeen. Viime vuonna kävelimme vähän matkaa metsäautotietä kunnes suuntasimme moottorikelkkareitille, minkä pohja oli varsinkin pikku pakkasten jäljiltä hyvä kävelläkin, rauhallisesta hiihtelystä nyt puhumattakaan. Ai että, ulkoilu ja liikkuminen koiran kanssa on jotai niin erilaista kuin yksin! Sitä lähteekin ihan eri paikkoihin ulkoilemaan kun on koira mukana, olen sen huomannut. En kyllä yksikseni tarpois jotain moottorikelkkareittejä tai metsäautoteitä.

Tänään oltiin mätsärissä, ei viitsitty itse osallistua kun tiesi ettei pärjättäis kuitenkaan tuon purentavian takia. Aamulla sitä paitsi kun kokeilin Ransun seisottamista niin se ei kiinnostanu sitä tippaakaan, teki ihan mitä halusi. Kun se seisoi ja "erehdyin" sitä rauhallisesti kehumaan, se pisti istumaan :P Väkeä oli aika paljon ja koiria samoin. En edes seurannut kehien kulkua, kunhan oltiin siellä ihmettelemässä ihmisvilinää ja koiria, vaikka eipä noissa Ransulle juuri ihmettelemistä näytä olevan, se on siellä ihan rennosti. Toisten koirien kanssa se on aina ollut tosi sosiaalinen ja toimeen tuleva, ihmiset vain ujostuttaa ja pelottaa. On vaan kummallista, miten se tuollaisissa koiratapahtumissa on ihan rennosti ja innokkaana, mutta sitten kun ollaan pelkässä ihmisvilinässä, niin sitä pelottaa. Samoin autoja se ei pelkää kun mennään pyörätietä jossain taajaman ulkopuolella tai ihan siinä pientareella, se ei välitä niistä mitään, mutta kun nämä autot ja ihmiset yhdistetään kaupunkiolosuhteiksi, niin ne alkaakin pelottaa. Eli en oikein tiedä että mitä se pelkää kaupunkien keskustoissa, koska autot sinänsä vaikka ajavat lujaakin ohitse, eivät vaikuta mitenkään. Eikä paljokaan ihmismäärä silloin kun ollaan tyyliin mätsärissä.

Mätsäristä tulon jälkeen mentiin anoppilaan, jossa oli pari vierasta, vanhempaa naista kylässä myös. No Ransu kun pölähti sisään vanhasta tottumuksesta, ei ehtinyt niitä rouviakaan opastaa että miten Ransun kanssa pitää olla. Nehän oli tietysti heti Ransusta kauhean kiinnostuneita, ja kun Ransu jotenkin arkailee vanhempia ihmisiä muutenkin enemmän, niin sehän oli niistä ihan kauhuissaan. Turha siinä enää oli sanoa että antakaa olla-älkää välittäkö-olkaa niinkun sitä ei oliskaan. "Vahinko" oli jo tapahtunut, eikä auttanut muu kuin olla sitten Ransun tukena ja rohkaisuna, ei kovin hyvällä menestyksellä. Appiukko tuli kotiin kun oltiin kahvipöydässä niin pöydän alta piti sille kauheasti murista. Ihme koira taas. Kyllä se sitten oli mielin kielin kun kävi nuuhkimassa tulijan ja tunnisti tutuksi, mutta sitä ennen...

Vieraat lähti ja me lähdettiin Ransun kanssa pururadalle 3km lenkille sillä aikaa kun Antti värkkäsi koneella, anoppilassa siis. Pururata lähtee siitä melkein ihan vierestä niin ajattelin että käydään nyt silti tälle päivääkin jonkinlainen lenkki vaikka henkistä väsytystä oli päivän mittaan kertynyt varmasti ihan riittämiin. Onpa ihana kyllä lenkkeillä tuolla, nameja vaan pidän taskussa muiden lenkkeilijöiden varalta. Toivottavasti ei tule sellaisia tilanteita ainakaan kovin paljoa että Ransu menee haukkumaan ja murisemaan kanssalenkkeilijät pataluhaksi kuuntelematta mun komentoja ollenkaan. Se on viime aikoina taas päättänyt kyseenalaistaa meidän johtajuuden...

Kello on jo paljon, iltapalat syöty ja iltapissalla käyty, joten eiköhän tästä nukkumaan joutais, ainakin minä ja Ransu ;) (ymmärtää kuka ymmärtää tämän)

Agitreeneilyä ja lenkkeilyä

Ei ole oikein jaksautunu kirjottelemaan moneen päivään mitään. Jotenkin on muutenkin koko ajan mieli matalana ja voimat kaikki, ei jaksa aloittaa eikä tehdä mitään. Onneksi Ransu kuitenkin "pakottaa" edes kunnosta huolehtimaan!

Maanantaina agitreenit maneesilla, ja voisinpa vuorostaan sitä toista vetäjää kritisoida. Oli laittanut lähes sen sunnuntaillisen "hupiradan" kaltaisen radan _lämmittelyä_ varten! Ainoa vain että putkien välissä oli vain kaksi hyppyä ja toisella puolen ne oli sillai sivuttain että tuli takaakierto siihen väliin ja piti ottaa koira vähän tarkemmin haltuun. Alkuohjeena sanottiin: "otetaan tällanen rata tässä lämmittelyksi, menkää kaks kierrosta, toinen toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Tarkoitus on pitää hauskaa ja mennä mahdollisimman lujaa, koiraa pitää innostaa ja palkata vaikka lelulla!" Joo, ja rimat oli tietenki 55 sentissä. Että sellasta lämmittelyä, tuohan on hitto soikoon ihan kyllä jo normi treenin vetämistä mun mielestä. Toivottavasti kukaan ei tullu kylmiltään sinne, tai eipä se mun päänsärky ole, onneksi mulla on aina tapana alku- ja loppuverrytellä koira joten koskaan ei tuollaiset sitte tule verryttelyksi. Vai verryttelyä täyskorkeilla hypyillä ja vielä mahdollisimman lujaa...

Muuten harjoteltiin sitten jotain "niistämistä" vai mikä lie sen nimi olikaan. Ihan hyödyllinen ohjauskuvio varmaan sekin, tuollaisia treenejäkin tarvitaan, että välillä vain istutetaan omaan selkäytimeen ja samalla myös koiran, ohjauskuvioita. Aluksi meidät laitettiin ihan vain kuivaharjottelemaan ilman koiraa, että osataan itse hallita kehomme ensin, eikä se vaan ole niin helppoa ensin ottaa koira esteen takaa toisella kädellä, varoa osoittamasta vartalon suunnalla koiralle sitä että hypätä pitäisi jo siinä vaiheessa, sitten vaihtaa kättä ja lähettää koira heittämällä esteen yli ja sitten ottaa vastaan esteen sivulla heittäneellä kädellä. Oli jo niin monimutkainen selostuskin että varmasti täytyy olla vaikeeta :D Noh, hyvin ne meiltä meni, kiitos taas Ransulle kun se on niin samperin tarkka seuraamaan mun ohjausta ja eleitä. Joku on muuten sanonutkin että agilityssa pärjää sellaiset jotka osaa mahdollisimman paljon sirkustemppuja ja kaiken maailman kikkailuja. Jaa-a, en tiedä miten on vaikkapa kolmosluokassa, mutta ainakin tuolla ihan huipulla eli MM-tasolla katsoin tämän vuotisiakin suorituksia sillä silmällä että voiko tuon vielä mutkikkaammin tehdä... Siispä kovasti harjottelemaan kaikkea vääntämistä ja kääntämistä ;)

Keskiviikkona hallitreenit ja hyvä ratapätkä. Kontaktiesteetkin oli mukana, ja olispa hyvä kun osais ne kepit kun nuo treenikaverit lataa ne kepit sitte joka radalle mukaan, mutta niinhän ne taitaa olla kisoissakin. Otin radan tosi lyhyissä pätkissä että pääsen palkkaamaan tiheään, ja on se kumma juttu miksi ensin menee jonkin haastavan kohdan ihan oikein ja hyvin ja saa palkan, seuraavaksi kun otetaan se uudestaan ja aikomuksena on jatkaa rataa, niin eikös se pidä mennä persuksilleen? Ransulla oli kyllä keskiviikkona sellanen päivä että se meni mieluummin nokka maassa ja etsi pudonneita nameja, sekä kävi jokaisen kontaktin tarkastamassa ainakin viis kertaa, kun eräät käytti siellä jotain ihkuja joulukinkun palasia omilla koirillaan... Ja multa tietenki vielä lenteli namipussista nameja lattialle niin se oikein vahvisti sitä Ransun mielikuvaa että herkkuja saa paremmin muualta kuin mamman kädestä! Puomin ylösmenoa se skippasi välillä, samoin kuulemma yhden A:n, eli se ei jaksanu olla edes tarkkana. Tosin tuota a-estettä mä pelkäsin kyllä että siinä voi tulla niin käymään että mennään aika rimaa hipoen, koska sitä edeltävä este oli "loikka" eli pituushyppy, eli sieltä esteeltä tullaan vähintäänkin vauhdilla A:lle. Onneksi se alasmenot ottaa kuitenkin varmasti, eikä loiki sieltä puolesta välistä alas, pitäis varmaan koputtaa puuta tässä kohtaa...

Eilen ja tänään on sitte käyty lenkkeilemässä reilun tunnin lenkit pyörätietä pitkin, Ransu ei välitä ohi menevistä autoista mitään, onhan siinä se hajuja täynnä oleva piennar välissä. Oon aiemminkin aatellu, ehkä sanonu ääneenki, ettei sitä vois noin ulkoiluttaa jos se olis autojen perään tai ei tottelis kun kieltää menemästä tien lähelle. Mutta Ransu on tosi kuuliainen, eikä se yleensä ees mene sinne pientareen nousevalle eli tien puolelle. Tuolla pyörätiellä on tietysti se huono puoli että se on asvaltoitu, mutta se hyvä puoli että just sen takia se ei oo kun mikäkin kurauuno kun tullaan kotia, vaan lähinnä märkä, ja suihkuttaessa ei irtoa hiekkaa tai muuta likaa. Auta armias kun näillä keleillä lähdet metsäautotielle, niin saa suihkuttaa koko koiran kaulaa myöten ja vesi on aivan hiekkaista ja mustaa, plus lisänä vielä oksanpätkiä ja muuta sälää. Metsäpolkuja olis ihana lenkkeillä kanssa, mutta täällä ei taida kovin paljoa mennä niitä, ja niiltä sitä vasta saakin mukaansa kunnon näytteet. On muuten uskomatonta, miten paljon kampa löytää kaikkea pikkuroskaa, kun sitten kuivana kampailee, vaikkei päälle päin näyttäis olevan turkissa enää roskia!

Löysin muuten jotain uusia (ainakin mulle uusia) koiran älyleluja, en tiedä mikä on valmistaja, mutta ainakin ne nettikaupassa oli nimellä Intelligenz. Yksi lelu näytti erityisen kiinnostavalta, ovat siis puisia, ja hintakin on halvempi kuin Ottossonin leluissa, joihin täällä haaveillaan täydennystä. Antti vain ei oikein lämmennyt, mä haluaisin Ransulle joululahjaksi ostaa sen Ottossonin Dog Pyramidin, ehkä mä sen edes saan...? Onneksi Ransu ei sentään osaa lukea (tietääkseni...) niin se ei voi täältä vaklata mitä sille suunnitellaan pukinkonttiin :)

Debyytti mölliagilityssa

Eiliset vapaavuoron harjotukset vaihtui sitten liki 2 tunnin lenkkiin metsään/metsäautotielle. Ransu oli illalla väsynyt mutta onnellinen. Tänä aamuna en kyllä käsitä että mitä sieniä se oikein oli syöny kun se oli ihan hulabaloo heti aamusta, jo ennenku tajus että johonki ollaan lähdössä! Sillä oli virtaa kun pienessä kylässä, se hästäsi ympärillä, vouhotti ja riekkui muutenki enempi kun pitkiin aikoihin. Puhumattakaan sitten kun se huomasi että treenireppua alettiin pakata. Siitä se nyt villiintyy yleensäkin koska tietää että pääsee agiliitämään.

Tällä kertaa vain ei menty normi treeneihin vaan käytiin Kokkolassa Koirakiltan järjestämässä mölliagi-kilpailussa. Osallistuttiin kisaamattomien mölliradalle ja "hupiradalle" joka oli yllätys starttiin asti.

Meidän debyytti ei mennyt ihan putkeen vaikka putkeen mentiinkin ihan hienosti. Antti kuvasi meidän suorituksen, enkä mä voi käsittää että mitä siinä puolivälin tienoilla oikein tapahtui. Yleensä kun me on kahdestaan pohdittu jälkeenpäin virheitä ja että mistä ne johtui ja miten ne korjataan, me on löydetty syy - yleensä minusta johtuva. Mutta nyt en keksi muuta kuin sen että aurinko häikäisi ikkunasta Ransun silmiin eikä se nähnyt mun ohjausta. Ilmeisesti mulla ei siinä vaiheessa suukaan toiminu riittävän hyvin. Ransu ei ole _ikinä ennen_ hypänny hyppyesteen siivekkeen yli, vaan nytpä hyppäsi! Ja sen tehtyään paluutin sitä takas, se hyppäsi sen hypyn väärään suuntaan ja pudotti riman. Ohjasin kuitenkin siitä siivekkeiden välistä seuraavalle hypylle joka meni ok. Sitten taas; joku ihmeen himo sännätä jyrkästi oikealle hyppyesteelle mikä oli nro 3, kun me oltiin menossa vissiin numerossa 9. Ja edelliseltä esteeltä oli suora linja seuraavalle ja videolta näkee miten mullakin suunta sinne oikealle hypylle, niin vain jätkäpoika karkaa sivuun! Loppu onkin sitten historiaa, se meni ihan kohtalaisesti, mitä nyt Ransu putkesta tullessaan luuli tuomaria minuksi kun en taaskaan hämmennykseltäni saanut tarpeeksi ääntä suusta Ransun ollessa putkessa. Oon oppinu että kun sen lähettää putkeen, pitää äänellä ilmaista koiralle missä päin itse on, eihän koira voi tietää minne mä olen sillä aikaa mennyt. Tämä tietysti konkareille päivän selvää ja niin periaatteessa mullekin, mutta ei se näköjään ihan selkäytimestä aina tule. Tuloksesta en tiedä mikä se oli enkä myöskään sitä mikä oli tarkka sijoitus mutta ei me tod oltu missään kolmen parhaan joukossa, ei kuitenkaan peränpitäjiäkään. Radalla nähtiin nimittäin sellaista karkailua että Ransu sai multa ekstrakehut siitä miten se silti pysyy hallinnassa eikä lähde "kanttiiniin" tai muuten säntäilemään ja suorittelemaan holtittomasti esteitä. Yksi koira näytti siltä kuin olis nukahtanu ekan esteen taakse lähtöpaikalle, koska vaikka omistaja heitteli esteen takana palloa (jonka piti vissiin olla huippu palkka), sen ilme ei värähtänytkään.

Tuo möllirata ei sinänsä ollut mitenkään ihmeellinen, hyppyjä ja 3 putkea. Ei mitään erityistä kikkailua; ei takanaleikkauksia, ei takaakiertoja, ei välistä vetämisiä, ei mitään, suoraan eteenpäin menemistä vain ja suunnanmuutokset tapahtui lähes täysin putkissa. Ransu oli vielä kisapaikallakin aivan omituinen, aivan täpinöissään, eikä sitä auttanu yhtään se että ympärillä oli USKOMATTOMAN HUONOSTI KÄYTTÄYTYVIÄ KOIRIA ja omistajia. Moni valitteli että koiralla on epämukava olo ja stressitaso korkealla. En tiedä onko aina näin tilanteissa joissa on 20-30 koiraa pienessä tilassa hihnassa jännittyneiden ihmisten seassa eikä häkeissä omassa rauhassaan, mutta mä vein heti tilaisuuden tullen Ransun autoon kun meilläkään ei vielä ole sille hankittuna omaa suojaisaa häkkiä. Tunnelma oli kuin ilmassa olis ollu ruutia ja välillä aina joku sytytti tulitikun niin että syntyi rähinä. Joku kokeneempi voi sanoa että tuo on ihan normaalia, mutta mua surettaa viedä koiraani tuollaisiin tilanteisiin ja ärsyttävää itse kuunnella jatkuvaa haukkua, murinaa ja ärinää. Onneksi Ransu on niin kiltti ja hyvätapainen (köh köh mutta niin se on) ettei se osallistu tuollaisiin ollenkaan.

Ilmottauduimme myöskin "hupiradalle", jota en kyllä parhaalla tahdollanikaan voi sanoa miksikään _hupi_radaksi. Se oli ennemminkin rääkkirata, jossa me sijoituttiin lopulta tiukasti neljänsiksi. Kyseessä oli kilpailu jossa oli putket kaarella radan päissä ja välissä ikään kuin kahta kaistaa 3 hyppyä, eli yhteensä 2 putkea ja 6 hyppyä. Ne muodosti siis ikäänkuin ringin joka piti kiertää kolmesti ja siitä otettiin aika. Rimojen tiputtelusta tuli 5 virhettä. Meillä ei tippunut yhtään rimaa ja vain kerran Ransu ei mennyt suoraan putkeen kun itse yritin lähettää sen sinne liian kaukaa. Mua kaduttaa näin jälkeenpäin että laitoin Ransua edes koko "rataa" menemään, 18 hyppyä ja 6 kertaa putkesta läpi, pikkaisen liikaa! Jos jotenkin tämän sattuu lukemaan joku noista radan ideoitsijoista tmv. niin tämä oli karmea "hupirata". Jälkeenpäin vielä varoiteltiin että kannattaa huolehtia koiran lihaksista että saattavat kipeytyä. No ehkä? Silti suurin osa porukasta hallista lähdettyään pisti koiran autoon ja eikun menoksi. Että se siitä lihashuollosta, onneksi itse ymmärtää sen verran että koira pitää verrytellä hyvin niin ennen kuin varsinkin jälkeen suorituksen.

Tuolla mölleissä tuli myös ikävästi taas esille se tosiasia, josta mä oon eri puolilla nyt herätellyt keskustelua, että agilitykilpailuissa - ehdottomasti siis myös virallisissa - pitäisi olla neljä säkäluokkaa. On nimittäin aika epäreilua se että tällainen pienikokoinen maksi joutuu hyppimään samanlaisia esteitä kuin jopa 20cm isompi maksikoira. Ja kisoissa ollaan periaatteessa samalla viivalla. Kuitenkin Ransu joutuu tekemään paljon kovemman työn esteet ylittääkseen kuin isompi kilpatoverinsa, joten tuntuu mahdottomalta että voisin saada sen vauhdin riittämään että olisi mahdollista pärjätä korkeammalle. Kyllä, minulla on oma lehmä ojassa, mutta etenkin huoli oman koiran terveydestä. Tämä on mukava harrastus, mutta tähän maksi-luokkaan joutuminen aikanaan kun viralliset kilpailut aloitetaan, tuntuu kurjalta. Ajatellaanpa mini-luokkaa, niiden säkäkorkeus vaihtelee noin 10cm verran, medien tarkalleen 8 senttiä. No entäs maksit? Makseja on helposti 20-25cm erolla säkäkorkeudessa mitattuna. Reilua? No ei. Tänään myös huomasi sen että minejä oli vain muutamia, medejä muutama mutta makseja varmaan 15. Minusta tähän lajiin mahtuisi hyvin vielä yksi säkäluokka, vaikkapa 43-50,99cm eli sama haarukka kuin mitä medien koot ovat (8cm). 51cm ja isommat olisi sitten se isoin säkäluokka jotka hyppisi noita 55-65cm hyppykorkeuksia, näille "pienille makseille" sopiva olisi se 45-55cm. Olen miettinyt että mihin tästä kannattaisi kirjoittaa tai tehdä jokin adressi, koska sen verran olen agiharrastajien kanssa viime aikoina eri paikoissa jutellut, että aika moni on samoilla linjoilla kanssani. Itselle suurin syy on koiran terveys, ei sillä etteikö Ransu pysty noita nykyisiä maksihyppyjä hyppäämään, kyllä se pystyy, mutta kuinka kauan ja kuinka terveenä? Mielellään kun on vaivaa nähnyt ja tulee näkemään harrastuksen eteen, siinä myös asettaisi REALISTISIA tavoitteita eteenpäin, ja tuo isoimpia makseja vastaan kilpaileminen nopeudessa ei tunnu kovin realistiselta... Taitoa varmasti saa hiottua riittävästi mutta yksin sillä tuskin pärjää enää tason kovetessa.

Illalla on oltu väsyneitä, sekä minä että Ransu, ja ajattelin hemmotella sitä varaamalla sille mielellään jo tulevaksi viikoksi hierojalle aikaa.

Miljöö- ja mölliharjottelua

Ransulla oli eilen oppimispäivä, nuo asiat olis kylläkin voinu mieluummin opettaa jo vuosi sitten, mutta parempi nyt kun ei ollenkaan. Käytiin kouluttajan avustuksella Ykan keskustassa tekemässä miljööharjoituksia. Ransuhan on tosi stressaantunut ja jännittynyt kun mennään tuollaiseen kaupunkiympäristöön, jossa liikkuu paljon autoja ja ihmisiä eri kulkuvälineillä. Äänimaailma ja hajut on niin erilaiset kuin tässä kodin lähellä, eikä toinen ole niihin tottunut. Kouluttaja antoi mulle vinkkejä, että miten mä saan sinne hihnan toiseen päähän siirrettyä sen oman rentouden ja itsevarmuuden, ja luotua koiralle tunteen ettei sen tarvi huolehtia, että minä huolehdin kaikesta. Ja kuin ihmeen kaupalla Ransu muuttui sen noin kolmen vartin aikana joka me siellä pyörittiin ensin kauempana keskustasta ja sitten vähitellen ihan keskustassa, paljon rennommaksi ja ne stressaantuneet elkeet katosi. Kun pysähdyttiin paikoillemme, alkoi stressitaso nousta, mutta liikkeessä Ransu oli ok. Näitä harjotuksia meidän pitäis nyt itekin tehdä. Minusta on kurjaa katsoakin koiraa kun se ennen aina säntäili häntä koipien välissä mun edellä ja sivuille ja yritti pitää kaikkea ja kaikkia silmällä. Nyt se jo ekalla kerralla selvästi alkoi tarkkailla enemmän minua ja ottaa kontaktia, ja antoi mun huolehtia ympäristön tarkkailusta, minähän se suunnankin määrään.

Eilen otettiin keppitreenejä, korotetuilla verkoilla. Verkot nousi 5cm ja se ei vaikuttanu Ransun suoritukseen oikeastaan mitenkään. Yhden kerran sille tuli kiirus ja se ohitti noin puolet kepeistä. Toisen kerran se oli niin innoissaan taas menossa kepeille että meni sinne omin päin kävelemään. Vauhti on hieno silloin kun minä käskytän kepeille, voi johtua huippukivasta palkastakin. Nyt oon muutamana päivänä käyttäny vaihtelun vuoksi tuota köysifrisbeetä palkkana, ensin taistellaan siitä ja vikan suorituksen jälkeen heittelen sitä muutaman kerran että Ransu palautuu eikä stressitaso enää kasva taistelusta.

Tänään on tarkoitus käydä iltapäivällä Ykassa vapaavuorolla ottamassa vähän treeniä muillakin esteillä, en oikein tiedä pitäiskö ottaa keppejä, luultavasti ei. Mutta me on vähän meinattu että jos suunnataan huomenna ekoihin mölleihin, ja jos siellä onkin kepit niin oltais tänään otettu vähän tuntumaa alkaako ne kepit sujua muillakin kuin omilla verkoilla. Verkkoja ei oo kokonaan häivytetty pois, niitä pitää vielä nostaa ennenku niitä aletaan ottaan yks kerrallaan pois. Mölleissä ei kuulemma yleensä ole keppejä, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Noissa huomisissa ei ilmeisesti ole kontaktiesteitäkään, mikä nyt ei meitä liikuta suuntaan tai toiseen, eli kyseessä on ihan hyppyrata. Mutta eiköhän siinä ole haastetta meille molemmille, mua varmaan jänskättää kuoliaaksi kun on mun ekat möllit (en ole muuten käyny edes katsomassa virallisia enkä möllejä ennemmin), Ransulle kans on koko tilanne ihan uusi ja outo. Jostain on aloitettava ja jos huomenna meitä siellä nähdään niin toivon vain ettei ihan hösseliksi mene ;)

Ja taas mennään!

Tänä aamuna oli sitte mulla mahataudin tynkää, kiva, kun Ransulle tuli pelkkää makoilua koko päivä. Iltapäivällä sain jo syötyä jotain ja olo alkoi piristyä, joten lähdettiin hallitreeneihin. Eilen käytiin vapaana lenkki, otettiin keppejä pihalla, heiteltiin frisbeetä ja käytiin pelaamassa jalkapalloa joten ei nyt tullu niin huono omatunto vaikka päivä otettiinki rauhallisemmin.

Illan treenit meni mainiosti! Ransu oli tosi hienosti kuulolla, piti hyvin kontaktia ja teki mitä pyysin. Se oli tosiaan nyt hyvin keskittynyt ja yhteistyöhaluinen, sellasen koiran kanssa on aina helppo ja mukava tehä "töitä". Mä ohjasinkin ilmeisesti ihan hyvin koska virheitä ei pahemmin tullu, yks putki oli vaan monellekin koiralle jotenkin sellanen että putkeen sujahtamisen sijasta piti hypätä kentän laidalla olleen penkin yli! Mukaanlukien Ransun piti tehä just niin, enkä käsitä miksi ihmeessä ja mistä se päätteli että pitää kesken kaiken lähteä se penkki ylittämään... Renkaan se alitti aina niillä kerroilla kun mulla oli käsky myöhässä, ja kun käsky tuli ajoissa niin rengaskin mentiin ku vettä vaan. Olin tosi tyytyväinen meidän treeneihin.

Otettiin A-estettä ja puomia myös. A meni aivan mainiosti, se ei skipannu yhtään kertaa ylös- eikä alasmenoja, ja alasmenossa oon hoksannu että kun en ite liikaa kiirehdi sinne kontaktin juurelle niin Ransullekaan ei tule kiire sieltä alas. Harvemmin se on tainnu noita alasmenoja hyppiäkään yli ja parempi niin. Puomin se skippasi vissiin toisella kerralla ja kun ärähdin siitä, niin se hipsutti alasmenon niin nätisti kuin ikinä, ihan samoin kuin Ylivieskassa. Sitte taas onnistunu suoritus, oon nyt palkannu sitä alasmenokontaktilla, koska oon huomannu että sieltä sille voi tulla mieleen loikata ennen aikojaan sivuun tai muuten kiirehtiä jos minä kiirehdin. Puomikin alkoi sitten sujua. Keinua otettiin viimeksi, nyt en kerta kaikkiaan raaskinu kun se jysähtää niin kovaa lattiaa vasten ja kun keinu ei meille muuten ole ollu mikään ongelma, alkaa tuolla vielä arkailla sitä kolahdusta ja iskua mikä etujalkojen kautta tulee.

Nyt on kyllä tosiaan mukavat fiilikset treeneistä, Ransu käyttäytyi kyllä tosi mallikkaasti, sitä normaalia riehumista alussa tietenkin oli. Omaa autoa (ja minua?) piti sitten kyllä vahtia yhdeltä sukulaistädiltä, jota pikaisesti puhutin anoppilan pihassa. Meinasin avata takaluukun ja sanoa että tällanen tää meidän koira on kun ei ole ennen nähny Ransua, mutta enpä viitsiny ku auton sisältä kuului Antin "ei, Ransu ei!" ja arvasin että toinen siellä murisi tätiä... Parempi kun jätti niin huonon kuvan antamatta ;)

Treenitauko

Oon ollu sairaana, enkä oo päässy Ransun kanssa lenkkeileenkään. Antti on jo useamman kerran käyttäny Ransun yksin lenkillä, mikä on uutta koska tapahtuu ensimmäistä kertaa. Höh, vasta pakon edessä tuokin lähtee ilman minua lenkille...

Niinpä ei sitte oltu tän iltaisissa maneesitreeneissäkään. Harmittaa vietävästi, mutta minkäs sille tekee kun kurkku on limaa täynnä niin eihän se äänikään kulje. Enkä viitsi huutaa enkä varsinkaan juosta kun se alkaa yskittää. Parempi nyt parantua vielä ja sitte palata taas normaaliin elämään. Keskiviikon treenit on tavoitteena että niihin pääsis.

Pihalla on otettu keppejä. Nostettiin verkkoja ja ehdin jo pelätä että liian paljo nostettiin niitä koska pari kertaa Ransu on pujahtanu verkkojen alta kesken kaiken ja juossut lopun suoraksi. Noh, pari ekaa kertaa meni aivan mainiosti, joten en tiedä sitte että kyllästyttikö sitä jo touhu. Aamupäivällä otettiin eka kerran ja iltapäivällä uudestaan ja olipa palkkanakin tällä kertaa frisbee ja siitä taistelu. Meillä on sellainen kätevä köysirengas-frisbee josta on hyvä taistella ja joka lentää yllättävän hyvin. Onneks Ransu muuten ei osaa sitä ilmasta nappaamista, on kuulemma haitallista selälle ja kehon tukirakenteille. Kepit siis menee... no menee ne hyvin, mutta varmuuden lisäämiseksi toistoja yhdellä harjotuskerralla on parasta vähentää.

Ei nyt tule oikein muuta asiaa, kun tuntuu ettei meillä ole tapahtunutkaan mitään kun melkein menee päivät nukkuessa ja lepäillessä ja Ransu on ollu seurana :)

Ratamestaruus ;)

Eilisiin treeneihin oli mun "vuoro" tuoda ratapätkä, ja niinpä eilen mentiin melko vauhdikasta rataa jossa oli yksi ansapaikka, yksi mielestäni koiralle aika vaativa tiukka käännös (90 asteen kulmassa kepeiltä muurille ja koira tietysti loikkaa muurin hieman sivuttain, muurin takaa sitten pituushyppy...). Ansapaikka oli sitten tuon pituushypyn jälkeen, putki loivan U:n muotoisena ja putkeen mentiin "väärästä päästä" eli ei siitä mikä olis periaatteessa ollut suoraan tarjolla pituushypyn jälkeen. Sen jälkeen vielä pussia ja vähän hyppykuviota, jota oli myös radan alussa ennen ekaa putkea ja keppejä. Selitinpä järkevässä järjestyksessä radan ja kuitenkaan muilla kuin paikalla olleilla ei ole mitään hajua radasta :D No enivei meillä meni hienosti rata! Alun otin putkelle asti ja sen jälkeen palkkasin, koska me jätettiin kepit välistä. Ransu ei juossut pitkäksi ekoja hyppyjä ja takaakierto meni hyvin, nämä alkaa olla jo helppoa kauraa ellen mä onnistu mokaamaan jotenkin tai jos Ransu ei keskity 100%. Jätin sen muurin taakse odottamaan ja Ransu sai siis suorittaa sen keskiosuuden vähän helpommin kuin muut koska sen ei tarvinnu kurvata kepeiltä muurille ja siitä melkein heti ponnistaa pituutta, vaan sai suoraan hypätä muurin yli ja loikata pituuden. Sitten oli ansapaikan vuoro ja mietin että millä mä sen saan olemaan menemättä putkeen liian aikaisin, mutta loppujen lopuksi homma hoitui kuin itsestään, Ransulle ei tullu mieleenkään mennä putkeen väärästä päästä, ja pussikin oli tuttu este vaikkei sitä ole viikko- ellei kuukausikausiin tullut radalla vastaan. Lopun ohjauskuvio meni myös mallikkaasti, ehkä sen toteutin vähän ahtaasti mitä tulee esteväleihin, mutta se mentiin silti puhtaasti! Voi sanoa kyllä olevansa nyt ylpeä Ransusta ja itsestäänkin, kun maltoin jakaa radan pätkiin ja suorittaa sen osissa että pääsi palkkaamaan useammin.

Keppejä kokeiltiin ottaa hallillakin mutta se oli tyhmä teko enkä tiedä oikein että miksi sitä piti taas uhkarohkeilla... Pari kertaa kepit onnistui ihan ok, molemmilla kerroilla samalta puolelta ohjaten, ja toisella kerralla poikaa väsytti eikä vauhtikaan päätä huimannu.

Tänä aamuna pikkulenkin jälkeen sitten päätin kotona ottaa taas verkoilla keppejä ja pelkäsin jo pahinta että taas mennään verkkojen alta tai jotain, mutta eipähän mitä! Hienosti mentiin kepit ja lelustakin taisteltiin. Hieman mua nyt hermostuttaa se että mitäs jos se oppii menemään keppejä vain meillä kotona... Onko sellanen ees mahdollista ettei sit osais mennä muualla? Kun kotona saadaan joskus verkot pois ja kun kotonakin on tavalliset kepit. Lisäksi hallilla ei lelustakaan huvittanu juuri taistella, se ei kiinnostanu tippaakaan, kun taas kotona siitä taistellaan kynsin hampain niin kauan kun minä jaksan riekuttaa. Ihan hyvissä tunnelmissa siis keppien suhteen kotona, ja viikonloppuna nostetaan varmaan taas varovasti verkkoja jos yhtä hyvin menee kepit vielä huomennakin.

Maanantaitreenit

Eilisistä treeneistä ensin ajattelin etten kirjottele mitään erityistä, mutta pakkohan se oikeastaan on! Otettiin ohjaajan kehotuksesta keppejä, ne kuului rataan ja radan keskellä me ei niitä otettu vaan sitte erikseen kun ratapätkä oli suoritettu. Ensimmäiset pari yritystä mentiin sisään mistä sattuu ja tultiin kepeiltä ulos. Aattelin jo että olipa huono idea pilata hyvät keppitreenit nyt tällai että ottaa sitte yhtäkkiä 12 keppiä ilman verkkoja. Onhan ne verkot jo nostettu ja sillai, mutta matkaa siihen ettei niitä ole ollenkaan, on kuitenki vielä. Mutta hyvinpä se Ransu ne kepit vilahti! Vauhtia oli aika mukavasti ja se meni ne alusta loppuun asti virheettömästi. Palkkasin kovasti ja hihkuin varmaan viimesetki maineen rippeet :P Toisaalta mä ajattelen ettei nyt aleta tekeen tuollaisia "kokeiluita" vaikka se ohjaaja olikin sitä mieltä että kannattaa kokeilla normikepeillä tässä vaiheessa. Mä kun inhoan tuota sanaa _kokeilla_ agilityn yhteydessä. Se kun yleensä tarkottaa sitä että _pilata jotain liialla hätäilyllä_. Kommentoikoot viisaammat tänne jos ovat sitä mieltä että keppejä kannattais jo tässä vaiheessa ottaa ihan ilman verkkojakin ja sitten verkoille tavallaan "palata" kotona ja häivyttää ne pikkuhiljaa kuten on ollut suunnitelma. Mutta että mukaan pitäis sotkea normi-kepitkin...? Kun mä en nyt enää halua sellasat keppien suoritusta että mun pitää kulkea siinä vieressä huitomassa kädellä että mene tosta välistä tonne! Vaan lähdin tuohon verkkokepeillä harjotteluun myös siksi että saisin itsenäisemmän suorituksen ilman että mun pitää vieressä kulkea samaa tahtia kättä heiluttaen. En tiedä sitte pitääkö se ohjaaja sitä ihan ookoona, koska käytännössä kaikki muut ohjaa koiraa niin voimakkaasti kepeillä. Mulle sanottiin jo alkeiskurssilla että jätä sitä käsiohjausta pois niin aikasten kun mahdollista, siihen mä oon pyrkinytkin, varsinkin nyt en haluais joutua käyttämään kättä ollenkaan.

Muuten ratapätkät meni ihan hyvin. Puomin kontaktit oli tämän kerran floppi, kumma kun pitää nyt jokainen este alkaa "opetella uudestaan", seuraavaksi varmaan juostaan keinunkin ylösmenon yli ja loikataan pois kyydistä ennenku keinu osuu maahan eli siinä akselin kohdalla *koputtaa puuta*. Ransu pisti sitä puomia vekkuliksi sitte ihan omin päineenki; yhden kerran hyppäsi sen "siivekkeen" yli poikittaissuunnassa, sitten ylitti ylösmenokontaktin ja kun ärähdin ja jäin niille sijoille alkupäähän, alastulokontakti otettiin niin varmasti että hidas hämäläinenki tajuais että minä_otin_kontaktin. Lisäksi harjoteltiin sylikäännöstä ja kokeiltiin sitä käytännössä radalla, samoin tiukkojen käännösten tekemistä, nehän on meillä vähä ongelma kun tuo haluaa vissiin paimentaa niitä esteitä tai jotain kun ne pitää kiertää takaakierroissa kaukaa ku lammaslauma. Kaiken kaikkiaan treenit oli onnistuneet lukuunottamatta tuota puomin kanssa pelleilyä. A:kin otettiin mallikkaasti edelleen.

Huomenna minä olenkin ratamestarina hallitreeneissä, saas nähdä mitä kaverit sanoo radasta ja miten se sopii hallin pylväiden väliin...

Väliaikatietoa

Tänä aamuna otettiin taas pieni edistysaskel ja nostettiin verkkoja. Viimeksi viime viikolla verkkoja nostettiin hieman malliksi ja Ransu ei huomannut mitään. Tänä aamuna se oli niin innoissaan kun tiesi pääsevänsä suorittamaan keppejä että karkasi verkoille jo ennen kuin kaikkia verkkoja oli nostettu ja olin ehtinyt antaa edes estekäskyä :D Nyt verkot on arviolta 30cm maasta eli vielä ne on selvästi sillä vartalon korkeudella tukena, mutta se osoitti että nyt mahtuis sitte altaki luikahtamaan aika helposti jos haluaa. Se nimittäin ei tyytynyt yhteen oma-alotteiseen suoritukseen vaan livahti keskeltä keppejä verkon alta kepeille ja suoritti ne siitä lähtien. Noin ei kyllä tarvis päästä tapahtumaan että se menee verkon alitse. Yhtään kertaa se ei kyllä sitä tehnyt kun otettiin sitten muutama kerta ihan ohjaamalla kepeille eli minun käskystä. Se pujottelee kepit aika vauhdikkaasti, pitäis ottaa väliaikavideo tilanteesta. Tilanne on niin paljon parempi kuin vain jokunen viikko sitten kun keppejä ei osattu ollenkaan! Nyt täytyy edetä varovaisesti ettei tulis yhden yhtä takapakkia vaan suunta olis ylöspäin, ei tarvis alkaa enää virheitä korjaamaan. Nyt otetaan tuolla verkon korkeudella niin kauan ettei se tunnu enää huomaavan verkon nostoa ja mahdollista alta livahtamista. Pitää harjoitella niin että menen kauemmas ja jään jälkeen, eri suunnista lähetystä me on otettu tähänkin asti, mutta vähemmän noita ensin mainittuja. Ne pitää nyt tässä vaiheessa treenata kuntoon kun verkot on kuitenkin vielä tukena siinä ettei tulis koiralle mieleen karata kepeiltä perään. Hyvä fiilis nyt kuitenkin kepeistä!

Leikkikaveri ja agilitya

Käytiin tänään metsäautotiellä lenkkeilemässä pidempi lenkki kuin eilen. Mittaa sille tuli jotain 6km ja aikaa meni 1½ tuntia, kun oli satanut lumen ja siinä oli niin huippua pyöriä ja ryömiä. Lisäksi kilometriä ennenku oltiin takas autolla, meidät saavutti joku nainen kultaisennoutajan kanssa. Se oli oikein ystävällinen 4-vuotias kultsutyttö ja Ransu pisti sen kanssa heti leikiksi kun oli tutustuttu. On se niin ihana kun se on toisten koirien kanssa heti niin sosiaalinen, se lähestyi vähän mielistellen sitä narttua, ja tosiaan halusi heti leikkimään. Ja Ransua on vaikea vastustaa kun se pyytää leikkimään. Kyllä me naurettiin sen kultsun omistajan kanssa niiden menoa. Se koira oli vähän tukevassa kunnossa (mistähän syystä kultaiset niin usein on..?) ja selvästi huonompi kunto kuin Ransulla. Se yritti harhauttaa Ransun ja saada etumatkaa mutta Ransu sai sen pian kiinni ja meni heittämällä ohi ja kääntyi takas kohti :) Ihana nähdä kun se saa yllättäen leikkiä toisen koiran kanssa. Meillä oli eilen tarkoitus mennä Oulaisiin parin cockerin kanssa leikkimään, joihin tutustuin Petsiessä. Se sitten siirtyi, luultavasti ens viikkoon. Olis kiva kun löytyis Ransulle pari säännöllistä leikkikaveria kun se tosiaan on niin sosiaalinen ja leikkisä ja kun se ei kentällä saa lupaa mennä toisten luo vaikka tarjolla olis vaikka kuinka monta leikkikaveria.

Mietiskelin tuossa päivällä kun otettiin taas keppejä tuossa pihassa, että miten paljon me on edistytty puolessa vuodessa. Maanantaina tulee tasan puoli vuotta siitä kun alkoi alkeiskurssi. Toisessa harjoitusryhmässä jossa ollaan, on pari koiraa jotka on kuulemma 4 vuotta treenailleet. Takana on käsittääkseni yhdet möllit mutta ei virallisia kisoja. Ja koirat on saman tasoisia kuin Ransu. Jos kyseisten koirien omistajat sattuu lukemaan tätä ja tunnistaa itsensä, en halua heitä mollata mitenkään, mutta ihmetyttää vain että kun tavoitteena kuitenkin tuntuu olevan kisaaminen, niin miten niiden koirien kans ei olla edistytty monen vuoden aikana sen enempää... Vai onko sitten niin että schapendoes on nopea oppimaan ja muutenkin niin sopiva koira agilityyn, että tuloksia tulee nopeammin. Meillä lisäksi ohjaaja on täys aloittelija ja ensikertalainen. Ei meillä mikään kiire ole mutta tavoite olis ens kevättalvella/keväänä kokeilla jossain mölleissä ja menestyksestä riippuen jatkaa vielä treenailua ja epävirallisia tai sitten startata virallisissa kisoissa ja hankkia lisenssi. Minusta se tavoite ei ole mitenkään mahdoton, vaikka treenit vähenee joulukuun jälkeen yhteen kertaan viikossa ja talvella kun ei voi omin päinkään juuri treenailla. Keväällä pääsee kuitenkin ulkokentälle niin usein kuin haluaa.

Keväällä tai kevätkesällä voi kuitenkin olla myös muutto edessä, ja se surettaa mua lähinnä tän harrastuksen takia. Täällä on niin mukava harrastusporukka joka tukee ja kannustaa, kiitos siitä teille! Ja hyvä kenttä on tosi lähellä, ja se on käytössä jäsenmaksulla. Uudella paikkakunnalla ohjattuihin treeneihin pääseminen voi olla hankalampaa kun isompi paikkakunta. Onneks on kuitenkin päästy alkuun täällä joten ehkä jatko olis sitte helpompaa. Sitten tuntuu että kun on täällä oppinut alkeet ja saanut paljon apua ja neuvoja eri ihmisiltä, niin sitten "karkaa" toisen seuraan kisaamaan...

Eipä murehdita ennen aikojaan, mutta minusta meillä on talven aikana ihan mahdollista kehittyä agissa sen verran että voi suunnitella kisoja.

Ensimmäinen pieni edistysaskel

Kepit on menneet viime aikoina niin hyvin, että oli aika nostaa verkkoja hieman, kymmenisen senttiä irti maasta. Ransu ei noteerannut eroa millään lailla. Eikä ihme, eihän sellainen pieni nosto vielä vaikuta siihen että ne verkot on silti siinä "turvana" oikeaa suoritusta varmistamassa. Mutta pikkuhiljaa alkaa siis myös apuverkkojen häivytys, niitä nostetaan vähän kerrallaan aivan keppien päihin asti niin että ne on Ransun yläpuolella ja otetaan sitte yks kerrallaan kokonaan pois. Keskiviikkona huomattiin että hallille oli hommattu kujakepit, jotkut opettaa niilläkin, mutta minusta nuo verkot on hyvät kun koira ei kerta osaa hakeutua kepeille itse eikä malta suorittaa keppejä loppuun. Nyt on kyllä ainakin vauhtia! Ransu osaa hakeutua jo huomattavasti paremmin kepeille itsenäisesti ja se kesti tänään ekan takaaleikkauksen kepeille mennessä, ja samoin se suoritti kepit vauhdikkaasti vaikka minä tulin sen perässä. Se ei ehdi tuijottelemaan että missä minä olen, sillä on vaan kiire päästä keppien loppuun ja saada lelu hampaisiinsa tai päästä seuraavalle "esteelle" joka kotipihassa voi tarkottaa puun kiertämistä ja palaamista takas kepeille tai hyppyä. Jos talvi yllättää, viemme kepit hallille, jossa niitä voidaan sitte treenata ainakin kerran viikossa kun omassa pihassa ei enää pysty.

Keskiviikkona oli aika mielenkiintoinen rata. Se jäi meillä melko lailla pätkittäin suorittamiseksi, koska olin katsovinani että Ransu skippasi A-esteen ylösmenon ja otin sitä sitte hihnan kanssaki uusiksi. Treenikaveri kentän laidalta kohta huutaa että "mitä sää oikein teet? Hyvinhän se menee ne kontaktit! Ottaa siitä kolmannen riman kohalta!" Just, sorry Ransu. Puomilla se kyllä ihan todella ne skippasikin, ja kun ärähdin niin pomppasi puolivälistä alastulopuolta maahan. Tuosta A-esteestä kun on päästy, niin sitten saa pelätä tuon puomin kontaktien puolesta. Ne ei oo niin kauan ongelma kun saan koiran lähestyyn niitä ravilla, mutta jos tullaan laukalla niin se on melkein tuurista kii että loikkaako se yli. Mä en oo tullu opettaneeks mitään käskysanaa millään kontaktiesteellä sille kontaktipinnan "ottamiselle". Loppuradasta vielä jätettiin kepit välistä ja mentiin putki-ansalle, jossa oli siis kaks putkea U:n muotoisena ihan vierekkäin. Siinä kyllä jo tuntu että ihan arpomiseks se menee mihin putkensuuhun se koira solahtaa, mutta hitsi vie! Sehän meni just sinne mihin pitikin!

Eilen käytiin pikku lenkki metsäautotiellä, Ransukin sai juosta sydämensä kyllyydestä. Sen jälkeen oli vuorossa kampausoperaatio, ja samalla huomasin että tuonne nivusten seudulle on taas tullut kunnon takut. Muualle niitä ei juuri tulekaan kuin sinne ja sieltä ne on varsinki koiran kannalta inhottava poistaa. Kampaamisen jälkeen pesin likaiset jalat ihan shampoolla kun en kehdannu sellasta ruskeajalkasta koiraa viedä lekurille... Siispä rokotuksiin ajeltiin vielä kaiken puunaamisen päätteeksi. Pentti -lääkäri tunnusteli Ransun ja totesi että on juuri oikeankuntoinen koira, ei yhtään enempää tarvi olla (tavaraa luitten ympärillä) eikä yhtään vähempää. Punnitsin pojan ja se painoi 15,85kg. Suunnilleen saman olen saanut kotivaakalla sylissä punnitessakin. Ransu ei tienny piikeistä mitään vaan söi tyytyväisenä Pentin antamia makupaloja.

Kyselin myöskin jalkojen kuvauttamisesta, Pentin mielestä kyynärät mun kannattaa kuvauttaa joskus puolen vuoden päästä. Jos en nyt väärin muista niin lonkkien kuvaamista hän ei pitäny niin tarpeellisena, on kuulemma sellanen nivel jossa harvemmin on mitään. Selän kuvauttamista suositteli 3-4 vuotiaana, että kun on jo jonkin aikaa harrastanu niin näkee onko selkään tullu muutoksia. Itse ajattelin jälkeenpäin että oliskohan polvet kuinka tärkeä tällä rodulla tai agilityn suhteen. Sitä täytyy sitte keskustella vielä uudemman kerran. Kissoilla on muistaakseni joskus helmi-maaliskuun taitteessa rokotukset, vois viedä samalla kertaa sitte Ransun kuvattavaksi, kun tuonne on kuitenki matkaa 60km. Pentti sanoi että jos en tarvi virallisia kuvia niin hän voi kyllä lähes 100% varmaksi sanoa kuvista miltä koiran jalat näyttää, että suotta maksaa vielä Kennelliitollekin niiden arvioimisesta. Ja mihin mä niitä virallisia tarvin? Eihän Ransu jalostuskoira tule olemaan ja ne kuvat tullaan ottamaan vain ja ainoastaan siksi että tiedän onko sillä odotettavissa vaivoja kun harrastus on kuitenkin sen verran vaativa kuin agility. Hierojallekin voisi varata taas aikaa niin saa lihaksetkin huoltoa. Mä venyttelen kyllä Ransua silloin tällöin (useamminkin voisi) mutta hieronta olis hyvä lisä. Ammattilainen myös tuntee lihaksista onko niihin tulossa jumeja. Mulle koiran terveenä ja hyvässä fyysisessä kunnossa pysyminen on tärkeää, enkä halua että mahdolliset lihasjumit menee niin pitkälle että ne jo näkee koirasta päälle.

Turhauttaa...

Täällä ollaan alkuviikko toivuttu hoitolaviikonlopusta. Ransulla ei ollu oikein maanantai-iltana kovasti virtaa treeneissä, vaan radat mentiin puoliteholla. En tiedä oliko itelläkään paras päivä, mutta koiralla ei ollu ainakaan. Piti temppuilla joka asian kanssa. Sivulle tuleminen oli niin niin vaikeeta ennen starttia. Kaikki mahdolliset hajut ja toiset koirakot oli kiinnostavampia kuin minä. Ohjausta se ei välillä viitsiny edes katsoa. Antin mielestä Ransu tarvi tiistaiksi lepopäivän, joten sillon ei sitten tehtykään mitään.

Tänään huomasi että oli oltu toista päivää tekemättä mitään ihmeellistä, hallitreeneissä oli pomotusta minkä kerkesi ja liikaa energiaa käytettäväksi. Ei tuokaan nyt kovin hyvä systeemi ole että ollaanpas päivä tekemättä mitään ja sitte koitetaan keskittyä! Päivällä otettiin keppejä pihassa ja virtaa oli vaikka kahdelle koiralle. Ihan mukavasti ne kepit menikin. Heitin palkkioksi lelun pihatielle päin niin eiköhän naapuri osu siihen justiinsa töistä tullessaan ja huudoksihan se meni, varsinkin koiralla mutta niin myös emännällä. Ja se naapuri näytti lähinnä vahingoniloiselta. No parempi sekin kuin vihaiselta siitä että koira ryntää yhtäkkiä ympärille haukkumaan. Ransu ei totellut yhtään ja pompotti tilanteessa 6-0. Minä olin vihainen kun ampiainen, mulla ei suoraan sanottuna noissa tilanteissa piisaa pinna, kun koira tekee mitä tykkää ja jos sillä on koskaan tapoja ollutkaan niin ei se ole niistä tietääkseen. Illan treeneistä jäi sellainen ihan mukava fiilis, kontaktit otettiin hyvin kuulemma vaikka minusta näyttikin että Ransu skippasi ne. Rata ei ollut mitenkään vaikea, se olis pari kolme kuukautta sitten ollut, kun Ransu ei vielä niin hyvin irronnut kuin nyt.

Se on kyllä viime aikoina ollu muutenki rasittava. Sais mennä jo koko hemmetin murkkuikä ohitte. Ärsyttävää kun porukoillakin sai varmasti 20 kertaa sen käskeä pois keittiöstä, ja aina se tuli keittiön lattialle istumaan ja yritti näyttää mahdollisimman söpöltä ja viattomalta. Sitten vielä kun muut kuin me omistajat on sitä mieltä että "saahan se nyt siinä olla", ja melkein houkuttelevat toista rikkomaan käskyä, niin jee jee. Eivät mokomat tajua että siinäkin oli menossa yks tahtojen taisto ja kokeilu että kuka se oikein määrää. Nykyään se hakee huomiota muutenkin, tunkee päätä syliin, nousee vasten, läpsii tassuilla, tulee nuolemaan käsiä ja housuja, nostaa tassua syliin ja yksinkertaisesti vain katsoa napittaa edessä kun ite katsoo telkkaria. Se on jo käytöksenäkin niin väsyttävää ettei tulis mieleenkään jaksaa siihen kiinnittää huomiota. Toisten koirien luo se menis aina, se näyttäs tykkäävän kaikista ja tulevan kaikkien kans toimeen, kunhan vaan pääsis leikkimään. Ja yritäpä kieltää niistä yrityksistä, sillon on taas korvat koristeena ja pitää raahata se pois tilanteesta. Viime päivinä on tuntunu että mulla on enempi tuon kans niitä tympeitä tilanteita ja hetkiä kun niitä hyviä.

Jospa huomenna sitte lähettäis aamulla metsään lepuuttamaan hermoja kumpikin, enkä taatusti ota mitään palloa tai lelua mukaan josta vois saada aikaan tilanteita. Huomenna on 1v rokotuksetkin.