28. huhtikuuta 2010

Keinumista ja kepittelyä

Aamu alkoi ihanan aurinkoisena, joskaan ei niin lämpimänä kuin voisi toivoa. Mentiin tuohon tien varressa olevaan pikku metsikköön. Käveltiin siinä ympäriinsä, Ransu niin nauttii kun saa loikkia siellä mättäikössä, ja toiveikkaana se heti suunnisti sinne montun tapaiselle, jossa vielä viimeksi oli viimeisiä lumia. Vaan nytpä ei ollut juuri yhtään missä kieriä. Se varmaan mielellään kirmailis tuolla toisen schapen kanssa, ja jos Ransu osaisi puhua niin se varmaan sanois että haluaa pikkuveljen... Mutta tästä on puhuttu monta kertaa, Ransu varsinkin ilahtuisi toisesta koirasta, mutta ikää sillä on mun mielestä ihan liian vähän, ja kun ei ole aikuiseksi vielä kasvanut Ransukaan niin vielä tähän nyt joku hulvaton pentu olla lisäksi... Eikä meillä tällä asumismuodolla ole tilaakaan, johan se nyt olis kolmioon ihan liikaa kolme kissaa ja kaksi koiraa, kun mua himottais bengalin pentukin ;) Että eiköhän vielä unohdeta vähäksi aikaa nämä hauvavauva- ja kisunpentuhaaveet...

Iltasella pyöräiltiin anoppilaan ottamaan keppejä. Alkaishan tuo oma pihakin olla niin kuiva että kepit vois tuoda kotipihallekin. Haravoinkin maanantai-iltana pihan ja Ransu oli tietysti mulle silmänä ja korvana... Kepit meni hyvin ja vauhdikkaasti! Alan olla kyllä tosi luottavainen noiden keppien suhteen, on lähestytty niitä melko vauhdillakin eri kulmista ja hyvin se osaa hakea kepit ja pujottelee mun mielestä vauhdikkaasti ne. Ainakin mölleissä mitä olen katsonut niin ei ole kyllä tarvinnut Ransun suoritusta hävetä. Nyt kun se malttaa pujotella ne loppuun asti vaikka minä olisin jo useamman metrin keppien edellä. Kunhan päästään kentälle niin otetaan noita keppejä sitten yhdessä muiden esteiden kanssa, että joutuu malttamaan pujotella kepit loppuun ennen kuin pääsee seuraavalle esteelle. Olen kyllä niin monta kertaa ajatellut miten hyvä asia oli kun syksyllä alettiin opetella nuo kepit verkoilla uudestaan! Tullut ihan erinäköistä menoa kehiin! Anoppilassa oli taas häiriötäkin ihan kiitettävästi, naapurin lapset ajeli polkupyörillä, pelasi jalkapalloa ja polki polkutraktorilla niin että Ransu ei tiennyt välillä että mitä tekis; meniskö mukaan, vahtisko vai yrittäiskö keskittyä agihommiin. Yhden kerran se meinasi syöksyä jonkun pyöräilijän luo, mutta taisi pensasaita hidastaa suunnitelmia niin meni sitten jopa mun kiellot perille. Epäilenpä että jos vapaasti olis saanut juosta pyörätielle niin olisin saanut yksin huudella koiraa takaisin...

Tuosta tulikin mieleen, että olen ajatellut että opetan Ransulle pillillä luoksetuloa. Se kyllä tulee yleensä aika hyvin sanallisella käskylläkin, mutta liekö murkkuikä vai mikä mutta tänne-käskyn totteleminen varsinkin noissa vahtitilanteissa on kyllä ihan niin ja näin. Ajattelin että josko pilliin voisi ehdollistaa niin hyvin jotain herkkua ja lelulla leikkimistä, että se kuuluisi sen korviin paremmin kuin mun huudot noissa vahtimistilanteissa. Ja miksei muutenkin. Kieltäminen kun ei selvästikään tunnu välillä tarkoittavan tuolle yhtään mitään. Siis kokeilisi kerralla antaa sellaisen viestin (vihellys) jonka se yhdistää johonkin mieluisaan asiaan mun luona eikä palkkautuis siitä vahtimisesta. Sisällä olen nyt jättänyt aika paljon huomiotta noita sen pöhinöitä ja örinöitä ulkoa kuuluville äänille. Haukkumista en siedä mutta jos pitää murahdella autojen äänille niin siinähän sitten tekee niin. Ovikellon kanssa on edistytty sikäli, että se tietää näköjään koska Antti tai minä tulee koska silloin ei juurikaan tarvitse meuhkata, mutta auta armias kun joku vieras soittaa ovikelloa... On ihan eri otteet sitten.

Jokohan päästäis vihdoin meidän lopputreeneihin... Ajeltiin kentälle ottamaan keinua. Tarkoitus oli että katsotaan miten keinu menee vanhalla tavalla ja sehän menikin taas ihan hyvin. Nyt ei yhtään kertaa yritetty keinulta pois ennen aikojaan, Ransu on vaan tosi kiinni mun kädessä ja mun ohjaamisen pitää olla keinulle lähetyksen jälkeen käsien suhteen täysin eleetöntä. Kädet vartalon vierellä liikkumatta, koska muuten tullaan niiden käsien perässä keinulta sivuun ja silloinhan vaarana on että sattuu joku haaveri. Himmailua akselin jälkeen ei oikeastaan esiintynyt, ei se mikään läpijuoksu ole kyllä se este mutta parempi noin kun että hätäisesti suorittelee sitä. Tympäsi kyllä taas kun ei saanut puomia otettua sitten samalla, nyt kun otetaan keinua pelkästään niin musta tuntuu että sillä on sitten kisoissa epäselvää että kumpaa mennään. Vaikka estekäskyt "keinu" ja "mato" kuulostaakin mielestäni riittävän erilaisilta. Mutta kun Ransu ottaa keinun ylösmenokontaktin nätisti, niin jospa se vaikuttais puomillekin ja sekin otettais nätisti..? Oulussa muuten huomasin jo puomin kanssakin saman mitä A:n kanssa kerran treeneissä, että nuo alasmenot mun pitää kyllä ottaa tosi eleettömästi tai Ransu tulee sivuun mun luo sieltä kontaktilta. Onhan se hienoa että seuraa niin hyvin ohjausta mutta kun tällaiselle huitojalle se adjektiivi "eleetön" on vähän vieras käsite... Tyytyväinen olen kyllä tämän päiväisiin keinuharjoituksiin ja saatiin ihan vauhdikkaita ja hyviä suorituksia.

Ajettiin kentältä takaisin anoppilaan pyörän luo, pyöräiltiin kotiin ja käytiin sitten vielä metsässä pikku verryttelylenkki päälle. Ransu jo melkeinpä tietää että pääsee metsään pyörälenkin jälkeen, nytkin se jo lähti takapihalle päin kun minä laitoin pyörää katokseen. Fiksu poika, ei voi muuta sanoa, pari kertaa ollaan nyt käyty pyöräilyn jälkeen heti metsässä niin toinen jo tietää että sinne pääsee. Tilasin meille nyt sen springerinkin, niin minäkin saan vapaammin ajaa kädet tangossa ja onnistun jopa vaihtamaan vaihteitakin. Ja jospa se springer ohjais Ransua kulkemaan vähän kauempana pyörästä, nyt tuntuu että se tulee hirmu lähelle pyörää ja yrittää pitää paikkaa tuossa etupyörän kohdalla. Vaikka suuntakäskyjä olen koittanut toistellakin, niin silti varsinkin oikealle käännöksissä tuntuu että allehan se jää. Mukava ja energiaa kuluttava laji tuo kyllä on ja kotona ruoka maistuu tuollaisen rupeaman jälkeen kuin tänäänkin tuli tehtyä *pyörittelee silmiään*.

25. huhtikuuta 2010

Kevään ekat kenttätreenit!

Kesäkausi on sitten meidän osalta avattu tänään. Onhan me pihalla treenailtu jo jonkin aikaa mutta kentällä ekan kerran tänään. Hieman oli paikoin kostea kenttä ja vähän lunta siellä täällä. Hyvin kuitenkin pystyi treenailemaan.

Aamu aloitettiin metsälenkillä Villenjärvelle. Tuttu reitti, jota hiihdeltiin vähän aikaa sitten. Sen mun epäonnisen ojan ylikin pääsi vielä aika kepeästi kun oli jäistä lunta siinä "sillan" päällä. Se silta on siis muutama laho ranka ojan yli. Ransu nautti metsäpolulla juoksentelusta. Eilen käytiin kaksi lenkkiä; ekan kävin minä kahdestaan Ransun kanssa ja tokan lenkin melkein heti perään Antti Ransun kanssa. Me käytiin Pappissaaressa ja silloinkin mentiin metsäpolkua ja pitkospuita. Paitsi Ransu meni suolla enimmäkseen ja minä pitkospuita. Me kumpikin nautittiin kun pääsee taas poluille kun koko talvi on menty tietä ja kelkkareittiä pitkin. Antin kanssa kävivät sitten "vain" sitä tietä pitkin. Yhteensä tuli ihan mukava reilun 1½ tunnin lenkki ja Ransu oli illan aika tyytyväinen. Pomppasin tällain järkevästi kesken kaiken eiliseen... Tämän aamuisen aamulenkin jälkeen söin itse aamiaista ja lähdettiin sinne kentälle.

Ihan ekaksi otettiin pöytää kun se sattui siinä ulkona olemaan. Eihän tuota pöytää kovin usein taida vastaan tulla mutta on se hyvä pitää mielessä ja hyvin se opettaa malttia Ransullekin. Pöydästä tulikin mieleinen este ja Ransu meni palkkion toivossa pöydälle makaamaan ihan oma-alotteisestikin :) Tokaksi otettiin keinutreeniä. Alkuun meni jokunen kerta ihan hyvin, kunnes Ransu muisti miten se Oulussa otti pomput alasmenokontaktilta ja saman se teki sitten nytkin. Kumma juttu, ensin meni ihan ok ja sitten se muisti tuon! Homma meni huonommaksi siten että kyydistä pompattiin jo ennen kontaktille pääsyä. Toistoja lisää ja ilman lähestymismatkaa keinulle. Päästiin sitten taas siihen pisteeseen, että mun käden ja namin perässä tohtii tulla keinun alas asti. Siitä sitten vähän rohkeammin ja vähemmällä avustuksella lisää toistoja. Onneksi keinu ei ole sillä tavalla fyysisesti vaativa este kuin esim. kepit joten toistoja viitsii ottaa enemmän. Loppujen lopuksi saatiin sellainen suoritus että Ransu meni ilman kovin suurta arkailua keinun loppuun asti, keinu putosi hidastamatta maahan ja siitä palkkaus. Vähän on sellaista himmailua siinä akselin kohdalla ja sen jälkeen - vaikka alussa mentiin niin vauhdilla että meinasi ylösmenokontaktikin unohtua... Nyt ei ollut se enää ongelmana, sellaista kipitystä se oli siihen akselin kohdalle asti. Katsotaan keskiviikkona kun mennään seuraavan kerran kentälle, että miten tuo keinu sujuu. Jos ei suju, niin aletaan opetella se eri tavalla uudestaan. Jännä homma kun viime kesänä vaikka oltiin nuorempia ja kokemattomampia, keinun kanssa ei ollut ongelmia, mutta kun talven aikana sitä on otettu vain pari hassua kertaa, siitä onkin tullut yhtäkkiä vähän pelottavalta tuntuva este.

Seuraavaksi oli vuorossa Nokialta tutun harjoituksen tekemistä. Eli putkelta kolmelle hypylle jossa on takaakiertoa ja teinpä poispäinkäännönkin siinä. Tehtiin sitten varioidenkin noita takaakiertoja ja välistä vetämisiä, ja aika hienostihan ne meni sitten kun itsekin heräsin Ransun vauhtiin mukaan ja olin ajoissa ohjauksineni ja käskyineni... Ransukin tykkäsi nurmikentällä hyppiä. Putki kun oli mukana niin tein vielä loppuun lähetyksiä putken eri päihin, mutta niistä ei tainnut juuri olla iloa kun Ransu alkoi olla sen verran väsynyt. Se ei jaksanut enää yhtään katsoa että mihin mä ohjasin, vaikka nimenomaan yritin selkeästi ohjata vartalolla ja kädellä vaikka väärä putken suu olikin tarjolla - ja väsynyt koira meni sitten sinne. Vähän lisää omalla liikkeellä auttamalla sain sen sitten oikeaan putken päähän ja siihen oli hyvä lopettaa treenit. Keskiviikkona käydään anoppilassa ottamassa keppejä ja mennään sitten kentälle keinun kimppuun.

Tuo keinu oli kyllä vähän sellainen ihmetyksen aihe, että tosiaanko se yksi epäonnistuminen Oulussa riitti sellaisen mielikuvan syntymiseen että keinua pitää sillä lailla varoa. Oulussa taisi Ransulla olla sellainen luulo että nyt mennään puomille ja sitten kun ei mentykään niin siitä seurasi häkellys. Nytkin olis hyvä kun pystyisi ottamaan puomia kanssa, mutta kenttä on vielä kevätsiivoamatta ja esteet varastossa. Sieltä saa noita pienempiä esteitä otettua mutta isommat esteet kannetaan varmaan kentälle kevättalkoissa.

Nyt on sitten elämämme ensimmäisiin virallisiin kisoihin ilmottauduttu :) Saas nähdä miten menee kun mua hirvittää jo nyt... Oon kyllä välillä turhan kova jännittämään noita möllejäkin, niin entäs sitten viralliset kisat kun tunnelma on varmaan muutenkin aivan erilainen. Nooh, mennään ja otetaan vastaan mitä tulee! Toivoisin kyllä että keinua ei olis meidän radoilla jos joudutaan opettelemaan tuo keinu uudelleen niin se on sitten vielä kesken niiden kisojen aikaan.

Täällä makaa yksi suhteellisen väsynyt (mutta onnellinen?) schapepoika. Kyllä maistui ruoka kotiin päästyä, niinkuin maistuu kyllä yleensäkin. Edelleen kokemukset uudesta ruuasta on olleet positiivisia ja maistuvuus erinomainen. Ransu vaan on tuollainen hoikka poika, ja sillä on nyt keväällä paino vähän tippunut kun on ehkä tullut liikuntaakin lisää, joten tilaan sille Kennelrehulta seuraavan kerran myös lihaista rasvaa. Jospa sillä rasvalla sais vähän lisää lihaa luiden ympärille. Lihasta kun on hierojan mukaan ihan kiitettävästi, mutta kun emännän mielestä kyljet tuntuu niin hoikilta... Toki se nyt syö reippaasti kaiken mitä antaa, raksujen kanssa oli vähän sekin että "no ei mulla nyt ole leikisti nälkä ollenkaan, en mä noita syö" eli ruoka ei kelvannut aina kovinkaan hyvin. Etenkin aamuruuat tahtoi jäädä välistä, miten siinä sitten yrität lihottaa koiraa kun toinen ei edes koske ruokaansa? Nyt ei kyllä ole vielä löytynyt yhtään sellaista ruoka-ainetta joka jäis kuppiin tai aiheuttais mahalle ongelmia. Ja kaikkea uuttakin on tullut annettua ilman sen kummempia totuttamisia. Joskus olen lukenut että kun on siirrytty raksuista kotiruokaan tai BARFiin, niin koirasta on tullut entisen apaattisen ja haluttoman sijasta energinen ja elämänintoinen. Noh, kumpaakaan ei ole Ransusta puuttunut aiemminkaan, mutta tuota energisyyttä tuntuu kyllä välillä olevan enemmän kuin aiemmin :)

20. huhtikuuta 2010

Keppihyppytreenit

Palataanpa ennen tämänpäiväisiä kotitreenejä eilisaamuun. Otin kissat ja Ransun ja menin tuonne meidän rivitalon takana olevaan metsään ulkoilemaan. Ransu oli aivan onnesta soikeana kun se sai leikkikavereita, kissat ei niinkään. Laskin kissat metsään irti ja oletin että sinnehän ne lähtee painelemaan kun kerran vapaus koittaa. Eipäs mennytkään ihan niin. Miirulle iski ujopiimä ja se kipitti kotiportaalle istumaan, varsinkin kun Ransu olis halunnut vähän ajaa sitä takaa. Miiru on just sellainen, siitä tuntuu että maailma kaatuu päälle kun tulee joku uusi tilanne, mutta jos se ei heti pääse pakenemaan niin se huomaa että hommahan oli ihan ok. Doran mielestä metsässä oli hyi märkää hyi oksia ja roskia ja se juoksi mieluummin pitkin naapureiden pihoja. Että jee jee, mulla oli tosi kivaa kun juoksin saappaat jalassa sen perässä ja Ransu mukana pitkin pihoja. Dora piti meitä aivan pilkkanaan ja livahti aina jonnekin pihalle sellaisesta välistä josta me ei Ransun kans mahduttu. Miiru istui koko ajan portailla katsomassa mitä tapahtuu. Sain Doran kiinni ja nostin ne Miirun kanssa tarhaan. Essi oli vielä metsässä. Ransusta oli muuten apua sikäli, että se kunnon paimenkoirana kävi jokaisen kissan luona vuorotellen niin tiesin missä ne menee, ennen kuin sitten nuo kaksi livahti pihan puolelle. Essiä Ransu vähän jälesti, ja Essi kiipesi yhteen isoon mäntyyn. Ransu ei tajunnut yhtään mihin se kissa niin äkkiä katosi, ja kierteli puun ympärillä, ja sitten vainusi myös pikkuhiljaa isompaa rinkiä. Eikä haistanut Essiä puussa. Sitten kun Essi alkoi rapistellen laskeutua puusta alas, Ransu kuuli sen ja vasta sen jälkeen äkkäsi kissan. Ransu nousi puuta vasten, vaan mites sitä kiipeät koiran kynsillä vastaan. Jotain luonnon suomia etuoikeuksia kissoilla pitää olla koiriin nähden :) Essi tuli puusta alas ja lähdettiin sitten senkin kanssa tarhaan, siellä tuntuivat viihtyvän paremmin. Täytyy joku kerta viedä ne metsäautotien varteen metsään, ei pääse tuo ujo Miirunliirukaan heti juoksemaan kotiovelle vaan saa liikuntaa. Nimittäin jos täällä on samanlaisia ihmisiä kuin edellisellä paikkakunnallani, täällä katsotaan aika pitkään kissojen taluttamista valjaissa. Ja jotenkin noille sisäkissoillekin pitäis antaa liikuntaa, ne kävelee ihan hyvin valjaissa - sitä omaa tahtiaan...

Tänään pyöräiltiin anoppilaan ottamaan keppitreeniä ja hyppykuvioharjotuksia. Pyöräillessä tuli sopivasti alkuverryttelyä. Pihassa oli jotain lapsia, ja huomasi miten Ransu haki koko ajan tilaisuutta päästä tyydyttämään vahtiviettiään ja juoksemaan meuhkaamaan lapsille. Se seurasi muutenkin tarkkaavaisena ympäristöä, että eikö nyt tule yhtään tilaisuutta vahtia. Ensimmäistä kertaa oikein niinkun näin ja tajusin että se haki sellaista mahdollisuutta. Niiden lasten luo se ei saanut tilaisuutta mennä kun me ehdittiin aina kieltää jo aikomisesta. Ransu saa siis ilmeisestikin siitä tyydytystä kun se saa toteuttaa sitä tapaansa, sen verran monta kertaa se on sen päässyt toistamaan ja käytös vahvistamaan itseään.

Noh, niihin meidän treeneihin. Otettiin ensin keppejä, ja aloitettiin helpolla eli lähestyttiin aika kovaa vauhtia kepeille ihan suoraan, Ransu meni mainiosti. Sain mennä siitä jonkin verran edelle, kunhan muistin kannustaa, ja toinenhan pujotteli minkä kerkesi. Puhtaasti loppuun asti, ja ihan itse oikeasta välistä sisään. Seuraavaksi otettiin 90 asteen kulmasta lähetys eli sama kulma kuin kisaavien radalla Oulussa. Hienosti meni, vähän annoin käsiapua muistaakseni (oli niin nopeatempoista noiden keppien kanssa etten tarkkaan muista) ja taas mentiin kepit aivan hurjan vauhdikkaasti. Kyllä ei voi olla kuin ylpeä ja iloinen siitä miten on edistytty viimeisen kuukauden aikana. Tai puolen vuoden aikana, mutta nyt keväällä on tapahtunut se valtava edistysaskel vauhdin ja varmuuden suhteen. Verkot oli kyllä meidän pelastus, ja nyt tuo pallolla palkkaaminen, niin ettei se pallo tule minulta. Sitten otettiin pari kertaa lähes 180 asteen kulmasta, eli tavallaan väärältä puolelta kepeille meno, ja hienosti Ransu haki kepit. Tuntuu että se on nyt oppinut sen kepeille hakemisen aika hienosti, melkein tuntuu välillä että paremmin se kepit hakee kuin esim. putken! Viimeisenä tehtiin valssausharjoitus niin että lähetin suoraan kepeille, ja sainkin pitää kiirettä että ehdin tekemään valssin keppien jälkeen. Ensimmäisellä kerralla mulla unohtui käskytys ehkä pariksi sekunniksi siinä kun valssasin niin Ransu häkeltyi, jätti yhden välin välistä ja pujotteli vika välin väärin päin. Otettiin uudestaan ja hienosti meni. Hyvä Ransu!

Hyppyharjoitukset olikin siitä mielenkiintoiset, että meillä ei ole harkoissa pahemmin rimat kolissut aiemmin, mutta nytpä kolisi. Ihmetyttää nyt että minkäs ihmeen ahaa-elämyksen se sai tuolla Oulun mölleissä kun siellä tippui rimoja, kun nytkin tipahteli. En tiedä lähetinkö Ransua sitten niin huonosti että se ei tiennyt mihin mennä, vai mikä oli. Nyt kuitenkin laitettiin rimat 55 senttiin että oppisi sitten hyppimään sen korkuisia hyppyjä. Jännä juttu oli, että kun Antti alkoi sitten parin tiputuksen jälkeen tarkkailla että hyppääkö Ransu sitten vain niin matalia hyppyjä niin sanoi että kyllä hypyt on ilmavia, välillä siis vain tulee joko ohjausvirheestä johtuva hypyn epäonnistuminen tai sitten Ransun virhe joka voi sekin johtua siitä että minulta saa ristiriitaisia signaaleja. Ihan hyviäkin suorituksia tehtiin kuitenkin, otettiin Oulun radalta yhtä hyppykuviota ja sitten Nokian koulutuspäivästä toista. Noita hyppytreenejä ja peruskuvioiden ohjaamisharjoituksia me tarvitaan, kepit on nyt aika hyvällä mallilla eikä niitä tarvisi välttämättä jauhaa niin paljoa. Mutta kun ne menee niin mukavasti niin niiltä on kiva saada onnistumisia. Teki Ransu toki hienoja hyppysuorituksiakin, ei kaarrellut turhia hyppyesteen takana kuten joskus, mutta nuo tiukat hypyt on sille myös niitä joissa tulee helpoimmin virheitä. Jotenkin viime aikoina on tuntunut sitä paitsi siltä, että mä joudun kohta alkamaan juosta sen kanssa, jotenkin on meno tuntunut vauhdikkaammalta...

Pyöräiltiin takas kotiin ja siinä tuli loppuverryttelyt samalla. Nyt on mukava venytellä heti kotiin päästyä eteisen lämpimällä lattialla, kun siinä on uusi pehmeä mattokin. Illalla täytynee vielä käydä pikku kävelylenkki kun tuli niin intensiivisesti liikuttua. Huomisesta Ransu saakin pitää leppoisampia päiviä perjantaihin asti, kun se menee Kannukseen hoitoon.

17. huhtikuuta 2010

Mölliagit Oulussa

Ehdittiinpäs kuitenkin! Tuntui lähtiessä nyt ei ehditä mihinkään ja se ei ole ikinä oikein hyvä merkki kun pitää kiireessä lähteä. Parinsadan kilsan matkallekin mahtuis äkkiä mukaan kaikenlaista hidastetta jos olis sattuakseen kohdalle. Kokkolaan mennessä oltiin niin hyvissä ajoin (tunti ennen ilmoittautumista) että ehti koirankin lämmitellä paljon paremmin kuin nyt. Eipä oltu ainoita mattimyöhäsiä, meidän edellä oli viittä vaille kisojen alkua vielä pitkä ilmoittautujien jono. Mutta heti ilmottautumisen jälkeen saikin mennä rataan tutustumaan ja sitten oli minien ja medien (joita ei ollut paljoa) luokkien aika käydä lämmittelemässä Ransu. Kyllä saikin ihanassa kuravellissä käydä lenkin, sen maneesin piha oli aika kuralla ja se sinne johtava soratie myös. Onneksi maneesin pohja ei ollut samanlainen kuin mitä sen missä oltiin viime syksynä jatkokurssilla, niin ei Ransu ollut aivan kaulaa myöten musta. Mutta oli kuitenkin...

Möllien rata näytti ihan mahdolliselta, varsinkin jos ohjaaja muistaa tehdä kaiken mitä pitää. Mielestäni meillä oli vauhtiakin ihan mukavasti ja Ransu meni hienosti! Ainakin tämän ekan radan lataan varmaan "tuubiin" joten linkki ilmestyy sitten tuonne oikeaan laitaan videoihin. Ekalla radalla (yritin tehdä kuvan, jotkin mittasuhteet ei pidä ihan paikkaansa, en näköjään osaa ratapiirustusta) hävittiin sekunti nopeimmalle mutta voitettiin silti koska otettiin vain yksi vitonen. En ohjannut tarpeeksi huolellisesti Ransua putkeen. Kyllä oli taas niin luojassa tuo puomin ylösmenokontakti jo tällä radalla, että ihme että poika sen siinä vauhdissa otti. Juuri ja juuri otti. Eka ratakaan ei tuntunut liian helpolta, siinä olis koira voinut karata puomilta viimeiselle hypylle, samoin kuin putkihullumpi koira juoksi satavarmasti ekalta putkelta suoraan toiseen vaikka piti tehdä aika jännä käännös hypylle. Tuo eka suora oli muutenkin vähän sellainen vauhtisuora että Ransu sai siitä hyvät lähdöt ja minä jouduin kanssa pistämään vähän töppöstä toisen eteen siitäkin huolimatta että sain otettua hyvin ennakkoa kun Ransun voi jättää helposti hyppyjen taakse lähdössä. Se teki muuten taas sellaisia loikkauksia noiden hyppyjen yli että oksat pois! Varmaan parimetrisiä loikkia niiden rimojen yli, yleisössäkin oli joku kommentoinut että kauheita loikkia. No eihän sitä tarvi juosta niin paljoa kun lentää osan matkasta :) Tuo eka rata oli putkeen lähetystä lukuunottamatta sellainen helpon tuntuinen läpijuoksu, jossa sitten pasmat meni vähän toiseksi viimeiselle hypylle kummallakin sekaisin sen putkelta kiellon seurauksena.

Toinen rata pisti jo rataan tutustuessa meikäläisen maan pinnalle - ja suoritus ei kyllä mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka radalla. Otettiin jokunen vitonen, putkelta kielto taas (kun minä en sinne edes yrittänyt lähettää...) ja hylsy hypyn nro 14 suorittamisesta väärästä suunnasta. Keinulta saatua vitosta en ymmärrä koska Ransu otti nätisti ylösmenokontaktin, ja vaikka se loikkasikin komeat pomput toisesta päästä niin se ei skipannut mielestäni alasmenokontaktia. Noh, ei se olis asioita miksikään muuttanut, jostain syystä toka radalla kolisteltiin rimoja aika ahkeraan. Lähdössä oli heti vauhti hyvä, niin että sylkkärissä tuli aika pitkä kaarros esteen takana vaikka minä yritin muka olla hyvin selkä menosuuntaan että hyppy lyhenis, mutta olin liian kaukana esteestä ja katsoin liian kauas esteen taakse - siis siinä syyt moiseen. Kepeille haki ihan hyvin, lähestyi vaan sen verta kovaa vauhtia että tarvi vähän apuja toiseen väliin sujumisen kanssa. Loppupujottelu menikin sitten aivan mahtavasti ja olen tosi ylpeä Ransusta! Hienosti kierrettiin myös vitoshypyn taakse, ja kutonenkin mentiin vähän hitaasti mutta puhtaasti kuitenkin, en kyllä olis nopeammin osannut viedäkään. Sitten oli se onneton keinu joka varmaan vähän sotki pasmoja sen pompun takia. Rengas meni ihan ok, mutta sitten tuli ysieste puomi ja ylösmeno skipattiin komeasti - puomin kontaktiharjoitukset ihan perusasioihin siis treeneissä ja sitten enempi vauhtiharjottelua kuin mitä on tähän asti tehty. Että ne kontaktit maltettais ottaa myös vauhdissa, minä kun olen yhä niiden juoksukontaktien kannalla, vaikka alasmenolla etenkin vois saada itse aikaa sijoittua paremmin kun koiran saisi pysäytettyä siihen.

Sitten tuli putkelta kielto taas, Ransu näyttää jotenkin siltä niinkun väsymys olis alkanut tässä kohden painaa kun meinasi törmäillä niihin hiekkapussukoihin kun lähetin uudestaan putkelle. 11 hyppy ihan ok, mutta 12 tiputti riman. Mitä ei ole tainnut kyllä tähän asti pahemmin harrastaa oikein treeneissä eikä mölleissäkään. Tästä tein sitten päätöksen että nyt kun on tehty kotiinkin nuo hypyt niin kyllä noita ohjauskuvioita otetaan niillä kisakorkeuksilla koska Ransu selvästi osaa ne paremmin "vauvakorkeuksilla", joilla niitä on otettu koska on otettu myös paljon toistoja. Tätä kyllä nyt muutetaan treeneissä, pitää sitä osata ja jaksaa hyppiä kisakorkeita hyppyjä kotonakin, ei niitä näköjään muuten osaa ja jaksa kisoissakaan. 13 hyppy meni vielä ok, mutta sitten mulla oli käsi väärässä asennossa ja Ransu tuli takaakiertäen 14 vaikka siinä olis ollut välistä veto ja lähetys hypyn taakse ja taas sitten sieltä pyöräytys eteen A:lle. Taas huomautan että etenkin möllien radalla mutta tälläkin radalla on mun kuvissa jotkut esteet vähän väärissä kohdissa toisiinsa nähden mutta ehkä kuvasta on kuitenkin apua. A:lta putkeen ja tällä kertaa ihan ok, hyppy 17 ilman ongelmia, 18 hypystä en tiedä kun rimaa ei oltu nostettu paikalleen. Ransu kuitenkin tuli hypylle vähän sen näköisesti että ois voinut ehkä kolahtaa. 19 putkeen ihan hyvin, ja lopussa niin tiukasti minussa kiinni että tajusin vasta melkein viimeisellä hypyllä että eihän se meinaa edes suorittaa sitä hyppyä. No ei tietenkään kun minä en sinne lähetä edes... huitaisin sitten hypylle päin aivan liian myöhään ja Ransuparka tekee työtä käskettyä. Ja pudottaa riman.

Mitä tältä jälkimmäiseltä radalta etenkin opimme tänään? No ainakin sen, että Ransu on mitä mahtavin koira lukemaan ohjausta, ja anteeksi siltä pitäis osata kyllä pyytää tämän päiväistä ohjaajan tötteröintiä, kun ei kerrota mihin mennään ja mistä päin. Hienosti vältettiin kaikki ansaesteet kun Ransu oli niin kiinni mun ohjauksen seuraamisessa ettei vahingoissakaan menis väärää estettä. Ihan mun omaa syytäni nuo putken kiellot ja etenkin tuon vikan riman tiputus kun en anna mitään elettä ohjaavalla kädellä esteen suuntaan. Oltais aivan mainiosti menty ohi tuosta viimeisestä hypystä jos en olis lopulta ollenkaan sitä suorituttanut. Samoin putkella Ransu näytti siltä että "mamma, en minä mene väärään päähän. Kuulin estekäskyn mutta en nähnyt sun osoittavan tuota päätä joten en sitten mene sinne, tarkoitat varmaan toista päätä ja ohjaat mut kohta sinne"... Juu, en pikkuiseni ohjannut vaan lähetin sinne putkeen sitten uudestaan, ja sinä sait vitosen minun takia. Oikein surettaa kyllä kun katsoo noita tämän päiväisiä videoita, että Ransu on niin hienosti kuulolla ettei voi kuin ihailla, ja sitten minä lepsuilen! Tosiaan, kuten Jänesniemen Elinakin sanoi, sulla on koira joka opettaa sut ohjaamaan ja palkitsee sitten siitä. Niin totta vie tekee. Onneksi se vika on täällä päässä, mikä pystyy näitä asioita funtsimaan jälkeenpäin ja yrittämään ottaa opikseen, eikä tuolla toisessa päässä jonne asiat on paljon vaikeampi selittää...

Mulle jäi heti radan jälkeen paljon huonompi maku suuhun tuosta radasta, kuin mitä sitten videolta katsottuna oli silti aihetta. Tarkoitan kisaavien rataa, möllirataan olen tyytyväinen kuitenkin. Tuntui radalla että Ransu tiputti ainakin viis rimaa ja vaikka mitä muuta. Olikohan makseja tuolla radalla mukana kymmenkunta, joista yhdelle kirjattiin tulos joten onnea vain hänelle, oli kyllä mielestäni vaikeampi rata kuin useimmat 1-luokan radat joita oon nähnyt.

Lisäsin muuten tuonne oikeaan alareunaan muutaman uuden kuvan tuosta Lentävästä Hollantilaisesta, kun sain uudella kameralla otettua parempia kuvia. Nyt lähdetään vielä käymään katsomassa missä kunnossa meidän kenttä on, ja samalla pieni iltalenkki.

Edit. Muokkasin hieman tekstiä, mulla oli vasemmat ja oikeat sekaisin noiden kuvien ja videoiden lisäysten kanssa ;)

14. huhtikuuta 2010

Keppitreeniä

Kolmen päivän jääkausi pidettiin, ja jonkin verran se rauhoittikin Ransua. Ulos lähtiessä on rauhallisemmin ja muutenkin sisällä vähän herkemmällä korvalla. Vahtimista se ei ole lopettanut eikä sitä kyllä odotettukaan noin lyhyessä ajassa. Ovikellolle on haukkunut vaihtelevalla innolla, välillä raivokkaammin, välillä ei melkein ollenkaan. Pihalla "ei" on kuulunut paremmin, ei tänään rynnännyt anoppilan pihalta mekastamaan, vaikka lähtikin menemään ätisten naapuriin päin mutta pysähtyi ja palasi kiltisti takaisin kun käskin. Lisäksi naapurin lapset pelasi jalkapalloa kahdella jalkapallolla ja se meinasi olla vastustamaton pala purtavaksi...

Otettiin keppitreeniä, aika perusjuttua, suoraan kepeille hakeutumista, pari kertaa vähän vaativammasta kulmasta. Tänään kokeiltiin myös valssilla puolen vaihtamista keppien jälkeen. Ekalla kertaa Ransu lopetti pujottelun pari väliä liian aikaisin, mutta niin taisin minäkin lopettaa käskytyksen eli saman virheen tein kuin Nokialla. Seuraavat kaksi kertaa meni hyvin kun minä kannustin loppuun asti ja Ransukin tuntui muistavan että ai tää oli tää juttu ja tuosta ei tarvi välittää vaan pujotella loppuun asti. Nyt jouduttiin vähän huonossa paikassa ottamaan keppejä, olisin muuten laittanut hypyn sinne keppien perään ja ohjannut hypylle sitten sieltä puolelta jolle valssasin. Nyt kun on kolmeen hyppyesteeseen siivekkeet valmiina, yhteen pitäisi vielä kiinnittää rimankannattimet ja sitten maalata ne kaikki.

Tänään kävi yksi seurakaveri piipahtamassa, ja hänen kunniaksi on kyllä sanottava että käyttäytyisipä kaikki meille tulevat vieraat samalla tavalla! Eli tulisi reippaasti sisään, laittais muina miehinä (tai naisina) takin naulaan ja asettuis istumaan. Eikä välittäis mitään Ransusta (ilman että siitä täytyy erikseen huomautella), vaan sitten kun Ransu on nuuhkinut, kutsuu pikaisesti luokse ja rapsuttaa hetken. Ei siitä koirasta tarvi sen isompaa numeroa tehdäkään, mutta valitettavasti sitä ei kaikki (varsinkaan ei-koiraihmiset) hoksaa. Olihan tietysti vieras Ransulle tuttu mutta silti Ransukin käyttäytyi aivan eri tavalla kun heti ensimmäisenä ei oltu sen luona päällään että "mitäs _Ransulle_ kuuluu?!"

Metsäautotiellä päästiin käymään vain aika lyhyt lenkki, kun reilun puolen kilometrin päässä on tien yli nilkkoihin asti vettä. Ransu oli metsäautotielle päästyään niin täpinöissä, että ehkä ensimmäistä kertaa koskaan luikahti takaluukusta ulos ennen kuin sai lupaa - ja joutui saman tien takaisin odottamaan luvan.

Nyt otan Ransusta mallia ja pistän pitkälleen - en tosin lattialle :)

11. huhtikuuta 2010

Jääkaudella ollaan

Eilen Ransu sitten iski viimeisen naulan siihen arkkuun että ansaitsi itselleen 3 päivän jääkauden. Noita uhmailujahan on ollut ja eilenkin taas. Tällä kertaa uhma oli lisäksi vaarallinenkin. Oltiin anoppilan pihassa ottamassa keppejä, kun Ransu huomasi tien toiselta puolelta liki 100m päässä lähestyvän miehen. Ja eiköhän sinne sitten murinan ja haukun kanssa eikä mitään vaikutusta sillä että yritän kieltää. Mokoma juoksee vielä kaiken lisäksi tien ylitse, onneksi ei tullut autoa! Ikinä ennen ei ole noin kaukaa pitänyt lähteä vahtimaan kuin nyt. Minä lähdin tietysti perään, ja mikä ihmeen vimma se on ihmisillä alkaa höpistä niille koirille kun ne tulee luokse? Luuleeko ne että se jotenkin rauhoittaa? No en tiedä muiden koirista mutta Ransuun se saa ainakin lisää tarvetta haukkua ja murista. Kieltoja ei kuunnellut yhtään, eikä luoksetulokäskyjäkään. Se mies oli koiraihminen ja vaihdettiin siinä sitten muutama sananen kun sain Ransun tulemaan luokse. Siinäkin vielä meinasi jatkaa öykkäröintiä. Käskin Ransun sivulle, otin namin käteen ja kehotin seuraamaan tien yli. No eiköhän se keskellä tietä lähtenyt edelle juoksemaan kun se setä oli niin pelottava kun se käveli mamman kanssa samaa matkaa. Minä takaisin tien toiselle puolen, koira luokse, ja onneksi edelleen saatiin tehdä noita harjotuksia rauhassa ettei tullut autoja. Uusi yritys seuraamiselle ja tällä kertaa meni paremmin.

Yritettiin siinä sitten ottaa vielä hyppyjuttuja, mutta eihän se herra Isoego malttanut mitään tehdä kun piti katsoa ettei naapurin lapset lähde pihastaan minnekään. Ja että setäkin varmasti jatkoi matkaansa. Aiemmin otetut kepit meni aivan valtavan hienosti! Mentiin vauhdilla, mihin en syytä tiedä onko se hyvä palkka vai oliko vain niin paljon virtaa. Yhden kerran mentiin niin kovaa ettai taivuttu toiseksi viimeiseen väliin vaan törmättiin keppiin... En ole varma aiheutinko minä sen, mutta Ransu ainakin pujotteli tosi lujaa ja varmaan siinä soralla saattoi mennä kaarros leveäksi. Sitten kannoin hyppyesteen siihen ja oltiin ottamassa sitä kun tapahtui tuo episodi. Episodin jälkeen kun tilanne pihalla rauhoittui, otettiin vielä ohjauskuvioita. Lähinnä sylkkäriä, poispäin kääntöä ja takaakiertoa. Hyvin menee nuo kaksi ensin mainittua niin että minä olen alun alkaenkin selkä menosuuntaan, mutta jos lähestyn naama menosuuntaan ja käännyn sitten ennen hyppyä, teen sen ilmeisesti liian myöhään koska Ransu hyppää silloin aivan tarpeettoman pitkän hypyn riman taakse.

Kotiin päästyä siis päätettiin että nyt laitetaan tuo nulikka jääkaudelle! Aikanaan kun käytiin kouluttajalla, ja viime keväänä pidettiin 3 viikon jääkausi, saatiin ohjeeksi että jos joskus tuntuu että täytyy sanoa "peevelin koira!" niin sitten 3 päivän jääkaudelle. Viime keväänä oli kolinapurkit sun muut käytössä, mutta totesin jo aikoja sitten että ei ne sovi meille. Turhaa paiskoa koiraa purkeilla jos se jo ennestään epävarmuuttaan murisee jollekin. Harmi vaan että piti edes kokeilla, kaikkea ei näköjään voi tajuta ajoissa :( Nyt siis on "vain" täyshuomioimattomuus kaksi päivää ja kolmantena puretaan eli kerran päivässä kutsutaan luo rapsuteltavaksi. Sisällä perässä kulkemisesta ärähdetään ja jos koira tuntuu tulevan liian lähelle. Muuten tehköön mitä vaan, kieltää ei vielä saa. Kolmantena päivänä sitten sitäkin. Nämä säännöt koskee omaa kotia ja pihaa, kodin ulkopuolella ollaan normaalisti ja mahdollisia vieraita ei säännöt luonnollisesti koske.

Eilen kävi mun äiti ja pikkuveli synttärikahveilla. Kovasti piti yrittää olla isoa poikaa ja vahtia, mutta tutut vieraat sai aika äkkiä ihan hyvän vastaanoton.

Tänään on rutiinit muuttuneet niin että aamupissatukset käytiin hihnassa ja tehtiin pikkulenkki samalla, hölkkäsinkin että saa heti aamusta purettua energiaa. Yleensä käydään tuossa pihalla vaan. Nyt hihnassa sen takia, ettei tule tilanteita pihalla, joissa pitäisi kieltää mutta ei jääkauden takia voi. Ruuan jälkeen taas hihnakävelyllä, ja sitten oleskelua muutama tunti. Iltapäivällä harjoiteltiin pyöräilyä hihnassa. Ensimmäiseksi opetusvastuun sai Antti joka on vahvempi pitämään Ransua oikeassa kohdassa ja tekemään selväksi että nyt on tarkoitus mennä pyörän vierellä eikä pysähdellä. Sitten kävin minä lenkin ja lopuksi vielä kierrettiin sama ympyrä kahdestaan ja siinä jo sitten tuli yksi vieras pyöräilijäkin vastaan - Ransu ei välittänyt mitään. Se silminnähden nautti kun saa ravata kunnolla ja laukata kevyesti. Otettiin aika rauhallisesti alkuun kun on vasta opettelua, kilometrin verran tuli yhteensä lenkkiä. Pikkuhiljaa siitä pidentämään, ja springerikin laitettiin heti harkintaan hankkia, koska hihnan pitäminen kädessä ei tee ohjaamisesta mitenkään kovin vakaata. Ja kun Ransun ei ole tarkoitus vetää vaan juosta nätisti vierellä. Päätettiin nyt opettaa juoksemaan pyörän vierellä, että voi mennä pyöräillen metsäautotielle ja siellä päästää irti, ja tehdä myös välillä lenkkejä pyöräillen niin saa Ransukin mennä kovempaa vauhtia eikä kävellä löntystää. Ensikokemukset on hyviä. Illalla käytiin vielä noin tunnin lenkki kävellen tuosta keskustan läpi - heräteltiin miljöötreeniä mieleen pitkästä aikaa. Ja myös vahvistettiin tuolla hihnakävelyllä meidän asemaa, huomattiin myös agipäivässä että hihnatavat on vähän unohtuneet kun on koko talvi menty vaan vapaana pitkin maita ja mantuja.

Nyt täytyy kyllä tosiaan skarpata tuon egoilevan poitsun kanssa, ettei se pääse tässä laumassa enempää pomottamaan. Ei ole mukava elää koiran kanssa joka katsoo asiakseen vahtia tuolla tavalla kuin eilen, vaarallistakin se on, ja noloa. Aina ei satu vastaan koiraihmistä, vaan voi olla lapsi tai koirakammoinen. Itse olen lapsena pelännyt koiria joten jo pelkkä vapaana juoksevan koiran näkeminen sai sydämen tykyttämään ja miettimään pakenemista, voin täysin ymmärtää mitä saa aikaan haukkuva ja muriseva koira. Ikäänhän tuo varmaan kuuluu aika pitkälti myös, setäni sanoi nähdessään Ransun 4kk ikäisenä, että se sitten katsoo viimeistään kaksivuotiaana kuka on kuka ja isäntä talossa. Jotenkin viime aikoina on alkanut tuntua että ne kovimmat haasteet alkaa olla tuloillaan, esimerkiksi tuota luoksetuloakaan se ei ole uhmannut vielä koskaan aiemmin. Katsotaan mikä vaikutus jääkaudella on, on se huomannut tänään että nyt on vähän toinen ääni kellossa.

9. huhtikuuta 2010

Tunnelmat uudesta ruokavaliosta

Tiistaina haettiin siis ensimmäinen satsi lihoja Ransulle. Tänään hain vielä pari laatikkoa Kennelrehulta. Ransu on syönyt tyytyväisenä kaiken mitä eteen on laitettu, on mukava antaa koiralle ruoka kun näkee että se maistuu sille ja kelpaa. Ja kun masukin on nyt toiminut paremmin. Tämän päivän ongelma on se, miten saan nuo siivet irti toisistaan... jauhetut siivet oli helppo sulattaa pötkössä, mutta tuo kahden kilon köntti noita kokonaisia siipiä onkin haastavampi homma. Ehkä mun on vietävä ne ulos ja irroteltava vasaralla toisistaan - en taida olla ensimmäinen joka miettii samaa asiaa. Kun on vaan yksi koira niin koko 2kg könttiä on turha sulattaa kokonaan kerralla. Kyllä siihen joku ratkaisu keksitään. Pääasia että nyt näyttää, että Ransun masu on ottanut uuden ruuan hyvin vastaan, jätöksiä tulee tosi vähän eikä ne edes haise samaan malliin kuin raksujen aikaan.

Eilen käytiin pyöräilemässä. Keskiviikkoiltana jo vähän harjoteltiin pihalla pyöräilemistä, poljin ympäriinsä ja Ransu sai luvan oppia ettei pyörän eteen kannata juosta. Annoin sen juosta irrallaan, en tiedä tuleeko opetettua sitä juoksemaan pyörän vierellä. Kivempi kuitenkin mennä tuonne metsäautotielle, ehkä kuitenkin joskus pyöräillään sinnekin jolloin on pakko juoksuttaa hihnassa. Metsäautotie oli vielä niin märkä, että mulla ne suurimmat ongelmat oli. Ei kai tuon kokoiselle koiralle nyt ole temppu eikä mikään juosta kilometrin, parin matkaa pyörän vauhdissa. Ransu ei edes näyttänyt väsähtävän lenkillä, vaan näytti siltä että joko lähdetään uudestaan? Mulla on sen sijaan kankut kipeänä... ja sain kyllä tehdä muutenkin siellä löllössä täyttä työtä että pysyn Ransun mukana. Ransu ehti nuuhkutella ja merkkaillakin. Että eiköhän jatketa harjoituksia sekä mun että Ransun kunnon kohenemiseksi, ja toivotaan että tie kuivuis jo. Tänäänkin oli tarkoitus käydä pyöräilemässä, mutta leivoin huomiseksi synttärikakkuani ja illalla pitää vielä siivota. Aloin taas tehdä sellaiset värkkäykset sen kakun kanssa, että 2½ tuntia meni aikaa.

Meillä on taas tällä viikolla tuntunut olevan varsinainen murkkuilija kotona. Oli tuossa sellainen parempi aika, Ransullakin niitä hetkellisiä mielenhäiriöitä kun käyttäytyi ihan kunnolla jopa, mutta ne oli nimenomaan niitä - hetkellisiä mielenhäiriöitä. Nyt on taas se tuttu meininki päällä, yritetään uhmata vähän jokaista rutiinia mikä vaan keksitään: en odota eteisessä että sinä menet ensin ovesta ja annat luvan tulla, en istu ennen lupaa mennä kupille, enkä pysy pois keittiöstä kun omistajat syö, tasan haukun sohvalla naapureita ja ihan varmasti murisen niille kun heittelet mulle lelua pihalla! Puhumattakaan siitä että keksin kerjätä nameja vaikken tee mitään niiden eteen, mekastan ovikellolle ja riehun niin että joudun vessaan jäähylle. Minä ehdin jo ajatella että joko se alkais hyväksyä paikkansa laumansa alimmaisena, mutta ei siltä näytä. Noh, nuo muut tilanteet on helppo voittaa, mutta tuo vahtiminen tuntuu olevan sille niin tärkeä homma/vietti että sen se aloittaa aina ja joka kerta. Viime viikonloppuna totteli sentään kieltoa ja luoksetulokäskyä, keskiviikkona mummulassa niillä ei ollut mitään tehoa. Niin ne tilanteet vaihtelee...

P.S. Keskiviikkona otettiin keppitreenejä ja meni aika hyvin! Ei kokeiltu vielä agipäivän uutta asiaa eli valssia mutta tavalliset kepit ilman sen kummempia kommervenkkejä meni varmasti loppuun asti.

6. huhtikuuta 2010

Reissussa "rähjääntyy" - agilitypäivä Nokialla

Noin ainakin meillä lapsuudenkodissa sanottiin, että reissussa rähjääntyy. Olihan meillä pitkä päivä ja rankka reissu kun täältä kaukaa tultiin, mutta kyllähän se kannatti! Kouluttajana oli Elina Jänesniemi, ja hänelle iso kiitos kärsivällisestä neuvomisesta ja opastuksesta, harvoin saa niin hienosti palautetta tekemisestään kuin eilen. Kiitos kuuluu myös tapahtuman järjestäjille! Tällaisia lisää, niin heti tullaan kun vaan ei satu muuta tärkeämpää (mitä muka?!) menoa.

Lähdettiin aamulla 9 aikaan ajelemaan, koska meidät oli merkitty vasta viimeiseen ryhmään. Perillä pistettiin Ransulle häkki pystyyn ja lähdettiin käymään verryttelylenkillä. Aika kului hirmu nopsaan ja kohta päästiin jo tutustumaan rataan. Radalla oli yhteensä muistaakseni 36 estettä (!), mutta en edes opetellut kuin esteeseen nro 27 asti koska tiesin että ei me tulla sinne loppuun asti pääsemään. Epäilin että Ransukin saattaa väsyä jo aiemmin kun sillä on varmaan kunto laskenut kun on ollut tuota masuvaivaa. Katsotaan josko tähän skannaan jossain vaiheessa tuon radan, nimittäin paikalla olemattomille on ihan turha yrittää muuten selittää että "sitten tuli SE takaakierto sen ja sen hypyn jälkeen" kun koko rata oli mielestäni vaikea ja mutkikas. Ja mulla oli ongelmia sen muistamisessakin, puhumattakaan suorittamisesta. Onneksi mentiin pätkissä ja Elina neuvoi mitä kannattaisi (pitäisi) tehdä toisin. Hirmu paljon sain minäkin opastusta oman vartalon käyttöön. Mulla on kuulemma koira joka lukee mielettömän tarkasti jokaisen mun eleen, eli koira joka opettaa ohjaamaan kunnolla mutta myös palkitsee ohjaajansa koska on niin herkkä ohjaukselle. Totta, olenhan täälläkin jo monta kertaa kirjoittanut että Ransu se taas teki just niinkun minä huidoin vaikka itse en niin tarkoittanutkaan - ja koirahan se on tietenkin ollut oikeassa. Monet jutut uskon nyt että jos pysyvät mielessä, ja niitä pääsen kertaamaan ja treenaamaan, alkavat sujua paljon paremmin eilisen ansiosta. Puolet meidän suorituksesta ehti tulla videolle, sitten loppui muistikortilta tila. Pahus vieköön noiden laitteiden kanssa, vaikka olishan meillä videokamera jolla sais jalustalla kuvattua 90min videota, olis riittänyt aika!

Tuntuu hieman turhauttavalta alkaa esitelmöidä "treenien" sujumista, koska muutaman esteen välein tuli kohta jota otettiin uudestaan. Ja uudestaan. Kuitenkin enimmäkseen hioimme takaakiertoja, niin kun minä olen luullut että me osataan ne! Mutta voi, kuinka väärässä olenkaan ollut... Myös kepeillä harjoittelimme sitä, että lähetän Ransun oikealla puolella kepeille ja valssaan keppien jälkeen vasemmalle puolelle kun Ransu on vielä kepeillä. En uskonut että se kestäis moiset temput mutta kestihän se kun palkka odotti keppien päässä. Pari kertaa piti lintsata viimeinen väli, monta kertaa minä unohdin ohjauskäskytyksen loppuun saakka ja hyydyin kuin suolapatsaaksi ja olihan se Ransukin sitten ihmeissään että ai pitikö mun nyt pujotella nää loppuun vai mitä sää meinaat?! Yksi hauska tilanne syntyi muurin kanssa. Meillä on tähän asti ollut käytössä vain umpimuuri, tai muuri jossa on vain hyvin pieni "holvi" siellä alhaalla, sellainen josta tyyliin minikoira pääsee ryömimällä läpi. Mutta nytpä olikin sellainen muuri jossa oli kyllä ihan maksikoiran mentävä aukko, ja katsoin jo rataan tutustuessa, että päättääkö mun utelias schapepoikani käydä tutkimassa sen kolon. Hieno homma että tutustui tuollaisenkin näköiseen muuriin, tiedä koska tulee kisoissa vastaan! Ensimmäinen kerta muurin yli mentiin niin että Ransu pysähtyi muurin taa, minä olin toisella puolen ja kehotin hyppäämään yli. Ja poitsu tekee työtä käskettyä; loikkaa ilman vauhtia suoraan ylöspäin muurin yli. Hieno Ransu! Yleisöäkin pitää vähän viihdyttää, ettei se jää ihan ohjaajan (tahattomaksi) tehtäväksi... Okserikin meni hienosti vaikka sitäkään ei olla nähtykään puoleen vuoteen, ja ihan oikean korkuisenakin taisi olla. Monta kertaa mentiin tosi komeasti sen ylitse, kyllä Ransu hypätä osaa ja jaksaa!

Suorituksen jälkeen käytiin jäähdyttelemässä ja saatiin kannustusta osallistua virallisiin kisoihin. Juu, kyllähän me on aiottukin ennen Agirotua korkata viralliset. Toukokuun alkupuolella olisi sopivasti kisat joten sinne varmaankin suunnataan, lisenssikin pitäisi näinä päivinä saapua. Oli mukava nähdä myös Ransun veljeä Rockya, ja veljekset tulikin hyvin juttuun. Olisi ollut hauska päästää ne leikkimään keskenään, Ransulla ainakin olis intoa riittänyt. Sellaista koiraa ei ole vieläkään tullut vastaan, jonka kanssa Ransu ei tulis toimeen.

Kotimatkalle päästiin noin 19 aikoihin, ja siitä 7h eteenpäin me oltiin kotona. Muutamat harhailut ruokapaikkojen perässä ja mahdottoman sakea sumu viivästytti hieman matkantekoa mutta tiedossahan oli että myöhään menisi. Reissu kesti siis noin 17h ja uni kyllä maistui sekä koiralle että emännälle (ja myös isännälle) aika makeasti. Ransu nukkui kyllä jo autossakin. Ennen Nokialta lähtöä ruokin Ransun ja annoin sitten raksuja ja foliovuokasta Cesaria kyytipojaksi. Ja virhehän se tietenkin oli - tänä aamuna oli masu taas löysällä vaikka hyvin meni jo monta päivää lihoja syödessä. Nyt aamupalaksi jauhelihaa ja se ei ainakaan ruikulina tullut läpi. Noita raksuja en nyt kyllä enää syötä! Jos raksuihin joskus on jostain syystä palattava niin noita samoja ei enää tarjoilla kun ei niitä siedä yhtään.

Tänään heräsin ihan ajoissa ylös, kun isäni tuli hakemaan minua mukaan teurastamolle Pietarsaareen. Eilen tuli istuttua autossa reilut 760km, tänään reilu 200km lisää. Ensin käytiin henkilökuntamyymälässä ostamassa meille ihmisille lihoja, ja sitten suunnattiin koiranruokapuolelle. Sieltä lähti mukaan nyt aluksi broilerin siipiä kokonaisina ja jauhettuina, broilerin jauhelihaa ja sika-nautajauhelihaa. Kennelrehulta haen perjantaina naudan mahaa ja jauhettua maksaa. Näillä nyt päästään alkuun tätä uutta kotiruokavaliota. Olen tehnyt ruokalistan joka on 2 viikkoa ja sitten alkaa uudelleen. Tuumin, että sillä lailla pystyy paremmin hahmottamaan että mitä tulee syötyä ja miten usein, täytyy olla jokin selkeä ohje ruokinnasta pakastimen ovessa. Nyt aluksi mennään vähän suppeammilla valikoimilla, haetaan sitten myöhemmin muitakin lihoja ruokavalioon. Kaupasta ostin vähän pakastevihanneksia ja kermaviiliä. Suunnittelin antaa nuo kasvikset kypsinä, höyrytän ne (saa samalla itsekin) ja sitten sauvasekoittimella on helppo muusata ne soseeksi. Tätä meidän uutta ruokintaa ei voi barffaamiseksi tai oikein raakaruokinnaksikaan kutsua, koska noita siipiä annetaan vähemmän kuin mitä "oikeassa" barffissa kuuluisi, lisäksi kypsennän nuo kasvikset ainakin suurimmaksi osaksi ja myös puurot kuuluu ruokavalioon. Samoin noita maitotuotteita kun Ransu niistä tykkää niin kovasti ja tuntuu sopivan vatsalle. Kun tuotiin laatikot sisälle, niin Ransu osoitti kyllä kovasti kiinnostusta, hyvä ettei yhtä laatikkoa alkanut kulmasta jyrsiä kun sieltä tuli niin houkutteleva tuoksu. Nuo ruuat oli kyllä pakattu aika sopivan kokoisiin pussukoihin, että ne oli helppo saada pakastimeen mahtumaan ja vielä omatkin ruuat mahtui. Onneksi ei ole hevosenkokoisia koiria laumallista joiden ruuat veis kauheasti tilaa jos ei joka viikko halua hakea uutta. Nyt on siipijauhepötkö sulamassa pöydällä, Ransun täytyy aina välillä varmistaa että onhan pötkö vielä tallessa :) Kunpa tämä ruokinta nyt sopisi meille paremmin, kuin noiden tiettyjen raksujen kanssa tuli ainakin mitta täyteen.

3. huhtikuuta 2010

Menee jo paremmin

Täällä on oltu nyt pari päivää piimällä ja raejuustolla. Huomenna - tai näyttääpä tuo jo olevan lauantai - laitetaan lihaa sekaan ja vaihdetaan ruokavaliota. Ripulia ei ole nyt tullut, eipä kyllä oikein muunkaanlaista kakkaa. Aamulla Ransu oksensi piimät ja raejuustoa pihalle laatoitukselle, mutta se taisi johtua siitä että piti riehua pihassa kun meillä oli siinä pieniä kevätpuuhia. Ei tarvis sillä lailla reuhkasta heti ruuan jälkeen oli sitten terve tai mahatautinen.

Laitettiin aamupäivällä kissojen tarhaa kesäkuntoon: vein sinne kiipeilypuun, sängyn, kopin, mattoja, bambuverhon ja leikkiputken. Luovutin vanhan olkkarin maton tarhan pohjalle, ja kelopuun kohdalle leikkasin vain reiän, paluuta sisätiloihin ei siis ole. Kissat on jo parina päivänä olleet tarhassa, niin myös tämän päivää. Ne oli innoissaan mukavan pehmeästä uudesta tarhan lattiasta, varmaan on mukavampi kuin sorapohja. Leikki oli pääsiäisen kunniaksi heti pystyssä ja putki oli suosittu, eikä ihme kun se ei ole ollut käytössä muutamaan kuukauteen. Ransu oli tarhan ulkopuolella aivan täpinöissä kun kissoilla oli niin kivaa, yritti väkisin tunkea tarhaan kun sinne laitettiin tavaroita.

Lähdettiin mummulaan tekemään autolle kevätsiivousta. Renkaan vaihtoa ja sisältä imurointia, ikkunoiden pesua ja kiillotushommia. Lauantaina pestään ulkoa päin ja vahataan. Ransu oli tänään herkällä vahtituulella, joten ohikulkijoiden luo piti pyrkiä - tällä kertaa ei kyllä haukkua räksyttämään oikeastaan ketään, vaan murraamaan "vain". Ihmettelin oikein, kun sitä normaalia haukkumista ei tullut vaan se ryntäsi ihmisten luo ja lähinnä murahteli. Kieltoa se ei ensin totellut, mutta luoksetulokäskyä kyllä. Kenenkään luo se ei iholle mennyt uhittelemaan, että en oikein tiedä mitä tuo nyt taas oli. Todellista uhkailua vai epävarmaa isottelua, kun todellista rähinää se ei pidä eikä näyttele mielestäni hampaitakaan. Olen tulkinnut sen jotenkin niin, että se tietää ettei me sallita haukkumista ja kauheaa vahtimista, mutta sen luonto on kuitenkin sellainen (ja epävarma) että jotenkin täytyy ohikulkijat ja naapurit reagoida. Joku kultainen keskitie pitäisi löytää, ei ole hyvä jos se säntäilee säikyttämään ihmiset murisemalla, mutta kai tuon luonteesta ei sitä vahtimista saa pois (ja kannattaako kokonaan edes yrittää, mielestäni ei) joten se purkautuu sitten jollain tavalla. Ylipäätään tuo että sen täytyy lähteä sen vahdittavan luo haukkumaan tai murisemaan, on aika kiusallista. Jos se on irti, niin tapahtuu aika helposti jos ei ehdi kieltää ajoissa, mutta kiinni ollessa oli itse paikalla tai ei, se ei puhu mitään. On siis välinpitämätön henkilöistä joita irti ollessa ainakin yrittäisi vahtia. Toisaalta, pakko on hakea sellainen positiivinen piirre, että luoksetulokäskyä toteltiin sitten aiempaa huomattavasti paremmin - ehkä just siksi ettei nyt haukuttu maailmaa kuuroksi vaan murrattiin joten käskykin kuului korviin paremmin. Ja jos kieltää ensin "EI!" ja sitten huutaa "tänne!" niin antaa jotain korvaavaa tekemistä, mikä on kai Ransullekin sitten helpompi tilanne totella kuin vain se että se haukkuu ihmisen ympärillä kuuron lailla ja itse yritän kieltää lähempää tai kauempaa laihoin tuloksin. Katsotaan miten tämä päivä menee, kun taas ollaan pihalla, ja naapurissa ja tiellä tapahtuu...

Sain viestiä Ransun velipojalta, että on tulossa agilitypäivään nyt maanantaina. Odotan innolla velipojan näkemistä ja kävi mielessäkin jo aiemmin että ovatkohan tulossa agiliitämään. Nämä O-pennut on niin hajallaan maailmalla, yksi veli Ruotsissa ja sisko Hollannissa, mutta kun ei näyttelyitä ole harrastettu niin on jäänyt nämä 5 muuta Suomessa asuvaa sisarustakin yhtä lukuunottamatta tapaamatta.

Maanantaita siis odotellaan innolla monestakin syystä, ja toivottavasti masu ei nyt viikonloppuna ala vaivata uudestaan. En halua edes ajatella mitä siitä tulee, jos aamulla Ransun masu on ok ja sitten jossain vaiheessa päivää alkaa ripulointi uudestaan.

1. huhtikuuta 2010

Masuvaivat jatkuu...

...eikä tämä ole valitettavasti edes aprillipila. En tiedä, onko eilen loppujen lopuksi edes ollut treenejä, mutta me ei niissä ainakaan oltu. Harmittaa kyllä, olin itse jotenkin sellaisissa fiiliksissä että olis ollut kiva agiliitää.

Lähdettiin Ykaan hoitamaan muitakin pakollisia asioita, ja siinä samalla haettiin puutavaraa Ransun uusiin hyppyesteisiin. Tehdään sille kolme hyppyestettä kapeasta rimasta, tarkoitus on oikein maalatakin ne. Tässä yhtenä iltana tehtiin legopalikoista (tekniikkalegoista) mallinnus siivekkeestä, kun muuten tuntui ettei oltu samalla aaltopituudella kun laskettiin tavaran menekkiä. Ja vaikka niistä tuleekin sellaiset halvat eikä mitkään virallisen hienot niin on niiden sen verran oltava silti hienot että minä kyllä maalaan ne tarkasti tehtyjen suunnitelmien mukaan ;) Vähän aikaa pohdittiin, mistä tehdään rimankannattimet, vaihtoehtojahan vois olla vaikka mitä, mutta päätettiin ostaa samasta puutavarakaupasta (Puumesta, suosittelen, hyvää palvelua) pätkä kourulistaa josta harjanvarsi sopivasti luiskahtaa pois jos siihen osuu. Nykyäänhän esteissä ei saisi noita ylimääräsiä kiinnikkeitä olla mutta meillä on treeneissä ollut käytössä esteitä joissa noita kiinnikkeitä on ollut joka 5 sentille ihan kiinteitä ja en minä ole hoksannut mikä ongelma niissä olis ollut. Ehkä pääsiäisenä kasataan noita esteitä sitten.

Puutavaraostosten jälkeen suunnattiin yhdelle metsätien pätkälle ja siinä olevalle levähdyspaikalle, että tehdään siellä alkuverryttelyjä treenejä varten, että ajetaan sieltä suoraan treenipaikalle. Vähän aikaa ehdittiin potkia palloa kun Ransu meni taas kakalle - ja löysää luirua sieltä taas tuli. Aiemmin päivällä se jo pääsi peppukarvapesulle kun taas oli maha löysällä. Ai kun oli ihana ajatus laittaa kakkainen koira autoon sotkemaan (ja haisemaan) koko auto. Mulla oli muovipusseja mukana niin tein pussista Ransulle pöksyt, piti nauraa kaksinkerroin kun kaveri seisoo takaluukkua vasten rapisevissa vihreissä pöksyissä että joko pääsee kyytiin? Siinä samalla päätettiin mennä kotiin pesulle ja jättää treenit välistä.

Toivottavasti maanantaiksi kuntoudutaan! Viimeksikin piimä-raejuustokuurilla loppui ripulointi, mutta muutama päivä normaalia ruokaa syötyään maha alkoi taas temppuilla. Oksensihan se sulamattoman aamuruuan tuossa ennen lähtöä, että sekin ihmetyttää. Olen nyt omilla tiedoillani tehnyt sellaisen päätelmän että ruuasta sen täytyy johtua ja ettei Ransun masu kestä noita raksuja. Nyt parannellaan tämä ripuli pois ja syödään muutama päivä kaupan ihmisille tarkoitettuja lihoja ja annetaan raksujen olla. Ensi viikon tiistaina käydään sitten teurastamolla ja haetaan omia lihoja poitsulle. Toivottavasti kotiruoka sopii Ransulle paremmin. Tai voihan tuo ripulointi johtua kevään tulosta ja uusista pöpöistäkin, tai se on voinut saada tartunnan hoitopaikasta pari viikkoa sitten kun siellä jo ekan kerran ripuloi ja sitten oli se nirsoiluviikonloppu heti perään.

Lumikerros on eilisen aikana ohentunut ihan kivasti, viime yönä oltiin selvästi plussan puolella. Kissat oli eilen monta tuntia tarhassa kun aurinko paistoi siihen niin kivasti. Vein yhden pehmopesänkin jo tarhaan, vielä ei viitsi kiipeilypuuta viedä ja tavaraa enempi kun ilma on niin kostea ja kun siinä tarhan vieressä on iso kasa lunta joka sulaa vielä kauan (?) ja valuu tarhaan. Linkkilistassa on muuten kuvia meidän kisutarhasta. Ensi kesäksi olen suunnitellut että vois laittaa koko tarhan pohjan alalle puulaattoja ja maton päälle, niin olis sitten mukava alusta. Tiedä sitten onko järkevää kun tarhaan kuitenkin tuulella voi sataa niin se matto on sitten märkä. Ehkä jotain nopeasti kuivuvaa terassimattoa?

Hauskaa aprillipäivää!