Blogissa on hiljaista

Ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Tavallaan kirjoittamista olis ollutkin, mutta ei vain ole viitsiytynyt tänne asti sitä kirjaamaan.

Pari viikkoa sitten Ransu alkoi taas ripuloida, ja meiltä jäi arkitottiskurssi niin lyhyeen että ehdittiin paikan päälle, eikun pusikkoon ruutalle ja siitä sitten kakkapöksynä kotiin. Pidin muutaman päivän piimä-maitohappobakteeri-kuurin, mutta se ei auttanut. Tähän asti tuolla on ripuli parantunut, mutta se on tainnut tätä ennen johtuakin selvästi ruuasta, nyt en sitten tiedä oikein että mistä. Viikonloppuna annoin Canikuria, mutta sekään ei auttanut kuin sen aikaa kun sitä annoin. Miten sitä tulis mitään uloskaan jos ei mitään mene sisäänkään. Viikko sitten maanantaina soitin Pentti Tapiolle, jolta sitten sain sellaisen kuurin joka vihdoin auttoi ripuliin. Ransu oli koko ajan oma iloinen itsensä, ei kuivunut eikä vaikuttanut väsyneeltä, ruokakin olis maistunut jos sitä olis viitsinyt antaa kun se kuitenkin tuli samantien lörönä ulos. Pentin kuuri tepsi ja maha toimii taas normaalisti. Huomasi kyllä heti kun käytiin viime viikolla kentällä, että Ransun yleiskunto on huonontunut, eihän sitä viitsinyt lenkille tai muuten rehkimäänkään viedä kun ei ruokaakaan paljon saa. Nyt on sitten vähän kirittävää että jaksais ens viikonlopun vetää kunnialla (ellei helteet sitten vie niitäkin voimia...) läpi.

Käytiin viikko sitten "koirapuistoilemassa", paikalla oli tarkoitus olla kilttejä ja sosiaalisia koiria, paitsi pari urosta joilla oli tapana alkaa machoilla ja niinhän ne sitten porukalla tuli rökittämään Ransua. Ransu sitten sai annettua sille toiselle vähän takaisin, kahdestaan tulivat kyllä juttuun ja leikkivätkin, mutta porukassa ei ja kun kolmanneksi pyöräksi tuli hetkeksi narttu. Heti alkoi nokkapokka. Ransukin mieluummin alistuu ja poistuu tilanteesta, mutta näköjään jos päälle tullaan niin kyllä sitten osaa antaa takaisinkin. Sitten taas tosiaan kun olivat sen toisen uroksen kanssa kahden sillä alueella, niin Ransu pyrki heti leikkimään ja sai toisen innostumaan myös. En oikein tiedä, tuleeko tuonne mentyä toista kertaa, ei ole kiva kun joukossa on joitain jotka eivät meinaa tulla toisten urosten kanssa toimeen.

Kentälläkin on kerta käyty viime viikolla, treenit meni ihan ok, paljoa en niistä muista, sielläkin sattui vähän ikävä tilanne ja sen seurauksena Ransu vähän himmaili puomin alasmenoa kun katseli että tuleeko joku hänen tai lelunsa kimppuun. Toistoja tuohon niin se lieventyi ja myöhemmin lisää. On nyt harjoiteltu noita puomin kontakteja ihan vaan juoksemalla niitä kohti mahdollisimman lujaa. Ransu ottaa ylösmenot paljon paremmin kun annan sen lähestyä niitä vapaasti, monta kertaa se passasi askeleet siihen ylösmenolle. Alasmenokontakti on sitten sellainen, että jos minä en hieman hidasta siinä, niin yli loikataan. Jännä, kun siellä sillä on kiusaus loikata mun perään, mutta ylösmenolla ei esiinny samaa. Vauhtia täytyy saada lisää sinne puomille niiden kontaktien väliinkin, olen nyt koittanut juosta kovempaa, mutta Ransu ei ole vielä hoksannut/uskaltautunut liitämään itse kovin paljon aiempaa lujempaa sitä siltaa. Eli minä ehdin puomilla sen edelle, mikä ei sitten ole oikein hyvä kun ehdin hidastamaankin niin paljon aiemmin sinne alasmenon luo, niin Ransu meinaa hidastella koko alastulorampin. Tähän täytyy varmaan kokeilla ensiksi sitä että jättää palkan sinne puomin jälkeen jonkin matkan päähän että Ransu kiirehtis sinne. Mitään pysähdyksiä en siihen halua, mutta ei se kaukana ole kyllä sujuvasti suoritetusta pysäytyskontaktista se meidän tämänhetkinen alasmenokontakti. Keinua ei olla juuri edes treenitty kun se on kontaktiesteistä vahvin. A-estettä otettiin jokunen kerta, hienosti se hyppää aika ylös (hehe) mutta ottaa kuitenkin lähes satavarmasti ylösmenon (ei koskaan kai voi sanoa että se olis satavarma), alasmenolla sillä on välillä kiusaus loikata ennen aikojaan (ennen kontaktia) alas. En oikein tiedä, miten siihen itse suhtautuis. Siis että onko se sitä että itsekin hieman hidastan, niin se loikkaa alas ja kääntyy mua kohti katsomaan että mitä mä sinne jäin noin jyrkässä alamäessä, vai sitten juoksenko vaan eteenpäin niin alkaako se loikkia sieltä puolivälistä alas. Tähänkään kun en halua mitään pysähdyksiä ja ylös rääpimistä enkä kauheaa jarruttelua alastulolla. Sen kun sais sille päähän että se kontakti pitää ottaa mutta sitten saa loikata vauhdilla jatkamaan matkaa... onkohan liikaa vaadittu? Varsinkaan mun taidoilla opettaa :P

Keppien sisäänmenoja harjoiteltiin kanssa vauhdin kanssa ihan vaan siksi, kun niiden kanssa tuli viimeksi vitonen. No se oli mun omaakin mokaa, etten ymmärtänyt hidastaa Ransun vauhtia vaikka olin valmiina kepeillä ottamassa vastaan. Joitain kertoja Ransu yritti toka välistä sisään, ja sitten taas oikoi jostain kumman syystä pari viimeistä väliä kun ilmeisesti kiirehdin liian kauas. Nyt tuli siis treeneissä sellainen olo että kaiken kanssa on vähän sellaista pientä hiomista ja toisaalta kisoja on tiedossa sen verran, ettei viitsis kovin kentällä asua ja tylsistyttää koko agilitya hinkkaamalla muutamaa juttua.

Keskiviikkona oli viimeinen arkitottis ja päätin että me ilmoittaudutaan sunnuntai-ryhmään. Siellä on sekä agilityn "sunnuntaiporukka" että tokon, ja taisipa olla että voidaan näyttelytreenejäkin vetää. No meitä kiinnostaa se tottistelu, agia otetaan omalla ajalla ja näyttelyihin meillä ei ole aikomusta... Nyt viimeksi otettiin kiertoja, hauskaa oli, se kävi vähän kuin tempusta ja Ransu oli muutenkin kyllä aika parhaimmillaan keskiviikkona. Se hoksasi jutun heti ja pystyin pidentämään matkaa aika pian ja lähettämään kahdeksikkoa ja kolmiotakin. Sitten jätin sen paikalleen ja kävin hakemassa repusta pallopalkan, mutisin kun lähdin ehkä n. 100m päähän että pysytköhän sä siinä, mutta jätin kuitenkin vaikka kolme muuta koiraa treenasi niitä kiertoja siinä vieressä ja muutama ihminen. Hetkeksi mun täytyi kadota sen näköpiiristäkin kun kopin takaa repusta otin pallon. Olin kyllä ylpeä Ransusta kun se odotti kiltisti niin kauan hievahtamatta että tulin takaisin sen vierelle sivulle. Ohjaaja sanoi että siinä tuli EVL luokan paikalla olo tehtyä ja mitähän muuta hän mainitsikaan, hieno paikalla olo kuitenkin. Noh enivei hieno suoritus Ransulta. Toisaalta, mä oon pihalla harjoitellut jättämällä sen portaalle ja viemällä itse esim. roskat jolloin katoan näköpiiristä melkein heti ja se kuulee kun kolistelen jotain ja tietää että saattaisin mennä myös autolle joka vois tietää vaikka mitä kivaa reissua. Ja agikentällä jätän sen välillä paikalleen kun teen ohjausharjoituksia, niin malttaahan se sielläkin odottaa paikallaan vaikka vieressä menen itse agia. Jotain mekin sentään osataan :D Sitten otettiin kaukokäskyjä, ne ei sitten olekaan meille kovin vahva laji kun ei niitä olla juuri otettu, seisominen on ihan vaiheessa. Apuva, mulle yritettiin kovasti ehdottaa kaikkia tokon palkkausjuttuja joista oon halunnu yrittää pysytellä erossa mutta kai niihin täytyis tutustua jos meinaa vähän noita juttuja harjoitella. Vielä oli liikkeestä maahan meno, ja senhän Ransu teki kuin vanha tekijä. Ohjaaja sanoi että vielä liikkeestä seisominen niin meillä olis kuulemma alokasluokan liikkeet hallussa. Hups, miten ne nyt silleen... Nouto ei taida olla vielä alokasluokassa, mutta sitäkin vähän harjoiteltiin. Se on kanssa sellanen että siihen pitäis panostaa paljon enempi kun mitä mä oon tehnyt että siitä sais oikean noudon kapuloineen, Ransulle on riittänyt että kunhan tuo sen heitetyn lelun mulle. Viimeinen juttu oli juoksukilpailu kurssilaisten kesken. Ransu oli nopein, en osaa matkaa arvioida mutta muutama kymmenen metriä se oli. Se oli hyvä harjoitus koiramaista päivää varten, jossa ajattelin tuohon juoksukilpailuun sitten osallistua.

Juhannuksen ajan meidän koko lemmikkijengi oli hoidossa Kannuksessa, kissat ekaa kertaa ja Ransu jo vanhana tuttuna. Ens viikonlopuksi joudun viemään kissat eri paikkaan kun tuonne maaseutuopistolle ei ole tilaa. Ensi viikonloppuna on siis Agirotu Teivossa, joten eiköhän lähdetä Ransun kanssa pyörälenkille ja sitten uimaan, täytyyhän siitä kunnosta huolta pitää! Koiran tilanne ei niinkään huoleta, mutta ohjaaja on vähän alikuntoinen :P

Mä oon pulassa!

Meillä oli Johanna Kronqvistin agilitykoulutusta tiistai-iltana. Olipa meillä mahtavat treenit! Kouluttaja oli mainio ja hänellä oli tuomisinaan mainio ratapätkä. Se muodostui yhteensä 20 esteestä, ja tuohon kun piirtelin sen talteen, niin katselin että parin-kolmen esteen välein tuli kohta jossa meille oli haastetta tai saatiin opetella joku uusi ohjaustapa. Rata ei vaikuttanut alunperinkään miltään peace of nakilta, mutta se tuli kyllä yllättämään mut enemmän kuin arvasinkaan... Ja kohta olin pulassa!

Rata alkoi hypyllä, siitä suht helppo vienti muurille, ja edelleen C malliseen putkeen putkeen jonka suu piti jo hieman hakea. Putkesta tultiin kepeille 90 asteen kulmassa. Keppien jälkeen oli tanskalaiset aidat joista keskimmäinen hyppy jätettiin takaa kierrossa välistä ja mentiin toisen putken lähempään päähän, joka oli ohjaajan etupuolella. (kärryillä vielä?) Sieltä otettiin koira vastaan sen tanskalaisten aitojen keskimmäisen hypyn takaa, sen jälkeen kunnon vauhtisuora pussille ja kahdelle sivuttain olevalle hypylle. Pussista koiran piti kiertää hypyn vasemmalle puolen eli jos ohjasi pussin oikealta puolen, niin koira teki tavallaan ohjaajasta katsottuna takaakierron (nyt tipahti viimeinenkin kärryillä ollut). Sitten toisen hypyn yli heitto ja takaisin menosuuntaan pituudelle. Pituudelta piti heittää koira ykkösenä olleen hypyn yli, jälleen muuri ja putki. Koira otettiin putkesta vastaan tanskalaisten aitojen keppien puolimmaisen takaa, jätettiin taas keskimmäinen välistä ja heitettiin koira viimeisen hypyn yli, tällä kertaa mentiin putken toiseen päähän eli päähän joka oli ohjaajan selän takana. Vielä vastaanotto keskimmäisen hypyn takaa (eri suunnasta kuin ekalla kerralla) ja vienti keinulle joka oli viimeinen este. Ai että ihana selostaa ilman kuvaa tuollaista rataa niin että varmasti kukaan muu ei tiedä että mitä ihmettä siellä oikestaan tapahtui :P Vaikka kuvan piirtämällä ja esteet numeroimalla kaikki sais yhdellä vilkaisulla selville millainen rata on kyseessä. Hih hih!

Meillä takkusi homma kepeille mennessä. En sitten tajunnut tarpeeksi huolellisesti viedä, kun putkesta tullaan vauhdilla ja on hankala kulma. Ransu vedätti keppien läpi ja juoksi puomille, jossa oli meidän namirasia. Useamman kerran teki saman, otti kontaktin ihan mallikkaasti mutta ei se nyt ole ihan tarkoituksenmukaista puomille karata. Eikun alusta! Kepit meni ok, sitten hypyt, ja siitä vienti putkeen. Ihmeen hyvin Ransu taipui putkeen siitä. Teki mua kohti tarpeeksi lyhyen hypyn ja siitä kääntö putkeen. Otin Ransun vastaan sen keskimmäisen hypyn takaa, ja jäin tietysti odottamaan ja varmistamaan perässä tulemista liian kauaksi aikaa, joten mulle tuli armoton kiire pussille mennessä. Ransun kanssa yhtä aikaa oltiin pussilla ja kun tuuli vielä avasi pussia niin tietäähän sen kumpi on ensin hypyllä ja kun se on koira niin onko siellä ketään ohjaamassa...? Otettiin tuota kohtaa monta kertaa uudestaan, että olisin älynnyt ja uskaltanut lähteä sieltä hypyltä varmistelemasta tarpeeksi aikaisin että saan ennakkoa pussille. Hitsi kun piti juosta kovaa! Mä joudun selkeästikin juoksuharjoituksiin, kun tuntuu etten pysy alkuunkaan tuon vauhdissa mukana. Hyppyjäkin piti ottaa jokunen kerta uusiksi, yhden kerran Ransu tuli niin kovaa pussista ettei se millään taipunut toiselle hypylle vaan törmäsi hyppyyn niin että siivekkeet vaan lenteli pitkin poikin. Mun syytähän se tietysti oli, kun en tajunnut hidastaa sen vauhtia. On se kyllä uskomaton lukemaan ohjausta! Heti kun tekee niinkun neuvotaan ja näyttää kädellä stoppia niin miten se voi sen ymmärtää ilman että sitä on sille opetettu kuten monia muita juttuja? Samoin, jos käsi jää liian suoraksi takaakierrolla, niin se kiersi molemmat kaksi hyppyä (tanskalaiset aidat) ja meni suoraan putkeen, ja jos otin ohjauksen "kiinni" ja vielä suullisesti haltuun niin jopa mentiin taas eri lailla. Johanna kehuikin että hyvin lukee ohjausta ja tekee eron ohjaukselle, jos käsi on suorana tai jos se on lähempänä vartaloa. Mulle myös uusi tieto oli se, että hartiat ohjaa melkeinpä enemmän suuntaa kuin kädet... tuon olisin halunnut tietää aiemmin!

Pussin jälkeisiltä hypyiltä pituudelle vienti ei ollut hankala, mutta siitä sinne hypylle mikä oli tavallaan menosuunnassa sivulla. Miten tuonkin osaa ohjata tämän verran kokemattomana kuin minäkin olen? Mä olin liian kaukana hypystä, ohjasin kädellä koko ajan samalla tavalla, joten Ransu pokelsi suoraan muurille. Hyvä hyvä sinnehän se mun oma ohjaus ohjasikin. Sitten kun saatiin neuvoja mennä lähemmäs hyppyä ja vekata kädellä niin taas onnistui. On tuo kyllä ihana tapaus kun se on niin herkästi menossa sinne mihin ohjaan. Vaikka ensin ohjaan eri tavalla ja se tekee useamman kerran väärin, niin sitten se kerta kun onnistun ohjaamaan oikein, Ransukin tekee toisin ja menee minne tarkoitan. Putkeen hakeutuminen siinä vauhdissa oli sitten sellainen juttu että mun piti taas tarkistaa ohjaustani, lähdin ihan liian aikaisin jatkamaan ottamaan sitä vastaan putkelta, enkä vienyt putkeen ohjausta loppuun asti. En nyt varsinaisesti roiskaissut sinne päin, mutta hätäilin kuitenkin ja Ransu näki mun jatkavan matkaa ja luuli ilmeisesti ettei putkeen ollut tarkoitus sittenkään mennä. Kun jätin käden ohjaamaan putkeen ja toistin käskyn, niin Ransukin näki että putkeen on tarkoitus mennä vaikka itse jatkan matkaa jo eteenpäin ennen kuin se on kunnolla putkessa.

Lopussa viimeiselle putkelle viennissä opettelin sitten ihan uuden ohjauskuvion. En tiedä miksi sitä kutsutaan mutta ovela ohjauskuvio ja toimi kuin tauti. Kun heittää koiran hypyn yli ja edessä on putkensuu, miten saa koiran olematta menemästä sinne? Vaikka putkeen on joka tapauksessa mentävä, toisesta päästä vain? Siinä hypyllä piti pyörähtää jotenkin jota en osaa selittää, mutta uskomatonta kyllä, koira hyppäsi tosi tiukan hypyn ja kääntyi mun menosuuntaan ja kohti oikeaa putkenpäätä. Vau. Ja sain ihailla miten se toimi muillakin kuin meillä.

Mitä jäi treenistä käteen? Se, että Ransu meni välillä tosi lujaa! Mä olin ihan pulassa sen kanssa! Kun mä itse lopetan sen hölköttelyn radalla ja pistän vauhtia ja ohjaan turhia varmisteluita tekemättä, tuosta koirastahan näyttää oikeasti löytyvän vauhtiakin! Siinä sitä mulla onkin nyt mietintämyssyn alla tekemistä että miten mä sen kanssa selviän kun tällainen uusi puoli mulle näyttäytyi. Oon jotenkin pitänyt Ransua liian hitaana pärjäämään maksiluokassa, mutta kukahan tässä oikeastaan onkaan se liian hidas?! Tiistai-ilta osoitti kyllä kaikin puolin, että jos jonkun pitää jotain oppia niin se olen MINÄ itse. Ransu lukee kyllä ohjausta ja menee mihin vien, osaa esteet, välillä täytyy auttaa hakeutumisessa (kepit, mutta ne olikin haastavasti) ja vauhtiakin riittää - kunhan minä vain hallitsisin sen kaiken. Mun täytyy oppia juoksemaan kovempaa, ohjaamaan nopeammin ja ennen kaikkea tarkemmin. Mulla on paljon tekemistä siinä että löydän ne toimivat ja hyvät ohjaustavat. Eihän Ransu mikään huipputason nopea ole ainakaan mun käsissä, niin että ei haaveilla mistään Suomenmestaruuksista edelleenkään, mutta paljon nopeampi se osaa radalla olla ja pystyy olemaan kuin osasin kuvitella. Se kyllä onnistui mut tiistai-iltana yllättämään, vaikka olihan se meidän omissa edellisissä treeneissäkin nopeampi kuin ennemmin. Kisoissa se ei taas näkynyt kun minä siellä vain olin sunnuntaikävelyllä ja treeneissä olen muutenkin rennompi. Koirasta olis vaikka mihin kunhan sen ohjaaja osaa antaa sille mahdollisuuden, ikääkin vasta niin vähän.

Otettiin lopuksi puomia, lähetin vauhdilla puomille, ja kappas vaan, yhden kerrankohan palautin sen takaisin kun skippasi ylösmenon. Yritin itse juosta lujaa puomin vierellä (minä kuulemma itse hidastelen), mutta joko Ransu oli jo silloin väsynyt tai sitten se ei ole tottunut menemään puomia lujempaa, koska vauhti ei sillä juuri kiihtynyt. Ihmeen hyvin se otti kyllä kontaktin kun antoi sen vapaasti vain lähestyä estettä. Eli harjoituksiin lisätään puomin vauhtiharjoittelu, hidastan vasta lopussa että malttaa tulla alas asti eikä loikkaisi. Kepeille me tarvitaan kanssa vauhtiharjoittelua. Lauantaina käydään kentällä, mutta sitten pidetään taukoa agirotuun asti. Tauko voi tehdä meille vaan hyvää, vaikka itsestä nyt tuntuukin että pitäis vaan päästä treenaamaan tuota ohjaamista... Tästä tuli nyt kyllä oikein vimosen päälle sellainen teksti josta on hyötyä vaan itselle! Mutta tällaisia pitäis olla koulutusten aina, sopivan haastavia ja uutta opettavia, joista jää itselle harjoiteltavaa.

Nolla ei tullut meidän luo...

Tänään oli agikisat Vaasassa. Kaksi rataa. Kaikessa lyhykäisyydessään saldo oli kolmesta kiellosta hylkäys ja vitonen. Hip hurraa, eipä otettu nollaa vieläkään.

Radat ei olleet kai vaikeita, vaikka en tiedä sitten miksei kyllä tullut oikein tuloksiakaan. Paljon tuli hylkäyksiä ja virheitä, mutta sehän ei välttämättä ole radan hankaluuden syy... Meillä eka radalla tuli kolme kieltoa, kahdella hypyllä taisi mennä vähän kaaret pitkiksi niin että niistä mentiin ohi ja sitten vielä kun minä en ehtinyt lähettää keinulle, niin suullisesta käskytyksestä huolimatta sitä keinua ei passannu hakea oikein vaan juosta keinun vierelle. Siitäpä sitten se kolmas naula siihen arkkuun. Ransu meni ekalla radalla turhan lujaa mun ohjaukseen nähden, ei se varmaan liian lujaa mennyt, minä en vaan sitä hallinnut. Olishan se voinut kovempaakin mennä, varsinkin jos itse olis ehtinyt mukaan. Mutta nyt tuli vähän sellaista pyöriskelyä siellä kun ohjaaja hidasteli. En sitten tiedä miten olis käynyt ihanneajan kanssa, kun noiden kieltojen kanssa meni kuitenkin sekunti poikineen. Rata oli sikäli erilainen kuin meidän aiemmat kisaradat, koska radalla oli vain hyppyjä, kontaktiesteet ja kaksi putkea. Yritän laittaa tähän kuvan jonka otin kännykameralla kisapaikalla olleesta ratapiirroksesta, niin tulee ainakin sitten oikeanlainen eikä itse muisteltuna "näin se suunnilleen meni" -piirros.

Toka rata meni sitten tulosten valossakin paremmin. Ihanneaika ylittyi kuutisen sekuntia, mutta ainoa virhe tuli kepeiltä jossa sitä aikaakin tuhraantui eniten. Kepeille oli aika kova vauhti hakeutuessa joten Ransu sitten oikaisi ja toka välistä sisään. Siinä korjatessani se sitten vilkaisi (taas) Anttia, mutta malttoi sitten kuitenki pujotella kepit oikein. Eka radalla kepit mentiin tosin reippaammin. Puomin alasmenokontaktin kanssa meinasi toka radalla käydä hullusti, kun minä vissiin vähän käänsin vartalolla vasempaan niin Ransu tulee alas niin että hidastuksesta näkee että toinen etutassu on juuri ehtinyt astua kontaktipinnalle. Eka radalla varmistelin ylösmenoa ja sen se otti aivan just ja just. Tässä toka radalla ajattelin että no se on herran haltuun ja annoin mennä miten itse menee - hitto vieköön! - jätkähän ottaa niin makean kontaktin että eipä aikoihin! Samoin keinun meni hyvin. Mutta puomin jälkeen vilkaisu taas Anttiin ja sitten multakin tökerön hidas vienti putkeen, jonka takia Ransukin menee sinne kuin sunnuntaikävelyllä. Alussa ajattelin että mitähän tästäkin radasta tulee, kun koira jää rapsuttelemaan itseään keskittyneesti lähtöön... Muutenkin oli siellä lähdössä vähän sellanen nuuhkuttelija että ai mitä, ai pitäs radalle lähtee, ai sivulle tulla, ai jaa...

Videolta sitä sitten näkee mitä olis pitänyt tehdä toisin. Heti kolmannella hypyllä kerron ihan liian myöhään että meinataankin tehdä takaakierto ja yritän jotain epätoivoista haltuunottoa, ja Ransu tietenkin siksi vetää hyppylinjan pitkäksi kun luulee että mennään eteenpäin. Vitoshypyllä en ole varma että onko tuo hyppy ihan kokonaan mun syytä, että taaskaan en kerro ajoissa että aiotaan kääntyä, mutta on siellä Ransullakin hetken silmät jossain muualla kuin radassa. Sitten tulikin se mun kehuma hyvä ylösmenokontakti puomilla, ja alasmeno nyt on sellainen että mun vartalo voi kääntää, katse voi kääntää, ja Ransu voi haistaa Antin. Keppien kanssa sählätessä meni 5sek ja loppurataa nyt kestän katsoa meidän suorituksena ihan hyvin. Siellä ei ole enää hirmu isoja kaarroksia hyppyjen takana, parantamisen varaa on aina mutta verrattuna hyppyyn nro 3 ja 5 niin paremmin menee. Ja meillähän ei pysähdyskontakteista ole kuultukaan. Tämän videon saatan ladata YouTubeen ja linkittää tänne, saapa sitten muutkin pyöritellä päätään että "koska se oppii _ajoissa_ kertomaan tolle koiraparalle mihin ne on oikeen menossa!!!"

Olihan meillä taas sikäli edistystä, että yhtään ratahenkilöä ei käyty moikkaamassa eikä yleisölle esittäytymässä lähemmin. Antin luo ei karattu vaikka toka radalla katseltiinkin sinne päin muutaman kerran. Edistystä siis sikäli viime kerrasta. Ja olihan tuo vitonen nyt kuitenkin siedettävä tulos... Ja olen siihen tyytyväinen myös että Ransu jaksoi nyt toista kertaa mennä toka radankin silti ihan hyvin, eikä mennyt touhu haahuiluksi. Noissa piirroksissa on esteiden välit, me ei olla totuttu treeneissä noin pitkiltä tuntuviin esteväleihin joissa vauhti pääsee kasvamaan. Kentällä aletaan siis pidentää estevälejä, toisaalta tehdään lisää noita ohjauspiperryksiä mutta ne täytyy alkaa harjoittelemaan siellä vauhtisuorien keskellä, jos minäkin vähän petraantuisin tuossa ajoituksessa. Tiistaina on agikouluttaja kentällä, katsotaanpa sitten mitä sieltä saadaan kotiläksyksi...

Hyväntuntuiset ja onnistuneet treenit

Käytiinpä eilen mun iltavuoron jälkeen kentällä. Se oli iltaa kun mentiin ja yötä kun tultiin takaisin. Pahoittelut vaan kentän lähistöllä asuville kun kentältä kuuluu hihkuminen vielä lähes puolilta öin :P Kello oli 23.50 kun lähdettiin pyöräilemään kotia kohti...

Antti oli suunnitellut sellaisen ratapätkän, jossa oli yhteensä 16 estettä ja joka oli yhdistelmä harjoiteltavia asioita joita on kertynyt koulutuksista ja kisoista treenattavaksi. Olihan siinä siis ihan haasteellisiakin paikkoja. Ekana oli kolmen hypyn suora jonka aluksi otin lähtöön ja sitten lopuksi harjoittelin siinä eteenmenoa. Noiden hyppyjen jälkeen oli putki J mallisena. Hypyiltä piti hieman hakea putkeen. Kahdesti olin ehtinyt sen alun ottaa, koska putken jälkeen oli pituus ja sen jälkeen S mallisena oleva putki jonka pimeään päähän piti pituudelta hakea. Tämä on siis lähes suoraan Oulun kisoista tämä alku... vähän haastavampana sikäli että putki oli vaikeammassa kulmassa. Niin, kahdesti olin ehtinyt ottaa tuon alun, kun jätin Ransun hyppyjen taakse ja odotin että se siellä vähän ehtis odottaa täpinöissään. Taisin liikauttaa tyyliin sormenpäitä ja sitten sieltä tultiin hypyt ihan oma-aloitteisesti ja siitä sitten putkeen. Joo hienosti haki esteitä! Otettiin uudestaan ja jatkettiin eteenpäin. S putkesta tultiin kahdelle vierekkäin olevalle hypylle, toiselle tehtiin takaakierto ja siitä sitten kepeille hakeutuminen. Miksi Ransu treeneissä vetää nuo kepit tyyliin tuhatta ja sataa (mun mittapuulla ainakin) mutta kisoissa mennään vähän hölkötellen ne?! Keppien jälkeen oli rengas sivuttain ja siihen en kyllä keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa ohjata kuin tehdä puolenvaihto, muuten sitä ei saanut sinne renkaalle taipumaan. Aluksi tuntui etten edes raaski tehdä puolenvaihtoa kun halusin vaan palkata nopeista kepeistä jotka vähän riskeeraantui siinä puolen vaihtoa tehdessä.

Lopussa oli vielä renkaan jälkeen hyppy, A, pari takaakiertoharjoitusta ja kahden hypyn suora. Takaakierto pitää ottaa treenin alle tarkemmin, hyvin se sen menee - kunhan minä tulen riittävästi mukaan eli ei irtoa. Ja siinä samalla se katoaa sitten mielestäni sen takaakierron osaamisen idea, eli esteen suoritus muuttuu tavalliseksi viereltä ohjaamiseksi jos itsekin joutuu menemään kovin lähelle siivekettä. Kauempaa jos lähetän ja vaikka miten yritän kädellä ohjata siivekkeen ohitse eikä suoraan estettä kohti, niin mahdollisuus vain mennä se hyppy suoraan yli on tällä hetkellä liian suuri. Ehkä pitäis itsellekin miettiä tuohon jotain parempaa vartalonkieltä ja ottaa tuo sitten treenattavaksi. Luulis että kun vähän otetaan toistoja niin tuo fiksu jätkä kyllä sen hoksaa, eri asia on sitten kuinka se rohkenee irrota. Tai en tiedä onko rohkenee oikea sana, osaa kai olis parempi? Putkea se kyllä taas irtosi hakemaan hyvin, sitä pimeää päätäkin vaikka oli jo mennyt pituuden yli ja minä jäin sinne pituuden taakse käskyttämään. Huomasin että jos toistan tuollaisissa paikoissa sen "putkeen" useamman kerran, hakeutuminen on varmempi. Putki ei siis ollut ongelmana, eikä häiriönä putken suun lähellä seisonut Antti kuin yhden kerran. Niitä häiriöihmisiä pitäis saada lisää, mutta jos meidän treeniaika on karkeasti sanoen 22.30-23.30 plus radanrakentaminen niin kuka siihen aikaan tulee meille häiriöksi? Paitsi ehkä valittamaan että pidä nyt nainen edes pienempää suuta, kai se koira nyt vähemmälläkin palkkautuu...? Vaan kun ei palkkaudu... ;)

Meillä oli sikälikin onnistuneet treenit, että Ransulla tuntui olevan hyvin virtaa ja intoa. Hyvä merkki oli kun se vikisi kun laitettiin viimeisiä esteitä paikalleen ennen aloitusta, talvella se tuota teki Dognessissa mutta siitä tais tulla kerran kiellettyä niin jätkä on sitten hiljentynyt. Nyt kylläkin ajattelin että jos sillä on mitään tekemistä vireen kanssa niin senkus kitisee siellä malttamattomana :) Palkkasin hienosta sivulle tulosta leikkimällä, vapautuksella ja ekstraherkuilla ja "pöllyttämällä" Ransua oikein kunnolla. Kumma kyllä, se tehosi... Muutenkin leikittiin nyt välillä vähän enemmän, Ransu oli paremmin kuulolla eikä lähtenyt harhailemaan ja haistelemaan kovinkaan paljoa. Se oikeastaan kulki mukana, juoksi ympärillä ja katsoi tiukasti minua sen näköisenä että "mamma sano mitä saan tehä, sano nyt jottain *ryntäilyä eri esteitä kohti mutta ei yhdenkään suorittamista* saanko tehä tän tai tän??" Tuli hyvä mieli moisesta innokkuudesta ja kontaktista. Tuntuu että viime aikoina on muuten saatu vaan moitteita siitä miten koira puuhastelee omiaan treeneissä, tiedä sitten mistä syystä, mutta eilen oli hyvä päivä senkin suhteen. Kaiken lisäksi me mentiin radalla ihmeen lujaa! Se homma kaiken kaikkiaan toimi, kummallakin oli kai niin hyvä päivä ja onnistuin saamaan hyvän fiiliksen siihen hommaan. Aina ei kaikki treenikerran ole tuollaisia, että onnistuis ja olis vauhtia. Niinkun Miiakin sanoi, välillä Ransu menee, välillä on lähinnä perässä vedettävä lapanen. Eilen se oli sitten sillä päällä että nyt mennään. Kun tuon sais siirrettyä kisoihin niin olispa hyvä. Itse huomasin eilen että jossain vaiheessa huomasin että missä mun oma ehtiminen oikein oli? Tuntui ettei itse kerkeä, melkein uus tunne mulle, heh. Sitten taas kun Ransu vähän jo alkoi väsyä niin hätäilin sitten itse takaakiertojen kanssa, ja Ransu tekikin kiellon ja tuli perässä. Siitä huomaa että missä irtoaminen? Missä esteiden lukitseminen? Kun pitää niin seurata mua jos vähänkään yritän siinä jotain ennakon tapaista...

Lisäsin nyt tuonne edelliseen tekstiin kuvat lauantain radoista. Tuhersin sinne sellaiset sutturat missä ne kiellot tapahtui.

Tänään mulla oli valintakokeet Oulussa ja Ransu oli päivän yksin. Aavistelin jo pahaa kun lähtiessä kuului portin takaa vikinää ja kitinää, kuulin jo korvissani miten se kohta muuttuu haukahteluksi ja sen perään muutenkin kiihtymiseksi enemmän. Niinpä sitten kotiin tullessa huomasin heti että pelti oli saanut vähän kyytiä. Onneksi ei lattia! Mutta oven edessä olevaa peltiä oli raavittu oikein urakalla ja sitten likaisilla (siitä irtoaa jotain) tassuilla kävelty lattia täyteen mustia tassunjälkiä. Onneksi nyt ei ole seinänaapureita kun asunto on tyhjillään, vois tulla sanomista kun koira päivän metelöi. Enhän minä tiedä onko se melskannut koko päivää vai vaan lähtiessä, mutta pentunakin se jaksoi helposti metelöidä sen mitä videokameralle 1½ tuntia mahtui kuvaa. Ja yleensä tuota peltiä raapiessaan se ei ollut hiljaa vaan se tapahtui volisemisen ja haukkumisen säestämänä. Meillä on nyt oltu taas vähän kylmemmällä kaudella reilu viikko kun poitsu meinasi alkaa kukkoilla ja päättää itse omista asioistaan, että en oikein ymmärrä nyt tuota tämänpäiväistä (kello kyllä alkaa just mennä torstain puolelle) onko se sitten protestointia taas vai mitä. Täytyy huomenna lähteä vähän aiemmin töihin että ehtii käydä ikkunan takana katsomassa ja kuuntelemassa miten sinne tällä kertaa jäädään yksikseen. Kyllä sen melkein tietää jo lähtiessä miten se jää, jos on hiljaa ja menee pedille maate niin luultavasti on kunnolla mutta jos jo lähtiessä on yritystä päästä mukaan tai muuten protestoida yksin jääntiä, niin sitten tulos on se kun tänäänkin. Yli vuoteen se ei ole noin käyttäytynyt, vaan jäänyt kiltisti kotiin eikä ole tehnyt pahojaan. Vaikka menin pitkän tauon jälkeen töihinkin ja se joutuu olemaan päivät yksin, se ei alkanut hankalaksi. Odotas vaan Ransu huomispäivää, pääsinkin kehumasta viime viikolla että oot kiltisti kotona, muistellaan sitten huomenna miten sitä ollaan yksin kotona jos se meinaa "unohtua".

Arkitottiskin olis ollut, mutta olin niin väsynyt ettei jaksanut edes ajatella lähtevänsä tottistelemaan. Samoin sulkis jäi välistä, vaikka ajattelin että sinne nyt ainakin täytyy mennä ja samalla olis saanut heti nyt illalla katsoa mitä se sanoo kun jää taas yksin lyhyemmäksi aikaa. Noh, eipä sen huomennakaan tarvi olla kuin pari tuntia yksikseen.

Täytyy vielä kirjoittaa (niinku tässä ei olis jo jaariteltu tarpeeksi, onneksi kenenkään ei ole pakko lukea) kun meinasi melkein nolottaa tiistaina eläinlääkärissä. Käytin kissoja rokotettavana ja Ransua tutkittavana (painoi muuten 16,5kg sen aseman vaakan mukaan vaikka kotona sain pari päivää aiemmin sylissä punnittuna 800g pienemmän lukeman...). Kun minusta sillä on hampaissa "jotain" josta mä ajattelin että sille on tulossa hammaskiveä. Noh ei kuulemma ole. Ei ientulehdusta, ei hammaskiveä, ei plakkia, ei pahanhajuista hengitystä, vain värjäymiä hampaissa. Mä olin että aijaa, turha huoli? Toinen asia oli anaalirauhaset, jotka mun mielestä ei vaivaa, mutta Kannuksessa hoidossa ollessaan siltä on kuulemma ne kahdesti tyhjennetty 5 viikon välein! Ja ekalla kerralla olivat kuulemma varsinkin täyden tuntuiset. No sepä kiva tietää, minä en kyllä vaan ole huomannu mitään anaalirauhasongelmiin viittaavia oireita. Tuumin että siinäpä se sekin asia sitten tutkitaan samalla kun toinen pääkin, kun taas on jokunen viikko aikaa hoitolajaksosta ja tyhjennyksestä tai "tyhjennyksestä". Jälleen sain kuulla että tällä ei kyllä ole mitään häikkää täällä, rauhaset on aivan tyhjät, ja kun oireitakaan ei ole niin ei ole syytä epäillä ettei ne tyhjenis niinkun pitää. Hyviä uutisiahan nuo sikäli oli, mutta itselle tuli olo että joo olenko mä vähän turhan huolestuvainen... Ransu sai kehuja kunnosta ja luonteesta, kun mä sanoin että se on vähän pidättyväinen, mutta äkkiäpä se eläinlääkärissä rentoutu ja kävi nuuhkimassa ihmisiä ja paikat tietenkin läpi. Eikä kohta jänskänny yhtään. "Elli" sanoi mulle kun alkoi niitä rauhasia katsoa että pidätkö siitä kiinni, koirat usein sanoo pahasti tässä tilanteessa... Mä ajattelin että no pidän ja katsotaan, yleensä Ransu antaa kyllä hyvin käsitellä itsensä, niin nytkin, vähän piti vinkua mutta ei mitään hanttiin panemista, murinaa tai yritystä näykkiä ketään. Se on muutenkin ehkä hieman reipastunut viime aikoina, ehkä se alkaa päästä noista epävarmoista teiniajoista yli? Toivottavasti reipastuu lisää ja saa siihen hyviä tilaisuuksia. Tosin tilalle näyttää tulleen meidän ja etenkin minun haastaminen, äh, mulle alkais jo riittää nämä testailut... Entä jos se ei lopu ikinä...

Hyvä, muttei täydellinen

"Kympin suoritus", "suunta ylöspäin" jne. Siis meidän kisat eilen. Osallistuttiin Kajaanissa kahdelle radalle, molemmat agilityratoja. Tuomarin nimeä en nyt millään saa mieleen mutta kivat radat oli tehnyt. Ei mitään yltiöhankalia, mutta tulosten perusteella radat ei olleet liian helppoja koska virheitäkin tuli jonkin verran, hylkäyksiä tosin maksit ei tainneet juuri ottaa. Radat ei ole nyt videolla, mikä on harmi koska nyt olis varmaan ollut sellaiset videot jotka kehtaa vielä katsoa jälkeen päinkin :P Antti ei ollut mukana niin meillä ei ollut kuvaajaa.

Molemmilta radoilta otettiin tulokseksi 10 ratavirhettä, ja koska virheet oli mitä oli niin aikaakin meni kymmenisen sekuntia yli ihanneajan, vaikka alitus oli oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, etenemä oli vain kolmisen metriä sekunnissa joten kiire ei olis pitänyt olla. Mutta se tulee jos koira tekee niinkun Ransu teki... Ei kuitenkaan otettu hylkyjä, mistä oon tosi tyytyväinen, ja olen tyytyväinen muuhunkin! Ransu jaksoi hienosti molemmat radat, sain sen hyvään (ainakin parempaan kuin ennen) vireeseen ennen starttia. Käskytin sitä topakammin, se pysyikin hallussa paremmin kuin vaikkapa Oulussa tokaradalla... Virheet tuli käytännössä samoilta paikoilta ja lääke niihin on harvinaisen selvä. Ei kontaktivirheitä, koska otin kontaktit äärimmäisen tarkasti lähinnä puomilla, vaan kieltovirheet hypyltä ja putkelta. Syy: ratahenkilöt! Molemmilla radoilla oli käytännössä lähes samassa kohti samanlainen hyppykuvio eli U ja putki samassa paikassa lähes samassa asennossa. Hyppykuvion viimeisen esteen takana seisoi kaksi ratahenkilöä, samoin putken takana. Ransu meni hypyltä ohi kohti ratahenkilöitä ja sain kyllä hieman keuhkota sille että se tuli takaisin ja vieläpä oikealta puolen hyppyä ettei nyt hylkäystä heti oteta. Toka radalla tuo hyppyjuttu tuli ensin, silloin tuloksena oli vielä nolla mutta siitä eka vitonen. A-este välissä ja sitten se putki josta taas ohitse ihmettelemään mitä sakkia siellä seisoo. Eka radalla ensin mentiin se putki ohi, sitten A (joka sekään ei vaihtanut paikkaa) ja sitten hyppykuvio josta Ransu taas lähti kurkkaan ratahenkilöt. Mulla riitti tekemistä saada se keskeyttämään matka sinne tyyppien luo ja takaisin esteelle oikeaan päähän tai tulemaan oikealta puolen hyppy. Ettei tehdä samoja virheitä kuin viimeksi. Noissa meni aikaa tuntematon määrä, vaikea sanoa mikä olis aika ollut jos olis vaan menty rata puhtaasti läpi vaikka minä varmistelinkin muutamat paikat niin että vauhti hidastui. Mutta sen ansiosta sitten jäi ne puomin kontaktivirheet ottamatta ja parilta muulta hypyltä ohi juoksut kun olin "tässättämässä" hyvissä ajoin ja hidastamassa vauhtia.

Liitän varmaan myöhemmin tähän radoista kuvat, kun videotakaan ei nyt ole tarjolla. Kummaltakaan radalta en löydä itseltäni oikeastaan muuta ohjausvirhettä kuin sen että mahdollisesti se eka putken kielto saattoi olla osin munkin syytä, että ehkä menin liian pitkälle peittämään putken väärää suuta ja peitin samalla näkyvyyden hakeutua oikeaan päähän. En oikein tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin noiden kieltojen kanssa, koska yritin ottaa haltuun varsinkin toka radalla kun tiesin että karkaamisen toistumisen mahdollisuus on olemassa. Lisäksi toka radalla putken väärä pää oli tarjolla yhtä lailla kuin oikea pää joten se oli vietävä tarkasti muutenkin. Eli se juttu mitä pitää harjoitella on ne häiriöihmiset siellä kentän laidalla! Sellaista harjoitusta ei pahemmin tule jos vaan yksikseen käy treenaamassa rauhallisessa tilanteessa, mutta kun eipä töiden takia ole taas mitään mahdollisuutta ensi viikolla käydä treenaamassa kuin iltavuoron jälkeen. Toisekseen, meillä on monta omaa juttua mitä meidän pitää treenata ja harjoitella ja tehdään mielellään sitä varten joku oma ratapätkä ja harjoitellaan sitä, omalla ajalla käydessä niin voi helposti tehdä. Kun taas yhteistreenien etu olis se että olis niitä häiriöitä, mutta täytyy kai vaan pyytää vaikka anoppilasta väkeä kentän reunalle seisomaan ja pitää sellainen puhuttelu tuolle koiruudelle jos se karkaa ettei enää tulis mieleenkään! On ärsyttävää kun itse on skarppina ja koirakin muuten menee hyvin, mutta sitten ihmetyttää ne ihmiset kun "ei niitä treeneissäkään siellä ole". Toisaalta jännä kun tuomarista ei välitä mitään, vaikka tuomari kulkee lähempänä ja koko ajan mukana. Kertaakaan ei olla tuomaria käyty ihmettelemässä.

Vaikea sanoa mikä oli ratkaiseva juttu että eilen meni radat paljon tasaisemmin kuin ikinä ennen mölleissä tai kisoissa, kun moni asia tehtiin nyt eri tavalla kuin aiemmin. Se toka rata on aina ollut se ongelma, voi kun jäis tällainen päälle että saadaan se into uudelleen nousemaan toiselle radallekin ettei se olis pelkkää haahuilua. Antti ei ollut mukana, joten en kyllä huomannut (tosin videohan sen paremmin kavaltais) että Ransu olis sitä etsiskellytkään. Sitten kiinnitin huomiota siihen että olis hyvä ja energinen fiilis kun mennään radalle. Toka radallahan me lähdettiin ensimmäisinä niin se oli vähän hankalampi kun piti suoraan rataan tutustumisesta hakea Ransu ja painella radalle. Ja kolmanneksi käskytin topakammin ja otin enemmän haltuun ja varmaan myös enemmän varman päälle. Olis kiva tietää mitä se tekee ajassa, eilen olis ainakin ihanneaika riittänyt helposti nollaan kun virheitä ei olis tullut, sen verran se oli kuitenkin löysä. Mitä tulee tuohon putkeen hakeutumiseen, niin toka radalla keinun (olipa muuten taas hieno keinun suoritus!) jälkeen oli putki niin Ransu haki sinne mun eleestä ennenkuin ehdin edes kunnolla huutaa käskyä. Kädellä osoitus ja pieni vartalon kääntö riitti, vaikka elekielihän se on ennenkin ollut se mikä ratkaisee mitä se tekee. Toinenkin kerta samaan putkeen eri päähän meni hienosti hakeutuen vaikka suuaukko ei ollut ihan suoraan tarjolla. Mutta sielläpä ei ollutkaan takana niitä mystisiä ukkeleita tai akkeleita mitkä olis tarvinnut käydä tsekkaamassa.

Paikka oli kiva kun lopuksi pääsi vielä käymään ihanaan metsään jäähdyttelylenkin, Ransunkin pystyi päästämään ihan irti juoksemaan. Siinä vain tuli mieleen että pitäis varmaan laittaa se punkkikarkoitus ajan tasalle...

Hierontaa ja leikkikavereita

Onpas mennyt viikko nopsaan! Tiistaina käytiin hierojalla, Ransu muisti heti paikan ja oli innoissaan. Marinkin se tunnisti heti ja tunki syliin. Katsoin vaan epäuskoisena että "ei mun koira oo tommonen!" Siis että tunkee suoraa päätä ihmisen syliin jonka tapaa toista kertaa. Noh, siitä oli sitten tietysti helppo aloittaa palpointi ja hierominen. Hienosti oli poika rentona ja pötkähti kyljelleenkin, silmät vaan luppasi kun tuntui niin mukavalta. Vähän oli kireyttä selässä enemmän kuin viimeksi, johtunee siitä että olen venytellyt kehnommin tässä viime aikoina... Ei kuitenkaan liikaa ja se saatiin hoidettua. Ransulla oli ilmiselvästi yhtä mukava kerta kuin viimeksi, ja lopussa oltiin niin säpäkkänä että! Mari muistuttelikin nauraen Ransulle että sen pitäis olla nyt rauhassa eikä riehua, no siitä ei ollut kyllä enää sitten pelkoa kun päästiin mummulaan hierojan jälkeen.

Mentiin siis juhlistamaan valmistujaisia ja hopeahääpäiviä mun vanhempien luokse, ja siellä Ransu oli aivan kuitti. Makasi vaan oikosenaan ja oli niin rauhallista poikaa. Sinne tuli yksi sukulaisperhe joilla on teini-ikäinen tyttö joka tykkää Ransusta ilmeisen paljon. Kovasti sai siis rapsutuksia ja huomiota, välillä näytti että Ransua alkoi jo vähän ärsyttämäänkin kun vieras meinasi olla liiankin innokas ja tietämättään turhan dominoiva. Joku koira voi sietää hyvinkin pään päältä ja niskasta silittelyä ja rapsuttelua ja tukkakarvojen lääppimistä, mutta Ransulle se meinasi olla liikaa ja pyysinkin sen sitten pois. Hyvähän se on että saa positiivista huomiota ihmisiltä mutta kun näyttää siltä että se ihminen ei saa olla turhan tunkeileva tai tuttavallinen.

Keskiviikkona meillä oli arkitokoa, otettiin luoksepäästävyysjuttuja, jotka kyllä oli enemmän sellaisia "toko-toko" luoksepäästävyysharjoituksia kuin "arki-toko" luoksepäästävyyttä. Nooh, tehtiin vähän lepsuillen sitten :) Sitten oli seuraamista, kyllähän Ransu sen halutessaan osaa aivan riittävän hyvin, kyllä siitä varmaan pilkkua viilaamalla löytyis vaikka mitä huomautettavaa siitä lähtien ettei kontakti pysy koko aikaa, mutta so what? Käytiin välillä juomassa ja tultiin takaisin omalle paikalle niin jopa seurasi koira täpäkkänä! Katsoa napitti kuin mitäkin jumalatarta ja oli tarkkana ja häntä heilui. Ihan pyytämättä. Tuo se osaa yllättää, vaikka osoittipa taas että päätin itse nyt olla näin hienosti. Sitten oli toisten koirien ohittamista kontaktikävellen, ai että nehän on niin kivoja ne toiset koirat ettei meinaa mamma tai sen herkut koko aikaa kiinnostaa. Luokse ei hihnassa yritä mutta katsoo kohti kuitenkin. Lopuksi otettiin vielä seisomisharjoituksia, koira vierelle seisomaan ja siinä sitten kiertää koira ympäri. Ransu osasi hienosti! Ei olla juuri tuota harjoiteltu mutta rally-tokossa tuli hieman tehtyä sitä. Se on taas ollut sellainen että vähän joka asiassa se hoksaa ja oppii asiat aivan mielettömän nopeasti. Liekö sillä nyt halua niin kovasti oppia uutta vai mikä on mutta ei tarvi kyllä juuri toistoja tehdä kun jätkä on hoksannut asian. Eipähän ehdi itsekään turhautua tai olla epäuskoinen että "ei se ikinä opi tätä" kun se sitä vastoin yllättää mua usein että "mä osaan tän jo! Kato miten mä osaan!" Hih mukava opettaa tuollaista koiraa :)

Eilen käytiin leikkimässä kahden koirakaverin kanssa. Ronja ja Demi on tuttuja treeneistä, mutta ekaa kertaa pääsivät riehumaan keskenään. Hyvin tulivat juttuun ja Ransukin sai kaivattua leikkiseuraa. Ransu oli välillä hätää kärsimässä kun naiset vähän antoi kyytiä! :P Otin kuvia, laitan varmaan pari tuonne oikeaan reunaan. Meno oli vauhdikasta - ja likaista. Ojassa piti käydä rypemässä välillä, sitten vasta kylvetylle pellolle juoksemaan. Ransu alkoi pikkuhiljaa näyttää hieman eriväriseltä kuin aluksi... Huuhtelin sen pihalla, mikä määrä sitä kuraa ja likaa siitä lähti! Jäätiin ulos kuivattelemaan, ja äkkiähän se turkki sitten kuivahtikin kun juoksivat vielä siinä pihalla ja painivat nurmikolla. Samalla kun turkki kuivui niin karisi hiekka ja mura mitä turkkiin oli pesun jälkeen jäänyt, alas. Kun tunnustelin sisälle mennessä vatsan alustaa ja tassuja, ei niissä enää tuntunut käteen hiekkaa joten aika hyvin siinä puhdistui. Mullakin oli mukavaa kun sai jutella toisen koiraihmisen kanssa koirista niin paljon kuin jaksaa, ilman että tulee sellainen olo että ei tuo toinen varmaan jaksa jauhaa kun ei se harrasta koirien kanssa tai sillä itsellä ei ole... Aika myöhään oltiin kotonakin, hups, aika vaan vierähti.

Nyt olis vielä tarkoitus käydä pururadalla lenkki, huomenna startataan sitten Kajaanissa parilla agilityradalla.