Lukijoille kiitos :)

Kylläpäs tuli hyvä mieli kahdesta kommentista, jotka eiliseen tekstiin oli jätetty. Kiitos niistä :) Täytyy lukasta läpi uudestaankin kun tulee taas sellainen olo että ei tästä mittään tuu kaikki muut ossaa vaan mää en. Nuorihan tuo jätkänpätkä tosissaan on, suotta kai sitä vertaa monta vuotta vanhempiin koiriin jotka saattaa olla vieläpä kokeneemman koiranomistajan kasvattamia, että tuollainen sen pitäis olla/pitäis tulla. Niin että koitetaan tässä nyt mennä näillä eväillä ja venyttää pinnaa. Eilen Ransulla oli kivaa, muilla ei. Ei tämä koiranomistajuus mitään ruusuilla tanssimista ja voitonjuhlaa harrastuksissa ole läheskään aina.

Ransu saa varsinaisen syntymäpäivälahjansa *sipisee* ison nukkumapedin *puhuu taas ääneen* vähän myöhemmin kun rahatilanne on parempi. Tänään käytiin kuitenkin hierojalla, olkoon se sitten kakun lisäksi tämän päivän syntymäpäivälahja. Mukava nähdä että se nauttii siitä. Tänäänkin istahti heti lattialle selkä hierojaan päin että tämä pääsi heti palpoimaan :) Naureskeltiinkin siinä että toinen on valmiina kuin lukkari sotaan. Tällä kertaa oltiin paremmassa kunnossa kuin viimeksi, ei ollut jumitusta eikä kireyttä lihaksissa. Kerroin, että oikean etujalan venyttäminen on ollut vastenhankaista, siis Ransu laittaa vastaan aluksi, mutta vain toiseen suuntaan venyttäessä. Ei mitään muuta jalkaa vastusta, kuin sitä yhtä ja yhteen suuntaan, ei myöskään onnu tai liiku poikkeavasti. Mitään ei hierojakaan kuitenkaan löytänyt vaan sanoi että hyvin antaa venyttää ja kumpikin lavanseutu tuntuu samanlaiselta. Ilmeisesti joku kerta on ollut joku kipupiste ja Ransu on sen sitten muistanut seuraavillakin kerroilla. Huh, minä olin jo miettinyt (kun en tietysti koskaan yhtään liioittele näissä arvioissani...) että kun sen kyynäriä ei ole vielä kuvattu että ne on varmaan tyyliin seiskat... :P

Kävin samalla reissulla jakamassa mainoksia kauppoihin mölliageista, toivottavasti tulee paljon tuomaroitavia! Schapeleirille lähtö siirtyi sitten niiden takia lauantaille, mutta itse sain valita haluanko tuomaroida vai mennä jo perjantaina schapeleirille, joten valitsin ihan jo kokemuksenkin vuoksi meidän mölliagien tuomaroinnin. Ja kun me ei leirillä osallistuta koulutuksiin, niin aikataulu on sikäli lauantain osalta vapaa. Nähdään siis siellä schapeihmisiä taas ja kenties uusia tuttujakin!

Fiiliksiä laidasta laitaan

Kyllä menee taas tuon koiruuden kanssa tunteet kuin vuoristorataa. Aloitetaanpa eilisestä, kun meillä meni hyvin ja tuli onnistumisia :)

Käytiin illalla ottamassa keppitreeniä ja A-treeniä. Keppitreenit aloitettiin jo mummulassa omilla 8 kepillä, ja niissä käytettiin nyt samaa tekniikkaa kuin viimeksi seurakavereiden kanssa; Antti oli apupalkkaaja ja villitsi pallolla keppien jälkeen. Lähetin kepeille ja jätkähän pujotteli ihan kelpo vauhtia. Pallo palkaksi ja joltain muulta kun minulta. Eipähän ainakaan mua vahdannut. Tämä otetaan tavaksi. Keppitreenejä otettiin jokunen kerta siinä pihassa ja ihan hyvin meni. Kentällä vielä kerta molemmilta puolilta ja olen tyytyväinen. Jatkossa aletaan tehdä niin ettei palkka tule suoraan keppien jälkeen, vaan perässä on esim. hyppy, rengas, muuri tai joku muu vastaava este jonka takaa ainakin useimmiten Ransu voi nähdä palkan. Miksei putkikin kävisi. Ja sitten useampia esteitä ennen kuin joku _muu_ palkkaa sen. Mä en oikeastaan ymmärrä miksen ole aiemmin alkanut käyttää Anttia apupalkkaajana, kun se on kuitenkin aina treeneissä mukana ja parempi se näkyy olevan että palkka tulee jostain muualta kuin minulta. Sais sen ehkä irtoamaankin paremmin? Kunhan tässä saatais noita kahta estettä eteenpäin niin sitten irtoamistreeniä ja esim. eteen menoa täytyy harjoitella. Niin ettei se olis vaan sitä mun vierellä juoksemista ja irtoamattomuutta. Kyllähän meillä tuota treenaamista riittää.

A-este laitettiin "vauva-aaksi" eli niin matalaksi kuin mahdollista. Ekalla kerralla Ransu pomppasi vanhaan malliin heti kontaktin ylitse ja selvästi ihmetteli että mites tämä este nyt tällainen on. Otettiin toistoja, toistoja, välillä piti paluuttaa useamman kerran peräkkäin takaisin kun ei muuta kun skippaili ylösmenoa. Alasmeno ei tainnut olla kertaakaan ongelma, mutta ylösmeno kyllä. Otin tähänkin Antin apupalkkaajaksi, koska muuten vahtasi vain minua eikä edes huomannut jos toinen heitti pallon. Katseli vain minua että mitäs siinä hihkut kun ei edes lelua lennä?! Alkoihan se sitten kuitenkin askel passata paremmin esteelle, välillä osui jopa ensimmäisen riman kohdalle, mikä sitten kyllä oikean korkuisessa esteessä on turhan alas minun mielestä tuon kokoiselle koiralle. Kun se passuuttaisi siihen keskimmäisen riman kohdalle eli suunnilleen kontaktipinnan keskivaiheille, ja saisi sen lihasmuistiin, niin se olisi tarpeeksi varma eikä turhan alhaalta tarvitsisi rääpiä itseään ylös. Seuraavalla kerralla - kunhan näiltä helteiltä viitsii sitä treeniä - otetaan tuota vauva-aata ja katsotaan meneekö se varmasti. Sanoin että täytyy kyllä olla 9 onnistunutta kertaa 10:stä ennenkuin nostetaan tuota A:ta ekaan reikään eli hieman ylemmäs. Toivottavasti nyt saataisiin tuo A-estekin opetettua yhtä hyväksi kuin nuo muut kontaktit, ettei tarvisi sen kanssa aina jännätä.

Otettiin lopuksi keinua molemmilta puolilta, ja ai että kun se menee sen hienosti. Mä olen kyllä niin ylpeä siitä! Olen varmaan sen sata kertaa sen sanonut ja kirjoittanut mutta tulipahan taas kerran. Ei voi kuin olla tyytyväinen. Kontaktit ottaa varmasti, menee keinun rohkeasti ja mielestäni ripeästi eikä arkaile sitä ollenkaan. Puomi otettiin kanssa molemmilta puolilta kertaalleen, ja hyvinhän se meni. Vauhtiakin oli paremmin kuin edellisellä kerralla, mistä tietysti olin tyytyväinen. Rengas sattui olemaan vähän puomin sivussa vähän matkan päässä, enkä edes Ransua sinne ohjannut mutta kun jatkoin puomilta matkaa vauhdilla, niin toinen tuli perässä ja suoritti renkaan. Varmaan tuumi että tyhmä ohjaaja kun ei estekäskyä antanut mutta kun se tuonne päin juoksi niin kai se tarkoitti että tuo rengas mennään myös.

Siinäpä ne hyvät asiat sitten olikin. Eilen jo livisti pihalta jonkun pyöräilijän luo haukkumaan, kun en ehtinyt sitä laittaa naruun. Hyvä minä. Tänään käytiin mummulassa ja siellä yritti kaikin keinoin keksiä vahtimista mihin pääsis ryntäämään. No ei sattunut oikein kohdalle. Sitten uimaan, ja sielläpä oli tietysti tällaisilla keleillä muutakin porukkaa. Uidessa ei oikein viitsi pitää narua mukana, joten täytyihän sitä joku sopiva väli katsoa kun ei emäntä justiin ollut komentamassa, että kävi metelöimässä rannalla Ransun vedestä noutoa katseleville pojille. Minä olin jo siinä vaiheessa vihainen kun ampiainen. Eiköhän kohta tule joku tyttö hevosella sinne rantaan, onneksi oli ilmeisesti koiriin tottunut hevonen koska mä en edes nähnyt sitä hevosta mutkan takaa kun Ransu jo ryntäsi sinne haukkumaan ja murisemaan. Typerä koira! Siinä sitä olis sillä ollutkin kivaa kun se hevonen olis pillastunut, ja varsinkin sillä ratsastajalla. Minä komennan - ei mitään vaikutusta. Koira vei ihan 6-0. Ransu juoksenteli sinne hiekkapenkereen luo, merkkailemaan tai mitä lie, kutsuin kahdesti luokse -> ei mitään vaikutusta. Multa paloi käämit ja hain suunnilleen niskaperseotteella sen mokoman karvakasan sieltä autoon. Kyllä mahtoi ne pojat ja ratsastaja katsoa että tuossa se vasta hullu akka on :D Ransulla on taas vähäksi aikaa vapauden päivät luetut, se on saanut joitain kertoja aamuvarhaisella ja yömyöhällä ulkoilla vapaana kun ketään ei liiku (ei saa tilaisuuksia karata mekastamaan), mutta nyt ei kyllä tipu edes niitä. Pihalla on tasan naru perässä ja joko se narun pää on kiinni paloportaissa kuten tällä hetkellä tai ainakin meidän silmän alla. Mulla kiehuu kyllä niin yli kun toinen vaan häntä pystyssä nostelee koipea kun minä käsken luokse. Se on kyllä isoa v*****lua meidän suuntaan tuollainen. Eilen illalla en kovin kauaa alkanut keskustelemaan siitä, missä nuoriherra nukkuu yönsä kun siitä meinasi asianomaisen kanssa olla erimielisyyttä, vaan tyynen rauhallisesti vein hihnassa nukkumapaikkaansa. Mokoma juntturoi vielä vastaan...

Niin että vähän on taas sellainen olo että tuosta penikasta sitä ei koskaan tule kunnon koiraa joka ottais mut kuuleviin korviinsa ja tottelisi. Ei, kun se uhmaa ja tekee oman päänsä mukaan heti kun siihen avautuu vähänkin tilaisuus. Ehkä tämä vuodatus tästä sensuroituu kunhan rauhoitun ja tulee taas hyvä päivä ( :P ), nyt kyllä kirjoitan vähän kiihtyneessä mielentilassa kun justiin tultiin uimasta ja asiat on tuoreita. Mutta välillä tosiaankin tuntuu että minä otan hitto vieköön lopputilin tuon kasvattamisesta kun ei siitä mitään näytä tulevan. Vai lopun ikäänsäkö se on tuollainen uhmis välillä? Mä olen ajatellut että se kuuluu ikään mutta kun se ikä vaan venyy ja venyy... jotain on mennyt pieleen joskus? Ja kun agiliitokin tuntuu takkuilevan, niin mitäs tässä yrittämään... Sitten taas iskee sisuuntuminen jo että ihanko mä ajattelin antaa tuolle luontokappaleelle periksi?! Ei kuulu mun tapoihin, periksi antaminen siis, kuin ehkä Antin kanssa joskus ;) !!! Voi kun mä tietäisin että tuo vielä on joskus tottelevainen ja nöyrä aikuinen, joka ei jatkuvasti yritä kyseenalaistaa meitä omistajia. Entäs jos ei ole...

Huomenna se täyttää 2 vuotta, ISOT ONNITTELUT BUFFING O-PENTUEELLE!!! Kai minä sille höpönassulle silti "leivon" maksalaatikkokakkua ja laitan kaksi nakki"kynttilää" päälle. Laulamaan en kyllä ala.

Uusia maisemia

Eipä ole tullut blogiin mitään asiaa pitkään aikaan. Eikä ole oikein nytkään... Ei ole treenattu, eikä oikein tehty mitään muutakaan. Vähän on käyty pururadalla ja metsässä lenkkeilemässä kotipuolessa, torstai-iltana, tai paremminkin yönä, Ransu kävi uimassa. Itse en tarennut mennä, oli sen verran kylmä ja kova tuuli.

Tänään lähdettiin aamulla ajamaan Manamansaloon, tänä kesänä ei Ransu ole siellä ollut mukana. Tehtiin parin tunnin metsälenkki uusiin maisemiin, ja toinen oli aivan tohkeissaan. Paluumatkalle lähtiessä se kävi Oulujärvessä makoilemassa. Ei siis uinut vaan meni vaan pötköttelemään matalaan veteen. Oltiin päästy jokunen kilometri, niin taas jyrkkää rantapengertä pitkin alas järven rantaan, kahlasi veteen ja joi samalla. Hauska viedä sellainen koira asuntovaunuun...

Ransu täyttää ensi viikolla 2v, huomenna vähän juhlistetaan sitä. Jos vain emäntä joskus pääsee täältä lähtemään kotiin ja leipomaan jotain vieraille. Täällä Ransu on huolehtinut vahtimis- ja raportointitehtävistä. Huomenna näkee jatkaako se samaa kotiin tuleville vieraille.

Sitten seuraa pieni mainos:

Sievin Kennelkerho järjestää MÖLLIAGILITYKISAT perjantaina 6.8. alkaen klo 17.30. Paikkana Kennelkerhon kenttä, osallistumismaksu 3€/startti, 5€/2 starttia. Möllirata ja kisaavien möllirata (1-2lk tasoa).

Ei tämä tästä

Käytiin eilen kentällä, otettiin siinä jotain tottistelujuttuja muka ensin, vaikka oli kyllä sen verran lämmin ettei Ransu oikein meinannut jaksaa keskittyä. Yritin seisottaa sitä, mutta se ei tuntunut tietävän senkään vertaa kuin aiemmin, mitä seiso meinaa... Istumista se tarjosi monta kertaa. Jätettiin ne sitten lyhyeen ja otettiin pari kertaa ohitusharjoituksia toisesta koirasta, ne nyt meni sentään hyvin, ja seuraaminen muutenkin. Pidettiin vähän taukoa ja tehtiin vähän agilitya.

Otettiin keppitreeniä, kun noi meidän kepit on niin hitaat. Mä en enää ymmärrä mistään mitään. Enkä mä enää osaa yhtään mitään. Mun kanssa kun otettiin niin Ransu meni hitailemalla, en vaan saanut sitä pujottelemaan lujempaa. Noh sitten otettiin apupalkkaaja, joka villitsi Ransua, niin etten minä meinannut kiinnostaa ollenkaan... Siinä sitten jokunen kerta oltiin niin innoissaan menossa kepeille että väärästä välistä sisään ja lopusta sitten oikaistiin. Mutta kun siitä ei palkkaa saanut niin maltettiin mennä oikein, nopeammin, ja palkka oli innostava. Hyvä hyvä. Mistä mä löytäisin itseeni tuollaisen vaihteen? Turhauttavaa. Sitten toinen treenikaveri otti varsin Ransun kanssa kepit kahdesti, puolelta ja toiselta, ja mitä menoa! Ransuhan meni tosi hienosti. Joopa joo. Mä en ymmärrä mitä mun täytyy tehdä toisin (kun jotain kai mä teen väärin) että saisin Ransusta sen saman innon pintaan. Eilisen jälkeen jo turhautti, vaikka treenit oli päättyneet hyvään suoritukseen.

Tänään oli Koiramainen ilta meidän kentällä, pidettiin alkuun aginäytös, me ja pari muuta koirakkoa. Sitten oli tokonäytös, johon me ei osallistuttu kun eihän me tokoa osata niin että kannattais mennä taitojaan esittelemään sen julkisemmin. Otin valokuvia, oli totojuoksua ja rotuarvausta. Kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma. Otin yhden toisen koiran kanssa ratapätkää, se oli sellainen kokeneempi koira jonka kanssa olin vielä tunarimpi kuin aloittelijat, mutta hienostipa se likka korjasi mun virheet. Siinäkin huomasi että joku tässä nyt mättää? Ransu otti sitten vuorostaan tämän toisen ohjaajan kanssa ja johan oltiin taas innoissaan! Ransu lähti mielellään mukaan ja oli kentällä kuuliainen ja innokkaan oloinen. Mä katsoin vieressä sillai että no onpa hyvä kun mulla on noin taitava koira, mutta se on kyllä pitkälti sen ohjaajan ansiota joka sen sai esiin. Mun kanssa Ransu nykyään matelee, tuntuu että matelee muitakin esteitä kun vaan keppejä, mutta kepit on se pahin. Ja nyt ei tarvi edes puhua siitä että A-esteen kanssa täytyy alkaa (taas) tehdä lisää töitä. En vaan tajua, mitä mä teen niin väärin että Ransu ei mun kanssa lähde täysillä. Kai meidän yhteistyö ei vaan ole niin rentoa ja vapautunutta? Mun tarttis saada selville se, miksi talvella mentiin niin paljon paremmin kuin nyt, että vois sitten päästä eteenpäin. Nyt on vaan älyttömän turhautunut olo, kun näkee niin selvästi että vika on itsessä tai omassa ja koiran suhteessa kentällä, koska Ransu selvästi osaa kun se menee jonkun kokeneen ja innostavan ohjaajan kanssa. Innostava yritän olla itsekin, mutta en kai sitten osaa tai en ole yhtä luontevasti.

Nimittäin kun noin muuten arjessa Ransu on totellut joissain tietyissä tilanteissa, joissa aiemmin on uhmannut tai tehnyt mielensä mukaan, paremmin kuin vielä ikinä ennen. Esimerkiksi se sen vahtiminen. Ollaan käyty viikolla uimassa, rannalla on joka kerta ollut muitakin, mutta Ransu ei ole saanut tilaisuutta päästä kunnolla räksyttämään ja vahtimaan. EI on mennyt perille melkeinpä kerrasta. Samoin luoksetulo noissa tilanteissa, ja eilen jopa toisen koiran kanssa leikkiessä! Nyt tietysti kun kehun tänne ääneen niin heti huomisaamusta alkaen nousee taas keskari pystyyn...

Eilen meillä oli viikon kivoin uimareissu, koska rannalla oli yhtä aikaa 11kk ikäinen uroskoira, jonka kanssa Ransu pääsi leikkimään. Saikin siinä sitten telmuta kunnolla sen toisen kanssa, oltiin jo pari noutoa tehty vedestä ja vielä yksi leikin lomassa. Se toinen koira ei uskaltautunut veteen ja näytti lähinnä kauhistuneelta kun huomasi miten Ransu lähti uimaan lelua kohti ja tuli sen kanssa takaisin. Ransu tuli kesken leikin hienosti luokse, mitä se ei ole kyllä oikein malttanut aiemmin tehdä. Muutenkin se nyt tulee paremmin luokse kun on toisia koiria lähettyvillä ja pysyy sillä lailla hallussa, eihän siellä rannalla mitään nameja ollut mukana, että ei se niiden takia halunnut totella. Omalla pihallakin sai naapurin koira tulla rauhassa autosta ulos eikä Ransu sanonut mitään tai yrittänyt luokse, sattui tosin olemaan käskyn alla silloin, mutta ei se ennenkään ole estänyt lähtemästä... Ehkä tuo poika tuosta pikku hiljaa aikuistuu? Tai sitten tää on taas joku hyvä kausi mikä menee ohi...

Viikonlopun Klag-kuulumiset

Nyt on ollut niin lämmintä, ettei ole töiden jälkeen jaksanut koneella istuskella, ja viikonlopun "klagi" on käsittelemättä. Tosin kyllä tuntui sunnuntaina ettei tässä ole mitään kerrottavaa.

Viikonloppuna oli Kokkolassa klag-agilitykisat, joihin me osallistuttiin tosin vain sunnuntaina kahdelle radalle. Ensimmäisellä radalla oli tuomarina Johanna Nyberg, joka oli agirodussakin edellisenä viikonloppuna meidän yksilöradalla. Olipa aika paljon erilaisen radan nyt tehnyt! Vähän enemmän oli kääntämistä ja hankalampia suunnanmuutoksia. Taidettiin ottaa nelosesteeltä eli muurilta kielto, kun Ransu tuli siitä ohi. Kamera unohtui kotiin niin ei ole edes videota josta voisi katsoa mitä meni pieleen. Mutta Ransu tuli muurilta ohi ja sen jälkeen kun kierrätin sen hyppäämään muuria, niin se teki ensimmäisen kummajaisensa: kolisutteli muurin palikoita. Tosin se ei ole mikään ihme kun niin hankalasti sen lähetin siihen muurille sitten uudestaan... sen jälkeen oli A, minkä kontaktit taidettiin ottaa hyvin. Pari hyppyä, U putken "väärään päähän" ja siitä kepit. Kepeillä Ransu harhaili jonnekin yleisöön päin katseellaan, joten törmäsi sitten yhteen keppiin. Joo hyvä Ransu. Aloin lähettää sitä uudestaan niin enpä sitten älynnyt ettei sen saa antaa pujotella keppejä takaisin päin, joten siitä napsahti sitten hylkäys. Kepit mentiin hitaasti, mutta varmasti toisen kerran. Sen jälkeen taas muuri, keinu ja pari hyppyä ennen puomia. Sietää olla tyytyväinen Ransun keinuun ja puomiin, se nimittäin meni keinun vallan mainiosti ja puomilla otti taas kontaktit hyvin. Kun minä olen lopettanut varmistelun ja annan sen mennä, niin sehän menee. Loppuradalla oli puomin jälkeen pituus, sieltä kivasti piti palata lähes tulosuuntaan hypylle ja putkeen, vielä persjättö ja viimeiset hypyt. Loppu meni ihan ok, mitä nyt Ransu teki turhan suuret kaarrokset siellä pituuden jälkeen, mutta ajattelin sen ohjata sivusta siksi että se malttaa loikata sen loppuun asti eikä rysähdä palikoiden päälle, jos olisin jäänyt taakse ja tehnyt putkella takanaleikkauksen, olisi ollut tuo vaara ja lisäksi se että putki oli aika loivassa kulmassa, olisinko ehtinyt tekemään persjättöä ja joutunut juoksemaan ulkokurvin puolella ja sitten olis taas ollut kiire.

Toinen rata oli noin 6 tuntia myöhemmin (kiitos vain järjestäjille, klagissa on kuulemma ollut ennenkin radat tällai että kaikkien luokkien esim. rata A on ensin ja sitten vasta rata B eli saman tasoluokan ratojen välillä on tunteja aikaa) ja tuomarina oli eri henkilö. Nyt en muista sukunimeä varmasti oikein niin en kirjoita ollenkaan. Rata oli mukava, sellainen jossa sai mennä välillä vauhdilla, sitten tarvitsi ottaa koira hyvin haltuun ja taas sai päästellä. Radalla oli kolme hankalaa kohtaa, juurikin suunnanvaihdoksissa. Ensimmäisessä A:n jälkeen oli tarjolla putki suoraan, mutta pitikin mennä hypylle 90 asteen kulmassa vauhtisuoran jälkeen ja sitten vasta putkeen. Seuraavaksi oli kaksi hyppyä ja niiden jälkeen kepit jännässä kulmassa, jossa koiralle täytyi antaa tilaa ja aikaa hakea kepit itse eikä mennä itse säätämään liikaa väliin. Keppin jälkeen oli hyppy-rengas-hyppy ja tuon hypyn jälkeen tehtiin takaakierto toiselle hypylle ja taas menosuuntaan takaisin. Ransu ei kestänyt mun takanaleikkausta, jonka jouduin tekemään koska valitsin ohjauspuoleksi oikealta ohjaamisen, koska hypyt ja rengas eivät olleet peräkkäin vaan vähän eri linjassa. Ransu häkeltyi mun leikkauksesta ja teki jotain josta just olin sanonut ennen starttia ettei se ikinä tee: pudotti riman!!! Erään schapekasvattajan kanssa juuri oltiin juteltu ettei schapendoesilla ole tapana pudotella rimoja, tai ole ylipäänsäkään minkään hyppyesteiden kanssa ongelmia koska on hyvä hyppääjä, ja olin vielä itse sanonut ettei Ransu tiputtele rimoja treeneissäkään käytännössä koskaan. Mutta mutta, tuo ohjaus oli liikaa, ja sitten kävi niin. Lopun vauhti sitten lopahti, keinu otettiin hyvin, tällä radalla A-este otettiin vielä paremmin kuin ensimmäisellä, ja puomikin meni mallikkaasti. Viimeisen esteen jätin sitten varmaan suunnilleen ohjaamatta, ja siitä tuli kielto. Hittolainen! Oltais päästy varmaan sijoituksille vitosella (no tosi jee jee) jos en olis vielä toista ottanut vikalta hypyltä.

Tuota mun just pitää panostaa, alkua ja loppua. Mun pitäis tulla kuulemma itsevarmemmin lähtöön ja toimia siellä päättäväisesti eikä hermoilla. Ja sitten tuo radan loppuun ohjaaminen. Pitäis jo rataan tutustuessa ottaa tavaksi juosta kunnolla loppuun asti että tulee ohjattua myös se viimeinen este. Näyttää nimittäin siltä että jos sitä ei silloin harjoittele niin se helposti sitten jää sellaiseksi että olettaa koiran kyllä sen menevän. Vaan eipä Ransu taas mennyt, tosin yleisö oli tosi lähellä maalialueella, joten siellä taisi joku myös viedä huomiota, ja jos maaliin olis juossut kovaa, koira olis mennyt käytännössä yleisön syliin. Yleensä noi maalialueet on kyllä paremmin rauhoitettu yleisöltä, en ymmärrä miksi nyt piti olla muutaman metrin päässä vikasta esteestä jo yleisö. Eihän me lujaa menty, oli sen verran lämmintäkin, mutta helpolta radalta ei siltikään onnistuttu saamaan nollaa. Tein Ransulle takanaleikkauksen jota se ei näköjään kestänyt kun ei olla paljoa otettu ja siitäkin on aikaa, ja sitten vielä se viimeinen este...

Radan jälkeen katseltiin hetki muita ja lähdettiin käyttämään Ransua meressä uimassa. Se oli mielissään vaikka ranta oli aika kivikkoinen. Ollaan nimittäin nyt käyty viikolla joka päivä uimassa samassa paikassa kuin ennemmin mutta eri montussa, jossa on parempi ranta. Ransu ui mielellään ja niin myös me ihmiset, koska vesi on ihanan lämmintä ja päivät niin kuumia ja hiostavia että itsekin kaipaa virkistystä. Ja kun ei näillä keleillä tee mieli viedä tuota mihinkään rehkimään, kun sisällä on koko ajan hellelukemat ja poitsu makaa jalat suorina. Jos pihalla vähän aikaa leikkii niin kohta ollaan niin kuumissaan ettei kauaa edes jakseta.

Nyt odotan vielä kakut uunista, ja lähdetään sitten tämänpäiväiselle uintireissulle. Ah!

Reissailua ja treenejä

Maanantaina käytiin mummulassa heinänteossa. Tosin oli niin kuuma ilta että Ransu sai olla narussa pihalla sen aikaa kun me hikoiltiin pellolla. Olipahan reissussa mukana. Tiistaina oli uusi reissu samaan suuntaan, kun käytiin hierojalla. Ransu oli jumissa aika hyvin. Syykin on aika selvä. Viikonloppuna tuli tehtyä siinä helteessä ihan liian kehnot verryttelyt ja venyteltyäkään ei ole tullut. Hieronnasta puhumattakaan. Viime viikolla käytiin aika monta kertaa pyöräilemässä, vaikkakaan ei mitään älytöntä, vaan muutaman kilometrin lenkkejä. Joten lihashuolto on ollut turhan huonolla mallilla, hyi minä! Irrallaan lenkkeilyäkään ei ole tullut harrastettua tarpeeksi, kun on ollut niin lämpimiä päiviä ja itsekin työpäivän jälkeen (jonka teen siellä ulkona paahteessa) on niin väsy ettei ekana tuu mieleen lähteä hikoilemaan metsään tai pururadalle...

Tänään, tai siis oikeastaan eilen torstaina, käytiin illalla kentällä treenaamassa. Sunnuntairyhmä ja tokoilut siis peruuntui, mutta kisaavien treenit olis olleet. No siihen aikaan oli vielä niin lämmin, etten viitsinyt tuota turrukkaa edes kuvitella vieväni silloin kentälle. Eihän se olis siellä kuitenkaan jaksanut paljon mitään. Eipä lämpötila kyllä juuri hellittänyt sinne 21 mennessäkään, kun sitten suunnattiin kentälle. Otettiin Agirodusta sunnuntain ratapätkää, joka me siis jätettiin välistä luullun päällekkäisyyden takia. Ransulla oli aivan mielettömän hyvä päivä! Harmittaa oikein kun oli niin lämmin että se meni heti verryttelyjen jälkeen kieli pitkällä kuumuuden takia. Mutta intoa ja halua yhteiseen tekemiseen löytyi sitäkin enemmän! Tokoiltiinkin siinä välillä, paljolti Ransun omasta aloitteesta, se teki niin hienoa seuraamista ettei sitä voinut jättää huomiotta. Ihan itse se tuli seuraamaan ja piti kontaktia paremmin kuin osaisin odottaa. Kyllä sellainen käytös pitää Ransulta palkita, se kun ei ole mikään kontaktin pitämisen maailmanmestari. Ainakaan verrattuna eräisiin ;) Otettiin vähän käännöksiäkin, se oli niin innoissaan että jopa oikealle kääntyessä se pysyi aika lähellä eikä jäänyt harhailemaan. No en tiedä miten hyvin se todellisuudessa meni mutta olipahan meidän mittapuulla hienosti. Liikkeestä maahan meno on Ransusta ilmeisesti tosi kivaa koska se teki sen ripeästi. Sitten liikkeestä seisominen tapahtuikin pariin kertaan istumista ja maahanmenoa tarjoamalla. Sekin sitten onnistuu kyllä kun jatkaa vaan matkaa ja ottaa uudestaan.

Puhuttiinko me agilitysta aluksi? Jotenkin eksyttiin tokoon, mutta niinhän me välillä eksyttiin kentälläkin. Agitreenit meni sääolosuhteet huomioon ottaen ihan ok. Tosin huomautettavaakin löytyy. Parit hypyt piti ottaa puomin jälkeen uudelleen, kun Ransu ajautui aina väärälle puolelle. Mun tarvitsi antaa aika kovasti vartaloapuja ja vekata sivuun, että se tuli hyppyjen oikealle puolelle. Hypyt oli puomin jälkeen peräkkäin sivuttain, vai miten sen nyt sanois mahdollisimman hankalasti. Putkeen hakeutumista ei taas tuntunut tapahtuvan ensin ollenkaan. Ohjasin vähän eri tavalla kuin ennen, sillä saattoi olla merkitystä, tai sitten sillä ettei putki ole edelleenkään se vahvin este jolle hakeutua, tai sitten oli vaan niin lämmin, kun vauhti ei muutenkaan huimannut kenenkään päätä.

No entäs sitten A? Joopa joo sanon minä. Kauhulla odotan sunnuntaita ja Kokkolan kisoja, kun siellä on satavarmasti A-este radalla ja me pompitaan se mennen tullen yli. Kerta meni niin että Ransu loikkasi ylösmenon yli, siitä melkein harjalle, harjan yli ja kerta loikka alasmenokontaktin yläpuolelta maahan. Että sellasta. Miksei toi vois olla yhtä hyvä kun puomi ja keinu?! Me aletaan kyllä nyt tässä heinäkuussa kun ei ole kisoja tiedossa (peruttiin aikomukset mennä Seinäjoelle 23.7. kun se on arkipäivä), harjoitella A-estettä laskemalla se vauvaesteeksi ja opettelemalla sen suoritusta siitä pikku hiljaa palaamalla normaaliin A:han. Juoksukontaktityylillä, toivoen että Ransu hoksaa tuon hyvin ja myös A otettais varmemmin. Me otettiin yhteyttä siihen kontaktikouluttajaan, mutta hänelle ei ilmeisesti raha kelpaa kun ei ole kuulunut mitään yhden puhelun ja sähköpostin jälkeen. Pitäkööt koulutuksensa! Katsotaan mitä saadaan itse aikaiseksi, kun on tuo puomi ja keinukin saatu toimimaan. Ransu meni puomin tänään jo kerran niin vauhdikkaasti että minä jäin siitä jälkeen kun en arvannutkaan moista rynnistystä... :D Putkikin laitettiin puomin alle mutta toinen ei ekalla kerralla edes huomannut että menin kauempaa, tokalla kerralla huomasi mutta ei tullut sivuun. Tuollaista lisää!

Kepit meni totuttuun tapaan aika hitaasti, mutta ei nyt aivan kävellen. Puhtaasti kuitenkin joka ikinen kerta malttoi loppuun asti suorittaa vaikka otin aika paljon ennakkoa. En tiedä johtuuko tuo haluttomuus sitten vähän siitäkin että poitsu tuntuu olevan vähän jumissa vieläkin. Venyttelin nyt treenien jälkeen oikein kunnolla ja hieroinkin, toinen etujalka on sellainen ettei anna oikein kunnolla edes venyttää. Muutenkin tunsi kyllä heti että on sitä oltu vetreämmässäkin kunnossa. Nyt täytyy itse kyllä skarpata ja huoltaa paremmin!

Agirodusta vielä, sunnuntaina oli joukkuekisa ja ei me ihan kirkkaimpana tähtenä noin niinkun yksilötasolla loistettu, otettiin hylky syöksymällä putkeen hypyn sijaan ja sitten vissiin pari kieltoa. Aikakin oli aika hidas kun poitsu lähinnä mateli radalla. Joukkuekisan lopullisista tuloksista mulla ei kyllä ole hajua, mutta meidän joukkueen jäsenet kyllä tsemppasi helteestä huolimatta! Pukukarnevaali oli kyllä yhtä kidutusta,olin kuolla janoon ja niin varmaan Ransukin. Siellä me tallustettiin huopakankaiset hatut päässä pöllyävällä raviradalla auringon paahtaessa. Koirillakin oli vissiin vähän hermot jo kireällä kun eripuraa meinasi syntyä vaikka schapendoesit lienee yleensä aika sosiaalisia ja tulevat porukassa toimeen. Sunnuntaina käytiin samassa koirapuistossa kuin aiemminkin, mutta Ransu ei jaksanut leikkiä. Oliko tuo nyt mikään ihme? Kaksi muutakin schapea oli mun melkoiseksi yllätykseksi paikalla. Oltiin puistoilemassa hetki ja sitten viereiselle uimapaikalle uimaan. Uimassa oli koiria vaikka kuinka paljon, ensin en voinut leluakaan heittää kun pian olis syntynyt rähinä siitä lelusta kun sitä olis voinut lähteä noutamaan joku muukin. Ransulle tuo uimalelu on kuitenkin sellainen minkä perään se on aika kovasti ja mulkoillen mullekaan sitä luovuttaa vedestä tultuaan, voin kuvitella että vois pöristä kun vieras koira tulis osingoille.

Tämän iltaisesta vielä, että olen kyllä tyytyväinen meihin kuitenkin vaikka parantamisen varaa jäi. Ensin mentiin rata pätkissä mutta lopuksi tehtiin "nollarata" kuitenkin. Ransu oli niin silmät loistaen ja olemuksesta näki että se oikein jumaloi mua kun sai treenata yhdessä. Täytyiskö mun ihan tosissaan harkita sen kanssa tokoilua kun se tuntuu siitä tykkäävän? Vai pidettäiskö se vähän rennompana temppuiluna ja harrasteltas pikku porukassa rally-tokoa? Jotain vaihtelua agilitylle. Mutta kun mä olen tällainen joka ei viitsi sitä pilkkua viilata, siinä mielessä se rally-toko olis enempi meidän juttu kun se ei ole niin varpaan päälle :P

Tervehdys Ylöjärveltä! Ja kotikentältä.

Tällä kertaa meidän kisamatka suuntautui Ylöjärvelle Teivoon asti. Mihinkäs muuallekaan kuin Agirotuun 2010.

Perjantaina käytiin Ransun kanssa kahdestaan kotikentällä vähän niinkun viime hetken treeneissä. Otettiin neljällä hypyllä vähän ohjausjuttuja, ja Ransu ei ollut ollenkaan samalla planeetalla mun kanssa. Haahuili omiaan eikä irronnut sitäkään vähää kuin yleensä. Ajattelin että mennäänpä sitten keppejä, eikä sekään mennyt mitenkään erikoisen hyvin. Jos riitti vauhtia niin sitten jätettiin kaks keppiväliä lopusta pujottelematta. Ja jos mentiin loppuun, niinkun onneks paria kertaa lukuunottamatta mentiin, niin vauhti oli sitten etanaakin hitaampaa. Multa loppuu käsityskyky, millä mä saan tuon motivoitua niin että se haluais pujotella lujaa. Että pääsis edes sitä vauhtiharjoittelua tekemään ja vaatimaan kovempaa vauhtia, nyt kun mennään sellaista hölköttelyä että ei mitään tasoa. Sen näkee tuosta videoltakin, miten nyt mentiin kisoissakin, samalla lailla mentiin perjantaiaamunakin. Kerrattiin myös kontaktit, puomin se menee aika hienosti, edelleenkään mä en voi hätäillä edelle tai alasmeno tullaan loikaten, mutta ylösmenon se ottaa kyllä ihmeen hyvin. A-esteellä ylösmeno ei ole siinäkään niin ongelma, mutta alasmenoja se skippaili taas vaihteeksi oikein urakalla. Nostin sen sitten alasmenon puoleen väliin ja siitä lähetin loppuun. Muutama kerta niin, ja sitten koko este. Nojaa, enpä tiedä miten hyvin se toimi mutta sainpa loppuun vauhdikkaan "aan" jonka molemmat kontaktit tuli otetuksi. Kontakteista viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä keinu, jonka se kyllä menee hienosti. Mielestäni tarpeeksi vauhdilla ja kontaktit ottaen. Mistä lie oppinutkin noin hyvän suoritustavan, kun en minä sitä sille ole varmaan noin osannut takoa päähän?!

Hyppykuvioita vielä lopuksi, ja alkoihan nekin maistua kun sai paljon palkkaa, namien lisäksi mulla oli käytössä eri lelu kuin yleensä. Heitin palloakin, mutta heitin myös sellaista "piikkipalloa", josta Ransu ei varsinaisesti taistele mutta ei kuitenkaan sitä luovuta yhtä helposti kuin monet muut lelut. Vetää siis hieman vastaan eli sillä voi heittämisen lisäksi palkata sitten riehuttamalla. Eli lelussa on kuminen nystyräinen "piikkinen" ontto pallo-osa ja siinä kiinni köysilenkki. Tosi hyvä heittää.

Ransu alkoi keskittyä niin hyvin että innostuttiin tokoilemaankin (mitä, mekö?!) hieman. Meillä ei ole tuo seisominen eikä varsinkaan liikkeestä seisominen ole ollut ohjelmassa juuri lainkaan. Itse asiassa liikkeestä seisomista kokeiltiin ekan kerran jos en väärin muista, kaukokäskynä se ei toimi vielä ollenkaan. Ei viimeksi ainakaan... Nyt seuruutin vapaana ihan suoraa ja käskin seisomaan. Pari kertaa taisi niiata hieman että maahan oli menossa, mutta seisahtui kuitenkin. Minä innoissaan työnsin namia naamaan että upee jätkä miten sä osaat! Otettiin varmaan ainakin puolenkymmentä toistoa ja sitten ajattelin että no nyt se menee sekaisin jos otan tähän nyt välillä liikkeestä maahanmenoa. Otin kuitenkin, ensin liikkeestä seisomaan, onnistui, liikkeestä maahan, onnistui, vuorotellen molempia. Yhteensä ehkä kymmenisen kertaa ja virheettömästi. Mistä toi tollasen on oppinu? Siis opettaako sitä joku salaa vai mistä se tuntuu taas hoksaavan noita asioita ihan itsestään? Mun ei taas tarvinnu tehdä kun muutama toisto ottaa niin johan meni hyvin. Naksulla sais varmaan vielä tehokkaammin, mutta naksun kanssa meillä on se että Ransu sitten tulee ottamaan sen namin, eli tavallaan tuo seuraaminen ja esim. seisominen keskeytyis aina palkkaamisen ajaksi. Vähitellen kai vois alkaa käskeä seisomaan ja jatkaa matkaa ja sitten palata palkkaamaan, ja koittaa saada se seisomaan muutenkin kuin namilla houkuttelemalla perusasennosta käsin. Kun se näyttää monet asiat oppivan niin nopeasti että ihan ihmetyttää, kun mä vaan osaisin opettaa.

Jokohan me päästäis matkalle Tamperetta kohti? Jätettiin kissat hoitoon Kalajoelle, ja jatkettiin hieman tyhjemmällä autolla matkaa. Kyllä tuntui että meillä pitäis olla vähintään joku paku kun lähdetään koko porukalla liikenteeseen. Takapenkille oli ahdettu kissojen kopat, Ransun häkki, kissojen pehmopesät ja ruokajutut ja vaikka mitä muuta pienempää tavaraa. Takaluukussa oli matkajääkaappi, kaikki vaatteet ja muut tavarat - ja tietenkin Ransu omalla paikallaan. Kuutisen tuntia meni parin pysähdyksen kera matkalla, ja oltiin täällä ilmoittautumassa illalla 20 jälkeen. Huoneen vastaanottamisen jälkeen kiirehdittiin vielä rokotusten tarkastukseen Teivoon. Tarkastuspiste oli juuri suljettu, mutta ystävällinen nainen otti vielä meidän tiedot ylös. Hienoa! Illalla juteltiin hetki muiden schapeihmisten kanssa, kyllä näyttää schape toisen schapen tuntevan, Ransu oli heti tutustumassa häntä heiluen tutun näköisiin karvakasoihin.

Tänään startattiin aamupäivällä meidän ensimmäinen ja loppujen lopuksi ainoaksi jäävä yksilöstartti. Rata oli oikeastaan helppo, ja hyvin se menikin. Vitonen oli kuitenkin saldo, kun minä yritin pitää vauhtia ja mennä Ransulta karkuun ja siten ottaa ennakkoa loppusuoralla, mutta teinpä sitten pienen kädenliikkeen jolla sain Ransun olemaan hyppäämättä neljänneksi viimeistä estettä vaikka se oli ihan hypyn takana siihen jo tulossa. Uskomatonta ohjaajaherkkyyttä, mikä nyt kyllä koitui sitten virheen aiheuttavaksi suoritukseksi.

Radan alussa oli hyppy, keinu ja hyppy, joiden jälkeen putki aika suoraan tarjolla. Ransu ei välittänyt lähdössä tulla sivulle vaan katseli jonnekin muualle, ihme, sillä se oli koko aamun ja vuoroa odotellessa aivan täpinöissä. Mä taas itse olin yllättävänkin rento. Alku meni hyvin, Ransu meni hienosti keinun ja mä tiesin että sinne putkeen lähetettyäni mun pitää pinkoa ihan hyvää vauhtia ottamaan se vastaan renkaalle tekemällä persjättö. Rengas meni hyvin, A pelottavan nipin napin jopa ylösmenolla, alasmenohan mulle ei mikään yllätys ollutkaan. Melkein eilisen aamun perusteella yllätys oli kun virhettä ei napattu. A:n jälkeisen hypyn takana Ransu teki komeat kaarrokset, jotkut karkasi tuossa melkein puomille asti, mä kai vaan ohjasin niin ilmavasti että Ransu hyppäsi ihan väärään suuntaan koko hypyn. Kepeillä otin sen ekasta välistä "nokasta vetämällä" sisään, ja hyvä että otin koska videolta näkyy että ohihan sitä oltais _taas_ menty ja toka välistä sisään jos en olis niin tehnyt. Pujottelu on sellainen että kun katsoo videota niin jääkaapilla ehtii käydä siinä välissä... Hohhoijaa. Keppien jälkeen hyppy ja muuri, jossa en osannut kääntää Ransua hyppäämään tarpeeksi oikeaan suuntaan niin tuli vähän kaarrosta, mutta takaakierron se teki ihmeen pienellä kaarroksella. Noissakin kun sillä on joskus ollut tapana tehdä kunniakierroksia... voishan sen mennä vielä paljon enemmän nuolemalla ties mitä temppuja tekemällä, mutta hyvä että edes noin. Sitten hyppy ja putkeen, jossa mulla meinaa taas mennä sunnuntaivauhti päälle. Muuten se ei niin vaivannutkaan se hölkkäilyvaihde, mutta tuossa kohtaa... Putkelta Ransua odottaessani ajattelin että nyt lujaa toi loppu ja mä karkuun Ransulta että saadaan koiraan vauhtia. No mitä tämä tekee? Ohjaaja tekee pienen ranneliikkeen ja vetää vissiin kättäkin vähän vartaloa kohti, niin koira tulee hypyltä ohi vaikka on jo melkein sen hyppäämässä. Eikääh! Miten se taas oli niin herkkänä? Jonain päivänä mä olisin saanut varmaan heiluttaa kättä vaikka miten ja se olis vaan hypännyt, mutta nytpä se taas päätti vähän lukea ohjausta :P Siinä meni sitten Ransun pasmat ihan sekaisin, ja kun lähetin sen hypyn taakse, niin ei kun uudestaan vaan mun perään sillä meiningillä että en hyppää! Vielä kerran lähetys, abouttiarallaa 8 sekuntia aika tuhlanneena, joka onnistuu ja siitä sitten vauhdilla pituudelle ja puomille. Ransu jäi jotain hidastelemaan ylösmenolle, ja minä juoksin edelle. Ihmettelin radalla että mitä sä siellä nuuhkit mutta videolta katsoessani tajusin että sehän luulee olevansa keinulla. Just sillai vähän menee matalaksi ja sitten hoksaa että ei tää olekaan. Tarkemmin ajateltuna mulla saattoi unohtua käsky tuossa pois joten ehkä siinä syy ettei poitsu tiennyt kummalle mennään - keinulle vai puomille? Lopussa nyt ei ollut sitten enää kuin yksi hyppy ja sen jälkeen kunnon kehut. Ihan hieno rata se oli, minäkin ainakin välillä jopa juoksin ja enemmänkin olisin juossut tuossa lopussa jos olis Ransu tullut perässä.

Päivä oli kuuma, mutta onneksi paikalla oli koirien kastelupaikka. Ransulle ostettiin HelsiTarilta sellainen pyyhekankaasta ommeltu mantteli jota sitten kasteltiin ja kyllä se Ransua virkistikin. Se oli yllättävän pirteä ja sen oloinen että mä jaksan mitä vaan! Katsottiin jonkin aikaa ratoja ja lähdettiin sitten majapaikkaan ruokkimaan Ransu ja itse suunnattiin Tampereelle. Käytiin ostamassa meille jo jonkin aikaa suunnitelmissa ollut robotti-imuri, Samsung NaviBot, josta varmaan tulee sitten käyttäjäkokemuksia lemmikkiperheeseen soveltuvuudesta tänne :) Jospa saisi kotopuolessa hieman vähennettyä sitä (kissan)hiekan ja irtokarvan määrää mitä nuo mukelot yhteisvoimin levittää.

Iltasella haettiin vielä Ransu mukaan, mentiin koirapuistoilemaan, jossa Ransu paremminkin keskittyi merkkailuun ja nuuhkimiseen kuin leikkimiseen, mutta leikkikavereitakaan ei ollut kuin pari ja niillä ei tuntunut oikein olevan virtaa. "Hikoilun" jälkeen oli Ransun mukava pulahtaa vieressä olevalla koirien uimarannalla veteen vähän lelua noutamaan. Ensin rantaan tullessa Ransu säpsähti aaltoa joka tuli rantaan, mehän on käyty vain montulla jossa ei kyllä aaltoja ole, joten pienet aallot oli sikäli uusi kokemus. Kaikkea uutta sitä voikin tulla vastaan :) Kyllä nyt uni maistuu! Huomenna startataan vain schapendoesien kisaavien maxi-joukkueessa, koska toinen yksilörata oli turhan päällekkäin joukkuekisan kanssa. Tai siis yksilökisan suoritus ja joukkuekisan rataantutustuminen. Nyt emäntäkin ottaa mallia koirastaan ja menee keräämään voimia unten maille.