Räps filmaten - karvakuonot poseeraa!

Sohvaperunako?

Karvapää

Nakilla saattaa olla jotain tekemistä noiden ilmeiden kanssa...

Ransu 3v2kk

<3 Ihanat <3

Liinu 10kk

"Kun annat sen mennä, se menis kovempaakin"

Jenni Leinon agilitykoulutus Kokkolassa 24.9.2011

Tehdään nyt sitten samaan tyyliin postaus kun elokuussa kun viimeksi oltiin Jennin koulutuksessa :) Halusin uudelleen, koska tykkäsin Jennin tavasta kouluttaa ja tuntui että sain koulutuksesta jotain irti. Ei tarvinnut pettyä nytkään. 

Rata käytiin taas huolellisesti läpi ja päätin harjoitella sivuirtoamisia. Nehän sujuu, sujuu yllättävän hyvin kun mä annan tarpeeksi rohkaisevat ohjaukset niihin. Meillä tosin meni aika iso osa ajasta ensimmäisellä kierroksella siihen että keskusteltiin lähdössä pysymisestä. Voi huokaus sanon minä. Mutta toisaalta, edistystä siinä mielessä oli tapahtunut, että Ransu ei kertaakaan tullut sen ekan riman yli vaikka kukaan ei seisonut sen edessä. Ensimmäisellä kerralla jätin Ransun lähelle hyppyestettä kun ajattelin että kyllä se siitä pystyy hyppäämään yli - itsepähän se mateli siihen hypyn lähelle, minä vain vaadin että siihen istut ja siinä pysyt. Menin omiin lähtökuoppiini ja melkein aloin ääneen nauramaan että enhän mä näe koko koiraa siivekkeen takaa! Hahhaa ja jos minä en näe koiraa, niin sekään tuskin näkee kovin hyvin minua tai mun jalkojen suuntaa. Voi älynväläys :D No ei muuta kuin koira parempiin asemiin ja uusiksi. Sitten mokaan itse enkä lähetä tarpeeksi ajoissa enkä tarpeeksi rohkaisevasti sitä kakkosesteelle. Eli ohi tultiin ja ei muuta kun taas alkuun. Siinä kohti tuntui että tästäkö mä halusin maksaa että tuun tänne opettelemaan koiran kanssa lähdössä pysymistä ja kuuntelemaan ne samat virret siitä miten mä oon ihan pyllystä?! Noh asennetta peliin niin alkoi näyttää vähän lupaavammalta - päästiin meinaan jo nelosesteelle asti...

...jossa tuli seuraava peiliinkatsomisen paikka. Mitä ihmettä mun saksalaiselle on tapahtunut?! En niinkun osaa ohjata sitä enää ollenkaan. Voi että osaa pientä ihmistä ärsyttää kun tietää että mä osaan jos vaan voisin nyt jotenkin keskittyä ja ajatella mitä teen enkä vain säätää sillä yläkropalla sinne tänne. Ei ihme että Ransunkin oli vaikea tietää mitä ihmettä mä haluan. Täytyy harjoitella näitä. Mutta täytyy sanoa sekin että jos tulee ens viikonloppuna kisoissa tilanne eteen jossa mietin että saksalainen vai twisti niin mä kyllä pistän twistiksi! Se nimittäin onnistui hyvin kun mä sain pyöriä ja hyöriä :D 

Noiden alun hyppyjuttujen jälkeen oli suora putki ja sitten vähän hypyn merkkaamista, valssaamista ja niistoja. Niitä niistoja ei edelleenkään ole omalla ajalla ehditty treenata, mutta näyttää siltä että se jonka niitä oikeasti tarvii treenata olen minä! Ja sitten kun minä saisin pidettyä ne jalat ja yläkropan ja kädet ja oikeastaan koko vartalon suunnan oikeassa niin voisin ottaa sen koiran mukaan. Että vähänkö tunsin itseni huonoksi. Muutaman toiston jälkeen kyllä saatiin sekin niisto tehtyä, mutta kyllä nyt pitäis saada vihellettyä peli poikki kisoista ja ohjatuista treeneistä että sais käydä parinakin viikonloppuna tekemässä omat treenit. Tästä kun mä olen aina puhunut että kun haluan treenata omalla ajalla omia juttuja mitä tarvii, että pitkälle on päästy treenaamalla enimmäkseen niin. Ja nyt kun ei ole ehtinyt hallilla käydä omalla ajalla ja jos ei sitten ole ohjatuista poissa niin se tietää kahta treenikertaa viikossa. Ja niinkun mä olen ajatellut että ei jatkuvasti tarvi kaksiakaan treenejä viikossa jos ne yhdet tekee laadukkaasti. Mutta nyt on kisojakin vielä muutamat tiedossa niin meinaa ahdistaa että koska sitä viitsii käydä omalla ajallakin sitten vielä treenaamassa. Me oltais omien treenien tarpeessa, että saatais harjoitella näitä kusevia juttuja ja kepeille motivaatiotreenejä. Jennin mielestä me nyt ei niin huonoja oltu, vaan sanoi että "sä oot nyt aika rauhallisella tempolla itse, niin se heijastuu koiraankin. Kun antaisit sen mennä niin se menis kovempaa kun se pystyy kyllä menemään kovempaa!"

Käytiin jäähdyttelylenkki ja kun aikaa oli ennen omaa toista vuoroa niin ajattelin että se on joko hyvä tai paha kun otan Liinun käymään hallissa. Siis että se joko aiheuttaa Ransussa kilpailuhengen ja "mustasukkaisuuden" että se on innoissaan kun mä tuun sit hakemaan sen. Tai sitten se loukkaantuu kun mokoma pikkulikka pääsee ja se ei. Ransu oli nimittäin tänään koko ajan aika hilpeällä ja iloisella tuulella, sitä oli mukava katsoa :) Noh otin Liinun hallille ja se kisko kuin höyryveturi hallin ovelle. Se on kerran treeninyt KiltAreenalla ja se muka jo tietää mitä siellä tapahtuu ja on sinne menossa innolla?! Päästiin halliin sisälle niin vinkuna ja kitinä alkoi käydä että miksei mitään tapahdu ja miksei me tehdä mitään. Joku koira meni rataa ja haukahti kerran, niin Liinulta tuli heti takas kommentti "itte meet mun esteitä!" :D Huvittava typykkä. Onhan se kiva kun se tuntuu olevan into piukeana kun mennään hallille, ens viikolla otan Liinun Andersin treeneihin, Ransu saa tehdä vaan parit motivaatiokepit. Katsotaan millä mielellä Liinu on sitten kun pääsee itsekin tekemään jotain. 

Toisella kierroksella musta tuntui että Ransu oli just ennen omaa vuoroa jotenkin rauhallisempi. Laitoin sitten alatoopirasian aukinaisena hallin laidalla olevalle pöydälle, niin että Ransu melkein pääsi siihen käsiksi. Lähdettiin tekemään ja meillähän yhtäkkiä sujuikin se homma. Yksi rima tippui kun mun piti pysähtyä sadasosasekunniksi mutta pysähdyin vissiin sekunniksi hypyn eteen ja Ransu näytti sen hetken epävarmalta pitääkö sen hypätä vai ei. Homma jatkui ja tuli kepit. Tässä kohtaa tein ennen keppejä hypylle sen twistin ja siitä oli hyvä jatkaa kepeille. Ai että mitkä mahtavat kepit! Jennikin sanoi että sillähän oli superkepit, näkihän se silloin Sievissä millaista meidän pujottelu on. Ransu meni hienosti loppuun asti ja hyvällä vauhdilla! Sillä selvästi oli ajatus että keppien päässä on palkka. Mulla oli tarkoituskin palkata se pallolla keppien jälkeen ja hyvällä mielellä sen teinkin. Sanoin että keppejä me ei otetaan näissä treeneissä enää, että nää oli niin hienot että ne jää ainoaksi. Niinpä tehtiin sitten loppupätkä ilman keppejä, ja mähän sain herttinen sentään ihan juosta sen koiran kanssa! Jalat meinasi olla solmussa kun piti ennättää valssata A:n jälkeen. Huonostihan siinä meinaa käydä kun Ransu ehtii Aalle yhtä aikaa mun kanssa... A, hyppy ja suoran putken pimeä pää oli suorassa vinokulmassa (mikä ilmaus, ei siis kohdakkain mutta A:lta näki suoraan hypyn yli sen putken pimeän pään) ja lähetin sitten valssin jälkeen kontaktilta hypylle. Ransu kysyi mitä sitten ja huusin putkeen. Loppupätkällä piti vielä ehtiä tehdä yks valssi sen suoran putken jälkeen ja sitten vielä 3 mutkitteluhyppyä maaliin. Voi jestas mikä vauhti pojalla oli. Jenni sanoi että anna sille vaan A-esteeltä suoraan käsky putkeen, että kyllä se sinne menee tuon hypyn yli kun se osaa kerta hakea pimeän pään noin hyvin. Tein työtä käskettyä ja sitten kun se pääsi vielä suoraan kyselemättä hakemaan sen putken niin sieltä putkesta singottiin taas melkoista vauhtia. Mulla piti kiirettä lopussa ja olin aivan hiestä märkänä :D

Olin ylpeä meistä, kun Ransu näytti taas niitä parhaita puoliaan: hienon ohjaajaherkkyyden, pilkistelevän kasvavan itseluottamuksen, vauhdin johon se pystyy ja innon :) Se oli niin mielissään kun pääsi vihdoin palkalle, palloa sen piti tappaa jo sitä ennen ja repiä sitä mun kanssa. Siinä näkyy välillä pieniä kuumumisen merkkejä kun se saa sen pallon hampaisiinsa. Minulta se repii sitä enenevässä määrin ja sitten kun onnistuu riistämään pallon niin ravistelua ja palautuksen jälkeen värisee milloin heitän uudestaan. Eikä herkkupalkka jää juuri jalkoihin...

Hyvillä mielin jäähdyttelylenkille ja Liinu taas mukaan. Olen yrittänyt ajatella kun pelkään tuon Liinun innon katoamista, että jos mä olen Ransun kanssa möhlinyt jossain vaiheessa tuon vireen kanssa, ja silti saan sitä nykyään yleensä nostettua ainakin jonkin verran, niin kai mä nyt Liinulla sen onnistun säilyttämään kun teen sen eteen tietoisesti töitä alusta alkaen?? Antin kanssa sitä paitsi puhuttiin että olihan Ransu alussa alkeiskurssilla innokas, mutta on Liinussa enemmän potkua siihen verrattuna. Että jos se ei tuosta vähene vaan sen saa säilytettyä ja lisättyä sitä niin siitä tulee eri säpäkkä menijä? Vaikka Ransustakin aina välillä - kuten tänäänkin sen toisen kierroksen aikana - pilkahtelee se ettei se ole ihan lapanen. Se on pelottavan fiksu ja kyseenalaistava koira, joka vaatii että itse tekee koko ajan täysillä ja peilaa täysin ohjaajan mielentilan takaisin. Jos yritän itse oikoa väärissä kohdin, niin se on sitä mieltä että juoksuta sitä iglun asukasta, mun kans sinäkin teet töitä.

Se on mun oma Once More.

P.S. Liinun vaatimuksethan on vielä näkemättä...

Treenit.22092011.hau

Eilen oli näillä näkymin ja tällä haavaa viimeiset Andersin vetämät agitreenit. Meidän osalta ne oli vähän sellaiset back to basics-treenit. Harjoiteltiin siis lähdössä pysymistä, keppejä yksittäisenä esteenä ja muutenkin päästiin vain jonnekin 10 -esteelle asti. No eipä sillä sinänsä ole väliä vaikkei olis päässyt kuin kaksi estettä, jos sen pidemmälle ei pääse kunnon suorituksella. Itse asiassa me sitä alkua hinkattiinkin aika monta kertaa...

Ihan aluksi otettiin keppejä yksittäisenä esteenä. Jätettiin alustalle keppien päähän kokkareet alatoopia ja näytin ne Ransulle. No sehän meinasi seota ja hyvä että pysyi nahoissaan. Andersin ilmeestäkin näki että oho tuolla koiralla on tuollainenkin into joskus päällä :D Hyvä että sain Ransun edes keppien päähän houkuteltua, sitten se touhotti kakkosvälistä sisään ja sanoin sille että tuupas pois sieltä ja aloitetaan alusta :D Sitten kun sain sen verran malttia siihen ja lähetettyä kunnolla kepeille niin hakipa hienosti! Ja jukoliste mitä vauhtia se pujotteli!!! Anderskin sanoi että olipa mahtava vauhti kepeillä - ja mä luulen että jos nopean bortsun ohjaaja sanoo että koira menee kepeillä lujaa niin kyllä se sitten meni aika lujaa ;) Tosin jätti 2 tai 3 vikaa keppiväliä pujottelematta kun ei malttanut loppuun asti ja onnistui vielä varastamaan palkan. Sanoin Antille että sen pitää olla varmistamassa niin ei se sitten ollut... Joten jouduttiin ottamaan muutama toisto ennen kuin kepit meni puhtaasti. Vauhti ei hiipunut kuin vähän, ja Anders sanoi että huomasi miten koira käytti päätään kolmannella kerralla, kun toka kerralla evättiin palkka oikomisesta. Ransu hidasti vauhtia mutta ei heti hoksannut miksi siltä evättiin palkka. Se koitti kuulemma silmin nähden keksiä että mitä se teki väärin ja miten pitää tehdä että palkan saa. Varmaan olis pujotellut muutkin toistot oikein kun ei olis saanut palkattua itteään huippupalkalla heti ensi yrittämällä. Oliskohan kolmesti pujoteltu kepit niin että oikaisi kaks viimeistä väliä ja yritti palkalle. Sitten se pujotteli loppuun, sai herkut alustalta ja vielä heitin pallon. Andersilta tuli kehuja hyvistä kepeistä ja siitä miten Ransulla päässä raksutti kun se mietti että mikä on kun palkka evätään. Tuollaisia keppejä täytyy nyt alkaa treeniä. Kyllä se pujottelee kepit tosi hyvin jos sille on tosi hyvä syy siihen. Sattumoisin vain pelkästä pujottelun ilosta se ei sitä tee kun kepit on oikeastaan sen mielestä aika inhottava este.

Kun sitten päästiin varsinaista ratatreeniä tekemään niin jouduttiin taas niiden perusasioiden äärelle. Ransulle alettiin tehdä selväksi mitä tarkoittikaan lähdössä pysyminen. Mun piti lopulta sanoa aika kovasti sille "istu" (seisaallaan ei pysy enkä nyt tässä vaiheessa edes yritä) ja käskeä erikseen sen odottaa. Monen monta kertaa lähti hiipimään perään, ihan kuin testatakseen että mitäs tää nyt meinaa? Ei ole ennenkään tarvinnu olla... Anders meni eka hypyn taakse seisomaan Ransua vasten ja jossain vaiheessa totesi että "nyt sulla alkaa olla oikea ääni sen käskyttämiseen!" Ei Ransu siitä ihme kyllä tykännyt huonoa vaikka oon niin ajatellut, ei ainakaan eilen, vaan oli sitten ihan ok. Sitten me harjoiteltiin ihan perusasioita, mä lähdin liikaa peruuttamaan kun piti liikkua sivulle. Monessakin kohtaa, varsinkin kun tehtiin kolme takaakiertoa peräkkäin tanskalaisilla aidoilla. Sain oikein komentoakin sieltä kehän laidalta että liiku, liiku jo! En ymmärrä miten se oli muka niin vaikeaa? Ihan tavallisia päällejuoksujahan me siinä tehtiin ja lähetin vaan koiraa takaakierrolle. Vaan oli se vaikeaa. Ransu kiltisti teki mitä mokailin...

Sitten oli vähän putken ja A:n erottelua, ja siinä ongelma oli vähän se että Ransu ilmeisesti jo totesi että ohjaa mitä ohjaat minä olenkin fiksu jätkä ja teen itse omat valintani! Onhan se kuulkaa vaikeaa ohjata koiraa joka on niin paljon fiksumpi kuin sen ohjaaja...Voi luoja, taas otettiin niitä toistoja... Ransu kyllä kyseenalaisti mua taas ajoittain ihan kunnolla. Sille kyllä iän myötä näkyy tuota itsevarmuutta tulevan lisää, jospa se joskus alkaisi näkyä meillä agilityssakin? Paimennukseenhan sitä odotetaan myös lisää, itsevarmuutta ja itsenäisyyttä.

Pururadalla sattui tympeä juttu ennen treenejä kun lähdin lämmittelemään Ransua ja oli Liinukin mukana. Katsoin vain kun joku nainen lähestyi, kun se pururata tekee sellaisen lenkin ja ne ikään kuin risteää sitten siinä kohtaa. En edes huomannut että sillä naisella oli koirakin mukana. Päästiin vähän matkan päähän niin kuuluu huuto ja voivottelua että "no nyt se sitten karkasi!" Eräs pikkukoira ryntäsi mun ja koirien luo ja odotin siinä ensin että se nainen kiirehtii ottamaan sen koiransa kiinni. Se vaikutti aluksi ihan ystävälliseltä ja se ehtikin Ransun kanssa nokikkain. Sitten se yhtäkkiä nosti rähäkän ja meinasi käydä Ransun päälle kuin yleinen syyttäjä. Ransu provosoitui ja siinä vaiheessa mä jo karjuin täyttä kurkkua sille toiselle koiralle että nyt kannattaa häipyä. Prkl tästä lähtien annan tuommoisille sinteille monosta jos tulevat meidän lähellekään... Se nainen tulee flexin kanssa siihen ja alkaa moittia koiraansa. Ei pahoittele tai pyydä anteeksi tai mitään. Mä olin niin suuttunut tilanteesta kun Ransu joutui tilanteeseen jossa toinen koira aloittaa tappelun. Olisin toki itsekin voinut reagoida nopeammin sen koiran pois häätämiseksi. Mutta, mua ärsyttää sen ulkoilijan käytöksessä se, että a) tuolla pururadalla on oltava koirat kiinni b) se pitää koiraansa irti vaikka se ei selvästikään ollut millään lailla hallinnassa c) se piti koiraansa irti vaikka oli flexi mukana, joka olis tarjonnut sille koiralle liikkumavapautta mutta ollut kytkettynä. Olin siis itsekin koirat flexissä ja minusta se on noilla lämppälenkeilläkin tosi hyvä, kun toista kiinnostaa pysähdellä ja merkkailla ja toista ei niinkään (eikä omistajaa). Ja mitään pahoittelua ei kuulunut. Jos olisin nähnyt että se nainen tulee treenaamaan hallille niin olisin käynyt sitten jälkeen päin mahdollisimman rakentavasti antamassa palautetta mutta ei se varmaan ollut ainakaan silloin mihinkään treeneihin tulossa, joten jäi sitten blogissa nurisemiseksi. Nimittäin heti alussa kun päästiin pururadalle, siellä oli mies irrallaan olevan rotikan kanssa (juu, sille en uskaltais antaa monosta heti kun lähestyy), mutta se mies otti koiransa kiinni ja lähelleen kun huomasi meidät ja jatkoi sitten matkaa koiransa hihnassa. Siis fiksua käytöstä ja sellaista kuin pitääkin. Sitten päästään 200m ja tulee vastaan joku jolla on ihan omat oikeudet. Kyllä pitäis olla kaikilla säännöllisesti pururadalla liikkuvilla tiedossa että siellä ulkoilee aika paljon sekä Kiltan koiria että muitakin joten omansa kannattaa pitää kiinni/hallinnassa... Noh olen puhunut.

Kokkolassa on muutenkin ollut viime aikoina koirat ja ilmeisesti koiria vihaava(t) henkilö(t) otsikoissa. Pelottavaa kuulla juttuja ja lukea lehdistä kun myrkkyjä löytyy pitkin kaupunkia ja tunkeudutaan koirien aitauksiin rääkkäämään siellä olevia koiria. Ei näytä ihmisten julmuudella olevan rajaa, millainen sekopää kylvää myrkkyä ympäri kaupunkia koirien ja mm. lasten saataville?! On sillä ainakin saatu koiranomistajat varpailleen. Jos kyse on koiravihasta jota helposti aiheuttaa ne jotka jättää koirankakat keräämättä, haukuttaa koiriaan tarhoissa päivä- ja yökaudet ja antaa koiriensa pelotella ihmisiä, niin sitten on meidän koiranomistajienkin katsottava peiliin. Itse olen yrittänyt olla esimerkillinen ja kerätä koirien kakat pois (tein sen kyllä rivarissa asuessakin pihalta pois) ja huolehtia ettei koirat turhaan kommentoi rapusta/pihalta kuuluvia ääniä. Ja toivon että naapurit kertois jos nuo mölisee rapun ääniä päivällä yksin ollessaan, onneksi se tapa on ehkä hieman vähentynyt 1½kk aikana silloin kun olen kotona. Eikä Ransu ole saanut tilaisuutta mennä haukkumaan ketään pataluhaksi koko aikana :)

Tänään kävi mun porukat kylässä ja tekemässä "tupatarkastuksen" meidän uuteen, keskeneräisesti sisustettuun kotiin. Piti kyllä komentaa kumpaakin koiraa aika kovasti että odottivat hiljaa paikallaan istuen että avaan oven. Ransu oli sitä mieltä että sillä on oikeus ilmoittaa kovaan ääneen haukahtamalla siitä että oven takana on vieraita, once more vaikka komensin hiljaiseksi. Liinu taas katsoi että sillä on oikeus matkia Ransua. Se on hassu pimu, itsekseen ollessa se ei pahemmin ovikelloa noteeraa, mutta Ransulle se tuntuu välillä olevan kuin kaiku. Ja jos isoveikka ei malta istua ja odottaa, niin ei sekään sitten ole esimerkillinen ja istu ja odota. Jos isoveikka haukahti vielä kerran, niin ainakin vähän pitää pöhähtää. Mutta sitten kun ne vieraat tuli sisälle ja vihdoin tuli lupa mennä tervehtimään... Liinu menee häntä heiluen kaikkien luo vuorotellen että "hei minä oon Liinu, tervetuloa, saisko rapsun, kiitos!" Ransu taas käy pikaisesti nuuhkaisemassa tulijat ja toteaa "noihinkaan en halua ottaa tämän enempää kontaktia, annatteko mun olla rauhassa, jooko kiitos?" Ransun kannalta on toisaalta onneksi niin että on Liinu joka sen avoimuudellaan pelastaa. Ransu saa rauhassa olla välinpitämätön kun on se sosiaalinen pikkusisko joka huolehtii vieraiden viihtymisestä :P Ransu taas haluaa mennä lähelle vain tosi tuttuja, luotettavia ja mukavia ihmisiä :)

Pääsisinköhän tästä pienellä aasinsillalla toiseen valituksen aiheeseen, nimittäin siihen kun äidit ei opeta eskari-ikäisille lapsilleen (kai ne siinä iässä ymmärtää puhetta kun tapasin juuri erään alle vuoden vanhan joka tuntuu ymmärtävän yllättävän paljon puhetta, anteeksi, en halua aliarvioida mutta en vaan tunne niin hyvin lasten kehitystä) ettei vieraita koiria lähestytä KYSYMÄTTÄ LUPAA ENSIN. Tällä viikolla sattui tilanne tuossa pihalla jossa olin koirien kanssa tulossa pissatuslenkiltä ja jäin odottamaan nurmikolle että äiti ja n. 6v poika menee ohi toiseen rappuun. Se poikahan huudahtikin että "KOIRA!!!" ja säntäsi meitä kohti. Se oli salamana Ransun ja Liinun edessä, onneksi ehdin siihen väliin ja sanomaan että ei kannata tulla sen koiran lähelle noin... Ei sillä että Ransu olis lastenvihaaja, mutta tiedän että varsinkin tuollainen tilanne ahdistaa sitä ihan älyttömästi. Se sietää lapsia mutta äkkinäiset liikkeet saa sen säpsähtelemään ja joskus huomaa että se ikään kuin paimentaa niitä tökkäsemällä kuonolla käteen tai vartaloon. Halusin osoittaa suojelevani sitä ja menin lapsen eteen. Se äiti katsoi mua kauhuissaan ja ajatteli varmaan että 'kaikenlaisia hulluja koiria sitä pidetäänkin kun saattaa lapsen päälle käydä...' Vaikka Ransu ei muuta kuin väisti vähän ja Liinu olis mennyt jututettavaksi. Mutta arvatkaapa vain ketä olis syytetty ja isosti jos Ransu oliskin ahdistunut ja näykkässyt sitä poikaa? Niin, minuapa tietenkin vaikka osa viasta on siinä äidissä joka ei ymmärrä opettaa lapselle ettei vieraita koiria mennä tervehtimään kysymättä lupaa ja sittenkin jos lupa tulee niin niitä kohti ei juosta huutaen! Että jos joku pikkulapsen äiti sattuu lukemaan tätä, niin aika pienelle lapselle voi jo kertoa miten koiraa lähestytään ja miten sitä voi silittää jos lupa siihen tulee. Ja että on koiria jotka ei halua että vieraat lapset tai aikuiset silittää niitä.

On menty jo aika paljon otsikon viereen mutta mitäs tuosta... Jospa huomisen Jenni Leinon agikoulutuksen jälkeen olis kirjoittamista vain treeneistä? Juup, olen taas menossa Jennin koulutukseen kun satuin saamaan vapaan paikan ja tykkäsin Sievissä Jennin koulutuksesta elokuussa.

Partasuiden iltareeni KiltAreenalla

Olenpa ollut tänään ahkera, kun treenasin vielä illallakin molemmat koirat :)

Ensin oli Ransun agitreenit ja valitin meidän vetäjälle Ransun lähdöstä karkailua. Se onkin vaikea pala. Jotain kuumakallea kun kestäis komentaakin kunnolla pysymään lähdössä, ja monesti näkeekin että esim. bortsut tällätään lähtökuoppiin suunnilleen nahkasta nostelemalla ja joillekin pitää ja voi sanoa tosi kovasti kun ne jätetään odottamaan. Ransulle joku vois väittää että pitäis mutta minä väitän että ei voi. Eikä toivottavasti edes tarvi. Sen huomasi sunnuntainakin mitä siitä seuraa kun joutuu pitämään radalla komentoa sille. En nyt samoja asioita viitsi kirjoittaa kahteen kertaan mutta tänään siis palattiin ongelmaan.

Jätin Ransun lähtöön, tällä kertaa istumaan. Käskin sen odottaa ja minua puolestaan käskettiin kehumaan Ransua kun se pysyi liikahtamatta siihen mihin sen jätin. Pelkäsin että jos alan kehua niin se innostuu ja nousee paikaltaan ja lähtee tulemaan kohti viimeistään siinä vaiheessa kun palaan palkkaamaan. Tässä muistui mieleen Sinikan sanat paimennuksessa äänensävystä. Että sitä koiraa voi kehua muutenkin kuin iloisesti lirkuttamalla. Kehuin matalalla ja rauhallisella äänellä ja se toimi. Ransu odotti kiltisti paikallaan kun tulin palkkaamaan. Onneksi se hoksaa ja oppii asioita äkkiä, niin ei tarvinnut ottaa montaa toistoa niin näissä treeneissä päästiin radallekin - silloin kun minä annoin luvan.

Itse radan suorittaminen menikin sitten aika persiilleen mun lepsun ohjauksen takia. Anders ei mulle kehdannut karjua että miten mä oikein ohjaan kun lepsuilin ja olin aivan löysä, Antti olis kyllä karjahtanut :D Joten mä en sit saanut oikein itteäni kunnon vireeseen ja siitä kärsi meidän koko treeni. Oli siis vähän kurjan mielen treenit. Ransu kyllä teki niinkun ohjasin, mutta mä en vain jotenkin pitäny itseäni kasassa. Anders multa parikin kertaa kysyi että "mitä olit niinkun ajatellut siinä kohtaa tehdä?!" Se on kyllä kiva kun se tuntee jo jonkin verran mua ja Ransua parina ja osaa sen mukaan sanoakin jotain. Siksi mua harmittaakin että ollaan eri ryhmässä lokakuusta alkaen, jotenkin tuntuu turhauttavalta vaihtaa kouluttajaan joka ei ole nähnyt mua ja Ransua aiemmin. Noh, en tyrmää etukäteen, eihän sitä tiedä miten menee. Mutta Anttu on joka tapauksessa nähnyt meidät jo keväällä 2010 ja nyt tänä kesänä muutaman kerran ennen näitä ohjattuja ja näkee kyllä aika hyvin millä fiiliksellä me tullaan treeneihin.

Tänään se sanoikin mulle suoraan että sun pitää tehdä vaan tuolle koiralle enempi jaloilla työtä. Että se kyllä katsoo ja kysyy sulta ohjausta ja lukee sitä hyvin, mutta koska se ei ole mikään maailman nopein niin se tarvii multa sitä tukea ja yhteistyötä niin että mä vien sitä esteille. Tässä joutuu siis alkaa kuntoilemaan, vai? ;) Ransuhan menee hyvin, kun vaan sais sen reilun metrin sekunnissa lisää vauhtia niin oltais jo ihan hyvissä etenemissä. Helpommin sanottu kun tehty. Nopea se poika on oppimaan ainakin jos ei muuta, tänäänkin kahdella toistolla oppi haltuun tulon. Tai sitten radan ;D Treenit tuntui jäävän vähän kesken, saatiin ihan hyviä pätkiä, mutta olisin voinut tehdä toisella kierroksella vielä motivaatiopätkän pallo kädessä. Aika vaan loppui kesken eikä ehditty. On niitä parempiakin treenejä ollut. Se harmittaa kaikista eniten kun ei ehditty tekemään mitään lyhyttäkään motivaatiopätkää loppuun ja palkkaamaan oikein kunnolla.

Käytiin jäähdyttelylenkki ja otin Liinun autosta. Jossa se oli huutanut ainakin kaiken sen ajan kun mä olin kuuloetäisyydellä. Se oli aivan täpinöissään ja mietin että odotan ohjatut ryhmät ja otan sen kanssa sitten pientä agijuttua. Laitoin lenkin jälkeen Ransun autoon ja katseltiin ovelta Liinun kanssa toisten treenaamista. Tehtiin vähän sivulle tuloharjoituksia ja kontaktin pitämistä. Ihan ok typy. Sivulle se tulee heti ilman seinää miten sattuu, joten jatketaan nyt seinän vierellä ja siirrytään vähitellen kauemmaksi? Liinulla oli kova into päästä halliin.

Päästiinkin sitten ryhmien välissä ottamaan vähän hyppyä ja putkea. Liinu taisi olla hallilla tokaa kertaa, edellisestä kerrasta on sen 5kk. Otettiin hyppyä, heitin tennarin hypyn (20cm) yli ja Liinu perään. Olin n. 2-3m päässä hypystä, kauempana en uskaltanut jos se vaikka keksii kiertää koko esteen. Otettiin vähän eri kulmia myös. En tiedä missä vaiheessa Liinu on oppinut palauttamaan pallon mulle mutta niin se nyt vaan jostain syystä teki. Ehkä se oppi kun kerran olohuoneessa heittelin koirille lelua ja vaadin tuomaan mulle käteen asti? Mulla oli muutama nakki vielä taskussa ja tehtiin takaakiertoja. En myöskään niitä lähettänyt kovin kaukaa kun ei olla tehty aikoihin - ettei tulis virheitä. Koko ajan meinasi hajut viedä pientä nokkaa ja piti usein kutsua luokse. Taisi olla vähän kisojen ja edellisten treenien jäljiltä hallissa hajuja?

Putkella oli enemmän ongelmia, Liinu ei malttanut/osannut sitä hakea joka kerta hyvin. Putki oli U:n mallisena A:n alla ja pari kertaa Liinu hyppäsi putkenpainon yli sinne putken ulkopuolelle ja juoksi sieltä A:n alta. Kerran se palasi putkella takaisin kun tein takanaleikkausta putkella ensimmäistä kertaa. En tullut edes ajatelleeksi ettei olla tehty aiemmin ja ettei se välttämättä kestä sitä. Tätä se on kun on toinen koira jolle tuollainen ei yleensä ole mikään juttu ja sitten kun tekee toisen kanssa ensimmäistä kertaa niin olettaa että sekin osaa. Varsinkin kun nuo putkeen menot oli vähän muutenkin huonoja. Voi johtua sekin siitä että ajattelin Liinun olevan Ransu ja hakevan putken samalla tavalla ja yhtä niukalla ohjaamisella. Vaikka putki on este jossa Liinu on päässyt eniten tekemään virheitä ja musta tuntuu ettei sille ole ihan vesiselvää se putken hakeminen. Toisinaan se hakee sen oikein hyvin ja toisinaan se ei tunnu ollenkaan katsovan eteensä vaan juoksee milloin mihinkin putkenpainoihin pahki. Ne pinnit... pitäisköhän muistaa pakata nekin treenireppuun? Ei ne siellä keittiötokossa yhtä tärkeät ole.

Liinun agitreenien lopuksi tein sen kanssa vielä pari saksalaista ja jokusen suoran hypyn. Jätin sen hypyn taakse istumaan ja menin siivekkeen kohdalle lähettämään. Joku sille on opettanut paikalla pysymistäkin koska se yllätti mut istua tököttämällä lähtölupaan asti paikallaan ja tillottamalla vaan mua silmiin!? Aijai mikä pätevä typykkä :) Liinulla oli taas kivasti vauhtia ja meininkiä, oi että odotan mitä meistä vielä tulee. Kunhan tuo into vaan ei katoa mihinkään...

Käytiin pieni jäähdyttelylenkki ja alkoi tihkuttaa vettä. Ajattelin että kun ulkokenttä oli tyhjä ja Lillukkaa väsytetty että nyt on hyvä ottaa vielä vähän näyttelyharjoitusta. Oho sekin meni hyvin! Sain hölkätä ja Liinu ravasi vierellä! Ja yllättävän hyvin ravasikin, siis alussa se ei hoksannut että meidän on tarkoitus kiertää kehää ja törmäili mun jalkoihin mutta sitten se muisti senkin. Kiva juttu kun sain sen ravaamaan niin helposti mun vierellä vaikka mä hölkkäsin. Se täytyy siis näyttelyssäkin väsyttää ensin että se malttaa ravata ja esiintyä rauhallisesti. Lillu tuntui heti hoksaavan kun pysähdyttiin ja siirryin sen eteen että mä odotan sen seisovan nätisti. Oli jo hämärää joten en nähnyt miten se lopulta seisoi, mutta kehuin kuitenkin. Ravatessa se haluaa yhä tuijottaa aika paljon mua kohti, mutta olin niiiiin tyytyväinen siihen että se ylipäänsä ravasi kun minä hölkkäsin, että en jaksanut murehtia sitä että välillä pitää katsoa minua. Kyllä se katsoi eteenpäinkin ja toivottavasti näyttelyssä on edessä jotain mikä kiinnittää huomion. Toisaalta sitten se alkaa herkästi vetää ja sekään ei näytä hyvältä.

Sittenpä oltiinkin aika kypsät lähtemään kotiin ja voin kertoa että suihkukaappi on koirien kylpemisen jälkeen sen näköinen että onko tuonne vielä itsekin pakko mennä...

Liinu pääsi vihdoin oppikoulutukseen!

Ja emäntä päätti lopettaa tuumailun ja ryhtyä toimeen.

Tulin tänään koulusta lyhyen päivän jälkeen ja koirat oli täynnä virtaa. Eilen illalla kävin ensin Ransun kanssa 3,5km pyörälenkin ja sitten molempien kanssa 6km kävelylenkin "pururadalla". No äkkiäkös tuollaisesta pikku hypähtelystä nyt palautuu ja kumpikin oli taas tekemistä vailla. Ransulla on illalla agilitya niin että se saa säästää sinne enimmän intonsa ja energiansa :) Mutta mitäs tuon Liinun kanssa...

...sitä pitäis varmaan pikku hiljaa alkaa kouluttaakin? Sehän on tähän asti saanut olla lähinnä pellossa... No ei nyt sentään mutta sanotaanko niin että se on saanut olla pentu ja opetella arkipäivän tapoja. Nyt alkaa tuntua että sitä vois vähän rassata treenaamisellakin ;) Onhan se toki tehnyt agijuttuja aina silloin tällöin, ja niistä mulla on ollut tarkoitus yrittää muistaa ottaa videota.

Ransun mieliksi tein sen kanssa ensin vähän keittiössä kaukokäskyjä, seuraamista ja seuraamisesta maahanmenoja, seisomisia ja sitä että kun pysähdyn niin tulee perusasentoon. On se innokas poika :) Se muisti vielä mitä "taakse" meinaa, vaikkei olla pitkään aikaan tehty (taakse=sivulle seisomaan).

Vaihdoin koiraa ja ajattelin että nyt Liinu opettelee ensin tulemaan sivulle. Sitten (kunhan sinne asti joskus päästään) se opettelee myös jäämään paikalleen kun lähden siitä sivulta. Tämä tulee olemaan vaikeaa... Sitten alan vaatia siltä seuraamista, sehän kyllä kulkee vierellä namin imussa sillain "ilmavasti". Tai no vierellä ja vierellä; vierellä, etuviistossa, edessä, puolta ja askellajia vaihtaen... Voi taivas kun se tuntuu pieneltä Ransuun verrattuna. Ransulle ei tarvi kumartua antamaan namia jos se istuu, mutta Liinulle pitää.

Sivulle tulohan sujui yllättävän hyvin! Seinän vieressä, käsiapua reippaasti antaen, se tuli jopa suoraan istumaan ihan kelvolliseen paikkaan. Joku toko-pilkunviilaaja olis löytänyt huomautettavaa varmaan ihan kaikesta mutta kun mua ei ole vieläkään se tokokärpänen purrut. Niin saan tehdä sillain rennosti :P Mä tietysti olin hölmö enkä malttanut lopettaa siihen vaan ajattelin että otetaan nyt muutama toisto. No niinpä niin, kylläpä kannatti. Suoritukset vaihteli ja ilman seinän apua Liinu jäi kauas tai tuli melkein poikittain. Kyllä se siitä! Pidetään tänään vielä toiset köksätreenit, tuo oli ilmeisesti yllättävän rankkaa koska hetken päästä pikkulikka oli kieli pitkällä väsähtäneenä. Hain jo kamerankin kuvaamaan että nytpä laitetaan meidän treeneistä (ja meidän sairaanhienon värisistä keittiön kaapinovista) todistusaineistoa, mutta sitten tuli ilmeisesti kummallekin ramppikuume eikä homma sujunut enää yhtä hyvin. Eli se video päätyy arkistojen kätköihin... Voipahan sitten joskus nauraa sille kun Liinu tulee hienosti sivulle :) Niin, kyllä se vielä joskus tulee, ilman käsiapua, ilman seinää, suunnilleen suoraan, suunnilleen oikeaan kohtaan, ja malttaa pysyä siinä senkin jälkeen kun on ekan palkan saanut. Kuulostan tosi uskottavalta ja tokoharrastajat (ja Liinun kasvattaja?) varmaan repii pelihousujaan :D Pitäkää mielessä että Ransu on opetettu samalla mentaliteetilla ja sehän on aivan pätevä poika, ja juku miten innoissaan se on meidän "tokoilusta" kun saa käyttää vähän omaa luovuuttaankin!

Päivän saldo: 2 x kielto kepeiltä

Olipas piirinmestaruuskisat. Olin itse aamupäivällä kahdella radalla työntekijänä ja vielä siivousporukassa omien kisaamisten jälkeen. Hain Ransun ja Liinun keskellä päivää kotoa ja vaihdoin kevyemmät kuteet niskaan. Lähdin luottavaisin ja toiveikkain mielin - mulla oli tavoitteena luva tähän meidän syys-kisakauden alkuun. No eipä tullut luvaa, mutta ei ne radat nyt ihan peestä olleet silti.

Eka rata oli agilityrata ja nollaradan lisäksi (tai sen edellytyshän tämäkin on) tavoitteena oli että etenkin puomin alasmenokontakti on hyvä. Ei siitä virhettä otettu, vaan ihan ok Ransu siihen jarrutti. Ei siis pysähdy, enkä sitä vaadi, mutta otti sen kuitenkin kuten treeneissäkin. Mä tiesin odottaa Berglundilta kivoja ratoja, ja aika jännät radat oli. Sopivan vaikeat/sopivan helpot ja sai ohjatakin. Jotain kertoo kuitenkin ratojen sopimisesta itse kellekin se ettei agilityradalta tullut yhtään nollatulosta. Niin että se meidän eka nollavoitto oli keppien kiellosta kiinni tällä kertaa!

Ennen radalle lähtöä Ransu "kaivoi nenää", rapsutteli ja teki muutakin oheistoimintaa. Mun piti asetella se lähtökuoppiin ja tiedän että siinähän se vikaan meni. Tiedän, että Ransu loukkaantuu siitä kun joudun sitä komentamaan etenkin ennen radalle lähtöä topakasti. Me vain on ajauduttu sen suhteen vähän umpikujaan, koska se ei pysy lähdössä joten sille on pakko olla topakka. Jos sanaa menee ns. perille, sillä lopahtaa into radalle lähtöön. Yleisöstäkin kuului jo naurua kun se lähtökuopissa vaan kaivoi tassulla kuonoa ja rapsutteli korvallisia. Mun piti ihan älähtää sille että nyt mennään, ja sitten mentiin, mutta vauhti ei päätä huimannut. Ehdin toki ohjata sen ansiosta hyvin, mutta olihan se ärsyttävää käyttää tiukkaa äänensävyä radalla. Muuten pakka olis levinnyt ihan täysin. Ransu oli vähän sillain että "minä teen omaa tahtiani" tein minä mitä vaan mutta siihen oli sopeuduttava. Vähän oli paikoin haahuilumeininki, mutta tiukka komento sai sen takaisin tähän maailmaan, mutta ei sekään vauhdille hyvää tehnyt. Ransun kanssa pitäis päästä radalle niin että sillä on into päällä ja radalla onnistua ohjaamaan niin että voi käskyttää vain tsemppiäänellä. Silloin mennään kovempaa ja korkeammalta.

Nyt se otti kiellon okserin jälkeen kepeiltä. Juoksenteli ihan diipadaapana puoleen väliin keppejä sinne keppien taakse. Mä ärähdin sille nimeltä että "Ransu nyt tänne, kepit!" En mielestäni ollut sen näkyvyyden edessä, pyrin vekkaamaan okserilta parempaa (=suorempaa) lähestymistä kepeille enkä mennyt sörkkimään mihinkään keppiväliin. Mutta toinen ei edes yritä alkaa pujotella! Ei väärin eikä oikein, vaan ei ollenkaan. Kepit meni sitten niin ja näin, paremmat nämä kepit silti oli kuin toka radan. Sitten oli muutamat esteet ja loppusuoralla puomi ja loppuhyppy. Olin päättänyt että puomi mennään kunnolla vaikka miten onkin varmasti niin että Ransu tietää että rata kohta päättyy. Käskytin "ota" ja Ransu hidasti sen verran että tassut koski kontaktia. Puomia täytyy kyllä ottaa nyt treeneissäkin omana esteenään palkan kera.

Toinen rata olikin sitten vielä mielenkiintoisempi. Se sisälsi suoran putken ja 2 muuta putkea jotka mentiin yhteensä 5 kertaa - 4 kertaa peräkkäin ja yksi vielä ennen loppusuoraa. Se video onkin YouTubessa, kiitos tuntemattoman kuvaajan, voin sen linkittää tuonne videolistaan. Ransun kanssa keskusteltiin taas lähdössä pysymisestä, mutta en halunnut pilata tätäkin rataa vauhdin puutteella, koska en tiennyt miten Ransulla riittää into ja tsemppi noin moneen peräkkäiseen putkeen vaikka vauhtiahan siinä saa toki kerättyä. Niinpä lähdettiin (vähän vasten mun tahtoa) lähes yhtä matkaa radalle. Hyvin ehdin kuitenkin ohjata pyöritykset, joissa olis kyllä parantamisen varaa. Mieli teki tehdä niistoja, mutta kulmat oli sellaisia että jos näissä on nyt treeneissä tupattu säännönmukaisesti ottamaan kieltoja niin ei niitä kisoihin mennä harjoittelemaan. Joten tyydyin pyörittämään itseni ympäri ja valssaamaan. Sitten ne putkihässäkät ja suorasta putkesta 90 vienti kepeille. Toppuutin Ransua minkä tohdin, että saisin sen oikeasti melkein pysähdyksiin ennen keppejä ja siitä sitten nokasta viemällä kepeille. No ei mennyt ihan niin, Ransulla kävi ehkä kuononmitta keppien takana, ei edes välissä, ja kieltohan siitä tuli! Eli niin oli loistavaa keppien hakemista tälläkin radalla. Juku että mua sapetti. Muuten oli taas puhdas rata, vaikka ajassa me ei kyllä nyt oltais pärjätty luvalle asti, koska kirkkaimmat sijat vei älynopea kelpiekaksikko. Mun piti tehdä okserin jälkeisellä hypyllä persjättö, mutta unohdin ja niinpä oli hyvä että meillä on niin hyvin hanskassa toi takanaleikkaus ;) Hehheh onneksi se toimii ainakin hätätilanteissa - ei vaan on se parantunut kun sitä on joutunut joitain kertoja vähän ex-tempore käyttämään.

Ransun loppusuorasta olen tosi ylpeä, nimittäin sen takanaleikkauksen jälkeen ne viimeiset esteet se menee aivan eri kyytiä kuin mitä siihen asti. Ja ne kolme vikaa hyppyä... Hieno eteenmeno, komeat loikat ja hienosti passautetut askeleet! Upea Ransu <3

Niin että mitä jäi kisoista käteen? Kokemusta ja kolmas sija agilityradalta. Ja monta treenin aihetta!!! Tuo lähdössä pysyminen on vaikein ja pahin. Kepit se on kyllä hakenut viime aikoina paljon paremmin, niihin luulin että pystyn sentäs luottamaan. Mutta lähtötilanteisiin en pysty ja niihin me tarvitaan nyt treeniä ja joltain viisaammalta vähän vinkitystä että miten me niitä treenataan niin että siellä pysytään kun käsketään mutta motivaatio ei laske. Ransu lähtee radalle ihan eri höökillä kun se saa vähän törkeillä lähdössä... Mutta kun minä en halua että se törkeilee lähdöt. Kepeille me tarvittais lähinnä vauhtia, mutta sekin on vaikea pala, miten sitä niille sais. Heti kun on palkka kädessä, pötkäle vetää ne tosi hyvin. Ehkä pitäis kokeilla jättää namipalkka keppien jälkeen ja aluksi vaikka näyttää että se on siellä, sitten laittaa kepeille namia näyttämättä ja kun pujottelee loppuun niin sieltä se löytyy? Treeneissä siis, ja ei joka kerta. Voisko sillä lailla saada sen pujottelemaan nopeammin kun on optio että siellä saattaa odottaa jotain? Jos vielä jättäis jotain huippua, kuten alatoopia? Nykyään kun palkkaan kepit lelulla itse... jos palkkaan keppien jälkeen siis.

Sekin jäi käteen, että meidän kesän omat ratatreenit on tehneet tehtäväänsä. Sen lisäksi on tehty muissa, ohjatuissakin treeneissä ratoja, kokonaisia ratoja, ja se näkyy nyt mun ohjaamisessa. Oon kehittynyt siinä että pystyn pitämään pakan kasassa koko radan. Rata ei ole enää vain yksittäisiä esteille viemisiä ja tilanteiden pelastamisia ja huomaamista että on itse ajautunut aivan väärään paikkaan. Oon ehkä myös kehittynyt rataantutustumisissa vaikka treeneissä niihin kuluukin aikaa enemmän. Tänään 5min riitti ihan hyvin. Ajan sijaan olennaisempaa on mun mielestä miettiä mitä siellä rataantutustumisessa miettii, kuin että kauanko menee yhteen läpikäymiseen ja suunnitteluun aikaa ja onko se liikaa. Ransu on oppinut myös tekemään kokonaisia ratoja, ja samoin sillä pysyy mun mielestä paremmin pakka kasassa. Talvella oli hyödyllistä ja pakollista treenata yksittäisiä asioita (siihen Dogness paikkanakin sopi hyvin), kentällä nyt kesällä taas on ollut oivallista rakentaa ratoja kun on tilaa ilman tolppia... Nyt jatketaan ratatreeniä, uskoisin ainakin niin, ohjatuissa treeneissä ja jos ei niin omalla ajalla sitten. Omalla ajalla vahvistetaan puomia ja otetaan lähtötilanteet treenin alle - kunhan saadaan idea siihen miten se tapahtuu käytännössä. Nyt on ennen joulua suunnitteilla vielä monet kisat, joten kisataan siis nyt aktiivisemmin kuin kesällä. Luulen että sopii Ransullekin - viileämmät ilmat nääs :)

Lähdin luottavaisin mielin kisaamaan, ja keppien haku tuotti mulle nyt sen pettymyksen. En ota sitä niin vakavasti mutta nuo lähdöt, lähdöt, lähdöt...

Liinun yöpostaus

Liinu halusi että kirjoitan senkin kuulumisia, topakkana tyttönä se oli sitä mieltä että tämä on senkin blogi ja siitäkin pitää kirjoittaa jotain vaikkei se kisaa eikä käy säännöllisesti agitreeneissä :)

Tässä kohtaa ohjaajalla on pieni itsetutkiskelun paikka, miksei Liinu ole tehnyt viime aikoina agilityn suhteen juuri mitään. Eräs seurakaveri oli tosin sitä mieltä ettei 9kk ikäisen kakaran kanssa ole tarpeen tehdäkään agilityn suhteen mitään, "että antaa lapsen kasvaa rauhassa". Tottahan sekin on.

Yhtenä yönä (juu älä vaan katso mihin aikaan tämäkin teksti lähtee näppikseltä, samoin kuin edelliset kuvat) harjoiteltiin molempien kanssa kaikenlaista pientä - keittiötreeniä kirjaimellisesti. Ihan perus istumista, maahanmenoa ja seisomista. Kyllä tuli Ransuunkin vauhtia kun oli kilpailuasetelma. Pitäähän sitä näyttää olevansa se parempi ja taitavampi. Liinu on kyllä ihan omaa luokkaansa tuossa nopeudessa, se putoaa maahan välillä niin nopeaa että Ransu jää armotta toiseksi. Ransun pitää aina joskus miettiä sekunti (tai pari) istunko vai en, mutta Liinu ei paljon ajattele vaan lättää sen peffan maahan. Kun kerran makkaraa on tarjolla, ei edes voi olla kahta vaihtoehtoa!

Aloiteltiin perusasento-harjoituksia. Pari kertaa olen aiemmin namilla houkuttelemalla ohjannut Liinua sivulle, mutta eihän se siihen ole istua oikein osannut saati pysyä oikeassa kohdassa. Se kun niin paljon mieluummin olis jossain kohtaa mun edessä ja tarjoais maahanmenoa. Opetan sen kiertämään selän takaa kuten Ransunkin, ja miten se onkin erilaista opettaa Liinulle kuin Ransulle, vaikka Ransu oli 4kk kun sen kanssa opeteltiin sivulle tulo. Ransu sai samalla paikalla olo (tai ainakin kauempana pysymis) harjoituksia, jätin sen istumaan ja menin itse keittiön oven viereen seisomaan ja houkuttelemaan Liinua sivulle. Välillä nakkasin Ransulle makkaranpalan hyvästä käskyn noudattamisesta. Saa nähdä onko mulla hiuksia päässä enää sitten kun yritän tehdä tuota toisin päin... Siis että Liinu malttaa istua 3m päässä kun pyydän ihanat Gouterit kädessä Ransua tulemaan sivulle :)

Pakko oli mennä tuohon oven viereen, ettei Liinu saanut mahdollisuutta yrittää vinoon tai poikittain tai mitä tahansa muuta mieleen tulevaa kuin mitä minä tarkoitan. Siinäkin sai tehdä hiki hatussa töitä ja venyttää pinnaa että sai sen pysymään suunnilleen tassut suunnilleen varpaiden kohdalla - istumassa, ei makuulla, ei seisten, ei jumpaten näitä kolmea eestaas. Ja pitämään kontaktia minuun edes hetken, ei makkaraan.

Harjoituksia pitäisi jatkaa, ja kärsivällisyyttä täytyy olla mukana. Onhan se kyllä hauskaakin kun kaksi ahnetta nappisilmälakritsinokkaa katsoo silmiin ja odottaa että pyydät tekemään jotain. En tiedä viitsisinkö itse vaivautua nakkien tai leikkeleiden takia ;) Liinun kanssa pitäisi vaan enemmän tehdä asioita kahdestaan, mutta siinähän sitä sitten tulee kun talvella alkaa käydä omalla ajalla agitreeneissä sen kanssa.

Se on muuten rautamaha ollut kuralla tiistaista asti! Tiistaina se päästi ihan suoraa ruikulia matot, tienposket ja perskarvat täyteen. Pyykkikone on saanut laulaa ja pestä mattoja, ja suihkukaappi on tullut likalle tutuksi. En tiedä mitä se on syönyt, mutta jotain se on ulkoa pistänyt suuhunsa, koska tähän asti se ei ole ollut edes pikkuisen löysällä ikinä. Ja ruokinta ei ole muuttunut. Annoin sille heti tiistaina Ransun resepti-ripulilääkettä (enkä alkanut pelleillä minkään Canikurien kanssa), joka Ransulla tehoaa kahdessa päivässä AINA. Mutta Liinupa onkin eri tyttö ja päästi vielä perjantainakin aika pehmeää tavaraa. Kiinteää mutta ei normaalia. Jos ei maanantaihin mennessä ole normaali niin sitten alan huolestua, vaikka yleisvointi ja jaksaminen on normaalit.

Itsekin se on yrittänyt hoitaa mahaansa syömällä Ransun oksennuksia (poitsu on vähän hotkinut siipiä ja sitten oksennellaan monta päivää liian isoksi jääneitä luunpaloja - ja pestään mattoja vähän lisää) ja napsimalla kissojen vessalaatikosta pellettejä. Jep jep, mulla on ollut kiva ja haiseva viikko noita sotkuja siivotessa. Eikä vain koirien takia, koska Dora on herkutellut meidän sisäkukilla ja oksennuksesta päätellen kukkamullallakin ja sen seurauksena alkuviikosta oli vähän sohvan pesuakin... Puhumattakaan viime viikonlopusta kun kissat ja Liinu yhteistyössä hajotti komposti-roskapussin ja ruokaili meidän ihmisten jäljiltä broilerin luita ja levitteli samalla ohimennen pelletinpurut pitkin keittiön lattiaa. JA MATTOA!!!

Uusista lenkkeilymaastoista :)

Kuvat suurenee klikkaamalla - tää sivu ei aukeais varmaan ikinä ellei näitä olis vähän pienentänyt...

Varaslähtö!!!

 Liinu on haamu :O)

 Niin kauniita <3

 Pupujussit ylä- ja alapuolella :)

 Onneksi on sarjakuvaus; kiihdytys...

 ...hyökkäys pikkulikkaa kohti...

 ...Liinu väistää törmäyksen...

 ...näyttää vähän yllätetyltä...

...ja Ransulla vauhti ei hidastu tippaakaan!

 Liinu: "jumantsuikka nyt äkkiä karkuun! Se tulee taas!"

 Jarrut pohjaan!

Ei auta - KOLARI!

 Ransulla on hauskaa :)

 Ensin löytyy vähän pienempi kivi...

 ...sitten vähän isompi kivi (kaikki kiviposeeraukset otettu mun naaman korkeudelta)

 Luonnon oma hardcore-este.

 Jompi kumpi kertoi hauskan jutun?!

 "Mamma, kato mitä mä löysin! Tää on kivi mun makuun!"

Kuvassa alinna vasemmalla: pahaa-aavistamaton Liinu...

 "Viimeinen ylhäällä on mätämuna! Eikun Liinu!"

 Varmaan oli hyvät maisemat.

Kisakausi on alkamassa...

Eilen oli ohjatut agitreenit. Liinu huusi autossa kuin syötävä ja Ransu näytti taitojaan radalla :)

Oon ollut flunssassa viikonlopusta asti ja se tuntui kun oli juossut kaksi kertaa putkeen radan läpi koiran kanssa (onneksi Anttu armahti mut sen jälkeen ja jätettiin loput voimat sunnuntaiksi). Rataantutustuessa tuntui, että mitään erityisen pahoja kohtia radalla ei ollut, vaan se oli sellaista perusmenoa jossa piti kiinnittää huomiota kontaktiesteiden lähestymiskulmiin jotka äkkiä katsottuna näytti ok:lta mutta todellisuudessa linjoja oli syytä vähän korjata. Lisäksi perus (onko aliarvioivaa sanoa perus?) takaakiertoa, päällejuoksua ja valssaamista. Anttu kysyi rataantutustumisen jälkeen että onko kaikki selvää vai onko jotain kohtia mistä haluaisi kysyä. Totesin vaan että "sittenhän sen radalla näkee mennessään että mitä kaikkia arviointivirheitä sitä on tällä kertaa tehnyt..." Rataantutustumisesta tuli mieleen, mä käytän treeneissä siihen eka kierrokseen ehkä liian kauan aikaa verrattuna siihen mitä kisoissa on käytettävissä. Toisaalta parempi yksi kerta kunnon tutustumista kuin neljä kertaa radan läpikävely sen tarkemmin miettimättä? Jos se rata vaan jää mieleen yhdestä kerrasta...

En onneksi ollut tehnyt pahemmin arviointivirheitä, kepeille vaan ajattelin valssata edellisellä hypyllä mutta enpähän ehtinyt niin tuli sitten harjoiteltua takaaleikkausta kepeillä. Aika hieno jätkä, aloitus oli kyllä vähän epävarma ja meinasi tulla kepeiltä ulos kun ihmetteli että kuussa vai maassako se ohjaaja on. Jatkoi kuitenkin sitten itse oikein kun tulin vierelle ja menin hieman ohi. Toisella kertaa leikkasin lähempänä takaa, ja Ransu meni paremmin. Kuulemma vieläkin pieni epävarmuus, sai vauhtia ja varmuutta siitä kun minä menin edelle. Ransu tarvii mut siinä keppien lähellä että se jaksaa (ja joskus myös malttaa) pujotella ne loppuun asti. Etenkään kepeillä sitä ei voi jättää tekemään niitä yksin, sillä ei yksinkertaisesti riitä motivaatio mokomalle esteelle.

Alussa (tässä vaiheessa oikolukiessani tätä huomaan että tekstin jäsentely on viimesen päälle!) jätin Ransun istumaan, se nousi seisomaan ja hiipi perään. Palasin pari askelta kieltämään ja asettauduin kaikessa rauhassa seisomaan aikomaani aloituskohtaan. En tehnyt mitään, käsi oli yhä koholla, katse koirassa, suu kiinni, ja Ransu päätti itse että nyt mennään! En ollut vielä edes henkäisemässä "hyppy" kun se jo loikkasi kohti. Katsoi mua voitonriemuisena mutta - häh häh hää - joutuipas palaamaan nöyrin mielin takaisin alkuun. Sitten malttoi odottaa niin kauan että sai luvan lähteä radalle. Eka radalla Ransu mokasi pituudella, joka voidaan sikäli laskea mun mokaksi että me treenataan pituutta nykyään tosi harvoin. Se siis otti keskimmäiseltä palikalta vähän lisää vauhtia, ei siis muistanut/hoksannut/tai jotain että niistä kaikista hypätään yli. Olihan toki niinkin että pituus oli vähän niinkuin seinää ja seinän vierellä olevia tavaroita kohti ja minä irrottauduin sivusuunnassa pois jo ennen kuin se ehti lähtemään loikalle. Eli siis tärkeä muistutus ohjaajalle, että vaikka nyt on tehty aika paljon monen tasoisia ratoja niin niissä on ollut lähinnä hyppyjä, putkia, kontaktiesteitä ja kepit. Huomaako joku muukin, että agilityssa on muitakin esteitä kuin edellä mainitut? Siispä voisi välillä omissa treeneissä tehdä niitä muitakin esteitä, veikkaanpa että okseri on toinen jota se ei ole muistaakseni nähnyt talven jälkeen, että tuleeko heti esteen eteen tullessa mieleen että siinä on kaksi rimaa ja vaatii pidemmän hypyn. Kapasiteetista se ei ole kiinni, talvellahan Ransu meni lähes paikaltaan okserin väärästä suunnasta ja samantien perään oikeaan suuntaan, ja pituudenkin se meni heti toisella kerralla kuten pitääkin.

Noh, pituus otettiin lelun kanssa uudelleen pari kertaa ja toisella radalla sen kanssa ei ollut ongelmaa. Toisen radan ainoa moka tapahtui siinä, että A:n jälkeen käännyttiin hypylle takaisin menosuuntaan, ja vielä takaakiertona. Olin vähän myöhässä ja törmäsin Ransuun siivekkeellä kun lähetin sitä takaakierrolle. Ei ollut reilusti tehty koiraa kohtaan, ei. Ja siitä olis voinut kisoissa tulla kyllä virhe koska oikeastaan meidän törmäyksellä oli aika iso rooli siinä että Ransu lähti takaakierrolle. Sekin kohta meni eka radalla hienosti.

Puomi oli myös hyvä, vauhdikas ja ainakin alasmenot otettiin hyvin ja ilman palkkaa. Päätin että rataharjoittelussa se palkka jää tästä lähtien pois. Vain yksittäisenä puomina treenatessa odottaa palkka alasmenon jälkeen. Eihän Ransu siihen pysähtynyt, mutta ottipa kontaktin! Ja ottipa muuten hienon A:n kontaktinkin mennen tullen! Puomin ylösmenoa en nähnyt kun radalla oli putki-puomi -erottelu. Hah hah sanoinkin Antille että ei varmana ole mitään ongelmaa saada sitä puomille tuollaisessa tilanteessa kun puomia on niin treenattu ja se on kiva, että putkeen en olis sitä varmaan ens yrittämällä saanutkaan :P Katsotaanpa vaan kun näin sanon niin sunnuntain radoilla on U-putki puomin päässä ja puomille pitäis viedä mutta mä hyllytän putkeen...

Ransu oli treenin jälkeen palkatessa aivan täpinöissä. Se tärisi koko koira kun se oli niin innoissaan milloin heitän pallon sille. Toka radalle sain muuten määräyksen mennä pallo kädessä, että josko sillä saisi Ransuun vauhtia ja motivaatiota kasvatettua. No voin kertoa että kepeille tuli ainakin selvästi vauhtia lisää ja tuntuu että muutenkin. Ransu on niin ihana kun sille on oikeasti vaan tärkeintä se että se saa tehdä mun kanssa yhdessä. Ja sille hyvä palkka on se kun se huomaa että olen oikeasti siihen tyytyväinen ja iloinen ja silloin se kiihtyy tuosta pallostakin aivan uusiin sfääreihin. Ransulle on niin tärkeää se että se onnistuu ja tekee oikein mulle asioita :) Mä alan tästä lähtien sanoa kun joku moittii ettei sillä ole motivaatiota/vauhtia/moottoria/mitä tahansa, että ei niin tähän lajiin kun se tietää paremmasta - paimennuksesta ;) Tyhmäkin sen näkee kun mennään paimentamaan, että sillä on siellä hyvä into ja yhteistyöhalu päällä, eikä se siellä tarvi etukäteen hetsaamista tai pallon heittelyä palkaksi, mun huomio on sille siellä parasta palkkaa mitä se tietää.

Agilityssakin me aletaan mun mielestä olla aika hyvä ja pari, pystytään vaikka mihin kun saan Ransun innostettua mukaan enkä mokaile itse :) Luottavaisin mielin siis sunnuntain kisoihin, vaikka totuus on se että 2kk sitten otettiin viimeksi yksi ainokainen startti, sitä ennen oli kisataukoa 3kk. Eihän se mikään etukäteen annettu selitys ole tulevan viikonlopun tuloksille, mutta koiran pitäis olla kunnossa, kesän treenit on tehnyt meille hyvää ja nyt syksyllä vasta startataan kunnolla taas meidän kisakausi - tällä kertaa KPKK:n riveissä :)

Virheestä ulos!

Päästiin kahden viikon tauon jälkeen agitreeneihin tänään. Johanna oli vuorossa vetämässä meille treenejä ja olikin tuonut ihan mielenkiintoisen radan. Ei erityisen vaikean, mutta radalla oli pituutta 27 estettä, joitain ansapaikkoja ja muita ajattelemisen aiheita. Pääpointti treeneissä oli kuitenkin se, että jokainen vuorollaan lähtee tekemään nollarataa ja menee niin pitkästi kuin pääsee ilman virhettä. Virheen jälkeen ulos ja seuraava, kunnes tulee taas oma vuoro. No meitä oli vain kolme koirakkoa joten eipä siinä kovin kauaa ehtinyt huokaista ennen kuin oli taas oma vuoro...

Me keskusteltiin Ransun kanssa hieman lähdössä pysymisestä. Ransun mielestä mä vissiin yritän edelleen jättää liian kauas ekasta esteestä, koska täytyy yrittää tiettyyn pisteeseen hiipiä perässä jos ei ole topakkana. Senkus mun puolesta muuten hyppäis vaikka suoraan riman takaa ilman vauhtia mutta kun ei siinä ole järkeä ja onhan se hidasta ja raskastakin. Ensin oli kaks estettä suoraan ja sitten takaakierto, mä yritin pitää mielessä että älä jätä koiraa pois näkökentästä ja muutenkaan tekemään yksin sitä takaakiertoa. Muuten hyvä mutta mun suunnitelmat kolmoselle ei toimineet ja Ransu pamahti A:lle. Sain ohjeen ohjata alun hieman eri tavalla. Näinhän me sitten jouduttiin ulos ja vitsailtiin treenikaverin kanssa että tää vissiin menee sillai että "kaks estettä - ulos, kolme estettä - ulos jne." Pari kertaa me taidettiin päästä vain siihen kolmosesteelle kun toisella kertaa mä en sitten käyttänyt koiran puoleista kättä kun ohjasin hypyn yli ja liikkunut itse järkevästi.

Sanoin jo rataantutustuessa Johannalle että mä oon jotenki ihan töttöröö nyt. En yhtään tajunnu kun rataan tutustuin että mitä mä oikeastaan olen tullut tekemään. Pää oli jossain ihan muualla kuin siinä asiassa. Tuntui että ei hittolainen mä en edes opi tätä rataa ulkoa! Puhumattakaan että mulla olis suunniteltuna mitään järkevää ohjausta, koska monessa kohdassa sai ihan tosissaan miettiä että mitä hittoa mä teen että saan koiran tuonne!

Kolmannella kerralla taidettiin sitten jo ehtiä jonnekin 15 esteelle saakka, ennen kuin tuli kielto putkelta. Yhden kerran ehdittiin 12 esteelle kun Ransu otti kesken pujottelun häiriötä. Tai olisko parikin kertaa ottanu siinä kepeillä "vitosen" niin ei muuta kuin pikku breikille. Päästiinhän me sitten hienosti rata loppuun asti, jumantsuikka että sai juosta! Tuntui lopussa että ei mää en jaksa ja miten ihmeessä tää rata meni joten sovelsin, ja se meni yllättäen oikein... En edes tutustunu rataan niihin kolmeen viimeiseen esteeseen kun ajattelin että oon ite niin hoopo ettei me edes päästä sinne. Ransu teki about 5 kertaa aivan sairaan hienon sylkkärin, juku että mä olin ylpeä siitä. Kaks estettä oli sillain kulmittain ettei ihan 90 asteen kulmassa kuitenkaan, ja se eka este hypättiin ohjaajasta pois päin ja se toinen piti tulla sitten taas samaan suuntaan. Eli ensin koiran lähetys hypyn yli pois päin itsestä, veto takaisin luokse ja sitten sellaiselle vinosti näkyvälle hypylle sylkkäri (melkein tuli takaakierto) niin voi elämä että olin meistä ylpeä! Siitä sitten vielä putken peräreikään. Sen jälkeen parit hienot valssit niin sai Ransukin mennä sinne A:lle :) Mainioita lyhyitä hyppyjäkin se teki aina kun tarkoitin. Kerrassaan hieno jätkä! Itsekin terästäydyin sitten kun tosiaan pelin henki oli se että ulos joutuu heti virheestä ja totta kai tavoitteena on puhdas rata. Kahdesti mentiin sitten koko rata.

Etukäteen ajattelin että onkohan Ransulle hyvä treenitapa, kun joutuu menemään samaa uudestaan ja uudestaan ja periaatteessa palkka täytyy antaa virheen tapahduttua. Ja se että joutuihan se tekemään ihan hitosti töitä (niinkun minäkin, juoksin paita märkänä) kun mentiin niin pitkää rataa niin monesti. Kerran jäätiin esteelle nro 20 kun Ransu ei osaa - ja mä ohjasin huonosti - kepeillä mun takaaleikkausta. Hienosti se kuitenkin jaksoi, viimeisellä kerralla ehti alkaa vähän nuuhkutellakin mutta hyvin me tsempattiin. Laskeskelin että varmasti mentiin pitkästi toista sataa estettä sen tunnin aikana, ja uskallan väittää ettei meidän normaalitreeneissä kyllä tule sellaista estemäärää suoritettua. Siihen nähden jaksettiin hyvin :) A-esteeltä oli 90 asteen kääntö kepeille ja viimeistä puhdasta rataa lukuunottamatta Ransu loikkasi sivuun joka ainoan alasmenokontaktin. Sitä ei siis laskettu virheeksi kuten ei sitäkään jos olisi rimoja tippunut, vaan kiellot ja hyllyt ja sellaiset oli virheitä joista joutui ulos. Viimeisellä kerralla sitten menin itse siihen kontaktipinnan vierelle (A:n alta meni putki joten ihan viereen ei päässyt) ja viestitin Ransulle että sen pitää malttaa ottaa kontakti niin tulipahan hieno alasmeno!

Vaikka oli aika rankat treenit varmaan sekä koiralle että ohjaajalle, niin oli aika mielenkiintoista tehdä noinkin ja siinä tuli sitten sellainen sisuuntuminenkin että jo on kumma kun en osaa sitä ja sitä kohtaa ohjata niin hyvin että se onnistuu. Ja yllättävän hyvin siinä aina ehti koirakin vähän palautua kun odotti ne kaksi koiraa, vaikka aina se aika ei ollut kovin pitkä kun ne kaksi muuta koirakkoakin saattoi päästä sen 3 estettä kumpikin ;) Mä vitsailinkin etten tarkoita pahalla mutta ettekö vois mitenkään mennä vähän pitempää pätkää...?!

Mulla oli Liinu autossa mukana ja se sai lenkin siinä samalla kun kävin Ransun lämppäämässä ja jäähdyttelemässä. Käytiin sitten vielä koirapuistossa ja mentiin tällä kertaa pienten puolelle ensin Liinun kanssa kahdestaan ja sitten hain Ransunkin sinne. Liinu oli heti paljon reippaampi enempi itsensä kokoisten koirien kanssa, isojen puolella se hyypistelee mun jaloissa ja ennemminkin pelkää isoja koiria kuin uskaltaa lähteä leikkiin mukaan. Pienten puolella se leikki monen koiran kanssa. Ransullekin oli ihan hyvää oppia opetella leikkimään itseä niin paljon pienempienkin kanssa, huomasi että se oli vähän ihmeissään. Mutta uskoisin että parempi nuo pienemmät leikkikamut kun se osaa niitä kuitenkin varoa, kuin isot joiden kanssa tulee rajua painia ja yhteentörmäyksiä. Minnan mielipide oli se viimeksi hieroessa että niillä on osaselitys tuohon jumissa olemiseen.

Tällä viikolla on ollut aivan upeita ulkoiluilmoja, ja tiistaina käytiinkin Ransun kanssa reippaan 10km pyörälenkki. Liinu pääsi vain hihnalenkille, kiitos sen toisen ulkoiluttajan viitsimättömyyden... Otin sitten eilen vahingon takaisin ja käytiin melkein parin tunnin lenkki pururadalla. Matkaa tuli reilu 7,5km ja yllytin niitä oikein juoksemaan :) Itsekin juoksin vähän matkaa pitkästä aikaa ja äkkiä se tuo juoksukunto laskee itselläkin. Nyt ei taas juostaiskaan enää viittä kilsaa yhteen menoon :( Noh asiaan täytyy tehdä korjaus!