Paimentamassa 17.-20.5.

Torstaina aamuyöllä pakkasin viimeiset tavarat autoon ja suuntasin nokan kohti Kuttukuuta. Tiedossa oli ensin FCI klinikkapäivä Ransun kanssa. Tutustuimme uusiin virallisiin paimennussääntöihin ja sitten teimme jokainen vuorollaan esikoeradan harjoituksena. Olen tosi onnellinen siitä, että Suomeen on saatu viralliset FCI:n paimennuskoesäännöt jotka ovat myös Kennelliiton hyväksymät eli muutkin kuin bordercolliet ja kelpiet voivat suorittaa virallisia paimennuskokeita! Minusta säännöt olivat hyvät ja järkevät, ja niiden mukainen kilpaileminen varmasti edistää lampaiden stressitöntä paimennuttamista ja pakottaa koirat työskentelemään hieman isomman lammasryhmän kanssa. 15 lammasta - kuten esimerkiksi esikokeessa on - on taatusti lähempänä oikeaa työtä, kuin 5 lampaan juoksuttaminen niin että koiralla on hullunkiilto silmissä ja touhu muistuttaa enemmän saalistamista tappaakseen kuin rauhallista eläinten käsittelyä.

Ransulla oli 10kk tauon jälkeen homma ensin vähän hakusessa kuten varmasti minullakin, mutta kun päästiin alkuun niin huomasin että taas on talven aikana aikuistuttu ja kypsytty työhön. Seitsemästä koirakosta vain yksi sai suoritettua esikoeharjoituksen hyväksytysti läpi, ja me oltiin Ransun kanssa sen lisäksi ainoat jotka eivät karkuuttaneet lampaita. Ransu vaan väsähti ja sen voima lampaiden silmissä karisi. Olin silti jo tyytyväinen viikonlopun aloitukseen!

Perjantaina pidettiin vapaapäivää, koska schapejen leiri alkoi vasta pe-iltana ja leirin paimennukset lauantai-aamuna. Lauantaina mentiin ensin pyöröhäkkiin, ja siellä muistuteltiin mieleen asioita. Olisin toisaalta toivonut meidän kevään paimennusten alkavan tällä harjoituksella, eikä esikokeen tasoisella suht vaativalla paimennuksella. Noh, Ransu oli oma taitava itsensä ja Liinun kanssa sain jatkaa suoraan siitä mihin jäätiin heinäkuun lopulla. Liinu ei yrittänytkään hysterisoitua, ei pyöröaitauksessa eikä myöskään isommassa aitauksessa (jota myös jhd-aitaukseksi kutsuttiin).

Ransu vähän testaili minua kun harjoiteltiin jhd-aitauksessa iltapäivällä hakuja. Se on selvästi "vasentassuinen", kuten Sinikka asian ilmaisi, koska se lähtee tekemään hakukaarta paljon paremmin vasemman kuin oikean kautta. Videolla se kyllä tekee molemmin suunnin, mutta käytännössä sitten "tositilanteessa" se tekee varmemmin ja mieluummin vasemmalta. Uskon että tätä harjoitellaan heinäkuun leirillä.

Lauantai-iltana olimme aiemmin paimentaneiden kanssa keskenään jhd-häkillä ja Ransu toimi lampaiden siirtäjänä. Lampaita oli siis kaksi ryhmää varikkohäkeissä, ja koska kenenkään muun koirat eivät olleet hakeneet lampaita häkistä eivätkä häkittäneet niitä, se oli mun ja Ransun työ. Haastavaa, mutta kasvatti sisua ja sai Ransunkin kaivamaan itsestään lisää voimaa ja itsevarmuutta peliin. Kun lampaat eivät totelleet pelkkää liikettä ja leikkieleitä (jotka toimivat Ransun kaltaisella kroppakoiralla voimankäyttönä eivätkä suinkaan yrityksenä saada lammasta leikkimään), Ransu murisi ja lopulta haukkuen komensi lampaita! Olin niin onnellinen, että se kehittyi taas sen askeleen, että se oivalsi keksiä uuden voimankäyttötavan. Se ei siis todellakaan purrut, eikä rähjännyt, vaan silkalla komennushaukulla ja tietynlaisella murinalla komensi lampaita. Puremista en sallisi sen enempää minä kuin Sinikkakaan!

Toinen lammasryhmä oli aika helppo siirreltävä, mutta toisessa ryhmässä oli eräs musta lammas (sattui oikeastikin olemaan ainoa musta lammas valkoisten joukossa), vanha uuhirouva, joka tuumasi kaikille muille koirille, että sinä et vakuuta minua ja minua ei oikeastaan kiinnosta liikkua vaan mieluummin keskityn laiduntamaan. Ei se ohjaajista ollut kiinni, koska Liinukaan ei saanut mun kanssa sitä lammasta liikkeelle, muilla koirilla ei vain riittänyt voima sen liikuttamiseen. Päätettiin vaihtaa ensimmäinen ryhmä takaisin, menin Ransun kanssa aitaukseen ja lampaat katsoi sen näköisinä että nyt tuli sellainen koira joka saa meidät liikkeelle. Häkitin lampaat Ransun kanssa ja vaihdoin uuden ryhmän. Videolla on muistaakseni jälkimmäinen häkistä otto ja sen jälkeen tehtyjä hakuharjoituksia. Liinu tekee kuljetusta samalla lammasryhmällä toisella videolla.

 

Sunnuntaina aamupäivällä olimme taas jhd-aitauksella. Ransu teki taas häkistä ottoja pari kappaletta että saatiin lampaat paimennettaviksi. Ne oli niin ihmisvetoisia lampaita, etten päässyt laumalta irti ja Ransu taas oli niin täpäkkänä pitämässä laumaa tasapainossa ettei hakukaarten harjoittelusta meinannut tulla mitään! Liinu harjoitteli edelleen kuljetusta.

Jännittävin hetki alkoi siitä, kun pyöröhäkillä olleet tulivat meidän harjoituksiin mukaan ja Sinikka sanoi että puhuisimme vielä lounaan lomassa muidenkin kanssa FCI säännöistä, mutta sitä ennen Sanna ja Ransu tekisivät vielä malliksi esikokeen! Siis mitä! Mua alkoi jännittää, mutta päätin että mehän suoritetaan se tällä kertaa kunnialla loppuun asti.

Tästä tulee videokin, kunhan saan sen videon kuvanneelta henkilöltä. Esikoe alkaa lampaiden häkistä ottamisella, lampaita on 15 lampaan lauma. Ne kuljetetaan jhd-aitauksen läpi ekalle portille (kaikki portit suljetaan niistä kulkemisen jälkeen) ja siitä sillan yli. Sen jälkeen on 75m pitkä kuljetus pellon halki, portti ja laidunnusosio. Ennen siltaa oleva tilanne ei mennyt ihan ideaalisti, mutta lampaat ei karanneet kuitenkaan. Laidunnuksessa jätin Ransun istumaan lauman luo, ja menin 5-10m päähän hetkeksi. Oikeassa esikokeessa aika on 3-5min, joten mua vähän huolettaa, kuinkahan me mahdetaan se aika siellä pysyä. Koira ei saa tulla ohjaajan luo, siitä tulee virhepisteitä. Lampaidenkin pitäisi pysyä laidunnusalueella, jonka koko on 15x15m. Laidunnusosion lopussa palaan takaisin koiran luo, lähetän sen hakemaan lauman minulle ja palaan samasta portista takaisin pitkään kuljetukseen. Nyt kuljetuksen puolivälissä on tehtävä pysäytys, jonka tekee koira eikä ohjaaja. Kutsuin Ransun sivulle ja lampaat pysähtyivät pari metriä ennen pysäytyslinjaa, joka markkeeraa esimerkiksi tietä jota ennen lampaiden on pysähdyttävä. Laitoin Ransun kiertämään lauman uudelleen minulle, ja jatkoimme kuljetuksen loppuun ja sillan yli. Vielä viimeinen portti ennen viimeistä kuljetusta ja häkitystä. Sinikka sanoi viimeisellä portilla, että nyt saa jo hymyillä, mutta minä ajattelin että ei kuule hymyilytä yhtään kun työt on vielä kesken! Kuljetin vielä lauman häkille, häkitin lampaat ja se oli siinä! Oikeassa esikokeessa koirankin pitää mennä häkkiin ja joko hypätä metrisen portin yli tai ryömiä sen alta, maan ja portin väli on 30cm. Ajattelin ainakin tässä vaiheessa opettaa Ransun menemään alta, koska en ehdi sitä treenata hyppäämään metriä ennen virallista esikoetta.

Niin, siinähän se tulikin. Suorituksen jälkeen tuuletin villisti, koska vaikka se oli vain epävirallinen harjoitus, uskoisin että se olisi mennyt hyväksytysti läpi oikeassa esikokeessa. Sinikka "pakotti" minut ilmoittautumaan kesäkuun puolessa välissä olevaan viralliseen esikokeeseen. Mahduttiin mukaan, ja Ransu tulee olemaan ensimmäisiä koiria Suomessa ja tietääkseni ensimmäinen schapendoes Suomessa, joka yrittää suorittaa esikokeen. Jos tällä kertaa ei onnistuta, niin tänä kesänäkin on vielä myöhemminkin mahdollisuus. Minulle riittää tällä hetkellä tieto siitä, että vaikken paineen alla pystyisikään hallitsemaan kaikkia 16 muuttuvaa tekijää, niin RANSU PYSTYY SIIHEN KUITENKIN!

Mielessäni (ja nyt myös julkisesti) olen todella ylpeä ja kiitollinen Ransusta. Se todisti jo nyt lukuisten rotuharrastajien silmien alla, että tästä rodusta löytyy työominaisuuksia ja kykyä paimentaa. Kasvattaja saa olla myös ylpeä kasvatistaan, joka on todistanut kaikille epäilijöille, mihin Ransusta ja minusta on parina ja mihin tästä rodusta on! Kun sain Paulan ihanan ja kannustavan viestin, sisuunnuin ja ajattelin, että paimennus tuskin on ainoa laji jossa meihin ei ole uskottu! Että vaikka en ole kovin kilpailuhenkinen, niin minähän näytän Ransun kanssa niille mistä päin tuulee. Me on Ransun kanssa löydetty sellainen yhteinen sävel, ettei muulla ole niin väliksi. Ne, jotka nostavat itseään tai koiraansa tai rotuaan muiden yläpuolelle ja arvostelevat toisia niiden alkuperän perusteella, voivat minun puolesta katsoa peiliin ja kysyä mitä sieltä näkyy. Tulokset puhuvat puolestaan, katsotaan sitten muutaman viikon kuluttua saadaanko me tehtyä ihan virallista tulosta. Mulla on halu saada osoittaa schapendoesin paimennustaipumuksia virallisesti, mutta ei nostaa sen perusteella yhtään mitään eikä ketään muiden yläpuolelle.

Muutenkin mulla oli mahtava viikonloppu mainioiden ihmisten seurassa. Tuntuu, että tutustui joihinkin "vanhoihin" tuttuihin paremmin ja siinä samalla löysi uusia mukavia ihmisiä! Kiitokset siis Sinikan lisäksi muille leiriläisille vielä tätäkin kautta.

Sunnuntaina kolmantena aamuna pesin hampaita kahdeksan aikaan, seisoin kiviaidan vierellä, ihan hevoshaan lähellä, ja katselin pellolla olevia luonnonlampia. Linnut lauloi, aamuaurinko oli kaunis, ilma raikkaan vilpoinen, lähettyvillä oli muutamia kanoja ja kukkoja kotkottelemassa, hevoset seisoskeli tyynenä tarhassa. Pari hanhea uiskenteli siellä lammella, kuului vaan luonnon ääniä. Kuinka usein sitä kaupunkilaistyttö saa aloittaa aamunsa jollain niin upealla tavalla? Voi kun se maisema joka aamu olisi yhtä ihana, eikä loisteputkivalaisin pienessä ja ahtaassa vessassa, edessä peili josta näkyy oma aamuväsynyt olemus... Heräsin ensimmäisen kerran kukkojen kiekumiseen neljän jälkeen aamulla, ja tuntui että olisin voinut vaikka nousta ylös ihan pirteänä. Edellisenä iltana olin saanut saunoa yhdessä parhaista saunoista joissa olen koskaan saunonut, pessyt itseni vadilla ja istunut iltaa nuotion ääressä mukavien ihmisten kanssa. Ja päivällä olin saanut kokea hienoja hetkiä paimenkoirieni kanssa. Sunnuntaina iltapäivällä Luontoäiti tiesi tunteeni, viimeisen sata kilometriä taivaskin surkutteli että piti lähteä takaisin lähiöön.

Liinun ekat möllikisat 14.5.

Huh huh mitä kaikkea ehtiikään tapahtua kahdessa viikossa! En ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa blogia, nytkin väsyttää jo valmiiksi kun mietin miten paljon asiaa olis kirjoitettavana ylös. En enää muista 13.5. treeneistä juuri mitään, paitsi että tehtiin jotain tosi helppoa ratapätkää. Jos tämä onneton nettiyhteys koskaan saa ladattua näitä kaikkia videoita joita mulla olis tänne laitettavana, niin ne tulee tänne. Pari treenivideota, möllivideot ja reipas varttitunti hienoa paimennustyöskentelyä. Voin vaan sanoa että älkää ainakaan sekaantuko Saunalahden liikkuvaan laajakaistaan, mainoksesta huolimatta niitä stoppeja ja hidastuksia tulee ja u s e i n.

Treenit oli hauskat, ja maanantaina sitten kokeilemaan möllikisoihin osaamista. Radat ei olleetkaan niin yksinkertaiset ja ainakaan miltä näytti päälle päin. Tai sitten vika oli koirakoissa eikä ratojen vaikeudessa... Lähes jokainen koira otti kiellon tuossa möllien radalla puomilta. En oikein ymmärrä miksi, mutta niin myös Liinu. Liinu meni radan kuitenkin muuten oikein hienosti, ja lopulta voitti mölleissä mini-medit (kisasivat samassa "luokassa")! Liinu, mun taitava pikku-agitypykkäni <3 Ihan hieno aloitus "kisauralle".

Treeneistä:

Palkinnotkin oli hienot, kuvassa vain pokaali ja ruusuke, mutta saatiin myös purutikkuja, pipo ja talutushihna.

Voittaja :)

Poseeraten

Liinun radasta en enää näin jälkeen päin osaa kommentoida juuri mitään, paitsi olishan sen sylkkärin voinut koiralle opettaa kunnolla ennenkun kokeilee sitä möllikisoissa... ja olis toisaalta voinut  myös pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja valssata kolmanneksi viimeisen hypyn jälkeen. Ransun rata nyt meni niin pelleilyksi, ettei sitä nyt niin erityisesti viitsi edes muistella... hauskaa meillä oli, ja Ransu meni varmasti omasta mielestään justiin oikein! Eikö se ole pääasia? ;) 

Vielä kuva nauravasta Ransusta:

Kuvia FCI klinikkapäivältä

Kuvat on suunnilleen päinvastaisessa järjestyksessä lopusta alkuun... mutta mitäpä tuosta? Kiitos kuvaajalle, kuvat nappasin Kuttukuun Facebook-ryhmästä, kuvien lisääjä (ja kuvaaja?) Merja Chukwu.

 

Pitkä kuljetus.

Lampaat juuri otettu häkistä ja ensimmäinen kuljetuspätkä on alkamassa.

Laitan Ransua takaisin lauman taakse.

Paimennus on rankkaa puuhaa! zzzZZZzZ...

Paimenen koira kulkee paimenen takana! Alussa menossa häkistä ottoon.

Lampaat juuri otettu häkistä.

Ransu topakkana "ajaa" lampaita ulos varikkohäkistä.

Valkeakoski 6.5.

Jaahas, mitähän sitä kirjoittais viikonlopun kisoista. Vitsailinkin jo faceen, että ajattelin lähteä kolmea hyllyä hakemaan mutta edes siihen tavoitteeseen en päässyt kun saatiin vaan yks... Sen lisäksi nolla ja vitonen aavistuksen yliajalla. Eli kisat meni tosi hyvin siihen nähden, missä kunnossa ohjaaja oli. Suomeksi sanottuna lönkytteli radat läpi suunnilleen kurat housussa. Mä oon ollut sunnuntaista - tai oikeastaan lauantai-illasta lähtien - mahataudissa ja kuumeessa. Ei siis ollut parhaat mahdolliset lähtökohdat matkustaa 400km suuntaansa agikisoihin (oli meillä tuonne suuntaan muutakin asiaa, vielä en ole niin kyllästynyt tän alueen kisoihin että pitäis alkaa tuolla asti ravata kisoissa) ja koittaa vielä jaksaa tsempata itsensä. Koiralla kyllä oli hyvä tsemppi, mutta videoltakin näkee, että koska ohjaaja on vetelä vaikka yrittää kuntoonsa nähden parhaansa, koirakin on vähän laiskahko.

Ransu oli aivan into piukeana kisoissa, oikein kävi sääliksi sitä kun mä en vaan kerta kaikkiaan jaksanu olla yhtä terävänä. Joten ihan hyvästä tuloksesta huolimatta jäi vähän laimea maku suuhun kisoista, mikä ei missään nimessä ole koiran syy, ratojen syy eikä minkään muunkaan kuin mun oman huonon oloni. Ransulla oli silti radoilla ihan ok etenemät, 3,8-3,9m/s, eli jos tapojeni vastaisesti vähän jossittelen niin olis voitu mennä aika haipakkaa kun mä olisin ollut itse samanlaisessa vireessä kuin Ransu. Videolla meno näyttää sitä paitsi mun mielestä loppukirejä lukuunottamatta vähän hitaalta.

Tehdäänpäs tällä kertaa sitten tällainen lyhyt ja ytimekäs yhteenveto:

- Lähtötilanteet: eka radalla mulla ei ollut enää mitään mahdollisuuksia sijoittua alkuun kuten halusin joten annoin mennä hyllyksi kun oli mennäkseen ja loppuratahan oli taas puhdas, A erityisesti hieno! Muilla radoilla osasin varautua ja jouduinkin kummallakin startilla korjaamaan.

- Puomin alasmenokontakti: Wautsi wau!!! Ransulle 100 pistettä ja ydinluu. Ohjaaja voi olla opetukseensa tyytyväinen.

- Kaarrokset: no eipä niitä pahemmin tullut, ehkä joku valssi jossain ennen pituutta näytti olevan myöhässä mutta venytin tarkoituksella että saisi paremmin vauhtia pituudelle.

- Keinu: suoritti! Ei nopeinta Ransua, mutta sitäkin varmempi.

- A: Toisella agiradalla 3/4 tassua ottaa kontaktin (joo minä olen tarkistanut videolta ainakin kahdesti) ja mä katson putkeen lähetyksen jälkeen tuomaria nousiko käsi - ei noussut, tietenkään.

- Viimeisen radan loppusuoralla en arvannut että tulee niin äkkiä putkesta perään, en jaksanut enää juosta, en ohjaa kolmanneks vikaa hyppyä mitenkään -> kielto ja sinne meni hypärinolla ja samalla tuplanolla ;) Ihanneaikaan oltais hypärilläkin päästy ihan hyvin, tuli jotain 0,7s ylitystä tuosta kiellon korjaamisesta huolimatta.

- Kepit tuntui hitailta. Tosin lämmintä oli +15 että liekö sillä oma osuutensa vauhtiin ylipäänsä? Sehän ei ole vielä paljon, mutta se on paljon enemmän kuin mihin on nyt totuttu viileässä hallissa.

- Etenemät ihan kohtuulliset, nollaradalla sijoitus 10/40.

- Ransu kuului niihin aika harvoihin makseihin, jotka ei tiputtaneet yhtään rimaa...

Noh, video kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa:

Keskiviikon pikatreenit

Keskiviikkona käytiin aamupäivällä kummankin kanssa tekaisemassa pikkutreenit. Liinulla aiheena kaikki kontaktit ja kepit. Ransulla puomi ja kepit. Ransu teki pari kertaa puomin palkan saaden ihan vaan siksi, että se otti kisoissa ihan törkeän hienot alasmenot, ihan kuin treeneissä olis oltu! Ja kepit siksi että ne oli kisoissa niin hitaat.

Liinu aloitti kepeillä, pujotteli aika hienosti, alussa vaan ei malttanut ja otti muutenkin oudosti häiriötä minusta. Kun alkuun päästiin niin alkoi tulla hienoja toistoja, ja otettiin toinen ohjuri pois. Nyt on yksi väli molemmin puolin ilman ohjuria ja kaksi väliä toiselta puolelta ilman ohjuria. Ensin hidasti hieman vauhtia siinä kohden mutta toistojen myötä ei piitannut enää ohjureiden puuttumisesta. Tällä mennään ainakin seuraavat treenit.

Ransu teki aivan intona puominsa ja keppinsä, pujotteli hienosti, haki esteitä kaukaa kun lähettelin. Puomilla oli mielissään palkasta ja meni lujaa.

Liinu otti keinulla lentokeinun eka kerralla, kuten yleensä puomin treenaamisen jälkeen. Puomia siis eka kontaktina ja se meni hyvin. Keinutkin oli sitten hyviä kun muisti että on keinulla eikä puomilla. A-estettä ja ajattelin katsoa miten ottaa kontaktin jos käskytän viereltä enkä painosta edestä pysähtymään. Loistava likka oli! Otti tosi hienon 2-2. Mun ei tarvinnut yhtään kertaa painostaa pysähtymään, eli jotain asian kypsymistä oli tapahtunut edellisten treenien jälkeen. Siispä koira tarvii näköjään muutaman välipäivän asioiden hauduttamiseen, siinä välillä näkyy aina jotain ihmeitä tapahtuvan kuin itsestään kun saa vähän kypsytellä miten se homma menikään. Liinulla alkaa olla jo aika kivat kontaktit :) Ekat möllikisat on valittuna ;D Ransu saa tosin niissä mölleissä vielä juosta kisaavien radan koska Liinun kepit ei ole varmasti siihen mennessä valmiit.

Se, mihin Liinun kanssa pitää nyt alkaa kiinnittää huomiota ja suunnata treeneissä aikaa, on haltuunotot. Se lähti eilenkin hakemaan putken jälkeen jotain esteitä mitkä se näki nokan edessä eikä paljon välittänyt mun näteistä ja ei-niin-näteistä haltuunotoista. Kauheilla kaarroksilla sitten tuli luo. Mua alkoi suorastaan raivostuttaa tuollainen piittaamattomuus siitä mihin kutsutaan niin ei sitten tulla :O Saman voi huomata jo edellisissä treeneissä suorasta putkesta tullessa, sillä on tapa vaan singota suoraan eteenpäin putkesta, vaikka mä pitäisin missä suunnassa ääntä. Mutta eihän se koiran vika ole jos en ite ole sille jotain opettanu...! Raivostutti vaan kun tajusin etten ole noin perustavaa laatua olevaan asiaan panostanu aikaisemmin!

Hyvät treenit oli kuitenkin ja muuten hyvällä mielellä :)

Maxi vs. medi

Koirat kävi sunnuntaina hallilla. Tehtiin pieni pala rataa, joka oli edellisen viikonlopun koulutuksessa ja jota en ehtinyt Liinun kanssa tekemään. Treenasin molemmilla koirilla saman pätkän, Ransulle unohtui puomille laittaa palkka, mutta otti silti hienon alasmenokontaktin. Liinua palkkasin enemmän kontakteilla. Hassu juttu oli, että kun suoritusajoista vähentää Liinun palkkaamiseen käytetyn ajan, noiden suoritusajat oli samat. Rimakorkeudet oli 40 ja 60cm. Sunnuntaina mietin että oonko mä vaan kuvitellut Liinun olevan niin paljon nopeampi agissa kuin Ransun, mutta sitten videoita aikani tuijoteltuani ja treenifiiliksiä muisteltuani tuntui että Liinun on pakko olla jumissa. Se oli innoissaan kuten yleensä ja tekee hyvin. Mutta jokin sellainen tietty säpäkkyys puuttui ja se näkyi vauhdissa, kun jopa ehdin ohjaamaan Liinua. Vai liekö se noiden hengähdystaukojen (=kontaktit) ansiota... ;)


Eilen sitten kävi hieroja hieromassa kummatkin koirat, ja Liinuhan oli niin tuhannen jumissa. Sillä on ollut noita tassuongelmia, onneksi kuitenkin ristikkäisissä jaloissa eikä samanpuoleisissa. Minna kyllä sanoi että niihin vammoihin nähden oli kuitenkin vähän ongelmia (ehkä mun teettämän porrastreenin ja pyöräilyn ansiosta), vaikka mun mielestä kireässä oe nilkassa, jumiutuneessa ve lavassa, kireässä ot pohkeessa ja takareidessä ja kiristävissä selkälihaksissa on ihan tarpeeksi. Eli vähän koko koira oli jumiutunut noiden kolmella jalalla pomppimisten ja nilkutusten takia. Tulipahan taas todistettua että kyllä mä koirani tunnen, ja näen milloin kaikki ei ole ok. Ransusta sanoin vaan hierojalle että mun mielestä se seisoo hieman jalat lantion alla/selkä köyryssä ja lanne oli ihan vähän kireä mutta koirassa ei muuten mitään ja tuokin hyvin lievä jopa Ransun kireydeksi. Ransuhan on ollutkin oma itsensä ja treeneissä vauhdikas. Kylläpä sitä vaan toivois, että koiransa kanssa paljon harrastavat hierottais ja huolehtis siitä lihaskunnosta, ja oikeasti opettelis tunnistamaan niitä merkkejä kun kaikki ei välttämättä ole kunnossa. Ja agility on aika hyvä "kavaltaja", se on niin "epänormaalia" liikuntaa että siinä kyllä paljastuu ainakin Ransun ja Liinun lihasjumit jos vaan haluaa/osaa tarkkailla niitä. Liinu nyt on kyllä ollut lenkeillä muutenkin vähän haluton ja passiivinen, pikkujuttuja ei lenkeillä paljastukaan vaan alkoi se muuttunut lenkkeilykäytöskin vihjailla että olis vähän enempikin hierottavaa.

Back to business ;) Alkuun otin kummankin kanssa muutamat keinut ja A:n erikseen. Ransulla oli kivat kontaktit :) Liinu teki yhden keinun niin että juoksi suoraan päähän, pysähtyi ja keinu läsähti maahan. Ja otti siihen hienon 4-0. Vautsi. Tuollaisia kun tekis aina niin olis ihan täydellinen kontakti! Se malttaa hyvin odottaa kontaktilla jos olen jäljessä (ja veikkaan että niitä tilanteita tulee aika usein) ja nyt harjoiteltiin että otin enemmän ennakkoa että olin keinulla vähän edellä ja vaadin silti pysähtymään. Kaksi kertaa juoksi läpi, huomasi virheensä ja yritti pakittaa takaisin kontaktille mutta keinuhan nousee ylös... En palkannut vaan otin tilanteen uudelleen. Ei voi ehkä ihan vielä sanoa että se varmasti osaa, mutta se ainakin tietää mitä sen pitää tehdä, sitä nyt vaan vahvistetaan ja palkitaan oikeasta.

Eksyinpäs taas aiheesta. Liinu teki muutaman A-esteen ennen ratapätkää, ja edistystä torstaihin oli tapahtunut. Liinulle näyttää sopivan tyyli käydä useamman kerran viikossa treenaamassa (jos omat aikataulut antaa myöten) ja ottaa paljon toistoja. Ransulle toimii vaikka sitten se 2 toistoa ja jos on hyvä suoritus niin huippupalkkaus ja lopetus siihen. Liinulle taas palkka ei ole niin selkeästi "eriarvoinen" eli "oikea suoritus-palkka" ja "huippusuoritus-palkka". Se saa varmuutta tehdä oikein toistojen kautta, Ransu taas tietää niistä kahdesta huipusti palkatusta toistosta että nyt meni oikein. Ja sen jälkeen toistot on vaan turhia vireen laskijoita ja virheitä alkaa helposti tulla. Less is more ja silleen ton Once Moren kanssa... :P

Radalla Ransu oli oma itsensä, se on niin taitava poika lukemaan mun ohjausta josta kyllä varmaan taas olis huomautettavaakin. Kepit oli ihan ok, käännökset aika jees, varsinkin ennen puomia teki tosi hienon käännöksen jaakotukseen. Ransulla oli draivi päällä keinulta niin tein varmaan puolivälistä hyppyjä jaakotuksen. Ransu oli het mainio pötkäle :)

Liinulla oli joku rengas ongelma. Se meni monta kertaa renkaan kehikon välistä samalta puolelta ohjattuna, toiselta puolelta ohjattuna meni renkaan läpi. Kepit oli niiiiin hienot! Yksi ohjuri pois välistä. A:lla huomasin että nyt se tulee niin kovaa ettei varmaan malta/saa pysäytettyä kontaktille joten kiilasin eteen palkkaamaan. En tiedä kannattaisko vielä ottaa A:ta radalla. Mutta se nyt oli siellä ja piste. On se niin hieno typy pujottelemaan ja hakemaan kepit. Sain irrota tosi hyvin siitä, ja kokeilin myös mennä lähempänä keppejä. Ei mitään väliä, joten saa tästä edeskin kepitellä mahdollisimman itsenäisesti ja pysyä kepeillä vaikka olen kauempana.

A:ta treenattiin sitten vielä lopuksi Liinun kanssa muutaman muun esteen kanssa.

Ja jatkuu:

 

Videoita nyt katsoessa huomasin, että sehän tekee nyt 2-2 puomille ja keinullekin. Voiko tästä vetää jotain johtopäätöksiä, että Liinu kuitenkin tajuaa että A-keinu-puomi on jotenkin samantapaisia esteitä vaikka onkin eri näköisiä ja eri kokoisia?!