28. joulukuuta 2013

Vuosi 2013 pian taakse jää...

... Ja mitä tulikan aiottua tänä vuonna...

Ransun tavoitteet ensin:
- agilityssa toinen serti
Jep jep. Toinen "serti" tuli. Siis nollavoitto. Harmi vain että samalta tuomarilta kuin se ensimmäinenkin, joten eihän sitä sertiksi lasketa. Mutta nollavoitto on nollavoitto ja sillä sertin yleensä saa...
- agilityssa tuplanolla
Saatiin agiuramme eka ja toistaiseksi ainoa tuplanolla kesäkuussa, juuri ekoissa mahdollisissa kisoissa kun ensi vuoden SM-kisoihin oli nollien keruu alkanut. Tavoite täytetty, aika hienoa :) Etenkin yhdessä tuon edellisen tavoitteen kanssa. Näistä nollista hypärinollalla sijoituttiin toisiksi joten hyppyserti oli aika lähellä.
- paimennuksessa HRD1
Tähän varattiin jo päiväkin, paimennusleirin päätteeksi suorittaisin yhden legin ja sitten syksymmällä toisen. Noh, se leiri oli Ransun kanssa yhtä taistelua, eikä meidän yhteistyöstä jäänyt sillai hyvät fiilikset, että olisin halunnu alkaa HRD1 kokeilla. Niinpä jäi sitten tämä tavoite saavuttamatta. Sen sijaan osallistuin FCI:n 1-luokan paimennuskokeeseen, josta kyllä tuli hyväksytty tulos, mutta se ei ollut koulariin oikeuttava tulos kuitenkaan.
-Rally-toko
Oltiin sillä rally-tokokurssilla. Tykättiin. Ransu on etevä rallyilemaan ja minäkin tykkään kun ei ole turhaa pilkunviilausta. Tosin meidän rally-tokoilut jäi jälleen siihen kurssiin, vaikka oltais kuulemma oltu kisavalmiita alokkaaseen ihan heittämällä. No varmasti juu, mutta eipä sitten tullut kisattua. Ehkä jonain päivänä. Nythän laji muuttuu viralliseksi, niin kaikki tulokset mitä vuodenvaihteen jälkeen tekee, jää virallisina tuloksina voimaan.
Liinun tavoitteet
- agilityssa kisaamisen aloitus ja nousu kakkosiin
Kisaaminen aloitettiin loppiaisena ja mitenkäs me nyt noustiin kakkosiin... olikos se huhtikuussa? Hienolla nollavoitolla. Tavoite saavutettu.
- agilityssa nousu kolmosiin
Löydettiinhän me itsemme kolmosista ennen vuotta 2014. Heinäkuussa noustiin kolmosiin, sinnekin nollavoitolla kunnon kesähelteessä. Oli ihana kisareissu! Pelkästään Liinu mukana ja Lillukka teki 3 aivan törkeen hyvää rataa.
- pari nollaa kolmosissa
No joo, pari nollaa tuli. Puhdas nolla ja yliaikanolla. Piti ihan käydä agi.fi tarkistamassa, että eikö tosiaan enempää. No ei kai sitten, me otettiin sellainen hyllyputki päälle tuossa syyspuolella vuotta...
- paimennuksessa "kypsymisvuosi"
Paimennuksessa tosiaan pidettiin kypsymisvuosi, ei kisattu, ja se oli minusta oikea päätös. Jotenkin on sellainen kutina, että Liinu ois vähän noista syksyn vikoista paimennuksista saattanut saada luonnetta lisää, että josko keväällä ois sitten taas itsevarmempi asenne paimenessakin ja... noh menee jo ensi vuoden tavoitteiden puolelle tämä pohdinta ;)

Sannan omat tavoitteet:
-agility
Joo ohjaaja oli itelleenkin laittanu tavotteita. Kuvittelin aika lailla erilaiseksi kahdella koiralla kisaamisen. Se niin riippuu kisoista, jos on vähän koiria ja luokkajärjestys miniA-mediA-maksiA niin aika haipakkaa pitää pystyä koiraa vaihtamaan ja nollaamaan itsensä sille koiralle. Jos taas on paljon koiria ja säkäluokittain mennään kaikki radat läpi, niin on helpompaa.

Ransun kanssa meillä on omat rutiinit ennen starttia, ja sellaisia koitettiin kai jotenkin puolihuolimattomasti luoda Liinunkin kanssa koko vuosi, kunnes ongelmaksi alkoi nousta kuumuminen ja siitä seuraava korvattomuus. Tätä alettiin työstää ja se jatkuu ensi vuonnakin virallisissa kisoissa.
-Paimennus
Olen ehkä paremmin oppinut lukemaan lampaita ja koiraa, tunnistan niitä pienempiäkin eleitä ja oikeita tekoja. Vielä kun saisi koirankin sitoutumaan laumaan, niin ettei tarvitsisi käskyttää koko ajan töihin, niin koira pääsisi itse tekemään sitä työtä. Mutta jos lauma ei kiinnosta, en voi muuta kuin käskeä töihin. Tämä aiheutti viime kesänä huomattavan paljon turhautumista. Ensi kesänä aion pohtia tätä Sinikan kanssa ja saada tähän lisää harjoitusta.

16. joulukuuta 2013

Treeninomaiset kisat

Seura järjesti jäsenilleen sunnuntaina mölliagikisat. Olin päättänyt, että menen tekemään sinne kisanomaisen treenin. Siis pidän Liinun kiireisenä niin ettei se ehdi suunnitella haukkumista vuoroa odotellessa, palkkaan sen kontakteilla koska teki kisoissakin niin hienosti, palkkaan Ransunkin puomilla jne. No en edes viitsi laittaa niitä videoita tänne, kun ne radat meni ihan treeniksi.

Liinun kanssa taktiikka toimi, ainakin tuollaisissa "melkein oikean kaltaisissa kisoissa", pidin sen koko ajan liikkeessä ja huomion minussa kun odoteltiin. Tätä siis tullaan soveltamaan ens vuonna virallisissakin. Sain palkattua sen puomilla ja A:lla. Samoin Ransun palkkasin kummallakin radalla puomilla. Möllien radalla en muista oliko niin ihmeellistä vielä, mitä nyt Ransu ei taaskaan halunnut tehdä niistoa. Kisaavien radalla vaadin sitä tulemaan ohjaukseen kuten niistoon tullaan ja käännytään mua kohti. Noh sehän hyppäsi eka kerralla poispäin, teetin uudestaan niisto-sokkaria. Hyppäsi hypyn takaisin päin. Kolmannella kerralla vaadin taas tekemään, ohjaus ei ollut kovin kauniin ja sujuvan näköinen mutta tuli koirankin osalta tehdyksi niinkun pitää.

Kepeille oli haastava vienti, itsellä kiire ehtiä kepeille ja 90 asteen avokulma, takana näkyi putkensuu. Ransun ehdin vetämään nenästä eka väliin, tosin se ois kyllä hakenu sen itekin, mutta Liinua en ehtiny ja sehän tietenkin syöksyi ekaan väliin minkä näki eli oiskohan ollu tokaan tai kolmanteen. Korjasin. Kepeillä olin niiden oikealla puolen, seuraava hyppy oli keppien päässä niiden vasemmalla puolen takaakiertona, joten ajattelin tehdä käännöksen ja puolenvaihdon poispäinkäännön avulla. Ransu teki ihan pro, mutta Liinu syöksyi kepeiltä ensin suoraan sinne hypylle, vaadin uudelleen ja taisi ottaa kiellon. Kolmannella kertaa onnistui.

Puolivälissä rataa oli tanskalaiset aidat (3 hyppyä), jotka päätin ohjata välistävetoina. Estevälit oli kyllä alimittaiset, mutta niin tai näin, Liinun kanssa yritettiin näitä sarjaesteeksi laitettuja välistävetoja 6 kertaa ennen kuin onnistui, eikä mitenkään kovin sujuvasti. Totesin jo jossain kohtaa ääneen, että treenataan nyt oikein koko rahan edestä! En tiä oppiko koira tuosta radasta mitään, mutta tarkoitus oli ainakin se, että siellä radalla tehään kaikki se mitä minä vaadin. Jouduin antamaan aika paljon enemmän vartaloapuja kuin olisin halunnu. Eikä se Ransukaan loistanu, sekin tais pari kertaa mokata ennen onnistunutta suoritusta. Liinun kanssa loppuradan kiemurat tais sujua puhtaasti, mutta... Ransulle en ehtiny tekemään järkevästi valssia A:n eteen, joten jouduin tekemään takanaleikkauksen ja siihen perään välistävedon, mutta takaakierroksihan se meni... Joopa joo, ei muuta kuin uusiksi.

Virallisissa kisoissahan en todellakaan tuollaista harrasta, mutta mä olen sitä mieltä, että möllit on nimenomaan treenaamista varten. Niihin tullaan harjoittelemaan. Silloin saa tehdä uusiksi, tuloksilla ei ole väliä, vaan ois tarkotus oppia jotain. Radat oli ihan riittävän haastavat möllikisojen radoiksi, kisaavien rata oli ainakin sellainen haastava 3lk rata, että haastavampi olis ollut jo episradaksi turhankin haastava. (Varsinaiset treeniradat on sitte erikseen).

Jos oli paljon korjaamista ja epäonnistumistakin, niin sainpa palkattua Liinun "kisoissa" kontakteista, samoin Ransun, joka räimi sen puomin niin rumasti viime viikonloppuna. Nyt kyllä jäädään tauolle, josko palattais treeneihin joskus ens vuoden puolella, kisoihin helmikuussa. Jotain tavoitteita kai sitä pitäs miettiä vielä tässä ens vuodeksi. Lähinnä varmaan itelleen... onkohan tuo turhaa... Ja jonkinlainen yhteenveto tehä vielä tästä vuodesta. Mulla on kyllä nyt agiväsymystä ilmassa, ei jaksa kyllä sitä lajia aatellakaan oikein. Se varmaan näkyy tekemisessäkin ettei oikein ole 100% panoksella.

14. joulukuuta 2013

Vuoden vikat kisat

Viime viikonloppuna lähdettiin Haukiputaalle agikisoihin, vuoden vikoihin kisoihin, ja kepoksi sain oman kultsuni. Pitkä päivähän siitä tuli, aamulla lähettiin 9 aikaan ajamaan kisapaikalle, ja oltiin takas 22 aikaan, siitä mun piti viel ajaa 100km kotia Kokkolaan. Huh huh, kello oli liki puolilla öin kun olin kotona. Onneksi kisapaikka oli lämmin ja koirille sai häkin täyslämpimään paikkaan, koska ulkona paukkui koko päivän parikymmentä astetta pakkasta.

Itse kisojen tuloksilla ei sitten paljon juhlita. Taaskaan. Ihan hyviäkin ratoja tehtiin, kai, mutta jotain niissä silti munailtiin niin ettei tuloksia tullut kuin Ransun yhden vitosen verran. Niin vaan oli nollukka siinä lähellä, kun viimesellä esteellä piti ottaa kielto! Aikakin riitti kiellosta huolimatta...

Liinun kanssa mulla on nyt sellainen ongelmanpoikanen, että se kuumuu kisapaikalla liiaksi. Kuulin rataantutustuessa, vaikka hallissa oli muitakin koiria jotka haukkui, miten se huutaa räyhäsi ympäriinsä Tomin kanssa odotellessaan. Myös kun mä menin rataantutustumisesta hakemaan sitä ja odottelemaan vuoroa, niin se haukkui sellaista komennushaukkua. Välillä mulle, välillä piti muuten vaan räyhätä muiden suuntaan. Hiton ärsyttävää. Hyvähän se on jos on intoa, mutta kun se eka rata oli sitten suorituksena sitä luokkaa että hoh hoijaa. En edes ladannu sitä tubeen. Kepeillä se ei kestäny mun persjättöä vaan tuli kepeiltä ulos, korjasin. Sitten keppien jälkeisen hypyn - joka oli mun mielestä ihan loogisesti keppien ja putken välissä - se ohitti, ja paineli sinne putkeen. Josta kääntyi väärään suuntaan, mä odotin muurin vieressä (tämän radanhan siis näkee Ransun videosta, se on se hypäri) ja lähetin muurille niin eiköhän toinen tule ohi siitäkin ja oli menossa seuraavaan putkeen. Mä päätin että tollasta sikailua et kyllä jatka radalla, eikä siinä itelläkään oikein ole enää motivaatiota yrittää kunnolla kun koira ei kuuntele sitte yhtään.

Seuraavalle radalle Liinu oli jo huomattavasti rauhottunu. Se ei haukkunu enää juuri yhtään. Mä en oo siis nyt mitenkään kannustanu sitä siihen huutamiseen, enkä huomioinu millään tavalla sitä sen huutamista. Toka radalla se oli jo sitten sikäli enempi oma itsensä, että se sentään kuunteli mun ohjausta. En muista kumpi rata oli toinen ja kumpi kolmas, laitan ne nyt tähän jotenkin päin. Tuolla toisella agiradalla mua ärsyttää, että mitä ihmettä mä aattelin siinä lähdössä kun otin koiran oikealla kädellä 1. esteen yli. Hei haloo vaan. Jänniä ratoja oli sikäli, että maalihyppy oli takaakiertona, pari kertaa lähdettiin ikäänkuin sieltä esteiden keskeltä poispäin. Joku itsestään numeroa muutenkin tekevä kanssakilpailija siellä märisi näistäkin, ja samoin siitä että medeillä oli 45 rimat vissiin kahdella radalla. No hei, eiköhän säännöt ihan anna tähän mahdollisuuden..? Ja tuomari saa laittaa ne rimakorkeudet mitkä haluaa. Yleensä medit on tottuneet niihin 40cm rimakorkeuksiin, mutta kyllä makseissakin käytetään 65 senttiäkin. Kyllä mä laitan treeneissäkin 40-45cm rimakorkeuksia, harvoin noita 35cm kun niitä ei kolmosissa tule kyllä vastaan (tai no, olihan sunnuntaina maksi3:lla 55cm yhdellä radalla mikä sekin on kolmosissa harvinaista). Mua ei nuo medien rimakorkeudet sikäli hetkauta suuntaan tai toiseen, koska itsellä on isohko medi joka kyllä pystyy hyppäämään.


Tämä ei ollu oikein hyvä rata oikein millään mittapuulla. Siis tässä tuli kaikenlaisia mokailuja. Ensinnäkin hyllytän kun hukkaan koiran selän taakse, ja kun seison putken edessä niin Liinu tietenki menee tekemään lemppari-A:lle hienon alasmenon. Sitten se ohittaa hypyn (ei tee päällejuoksua, prkl, näitä pitäs vahvistaa) kun kepit vetää niin mieluusti. En aikonu leijeröidä keppejä noin, mutta samapa tuo nyt oli niin tehdäkin. Jättäydyin jälkeen ja jäin hypyn toiselle puolen. Sitten se mokoma ottaa lentokeinun vielä. Että sellasta. Tuo ekan putken jälkeinen hyppy oli muuten jännä, Liinuhan passaa siihen askeleitaan. En tiä kuvitteliko se sen olevan okseri, kun eka radalla okseri oli tuollainen eri värinen este? Tai sitten sillä ei muuten askel passannu putkesta tullessa.


Tässä sitten otan väärällä kädellä ekan esteen yli. Kielto. Päästään pari estettä niin taas kielto. Olis pitäny tehä Liinullekin persjättö tuohon niin ois ehkä saanu sen varmemmin vitosesteen yli. Tuntui vaan että ehdinkö tekemään kunnollista, mutta ois kai sitä ehtinyt. Sitten puomilla ärsyttää kun joudun tuomaria väistämään. Makseilla Rauno sitten sanoikin että hän tuomaroi puomin toiselta puolen, kun medeissä meinasi jo tulla törmäyksiä. Pujottelu on silti tosi hieno. Oltais selvitty kympillä ja siinä-ja-siinä ihanneaikaan varmaankin, mutta Liinun piti sitten bongata lähtöhyppy ennen vikaa putkea ja käydä hyllyttämässä. Tätä en osannu ennakoida kyllä mitenkään.


Ransu oli sitten perus-Ransu. Ainoastaan yhdellä agiradalla lähti puomilla lapasesta, ja sitten tuli se typerä kielto. Tämä on nyt se hypäri jota ei Liinun kans päästy juuri alkua pidemmälle. Ransun kanssa tein kepeille pakkovalssin niin aloitus meni ok ja Ransu pujotteli muutenkin joka radalla kepit hyvin. Arviointivirhe sattui sitten tuossa putkella, kun en halunnut lähtä kiertelemään tuolta putken ja muurin välistä, vaikka ehtinyt varmaan oisinkin, eikä koira ois ainakaan alkanu kiertää putkessa rinkiä. Ransu meinasi vielä kolmannenkin kerran mennä putkeen. Mun ilme muurin luona ois varmaan ollu näkemisen arvoinen :P Muutenhan tuo oli ihan siisti rata, ihanneaikaan yltämisestä en osaa sanoa, mutta mitäpä väliä sillä hyllyn jälkeen on.


No sitten se agirata, joka oli nollarata aina vikalle esteelle asti. Voi kehveli sentään tota poikaa. No, olihan siinä munkin lepsuilua jo aiemmin. Ransu meinaa esim. jo alkuradalla mennä putken sijasta hypylle. En sentään hukkaa koiraa taas selän taakse. Tällä radalla oli 55cm rimat. Välistäveto ennen keppejä tosi jees ja kepit hyvät. Keinun teki hyvin. Sitten siellä putken jälkeen odottelen Ransua ihan liian kauan, niin jäinpä sitten makosasti jälkeen siinä loppusuoralla. Ransu tiesi että rata loppuu ja on loppusuora niin sehän painatti. Paitsi ettei sitte voinu painattaa sitä vikaa hyppyä kans vaan alko kysellä ja katsella mihin mä jäin. Tää on jo oikeasti aika inha moka ton verran kokeneelta koiralta. Tietty se turha odottelu ja varmistelu on inha moka tän verran kokeneelta ohjaajaltakin. Noh, tulos päivän ainoa mun ja koirieni tulos, vitonen miinusajalla :)


Tää rata mua harmittaa kanssa. Ransu menee puomin vähän turhan hömpötellen tai jotain kun ei malta ottaa alasmenokontaktia vaan loikkaa komiasti eikä takajalka edes tuurilla osu alasmenolle. Ja vaikka ois osunutkin niin se bongasi sen hypyn siellä. Sitten vielä taas keppien jälkeen tuo sama moka kuin Jeppiksessä, että hypätään hyppy takasinpäin. Helvata, ei noin tehä!!! Mä kävin torstai-iltana treenaan koirien kanssa hallilla ja Ransulla teetin niistoja ja sitte just noita tuollasia tilanteita. Se hyppäsi kolmesti hypyn takasinpäin! Mä ärähdin sille joka kerta, että perhanan koira, mitä tuo tuommonen on. Ransu ei ollu moksiskaan mun moitteista. Ja eikun sama virhe seuraavalla kerralla. Neljännellä kerralla se teki oikein ja pääsin palkkaan ja kehumaan. Tehtiin muutamat onnistuneet, noita täytyy harjotella kyllä vielä lisää. Kumma päähänpinttymä nyt tuommoinenkin. Niistot oli ihan jees, sain hyvin tehtyä merkkaamalla ja suoritti hypyn ja kääntyi tiukasti. Ransu muuten kääntyy vasemman kyljen suuntaan mieluummin, tajusin sen eilen, kun se eteisessä tekee aina sellasia riemuvoltteja ja tasajalkahyppyjä kun ollaan lähdössä johonkin. Se kääntyy ne voltit aina vasempaan. Tällä radalla mun oma liikkuminen oli aika jees, sellasta ihan sujuvaa.

Perushyviä ratoja, mutta vähän liikaa virheitä ja vähän liikaa lepsuilua. Liinun kanssa pitää nyt alkaa odottaa eka radalle vuoroa käskyn alla, ilman lupaa räyhätä. Saatan sitä haukuttaa just ennen kun mennään lähtöpaikalle, että oothan hereillä. Mutta muuten se saa kyllä nyt luvan odottaa käskyn alla HILJAA. Huomio minussa ja rauhottuneena. Meidän pitää selvästikin luoda omat ja toimivat rutiinit lähtötilanteisiin. Nykyäänhän istutan sen lähtöpaikalle parrasta kevyesti pitämällä. Mutta se mitä tapahtuu sitä ennen, on myös aika olennaista ja selvästi sama metodi kuin Ransun kanssa, ei toimi Liinulle. Ransun kanssa meillä on ihan omat hömpötykset, senköhän takia se vielä radallakin näyttää niin kuljailevalta :D

Huomenna mennään seuran omiin mölleihin tekemään kisanomaiset treenit. Toivottavasti porukkaa on sen verran että saadaan kisanomainen tunnelma ja koirahäiriötä niin, että Liinu kuumuu. Että pääsen siis testaamaan uutta lähtövuoron odottelua. Ja palkkaamaan "kisoissa" hyvistä kontakteista.

11. marraskuuta 2013

Putki päällä...

Voi argh. Nyt kyllä jotenki tympäsee. Kummankin koiran kanssa on hyllyputki päällä. Tätäkö se sitten on, kun koirilla olis intoa tehä vaikka kuinka hienoja ratoja, minussa kai se vika sitten on kun en pysy niiden mukana. Noh, ottihan se Ransu eilen eka radaltaan nollavoiton, olisin vaan mielelläni ottanu sertinkin siltä radalta. Meinaan kun meillä sattuu kyseiseltä tuomarilta olemaan jo meidän ainoa agiserti! Voiko kökömpää tuuria toisaalta olla, ei se nyt niin päivänselvää ole, että Ransu the schape voittaa 38 maksikolmosta, ja joukossa oli muuten tosi paljon tän alueen mun mielestä parhaimpia maksikoirakoita. Noh, onhan se nollavoitto aina nollavoitto ja MM-karsintanollia silmällä pitäen tuo oli kyllä aika hieno saavutus Ransulta. Nyt on 4 SM-nollaa kasassa, enemmän kuin viime vuonna yhteensä, ja äsämmiin on se tuplakin hankittuna. MM-karsintanollia ei vielä olekaan kuin 2 ja niistä on nyt kasassa voitto ja tavallinen eli tupla puuttuu. Noh kun nyt edes ne SM-nollat keräis :)

Niin, kumpikin koira on ollut jo pitkään treeneissä tosi hyviä ja innokkaita. Taitaa niillä olla keskenäänki pieni kilpailu siitä, että pääsee mun kanssa aksaamaan. Kumpiki koira on ollu lisäksi jo monissa kisoissa ihan tuhannen hyviä, siis Ransukin on ollut tosi innoissaan, vauhtia on ollut, se on ollu kunnossa (kiitos myös Minnalle tästä) ja kaikki periaatteessa hyvin. Liinu alkaa nykyään kuumua kisoissa niin, että se haukkua räyhää mulle ja napsii hampaita yhteen mun edessä vaikken edes katso siihen tai sano mitään, kun odotellaan omaa lähtövuoroa. Meininki yltyy jos erehdyn kiihdyttään enempää, se varmaan joku kerta näykkäsee mua vielä leuasta, sen verran se tuli "silmille" eilenkin ennen eka rataa kun sitä virittelin... Eli sillä on enempi kun tarpeeksi halua lähteä radalle, ja radalla sillä kyllä vauhtia riittää, malttia kuunnella ohjausta sen sijaan ei aina niin hyvin. Toki minäkään en todellakaan ole aina ajoissa enkä ohjaa tarpeeksi huolella, mutta mielestäni sellaisia oikein pahoja lepsuilukohtia ei Jeppiksessä tullut tehtyä kummankaan kanssa.

Lillukka se siis touhusi 3 x HYL ja Ransu sen nollavoiton, 10vp yliajalla ja HYL. Mukavahan se on kisata kun koirat on niin tosi jees. Ransu pysyy silti hallinnassa, Liinu taas ei niinkään. On ne nuo naiset vaan vaikeita välillä. Vai haluaako joku analysoida hypärillä tapahtuneen pituuden jälkeisen kunniakierroksen? Miksi sinne tyhjää nurkkaa kohti piti ryysiä? 

Muutenkin Liinulle ei tuntunu riittävän niiden esteiden suorittaminen, mitä sai suorittaa, vaan samaisella hypärillähän se ryntää hyppäämään hypyn, joka oli vissiin alussa 3. este. Siinä olen ehkä vähän löysä, mutta samalla aika hämilläni tuosta sen tempauksesta. Olenhan mä siinä pussilla myöhässä ja kepit meinaa vetää, että omaakin vikaa on, enkä todellakaan ehdi tekemään pakkovalssia kepeille (koska ajattelin jo siinä vaiheessa vaihtaa toiselle puolen keppejä). Eli kaikilta radoilta yhteenvetona se, että kontakteille (ja miksei myös kepeille) se menis mieluiten nyt ja heti, yhtä rataa en ees ladannu nettiin (sama kuin Ransun eka rata) kun päästiin tuohon ekalle putkelle ja siihen mennessä oli jo tullu kolmoshypyltä kielto kun keinu veti puoleensa liian aikaisin. Sitten kun piti mennä putkeen, niin Liinu tuli putkesta ohi ja puomin alta. Kun lähetin uudestaan, niin se hyppäsi mun edestä puomille, sanoin ääneen että "prkl sun kanssas" ja lähdin käveleen radalta ulos - Liinu tyytyväisenä suoritteli siinä puomin ravata hipsutellen ja jäi vielä seistä tököttämään alasmenokontaktille... Jos minä seison puomin tällä puolen ja lähetän putkeen, ja koira haluaa mieluummin hypätä mun jalkojen edestä puomille selän taakse esittelemään kontaktia niin kyllä silloin kävellään radalta ulos. Ei siinä paljon enää keräillä lisää säälipisteitä moisella sikailulla. Ja tosiaan sen jälkeen vielä otti puomista ilon irti, kääntyi ympäri ja hipsutti toiseen päähän esittelemään alasmenokontaktia.


Tällä radalla on hyvää, mutta myös huonoakin:
+ vauhti
+ keinun suoritus
+ kepit
- ohjaajan pikkanen hätiköinti kolmosesteellä
- puomin ylösmenokontakti
- hidas puomin loppuosa
- A:n alasmenokontakti
- putken jälkeinen kääntyminen (tyhmä eläin, miten se noin tekee, en tajua...)
- lopun ohjaus eri tavalla kuin ajattelin, eikä tule välistävetoon vaikka yritän
- viipyy putkissa, mutta tämä oli Ransun kokemuksesta odotettavissa (liukkaat, tummat putket)


+ vauhti
+ lähdössä pysyminen vaikka kävi kierroksilla
- valssia valssin perään, alussa muurilla valssatessa myöhässä joten kaarros venyyyyy
- ihme sinkoaminen pituuden jälkeen
- ohjaaja myöhässä pussilla
- hyllyttäminen (ohjaaja sekä koira)
- keppien aloitus hutiloitu

Maalieste muuten oli oikeastikin takaakiertona, eli tällainen harvinaisempi ratkaisu mutta meillä meni ihan ok.

No entäs sitten Ransu? Mun poitsu, joka kyllä välillä tuntuu niin konkarilta ja tutulta ja turvalliselta koiralta tuon Liinun jälkeen :D Ehkä me vielä tyttöjen keskenkin löydetään sellainen toimiva tasapaino tuon vauhdin, irtoamisen, itsenäisyyden, kontaktihakuisuuden ja HALLINNAN välille :P Ransun kanssa eka rata oli sama kuin Liinun vika rata, ja sitten makseilla vaihtuikin tuomariksi Sari Mikkilä. Medeillä ja maksien eka radalla oli siis Eeva-Liisa Pohjanen. Radatkin muuttui erilaisiksi tuomarinvaihdoksen myötä. Mikkilän radat ois sopinu paremmin Liinulle, Eevan radat taas Ransulle...

Ransullakin kyllä oli ihan kierroksia kun lähdettiin rataa tekemään, sanoinkin siinä että se on koko päivän kulkenu auton ja häkin väliä ja sillä pyörii ne kaks ratasta vähä liian lujaa ja eri suuntiin, että saa nähdä miten se on kuulolla. Pikkasen oli sellanen fiilis että tästä voi tulla joko ihan hyväkin keissi tai sitten se menee Ransun kuljailuksi. Eka rata oli sitten kuitenkin voiton arvoinen, NOLLAVOITON arvoinen, eli varmaan ihan hyvä case ;) Vaikka meinasihan se poitsu vähä aiheuttaa sydämentykytystä.


+ alku lähti tosi kivasti
+ pysyi lähdössä joka radalla hyvin
+ kepit
+putki-hyppy-muuri-putki < 3
+ A-este
+ vauhdikas puomi
+ hyvä ohjauksen kuuntelu puomin jälkeen
+ ainoa puhdas nollarata maksiluokassa!!!
- eka putken jälkeen kieppuu ja kyselee, onneks kuitenki kuuntelee mitä mä kerron. Tiesin että tässä tulee näin käymään, mutta en halunnu mennä toista puolta ja törmätä koiraan, ja samalla tavalla se olis sielläkin kieppunu kun en ois kuitenkaan ollu siellä kuin enintään tosiaan törmäämässä putken suulla koiran kanssa (jota tapahtui sekä medeissä että makseissa)


+ ehdin ohjaamaan lähes kaikkialla hyvin
- kolmosesteellä ei tule niistoon mukaan -> joudun valssaamaan seuraavalle esteelle -> putken peräreikään ohjaus riittämätön -> HYL
- vauhti ei mikään päätähuimaava
- kepeille vienti ja keppien haku, itse kepit loppua kohti paranee


+ lähtee alun reippaasti
+ eka putkeen mennessä törmäilee putken suuhun aluksi, mutta korjaa itse (jota ei tehnyt Kokkolassa pm-kisoissa)
+ niisto suoran putken jälkeen
+ keppien jälkeen loppurata ihan mallikelpoinen
- kieppuu ja kyselee ennen 4-estettä
- kyselee puomin jälkeen
- huono ohjausvalinta kepeille viennissä, joten saadaan sieltä kaksi kieltoa ja yliaikaa

Kisojen jälkeen joku mies alkaa jututtaa ja kehuu Ransua, että on kyllä mahtavanoloinen koira ja että on varmaan rotunsa parhaita Suomessa :) Mä totesin siihen, että kyllä se varmaan maksiluokassa onkin. Kylläpä kuulostin itserakkaalta, mutta saa sitä koirastaan ylpeä olla, maksischapeja ei taida kovin monia aktiivisesti kisata, ja kyllähän Ransu hyvä rotunsa edustaja on agilityssa :) Jos joku on eri mieltä niin olkoot, mä olen tasan sitä mieltä ja kun tosiaan tämä tekemisen meininki ja taidot on sillä kyllä hienot :) Medeissähän kisaa sitten huomattavasti isompi porukka, näistä ei sen miehen kanssa puhuttu mitään enkä tiedä kuinka paljon se rotua tuntee, mutta kyllähän medeissä on moniakin hyviä ja kovatasoisia schapendoeseja (Liinun lisäksi ;)). Jeij, vähän pitää omia koissujaan joskus kehua, vaikka tulokset ei kyllä ole viime aikoina sen puolesta puhuneetkaan että mulla kovin kummoisia agischapeja ois :P Taitoa ja potentiaalia ois - kun vaan sais sen kisoissakin tuloksiksi asti eikä vain treeneissä. Mutta Liinu varsinkin on selkeästi sellainen, joka tekee eron sille milloin on treenit ja milloin kisat, se käy ihan eri kierroksilla kisoissa ja hallussa pysyminen on sen mukaista. Itse asiassa eräs pariskunta (?) tuli erikseen kahden radan jälkeen heti maalialueelle jututtamaan ja kehumaan Liinua, kyselivät mistä kennelistä se on jne. Taisi olla sama pariskunta, jonka näimme viime syksynä Jeppiksen möllikisoissa ja olivat silloinkin haltioissaan Liinusta :) Ja minähän tein Riksulle peeärrää minkä kerkisin ;)

31. lokakuuta 2013

Lokakisat

Juu ei paljon huvittais kirjottaa noista kisoista mitään. Tuloksena 5 x HYL ja 1 x 5vp :P Sekä hyviä että kehnompia ratoja, sekä mun että koirien mokailuja. Lähinnä typeriä ohjausvalintoja. Liinu olis ottanu vika radalta ekan sertinsä, kun oisin voinu valssata puomille ja se ois lähestyny siihen suoraan. Päästiin ihanneaikaan tuosta säätämisestä huolimatta ja hävissiin sen viiden virhepisteen lisäksi vain pari sekuntia ajassa sertin saaneelle.

Ransu alotti kisat lauantaina, kun silloin kisasi maksikolmoset. Ihme juttu tuo hypyn hyppääminen takasinpäin, mun mielestä se jo tuli siihen siivekkeelle ja lähin totta kai viemään sitä kepeille. Joopa joo. Kaveri palaa takas ja hyppää hypyn väärään suuntaan. Mokailtiinhan me sitte siellä myöhemminkin vielä lisää, mutta tuota vaan en tajua. Enkä oikeastaan tuotakaan kohtaa jossa olen kyllä myöhässä valssaamassa, että miksi Ransu hyppää sen hypyn takas päin eikä tuu sivusta. Ihme otus.


Tällä radalla taas suunnittelen tehä persjätön tonne putkelle, vaan jostain syystä mä en sitte menekään tekemään sitä sinne vaan jään putken vasemmalle puolen ja kuvittelen saavani ton koiran muurille ja siitä putkeen. Joo en saanu. Ransu tulee muurin yli mun luo ja lähetän uudestaan putkeen kun en älyä siinä heti jatkaa vaan rataa. Loppurata nyt on ihan ok. On siellä hyviäkin juttuja, kuten hyvät kepit ja tokavikalle hypylle tehty tosi tiukka käännös. Ransulla oli joka radalla mukava into ja tekemisen meininki, joten sen kans oli sinänsä ilo mennä rataa hylkäyksistä huolimatta. Tällä radalla siitä hyllystä saa sitä paitsi syyttää ihan puhtaasti itteään.


Viimeisellä radalla se Ransukin meinasi tehä nollan. Mitä nyt sitte vaan ei lukenukaan mun ohjausta kolmanneks viimesellä esteellä ja kiersi taakse - ja hyllytti. Kepeillä tein ekan kerran kisoissa Ransulle persjätön ja sehän sujui hyvin. Kepit oli taas ihan nopeat muutenkin ja puomi nopea. Tosin mä kyllä näin ettei se ottanu kontaktia, en vaan nähny tuomaria antoko virhettä siitä. Videolta näkee että ei anna. Tämä hylly mua Ransun radoista ketuttaa kaikista eniten, koska ite en möhli mitään kovin pahasti, ja sitte koiran kans möhlitään kai vähä niinku yhessä. Enempi Ransu möhläsi ;) Olisin toki voinu tehä ton välistävedon eri lailla ja heittää vaan ennakoivalla valssilla tuon kyseisen hypyn yli, mutta oletin että tuokin tapa toimii.


Kivointa oli se, että Ransulla oli hyvä meininki, se oli innoissaan ja vauhtikin oli ihan hyvä. Joka radalla se teki tosi kivasti kepit ja oli muutenki melkein koko ajan hyvin kuulolla. Ei siis alkanu kuljailla omiaan. Mutta eihän se kivalta tunnu kun 5 edellistä starttia sen kans on tullu hyllytettyä. Niitä SM-nollia kun olis tarkotus sille kerätä lisää.

Sunnuntaina oli medikolmosten ja Liinun vuoro. Ajattelin että nyt sitte paremmalla terävyydellä, mutta se terävyys kaatui eka radalla siihen, että Liinu oli vähän turhan kierroksilla eikä oikein kuulolla. Se haukkui vuoroa odotellessa, vaikken villinnyt edes sitä. Komensi mua tönimällä ja hyppimällä vasten ja haukkumalla vierellä. Lähdössäkin se taisi haukkua vielä pari kertaa ku irrotin pantaa :D

Vauhtiahan siltä ei puuttunut, alku lähti ihan hyvin meneen, mutta sitte mä putken jälkeen varmistelen ja jään vähä liikaa oottelemaan, niin en ehdi ohjaan muurin jälkeistä hyppyä takaakierrolle. Seuraava hyppy menee suunnitelmien mukaan, mutta en tiä oisko pitäny valssata siinä tai jotain ettei se ois pamahtanu väärän hypyn yli putkeen. Loppurata ei ihan menny noin niinkuin Liinu ajatteli, varsinkaan kepit ja ärsyttää kun annoin sen sikailla ne, ja kun se ei tuntunu kuuntelevan mua niin päätin että nyt kävelen vaan tyynen rauhallisena maaliin, typykkä siinäkin viel käytti tilaisuuden hyväkseen ja hyppeli kaikki mahdolliset eteen tulevat esteet... Kivahan se että tykkää tehä mutta... Jostain syystä siellä radalla on se ohjaajakin??!!


Toka rata lähti jo paremmalla ilmeellä liikkeelle, mutta sitten joku tomppeli ei tajunnu valssata puomille. Ohihan se koira tuli ja kun huomasin asian ja käännyin takas niin sinnehän se luki ittensä puomin alla menevään putkeen. Loppurata sitten taas ihan jees. Kepeillä sikaili taas, joten laitoin tekemään uudelleen. Liinun suusta kuului vaan läähätyksen seasta sellanen kähkäh eli kierroksilla vähä oli... Olisin voinu tehä persjätön kepeille ja melkein meinasin tehäkin mutta aattelinpa sitte leikata renkaalla takana ja tein sen kyllä tosi lähellä koiraa. Fiksumpaa ois ollu se persjättö, mutta tulipahan tehtyä, ja onnistuipahan tuokin. Hyviä kontakteja se kyllä teki joka radalla, että siitä ei voi Liinua moittia. Niin paitsi sillä vika radalla se puomin ylösnousukontakti, mutta se oli kyllä munkin vika.


Sitten se vika rata, joka saa mun v*tutuskäyrän kyllä nousemaan. Kolmesta syystä. Rata oli muuten lähes täydellinen. Mä en ottanu opikseni edellisellä radalla, kannattaako tehä hypyn ja puomin välissä persjättöä (ei kannata). Liinu kompuroi puomilla kun oli ensin ylittänyt kontaktipinnan sivusta ja meni sen takia kunnolla jumiin. Liinu menetti tuon mun huonon ohjauksen takia 4s kompurointiin ja kun se ois menny puomin normaalisti, aikaa ois säästyny vielä enempi. Päästiin kompuroinnista huolimatta -1,09s aikaan, eli serti ois ollu kirkkaasti meidän (sertin saaneen aika oli -3 ja risat). No siinä tais tulla useampi ku kolme syytä mutta so what. Ärsyttää ihan simona. Tänään sitte vein Liinun hierottavaksi ja kuten arvasin: ihan selvä puolierohan siinä oli, koira vasemmalta puolen aivan juntturassa ja varsinkin takajalan seutu. Onneksi pääsin taas Minnalle ja sain koiran kuntoon!! Yleensä tunnin kestävä hieronta kesti nyt melkein 1h45min eli se kertonee jotain siitä, että Liinun kans piti vähä tehä töitä että sen sai auki. Tähän asti pisimmät "tunnit" on olleet jotain tunnin ja vartin luokkaa.


Että sellasta.

Maanantaina vein koirat 5km pyörälenkille, sain hyvin ravuutettua Liinuaki hyvin. Tiistai-aamuna käytiin aamulla aurinkoisessa Laajalahdessa tunnin lenkki, koirat kiipesi lintutorniin, leikki rantahiekassa ja vielä merivedessäkin. Hyr, minusta se vesi oli kyllä oikeesti aika kylmää. Mutta kai mä olen väärässä, koska myös Liinu meni veteen leikkimään. Iltapäivällä pyöräiltiin 5km hallille ja tehtiin molempien kans ratareenit, ja pyöräiltiin takas kotia. Ihan olivat kyllä väsyneitä ja tyytyväisiä koko eilisen päivän ja vasta tänä aamuna vaikutti siltä että jotain vois taas tehä. Tosin eipä juuri tehty, kun mä kävin ite hierojalla aamulla ja sieltä suoraan vein Liinun hierottavaksi.

Tässä tiistain treeneistä pari videota, piti yrittää saada vähä parempi mieli ja käydä tekemässä joku Mikkilän kisarata molempien kans. Kummankin kanssa sama moka kepeillä, päästän koiran liian aikaisin kepeille ja kakkosvälistä sisään. Loppuradalla lisäksi Ransu ei kiinnitä mitään huomiota mun ohjaukseen vaan on jo menossa maaliin. Tuollaset hypyt on meille pahoja, pituus syöttää maksikoiran paljo kauemmaksi kuin medin ja Ransu tietää radan olevan loppumassa, joten tuollanen piilokulmassa oleva hyppy ei tuu sille helposti mieleen suorittaa, kun se näkee vaan maalin.


Ja Ransu:


Nyt ei puhutakaan agilitysta ennen seuraavaa viikonloppua, kun on Jeppiksen kisat. Kerätään vaan sinne nyt sitte sisua, että josko me nyt saatas ees yhet nollat per koira tehtyä. Keksin muuten tuolle viime viikonlopun huonolle kisamenestykselle "syyn": liian hyvin menneet kenraaliharjotukset.

22. lokakuuta 2013

Typykkä Tuulian kiemuroissa

Varattiin sunnuntaille Kajaaniin Tuulia Liuhdon agikoulutukseen yksi koirapaikka. Rotuyhdistyshän järkkää Timon ja Tuulian koulutuksen myöhemmin syksyllä Kaarinassa, joten tulin siihen tulokseen, että mun on huomattavasti halvempaa ajaa päiväseltään parisataa kilsaa Kajaaniin, kuin olla koko viikonloppu yli 500km päässä yöpymisineen kaikkineen. Sitä paitsi kerkesin aamulla hyvin Tomin, Kapun ja Ransun kanssa pupumetsälle ;) Sieltä sitte ajeleen Rakkiareenalle ja lajinvaihto :)

Ihan ensinnäkin, kuvaukseen käytetty tabletti haukkui kylmää, vaikka se oli välillä lämpimässä autossa eikä ulkona silti montaa astetta ollut pakkasta. Kuvaajaakin näyttää palelevan kuvan tärinästä päätellen... Niinpä videota on vajaa 3min, jossa siinäkin on hassuja kohtia, että on jäänyt pari sekuntia väliltä kuvautumatta. Video on muutenkin ehkä vähän sekava, koska mentiin rataa välillä pidemmästi, välillä kokeiltiin eri vaihtoehtoja joihinkin kohtiin jne. Toinen video olis ollu liki 4min, mutta siitä näkyy alusta puolisen minuuttia ja loppu on pelkkää mustaa! Että tosi hyvin pystyy videolta katsomaan ja oppimaan mitään. Ainakin itestä tuntuu, että tän olemassa olevan videon ohjaukset on enimmäkseen ihan jees. Liinuhan tekee ihan törkeän hyvin.


Kiva katsoa itekin silti tuota videota, kun Liinu esittelee niitä parhaita puoliaan, eikä itekään töllyköi jatkuvasti. Mitä nyt välillä vois juosta kovempaa, ja tuon suoran putken jälkeen ne hypyt takanurkkaa kohti ohjasin lopulta kahdella persjätöllä, mikä oli selvästi nopein vaihtoehto ja olis tietenkin sillä toisella videolla. Liinulla ei kaarrokset juuri veny ja katsokaapa miten hienot ja tiukat kurvit se tekee "viemäriputken" jälkeisellä pakkovalssilla kun mennään se toista kertaa. Tuo musta putki oli sille nyt jostain syystä tuolla sellanen viemäri, johon se ei ois halunnu oikein mennä. Kisoissahan noita ei suositella edes käytettävän, ja vaikka me ollaan tummilla putkillakin treenattu, niin onhan se nyt eri kuin ne puna-keltaiset kotihallin putket.

Kertokoon video enemmän kuin tuhat sanaa koulutuksesta, joitain kohtia tehtiin useampaan kertaan kun mä lintsasin ja siellä takana olevan hypyn Liinu kiersi useamman kerran kun mä en ottanu sen nokkaa haltuun ajoissa :D Samoin mun tekemät saksalaiset kiinnitti Tuulian huomion, että ne mä tein jotenkin tarpeettoman monimutkaisin askelin. Sinänsä ihan saksalaisittain, mutta opettelin säästämään askelia ja lopetin turhan pakittelun.

Tuulian kommentit treenin jälkeen: sä liikut hyvin, ohjaat huolella, sulla on mielettömän taitava koira jonka kanssa sun pitää seuraavaks saada uus isompi vaihde silmään, koska koiralla on selvästi vauhdissa vielä reservissä. Koska se osaa kyllä kaikki nuo kiemurat ja kuviot, irtoaa tosi hyvin, se tulee tosi hyvin mukaan ohjauksiin, tulee sua kohti, tekee sairaan hyviä käännöksiä, sen kepit on aivan upeat, niin sitä vauhtia vaan hakemaan lisää niin ootte kyllä upea ja taitava pari.

Voi että, oon kyllä samaa mieltä että koira on taitava ja siitä varmaan löytyis enempiki vauhtia kun mä saisin itteeni sitä kans. Ehkä kaks asiaa pitäis nyt yrittää sisäistää; mun pitäis saada omaa pikajuoksukuntoa ja -taitoa paremmaksi ja ittestäni vähän kilpailuhenkisempi, että menisin pois sieltä meidän mukavuusalueelta ja tekisin rohkeita valintoja. Tuulia tästä sanoikin, että te osaatte kyllä, että menkää pois sieltä mukavuusalueelta. Tässä on ehkä kyse siitä, että oppii viel paremmin tietämään, mikä ohjaus toimis parhaiten omalle koiralle. Mä jotenki viikonloppuna tajusin, että treeneissä uskallan ottaa niitä "riskejä" paremmin ja valita niitä nopeampia ohjaustapoja, joissa on se epäonnistumisen vaara, mutta kisoissa pelailen liikaa varman päälle, joka sit hidastaa vauhtia. Lisäksi musta itestäkin tuntuu, etten tee kisoissa läheskään niin täysillä ja tosissaan kuin voisin. Meen sinne vähän liikaa lepsuileen. Liinuhan on kyllä tällä "varmasti ja hallitusti" -taktiikalla tehny koko tän kesän ja syksyn hienoja ratoja, mutta nyt pitäis tosiaan pistää joku uusi vaihde silmään. Mä alan olla sitä mieltä, että koulutuksista ei saada niin hirmuisesti enää irti, koska se suurin muutos ja työ pitäs tapahtua mun pään sisällä ja mun liikkumisessa. Koirassa on potentiaalia ja taitoa vaikka mihin asti, nyt jotenki tajuaa ja huomaa olevansa ite oikeesti se jarru. Ja tästä mä en oo oikeasti ollu aiemmin niin tietoinen, koska Ransun kanssa meidän jarru on myös sen fyysiset ominaisuudet vs. suosittuihin maksirotuihin ja Ransun vaihteleva innostus lajiin. Mutta kun on koira, jolla riittää motskaa ja fysiikkaa, niin se jarru alankin nyt olla minä ja mun fysiikka, kun oon sille saanu opetettua tekniset kommervenkit :) Että tässäpä tätä taas tuli ittensä kehittämistarvetta enempi kun yhtenä tiistaipäivänä pystyy käsitteleen :)

Viikonloppuna on kisat, mitä jos alottaisin siellä ja keräisin päähäni terävämpää asennetta?

21. lokakuuta 2013

ENSILUMI!!!

Perjantaita vasten yöllä satoi kunnon ensilumen. Olihan maa kävässyt jo vähän valkoisena paria päivää aiemmin, nyt tuo lumi vaan on pysynyt jo useamman päivän. Toukokuussa syntyneelle Kakelle lumen kohtaaminen oli eka kerta :) Ransu ja Liinu oli tietysti aivan tohkeissaan lumesta, miten niin lumipetoja... Mun piti sitten kaivaa kamera naftaliinista ja kuvata paukutinkin n. 740 kuvaa. Huonosti valottuneita ja myös kehnosti tarkentuneita tosi monet, koska en tietysti älynny mennä pihalle silloin, kun aurinko paistoi, vaan tietysti pilvisellä hetkellä kuvaamaan harmaita koiria... :P Tässäpä nelisenkymmentä kuvaa, ensin Ransun ja Liinun leikeistä, sitten otin Kaken (n. 4,5kk) häkistä mukaan peuhaamaan, ja Kapu tietysti seurasi touhuja häkistä ja osallistui sieltä käsin - sitä kun ei edelleenkään kiinnosta häkin ulkopuolella muu kuin riistan hakeminen, ja hyvä sinänsä niin. Kyllähän nuo sai kolmestaankin pölinää taas aikaan :D





Ei hitsi, päälle se tulee!



Lumiparrat :)




IIIH!


Näyttää hauskalta, mi-nä-kin tahtoisin!

Jiihaa!


Päästäkkee!

Hau vou vouuuu

Nyt on sekunnin peffa maassa, ovi auki! Kuulikkote ovi auki!


Järjestys aina sama, Ransu tykkää olla takaa-ajettavana



CRASH



Yllätyshyökkääjä





Onneks johtohahmo vaihtoi ajoissa suuntaa eikä kamera kuvaajineen jääny 45 kilon koiramassan alle...


On se oikeastaan ihan nätti, vaikkei schape olekaan ;)

Kapun hepuli, nurkasta nurkkaan :D




Saatan olla vähä riehakas jämttinpoikanen

Ole mikä olet, mää olenki suuri ja pelottava schapemiäs!

Apua, taas ne tulee kovaa ja kohti

Tänne se pullo!


13. lokakuuta 2013

Mikon agikoulutus 12.10.

Eilen ajeltiin Liinun kanssa Haukiputaalle Aaltosen Mikon agikoulutukseen. Meitä odotti 30 esteen rata, jossa ei juuri eteenmenokäskyä päässy harjotteleen... Rata oli aika lailla pyöritystä, takaakiertoja, välistävetoja, päällejuoksuja... Eli vauhti ei päässy kasvamaan ihan valtavaksi kun koko ajan piti mutkitella. Musta ainaki tuntui koulutuksen jälkeen ettei Liinu oikein kulkenu. Että jotenki sen kans oli aika helppo ehtiä joka paikkaan. No, sitte kumminkin kun videolta katsoo, niin kyllähän se aika hyvällä etenemällä meni. Tuo alusta oli minusta hieman liian liukas, Liinu lipsui monta kertaa ja veti turvalleenkin pariin otteeseen. Liinullehan paikka oli uusi, Ransun kans oon tuolla kisannu meidän ekat 2lk kisat.

Liinu kävi koulutuksessa hiukka kierroksilla. Se haukkui päin naamaa kun sen meni hakemaan autolta, jopa toisella kierroksella vuoroa odotellessa se alkoi haukkua räykyttää kun kysyin siltä vaan ihan vähän innostavalla äänellä, että onko se meidän vuoro... Se on sellasta tomeraa haukkua, jolla se kyllä selvästi nostaa kierroksia. Oon nyt sille muutenkin opettanu käskystä haukkumista, ensin agilityssa, koska siellä se on alkanu esiintyä. Sitten pihalla leikkiessä ja harjoteltiinpa yks päivä naapurien iloksi (kun me muuten ollaan varmaan melkein hajuttomimmat ja äänettömimmät naapurit meidän rapussa) sitä sisällä kotonakin. Liinu pitäis saada haukkumaan käskystä, että sen sais paimenessa käyttämään ääntä, että se ite hoksais saavansa sillä lisää tehoa ja itsevarmuutta. Toivon mukaan se jonain päivänä osaa käyttää ääntä vähintään yhtä itsenäisesti kuin Ransu - paimenessa siis. Koska topakkahan se on.

Noh, takaisin agilityyn. Tää videonpätkä on toisen kierroksen alusta, jossa mentiin radan loppuosaa. Tästä näkee miten pienellä eleellä se menee ton hypyn mitenkin, ehkä siksikin että se tosiaan steppasi siinä ympärillä aivan liekeissä, ja tietysti siksi että mun pieni ele näyttää pikkasen liikaa sinne ja tonne niin sitä hyppyä sitte kierretään eri suunnista sen sijaan että mentäis suoraan. Tuo putkien välissä oleva hyppy siis nimenomaan kuuluu jättää tekemättä, eka kerralla se hyppäsi sen kun mä en tohtiny mennä tarpeeks kauas putken taakse ottamaan vastaan. Eli rata menee hyppy-putki-putki-jne.


Eka kierros ja radan alkupää menee ihan hyvin siihen A:lle asti, kun ei malta ottaa kontaktia. Paluutan takaisin kontaktille ja käskytän kepeille. Leijeröin kepit ja putkella putkijarru. Keinulta karkaa, josta saadaan heti noottia. Sitten meneekin taas vähä vauhdin ja hallinnan kanssa suhteet pieleen ja ollaan turvallaan väärien esteiden takana. Ja sitten ei malteta tehä keppejä loppuun kun joku ääliö ohjaaja päättää olla ihan hiljaa niiden aikana, että koiralle varmasti tulee mieleen että missäköhän ohjaaja on kun mitään ei kuulu eikä näy. Ja sitten sekoillaan sen takaakiertohypyn kans ja keinun kans ja... Liinu ei oikein keskittyny hirmu hyvin ja sillä roikkui kieli vyön alla niin punasena että mä mietin muistaako se ees hengittää, että kohta se kieli on sininen.


Se, mitä tuosta koulutuksesta jäi käteen, oli se että pitäs muistaa treenata päällejuoksuja. Saatan kuulemma välillä muutenkin tarpeettoman pitkästi Liinua takaakierroille, ihan turhaan. Päällejuoksureenit ei oo näillä videoilla, niihin meni turhauttavan paljon aikaa. Perusjuttu ja ihan hukassa sekä multa että koiralta. Milloin Mikko tuuppi mua oikealle linjalle, milloin huuteli muuten vaan ohjeita. Ärsytti. Aattelin vaan että kyl ne viikon päästä onnistuu kun saan haudutella asiaa vähän aikaa... Liinulla on vaan aika herkästi se tapa että se kiertää koko esteen kun sen laittaa takaakierrolle. Sinne pitäs muistaa tehä se ylävartalon kierto ja pitää se oma linja lähellä esteitä, jos mennään useampi takaakierto peräkkäin. Muuten oli aika lailla peruskauraa tuo rata, ja tulipa itelle hyvä mieli kun välistävedot oli noin hienot. Onnistui tosi nätisti ja koira meni hyvää ja sujuvaa linjaa, ja ite ei ollu myöhässä tai mitään. Viskileikkauskin sujui, varsinki toka kerralla käännös on makian tiukka. On se Liinu vaan mahtikoira! Pidä toi asenne, typy ;D

Tiistaina mennään kokeilemaan uutta hierojaa, kun vakkari lopettaa koirahieronnan. Toivottavasti saadaan tästä nyt mun ja koirien mielestä mieleinen hieroja ainakin siksi aikaa, kun asun Kokkolassa ja kun hieroja on vielä kohtuullisen matkan päässä. Se vaan tuntuu niin vaikeelta, kun Minna on hieronu Ransua ja Liinua niin pitkään, tietää meidän taustat ja tuntee koirat ja niiden ongelmat. Jotenkin tuntuu rasittavalta aloittaa uutta asiakassuhdetta. Mä oon käyny kaikenmaailman hipeltäjillä, joiden hierontaan en oo ollu tyytyväinen, joten tuntuu että kun en halua niille enkä tietyille puoskareille, niin vaihtoehdot on tällä alueella vähissä. Mutta kerron sitten jossain vaiheessa, kenellä käydään, jos ollaan koirien kanssa tyytyväisiä ja yhtä mieltä siitä, että kannattaa alkaa asiakkaaksi. Uskoisin kyllä, että joo, kunhan vaan Ransulla (etenkin) ja Liinulla synkkaa sen tyypin kanssa. Ransun kanssa kun ei aloiteta sitä hommaa ihan tuosta vaan välttämättä. Mutta Ransu on kyllä sitten kiitollinen ja rehellinen hierottava, kun sen tahtiin etenee ja luottamuksen voittaa. Minnahan on Ransun mielestä parhaita tyyppejä maailmassa ja ollut meillä hyvin vastaanotettu vieras :)