Fiilistelyä...

Mennään suoraan asiaan: Jyväskylän kisoihin viime viikonloppuna, lauantaina. Kiitos vaan JAT, kun olitte päättäneet että kakkosluokkalaiset aloittaa aamulla! Mahti tilanne tällaiselle, jolla on kisaava koira sekä ykkösissä että kolmosissa, että ne luokat on peräkkäin. Reissu venyi taas liki 20-tuntiseksi silti. Mä vaan aattelen, että pitää nyt "reissailla" ja kulkea kauemmaskin kisoihin, kun on siihen jotenkin aikaa ja mahdollisuus.

Sitä paitsi vaikkei katsottais tuloksiakaan, niin me tehtiin henkilökohtaisia onnistumisia niin rutkasti noissa kisoissa että niistäkin riittäis iloa. Ensinnäkin, Liinun kisaaminen on kehittynyt tosi paljon. Se malttoi keskittyä, se kuunteli mua, haki muhun kontaktia ennen starttia, oli lämppäesteillä ja radalla täpäkkänä mutta muuten se vaan olla möllötteli. Se on niin huvittava ristiriita (vai onko se ees mikään ristiriita?), kun se näyttää niin vaarattomalta karvakasalta kisapaikalla, sen ulkoinen habitus on sellainen että "täsähän mää seisoskelen, en mää täsä mittään, tämmönen karvakasahan mää oon ette te varmaan pijä mua minään, noh kohta vissiin pääsee radalle ui-ui-uikuti". Ja sitten radan ja huippupalkkauksen jälkeen se on taas sen näkönen kun se olis maansa myyny, ei niinkun tee itestään minkäänlaista numeroa, kunhan vaan on sen näköisenä että "nooh, kävinpä tossa vetäsemässä nollaradan ja ihan kelpo ajallaki, ei teidän siihen mitään tarvi sanoa mutta täsä mä nyt oon". Mutta sen väliajan, siinä kun sanon sille että kohta on meidän vuoro ja mennään radalle - virittelen ehkä vähä - lähtöpaikalta palkkaukseen, se käy kierroksilla. Se on innoissaan lähdössä radalle ja päälle 4m/s etenemällä pistelee radan pakettiin ja videolta ehtii just lopusta nähdä miten se ryntää maalialueelta hakemaan palkkaansa treenikassista. Se loikkii ja pomppii palkkaamiseen asti ja sitten kun se on palkattu, se vetäytyy tyytyväiseen itseensä :) Sama sillä on treeneissäkin, paitsi jos se joutuu katsomaan kun meen Ransun kanssa, silloin sillä ei kierrokset kyllä laske mihinkään. Näin niinkun vertailun vuoksi vaikka Ransuun, joka ottaa kaiken ilon irti lämppäilyistä ja virittelyistä: kieriskelee maassa, on täpäkkä ja häntä heiluu, oikein sellanen yhteistyöhakuinen ja vilkas, hyppii ja on eloisa. Radalla se sitten menee miltä sattuu tuntumaan ja palkkaaminen on taas kuin laittais jonkun jumppatunnin pystyyn.

Noh, niihin kisoihin sitten. Liinun eka rata oli törkeän hieno, yhtä nopea kuin toinen ratakin ja aivan upeat kontaktit. Liinu pysähtyi joka kontaktille ja lähti vasta luvalla. Kepit oli vähän seinää kohti vinossa, mutta haki ne hyvin ja pujotteli lujaa. Tehtiin puhdasta rataa melkein loppuun asti. Sitten mä hätäilen kun Liinu seisoo puomilla 2-2:ssa ja lähetän sen kahden hypyn takaakierrolle. Siihen kannatti tehä ennakoivaa valssia että saa käännettyä koiran oikeaan putken päähän. Joku hätähousu sitten teki sen ennakoivan valssin niin että Liinu luki sen välistävedoksi, vaikka siivekkeiden väli oli ehkä 60cm, ja hyppäsi sitten tietenkin sen toisen hypyn väärään suuntaan. Kieltohan siitä olis tullu ilman sitäkin mutta kyllä se hyllyttäminen ketutti silti enempi. Koira näppärästi putkeen ja loppusuoran 3 estettä puhtaasti ja lujaa. Voihan venäjänvaltio!!!! Mua on ihan oikeasti harva hylly suomeks sanottuna vituttanu noin paljoa. Liinun kanssa on mahtava fiilis mennä rataa kun koira toimii ja tekee kaiken just niinku oon sille opettanu, sitä hyllyä myöten se teki ihan sikahienon välistävedon, eli enempää ei voi itseään syyttää hyvän radan pilaamisesta. Joku ratahenkilö sanoi kun tultiin maaliin että häntä ihan oikeasti harmittaa että niin hieno rata meni hyllyksi. Mun kunniaksi on kuitenkin sanottava, että jollain ihmeen ilveellä siinä teki muutama muukin ohjaaja saman mogan ja koiria tuli välistä. Jälkiviisaana voi sanoa, ettei ollu kaukana Liinun tuplanolla...

Toka radalle lähtiessä päätin että nyt muuten tehään sitte nolla ja varmana tehään että saadaan hyvä mieli sen edellisen radan pettymyksen jälkeen. Kävin lämppäesteillä tekemässä hyppyjä, puomia ja A:ta. Liinu ei malttanu läheskään yhtä hyvin ottaa kontakteja, se alkoi kuumua jo siinä sen verran. Olis pitäny vaan siellä lämppäesteillä vaatia tarkemmin ne ja palkata hyvistä. Siinäpä note to self itselle tulevaisuuteen. Toinen note to self on se että jos on kontaktiesteet lämppäesteinä ja radalla ne menee päin persiitä niin käy nyt ihmeessä korjaamassa ne heti siinä kisapaikalla.

Liinu lähtee radalle kuin tykin suusta eikä onneks meinaakaan mennä puomille, mitä vähä pelkäsin kun se on tuollainen kontaktihullu. Vaan eipä ollu tällä radalla, se pysähtyi vajaa puoli metriä puomin nokan jälkeen ja mulla oli kiire vapauttaa se siitä ennenku se vielä keksii peruuttaa takas puomille. Sitten hyvää rataa, kunnes keinulla se jo vapautti ite itsensä, Liinu oli jo liikkeellä kun mutisin sille että "no tule..." Rataantutustuessa multa meinas koko ajan unohtua renkaan jälkeinen hyppy joten hoin joka kerta että muista ohjata se tuollekin hypylle. A on kyllä niin törkeä että mulla meni hetkeksi fiilikset ja pasmat sekaisin. Aattelin että nyt tuli vitska kun itestä näytti että eihän se sitä kontaktia ota. Puoli tassua hidastuksesta katottuna ottaa kontaktin ja se ei ole Liinun pikkutassusta kovin paljoa se ;D Olin ajatellu vaihtaa puolta A:n jälkeen, siis kun Liinu hienosti seisoo 2-2:ssa niin mä laitan sen putkeen ja ehdin tekemään sujuvan persjätön putkelle. Huh huh, onneks en kovin pahasti hukkaa koiraa putken jälkeen. Se hetki tuntu radalla paljon pidemmältä, eikä se videollakaan näytä mitenkään sujuvalta, onneks ei ihan mun hämmästynyt ilme sentään näy :P Mutta niinpä vaan mentiin loppuun asti suht kunnialla ja Liinu oli rynnimässä palkalle. Tuli se sitte takas katsomaan mihin mä jäin kun keräilin sen pantaa ja hihnaa mukaan maalialueelta :D Hupanen likka. Ei auttanu kun oottaa virallisia tuloksia tuliko nolla vai ei, kun videolla ei näy varmaksi nostaako tuomari kättä eikä Anttikaan ollu nähny. Tuomarinsihteeri oli ilmeisesti ollu sen näköisenä että eikö tullu virhettä, mutta onneks Anne oli siinä A:n sivussa ja näki sen karvatassun koskevan kontaktia. Sitte vasta uskalsin juhlia Liinun ekaa LUVAa! Ja aika hienolla ajalla, -14,43, etenemä 4,18m/s.

Ransunkin eka rata meni hyllyksi, kun poitsu vähän kuljaili. Olishan sitä voinut itekin varmemman ohjauksen valita, mutta jos karkaa putkeen niin sitte karkaa. Ransu vissiin aatteli, että no irrotaanpa nyt sitten kun se siitä aina höpöttää. Ransun kanssa musta tuntui kummallakin radalla, että lähden sen kans ihan löysin rantein, kunhan mennään pitämään hauskaa. En tiä miks oli varsinki sen hyllyn jälkeen sellanen olo, että sama se niistä tuloksista kunhan koiralla on kivaa. No niinhän se tietysti pitääkin olla kivaa koiralle, mutta treenata voi ilmaiseksikin, kyllä mä silti vähä aattelen niinkin että kun kisoihin kerran menee maksusta juoksemaan radalla niin pitäis siellä sitten olla tulostavoitekin. Pitäis ehkä muistuttaa itseään että kyllä mä laitoin Ransullekin tavoitteita tälle vuodelle agilityyn. Enkä ihan pieniä sellaisia. Ransulla oli niin hupaisaa ennen rataa ja radan jälkeen se oli kyllä niin onnellisen näköinen ja voittajafiiliksissä ettei oo tosikaan. Siis niin itseensä tyytyväisen näköistä koiraa ei kyllä ollu Jyväskylässä toista! :D Saipahan tehä radalla oman mielensä mukaan, kyllä me taidettiin ratapiirroksessa sitten loppurata pysyä eli nolla meni Ransullakin yhteen väärään putkeen, mutta se oli sellaista hupailua.

Toka radalla tehtiin nolla, mutta hidas sellanen. Sen näkee Ransun vauhdistakin videolta että menee vähä vihellellen, vauhtia tulee A:n jälkeen. Se oli onnessaan taas ennen ja jälkeen radan, vaikka mua tietty kevyesti harmitti 0,33s yliaika. Pienin yliaika mitä on otettu sillon kun on yliaikanollia tehty. Tieten ainakin kolmas alle sekunnin yliaikanolla. Muuten kai rata ihan jees ja kummallakin hauskaa ja hyvä fiilis. Ransulla kun sais sen tekemisen meiningin tuonne kisoihinkin aina, se on niin ailahtelevainen poika sen suhteen.

Mitä jäi ohjaajalle kisoista käteen? No tietysti Liinulle eka LUVA, sillä sijoituttiin toiseksi ja saatiin kotiinviemisiä. Liinulle lisäksi mahtava toinenkin rata vaikkakin hyl, ja Ransulle yliaikanolla ja ihan hyvä toinen rata. Koirat oli oma itsensä ja hyvät fiilikset oli kummankin kanssa mennä radalla. Ohjaajana oon omaan ohjaamiseen aika tyytyväinen, nyt on sellainen perstuntuma että tää homma ottaa sujuakseen. Liinun kanssa kisaamisesta varsinkin jäi sellainen "nälkä" että pitää päästä Ouluun parin viikon päästä ottamaan sen kanssa 3 starttia vaikka tämä ei oikeastaan kuulunu suunnitelmiin. Katsotaan mitkä on tulokset sieltä, mutta nyt on meidän tekemisessä sitä meininkiä että tuloksia voi kyllä syntyä. Liinu on aivan mainio kisakaveri, meillä alkaa synkata ja nyt 5 startin kisakokemuksella Liinu oli jo ihan eri kisaaja kuin Lempäälässä Loppiaisena. Kontaktien käskytyksen olis oltava paljon kovempi kun mitä se oli, koska ykkösissä mulla on helposti varaa pysäyttää se ihan kunnolla niille. Toisaalta olis kiva nostaa tuo koiraa sinne luokkaan jonne se taitojensa puolesta kuuluu, mutta toisaalta on niin kiva pitkästä aikaa olla taas ykkösten radoilla ettei mulla sieltä ole niin kiire pois...

Lisää tunnelmointia...

Viikonloppu oltiin muutoin Tomin luona Rauskilla, Tomi on mun miesystävä (vai sanoisko poikakaveri... ;D) ja hänellä on suomenajokoira Kapu. Sellainen "uusioperhe" siis ollaan ;) Tomi ja mun koirat tykkää toisistaan ja minusta Kapu on tosi kivanluonteinen koira vaikken sen kanssa ole erityisemmin mitään puuhannutkaan (enkä siihen sekaannukaan, mulla on omat koirani omien juttujeni toteuttamista varten). Ollaan me tosin Ransun ja Liinun kanssa oltu jänismetsällä mukana, ja Tomi on ollu mun koirajutuissa muutaman kerran. Sunnuntaina käytiin neljästään 10km lenkki pitkin moottorikelkkareittiä ja (metsäauto)teitä. Paikka on siis aivan ihanalla paikalla; maalla, käytännössä metsäautotien alussa joka lähtee melkein yleisen tien päästä. Siinä lähellä on paljon hiekkamonttuja koirien uittamista varten puolen kilsan päässä, metsäautoteitä on kymmeniä kilometrejä ja metsää on tietenkin heti kun pihasta lähtee. Yleisetkin tiet on siinä lähistöllä sen verran hiljaisia että koiria voi lenkittää irrallaan. Jonkun mielestä varmaan kuvaus sopii käsitteeseen KORPI mutta just täydellinen sijainti meille. Siis tarkoitan Tomia ja mua, koirat nyt olis varmaan yhtä mieltä jos osaisivat kertoa.
Kesäksi sitten muutama lammas siihen ja sitä rataa :) Että ei vois onnellisempi olla siitä missä maailman ihanin mies sattuu asumaan ;)

Vähän kuvilla fiilistelyäkin :)

Tomi ja Liinu < 3

Oot tainnut herkutella jollain..?

Tämän tuoreempaa ruokaa koirat ei voi saada - jäniksen sisäelimiä juuri pyydettynä.

Paimenkoirat voi ottaa metsällä rennosti :)

Haulikko tuo vähän uskottavuutta kuitenkin ;)

Liinu ja pyssy :)

Kapu ajaa, me kuunnellaan.

Metsäautotiellä otsalampun valossa lenkillä.

Yhden montun jäällä, tässä me kesällä sitten uidaan :) Pakkasta -20 ja risat.

Eiliset ryhmätreenit

Eilisissä ryhmätreeneissä oli 14 esteen rata, jossa oli kontakteista puomi ja A. Liinu otti ne ihan hyvin, mitä nyt oli siinä ja siinä karkasko jatkamaan rataa mun liikkeestä vai vapautuksesta. Kaks kertaa mentiin rata, puhtaasti kummallakin kertaa vaikka vaihdoin parissa kohtaa ohjausta. On se Liinu kyllä niin ihqu typykkä :) Pyöräiltiin 5km hallille, Ransukin oli mukana niin sai siinä sitten 10km iltalenkin vaikkei päässytkään aksaamaan. Antti oli hallilla talkkarihommissa, joten lämmin autokin oli sitten odottelupaikkana kummallekin. Eipä noista muuta kerrottavaa ole, Liinu oli taitava ja sillä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Illan ne kyllä kumpikin nukkui aika makoisasti, varmaan tuo pyörälenkki väsytti sen verran :)

Rally-Tokon viemää

Kolme kertaa rally-tokoa takana ja me ollaan Ransun kanssa ihan innoissaan :) Mä niin arvasin että tää laji sopii meille kun me ollaan joissain asioissa tällasia hassuttelijoita ;) Pitäähän varsinkin ylemmissä luokissa koiran oikeasti osatakin asioita, eikä suurieleisiä käsiapuja enää pitäisi käyttää. Ransu tykkää jutuista missä saa palkkaa ja koska se tykkää tehä niin innolla mun kans juttuja ja opetella uutta, niin sillä silmät ja koko kroppa aivan riemuitsee rally-tokossa. Se on kisatessakin kiva, että vaikka namittaa ei saa kesken suorituksen niin kehua saa ja kannustaa koiraa, eli sen ei tarvi mennä koko rataa ilman palautetta vaan välillä jo voi kehua.

Ollaan opeteltu alokasluokan kyltit, niitä on jotain 30kpl, avoimen luokan kyltit ollaan käyty paria lukuunottamatta kokonaan läpi. Voittajaluokan kylttejä on vähemmän ja ne on sellaisia että Ransu ehkä noin puolet niistä varmaan osaa kun vaan teettää sillä. Mestariluokan kylteissä on sitten useampia sellaisia joita on kyllä harjoiteltu mutta aika paljon olis tekemistä vielä jos niitä tarvis alkaa kisoissa menemään. Osaamisella tarkoitan sitä, että joko suullisella tai käsiavulla tekee ainakin lähes joka kerta oikein. Voittaja- ja mestariluokassahan koiran pitää suorittaa asioita myös oikealla puolella kulkien ja sitä me on harjoiteltu niin että Ransu osaa seurata oikealla puolella aika hyvin. Mutta kun esimerkiksi sivulle tuloon on periaatteessa 6 eri tapaa jotka koiran pitää osata: vasemmalle ohjaajan takaa kiertäen istumaan, vasemmalle istumaan tulo ohjaajan edestä ja sivulle seisomaan tulo ohjaaja kiertäen. Samat oikealle puolelle. Siinäpä sitä onkin kun mietit käskyjä niille kaikille ja vielä koitat muistaa ne! Yhteensä noita kylttejä on 95kpl, ja käytännössä määrä lähes tuplaantuu kun ylemmissä luokissa samat alokas-/avoimen luokan tehtävät voi joutua tekemään myös koira oikealla puolella.

Onneksi Ransu on nopea oppimaan ja hilpeä, se ei ole moksiskaan jos mä mokailen vaan sitten otetaan uudelleen. Se on osoittautunut aika ketteräksi koiraksi ja saanut siitä kehujakin kun on niin taitava ja ketterä :) Koutsi sanoi meille toka kerran jälkeen että voisit ihan hyvin sen kanssa mennä alokkaaseen kisaamaan ja melkeinpä voittajaan asti. Viime kerralla koutsi lipsautti kun jotain koira oikealla puolella tehtävää käännöstä harjoittelin, että "niin sä et ollut sitä tokoa harrastanut... no sen takia sun koira onkin niin taitava". Eihän toko ja rally-toko kai mitenkään toisiaan poissulkevia ole, mutta tokokoirat on yleensä niin "vasemmanpuoleisia" että se tuottaa joillekin rally-tokossa ongelmia. Ransu on jo vähän kehittyny takapään käytössä mutta se tarvii siihen vielä lisää oppia ja joitain juttuja sen pitää vaan hoksata että sillä on pyllykin joka pitäis muistaa nostaa maasta :P

Saapa nähdä joudunko perumaan puheet siitä, että tämä olis meidän kisalaji vasta sitten kun Ransu eläköityy agilityssa, koska en ajatellut sitä vielä aksasta laittaa eläkkeelle ;) Mutta alokasluokassa starttaaminen houkuttais!!! Lajihan ei ole vielä virallinen Suomessa, ensi vuoden alusta on, ja siihen saakka kerätyt tulokset jää voimaan ja virallisiin kirjoihin ja kansiin tulee näkyviin sitten siitä eteenpäin kerätyt tulokset. Tällä alueella vaan on aika vähän kisoja ja kovin kauas en kyllä lähde asiasta tehden kisaamaan, koska yhtenä päivänä voi mennä vain yhden radan.

Ransu on taas osoittanut olevansa aika mainio ja monipuolinen harrastuskaveri, kun sen kanssa vaan alkaa tekemään asioita! Eikä mun mielestä agility, paimennus ja rally-toko sulje toisiaan pois tai niistä ole haittaa. Mitähän me seuraavaksi keksittäisiin, tulee sellainen fiilis että pitää kokeilla mihin kaikkeen tuosta koirasta voikaan olla kun vaan antaa sille mahdollisuuden, lajit ei ainakaan ihan heti lopu... Se on niin hyvä ja mainio pari mulle, miellyttämisenhaluinen, ennen kaikkea oppivainen ja innokas yrittämään ja oppimaan uutta. Kunhan tekemistä ei pilata turhalla pilkunviilauksella ja totisuudella, töissä (=paimenessa) toki ollaan työasenteella mutta se tarkoittaa rehtiä työntekoa josta koira nauttii ja saa palkkionsa. Mutta muussa harrastamisessa Ransun mentaliteetilla varustetun koiran kanssa pitää osata pitää hauskaa ja ohjaajankin tehdä itsestään yhtä hassu kuin koirakin on ;)

Perjantaina käytiin ennen rally-tokokurssia tekemässä kummankin koiran kanssa kahden radan ratareeni. Ne oli ihan hyvät treenit ja opinpa taas miten kannattaa toisen ja toisen kanssa toimia esim. kepeille viennissä. Tässä taas noiden eroavaisuudet tuli esiin: Liinulle mielellään asia väännetään rautalangasta ja tehdään sille asiat helpoksi ettei tarvi ajatella ja sitten virheen sattuessa masentua (Liinu ottaa virheistä paljon enempi nokkiinsa kuin Ransu), kun taas Ransulle annetaan vastuuta ja tilaa (kirjaimellisestikin) käyttää omia aivojaan. Ransu on paljon itsevarmempi kuin Liinu, mutta se johtuu varmaan silkasta kokemuksesta. Ja ehkä siitäkin, että Ransulle ei ole niin väliksi jos tekee väärin kun ainahan kannattaa yrittää uudestaan, kyllä se joku yritys sitten on oikeanlainen :) Liinu toisaalta on sitten satavarma niissä kohdissa missä se ymmärtää täysin mitä haluan ja tietää mitä se tekee - ja tekee täysillä. Tuntuu vaan, että Ransu osaa paremmin yleistää tilanteita kuin Liinu. Putki-puomi erottelua tehtiin ja siihen löysin hyvän tekniikan joka tuntuis toimivan ainakin Ransun kanssa, Liinun kanssa en ehtinyt kokeilla kuin toiselta puolelta mutta toimi sillekin. Niitä pitää treenata silti lisää.

Antti oli lauantaina ratamestarikoulutuksessa Tampereella ja kehui kouluttajan ja kurssin maasta taivaaseen. Mehän kyllä omatoimitreeneissä mennään sääntöjen mukaan ja ajatellaan koiran turvallisuutta jne. Mutta kuunnellessani yhden puolituntisen paasauksen yhteenvetona kurssista ja saadessani käsiin materiaalia tästä aiheesta, toisaalta innostuin, toisaalta ahdistuin, toisaalta kiihdyinkin sen verran että kirjoitan kyllä jossain vaiheessa postauksen agilityn turvallisuudesta ja esteiden suorittamisesta. Mä sanoisin, että tieto lisää tuskaa mutta asioista pitää herättää keskustelua. Kisoissa vastuuta on järjestäjällä, tuomarilla ja ratamestarilla, mutta omatoimitreeneissä ja - ikävä sanoa - mutta välillä erilaisissa ohjatuissakin treenitilanteissakin olis tosi paljon parantamisen varaa. Musta tuntuu, että vaikken ole agilitya harrastanutkaan kuin vajaat 4 vuotta (en kylläkään pidä itseäni enää ihan aloittelijana), niin mitä kauemmin harrastaa ja asioita miettii niin sitä kriittisemmäksi tulee. Mutta palataanpa sitten joku kerta asiaan kun ehdin tutustua kurssimateriaaleihin ja kirjoittelen aiheesta oman postauksensa...