Kesän eka paimennusleiri 17.-19.5. :)

Viime viikonloppuna oli schapejen eka paimennusleiri Kuttukuussa. Kuten on ollut tähän asti jokaisella paimennusleirillä, joilla olen mukana, tunnelma oli hyvä ja sää suosi. Lauantaina satoi hieman, mutta sunnuntaina oli niin lämmintä ja aurinkoista, että allekirjoittanut grillasi makkaroiden lisäksi itsensäkin.

Saavuttiin koirien kanssa perjantai-iltana Kuttukuuhun, ja majoituttiin "hobittimajaan" eli aitan yläkertaan. Lauantai-aamuna Sinikka otti meidät sydämellisesti vastaan ja juteltiin ensin tulevan viikonlopun ohjelmasta ja mitä itse kukin koirineen tekisi. Minut ja Liinu laitettiin lauantaiksi varikkokoiriksi, ja Ransulla oli oikea työn ilo kun se pääsi tekemään kuljetuksia "adhd-aitauksessa". Liinu oli epävarma varikkokoira, eikä oikein osannut komentaa lampaita, vaikka viime kesänä siltä kyllä sekin luonnistui aika hyvin lampolassa pyytämättäkin :D Noh, aina ei ole samanlaista. Otin Ransun sille tueksi varikolle, ja niinhän se homma sitten tietysti vähän meni, että Ransu teki enimmäkseen työt ja Liinu vaan hengasi mukana. Tietysti sille oli ihan hyvää oppia sekin kun näki Ransusta mallia. Onko se sitten ikä vai mikä, mutta kyllä Ransu lujempi luonne on kuin Liinu. Tuolla töissä sen näkee, Ransu ei ota paineisista paikoista samanlaista painetta kuin Liinu, tai minun vaatimuksista ennen kaikkea. Liinu paineistuu (ainakin vielä) mun vaatimuksista, joten sehän siellä varikolla muodostui haasteeksi kun se oli yksin, kun joutui paineiseen tilanteeseen ja mun vaatimuksesta menemään paikkaan joka on mille tahansa koiralle vaativa. Ransun tuella se kuitenkin tuli reippaammin ja reippaammin varikolle ja osasi valita oman paikkansakin niin, että Ransulla oli mahdollisuus saada lampaat aitauksesta pois.

Ensimmäisellä kerralla kun mulla oli molemmat koirat varikolla, avasin häkin oven ja laitoin Ransun hakemaan lampaat. Annoin itse lampaille vetoa, mutta Liinu seistä tollottaa siinä mun takavasemmalla niin eihän ne lampaat tule, mun piti ärähtää Liinu kauemmas. Lampaat tuli kun Ransu komensi. Ransulle on tullut tapa, että se ainakin tuolla varikolla portista kulkemisen jälkeen komentaa lampaat siihen mun lähelle, ihan kuin sanoen että "nyt ootte siinä, mamma laittaa portin kii ja te ette sillä välin lähe yhtään mihinkään". Nyt ei olla laitsalla menty porteista, niin en tiä tekeekö se siellä samoin. Seuraavilla kerroilla Liinu ymmärsi itse olla pois lampaiden tieltä, ja oli aika veikeää kun tultiin varikolta ison aitauksen puolelle, niin tein kuljetuksia molemmat koirat mukana. Sinikka multa kysyikin, että olisitko voinut kuvitella 2-3 vuotta sitten, että paimennan sujuvasti kahden koiran kanssa. No en olisi voinut! Sitäkin kun alkoi miettimään, niin tajusi, että siinä mulla tosiaan oli kaks koiraa työskentelemässä, kummallekaan ei tarvinnut erikseen hokea ja huiskia mitään ohjeita, vaan siellä ne perässä hoiti hommansa :) Tilanne oli vielä eri kuin se, että otetaan ihan pentu aikuisen koiran rinnalle opettelemaan kun sillä ei ole vielä mitään hajua touhusta. Oikeastaan tuo oli aika liikuttavaa, vaikka tehtiinkin ihan "vain" varikkohäkistä ottoja ja kuljetuksia aitauksessa.

Lauantain saldo oli siis reippaasti ja iloisesti työskentelevä Ransu ja toisen koiran tuella varikkohäkkiin reippaasti uskaltautuva Liinu, joka nöyränä ja herkkänä teki mun kanssa kuljetuksia.

Lauantai-iltana lämmitettiin aivan mainioksi jo aikoja sitten todettu ulkosauna ja lauteilla puheltiin tyttöjen kesken elämän ylä- ja alamäkiä. Saunan jälkeen maisteltiin pikkusiiderissä makkaroita, joita illan hämyssä ja yön kähmyssä paistettiin tulilla :) Nyt kun koko yönä ei enää tule rehellinen pimeä, oli ihana istua hiljaisuudessa, hämärässä nuotion ääressä ja parantaa maailmaa. Olihan meitä siellä yhteensä kolmisen kappaletta yökukkujia, ja aamulla kun meiltä kysyttiin että mitä me siellä aamupuolelle yötä istuttiin, niin todettiin vaan että "kehuttiin itseämme ja haukuttiin muita" :P No ei nyt sentään, vaikka Marilla toki kokeneena kasvattajana on mielenkiintoisia juttuja erilaisista pennunostajista ja varsinkin siitä, miten erilaisia ovat schapeja hankkivat pennunostajat verrattuna muihin Marin kasvattamista roduista kiinnostuneisiin pennunostajiin.

Sunnuntaille sitten minut, Ransu ja Liinu laitettiin erään toisen leiriläisen + kahden hänen koiran (uros ja narttu) kanssa isolla laumalla metsäpaimeneen. Meidän oli tarkoitus olla siellä neljän koiran voimin, mutta tilan omat Weedy ja Muffy karkasivat meidän mukaan. Olis ollut oikeastaan aika mielenkiintoista tietää, miten me oltais selviydytty ihan oikeasti meidän omilla koirilla. Tarkoitus oli, että mä harjoittelisin lauman jäljessä Ransun kanssa poispäinajoa, ja Liinuun en kiinnittäis mitään huomiota vaan antaisin sen tehdä työnsä itsenäisesti, mitä sitten tekeekin koska Liinulla on asenne kohdallaan ja se on kyllä lampaita kohtaan niin siisti ja törkeilemätön.

Liinun parhaat puolet ainakin tällä kokemuksella mitä meillä on tähän asti, pääsee parhaiten esille juuri tuollaisissa tilanteissa, missä mun ei tarvi sitä käskyttää vaan se ajattelee ja toimii itsenäisesti. Se on itsenäinen, nytkin se kierteli koko ajan laumaa, poimi karitsoita mukaan ja sitä selvästi vaivasi kun joku meinasi jäädä kelkasta. Parin lauseen päästä selviää, miksen Liinun työskentelyyn niin kovin ennättänyt kiinnittää huomiota, mutta sen mitä mä aina välillä seurasin sen tekemisiä, niin sillä on kyllä älyä ja vaistoa tuohon hommaan. Siellä se oli jatkuvasti töissä, sitä ei hajut ja muut koirat kiinnostaneet, kuten tuota toista tapausta...

Ransun kanssa poispäinajosta ei tullut mitään, koska lauma hajaantui niin, että mun täytyi käytännössä Ransunkin kanssa keskittyä sen koossa pitämiseen. Jouduin käskyttämään sitä aika lailla kiertämään laumaa, ja Ransuhan tietää ja huomaa tosi nopeasti tuolla metsäpaimenessa, että se voi väistää mun antamaa painetta ja vaatimuksia, koska tilaa on eikä aidat pidättele. Kyllä siinä kirosanojakin pääsi ja hermot välillä kiristyi, kun toinen ei vaan tee mitä pyytää, vaan kuseksii ja leikkaa mun ja lauman välistä tai keskeltä laumaa, jättää osan lampaista poimimatta mukaan jne. Isolla laumalla, joka syödessään liikkuu jatkuvasti, tilanteet on aivan erilaisia kuin viidellä lampaalla aitauksessa. Varsinkin kun paimenessa oli yhteensä 6 koiraa, joten joku koira vaikuttaa jostain lampaisiin kuitenkin koko ajan, eikä tilanne ole täysin vain sen mun koiran ja lauman välinen. Tilanteet voi muuttua niin, ettei ehdi vaatia koiralta kaikkien lampaiden mukaan poimimista, ennen kuin paikalle tulee toinen koira tai lampaat lähtee lauman vedon mukana ilman koiran toimintaa liikkeelle.

Sieltä kuitenkin selvittiin ja kaikki lampaat tuotiin ehjinä takaisin. Ärisin varikolla, että tuo poika pitää laittaa vielä töihin, kun se tuolla metsässä väisteli mun vaatimuksia jne. Ransu pääsikin sitten varikkokoiraksi, johon sillä on selvästi tulossa hieman rutiinia, ainahan se sinne lampaiden taakse tunkeminen on sille pieni itsensä voittamisen paikka, eikä se sinne mene pelkällä käskyllä, vaan se tarvii sauvalla ohjaamisen tueksi. Kuitenkin, se menee sinne joka kerta hieman rohkeammin koska tietää saavansa lampaat liikkeelle ja tottelemaan itseään. Jotkut lampaat ja ryhmät ovat helpompia kuin toiset, ja itsekin olen oppinut lukemaan paremmin lauman käyttäytymisestä, kun tulen koiran kanssa varikolle, että miten ne koiraan suhtautuu. Siellä lampaat aika herkästi testaa koiraa.

Ransun kanssa tehtiin vielä hakuja, ja poika meinasi välillä vähän luistella hommista, tietysti väsymyskin saattoi alkaa painaa, koska päivä oli kuuma ja metsässä oli tehty jo paljon. Noihin hakutilanteisiin Ransulle tarvittais sitä räjähtävyyttä, että se lähtis tykimmin hakukaarelle. Ransuhan on ihan vahva ja työintoinen koira kyllä, mutta sen työskentelytapa on aika rauhallisen tasainen joka tilanteessa. Se on pääasiassa hyvä, mutta kuten sanottua, niin joskus tarvis vähän sitä temperamenttiakin tuoda esille. Tuossa koirassa on kuitenkin terävyyttä, mutta en tiedä onko se terävyys sitten kumminkaan se mikä yksistään pitäis pistää koiran liikkeelle topakasti.

Liinulla tein vielä peruskuljetuksia niin että se oli yksin, ja muutamia hakuja. Tästä on hyvä jatkaa kesäkuun leirille! Ransulle on varattu yksi HRD1 -legi sinne kesäkuulle, joten kyllähän se on jännittävä leiri sikäli. Oikeastaan ihan hyvä, että nuo legit on nyt eri päivinä (toinen muistaakseni vasta alkusyksystä) ja niitä on (muistaakseni) yhteensä 3kpl, joten koiran ei tarvi samana päivänä suorittaa kahta kertaa samaa rataa, joka kuitenkin tuossa HRD1:ssä on kestoltaan kymmenisen minuuttia ja siihen sisältyy monia eri juttuja, kuten ränni. Tuon HRD1 suorittaakseen koiran siis pitää suorittaa rata hyväksytysti kaksi kertaa, yhden kerran tuurilla onnistuminen (en tosissani tarkoita, että noita suoritettaisiin tuurilla) ei riitä. Tuolla tuurilla onnistumisella tarkoitan sitä, että minusta se ei ole vielä vaikkapa agilityssakaan osaamista jos kerran tekee jonkun asian oikein, kyllä se pitää onnistua ainakin toisenkin kerran perään ennen kuin voi sanoa, että se oli taitoa eikä tuuria. Todellista osaamista on sitten se, kun sen asian pystyy handlaamaan aina kun tarvitsee. Nuo tilanteet, joissa noita koulareita suoritetaan, on kuitenkin aivan eri asia kuin niiden harjoittelu ilman tuomarin arviointia... Kyllä mä luotan, että meillä on tuohon HRD1 mahdollisuus, siinä on vähän erilaisia osioita kuin FCI esikokeessa, mutta vaatimustasoltaan ne lienee aika samanlaiset. Kaikkea ja kaikkia paimennuksessa eteen tulevia tilanteita ei voi mitenkään harjoitella valmiiksi, koska tilanteet ja eläimet on aina erilaisia. Voi vaan ottaa asenteen, että tuli eteen mitä tuli, niin niistä on selvittävä, koska ei oikeissakaan töissä voi valita eläimiään eikä eteen tulevia tilanteita. Ne on vaan hoidettava.

Sunnuntaina heitettiin muutamaksi viikoksi (onneksi on vasta toukokuu ja koko kesä edessä!) jäähyväiset ja lähdettiin kotimatkalle. Kiitokset Sinikalle ja muulle porukalle mahtavasta leiristä ja pian nähdään! Meidän vakiopysähdyspaikan piha oli myllerryksessä ja huoltsikan takana ollut aidattu koirien ulkoilutusalue oli työmaan vallassa. Takaisin kotiin ajeltiin monen mutkan kautta ja lopulta olin 23 aikoihin kotona. Arvatkaa, kenellä oli aamuvuoro maanantaina...

Ulkokausi korkattu

Viime lauantaina käytiin starttaamassa ulkokisakausi Oulussa. Keli ei suosinut, vaan oli aika sateista ja tuulista. Sikäli se sää sopi koirille, että eipähän ollut koirilla turhan kuuma.

 

Viime viikon keskiviikkona nimittäin treenattiin ekaa kertaa tosi, tosi pitkään aikaan ulkokentällä. Sää oli mitä mainioin: aurinko paistoi tosi lämpimästi ja oli upea keli treenata. Vähän liiankin lämmin, mulla oli liikaa vaatetta, eikä se oikein varsinkaan Ransulle passaa tuollainen auringonpaahde. Se tosin oli muuten aika innoissaan eli jaksoi kumminkin yrittää ihan mukavasti. Liinullakin alkoi vähän askelta painaa, ohjaajasta nyt on turha sanoa mitään, sen näkee puolisokeakin ettei oikein jaksa juosta...

 

Pari videotakin on treeneistä, olihan niitä enemmänkin, mutta kun ei ollut mitkään huippuonnistuneet treenit niin ei ole sitten kovin häävejä videoitakaan. Treeneissä oli kyllä ihan hyvä fiilis, mutta kun kumpikaan koirista ei oikein päässyt parhaimpaansa. Liinuun meinasin turhautua ihan täysin, kun siltä oli esteiden hakeminen ihan kadoksissa. Se oli vielä maaliskuussa paljon paremmassa "iskussa", joten taitaa olla tauon paikka, onhan se kisannutkin aloittelijaksi aika aktiivisesti koko alkuvuoden. Sitten kun sitä etenemistä harjoiteltiin niin se oli koko ajan menossa juuri niille esteille, jossa sitä treenattiin... ja etsi sieltä sitä palkkaa :@ Argh. Noh, rakentavaa pohdiskelua ja keskustelua käytiin kepon kanssa jo treenien yhteydessä, eikä kaikkea voi selittää silläkään että oltiin pitkästä aikaa ulkotreeneissä.

 

 

 

 

Ransuhan oli oikeinkin innoissaan ja kuulolla, nuo "Liinu-tyylin" takaa ohjatut välistävedot vaan ei sovi sille ollenkaan. Ransu ei ole yhtä helposti takaa ohjattava koira kuin Liinu. Sitä paitsi kun kokeilin ohjata ne toiselta puolen takaakiertoina, sain linjat tosi hyviksi ja vauhdin paljon paremmaksi kuin jos tekisin välistävetoja. Välistävedotkin se osaa kyllä sujuvammin "Ransu-tyylillä" mutta nopeampaa on tehdä ne noin päin.

 

 

 

 

Liinun kans on tuossa videolla osa radasta. Kepeillä sillä on nyt joku juttu ollut, että saattaa hidastaa tuonne keppien päähän vaikken karkaa siitä kauas edelle. Toinen mitä se teki keskiviikkona, oli että persjättöä tehdessä jättää vika välin pujottelematta. Voi argh. Tulee kyllä nyt niin mieleen Ransun kanssa tehty työ, että kun luulet saavas jonkun asian toimimaan, niin joko joku muu brakaa tai sitten se minkä luulet sen osaavan, ei toimikaan. Tässä on nyt just se. Niin hyvät kepit kun Liinulla on ollutkin, niin niistä on vähän pudonnut vauhtia pois (näkee kisavideolta ehkä paremmin kun se menee kepit kunnolla loppuun asti) ja tosiaan treeneissä ei kestänyt persjättöä eikä myöskään kisoissa lämpätessä, joten jouduin muuttamaan ohjaussuunnitelmaa sen takia rataantutustumisen jälkeen. Noh, kontaktit on ainakin vielä hienot :)

 

 

Kisoissa lauantaina Liinu aloitti, ja tuloksena oli kymppi ja HYL. Että sellasta. Mä ohjasin omasta mielestäni hyvin, hyl-radalla tein sitten pari virhettä joiden seurauksena ei tullut puhdas rata ja otettiin se hyl. Eka radalla Liinu otti kympin kepeiltä. Pikkasen meni keppien haku pitkäksi, mutta niinpä meni tosi monella muullakin, varsinkin makseilla - yksi bortsu aloitti pujottelun keppien puolesta välistä. Tuohon paikkaan tultiin jotenkin sellasella vauhdilla kai että koirat ei jotenki tajunneet niitä keppejä ennenku ne oli niistä jo ohi. Ite mokaan ja otatan sen toisen kiellon kun lähetän liian läheltä uudelleen kepeille. Loppurata onkin sitten ihan hieno, A-esteestä oon varsinki niiiiin ylpeä :) Varsinkin kun muistaa mitä se oli silloin, kun sitä koitettiin mennä juoksukontaktina. Onneksi Liinu päätti alkaa tekemään senkin 2-2:na niin tuli heti paljon parempi.

 

 

 

Toka radalla kaikki on hyvin siihen asti, kun ollaan takanurkan putkessa. En älynnyt, että koira näkee sen A:n suoraan sieltä putkesta, vaikka se olikin kauempana kuin normaalit estevälit. Liinuhan porhalsi sinne, ja päätin sillä istumalla että nyt loppuu treeneissä se palkkaaminen siitä kun kaveri hakeutuu omia aikojaan kontakteille. Josko sitten niille ei tarvis niin oma-alotteisesti mennä. Kivahan se on, että kontaktit on kivoja ja niille on kiva jäädä, kun näkee sellasiakin koiria joille ei ole kontakteista tullu ihan yhtä mukava juttu... Rata oli kolmosille melkein sama, joten voin tässä välissä sanoa, että maksi3 meni enempi kun 3 koiraa sinne A:lle.

 

 

Sitten; piti 3 vuotta kisata agilityssa, ennenku ekan kerran tuli radalla pöytä vastaan. Onhan me sitä treeneissä tehty aina silloin tällöin, mutta aika harvoin kuitenki. Mä itse tykkään pöydästä esteenä, harmi kun sitä ei nykyään kisoissa  kovin usein ole. Se mikä mua kuitenkin ihmetytti, oli se ihmettely ja päivittely siitä, ettei koira ole koskaan pöytää nähnytkään ja nyt se oli radalla. Siis mitä ihmettä?! Jos väittää tehneensä koiralle kunnollisen esteopetuksen, niin silloin on opettanut kaikki esteet kun tiedossa kuitenkin on että pöytäkin on yhä virallisesti este ja se voi tulla kisoissa vastaan. Onhan sitä kaiketi ollut arvokisoissakin. Pöytä vaan on sellainen, että koska se on kisaradalla harvoin, se on kai sitten helppo jättää "ajanpuutteen" vuoksi alkeiskurssilla opettamatta, vai mistä tämä johtuu että niin monella käsi nousi, kun tuomari kysyi kuinka monen koira ei ole koskaan mennyt pöytää. Tosin, kuten videoltakin näkee, niin siitäkin huolimatta että ollaan pöytää treenattu ja se on ollut talvella ryhmätreeneissä, aluevalmennuksessa ja omatoimitreeneissä, niin ei ole helppo este välttämättä ja Liinukin pyyhkii sitä ohi ja jos ei olis hyllyä alla niin kielto olis saatu. Pöydän jälkeisellä hypyllä ohjaan väärällä kädellä, joten tulee esteestä ohi. Muuten rata oli ihan kelvollinen. Vielä kun satoi vettä, ja Liinuhan inhoaa märkää...

 

Kolmosluokkien eka rata oli lähes sama kuin kakkosten toinen rata. Keinun jälkeen oli putki eikä pöytä, ja seuraava hyppy oli vähän eri kulmassa. Sitten tokavika este mentiin takaakiertona, muuten ihan sama rata! Ransu teki ihan kelpo radan, mitä nyt oli jo porhaltamassa maaliin joten sen tokavikan esteen takana tuli pikku kaarros ja käännös takaisin hyppäämään hyppy. Maalissa tuulettelin nollaa ja tietty muutenkin hyvin menneestä radasta kehuin Ransua, joka oli aivan täpinöissään. Sille oli ainakin innolle tehnyt kisatauko hyvää. Noh, sitten tulee kepo joka sanoo että tuli yliaikanolla. Mä siinä että voi pirulauta. Eikä siinä vielä kaikki. Sitten kun tulokset tulee, niin siellä lukee 0,49s yliaikaa, mutta myös vitonen! Tulos siis 5,49! Eli me prkl saatiin muka kieltokin vielä siitä tokavikalta esteeltä! Tuomarit ei tykkää minusta ja/tai mun koirista, koska moni muu sai kyllä tehä hyppyjen takana kiemuroita eikä tullu kieltoja. Noh, siihen kaarrokseen meni meidän nolla, sekä ajan että virheen suhteen. Hitto!

 

 

Toiselle radalle Ransu oli lähdössä innoissaan ja se ei malttanut pysyä kunnolla lähdössä. Ei kai taas tämä ongelma... Mä olin jo aika turhautunu päivän tuloksista siinä vaiheessa, ja varsinkin ärsytti edellisen radan kielto ja mahdollisuus tuplanollaan oli mennyttä. Tämän radan sotki sitten radan vierestä liikkeelle lähtenyt auto, ainakin osittain mutta varmaan myös mun ohjaaminen. Kepo kyllä sanoi (varmaan yritti vaan piristää) että ohjasin tänään (siis lauantaina) hyvin ja että isoimmat virheet teki koirat itse. No mene ja tiedä, ei ollu meidän kisapäivä. Ransulla oli radalla hyvä fiilis, esteitä jäi vähän välistä mutta so what, mulla on tapana mennä eteenpäin varsinki Ransun kanssa, eikä jäädä paikkailemaan virheitä jotka kuitenki todennäkösesti ite aiheutti. Siellä radalla sitä ei ehdi yleensä pohtia, paitsi oikein selvissä jutuissa jolloin teetän kyllä uudelleen.

 

 

Tuloksena oli HYL, mutta kyllä tuossa radalla oli hyviäkin juttuja. Ratahan meni poskelleen jo puomilla, kun tuli kontaktivirhe, ja sitten keppien aloitus. En vaan saanut Ransua pois kepeiltä ja se pujotteli takasinpäin liian monta keppiväliä. Ajattelin että ei voi mitään, olihan noita jo virheitä alla. Alan ymmärtää niitä, jotka mieluummin ottaa sen hylkäyksen kuin tyyliin 15 virhettä ja yliaikaa. Onhan se HYL nyt jotenkin yksiselitteisempi: sattui isompi tai pienempi moka, mutta jos on virheitä ja yliaikaa niin sitä jää miettimään että mitähän sekin on säheltänyt siellä... Niin no entäs ne hyvät jutut? Olipahan pojalla intoa ja vauhtiakin ihan kivasti, takanurkan putkesta asti ratahan on ihan hieno. Ransu tekee hienosti puoliksi sivuttain hypyn siinä missä valssaan niiden kahden hypyn väliin. Maalissa Ransu oli aivan täpinöissä ja repi mut kaikkien kurakoiden läpi väkisin palkalle :D

 

Nyt Liinu jää kisatauolle KLAGiin asti eli 2kk kisatauko. Liinulle on tiedossa vaan yhdet treenitkään ennen sitä. Ransu sen sijaan tuli valituksi KILTAN MAXIEN SM-JOUKKUEESEEN! Joten sen kanssa pitäis ehtiä käymään niissä sm-treeneissä. Nyt vaan heti jää ylihuomisen treenit välistä, kun ollaan paimenessa. Kisat on tasan kuukauden kuluttua. Mitään ihmeitähän tässä ajassa ei tehdä enkä aio mitään sellaista yrittääkään, Ransu on Ransu, sen kanssa välillä onnistuu ja välillä ei. Niin se on kaikilla muillakin. Se ei tule olemaan joukkueen nopein koira, mutta radasta riippuen se voi olla aika varma menijä kuitenkin. Niin ja ennen kaikkea kun Ransusta puhutaan: millä tuulella se sattuu olemaan ja mikä on päivän lämpötila, vaikuttaa suoritukseen tosi paljon. Ja tietty se, että ohjaaja on luultavasti kurat housussa. Ennen SM-kisoja Ransu käy varmaan vielä Vaasassa viikko ennen äsämmiä ottamassa startit. Sen jälkeen Ransukin saa pitää kuukauden tauon KLAGiin.

 

Agilitysta muihin asioihin. Kyllä näistä schapeista vaan on moneksi, eilen käytiin Tomin ja koirien kans 8km lenkki tuossa metsäautotiellä. Koirat bongas 3 jänistä, ja lähti ajamaan niitä ja niiden jälkiä. Kielet pitkällä ne mennä touhotti ihan työn touhussa, ja me katottiin Tomin kans huuli pyöreänä että mistäs päin nyt tuulee. Kaverit kävi varmaan monta sataa metriä siellä metsässä jälkeä ajamassa ja näytti että kaikki muu unohtui. Ei ne noin kiinnostuneita riistasta ole vielä koskaan ennen olleet! Noh ei siinä mitään, tänä aamuna lähdin niiden kans 10km pyörälenkille samaiselle metsäautotielle. Tällä kertaa nähtiin eri kohdassa kaks jänistä. Kumpikin lähti jäljestämään ja taas mentiin. Minä odottelin tiellä pyörän kanssa ja nautiskelin aamuisesta auringonpaisteesta. Ainakin Kapulle on pupuja syksyksi ajettavaksi, sitten siis kun se tämän talouden oikea ajokoira pääsee taas töihin :) Toinen niistä jäniksistä istui takajalkojen varassa keskellä tietä ja kuunteli tikan hakkausta (tai sitä minä ainakin kuuntelin) ja Ransu pääsi ihan sen lähelle. Sitten peräkanaa metsään. Eihän noilla schapeilla ole mitään jakoa sen jäniksen perässä pysymiseen, mutta tuoretta jälkeä on kiva vissiin jäljestää ja kun vielä näkee välillä vilauksen saaliistakin :D

 

Paluumatkalla sitten pysähdyttiin tuossa 200m päässä olevalla hiekkamontulla uimassa. Ransulle piti heittää keppiä ja se oikein alkoi mua komentaa että heitä-heitä-heitä-jo! Haukkui ja ynisi siinä rannassa ja sitten hirmu innolla perään. Siitä näyttää täksi kesäksi tulevan vielä enempi vesipeto kun mitä se on aiemmin ollut. Liinukin vähän kahlasi ja huljuttelin sitten sen selän päällekin vettä, kyllä sekin meni kieli pitkällä mutta Liinuhan ei ui jos ei itse mene mukaan. Se ei mene edes Ransun ja kepin perässä - ainakaan vielä. Eilenkin Ransu kävi siinä montulla uimassa, joten onhan tässä tullut niille liikuntaa :) Nyt ne nakertaa pihalla auringonpaisteessa luita :)



Agiliitoa hämärän rajamailla...

Otsikko viittaa siis viime viikonlopun Seinäjoen kisojen valaistusolosuhteisiin. Oltiin Seinäjoella lauantaina kisaamassa Liinun kanssa. Siellä on upouusi ja tilava halli, mutta mua häiritsi sen lisäksi ettei hallissa ole ikkunoita, se että valaistuskaan ei ollut vielä lopullinen. Katossa oli muutama työmaavalaisin, joten hallissa oli tosi hämärää. Sanoin puolitosissani, että eihän Liinu edes näe täällä mitään, enkä minäkään... Välillä ulkona paistoi kirkkaasti aurinko, välillä satoi, joten kun tuli auringonpaisteesta halliin, ei nähnyt vähään aikaan mitään. Noh se siitä, kuten sanottua, ratkaisu oli selvästi väliaikainen ja hallin keskeneräisyyttä oli kyllä korostettu kisakirjeessäkin.

 

 

Eka rata ei ole videolla, mutta siinä ei paljon näkemistä olekaan. Hyllyksihän se meni, muistaisinpa nyt vaan enää että missä kohtaa se tapahtui. Ekalla putkella jo taidettiin ottaa kielto, mua alkaa pikkuhiljaa nyppiä mikä noissa putkissa on välillä niin vaikeaa. Liinu menee ne kyllä lujaa ja yleensä myös hakee tosi hyvin putket, mutta sitten välillä se tuntuu kyselevän että en ehkä haluis putkeen, onko pakko. Juuri muuta en siltä radalta sen lisäksi muista kuin sen karmean lentokeinun. Ja minä kun ajattelin, ettei Liinun kanssa olis tuota ongelmaa, koska sen pitäis pysähtyä keinulle. Loppusuoraa tultiin kuitenkin niin kovaa, ettei Liinu vissiin ehtiny erottaa mun käskystä eikä ite keinusta ettei se olekaan puomi vaan tykitti sen lujaa ja sitten ihan sieltä nokalta hirveä loikka alas. Ärsytti! Koira on just hierottu, ja JOKA IKINEN kerta, kun Ransu on lentsikat ottanu, sillä on vähintään etupää ollut jumissa! Joten eiköhän tuon Liinunkin joudu hierottaan taas uudestaan ihan varmuuden vuoksi.

 

Toka rata oli agirata myös, ja se me voitettiin vitosella ja reilun 4s miinusajalla. Muuten rata oli taas kerran puhdas, mitä nyt ois voinu ekaan putkeen käskyttää aiemmin ja Liinu lähti kaartamaan hakemaan keppejä! Kielto siis. Sama putki, kun eka radalla, mikähän tuossa oli vikana... Rataan oon muuten ihan tyytyväinen, mitä nyt tuo aika tuntuu oudon hitaalta, Liinun etenemä oli vaan jotain 3,5m/s eli aika hidasta Liinua se oli. Tosin puomi ja keinu kestää, keinulla komensin heti äkäisesti sen kontaktikäskyn, ettei tuu mieleenkään tehä siinä mitään hölmöyksiä. Vaikka eihän tuohon keinulle nyt edes voitu tulla niin kovaa. Puomilla kestää ja kestää... milloinhan sitä sais aikaiseksi tätä käydä treenimässä hallilla?! Kepeille lähettäessä Liinu irtoaa mun edelle ja pujottelee hyvin. Mun piti tehä persjättö kepeillä niin huomaan yhtäkkiä että voi piru, nyt tossua toisen eteen jos meinaan ehtiä sinne!! No ehdin just ja just kuitenkin :)

 

 

Hypäri on kuvattu kahdessa osassa, kun kepolle tuli joku ajatuskatko ja mulle laiskuus enkä viitsiny yhdistää videoita... Tuloksena HYL, kun tällä kertaa kun olis saanu mennä kepeille niin likkis meneekin hypylle dippadaidaa. En oikein tajua, mikä ajatuksenjuoksu sillä tuossa on, naiset on merkillisiä. Noh, sekin rata olis muuten ollut puhdas, että miten tämä taas menikin näin!!!

 

 

 

Että sellaset kisat, haettiinpa taas lähinnä kokemusta. Voitto vitosella ei oikein paljoa lämmitä, kun se oli niin pienestä kii että se ois ollu nollavoitto. Liinu teki sinänsä hyviä ratoja ja mä mielestäni ohjasin ihan ok. Että joku kai se meidän yhteistyössä kuitenkin klikkaa kun jotenkin ne radat möhliintyy. Eikä Liinu ollut nyt ihan oma itsensä vauhdin suhteenkaan, joka radalla tuntui niin helpolta pysyä perässä, ettei tainnu vika radan etenemäkään olla mikään kovin huikea. Ehkä se lentokeinu aiheutti jotain aristusta, koska eka radalla vauhti oli parempi.