Kake tässä moi :)

Tässäpä pikku postaus meidän uudesta perheenjäsenestä, jämtlanninpystykorva Kakesta. Kake on Tomin koira, tuleva hirvien kauhu ;) Kake muutti meille viime viikolla, ikää sillä on nyt reilut 9 viikkoa. Nämä kuvat on otettu kännykällä saapumisiltana, joten laatu on kehno ja kaverilla vielä korvat lupassa :) Nyt näytetään jo pystykorvalta. Ransu, Liinu ja Kapu otti innolla uuden vauvan vastaan, ja Ransu ja Liinu on leikittäneet pentua pihalla. Vielä se ei pärjää voimassa eikä nopeudessa, mutta yritys on kova. Hieno tilanne pennulla, että saa varttua ekat viikot täällä aikuisten kilttien koirien kanssa, ja leikkiä ja painia sekä uroksen että nartun kanssa :) Ransun varsinkin oon tiennyt olevan hyvä ja kärsivällinen pentujen kanssa. Ei ole muuten kumpikaan mun schapeista ollut tuollaisia, että yrittävät purra käsiä, jalkoja ja kaikkea mahdollista. Ne ei kerta kaikkiaan ole käyttäneet hampaita ihmiseen edes pikkupentuna, joten mulle on ihan uutta tuollainen kauhukakara joka alkuun yritti pureksia joka käänteessä, mutta joka on kyllä aika äkkiä oppinut ettei se ole kovin toivottavaa ja tekee nyt viikon jälkeen sitä selvästi vähemmän kuin meille tullessa.

 

Lauantain tuplajuhlat

Hellekisailtiin Liinun kanssa Kemissä viime lauantaina. Ransulla oli 5-vuotissyntymäpäivä, mutta varsinkin lämpimän sään takia se sai jäädä kotiin. Muutenkin, ajattelin että kun se ei kerran kisaa, niin saapahan Liinu lähteä ihan yksin reissuun. Lämpöä oli siinä 23-24 astetta, ilma seisova ja aurinko paahtoi kisakenttää ensimmäisen startin aikoihin. Jos Ransun kanssa ois pitäny kisata, niin se ei olis kulkenu mihinkään, mutta Liinu tsemppasi aika hienosti säähän nähden ja siihen, että se varmasti on jumissa. Liinu odottaa hierontaa, meidän luottohieroja tulee onneksi saikulta jo ens viikolla sen hieromaan kuntoon.

Erikoista kisoissa oli se, ettei kilpailijoilla ollut numerolappuja tai -liivejä. Kiva homma tuomarinsihteerille pysyä kärryillä kilpailijoista. Tuomarinsihteeri kai kuitenki pysyi mukana, mutta kuuluttaja sekoili eka radan alussa. Nro 60 meni meitä ennen, me oltiin 61 ja sen 60:n jälkeen kuulutettiin nroa 62 radalle. Mä olin lähtöpaikalla ihan oikein, kunnes alkaa huuto että väärä koira. Oltiin jo saatu lähtölupakin. Mä sanoin että mä oon kyllä 61 ja nyt on mun lähtövuoro, erehdys korjattiin, saatiin uus lähtölupa ja asettelin koiran uudelleen lähtöpaikkaan. Mua vähän tympäsi. Radalta otettiin sitten joku ihme kielto, ja sillä sijoituttiin kolmansiksi.

Kuulutukset oli muutenkin sellaiset, että kuulutettiin lähinnä rataantutustumiset, säkäluokat ja seuraavat kisaajat, ei tuloksia. Tulosten saapuminen tulostaululle kesti, ja mä yritin käydä kaks kertaa toimistossa kysymässä toka radan jälkeen (turhaan), oliko meillä nolla ja mikä sijoitus, siis noustiinko kolmosiin, ja että saadaanko mennä vika rata nollakoirana kakkosissa, koska kolmoset olis vasta seuraavana päivänä enkä ollut sunnuntaille ilmoa tietenkään laittanu. Kyllä sekin sitten selvisi, kun tulokset vihdoin tuli näkyville ja toimistolla oli tyyppi joka ei suoraan käännyttänyt ovelta pois häiritsemästä.

Tässä eka rata:

Mä aattelin tehä pitkästä aikaa kepeillä persjätön, joka ei treeneissä viimeksi tehdessä toiminut. Nytpä toimi ja hienosti. Keinun jälkeen en tiä miten se tuon hypyn noin hyppää, ei se rimaankaan osunu. Liinulla oli sellainen päivä, ettei se halunnu ottaa A:n alasmenokontaktia kunnolla. Eka radalla se minun mielestä ihan selvästi loikkaa sen yli, mutta tuomarin mielestä ei. Noh ihan sama, ei meillä puhdas rata ollut sitä ennenkään. Luulen, että sillä on etupää jumissa, kun se ei halua A:lle pysähtyä. Jos se on kunnossa, se stoppaa siihen kuin seinään.

Toka rata:

Olin mielessäni suunnitellut, että toka radalla yritetään sitten saada se nolla ja serti. Onnistui! Tehtiin nolla ja voitettiin. Liinulla meno keskimäärin parani eka rataan verrattuna. Lähtöön se jäi sen näköisenä että varmaan oli helppo sivusta ajatella ettei tuo mitään enää jaksa. Haukutin sitä ennen omaa vuoroa, joten tiesin että kyllä sieltä vielä irtoaa :) Ratojen välissäkin Liinu vaan nukkui, hieno likkis ymmärsi kerätä voimia koitoksiin. Juotin sitä aika reilusti ratojen välissäkin. Rata oli aika onnistunut, kontaktiesteet oli vähän sellaiset että olis ne ollut varaa paremminkin tehä. Lopussa ei enää kuulu mun riemunkiljahdukset kun mentiin nollana maaliin. Meidän jälkeen oli tällä radalla enää yks koira, muilla ei ollut nollaa kuin meillä, joten kyllä mä olin hieman vahingoniloinen kun se vika koira tais ottaa ainakin vitskan sieltä radalta. Jes, me taidettiin ottaa nollavoitto ja lippu kolmosiin!!! Tuloksia ooteltiin jännityksen vallassa ja siellähän se komeili Liinu ykkösinä kera LUVAn ja SERTin :)

Kolmas rata:

Tuomarin luvalla mentiin nollakoirana viimeinen rata, joten aloitettiin medikakkoset. Ei mulla ollut paineita enää, aattelin että nyt harjotellaan vaan ja otetaan tunnelmoiden. Liinullahan vaan vauhti parani vikalle radalle, ja tuomari sai vaan ihailla meidän - tuoreiden kolmosluokkalaisten - menoa. Radat oli tosi kivoja ja mun mielestä helppoja, vaikka moni valitteli että kuin on mutkikkaita ja ilmeisesti ne monelle oli vaikeita, koska nollia ei juuri tullut. Mä olin pikkulikasta niiiin ylpeä :) Saatiin sitten lauantaille tuplajuhlan aihetta :)

Palkintojenjaossa tuomari toivotti meille onnea ja menestystä kolmosiin, en muista että olis muut tuomarit onnitelleet luokkanousujen yhteydessä.

Laskin siinä sitten, että 7 viimeisestä startista joka rata on ollut hienoja, vain 1 HYL, 2 vitosta ja 4 nollaa. Joista toki tuo viimeinen oli epävirallinen kun oltiin jo noustu, mutta kuitenkin. Kemissäkin Liinu päästeli ihan hyvää vauhtia. Nyt sitten tässä välillä vähän paimennetaan ja kouluttaudutaan Jaakolla, ja sitten korkataan kolmosluokka kotikisoissa syyskuussa :)

KLAG 2013

...#15 järjestettiin Kokkolassa viime viikonloppuna. Mä olin pitkät päivät kisapaikalla, 7 starttia kisasin itse ja lopun ajan olin kisoissa töissä. Perjantaina starttailtiin Ransun kanssa, tehtiin Ransun viikonlopun paras rata, vaikka se HYL olikin. Lauantaina kisasin kaks starttia Liinulla ja sunnuntaina oli molemmille kaks starttia. Liinun kaikki radat oli hienoja, ja oon tyytyväinen niihin. Ne on sellaiset tasaisen hyvät radat. Tuloksina 2x LUVA, 5 ja HYL. Ransulla oli ne kaks muuta starttia 10vp ja yliaikaa.

Kuvaaja: Pia Byskata

Kuvaaja: Pia Byskata

Kuvaaja: Päivi Vuorio

Tässäpä näitä ratoja sitten tulla paukkuu.

Ransun A-rata perjantailta:



Hiukka ihmetyttää tuo kielto nelosesteellä, en alkanu sitä korjaileen vaikka huomasin kyllä että ohi tuli. Aattelin että siinä menee rytmi meiltä molemmilta sekaisin joten antaa mennä vaan. Ja ihan hyvä ratahan se muuten olikin, kepit oli ihan jees ja puomi aivan hieno. Ransu oli muuten hyvin kuulolla ja teki iloisena rataa. Etenemän laskeskelin n. 3,8m/s eli ihan hyvää Ransua.

Sitten hypätään lauantaille, Liinun kisapäivään. Paimennusleiristä en ole oikein vielä saanu koottua ajatuksia blogiin asti (ja kuviakin odottelen niitä ottaneilta, josko olis joku kuva munkin koirista...), mutta Liinu otti torstaina melkoiset puskut yhdeltä uuhelta varikolla. Se oli rankempi tilanne kuin mikä Ransulla oli, Ransulla oli aikoinaan kanttia sanoa kunnolla lampaalle että mun päälle et tule, mutta Liinulla ei ollut ihan riittävästi rohkeutta ja auktoriteettia. Niinpä olin huolissaan, miten se agilityssa menee viikonloppuna. Ärsytti erityisesti siksi, että olin hierottanut molemmat koirat kisoja varten maanantaina, joka oli käytännössä viimeinen mahdollinen päivä hierottaa ne, koska paimennusleiri oli ti-to ja pe alkoi jo kisat. Hieroin Liinua itse, venyttelin sitä, ravuutin pyörän vierellä vielä pe-aamuna ja pidin BOTia päällä la-su yön yli. Lauantaina Liinu ei mun mielestä ollut ihan se oma itsensä, vähän sellaista ehkä varovaisen näköistä menoa, mutta sunnuntaille ehkä auttoi tuo BOT tai jotain, koska sunnuntaina se oli enemmän oma itsensä.

Lauantain eka rata oli jo vähällä olla nolla, mutta tuollainen on paha paikka, kun suoran putken päässä näkyy este, joka ensin mennään ja sitten toisella kertaa ei mennäkään. Sinnehän se sitten renkaalle pamahti ja kyllä mua hiukkasen nyppi kun hyvä rata hienoine kontakteineen meni siinä ihan hukkaan. Tulosten valossa hukkaan, kokemuksena ja luottamuksen kasvattajana se oli hyvä rata.

Erityisesti hunajaa korville oli kuulla, kuinka kuuluttaja kehui schapejen (tai ainakin mun schapen ;) ) liikkumista ja yleisöstä kehuttiin Liinun kontakteja ja miten mä oon osannu opettaa ne niin hyvin :) Ja olihan ne kontaktit hyvät, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Liinusta huomaa vähän joka radalla, miten sitä estehakuisuutta olis kotitarpeiksi ihan riittävästi, se olis mielellään lukitsemassa edessä olevia esteitä, että kyllä se edetä osaa. Aina vaan ne ei ole niitä oikeita esteitä...

Liinun B-rata:



Liinun C-rata:



Illan jo viiletessä lähettiin tekemään päivän toista rataa. Mullahan oli viikonlopuksi minimitavotteena, että Liinulle sais edes yhen nollan. Siinäpä se sitten tuli, jotain -8s ajalla ja sijoituksena kolmas. Mulla valahti jalat puomin kohalla ihan hapoille, kun tajusin, että nyt kun vaan laitan sen tarkasti putkeen ja otan tarkasti ne vikat hypyt enkä kiljahtele liian aikaisin tai seiso edessä ettei tuu rimantiputuksia, niin nolla on tulossa. No niinhän se viime radallakin oli, 4 estettä ois ollu jäljellä - se helpoin loppusuora - niin sinne meni. Mutta nyt onnistuin pitämään itseni kasassa ja se ekan nollan odotus kakkosista helpotti. JES!! Hieno rata tuokin.

Hyvillä mielin sitten koitti sunnuntaiaamu ja kisojen vika päivä, mulla 4 starttia eli käytännössä puolet jäljellä. Ransun radat oli vähän sellasia, ettei Ransu ollut alkuradasta se penaalin terävin kynä, mutta sitten kun lähti niin lähti vähän lapasestakin. Hauskaa meillä oli, ja Ransu oli maalissa ihan fiiliksissä. Sehän se on tärkeintä, tuloksetkin saatiin, kun molemmilta radoilta otettiin kympit ja kieltojen takia yliaikaa.

Ransun D-rata:




Ransun E-rata:

Keppien jälkeen oli vähän vauhdikasta, ja meinasi kaarrokset ihan vähän vaan venähtää...

Liinun kanssa päätin, kun lähdin agilityradalle, että nyt tehään toinen nolla, että voi vaikka vielä haaveilla kolmosiin nostosta kotikisoissa tänä viikonloppuna. Noh, eipä kaukana ollut se unelma loppujen lopuksi, koska itse sitten mokasin kepeillä. Lähetin ihan hyvin kepeille, mutta miksen, oi miksen mä voinu antaa sen rauhassa hakea keppejä kuten muillakin radoilla??? Vaan menen sinne itse vähän liikaa ja työnnän Liinun sivuun ja se aloittaa väärin. Harvoin mun ilmeestä varmaan näkee virheen sattuessa niin selvästi turhautumisen ja ärtymyksen. Nyt en edes yrittäny peitellä sitä. Varsinkin tympi, kun jouduin tosissani pinkomaan noille kaariputkille puomin takana, että ehdin tekemään persjätöt. Ei sillä, että voi voi kun joutui itsekin ahkeroimaan, vaan se, että pelastin pari kertaa tiukalla käskytyksellä pois väärälle esteelle menolta ja sitten kun ennätin tekemään persjätöt, sain oikeaan putkeen ja oikeaan putkenpäähän koiran. Joten sitten tympäsi tuollanen hätiköiminen. Samperi vieköön. Tuloksena siis 5 ja aika oli silti jotain reilut -8s, eli aika sama kuin sillä aamupäivän nollaradalla.

Liinun D-rata:

Tällä radalla huomaa, miten koira menis paljon säpäkämmin ja nopeammin kun itselläkin ois aina samanlainen ajatus mielessä, että pitää pistää kunnolla töpötintä toisen eteen.

Hypärille sitten loput viikonlopun odotukset. Rata vaikutti helpohkolta, kuten oikeastaan muutkin viikonlopun radat. Ainoa vaan, että meinasin ite mokata koko homman tutustumalla rataan väärin. Kerrankos sitä niinkin voi käydä. Nimittäin tuolla takanurkassa olevan putken jälkeen ennen kahta vikaa putkea olevat kaks hyppyä oli sarjaeste A ja B. Mä jotenkin katoin sitä sen B-hypyn takana olevaa numerolappua, että se on takaakiertona se este, koska edessä ei ole numerokylttiä. Joo, olihan siinä tietysti se B-kirjain roikkumassa, mutta en kai mä sitä voi huomata vaikka se on paljon isompi! Noh, tutustuin rataan niin, että se olis takaakierto ja suunnittelin siihen takaakiertoa ja niistoa. Kävin jopa harjottelemassa niistoa lämppäesteillä vauhdin kanssa. Tai siis, Liinun kanssa tietenkin ;) Sitten, omaa vuoroa odotellessa, katsoin edellisen koirakon rataa ja ihmettelin että miten se meni sen hypyn ihan suoraan vaan, eikä näyttäny edes yrittävän ohjata sitä takaakiertona. Siinä kohtaa huomasin ja tajusin, että se sarjaeste on molemmat esteet suoraan eteenpäin. Hädissään sanoin ääneen lähtöalueella että aijaa toi ratako meneekin noin ja mietin kiireessä mielessä että miten se vaikuttaa mun ohjaamiseen. No ei mitenkään, kunhan lähetän sen hypyn yli ja leikkaan takana kuten Ransun radallakin ja lähetän putkeen. Onneksi se ohjaussuunnitelman muutos oli niin yksinkertanen...

Lähettiin radalle ja Liinulla "vähä" levis pitkäksi. Sain kumminki oikeaan päähän koiran ja rata jatkui. Lähetin maltilla kepeille ja annoin tilaa hakea ja pujotella rauhassa. Tän viikonlopun keppikulmat oli kaikki sattumalta umpikulmaan, mitä me ollaan nyt vähempi harjoteltu kun on koitettu saada niitä avokulmia kuntoon - tai lähinnä sitä miten mä lähetän noita avokulmiin. Ransun keppikulmathan tais olla kahella radalla avoimia, joten tulihan mun sen kans niitä harjoteltua. Loppua kohti vauhti kiihtyi, hyvin sain ohjattua sarjaesteen vaikka olin sen varautunu ihan eri tavalla viemään, ja sitten muurilla meinas lähtä lopullisesti lapasesta. Sain tehä kunnon äänenavauksen taas, ja onneksi se tuotti tällä kertaa toivotun tuloksen ja sain Liinun haltuun. Meidän aika tais olla -13,34s, joten ilman kaarroksia oltais varmaan oltu siellä -18s ajoissa. Etenemä oli 4m/s joten etenemäkin olis ollut aika hyvä, tosin jossitellahan aina saa ja se mikä tuloksissa lukee, on se mitä katsotaan. Nooooh, kyllä se nelosen etenemäkin ihan riitti selkeään nollavoittoon :) Ja toiseen LUVAAN!! Ei sais valittaa, eikä olla harmissaan, mutta kyllä se pikkasen se hyllyrata ja kieltorata tympi, että kun ois sen nollatuloksen saanu niiltäki radoilta leivottua, kun ne oli niiiiiin pienestä kiinni.

Liinun E-rata:



Viikonlopun antiin voi siis olla enempi kun tyytyväinen, varsinkin mä oon onnellinen noista Liinun radoista, noin hyviä ratoja ei olla viel onnistuttu neljää tekemään peräkkäin. Sen kans ne jutut on varsinki niin pienestä kiinni. Sillä on tuota irtoamista kyllä ja estehakuinen se on, mutta sitten välillä sillä sais olla pikkasen enempi siinä menossa tulisuutta ja temperamenttia, sitä näkyy tuossa D-radalla. Ohjaajalla sais toki olla parempi pikajuoksukunto, mutta en tiä miten sitä kamelista tehään tämän parempaa sprinttijuoksijaa. Koirilla oli oma yksiö kisojen ajan, ne sai majailla meidän uudessa, hienossa näyttelyteltassa, jonne mä sijoitin niiden häkin ja muut tavarat. Oli se vaan eri kätevä kuin se SM-kisoissa ollut teltta, joka on yöpymiseen tarkoitettu matala ja pienempi.

Eilen vähän kasvateltiin pentukuumetta, kun käytiin Tomin kanssa katsomassa hauvavauvoja. Mä näin ne ekan kerran, Tomi oli viime viikolla käynyt poitsun sieltä valitsemassa, eli siihen kuumeeseen on pian tulossa helpotusta ;) Mutta ei siitä vielä sen enempää :)

Kiva treeni, parempi mieli

Eilen sain juosta taas ihan urakalla treeneissä, kun treeniradalla oli vaatimattomat 36 estettä ja treenattavana molemmat koirat. Rata ei kai ollut loppujen lopuksi helppo, mutta ei kyllä kovin vaikeakaan. Siinä oli ne tietyt kohdat, joissa osasin odottaa tipluja. Mukaan lukien putki-puomi -erottelu suoraan Saviojan SM-maksi-joukkueradalta. Jossa me hyllytettiin. Ja joka me nyt tehtiin kummankin koiran kanssa monen monta kertaa täydellisesti, vaikka radan suunnitellut henkilö oli laittanut kolme kertaa lähestymisen samalta hypyltä: ensin putkeen, sitten puomille ja kolmannella kerralla taas putkeen. Miksen mä sitä voinut siellä kisoissa ohjata noin kuten nyt, varsinkin kun se putki oli paaaaljon kauempana puomin päästä kuin nyt. Testattiin siinä samalla seuran uudet ja huippuhienot putkenpainot, hyvin pysyi putket paikallaan!

Aloitin Ransulla, ja meno oli sellaista perusvarmaa Ransua. Kepeiltä otettiin eka yrityksellä kielto, mikä ei yllättänyt mua, koska tuo lähestyminen kepeille on yks vaativimpia mahdollisia. Se näyttää rataantutustuessa umpikulmalta, mutta pituus vie koiraa sivuun, edessä oli ansaeste (pöytä, joka tosin ei mun koiria houkuttanut yhtään) ja sitten se kulma vaihtuukin kovassa vauhdissa loivaksi avokulmaksi. Putkelta oli 6m hypylle, hypyltä 7m pituudelle ja pituudelta 7m kepeille. Olishan sitä voinut jotenkin vekata pituudella, mutta vaarana oli jo muutenkin koiran hyppääminen keppien välistä (kuten Ransu sitten kerran tekikin) ja toisaalta myös vauhdin hidastaminen muulla tavoin. Silti kepit on vähän kuin pimennossa koiralle, vaikkei se siltä kovin selvästi näytä.

Tässäpä Liinu näyttää mallia, miten ne kepit mennään kovassakin vauhdissa. Mä olin jäänyt siitä jälkeen ja kepit se haki pelkällä suullisella käskytyksellä.

Tässä se puolestaan näyttää esimerkkiä loistavasta A-esteestä ja varsinkin törkeän hienosta alasmenokontaktista. Sen jälkeen se valitsee väärän putken, tai ei se oikeastaan väärä ole. Sehän on suoraan entisen putken edessä, mä olen vielä sillai sijoittuneena ettei se muita vaihtoehtoja näe. Mä sanoin rataantutustuessa että jos ei Ransu mene tuohon putkeen niin Liinu ainakin menee jos en ole ajoissa näyttämässä oikeaa putkea. Ja niinhän se meni, kun en ollut ajoissa.

Perusvarmaa Ransua:

Näin käy kepeillä helposti jos vekkaa tai lähtee itse liian aikaisin vasemmalle. Ainakin Ransun kanssa, joka seuraa mun liikettä helposti. Keppien aloitus meni oikein. Toka kierroksella mentiin pituus oikein ja keppien aloitus puhtaasti, hyvä poitsu :) Puomin jälkeen jotain "pikku" kaartelua, kun ohjaaja vähän pistää huiskis haiskis niillä käsillä. Ja tapahtuupa siellä jotain, mitä tapahtuu tosi harvoin: rima tipahtaa!

Ja seuraavaksi vauhti-Likkistä, tosin omavalintaisella keinun suorituksella. En ole ikinä kisoissa nähnyt, eikä omista koirista ole kumpikaan ennen tuolla lailla keinua mennyt. Tuo olis varmaan kisoissa hylkäys. Se oli se mun takanaleikkaus mikä tuon aiheutti, koska tuo toistui kun leikkasin takana. Varmaan olin niin paljon jäljessä tai jotain. Päätin sitten, että Liinun kanssa ei tarvi keinulla leikkailla takana, koska se pysähtyy kontaktille. Ainakaan kun se näköjään voi tuollaistakin keksiä. Kyllä se sitten meni ihan oikein keinun, kun muutama kerta treenattiin ja jatkoin oikealla puolen ohjaamista. Loppusuora on valtavan hieno keinun jälkeisine sylkkäreineen ja pöydälle tulo varsinkin! Wautsi! Lopussa oli vielä yks hyppykin jäänyt 60 senttiin, mutta ihan pokkana lähetin Liinun sen yli ja hienosti hyppäsi. On se joskus ennenkin tuon tehnyt, että ei sille nuo maksiesteetkään vaikeuksia tuota ;)

Lopussa kun tehtiin koko rataa, toka kerralla keinulla taas jotain häröilyä - ehkä mun käskytyksestä johtuen? Ohjaajalla alkoi jo loppua kunto + akillesjänteeseen tuli yhtäkkiä loppusuoralla kiristävä tunne. Liinukin meni vähän enempi takkuillen sen lopun. Muuten oon aika tyytyväinen että ihan hienoa menoa :)

Videot senkun pitenee ;) Kun tässä nyt on muutenki menty alusta loppuun ja lopusta alkuun ja sekasin kummallakin koiralla, niin tässä on mun ja Ransun eka koko radan suoritus, ennenkun alettiin sitten treenata epäonnistuneita kohtia. Ihan ei oltu koko ajan samalla kartalla, tuli turhia kaarroksia ja voltteja ja vaikka mitä. Mutta ihan hyvä mieli mulla tästäkin radasta on, tästä vaan näkee ettei Ransu ole yhtä estehakuinen kuin Liinu eikä ainakaan eilen ollut läheskään yhtä nopeakaan.

Lopuksi treenasin Liinun kanssa tiukempia käännöksiä tönäisemällä ponnistuspaikkaa kohti. Paranivat koko ajan ja kyllä tuo kääntyy tosi tiukkaan kun vaan ehtis ohjaamaan ne tiukat käännökset...

Ihan jees treenit, ei menty nollana läpi kerralla, mutta saatiinpa sitten tehtyä hyviä treenipätkiä. Ens viikonloppuna sitte katotaan, miten KLAGissa juostaan! Sitä ennen on kuiteskin vielä luvassa hierontaa ja paimennusta, eli mahtava KESÄLOMAVIIKKO tiedossa!

Tänä aamuna noustiin ihanan aurinkoisen aamun piristämänä ajoissa ylös, hypättiin pihaojan yli metsän puolelle ja tehtiin pieni metsälenkki mustikoita syöden. Siis minä ja Liinu syötiin mustikoita suoraan mättäästä ja Ransu laski munamäkeä mättäiden päältä ;) Liinu syö itse suoraan varvusta, Ransulle pitää poimia käteen niin sekin kyllä tykkää mustikoista ja syö kämmeneltä niitä :)

Iltapäivällä käytiin porukalla uimassa joku puolituntinen, Liinukin tuli tosi reippaasti veteen! Ei tarvinnu kun muutama kerta nimeltä pyytää tulemaan niin se tuli heti veteen ja lähti tosi rohkeasti uimaan meidän mukaan. Hieno typy! Eihän sitä tiä vaikka siitä vielä tulis meille noutaja sorsanpyyntiin... Ransu menee rohkeasti veteen kun sinne jotain heittää ja tuo esineen rantaan (ei kylläkään todennäköisesti heittäjälle), mutta kun se on paukkuarka. Liinu taas tuo noutamansa varmasti luokse eikä pelkää paukkuja, mutta se ei mene veteen ellei itse mene edellä. Ainakaan vielä. Heh, vitsihän tuo noutaja-juttu on, mutta multa on nyt jo kaks ihmistä kysyny että osaisko nuo noutaa riistan vedestä - sellasella ilmeellä että syksyllä sorsanpyynnissä tavataan.

Jep jep, olenhan mä monesti sanonu että schapesta on kyllä yllättävän moneksi, mutta että vedestä noutavaksi lintukoiraksikin..? :D