Agilityharrastajan huoneentaulu

Erään hallin seinässä oli muutama A4, joissa oli mun mielestä niin hyviä ajatuksia, että mun piti ottaa niistä kuva ja laittaa muistiin tänne blogiin. Kyllä näissä mun mielestä on kaikissa totuudensiemen, ja punainen lanka on se mitä itsekin ajattelen: on itsestä kiinni, millaiseksi voi kehittyä, ja on myös omalla vastuulla tavoitella asettamiaan tavoitteita. Siis tässäpä näitä!

• Luota koiraasi!
• Laita kaikki peliin, sitten käy niinkuin käy. Vain laittamalla kaikkesi peliin voit saavuttaa enemmän.
• Keskity vain niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa.
• Ihmiset, jotka eivät tee virheitä, eivät yleensä tee mitään muutakaan.
• Ihminen, joka haluaa, keksii keinot. Ihminen, joka ei halua, keksii selitykset.
• Kukaan muu ei aseta rajoituksia osaamisellesi ja menestyksellesi kuin sinä itse!
• Ei se ole paras, joka harjoittelee eniten, vaan se, joka harjoittelee oikeita asioita.
• Järjettömyys on sitä, kun toistaa samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, ja odottaa joka kerta eri tuloksia.
• Voittajat eivät usko sattumaan.
• Menestys on matka, ei määränpää.
• Voittajan ja häviäjän ero johtuu tahdonvoimasta. Voittajat uskovat, että he voivat tehdä sen, häviäjät epäilevät, ettei se ole mahdollista.
• Ajattele suuria, mutta nauti pienistä.
• Parempi epäonnistua jonkun tekemisessä, kuin onnistua siinä, ettei tee mitään.
• Jos uskot pystyväsi, niin pystyt. Jos et usko pystyväsi, et pysty.
• Jätetään tuomitsematta heidät, jotka epäonnistuvat. Hämmästellään vain heitä, jotka eivät viitsi edes yrittää.
• Asenne ratkaisee, aina!
• Ei kukaan tiedä mihin hänestä on, ennenkuin hän yrittää.
• Ei sillä ole merkitystä, montako tuntia käytät, vaan mitä niihin tunteihin sisältyy.
• Jokaisen ongelman ytimessä majailee mahdollisuus.
• Kohtaamme alinomaa mahdollisuuksia, jotka ovat taitavasti naamioituneet ongelmiksi.
• Tee parhaasi, se riittää!
• Älä koskaan sano "en osaa" ennenkuin olet yrittänyt.
• Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.
• Pidä aina mielessäsi, että oma päätöksesi onnistua on onnistumisessa kaikkein tärkeintä.

Aamen.

Jaakon "uhrina" 17.-18.8.

Jeah, seura keräsi porukan kasaan ja saatiin varattua koulutusviikonloppu Suoknuutin Jaakolle. Mä olin aivan innoissani ja uusia ajatuksia täynnä joulukuun koulutuksen jälkeen. Ja niin mä oon taas nytkin. Oon kyllä aika vahvasti sitä mieltä, että Jaakko on paras kouluttaja, jolla oon koirineni käynyt. Puhuu paljon, mutta kaikki silti asiaa. Jutut on johdonmukaisia, loogisia ja perusteltuja. Jaakko ja Janita näkee vuodessa aika paljon koiria, ja treenaavat omalla tyylillään omia koiriaan. Se, mikä mulle tulee rivien välistä aika voimakkaasti esiin on se, että kaikkea ratoihin ja agilityyn liittyvää mietitään radan ulkopuolekkakin ja pohditaan tapahtumien syitä ja seurauksia. Koirat on hyvin loogisia eläimiä ja niillä on aina joku syy toimia miten toimivat. Kun näitä syitä ja seurauksia oppii ymmärtämään ja ottamaan huomioon rataantutustumisessa ja radalla, voi muuttaa pienillä asioilla suoritusta parempaan tai huonompaan.

Viikonlopun aikana sain koottua pitkänpitkän listan aika pitkälti uusia asioita ajateltavaksi (ja tuon reissun hintaa kun ajattelee niin ne ei kyllä tule tähän blogiin ;) ). Kyllä sitä on rataantutustumisessa paljon asioita, mitä pitäis jo silloin miettiä, ennen kuin koira on edes mukana :) Itse ohjauksesta kun puhutaan, niin mä en ole edes niitä pahimpia huitojia ja huiskijia, joilla kädet tekee enempi töitä kuin lääkäri määrää. Itse asiassa mä oon kuulemma aika pedantti ja rauhallinen ohjauksia tehdessä. Ransu varsinkin on kuulemma harvinaisen motivoitunu noihin pyörityksiin, sille tulee vauhtia niissä lisää ja se oikein innostuu. No enpä ihmettele, sen kans on tehty niitä niin paljon ja se on saanut niistä niin paljon palkkaa. Sen kans mun pitäis vaan suorilla pistää kuulemma töppöstä toisen eteen ihan tosissaan, niin koiraanki sais napakammin vauhtia. Jaakko oli oikeastaan vähän hämmentynyt siitä, että pyöritykset menee niin sujuvasti ja koira nauttii, sitten taas suorilla se lönkyttelee vaikka yleensä koirat haluaa tykittää. No Ransu ei halua tykittää.

Lauantain rata tarjosi kivoja kiemuroita ja ansoja. Videoilta näkee niin onnistumisia kuin epäonnistumisia, ja omaa möhlimistä ja myöhässä olemista. Erityisen ylpeä oon siitä miten varsinkin Ransu teki ennen puomia ne kaks poispäinkääntöä. Muistan, kun kisoissa oli mullakin se aika, etten oikein uskaltanut käyttää poispäinkääntöjä tai leikata takana. Liinua on pakko pystyä ohjaamaan myös takaa, joten sen myötä ne on tullut paremmin käyttöön Ransunkin kanssa. Näyttää ne sillekin sopivan.

Yksi mielenkiintonen huomio sunnuntailta oli, että kun Liinu joutuu minusta kauemmaksi, ja saa suorittaa esteitä itsenäisemmin, niin sille tulee mukavasti vauhtia lisää. Jos joudun menemään sen kanssa yhtä matkaa, se menee sitä mun vauhtia, joka on aika rajoittunut ;) Takaa ohjauksessa on minusta se hyvä puoli, että vaikka se vaatii vähintään yhtä huolellista ohjausta kuin edestä ohjaaminen, niin silloin ei ainakaan hidasta koiran menoa, koska koira saa suorittaa rataa omaa vauhtiaan. Ajoituksestakin puhuttiin aika paljon viikonlopun aikana, ei riitä että koira ponnistaessaan tietää seuraavan suunnan, sen pitää pystyä ennakoimaan se yhtä laukkaa ennen, jolloin se voi vielä muuttaa esim. hyppäämistään. Se, miten mä saan sen käytäntöön, vaatii aika hitsin paljon asian tietoista käsittelemistä. Mutta uskoisin, että kyllä me kehitytään jos mä pystyn sisäistämään selkäytimeen noita viikonlopun juttuja.

Tästä videolta näkee, miten joku yksinkertanen asia voi olla vaikea, jos ajoitus on väärä ja se mitä tekee on mitä sattuin. Ja Liinulle vois laittaa puhekuplan "mää tyttö se kerkeen!" :D

Ransun kanssa jauhetaan vippausta, kyllä se poika hypätä osaa, vitsit miten hienoja lyhyitä käännöksiä! Ja se on aivan ite oppinu hyppäämään noin, eli kropanhallinta on kohillaan :)

Liinu teki hienon ratapätkän, eikä sekään huonoja hyppyjä tee - kunhan mä vaan olen ajoissa. Ihan jees pätkä kyllä lauantailta.

Sunnuntailta tämä, noin 50s kohdalla Liinu pikkasen irtoaa, ensin pussiin ja sitten putkeen (jotka näkyy myöhemmin miten ne oli). Kyllähän me siinä hommia tehtiin... Videolta on hyvä katsella omia möhläilyjään. Ja pitihän sitä yrittää keinun ja putken leijeröintiä, kyllä me sieltä toiselta puolen olis varmasti osattu, joten silloin pitää haastaa itseään (ja koiraansa)... Keinulle kääntö puomilta tosin oli vaikea.

Antoisa viikonloppu, kyllä mä taas meen uudelleen Jaakon oppiin kun tilaisuus tulee! Mä odotin tuolta viikonlopulta uusia hyviä oivalluksia ja ajattelemisen aihetta, ja sitä mä todellakin sain. Kyllä mun tuli siinä opeteltua kolmea ohjauskuviotakin, joita en oo juurikaan tehny; tuplasylkkäriä, japanilaista ja vippausta, sekä viskileikkauksesta totesin että sopii kummallekin koiralle kun osaan linjata oikein. Mutta näissä koulutuksissa minusta pääasia ei ole se temppujen oppiminen, että mitä kaikkea uutta sillä rintamalla saa. Aika pintapuolisesti sitä kyllä vastaanottais tietoa kokeneemmiltaan ja viisaammiltaan jos se niihin rajoittuis. Kyllä Jaakon koulutuksissa anti on hyvin, hyvin paljon monia muita kouluttajia enemmän siellä suullisessa "opetuksessa". Kyllähän toki tehdään rataa, koska siinähän sitä oppii, mutta ohjaajan pitäis tehä sitä tietoista ajatustyötä niin paljon tän harrastuksen parissa.

Selvästi Jaakko ja Janita on oppineet ja oivaltaneet asioita kun ne itse jäsentelee treenejä mielessä ja keskustelee niistä. Kaikista turhinta on minusta mennä aivottomana treeneihin tai koulutukseen, kuunnella mitä sanotaan ja todeta sen jälkeen että "vielä kun tuon sais käytäntöön", ja sitten kuukausien päästä seuraavassa koulutuksessa/treeneissä kuulla taas samat asiat ja todeta (jos itse hoksaa analysoida omaa kehittymistään) ettei ole edistynyt/kehittynyt mihinkään. Kyllä mulle tulee tunne, että jos saan jostain koulutuksesta jotain irti, joka sopii mulle ja mun koirille, että sen asian oppimisesta pitää ottaa tavoite ja sen eteen tehä töitä. Ja jatkuvasti pitää pysähtyä miettimään ja tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti, eikä vain odottaa kouluttajalta (tai itseltään) päänsilittelyä. Nämä nyt on taas vaan mun mielipiteitä jotka jälleen kerran tuli tän viikonlopun jälkeen mieleen. Päänsilittelyä mun treenit ei tähänkään asti ole olleet, mutta ei ne ole kuulemma tästä eteenpäinkään yhtään sen enempää! Kuten Jaakkokin sanoi koirakon vuoron vaihtuessa, että "ja seuraava uhri!" niin mä taidan olla omatoimitreeneissä kanssa aika kaunistelemattoman palautteen edessä treeneissä tulevaisuudessakin.

Ransu paimennuskokeessa 4.8.

Ei ole tullut kirjoitettua viimeisestä schape-paimennusleiristä mitään, mutta lyhyesti sanottuna se oli leiri, jolla harjoiteltiin juttuja esikoetta varten ja paimennuksen kilpailuluokkia varten (meidän tapauksessa Ransu harjoitteli ykkösluokkaa varten ja Liinu - no kunhan harjoitteli ens kesää? varten). Ransun kanssa harjoiteltiin uutena asiana traileria, jota se ei ihan hiffannut, että mitä siltä haetaan, se on tosi vaikea osio. Kahdestaan Muffyn kanssa se sai lampaat traileriin mun ja Sinikan luo. Olihan se sellaista opettelua itsellekin, siinä varmaan auttaa sitten se, kun koira hoksaa todella mitä sen pitää tehä. Liinu oli varikolla ja otti todella pahat puskut yhdeltä lampaalta - moneen kertaan. En päässyt sitä suman läpi edes puolustamaan. Liinu juoksi varikolta yhdenkin kerran jhd-aitauksen poikki ja portin alta seuraavaan aitaukseen, mutta kun kutsuin sen takaisin, se tuli! Sinikka oli - kuten minäkin - valtavan ylpeä siitä, että se pystyi palaamaan takaisin töihin. Kuulemma äärimmäisen harva koira suostuu tulemaan edes takaisin töihin tuollaisen jälkeen. Liinun itseluottamus sai kovan kolauksen noista puskuista, ja niin se sai koko koira muutenkin. Nimittäin jumiin meni aika huolella ja selkä oli varmasti aristava. Noh, muuten leirillä oli oikein onnistunutta ja saatiin paljon hyviä juttuja tehtyä molempien koirien kanssa. Ransu ei haastanut mua, mitä nyt välillä esitti, ettei se muka kykene menemään lampaiden ohi esim. varikkohäkkiin jne. Joopa joo, kyllä tuolla pojalla siihen luonto riittää kun sen vaan laittaa menemään.

Noh, sunnuntaina sitten ajeltiin Kuttukuuhun PAIM1 merkeissä. Lähtö oli 04.30 ja sain jopa Tomin mukaan katsomaan, mitä mä koirien kanssa siellä paimenessa teen. Kisoja on minusta mielenkiintoista seurata, Tomi tosin tuumi ettei paimennus ehkä ole sen juttu... no ei tarvi tietenkään ollakaan, eipä ole metsästys mun juttu mukana hengailua enempää.

Sinikka oli tuomarina, ja suunnitellut mielenkiintoisen radan. Alussa oli takalaitsalla 20 lampaan ryhmä, josta oli tarkoitus erotella 15 lampaan ryhmä itselle. Ransu ei muka voinut mennä sinne laitsalle portista, kun lampaat ryysi siihen portille. No meni se sitten kun painostin, juu, se meni kuseksimaan sinne laitumen reunoille ja mä sain ihan rauhassa keskenäni erotella lampaat... Sitten lähdettiin varikkohäkistä 15 lampaan porukalla ja Ransukin oli jo touhussa mukana. Kunnes sille iski kakkahätä melkein heti alkuunsa, ja se kyykistyi sontimaan. Olis pitäny karahtaa sille heti alkuunsa, että olla topakasti töissä, koska tuon alun lepsuilun jälkeen vähän koko rata meni sillai "lintujen kieltä" puhuessa. Näin siis Sinikka totesi mulle pisteitä antaessaan ja olen kyllä samaa mieltä, mä jännitän vaikka yritän toki olla mahdollisimman rento, mutta unohdan siinä kuitenkin, että tota koiraa pitää käskyttää kunnolla paimenessa.

Eka aidan ja portin välistä meno meni hyvin, kaikki lampaat oikealta puolelta jne. Portit meni muutenkin hyvin, Ransu kattoi ryhmän hyvin portista kulkemisen jälkeen. Eka portin jälkeen kun käskin sitä maahan, se katsoi sen näköisenä että enpäs mene lällällää, ai käskit jo neljästi, no kai mä sit istahtaa voin. Perhana, olis pitäny sille karahtaa kunnolla, tuli virhepisteitä tottelemattomuudesta. Sillalla se ryysi niin että yksi lammas jäi sen taakse, vaikka järjestys piti olla minä-lampaat-koira, ja taas miinuspiste.

Sitten ränni. Saatiin aika hyvin lampaat sinne rännille, ja mä yritin laittaa Ransun siihen vahtiin. No jätkähän ei istu eikä makaa, joten siitä tulee miinusta tottelemattomuudesta ja siitä seisoma-asennosta on helppo ottaa jalat alleen eikä tulla rännin läpi. Helkutti, tämä alkoi jo tosissaan jälkeenpäin ärsyttää, että annoin sen lopulta luistaa oikeasta suorituksesta ja olla tulematta rännin läpi. Yritin sitä laittaa mutta luovutin. Voi idiootti minä! Taas miinuspisteitä. Kuljetus portille oli ihan ok ja Ransu otti lauman taas hyvin haltuun portin toisella puolen, ihan käskemättä. Nämä mä oon mieltänyt meille vähän heikoiksi paikoiksi, jos lampailla on veto, niin ne karkaa koska Ransu ei hoksaa ottaa niitä haltuun ja käskyllä toimii liian hitaasti. Nyt toimi kaikki portit hyvin.

Laidunnusosiossa koira piti jättää vähän matkan päähän vahtimaan laumaa, ottaa lammas kiinni ja luetella sen korvamerkistä numero tuomarille. Ransu ei pysyny paikallaan vaan lähti kiertämään laumaa. No voi helv...! Taas miinuspisteitä tottelemattomuudesta!

Seuraavaksi suunta kohti traileria. Otin vauhtia, ja toivoin että Ransukin ryhdistäytyy ja saadaan lampaat traileriin. Eka kerralla taidettiin saada 3 lammasta. Uusi yritys, ja saatiin 5 lammasta. Päätin, että hyvä näin. Ransu oli kyllä nyt selvästi hautonut mielessä tuota traileria ja osasi paremmin toimia siinä. Se tarttui yhtä lammasta takajalasta (ei siis todellakaan purrut kuten Sinikkakin sanoi että toimi ihan oikein, vaan tarttui kiinni sen verran että lammas ymmärsi että nyt kuules menet), komensi naaman edessä jne. Olin tyytyväinen tuohon traileriin, se vaatii vielä tietysti harjoittelua että oikeasti koko porukka olis trailerissa, mutta selvästi Ransulla oli jo joku haisu siitä, mitä sen pitää tehä. Pisteiden jaossakin Sinikka sanoi, että Ransu laiskotteli helpoissa töissä, oli tottelematon ja minä lepsu, jolloin koirakin näytteli keskaria ja lepsuili. Mutta sitten noissa kovemmissa tilanteissa se toimi aivan loistavasti, kuten juuri trailerilla ja porteilla se oli säpäkkänä.

Palatessa oli vielä kuja, joka alkoi tosi hyvin, yksi tai kaksi lammasta tuli kujasta läpi, joten koko porukka tuli, koska mä olin jotenkin vähän liian lähellä niitä ja samoin Ransu, joten ne kääntyi mua kohti. En sitten älynnyt ottaa uusiksi sitä kujaa, niin siitä meni tosi paljon pisteitä. Voi tyhmä minä taas!

Loppurata oli ihan jees, Ransu kattoi ryhmän tosi hyvin viimeisellä portilla, ja saatiin ihan ok häkitys. Valitsin tosin väärän nurkan, joten veto oli tosi suuri varikolle ja koiralla kova paikka olla siinä paineessa lampaiden ja mun välissä. Ransu varikolle perässä ja portin alta pois. Olin suoritukseen kohtuu tyytyväinen, vaikka tiedän, että pystytään parempaankin.

Loppupisteet oli 49/75. Hyväksytty tulos kyllä, mutta 52,5p oltais tarvittu että oltais saatu koulutustunnukseen vaikuttava tulos. Se olis varmasti tullut kun oltais vaikka tehty se kuja uusiksi oikein. Ransulla meni niin paljon pisteitä tottelemattomuudesta, että oikein ärsyttää. Sinikka sanoi, että oli meiltä kehno rata, koska tuo koira pystyy parempaan. Sinikka nimenomaan sanoi, että häntä harmittaa siksi koska tietää tuon koiran osaavan ja pystyvän paljon parempaan. Mutta kun mä annoin alusta alkaen sen lepsuilla niin sitten se lepsuili. Ransu jaksoi kyllä ihan hyvin, eikä väsynyt radan aikana, vaikka ilma oli helteinen ja suoritus kesti kuitenkin ihan reilun ajan ja sisälsi vaativiakin juttuja. Ens kesänä sitten otetaan tosissaan tavoitteeksi se PAIM1 koulari! Ransu pystyy kyllä siihen aivan hyvin, mun pitää vaan kisapäivänäkin olla sille topakka. Voihan olla, ettei aina ole se paras päivä. Nyt olis ollut hyvä päivä, kun oltais alusta alkaen alettu tehä terävästi niitä hommia.

Huomenna sitten syksyn viimeisen kerran suunta kohti Kuttukuuta, ja monirotu paimennusleiriä! Niin se vaan on taas yksi kausi takana, ei sitä haluais uskoa millään.