Lokakisat

Juu ei paljon huvittais kirjottaa noista kisoista mitään. Tuloksena 5 x HYL ja 1 x 5vp :P Sekä hyviä että kehnompia ratoja, sekä mun että koirien mokailuja. Lähinnä typeriä ohjausvalintoja. Liinu olis ottanu vika radalta ekan sertinsä, kun oisin voinu valssata puomille ja se ois lähestyny siihen suoraan. Päästiin ihanneaikaan tuosta säätämisestä huolimatta ja hävissiin sen viiden virhepisteen lisäksi vain pari sekuntia ajassa sertin saaneelle.

Ransu alotti kisat lauantaina, kun silloin kisasi maksikolmoset. Ihme juttu tuo hypyn hyppääminen takasinpäin, mun mielestä se jo tuli siihen siivekkeelle ja lähin totta kai viemään sitä kepeille. Joopa joo. Kaveri palaa takas ja hyppää hypyn väärään suuntaan. Mokailtiinhan me sitte siellä myöhemminkin vielä lisää, mutta tuota vaan en tajua. Enkä oikeastaan tuotakaan kohtaa jossa olen kyllä myöhässä valssaamassa, että miksi Ransu hyppää sen hypyn takas päin eikä tuu sivusta. Ihme otus.

Tällä radalla taas suunnittelen tehä persjätön tonne putkelle, vaan jostain syystä mä en sitte menekään tekemään sitä sinne vaan jään putken vasemmalle puolen ja kuvittelen saavani ton koiran muurille ja siitä putkeen. Joo en saanu. Ransu tulee muurin yli mun luo ja lähetän uudestaan putkeen kun en älyä siinä heti jatkaa vaan rataa. Loppurata nyt on ihan ok. On siellä hyviäkin juttuja, kuten hyvät kepit ja tokavikalle hypylle tehty tosi tiukka käännös. Ransulla oli joka radalla mukava into ja tekemisen meininki, joten sen kans oli sinänsä ilo mennä rataa hylkäyksistä huolimatta. Tällä radalla siitä hyllystä saa sitä paitsi syyttää ihan puhtaasti itteään.

Viimeisellä radalla se Ransukin meinasi tehä nollan. Mitä nyt sitte vaan ei lukenukaan mun ohjausta kolmanneks viimesellä esteellä ja kiersi taakse - ja hyllytti. Kepeillä tein ekan kerran kisoissa Ransulle persjätön ja sehän sujui hyvin. Kepit oli taas ihan nopeat muutenkin ja puomi nopea. Tosin mä kyllä näin ettei se ottanu kontaktia, en vaan nähny tuomaria antoko virhettä siitä. Videolta näkee että ei anna. Tämä hylly mua Ransun radoista ketuttaa kaikista eniten, koska ite en möhli mitään kovin pahasti, ja sitte koiran kans möhlitään kai vähä niinku yhessä. Enempi Ransu möhläsi ;) Olisin toki voinu tehä ton välistävedon eri lailla ja heittää vaan ennakoivalla valssilla tuon kyseisen hypyn yli, mutta oletin että tuokin tapa toimii.

Kivointa oli se, että Ransulla oli hyvä meininki, se oli innoissaan ja vauhtikin oli ihan hyvä. Joka radalla se teki tosi kivasti kepit ja oli muutenki melkein koko ajan hyvin kuulolla. Ei siis alkanu kuljailla omiaan. Mutta eihän se kivalta tunnu kun 5 edellistä starttia sen kans on tullu hyllytettyä. Niitä SM-nollia kun olis tarkotus sille kerätä lisää.

Sunnuntaina oli medikolmosten ja Liinun vuoro. Ajattelin että nyt sitte paremmalla terävyydellä, mutta se terävyys kaatui eka radalla siihen, että Liinu oli vähän turhan kierroksilla eikä oikein kuulolla. Se haukkui vuoroa odotellessa, vaikken villinnyt edes sitä. Komensi mua tönimällä ja hyppimällä vasten ja haukkumalla vierellä. Lähdössäkin se taisi haukkua vielä pari kertaa ku irrotin pantaa :D

Vauhtiahan siltä ei puuttunut, alku lähti ihan hyvin meneen, mutta sitte mä putken jälkeen varmistelen ja jään vähä liikaa oottelemaan, niin en ehdi ohjaan muurin jälkeistä hyppyä takaakierrolle. Seuraava hyppy menee suunnitelmien mukaan, mutta en tiä oisko pitäny valssata siinä tai jotain ettei se ois pamahtanu väärän hypyn yli putkeen. Loppurata ei ihan menny noin niinkuin Liinu ajatteli, varsinkaan kepit ja ärsyttää kun annoin sen sikailla ne, ja kun se ei tuntunu kuuntelevan mua niin päätin että nyt kävelen vaan tyynen rauhallisena maaliin, typykkä siinäkin viel käytti tilaisuuden hyväkseen ja hyppeli kaikki mahdolliset eteen tulevat esteet... Kivahan se että tykkää tehä mutta... Jostain syystä siellä radalla on se ohjaajakin??!!

Toka rata lähti jo paremmalla ilmeellä liikkeelle, mutta sitten joku tomppeli ei tajunnu valssata puomille. Ohihan se koira tuli ja kun huomasin asian ja käännyin takas niin sinnehän se luki ittensä puomin alla menevään putkeen. Loppurata sitten taas ihan jees. Kepeillä sikaili taas, joten laitoin tekemään uudelleen. Liinun suusta kuului vaan läähätyksen seasta sellanen kähkäh eli kierroksilla vähä oli... Olisin voinu tehä persjätön kepeille ja melkein meinasin tehäkin mutta aattelinpa sitte leikata renkaalla takana ja tein sen kyllä tosi lähellä koiraa. Fiksumpaa ois ollu se persjättö, mutta tulipahan tehtyä, ja onnistuipahan tuokin. Hyviä kontakteja se kyllä teki joka radalla, että siitä ei voi Liinua moittia. Niin paitsi sillä vika radalla se puomin ylösnousukontakti, mutta se oli kyllä munkin vika.

Sitten se vika rata, joka saa mun v*tutuskäyrän kyllä nousemaan. Kolmesta syystä. Rata oli muuten lähes täydellinen. Mä en ottanu opikseni edellisellä radalla, kannattaako tehä hypyn ja puomin välissä persjättöä (ei kannata). Liinu kompuroi puomilla kun oli ensin ylittänyt kontaktipinnan sivusta ja meni sen takia kunnolla jumiin. Liinu menetti tuon mun huonon ohjauksen takia 4s kompurointiin ja kun se ois menny puomin normaalisti, aikaa ois säästyny vielä enempi. Päästiin kompuroinnista huolimatta -1,09s aikaan, eli serti ois ollu kirkkaasti meidän (sertin saaneen aika oli -3 ja risat). No siinä tais tulla useampi ku kolme syytä mutta so what. Ärsyttää ihan simona. Tänään sitte vein Liinun hierottavaksi ja kuten arvasin: ihan selvä puolierohan siinä oli, koira vasemmalta puolen aivan juntturassa ja varsinkin takajalan seutu. Onneksi pääsin taas Minnalle ja sain koiran kuntoon!! Yleensä tunnin kestävä hieronta kesti nyt melkein 1h45min eli se kertonee jotain siitä, että Liinun kans piti vähä tehä töitä että sen sai auki. Tähän asti pisimmät "tunnit" on olleet jotain tunnin ja vartin luokkaa.

Että sellasta.

Maanantaina vein koirat 5km pyörälenkille, sain hyvin ravuutettua Liinuaki hyvin. Tiistai-aamuna käytiin aamulla aurinkoisessa Laajalahdessa tunnin lenkki, koirat kiipesi lintutorniin, leikki rantahiekassa ja vielä merivedessäkin. Hyr, minusta se vesi oli kyllä oikeesti aika kylmää. Mutta kai mä olen väärässä, koska myös Liinu meni veteen leikkimään. Iltapäivällä pyöräiltiin 5km hallille ja tehtiin molempien kans ratareenit, ja pyöräiltiin takas kotia. Ihan olivat kyllä väsyneitä ja tyytyväisiä koko eilisen päivän ja vasta tänä aamuna vaikutti siltä että jotain vois taas tehä. Tosin eipä juuri tehty, kun mä kävin ite hierojalla aamulla ja sieltä suoraan vein Liinun hierottavaksi.

Tässä tiistain treeneistä pari videota, piti yrittää saada vähä parempi mieli ja käydä tekemässä joku Mikkilän kisarata molempien kans. Kummankin kanssa sama moka kepeillä, päästän koiran liian aikaisin kepeille ja kakkosvälistä sisään. Loppuradalla lisäksi Ransu ei kiinnitä mitään huomiota mun ohjaukseen vaan on jo menossa maaliin. Tuollaset hypyt on meille pahoja, pituus syöttää maksikoiran paljo kauemmaksi kuin medin ja Ransu tietää radan olevan loppumassa, joten tuollanen piilokulmassa oleva hyppy ei tuu sille helposti mieleen suorittaa, kun se näkee vaan maalin.

Ja Ransu:

Nyt ei puhutakaan agilitysta ennen seuraavaa viikonloppua, kun on Jeppiksen kisat. Kerätään vaan sinne nyt sitte sisua, että josko me nyt saatas ees yhet nollat per koira tehtyä. Keksin muuten tuolle viime viikonlopun huonolle kisamenestykselle "syyn": liian hyvin menneet kenraaliharjotukset.

Typykkä Tuulian kiemuroissa

Varattiin sunnuntaille Kajaaniin Tuulia Liuhdon agikoulutukseen yksi koirapaikka. Rotuyhdistyshän järkkää Timon ja Tuulian koulutuksen myöhemmin syksyllä Kaarinassa, joten tulin siihen tulokseen, että mun on huomattavasti halvempaa ajaa päiväseltään parisataa kilsaa Kajaaniin, kuin olla koko viikonloppu yli 500km päässä yöpymisineen kaikkineen. Sitä paitsi kerkesin aamulla hyvin Tomin, Kapun ja Ransun kanssa pupumetsälle ;) Sieltä sitte ajeleen Rakkiareenalle ja lajinvaihto :)

Ihan ensinnäkin, kuvaukseen käytetty tabletti haukkui kylmää, vaikka se oli välillä lämpimässä autossa eikä ulkona silti montaa astetta ollut pakkasta. Kuvaajaakin näyttää palelevan kuvan tärinästä päätellen... Niinpä videota on vajaa 3min, jossa siinäkin on hassuja kohtia, että on jäänyt pari sekuntia väliltä kuvautumatta. Video on muutenkin ehkä vähän sekava, koska mentiin rataa välillä pidemmästi, välillä kokeiltiin eri vaihtoehtoja joihinkin kohtiin jne. Toinen video olis ollu liki 4min, mutta siitä näkyy alusta puolisen minuuttia ja loppu on pelkkää mustaa! Että tosi hyvin pystyy videolta katsomaan ja oppimaan mitään. Ainakin itestä tuntuu, että tän olemassa olevan videon ohjaukset on enimmäkseen ihan jees. Liinuhan tekee ihan törkeän hyvin.

Kiva katsoa itekin silti tuota videota, kun Liinu esittelee niitä parhaita puoliaan, eikä itekään töllyköi jatkuvasti. Mitä nyt välillä vois juosta kovempaa, ja tuon suoran putken jälkeen ne hypyt takanurkkaa kohti ohjasin lopulta kahdella persjätöllä, mikä oli selvästi nopein vaihtoehto ja olis tietenkin sillä toisella videolla. Liinulla ei kaarrokset juuri veny ja katsokaapa miten hienot ja tiukat kurvit se tekee "viemäriputken" jälkeisellä pakkovalssilla kun mennään se toista kertaa. Tuo musta putki oli sille nyt jostain syystä tuolla sellanen viemäri, johon se ei ois halunnu oikein mennä. Kisoissahan noita ei suositella edes käytettävän, ja vaikka me ollaan tummilla putkillakin treenattu, niin onhan se nyt eri kuin ne puna-keltaiset kotihallin putket.

Kertokoon video enemmän kuin tuhat sanaa koulutuksesta, joitain kohtia tehtiin useampaan kertaan kun mä lintsasin ja siellä takana olevan hypyn Liinu kiersi useamman kerran kun mä en ottanu sen nokkaa haltuun ajoissa :D Samoin mun tekemät saksalaiset kiinnitti Tuulian huomion, että ne mä tein jotenkin tarpeettoman monimutkaisin askelin. Sinänsä ihan saksalaisittain, mutta opettelin säästämään askelia ja lopetin turhan pakittelun.

Tuulian kommentit treenin jälkeen: sä liikut hyvin, ohjaat huolella, sulla on mielettömän taitava koira jonka kanssa sun pitää seuraavaks saada uus isompi vaihde silmään, koska koiralla on selvästi vauhdissa vielä reservissä. Koska se osaa kyllä kaikki nuo kiemurat ja kuviot, irtoaa tosi hyvin, se tulee tosi hyvin mukaan ohjauksiin, tulee sua kohti, tekee sairaan hyviä käännöksiä, sen kepit on aivan upeat, niin sitä vauhtia vaan hakemaan lisää niin ootte kyllä upea ja taitava pari.

Voi että, oon kyllä samaa mieltä että koira on taitava ja siitä varmaan löytyis enempiki vauhtia kun mä saisin itteeni sitä kans. Ehkä kaks asiaa pitäis nyt yrittää sisäistää; mun pitäis saada omaa pikajuoksukuntoa ja -taitoa paremmaksi ja ittestäni vähän kilpailuhenkisempi, että menisin pois sieltä meidän mukavuusalueelta ja tekisin rohkeita valintoja. Tuulia tästä sanoikin, että te osaatte kyllä, että menkää pois sieltä mukavuusalueelta. Tässä on ehkä kyse siitä, että oppii viel paremmin tietämään, mikä ohjaus toimis parhaiten omalle koiralle. Mä jotenki viikonloppuna tajusin, että treeneissä uskallan ottaa niitä "riskejä" paremmin ja valita niitä nopeampia ohjaustapoja, joissa on se epäonnistumisen vaara, mutta kisoissa pelailen liikaa varman päälle, joka sit hidastaa vauhtia. Lisäksi musta itestäkin tuntuu, etten tee kisoissa läheskään niin täysillä ja tosissaan kuin voisin. Meen sinne vähän liikaa lepsuileen. Liinuhan on kyllä tällä "varmasti ja hallitusti" -taktiikalla tehny koko tän kesän ja syksyn hienoja ratoja, mutta nyt pitäis tosiaan pistää joku uusi vaihde silmään. Mä alan olla sitä mieltä, että koulutuksista ei saada niin hirmuisesti enää irti, koska se suurin muutos ja työ pitäs tapahtua mun pään sisällä ja mun liikkumisessa. Koirassa on potentiaalia ja taitoa vaikka mihin asti, nyt jotenki tajuaa ja huomaa olevansa ite oikeesti se jarru. Ja tästä mä en oo oikeasti ollu aiemmin niin tietoinen, koska Ransun kanssa meidän jarru on myös sen fyysiset ominaisuudet vs. suosittuihin maksirotuihin ja Ransun vaihteleva innostus lajiin. Mutta kun on koira, jolla riittää motskaa ja fysiikkaa, niin se jarru alankin nyt olla minä ja mun fysiikka, kun oon sille saanu opetettua tekniset kommervenkit :) Että tässäpä tätä taas tuli ittensä kehittämistarvetta enempi kun yhtenä tiistaipäivänä pystyy käsitteleen :)

Viikonloppuna on kisat, mitä jos alottaisin siellä ja keräisin päähäni terävämpää asennetta?

ENSILUMI!!!

Perjantaita vasten yöllä satoi kunnon ensilumen. Olihan maa kävässyt jo vähän valkoisena paria päivää aiemmin, nyt tuo lumi vaan on pysynyt jo useamman päivän. Toukokuussa syntyneelle Kakelle lumen kohtaaminen oli eka kerta :) Ransu ja Liinu oli tietysti aivan tohkeissaan lumesta, miten niin lumipetoja... Mun piti sitten kaivaa kamera naftaliinista ja kuvata paukutinkin n. 740 kuvaa. Huonosti valottuneita ja myös kehnosti tarkentuneita tosi monet, koska en tietysti älynny mennä pihalle silloin, kun aurinko paistoi, vaan tietysti pilvisellä hetkellä kuvaamaan harmaita koiria... :P Tässäpä nelisenkymmentä kuvaa, ensin Ransun ja Liinun leikeistä, sitten otin Kaken (n. 4,5kk) häkistä mukaan peuhaamaan, ja Kapu tietysti seurasi touhuja häkistä ja osallistui sieltä käsin - sitä kun ei edelleenkään kiinnosta häkin ulkopuolella muu kuin riistan hakeminen, ja hyvä sinänsä niin. Kyllähän nuo sai kolmestaankin pölinää taas aikaan :D

Ei hitsi, päälle se tulee!

Lumiparrat :)

IIIH!

Näyttää hauskalta, mi-nä-kin tahtoisin!

Jiihaa!

Päästäkkee!

Hau vou vouuuu

Nyt on sekunnin peffa maassa, ovi auki! Kuulikkote ovi auki!

Järjestys aina sama, Ransu tykkää olla takaa-ajettavana

CRASH

Yllätyshyökkääjä

Onneks johtohahmo vaihtoi ajoissa suuntaa eikä kamera kuvaajineen jääny 45 kilon koiramassan alle...

On se oikeastaan ihan nätti, vaikkei schape olekaan ;)

Kapun hepuli, nurkasta nurkkaan :D

Saatan olla vähä riehakas jämttinpoikanen

Ole mikä olet, mää olenki suuri ja pelottava schapemiäs!

Apua, taas ne tulee kovaa ja kohti

Tänne se pullo!

Mikon agikoulutus 12.10.

Eilen ajeltiin Liinun kanssa Haukiputaalle Aaltosen Mikon agikoulutukseen. Meitä odotti 30 esteen rata, jossa ei juuri eteenmenokäskyä päässy harjotteleen... Rata oli aika lailla pyöritystä, takaakiertoja, välistävetoja, päällejuoksuja... Eli vauhti ei päässy kasvamaan ihan valtavaksi kun koko ajan piti mutkitella. Musta ainaki tuntui koulutuksen jälkeen ettei Liinu oikein kulkenu. Että jotenki sen kans oli aika helppo ehtiä joka paikkaan. No, sitte kumminkin kun videolta katsoo, niin kyllähän se aika hyvällä etenemällä meni. Tuo alusta oli minusta hieman liian liukas, Liinu lipsui monta kertaa ja veti turvalleenkin pariin otteeseen. Liinullehan paikka oli uusi, Ransun kans oon tuolla kisannu meidän ekat 2lk kisat.

Liinu kävi koulutuksessa hiukka kierroksilla. Se haukkui päin naamaa kun sen meni hakemaan autolta, jopa toisella kierroksella vuoroa odotellessa se alkoi haukkua räykyttää kun kysyin siltä vaan ihan vähän innostavalla äänellä, että onko se meidän vuoro... Se on sellasta tomeraa haukkua, jolla se kyllä selvästi nostaa kierroksia. Oon nyt sille muutenkin opettanu käskystä haukkumista, ensin agilityssa, koska siellä se on alkanu esiintyä. Sitten pihalla leikkiessä ja harjoteltiinpa yks päivä naapurien iloksi (kun me muuten ollaan varmaan melkein hajuttomimmat ja äänettömimmät naapurit meidän rapussa) sitä sisällä kotonakin. Liinu pitäis saada haukkumaan käskystä, että sen sais paimenessa käyttämään ääntä, että se ite hoksais saavansa sillä lisää tehoa ja itsevarmuutta. Toivon mukaan se jonain päivänä osaa käyttää ääntä vähintään yhtä itsenäisesti kuin Ransu - paimenessa siis. Koska topakkahan se on.

Noh, takaisin agilityyn. Tää videonpätkä on toisen kierroksen alusta, jossa mentiin radan loppuosaa. Tästä näkee miten pienellä eleellä se menee ton hypyn mitenkin, ehkä siksikin että se tosiaan steppasi siinä ympärillä aivan liekeissä, ja tietysti siksi että mun pieni ele näyttää pikkasen liikaa sinne ja tonne niin sitä hyppyä sitte kierretään eri suunnista sen sijaan että mentäis suoraan. Tuo putkien välissä oleva hyppy siis nimenomaan kuuluu jättää tekemättä, eka kerralla se hyppäsi sen kun mä en tohtiny mennä tarpeeks kauas putken taakse ottamaan vastaan. Eli rata menee hyppy-putki-putki-jne.

Eka kierros ja radan alkupää menee ihan hyvin siihen A:lle asti, kun ei malta ottaa kontaktia. Paluutan takaisin kontaktille ja käskytän kepeille. Leijeröin kepit ja putkella putkijarru. Keinulta karkaa, josta saadaan heti noottia. Sitten meneekin taas vähä vauhdin ja hallinnan kanssa suhteet pieleen ja ollaan turvallaan väärien esteiden takana. Ja sitten ei malteta tehä keppejä loppuun kun joku ääliö ohjaaja päättää olla ihan hiljaa niiden aikana, että koiralle varmasti tulee mieleen että missäköhän ohjaaja on kun mitään ei kuulu eikä näy. Ja sitten sekoillaan sen takaakiertohypyn kans ja keinun kans ja... Liinu ei oikein keskittyny hirmu hyvin ja sillä roikkui kieli vyön alla niin punasena että mä mietin muistaako se ees hengittää, että kohta se kieli on sininen.

Se, mitä tuosta koulutuksesta jäi käteen, oli se että pitäs muistaa treenata päällejuoksuja. Saatan kuulemma välillä muutenkin tarpeettoman pitkästi Liinua takaakierroille, ihan turhaan. Päällejuoksureenit ei oo näillä videoilla, niihin meni turhauttavan paljon aikaa. Perusjuttu ja ihan hukassa sekä multa että koiralta. Milloin Mikko tuuppi mua oikealle linjalle, milloin huuteli muuten vaan ohjeita. Ärsytti. Aattelin vaan että kyl ne viikon päästä onnistuu kun saan haudutella asiaa vähän aikaa... Liinulla on vaan aika herkästi se tapa että se kiertää koko esteen kun sen laittaa takaakierrolle. Sinne pitäs muistaa tehä se ylävartalon kierto ja pitää se oma linja lähellä esteitä, jos mennään useampi takaakierto peräkkäin. Muuten oli aika lailla peruskauraa tuo rata, ja tulipa itelle hyvä mieli kun välistävedot oli noin hienot. Onnistui tosi nätisti ja koira meni hyvää ja sujuvaa linjaa, ja ite ei ollu myöhässä tai mitään. Viskileikkauskin sujui, varsinki toka kerralla käännös on makian tiukka. On se Liinu vaan mahtikoira! Pidä toi asenne, typy ;D

Tiistaina mennään kokeilemaan uutta hierojaa, kun vakkari lopettaa koirahieronnan. Toivottavasti saadaan tästä nyt mun ja koirien mielestä mieleinen hieroja ainakin siksi aikaa, kun asun Kokkolassa ja kun hieroja on vielä kohtuullisen matkan päässä. Se vaan tuntuu niin vaikeelta, kun Minna on hieronu Ransua ja Liinua niin pitkään, tietää meidän taustat ja tuntee koirat ja niiden ongelmat. Jotenkin tuntuu rasittavalta aloittaa uutta asiakassuhdetta. Mä oon käyny kaikenmaailman hipeltäjillä, joiden hierontaan en oo ollu tyytyväinen, joten tuntuu että kun en halua niille enkä tietyille puoskareille, niin vaihtoehdot on tällä alueella vähissä. Mutta kerron sitten jossain vaiheessa, kenellä käydään, jos ollaan koirien kanssa tyytyväisiä ja yhtä mieltä siitä, että kannattaa alkaa asiakkaaksi. Uskoisin kyllä, että joo, kunhan vaan Ransulla (etenkin) ja Liinulla synkkaa sen tyypin kanssa. Ransun kanssa kun ei aloiteta sitä hommaa ihan tuosta vaan välttämättä. Mutta Ransu on kyllä sitten kiitollinen ja rehellinen hierottava, kun sen tahtiin etenee ja luottamuksen voittaa. Minnahan on Ransun mielestä parhaita tyyppejä maailmassa ja ollut meillä hyvin vastaanotettu vieras :)

Maanantai-aamun treenit

Maanantai-aamuna ei ollu krapulaa eikä vapinaa, vaan tuijottelin karvakamujani silmiin... Tehtiin siis pari ratareeniä heti viikon alkuun. Tällä kertaa radat oli kisamittaisia, 20 ja 22 estettä ja oikeita 3lk ratoja yhdisteltynä. Eli ei mitään itse keksittyä vääntämistä. Ja sen kyllä huomasi, koska nuo radat tuntui helpoilta. Todistusaineisto sais kyllä olla parempi laatuista, mutta minkäs teet kun oli kaunis aurinkoinen aamupäivä ja hallin ovesta ja ikkunoista tulvi valoa sisään. Toka radalla nurkassa mulla oli suuria vaikeuksia, kun aurinko paistoi silmiin siitä lähtien kun laittoi koiran kepeille ja leikkasi kepeillä takana, yhtään ei tienny missä koira on, kun se sai pujoteltua, sen lähetti putkeen ja käskytti hypylle. Vasta kun valssasi siinä hypyllä niin hahmottui taas maailma ja näki koiran ja esteet. Että ei paha siihen nähden, vaikka kummallakin venyy kaarrokset siinä hypyllä ja oon ite vähä eksyneen näköinen. Niinpä sit mentiin vaan pari kertaa se nurkkaus ja loput kerrat oikaistiin.

Eka radalla tiesin, että on Ransulla haastava keppikulma, tai lähetys kepeille, ei niinkään tuo umpikulma välttämättä. Ehkä Ransullekin paistoi tuossa aurinko silmiin, ehkä se laiskotteli keppien haussa muuten vaan. Se kun on välillä "vähän" laiska hakemaan terävästi keppien aloitusta. Jos ei ihan heti tunnu hoksaavan mihin väliin menee niin enpä sit mene mihinkään tai meen johonki väliin mikä eteen tulee. Tämähän on nähty, kepeiltä on varmaan eniten virheitä kisoissa, jos yksittäistä estettä katsoo. Uusintakierros ei ole videolla, mutta silloin keppien haku onnistui ihan ok. Pujotteluvauhtiin oon kumminkin ihan tyytyväinen.

Liinun kanssa ois voinu tuon kepeille viennin tehä pikkasen sujuvammin, vaikka toisaalta, olinpahan ainakin huolellinen. Liinu osaa varmaan paremmin kepeille viennit poispäinkääntönä kuin tavallisesti lähetettynä :D Se osaa jotenkin linjata ittensä hyvin kun sen lähettää poispäinkääntönä. Sen kans ei tulis mieleenkään mennä sörkkimään sinne sekaan mitään. Toka hypyn jälkeen vähän kaarrosta, ehkä lähen ite liian myöhään liikkeelle niin typy ei osaa hidastaa vauhtia sille hypylle. Muuten kaarrokset pysyy kyllä kivasti kurissa ja tekee esim. hyvän ja tiukan niiston. Ja jälleen kerran putki-kontaktierottelua. Josko ne kisoissakin toimis, treeneissä ne toimii ainakin hyvin. Mulle jäi Ransun kans joukkue-SM:stä traumat siitä putki-puomi-erottelusta... Niin ehkä pikkasen ollu nyt treeneissä teemana tuo :P

Joskus pitää laittaa näitä häröilyvideoitaki. Hallissa oli viikonloppuna tokokoe ja pentunäyttely, joten nameja tuntui olevan koko saamarin hallinpohja täynnä. Liinu teki monelle muulle palveluksen, ja naposteli kivituhkan seasta vaikka kuinka paljon nameja. Tosi kiva hei näyttelyväki kun karistelette ne namit maahan, koiran suuhun kai ne ois (suoraan) tarkotettu... Liinu vaan meni tuolla kun spanieli nokka maassa ja napsi herkkuja suuhun. Pari kertaa karahdin sille kunnolla että nyt kuule joudut autoon jos et lopeta ja keskity aksaamaan niin ihan kuin se ois ymmärtäny ja alko tekeen tosi hyvin :)

Toka radalla siis jatkui teema putki-puomi-erottelu. Puomin alla meni kaks putkea... Ihan kiva, ei yhtään virhettä niistä!

Joo-o- arvatkaapa näenkö tuolla nurkassa mitään?! No en.

Putkien välissä oleva hyppy ja vika hyppy unohtui laskea rimat medikorkeuteen. Hyvin se Liinu ne selvittää, mitä nyt sitten alastulo karkaa vähän pitkäksi. Kumpikin koira kesti hienosti takanaleikkaukset kepeillä!

Tässä ajan sitte Ransun linjalle ja sitä myöten koiran pois keinulta. Hoksasin että tässähän on hyvää suoraa harjotella eteenmenoa, ja niinhän me sit harjoteltiin. Ransuhan on osannu tän kyllä, en ymmärrä miksen kisoissa vaan käytä sitä... Varsinkin kun kaveriin saa aika huikean vauhdin sillä. Tämä video ei ole edes paras pätkä noista eteenmenoista, ja itse kun siinä vaan käskytin eteen niin ihan huikeita syöksyjä teki pituuden yli, hyppäsi hypyn tosi tiukkaan ja meni puomin sairaan kovaa. Voi kun olis nyt kisoissa tilaisuus käyttää, että tulis itellekin uskallus. En ymmärrä miksi se tuntuu niin pelottavalta, tähän liittyen mulla ei oo ees Ransun kans traumoja ;) Ehkä se joskus muinoin jossain treeneissä on kääntyny katsomaan mua että mihin sä jäit ja menny sit jonku esteen ohi...

Liinun kanssa eteenmenoa harjoteltiin joskus kun se oli noin vuoden ikäinen. Silloin eteen-käsky sai sen ahdistumaan, pysähtymään ja katsomaan mua epätietoisena, että "mamma, mä en ymmärrä, mikä este se eteen-este on?!" Luovutin, ja ajattelin että mennään sitte estekäskyillä tai palataan ehkä joskus asiaan. Estekäskyillä on menty. Kaverihan kyllä irtosi jo silloin, ja irtoaa vieläkin. Se ei ole se ongelma. Vaan nyt kun otettiin uudestaan, ensin pari kertaa kolmen esteen takaa apupalkkaajan kera, niin hommassa ei ollu mitään ongelmaa, vaikka mä seisoin lähes paikallani lähtöpaikassa. Liinu syöksyi kun raketti palkalle. Tai siis apupalkkaajan luo, minähän en käytä namialustaa! Päätin kokeilla radalla, ja sehän meni, vaikka esteinä oli putki, hyppyjä, pituus ja puomikin. Eli toimi myös muilla esteillä kuin hypyillä. Pohdin syytä tähän kehitykseen, joka on opettamatta parissa vuodessa tapahtunu. Silloin alussa käytin enempi estekäskyjä, ja niillä oli varmaan myös Liinulle suurempi merkitys. Nykyäänhän en käskytä esim. hyppyesteitä läheskään aina/juuri koskaan, vaan lähinnä putket, kontaktit ja kepit. Niinpä kun se on oppinu muutenki lukemaan ohjausta paremmin ja tullut itsevarmuutta, niin niillä estekäskyillä ei ole enää niin suurta merkitystä. Joten nyt se eteen-käsky toimii siinä "lupa edetä seuraavalle edessä olevalle esteelle" -merkityksessä. Näin mä tämän ainaki itelleni perustelin.

Mä oon muutenki pohtinu tuota estekäskyjen käyttöä, että joo, käytän niitä kyllä itekin, mutta enimmäkseen tietyillä esteillä. Oonhan mä Ransua ohjannu täysin äänettömästikin, ihan kisoissakin siis, ja ihan hyvällä menestyksellä. Aika usein vaan varsinkin ykkösluokassa joku kokematon ohjaaja ja kokematon koira kun menee radalla, niin joka este käskytetään, joka välissä on täällä-täällä-tänne-tänne, ohjaukset on tuhannen myöhässä ja muutenkin kökköjä. Kun se aivokapasiteetti on käytettynä siihen suun aukomiseen, eikä sitten riitä keskittyminen enää siihen, mitä se kroppa tekee, vaikka sillä on paljon suurempi merkitys. Mä tunnistan tuon kökköilyn itestänikin, kun oon Ransun kanssa aloitellu kisaamista. Ohjaukset aivan järkyttävän näkösiä ja aivan myöhässä, ääni on kireä kun viulun kieli ja ne täällä-täällä-TÄÄLLÄ tulee sellasena paniikinsekaisena rääkymisenä. Välillä pitää katella noita vanhoja kisavideoita ja todeta, että onneks sitä on jotain oppinu 4,5 vuodessa. Enkä mä noita alottelevia koirakoita mollaa, en oo ite ollu sen parempi, mutta siinä vaan huomaa sen kehityksen mikä useimmille tapahtuu kun kokemusta tulee lisää ja kun niihin asioihin alkaa kiinnittää huomiota. Huutaminen ja huitominen radalla vähenee, ohjauksesta tulee rauhallisen ja eleettömän näköistä. Koira lukee loppupeleissä aika pieniä juttuja, ei sille tarvi eleillään ns. huutaa, ja vielä kun muistaa että ohjaa koiraa eikä agilitykamelia. (Nämä on vähän sellasia note to self, katsoppa miten ne huippuohjaajat niitä koiriaan ohjaa...)

Katsoin jotain mun ja Ransun koulutusvideota jostain 3½ vuoden takaa, niin olihan se aivan kamalan näköstä. Mä oon ihan myöhässä koko ajan, en liiku, en kannusta koiraa, en keskity, ohjaan aivan typerästi ja epätarkasti, palkkaan väärissä kohdissa ja korjaan koiran tekemään sellasiakin asioita uudestaan jotka jo onnistui, enkä vaan sitä epäonnistunutta kohtaa. En oikein tiä mitä niillä käsillä tekisin, joten ne ei oikein tee mitään selkeetä. En oikein tiä mihin päin liikkusin, joten liikun sitten vähän töksähtelevästi eteen ja sivulle. Koirasta näkee, että joo, kyllä se yrittää, mutta ei nyt oikein ole motivoitunu. Pikkasen eri meiningillä se mun kans nykyään lähtee treeneissä tekemään :) Enkä yhtään ihmettele, kun katsoo millaisen tolvanan kans se on joutunu koittaan tuleen toimeen. Vaikka voikin kuulostaa itsensä kehumiselta, niin kyllä Ransulla on nyt paljon helpompaa kuin 3-4 vuotta sitten, vaikka tehäänki PALJON vaikeampia treenejä, mutta kun ohjaaja on niiiin paljon selkeämpi ja motivoivampi. Että onhan meidän yhteistyö nyt ihan eri tasolla kuin silloin ja kummankin taidot karttuneet. Liinu ei ole mun pölkkyilystä joutunu ees yhtä paljon kärsimään kuin Ransu, joten ihmeissään saa olla että me on niistä lähtökohdista päästy ees tällasiin suorituksiin :) Onneks viel on parantamisen varaa, niin ei tarvi lopettaa harrastamista tähän! :D