HTC:n aartehia

Taas kerran paremman kameran maatessa kotona kaapissa, kuvasin koiria puhelimella. Aloin siirtää videoita nettiin ja selailin siinä samalla kuvia ja videoita, joita on tullut puhelimella nappailtua syksyn ja talven aikana. Vaikka talvea kyllä on aika harvoissa kohtaa näkyvissä ;)

Tänään käytiin siis parin tunnin lenkki meren rannassa. Mieluummin olisin käynyt kevätaurinkoisen lenkin meren jäällä, mutta olihan tuo sulassa ja paljaassa metsässä kävelykin helmikuussa ihan jees :) Paistoi se aurinko puidenkin välistä :) Merellä ei ole paljoa jäitä tainnut ollakaan, ja se mitä oli jäljellä, oli ohutta lauttamaista jäätikköä 10-20m päässä rannasta. Ransu ja Liinu riehui rannassa, ja kävivät sitten heittämässä talviturkinkin. Hyhhyh, mä kyllä oottelen suosiolla kesäkuuta. Ainakin kesäkuuta (tulevana kesänähän ainoa lämmin jakso tulee oleen heinäkuussa että näin ilmasena vinkkinä kannattaa sillon pitää kesäloma - ne joilla sellanen tulee oleen...).

Jos nyt mennään arkistoissa vähän kauemmaksi, niin tässä on parin kuukauden takaa, ihan joulukuun lopulta muutama video koirista leikkimässä kotipihalla. Kake on näissä videoissa 7kk ikäinen pikku piltti ;)

Ransulla on pitkät hermot, täytyy sanoa:

Nuoriso roikkuu kimpussa minkä kerkiää, ja vähän vaan Liinulle hermostuu että "elä nyt sinäki, eiköhän schapet kuitenki pidettäs yhtä!?"

Mehtä ois vieressä täynnä keppejä ja risuja, mutta siitä yhestä ainoasta pitää sitte kaikkien yrittää saada osansa... Eipä silti, onko tuossa mitään uutta? Ainahan JUST SE, mikä sillä toisella on, on mieluisampi, oli se sitte lelu, keppi tai mikä tahansa.

Ei ollu kyllä uutena vuonnakaan siis pahemmin lunta Pohjois-Pohjanmaalla. (Eikä Kakella ole jalassa verta, vaan värjäytymää kun sen häkissä on punainen uusi sepeli.)

Jämtlantilainen vs. hollantilaiset:

Ransulla ja Kakella on astetta raisummat leikit (marraskuulta), Kake 6kk. Siniset koirat :P

 Olihan sitä välillä sentään luntakin, ihan turkkiin tarttumiseen asti.

Suurin osa lumesta oli jo tässä vaiheessa karissut/sulanut irti.

Tähystelijät

Tilasin niille ToppaPompatkin, mutta toppakelit loppui oikeastaan siihen paikkaan kun kusti ne meille polki... Noh, sovituskuvat otettiin kumminkin :)

Niiiiin ihanan värinen! Liinun mielestä se oli aika iso ja aika peittävä...

Ei tuo Ransun Pomppakaan hassumman värinen ole :)

Kylläpä se nyt seisooki joka kuvassa niin vaikeasti.

Eipä sitä tosiaan helmikuun lopuksi ole paljoa lunta maassa, tässä vielä todistusaineistoa metsälenkiltä:

26.2.2014

Vuoden 2014 ekat kisat

Reippaan 2kk kisatauon jälkeen korkattiin tän vuoden kisaaminen Seinäjoella. Päivästä oli tiedossa pitkä, mulla oli herätys 05 aikaan, tuntia myöhemmin lähdin ajeleen Seinäjokea kohti. Piti napata 40km päästä kepo kyytiin, ja siinähän mulle sit just ennen tätä välietappia iski paha olo ja oksensin autoon... Aattelin että kyllä tää tästä ja jatkoin matkaa, no ei kun muutaman kymmenen metrin päästä ovi auki ja uudet oksut pihalle... Mietin jo että oonkohan ees kisakuntonen ku on flunssaa meinannu puskea väkisin päälle. Onneks olin lähteny hyvissä ajoin liikenteeseen, ei muuta kun 70km mutka kotia Kokkolaan hakemaan puhtaita vaatteita päälle. Pitäsköhän alkaa ottaa varuiks vaihtovaatteet mukaan kisareissuille tästä lähin? Ei sitä aina satu lähteen niin hyvissä ajoin että ehtii/pystyy hakeen kotoa uusia kamppeita. Aamulla pyrytti taivaan täydeltä luntakin, keli oli vähän kurja. Kepo ajoi menomatkalla ja mun huomautuksesta huolimatta kuvautti ittensä peltipoliisille. Joskus exääkin kannattais kuunnella... Puol tuntia ennen ekaa rataantutustumista oltiin 20km päässä kisapaikasta, soitin jo koetoimitsijallekin että kyl mä oon tulossa, tekee vaan vähä tiukkaa ehtiä rataantutustumiseen. Onneks Liinu ei lähteny ekojen joukossa, ja lopulta oltiin vajaa 10min ennen rataantutustumista kisapaikalla. Siinä oli vähän säätöä lisenssien ja maksusetelien kanssa, mutta saatiin ne hoidettua, kepo lähti lämppään Liinua ja mä menin suoria rataantutustumiseen. Pikkasen oli sellanen sanotaanko lentävä lähtö noissa kisahommeleissa. Ylipäänsä, ilman Ransun nollaa ois saattanu koko reissu ohkasesti v*tuttaa.

Onneks oli sit lämppäesteet ja kaikki ni saatiin Liinun kans käytyä vähä niitäkin koluamassa.

Tää rata kaatui sit nelosesteellä, kun mä kyllä sain Liinun haltuun tuolta kolmoshypyltä mutta sitte en tajua ite liikkua mihinkään suuntaan ja sen kyllä huomaa Liinustaki :D Kaveri loikkii vasen-oikee-vasen-oikee mihin-tonnekko-tännekkö-haa puomille. Juu putkeen mä "yritin"... Kivasti se meinaa tulla kannoille putkesta, ja hyvin hakee vauhdista kepit. Vapautan aika nopsaan puomilta, sit suorasta putkesta tulee eikä vain meinaa tulla kannoille, huvittavan näkönen :P Ei sit menny ihan putkeen se mutkaputken jälkeinen juttu, oon vähä liian hätänen ni Liinu tulee siitä hypystä ohi. En sitä oikein ite ehtiny näkemään, tuntu vaan että koira tuli jotenki omituisessa kulmassa ohjaukseen, eli missähän mahto olla kontakti koiraan..? Sitte mokataan taas kahden putken jälkeen, olis pitäny ottaa huomattavasti tiukemmin haltuun että ois saanu siitä "nurkasta" vedettyä eikä ois hypänny sitäki hyppyä mikä äsken jäi välistä. Lopussa olin aikonu tehä valssin ennen keinua ja oisin sen ehtinytki tekeen, mutta enpä jostain syystä tee ja Liinu menee keinulle huonosti.

Ennen rataa sanoin että on kolme kohtaa, mitkä pitää tehä tarkasti: 1. puomi-putki erottelu siinä alussa 2. kepeille lähetys 3. haltuunotto siinä lopussa ennen A-estettä. Radan jälkeen sain naurussa suin sanottua, että enkös vaan osannutki tehä aika hyvin ne virheet mitä sanoin että pitää tehä tarkasti :D Paitsi etten siinäkään onnistunu täydellisesti kun - damn sentään - saatiin puhdas keppien alotus tehtyä! Sen sijaan tehtiin yks ekstra-virhe...

Noh ei muuta kuin häntä pystyssä toista rataa kohti. Liinu oli just sopivassa vireessä oikeestaan koko päivän. Se oli innoissaan, haukkua paukuttelikin, mutta oli kuulolla. Ai että, se muuten oli kivasti kuulolla. Noista mun "pikku" karjasuistahan se nyt ei välitä yleensäkään mitään, kun se jonkun esteen on lukinnu ja päättäny mennä, siinä on ihan sama vaikka mä torvella soittaisin (tai mistä mä tiän auttaisko se kun en ole kokeillu, enkä taida kokeilla kun ei saa pitää mitään esineitä kädessä radalla ;)). Varsinkin kun ensin ohjaan sinne väärälle esteelle päin ja sit yhtäkkiä alan reiluna likkana karjua että "LiiNUUUUhh!!!!"

Tällä radalla mä niiiin olisin halunnu onnistua! Koska Liinu meni niin kivasti. Ketuttaa kun alussa vähä hätäilin tuolla kolmosesteellä. Muuten rata oliki sit virheetön, mitä nyt seison tuossa hyllytyskohdassa Liinun edessä. Tai no, miten sen nyt ottaa seisonko edessä, mutta oisin voinu paremminki sen kohdan ohjata. Tällä radalla onnistuin kuiteskin jo paremmin välttään ne kohdat, mitä aluksi aattelin että pitää ohjata tarkasti. Eli 1. ajoittaa persjättö kepeillä oikein 2. ottaa pikkasen vastakädellä sen putken jälkeen sitä hyppyä (koska muutama koira ajautui sen vasemmalta puolen ohi) 3. jarruttaa ennen A:ta olevalle hypylle koska se syötti makiasti vika putkeen 4. tarkka haltuunotto siinä missä me sit hyllytettiin ja Liinu hyppäs mun selän takaa sen hypyn 5. lopussa A-putki erottelu (moni sai koiran menemään uudelleen putkeen, ja toiset taas vedettyä A-esteeltäkin ohi kun ottivat sit liikaa vetoa sinne sivuun).

Liinu oli ihanan vauhdikas, teki tosi makeet kontaktit ja nopeet kepit. Mutta joo. Hyllyhän sekin siis oli. Ehkä hypärillä onnistais..?

Hypäri oli minusta helppo 3lk hypäriksi. Lopussa kyllä ihmiset sai virheitä aikaseksi mutta ei sekään ollu minusta hankala. Eikä varsinkaan tuo kohta missä me hyllytetään. Mulla on ohjaus auki väärään suuntaan pituudelta, joten Liinu painattaa ton ennen keppejä suoritettavan hypyn. Myöhemmässä kohdassa videota näkee, miten kaukana se hyppy on pituudesta. Joopasen joo, muuten virheetön rata. Itteä vaan naurattaa noi mun sivuloikat ennen keppejä :P *muahahaa*

Siinäpä oli Liinun kisat. Taas pelkkiä hyllyjä. Toisaalta nuo kaks vika rataa oli jo ihan jees. Mun pitää vaan oppia meneen ton likkiksen kans. Ja pitäs antaa sen mennä. Itelle vaan parempaa ajotusta. Ransun kanssa me mätsätään jotenki paljo luontevammin yhteen - ainaki vielä. Ehkä mä oon tollaseen Ransun tyyliseen menoon niin tottunu että Liinun moodi tuottaa välillä vaikeuksia. Ja Ransun ku saa haltuun melkein mistä vaan :) Ransulla on intoakin nykyään niin kivasti. Sillä oli kyllä sunnuntaina kiva kisafiilis. Itellä vaan alko olo mennä aika huonoksi loppupäivää kohti.

Eka rata oli hypäri, ja me otettiin siltä radalta hypärinolla! Nyt on SM-nollien suhteen hypärikiintiö täys, 5 nollaa yhteensä eli enää kaks puuttuis. Saapa nähdä miten käy. Tuo hypäri oli kyllä varmaan Ransun ja mun radoista ohjauksellisesti paras, agiratoihin mä en jotenki jaksanu panostaa satasella.

Oikeastaan tonne loppuun asti aika sujuvan näköstä menoa. Kompuroin vika putken painoihin, onneks en kaadu. Ransu meinaa oikasta tokavika esteelle, saan haltuun ja käännettyä oikeelle esteelle. Ihana Ransu :) Ohjauksellisesti meidän sunnuntain paras rata, ohjaan mielestäni aika hyvin ja ajoissa nuo alun pyöritykset ja Ransu tekee niissä hyvät hypyt. Persjätöt on viel ajoissa, mitä nyt yhteys katkeaa tossa pituuden jälkeen ja suunta on ihan mihin sattuu, mutta sit sen jälkeen kyllä tekee hyvät kisakepit.

Siinä missä mulla ja Liinulla radat parani loppua kohti, ni meillä kävi Ransun kans vähä päin vastoin...

Alku lähtee tosi kivasti, mutta sitte Ransu hakeutuu jostain syystä ohi tuosta hypyltä, sitte taas kohta mun persjättö on ajotettu väärin ja koira huonosti kontaktissa, joten ohi tulee. Kepit siinä välissä oli kumminki ihan ok. Sitte kyllä tympii kunnolla, kun Ransu on aivan oikeaa estettä hakemassa putken jälkeen, mutta mun liike oikasee liikaa ja Ransu tulee tietty siihen liikkeeseen mukaan. Liinusta en ole ihan varma, oisko se saattanu mennäkin sen hypyn, vaikka sekin kyllä reagoi liikkeeseen aika voimakkaasti. Loppu on sit muuten ok, mitä nyt puomin alasmenokontaktin ottamisesta ei ole tietoakaan. Mikkiläki kyselee vissiin tuomarinsihteeriltä, että joko se anto meille kolme kieltoa, että vieläkö tuo kontaktivirhe mahtuu mukaan. Juu ei mahu, me oli hyllytetty siellä jo kolmannen kiellon jälkeen.

Vikalle radalle sit jo väsytti lähteä. Tuntu jo aiemmin joka radan jälkeen, että happi loppuu. Yskäkohtaus aina maalialueella, ja kumpiki koira kiskoo ku hinaaja palkalle toiseen päähän hallia että juokse siinä sitte vielä. Tältä radalta ois ollu loppupeleissä aika helppo ottaa Ransun kans serti. 46 maksi3, vain 1 nollatulos, jolle ei oltu merkitty sertiä tuloslistaan eli sehän ois tolla koiramäärällä siirtyny jopa neljännelle asti. Nimittäin kun lähes kaikki hyllytti, vain muutama koira teki jonku muun tuloksen kun nollan. Ja lähes kaikki hyllytti tuossa ennen keppejä hyppäämällä tuon hypyn, jolle Ransukin on menossa. Ja jolta mä sen saan pelastettua pois. Sitte v*tuttaa kyllä aika rankasti tuo keppien alotuksen kans säätäminen.

Laitetaanpa se rata tähän väliin ja jatketaan sitte.

Siinä sit meni itellä se yrittäminen oikeestaan. Ransuki tuli pikkasen epävarmaksi siinä, mä karjahdan sille aika kovasti siinä hypyllä ja sitte tulee tuo keppien kans säätäminen. Niinpä sit tuolla pituuden jälkeen se ottaa (kolmannen) kiellon tuossa hypyllä jossa koitan vähä jarruttaa, mutta olis se kyllä varmaan menny jarruttamattakin oikeaan päähän putkea. Niinpä sitte keinun jälkeen taas kielto, kun en tarpeeks jämäkästi ohjaa. Tuo putkea edeltävä hyppy olis pitäny mennä takaakiertona ja putki tonne toiseen päähän ja sit taas se sama hyppy takaa, sitte nuo A:n alla olevat putket ja loppurata kuten mentiinki. Tuo loppurata tuon pituuden jälkeen oli minusta ihan iisi, kun ois vaan antanu koiran mennä. Ja kun oli kerta jo hylly alla ja vika rata, itellä voimat kaikki ja koiraki juoksi jo kolmatta rataa niin aattelin säästellä koiraa ja laittaa sen vaan suoraan putkeen ja jättää sen keinun jälkeisen hypyn korjaamatta ja ton "välihypyn" vaatimatta.

Parantamisen varaa siis jäi. Mutta Ransua en nyt ilmota hypäreille ennen SM-kisoja. Me ei hypärinollia enää tarvita eikä kyllä hyppysertejäkään metsästetä... Mutta tuo vika rata rupes sit ketuttaan oikein kunnolla kun koira toisensa jälkeen hyllytti. Kaikenmoisia ratkaisuja oli tuohon kepeille vientiin, mutta ei mitään hyvää ohjausta. Mua ärsyttää tota videota katsoessa se, että kun sain Ransun ohi siitä hypystä (joka oli ehdottomasti se isoin hyllytys paikka), ni niille kepeille ois ollu tilaa lähettää huolellisemminkin. Lopussa tuli jokunen hyl niillä putkilla mutta ne mä tiän että on Ransun kans ihan iisit.

Ennen kotimatkalle lähtöä ajeltiin eestaas tankkaamassa autoa, hakemassa kaakaota huoltikselta, noutamassa pizzaa ja tuulilasinpesunestettä. Söin pizzan ja pullan ja join kaakaoni autossa ajaessa ;D Helppoa kun sen osaa ;) Ei ole eka kerta, ja ei varmasti viimenenkään. Reilu 100km ennen kotia tunsin miten kuume oli nousemassa ja olo alko olla aika kauhea. Kotia klo 22.15 päästyä puuskutin kun jouduin kiipeään toka kerrokseen raput, sain hädin tuskin vaatteet riisuttua päältä ja ruokittua koirat. Viimesillä voimilla suihkuun ja kaaduin sänkyyn. Mittasin kuumeen ja sitähän oli. Siitäpä seurasi sitten 4pv pois harjottelusta, kun kuume sahasi ja siihen päälle kauhea yskä ja räkätauti. Ei ihan sellanen kunto että vois mennä vauvojen ja lasten pariin tekemään työharjottelua. Pe-illan SM-treenitki jätin väliin, ei tullu mentyä sit ees katsomaan.

Noh, parin viikon päästä seuraavat kisat, josko sitä ennen sais treenattua ja sit tsempillä kisaan!

Pre-kisatreenit

Huomenna kisaamaan yli 2kk tauon jälkeen, joten pitihän se käydä treenaamassa - tosin siitä on jo viikko...

Noh, enivei. Ensin pidettiin omatoimitreenit iltapäivällä, rata on Elina Jänesniemen koulutuksesta huhtikuulta 2010. Liinu oli silloin vielä pilkkeenä isukin ja äispän silmäkulmassa, Ransun kanssa oli vajaa vuosi harrastettu agilitya ja elämämme ekat kisat oli kuukausi koulutuksen jälkeen tiedossa. Eikä me oltu koskaan kuultukaan saksalaisista, ihmisnuolista, niistosokkareista... Eikä me voitu ajatellakaan, että keppien päässä voisi/pitäisi osata vaihtaa puolta valssaamalla tai persjätöllä. Valssit oli aina valovuosien päässä sujuvasta ja oikea-aikaisesta (nykyään ei ehkä puhuta ainakaan enää monikossa valovuosista). Koira oli kokematon, ohjaaja vähintään yhtä ulalla. Muistaakseni sieltä Nokialta on videoitakin, mutta ne on ulkoisella kovalevyllä enkä ole nyt kotona, niin katsotaan josko jätän tämän luonnos-tilaan ja lisään jotain videoita sitten ennen kuin julkaisen tämän. Ne videot kun ei ole edes Youtubessa. Ei me siellä koulutuksessa päästy noin pitkälle kuin nyt mentiin rataa. Ja sekin mitä tehtiin, ei ollut ihan yhtä jees kuin nyt. Vaan ollaanhan me nyt vajaa 4 vuotta myöhemmin kuultu saksalaisista, tanskalaisista (aidoista), japanilaisista ja monista muista kansallisuuksista, sekä tietysti opittu tanssimaan valssia, twistia ja freestylea, näin muutamia mainitakseni (ja erityisesti tuo freestyle on sellainen Ransun ihan oma bravuuri). Ennen kaikkea me on saatu kokemuksen lisäksi lisää vauhtia ja motivaatiota meidän tekemiseen. Eli vähän erilaiselta tuntui ja varmaan näyttikin viime viikon perjantain treenit kuin silloin kevätpäivänä 2010.

Ransun kanssa tuntui hiukan huvittavalta mennä tuota rataa, kun toisaalta samalla muisti miten silloin nykyään yksinkertaisilta tuntuvat asiat tuntui vaikeilta ajoittaa oikein tai saada koiraa mukaan ohjaukseen. Esim. keppien hakeminen oli sellainen, että Ransu osaa tuollai itse vähän kuin vekata itelleen suoremman lähestymisen kepeille. Se kyllä pitää yrittää muistaa kisoissakin sille tehä. Se myös pujotteli ihan ok vauhtia, sen kanssa mä tein valssin siellä keppien päässä. Ehkä vähän kökön sellasen mutta kuitenkin. Eihän tuo nyt mikään täydellinen ratapätkä ole, mutta ihan jees.

Yks mikä tuollakin videolla näkyy pari kertaa hyvin, on nuo sen tiukat käännökset. Se on oppinu ihan ittekseen tekemään tuollasia tiukkojakin käännöksiä, että se jo siinä ilmalennon aikana heittää takapäätä sivuun että laskeutuminen on tiukempi ja uudelleen vauhtiin lähtö napakampi. Joskus aiemminhan se hyppäsi hypyt suoraan ja sitten tuli kauheat kaarrokset ja turhia laukka-askelia. Tuo taito sille on tullut kyllä ihan kokemuksen myötä, en mä sitä sille ole opettanut. Kiva vaan kun se on oppinut teknisesti taitavammaksi, eikä se enää joka paikkaan tee niitä hirmu pitkiä ja korkeita loikkia, jos mä vaan ajoissa kerron että tulee tiukempi käännös. Tietty siinä on sekin, että mä tosiaan nykyään osaan vähä paremmin olla ajoissa kertomassa niistä käännöksistä.

Tässä sitten radan loppupuoli. Ekalla videolla vähä fuskattiin sinne kepeille liian aikasin.

Entäs sitten mun pikku agitypy? Sehän meni ihan hienosti :) Tosin ei eka yrittämällä kokonaan, mutta en viitsi niitä kaikkia pätkiä kummaltakaan laittaa tänne. Oishan tuossa silti parantamisen varaa. Niiston jälkeen voisin lähtä aiemmin itse liikkeelle, ja tehä putkijarrua siihen putkelle niin koirakin tietäis ettei mennä sinne iiiihanalle A:lle vaan mua kohti hypyille. Keppien jälkeen mun piti mennä tekemään sokkari sen hypyn jälkeen, mutta en jotenki malttanu kun olin epävarma kestääkö Liinu pitkästä aikaa siinä kepeillä tuollasen puolenvaihdon. Ja sitä paitsi sillä ei niin hirmu kauaa niillä kepeilläkään mene että siinä hirveitä etumatkoja sais kurottua sen puolenvaihdon jälkeen. Niinpä meinaa kaahata A:lle ja siinä sitten tulee vähän eri lailla ohjattua kun aluksi suunnittelin.

Sitten perään SM-treenit. Rata oli joku Suomalainen - Virta - Muotka -sekoitus. Vaikutti helpolta, mutta ei sitten ollutkaan niin helppo kuin miltä se tuossa videollakin näyttää. Kakkosesteelle en meinannut muistaa tönäistä, kumpikin koira oli ensin A:lla eikä putkessa, sitten Liinu oli puomin jälkeen putken sijaan sillä seuraavalla hypyllä, Ransu tuli keinulta sivuun, Liinu haki eka kerralla keppejä jostain sieltä A-esteen luota eli painatti pituudelta vaan hullunkyytiä eteen, Ransu tuli monta kertaa kepeiltä ulos, Liinu meni väärään putken päähän lopussa, Ransu painatti suoraan maaliin ilman putkeen menoa... Vika löytyy ohjaajasta, kyllähän ne koirat mutta se ohjaaja... Jolla loppui taas kunto kesken... Tuo Liinun rata oli muuten ihan jees, mitä nyt siellä mutkaputkella jään hihkumaan "jeeess!" niin etten meinaa olla ajoissa tekemässä valssia siihen hyppyjen väliin ja koira tekee aivan turhat kaarrokset siinä kun kukaan ei käske hidastaa vauhtia. Liinu kyllä tekee pari sairaan hyvää puomia.

Ransusta jo vähän näkee, että on tehty aika paljon eikä vauhti ole ihan priimaa. Mutta keppejä lukuunottamatta silti ihan jees. Hieno puomi silläkin. Ja kepit oli muuten ihan hyvät mutta mun ajoitus siinä persjätössä oli liian aikainen. Ransun kanssa sen pystyy tehä vasta kun se on jo vikassa keppivälissä.

Ihan hyvät treenit kai ne kummiskin oli. Omasta mielestä jäi paljonkin parannettavaa, mutta kepon mielestä lähinnä sellasia pikkujuttuja. No hyvä niin. Katotaan sitte miten huomiset kisat Seinäjoella menee. Pitkä päivä ainakin on tiedossa. Herätys 05 aikaan, lähtö 06 ja illalla veikkaan että oon joskus 23 jälkeen kotona. Ja aamulla työharjotteluun aamuvuoroon... Eikä yhtään tunnu kivalta, kun kurkku on tuntunu tänä aamuna sellaselta karhealta, että taitaa olla joku flunssa yrittämässä päälle.