Kotikisoissa hassuttelua...

Sellaiseksihan se meni, vaikka oli siinä yritystäkin. YLIKS järjesti pitkästä aikaa kisat, ja ihan hyvät kisat järjestivätkin. Mielellään vaan ois saanut jotain menestystäkin, mutta kun schape on schape vaikka rasvassa keittäis ja niiden ohjaaja vissiin kans vähä hömelö :P

Liinun eka rata oli oikeastaan ihan hyvä, mitä nyt työnsin sitä liikaa kepeillä, niin se tuli kepeistä ohi. Lopussa sitten olin puomin jälkeen tekemässä jotain ihan omituisia asioita, en aikonut ollenkaan noin ohjata. Tarkoitus oli tehdä pakkovalssi + valssi niille kahdelle hypylle puomi ja muurin välissä. No teinkö? En oikein itekään tajunnu siinä että mitä tein, mutta videolta katottuna näyttää hemmetin hienolta. Liinu pyörii hienosti esteillä vaikka mä en sano mitään, mutta kun kroppa ohjaa :) Olihan se muuten ihan kivan näköinen rata, mutta HYLlyksi meni.

Ransun rata oli muuten tosi hyvä ja puhdas rata, mutta jätkänpötkis otti sitten puomin alasmenolta vitosen. TAAS!!! Prkl. Tuli jotenki sellanen deja vu-fiilis Rovikselta pääsisäiskisoista. Sama juttu siellä, hyvä ja vauhdikas rata, mutta ei tietoakaan kontaktin ottamisesta. Että ärsyttää, koska teki kepit hienosti, muutenkin oli vauhti ihan kohdallaan ja kaikki. Ransun etenemä oli 4,17m/s, eli agiradalle se oli aika mainio Ransulle!

Hehe sitten kun päästiin hypärille niin siitä se riemu repesi. Tiesin että Liinun kans alku on haasteellinen, että muu varmaan sujuu mutta se alku. Jälkeenpäin ajateltuna se ois pitäny ohjata toiselta puolelta, mutta tämä rata tehäänki seuraavissa treeneissä uudestaan. Kyllä se Liinun kans sen verran pahasti meni pois raiteiltaan... :D

Eihän mulla ole mitään mahdollisuutta ehtiä ohjaamaan oikeaan putkenpäähän, jos olen 2-hypyn siivekkeen kohdalla koiran kanssa yhtä aikaa! Mun juoksulinja vie koiran suoraan ekaan putkenpäähän. Sitten oli tarkoitus ohjata vasemmalta, mutta jotenkin jäin sinne väärälle puolelle ja Liinulla lähti muurin jälkeen lapasesta. Se suoritti hienosti esteitä, unohti vaan sen putken välistä ja muisti jossain vaiheessa että ai niin, se ohjaajakin on täällä! Mitähän se meinas että tehään seuraavaksi? Yritin muka jotain välistävetoa, vaan eihän tossa nyt ole edes sitä yritystä. Kepeille lähetyksessä ei ajattele sitä aloitusta yhtään ja kun korjaan, käy suorittamassa sen edellisen hypynkin siinä samalla. Kiritän kepeillä liikaa, joten jättää vikan keppivälin pujottelematta. Menee mustaan putkeen kumminkin oikeaan päähän, mutta sitten vika putkeen ei yhtäkkiä muka osaakaan mennä... Lopun pyörityksessä tekee makeat käännökset kyllä. Alkuradan vauhti kun olis säilyny "hieman" tarkemmalla ohjauksella niin olis ollut hieno rata!

Ransun kanssa sitten yritettiin korjata tilanne, ja hyvää rataahan siellä syntyikin. Kunnes poitsu päätti kerrankin olla radanlukutaitoinen ja ohjaaja samaan aikaan myöhässä, niin sinnehän me hyllytettiin väärään päähän mustaa putkea. Että näin. Kepit oli taas hyvät, vaikka mä jouduinki niitä varten pyörittään koiraa tuollai typerästi. Etenemä siitä huolimatta videolta kellotettuna n. 4,2m/s, ilman pyöritystä olis ollut vieläkin parempi, joten Ransun kisaetenemäksi erittäin hyvä! Ja käännökset lopun pyörityksessä oli kyllä hyviä.

Pari viikkoa piirinmestaruuskisoihin, mulle se pm on se ja sama, ois kiva saada koirille tuloksia! Niitä ennen pitää varmaan käydä tekemässä tuo hypäri, ja muutenkin alkaa selvästi keskittyä treeneissä enempi Liinun kans tekemiseen. Ransu osaa ja sen kans sujuu kisoissa, eikä meillä niin vakavia tavotteita sen kans tälle vuotta olekaan. Mutta Liinu alkaa olla 4-vuotias ja sen kanssa touhu on yhä tuollaista leikkimistä niin siihen pitäis alkaa panostaa enempi. Nythän oon treenannut koiria aika lailla 50-50, mutta Ransun kroppaa säästääkseni ja kun sen kans yhteistyö sujuu, se saa tulevaisuudessa vähempi treeniaikaa. Ottakoon sen positiivisena asiana ja kohteliaisuutena ;) Ransu kumminkin tykkää tehdä aksaa mun kans, joten kyllä sen pitää päästä treeneissä sitä tekemään.

Yks seurakaveri sanoikin, että Liinu on niin pentumaisen näköinen kun se on ajeltu ja sitten kun se vielä radalla on niin pentumaisen ja leikkisän oloinen. Juu tiedetään... Yleensä se naurattaa ja saa hyvälle tuulelle, mutta sitten kun katsoo videolta mikä potentiaali meissä olis, niin se alkaa ärsyttää kun sitä potentiaalia ei saa vietyä nollana loppuun asti!

Taas yhdet kenraaliharjotukset

Menevän viikon päätteeksi käytiin tekemässä agireenit. Yks rata oli tarkoitus mennä, ja sehän meni treenaamiseksi. Liinu ei halunnu pujotella. Tai kyllä se haki pujottelun ihan ok ja pujotteli noin puoliväliin ihan oikein, mutta sitten etenkin pari viimeistä keppiväliä jätti pujottelematta. Monta kertaa. Välillä jätti keppejä väliin muualtakin. Vauhtikin oli kepeillä hidas. Arvasin että koira lienee selästä jumissa. Vauhtia kyllä riitti muuten radalla, etenemä oli parhaalla radalla 4,8m/s. Ransukin meni yli 4m/s vauhtia, vaikka sen meno näyttää jotenkin paljon rauhallisemmalta. Ransun video ei ole valitettavasti radan alusta asti.

Ransun kanssa radalla ei niin kummallisia treenikohtia ollut, mitä nyt en käskyttänyt puomin alasmenoa eikä siellä joka kerta ollut palkkaa, niin ylihän se loikittiin joitakin kertoja... Ransu myös pujotteli hitaahkosti, oikein ja loppuun mutta turhan hitaasti, joten tehtiin pari kertaa niin että keppien päässä oli palkka. Johan löytyi koiran pujotteluun vauhtia. Mä ajaudun lopussa tokavikan hypyn väärälle puolelle, joten Ransu kääntyy kyseleen että mitä hittoa?! Saman muuten teki jollain kertaa Liinukin kun menin väärälle puolen, eli kyllä siinä selvästi oli logiikkavirhe koiran kannalta.

Liinun kanssa treenattiin keppejä. Tai niiden tekemistä loppuun asti. Sitten sille ei onnistunut samanlainen ohjaus kuin Ransulle tuossa A:n alta menevällä putkella. Se hakeutui nimittäin monta kertaa A:lle, joten mä katsoin parhaaksi valssata keppien päässä ja laittaa sen putkeen. Sitten se tuli putkea seuraavasta hypystä ohi kun se on hieman sivussa koiran linjalta, joten se piti käydä ohjaamassa. Sitten nuo ennen A:ta olevat hypyt, jotka päätin tehdä takaakiertoina enkä välistävetona, tuotti harmaita hiuksia. Liinu tuli ohi, ajautui selän taa ja ties mitä. Ja mun linja karkasi jotenki väkisin kauas esteistä, joten oli sujuvampaa lähettää takaa ohjaten A:lle. Sitten töppöstä toisen eteen, ja jännä juttu vaikka suoran putken päässä suoraan edessä pituus, niin Liinu varmisti etteihän mennäkin oikealle, koska tein puolenvaihdon just ennen putkea. Fiksu koira! Sellainen puolenvaihto - vaikkakin koiran edessä eikä takana - voi merkitä sitä että on tarkoitus jatkaa rataa oikealle putken jälkeen. Ei tullut kertaakaan tehtyä toiselta puolelta ohjaten, veikkaanpa että olis hakenut aina suoraan pituuden ja sitten poispäinkäännöllä hypylle. Mutta ohjaaja sai juosta pikkasen kovempaa kun teki noin ;) Puomia edeltävällä hypyllä oli rima maassa, niin Liinu siinä hiukan sitä ihmetteli ja joutui väistämään.

Tämä on kyllä yksi hienoimpia mun ja Liinun treeniratoja. Toivottavasti tehdään kisoissa lauantaina pari hienoa rataa! Tai edes hyviä.

Maanantaina käytin Liinun hierottavana, ja selkähän sillä oli aika jumissa ja etupää. Onko ihme noilla kylki- ja rintataklauksilla mitä se tekee Ransulle. Niiden terveydelle olis eduksi ettei ne leikkis keskenään :P Ransu kävi Pentti Tapiolla neuvolassa 6-vuotisrokotuksilla ja samalla punnitsin pojan. 17,60 kiloa! Siis mitä! Ei se ole ikinä painanu noin paljoa, ja se on hoikemmassa kunnossa kuin aikoihin. Jotain miesmassaa se kai on sitten itseensä keränny. Penttikin sanoi, että erittäin hyvässä kunnossa oleva koira, että älä huoli siitä painosta. Sanoin vaan että näen mä sen itekin silmillä ettei se lihava ole tai edes vähän tukeva, se vaan ei ole painanu koskaan noin paljoa... Pikkasen rapsittiin kulmureista hammaskiveä, poskareissa sitä ei (enää) ollutkaan. No hyvä, koska viimeksi kun katsoin niin oli poskareissa vähän hampista, mutta ilmeisesti viime aikainen tiheämpi luiden syönti on vienyt hammaskivet mennessään.

Nyt on kai pakko lähtä vähän ulkoileen tonne vesisateeseen. Ei tuu mitään että istun aamulla toista tuntia autossa matkalla kouluun, koulussa 8h, saman matkan kotia ja sit vielä kotona oisin sisällä. Sateella on vaikea keksiä ulkona tekemistä, kun mulla ei ole sopivaa sadepukua.

Lomaviikko - huomasiko kukaan..?

Mulla oli tällä erää viimeinen työvuoro viime viikonloppuna. Jee, kokonaista viikko kesälomaa. Ja sehän kannattaa järjestää täyteen kaikkea mahdollista ohjelmaa? No tietenkin! Milloinkas sitä muutenkaan...

Maanantai oli suunnilleen lomapäivä, jotain viikkosiivousta taidettiin Tomin kans tehdä (jolla on ansaitusti neljän viikon loma). Tiistaina ajeltiin Ransun kanssa Kaustiselle kiropraktikon käsittelyyn. Kiropraktiikka ei oikeastaan sanonu mulle mitään, joten tässä lainaus Nikulan Hevosklinikan sivuilta:

"Kiropraktinen hoito on manuaalista terapiaa, jota voidaan käyttää monien sairauksien ja suorituskyvyssä esiintyvien ongelmien hoitoon. Kiropraktiikka keskittyy löytämään biomekaanisia toimintahäiriöitä selkärangassa ja näistä toimintahäiriöistä johtuvia vaikutuksia kehon hermojärjestelmään. Kiropraktinen hoito ei korvaa perinteistä eläinlääketiedettä, mutta se tarjoaa uusia tutkimus- ja hoitomenetelmiä selän alueen ja luustolihasongelmien hoitoon. Kiropraktiikka voi usein poistaa akuutin tai kroonisen kipuoireilun lähteen."

Wikipedia tietää lisäksi mm. näin:

"Kiropraktiikka (kreik. hiro praktikós, hoitaa käsillä) on manipulaatiohoitomuoto, joka korostaa ihmisen tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti selkärangan, toimintahäiriöiden diagnosointia, hoitoa ja ehkäisyä käsin tehtävillä tekniikoilla." 

Alunperin halusin viedä Ransun jonnekin muuallekin kuin hierojalle, koska sillä on kerrasta toiseen samat paikat jumissa: lanne, pitkät selkälihakset ja usein myös lapojen väli. Monen mielestä ne on agilitykoiralle tyypilliset jumipaikat. No varmasti niin onkin, onhan agilityssa erityisesti etupää rasituksella, ja koira käyttää hyvin paljon selkää liikkeiden tekemiseen ja itsensä kokoamiseen. Takapäällään se luonnollisesti ponnistaa, eikä aina niin optimaalisesti mm. ohjaajasta ja alustasta johtuen. Silti mielessä pyöri, että josko takana olis terveeksi kuvatusta luustosta huolimatta jotain muuta kuin lihasperäistä syytä? Onhan koirassa paljon muutakin kuin lihakset ja laajana käsitteenä "luusto", ja jos "luusto" on 4v sitten kuvattu terveeksi ja hieroja käsittelee vain lihaksia, niin mites ne kropan muut osat? Kuka niitä vois tutkia tai käsitellä? Siinä kun selaa hetken aikaa osteopaatteja, ortopedejä, fyssareita, hierojia, jäsenkorjaajia, kiropraktikkoja jne. on pienen ihmisen pää sekaisin. Sitten on vielä erilaisia osteopaattisia hierontoja, laserkäsittelyjä, akupunktiota, manuaalista terapiaa jne. niin alkaa todella mennä sekaisin, mistä nyt puhutaan. Ja mistä vois olla hyötyä koiralle, joka ei ole traumasta tai operaatiosta kuntoutuja, mutta jolla on kuitenkin epäpuhtautta liikkumisessa ja toistuva samankaltainen ongelma lihaksistossa. Moni vois sanoa että meni aikaa sitten hysteeriseksi.

Vein sitten monien vaiheiden jälkeen Ransun Jaana Tainiolle, joka on kiropraktikko-eläinlääkäri. Itse käsittely kesti vain ehkä 10-15min. Ransu oli heti Jaanan kaveri. Mun mielestä koiran käsitteleminen ei saa tuottaa selvää kipua, vaikka tokihan on mahdollista että etenkin loukkaantumisen jälkeen mutta myös pahan jumin avaamisessa hieromalla voi koiralle aiheutua pientä kipuakin tai ainakin epämiellyttävää tunnetta jota se mieluummin välttäisi. Tuo kiropraktiikka ei sattunut koiraa. Se oli itse asiassa aika pienieleisen ja tehokkaan näköistä. Melkein heti Jaana ilmoitti, että tän vasemman lonkan (hän kyllä määritteli niveliä ja nikamia ja niiden välejä tarkemminkin) seutu on ihan kuin betonia. Oikealla puolella on kyllä normaali jousto ja liikelaajuus, mutta vasemmalla ei. Ransu antoi kyllä hyvin käsitellä itsensä ja aukesi hyvin, onhan se tottunut kuitenkin hierontaan ja jäsenkorjaukseen, joissa niissäkään sille ei aiheuteta kipua. Ransun oireenahan on nimenomaan ollut vasemman puolen keventäminen seistessä ja liikkeessä, ei varsinainen ontuminen, mutta tarkkailemalla sen olemista sen on huomannut selvästi. Minnan muistiinpanojen mukaan lantion jumeissa on ollut viime aikoina puolieroa niin että vasen puoli on ollut enempi jumissa.

Sen lisäksi Jaana löysi selästä nikaman, joka oli selvästi koholla muihin verrattuna. Voisi tietysti olla yksi selittävä tekijä selän jumiutumiseen? Noh, sen näyttää aika, oliko tuolla käsittelyllä vaikutusta. Ei siitä näkyvää haittaa ainakaan ole ollut. Kolmas paikka oli vielä etupäässä, etujaloissa oli aika lailla sisäkiertoa, muistaakseni kyynärien asennosta johtuen ja agilitykoiralla sitä tulee tiukkojen käännösten takia. Niitä käsiteltiin myös.

Illalla kotiin tultua käytiin 1½h metsälenkki ja testattiin uusia valopantoja. Ihan hyvinhän nuo näkyivät, turvallisempaa niitä tosin on käyttää ihan vain tiellä liikkuessa, kun ovat aika löysät niin voivat metsässä tarttua vaikka mihin. Onneksi ne aukeaa helposti.

Keskiviikkona sitten veinkin Ransun hierottavaksi Minnalle, koska se oli suositus. Ei jäisi jumittavat lihakset kiristämään nikamia ja niveliä takaisin virheasentoihin. Ransulla olikin lanne jumissa, hyvin aukesi kyllä mutta oli jumissa jälleen. Toinen puoli enemmän kuin toinen.

Ransu nauttii :)

Torstaina mulla oli omaa menoa, kun laitatin tummennukset tuon pikkufarkun takaosaan. Ei tarvi koirien kärsiä suorasta auringonpaisteesta, vaikka mulla onkin hyvä ilmastointi autossa. Ja antaahan se näkösuojaa, ei tarvi parkkipaikoilla ihmisten ihmetellä epämääräistä rompetta takapenkillä :D

Eilen Liinu oli vähän kuin terapiakoirana mun papalle. Käytiin pikkuveljen kanssa katsomassa pappaa monen vuoden (hyi meitä) tauon jälkeen dementiaosastolla ja otettiin Liinu mukaan. Pappa on aina tykännyt koirista ja omistanutkin niitä koko ikänsä. Mehtäkoiria tietenkin, onhan pappa ollut innokas metsämies eri lintujen pyytämisestä hirvenmetsästykseen asti, ja kalareissujakin on tehnyt lähelle ja kauas. Eihän pappa tätä päivää elä, eikä edes kuukautta, tuskin muistaa täyttävänsä 90v muutaman kuukauden kuluttua. Liinustakin tuli kerralla vedestä ja maalta noutava sorsakoira, mutta mitäpä sitten, taipuu kai se schape siihenkin ;) Papan mielikuvissa se saa olla vaikka karhukoira :)

Tässä viikon mittaan alkoi metsästyskausi, ja meillä kun on tuo nuori hirvikoiran alku, niin sitä on käytetty monena päivänä metsällä ihmettelemässä, juuri äskenkin tulivat muutaman tunnin metsäreissulta. Kapun kuntoa nostettiin eilen illalla pyörälenkillä, se on jo aikuinen toimiva ajokoira ja sen metsästyskausi on aika pitkä, joten se saa nyt antaa kauden alussa omasta ajastaan vähän tuon juniorin koulutukseen. Ransu ja Liinu lähti myös pyörälenkille mukaan. Keskiviikkona ja torstaina oltiin Tomin kanssa sorsanpyynnissä ja tänään sit herkutellaan ;) Siinä tuli vaan itelle mieleen että sellanen toimiva agikoira-lintukoira(-paimen) meiltä puuttuu, että mistäs sellaisen saisi... ;)

Tänään on tarkoitus lähtä iltapäivällä treenaamaan agia Ransun ja Liinun kans. Huomenna on Kapun vuoro päästä metsään korkkaamaan tämä jahtikausi, sinne lähtee pari schappenpöppeliä mukaan ulkoilemaan. Maanantaina on vielä Liinun hieronta ja Ransun eläinlääkärikäynti rokotusten merkeissä. Niin että huomasiko lomaviikkoa kukaan? Tai että missä se mun ns. oma aika oli? Tai missä se oli se parisuhdeaika?

Omaa aikaa otin, kun ompelin koirille pantoja: vähän bling blingiä Ransulle ja Liinulle ja autossa kuljetusta varten näppärät pannat Kapulle ja Kakelle. Ransu ja Liinu sai lisäksi heijastinpannat. Mä oon nyt päässy noiden kans vauhtiin, kyllä meillä nyt riittää kisoihin pikalukkopantoja :)

Vähän koristeellisemmat pannat

Heijastavat talviset pannat :)

Isoimmasta pienimpään: Ransu, Kapu, Liinu ja Kake :)

Metsäläisten pannat

 Ja tässä vielä tyytyväisiä käyttäjiä pantoineen:

Iso ja raisu mutta ystävällinen poika :)

Kapu vielä suht rauhassa - kun ei osaa vielä yhdistää tuota pantaa metsälle lähtöön...

Ransun panta on Vallilan ikkunaverhoa ;)

Tauko SEIS :)

Kuukauden täystauko agilitysta, 1½kk tauko treenaamisesta ja reilun viikon tauko yhtä uimareissua lukuunottamatta kaikesta muustaki. Koirat on vaan ollu ja nauttinu tai "nauttinu" helteistä. On ollu selvästi hyvää palautusta pääkopalle ja kropalle olla tekemättä mitään muuta kuin olemalla osallistuva perheenjäsen. Eilen, kun aloin puhua lähdettäiskö aksaamaan, niin Ransu hyppäsi heti syliin :) Ne oli innoissaan lähdössä treenaamaan, ja tauon jälkeisiksi treeneiksi meillä oli hyvät treenit. Ilman lämpötila oli "vain" +21, mutta niin lösy ja kostea ilma että paita kastui rataa kävellessäkin. Koirat oli kyllä siihen nähden tosi jees, rata oli pitkä ja Liinun etenemä 4,5, Ransun 4,3. Ransu tosin meni mediesteillä sään takia.

Rata oli jälleen kerran joku kisarata, oliskohan ollut Virtasen. Näin me siitä sitten suoriuduttiin:

Kokeilin alkuun sekä saksalaista että viskileikkausta ja videolta kellotettuna sain lähtöhypyltä puomin kontaktille ajat 00:06.5 (viskileikkaus) ja 00:06.6 (saksalainen). Viskileikkauksessa ajoitus voi olla tärkeämpi, mutta saksalaista tehdessä aikaa voi palaa siihen kun ohjaaja ei ehdi alta pois.

Enpä muista millon oisin juossut treeneissä tai kisoissa noin kovaa kuin nyt pingoin tuonne pituudelle! Kokeiltiin tuohon vaikka mitä erilaisia ohjauksia, mutta siinä kun on kepit, keinu ja kaks putkenpäätä, niin tuo osottautui helpoimmaksi ja varmimmaksi tavaksi. Tai no helposta en tiä kun oli pakko ehtiä koiran edelle, mutta vaikeampaa oli rytmittää putkeen ohjaus ja oma liike oikeanlaisiksi vasemmalta ohjaten. Toisaalta oikealta ohjaten koira oli takuuvarmasti väärässä putkenpäässä jos oli liian hidas. Ja vielä toisaalta, vasemmalta ohjaten myös keinu oli vääränä esteenä tarjolla + sen lisäksi putkenpäiden valinta (eli todennäköisyys osua oikeaan on n. 33%), oikealta ohjaten koiran vaihtoehdot kutistui kahteen eli putkenpäihin, jolloin mahdollisuus osua oikeaan on jo 50% ;)

Ransu oli aika täpinöissä tulossa treenaan, ja hyvän pätkän sekin teki. Vauhti ei varmaan ois maksiesteillä ollut yhtä hyvä, mutta pääasia oli innokkuus. Meillä ei ole kisoja vielä vähään aikaan tiedossa, joten nostellaan sit seuraavissa treeneissä rimoja. Ja kun me ei olla nyt liikuttu viikkoon muuta kuin pikkulenkkejä pissalla ja mitä nyt ovat tuossa pihalla leikkineet.

Koirat oli tosi jees, ohjaaja vaan oli aluksi vähä tauolla vielä. Mutta kun pään otti kroppaa ohjaamaan mukaan niin alkoi mennä huomattavasti paremmin :) Enkä edes löydä juurikaan kohtia joissa olisin ollut reilusti myöhässä, itse asiassa omasta mielestä ohjaukset on melko hyvin ajoissa!

Nyt lähetään istuskelemaan terassille ja lueskelemaan ens lukuvuoden koulukirjoja, materiaalia on aika paljon, ettei oo sit niin kova homma kun on koulu jo alkanu ja tentit painaa päälle. Aiheet on sitä paitsi niitä joita oon koko opinnot odottanu: varsinaiset terkkariopinnot!