Jyväskylän ja Oulun kisat

Parit kisat on jääny kirjoittelematta. Eipä silti, että olis kauheasti tulosta tehty...

Ransu 8.11. Jyväskylässä

Eka radalta Ransulle vitonen. Virhe on oikeutettu, se vaan tulee väärästä paikasta. En edes enää muista kuka oli tuomarina, mutta antoi meille puomin ylösmenolta vitosen vaikka Ransu ottaa sen. Aika ylhäältä mutta ottaa kuitenkin, näin sen itse ja sen näki videolta otetusta still-kuvasta. Alasmenoa se sen sijaan ei ota, siitä ei käsi nouse, joten lopputulos sama. Muuten sitten ihan hyvä rata, että ketuttaahan nuo tuommoset..!

Toka rata oli puomille asti nollarata, sitten tuli alasmenolta virhe ja Ransu kävi hyllyttämässä hyppäämällä edessä olevan hypyn. Että sellasta. Noh, ihan tyytyväinen olen ratoihin vaikka koira ei kovin säpäkkä olekaan. Olis me ihanneaikaan päästy. Eli ei merkintöjä Ransun kisakirjaan Jyväskylästä.

Tässä videot:

 Liinu 8.11. Jyväskylässä

Eka rata oli hyvä, harmi vain että otettiin kielto kolmosesteeltä. Ohjaus paikoin vähän tönkön näköistä, mutta oli siinä ihan hyvääkin pätkää, kuten kepeille vienti ja sitten pussista maaliin.

Toka rata hyllyksi, kun en vaan ehtinyt ohjaamaan putken jälkeen takaakiertoa. Lopussa tulee sitten lisää säätöä. A:n kontaktilta karkaa.

Kolmas rata onkin sitten hohhoijaa. Alku menee kepeille sujuvasti. Puomilla ottaa hienosti 2-2. A:lle olis pitäny palauttaa takaisin kun kielto oli jo alla. Puomin jälkeen kuvittelen että Liinu nappais pussin, mutta ei vaan kepithän se hakee ja lähtee pujottelemaan. Yleisön viihdytystä... No sitten loppu meneekin sillai että joo-o, eiköhän tämä nähty, lähetäänpä poies.

Liinu 22.11. Oulussa

OKK:n uudella hallilla oli avajaiskisat, ja isot kisat olikin. Ärsyttävästi medit oli laitettu aamuun, minit sitten ja maksit viimeisenä vieläpä niin että maksien hypäri aloitti. Ransuhan oli ilmoitettu agiradoille. Odotusaikaa oli aikataulun mukaan jotain 4h. Eli ei paljoa naurata kun aamulla oot puol seiskan aikaan lähössä kisoihin parin tunnin ajomatkan päähän ja illalla pääset 18 jälkeen lähtemään kisapaikalta kotia kohti. Makseja oli B-radalla yli 60kpl, mikä on tämän alueen kisoiksi paljon. Vaihdettiin sitten niin, että Ransu meni sen hypärin ja toisen agiradan. Hyvä halli eli olosuhteet on parantuneet aikaisempiin kisoihin verrattuna, lämpötila oli sopiva jne., mutta kisajärjestelyt oli moneltakin osin totuttua kehnommat... Noh, päätin etten sen takia mene tammikuun OKK:n kisoihin. Eikä vain näiden kisojen takia, vaan koska oululaiset on ottaneet tämän saman mallin kuin Kiltallakin on ollut, että maksi3 kisaa eri päivänä kuin medi3 ja mini3. Niin että ajanko 700km viikonlopussa eestakasin kisamatkoja? En aja.

Liinu siis aloitti aamulla Hilpi Yli-Jaskarin radoilla. Hilpi on yks mun suosikkituomareista, tykkään hänen radoista. Liinun kisapäivän saldo oli kuitenkin 3x HYL. Radat huononi tasaisesti. Oli siellä hyvääkin ja hyviä pätkiä, vauhtia oli jne. Mutta kun ei tule nollia, ei edes tuloksia, ja koira sikailee muutenkin. Liinu kuumuu kisoissa, se kyllä haukkua räykyttääkin mulle, mutta muuten siitä ei päälle päin niinkään huomaa että se olis kierroksilla.

Keinulla ja A-esteellä oli pientä sikailua kontakteilla, A-esteellä vähän enemmänkin... aika törkeästi hyppäsi kontaktin yli. Oikein v*tutti kun pääsin maaliin.

On se haastava koira ohjata.

Ransu 22.11. Oulussa

Ransun kanssa oli aamusta aika ankeat tunnelmat, syitä en ala ruotimaan, mutta kyllä oli sellainen ajatus kisoihin lähtiessä että ne on Ransun ja mun viimeiset kisat. Ransun kanssa oli ensin tarkoitus etten edes starttaa, mutta päätin sitten kuitenkin startata... Kannatti, ja kannatti vaihtaa se agirata hypäriin, koska Ransun tulokset oli hypärinolla ja HYL. Hypäri oli ihan hyvä rata, ja sama rata kuin medeillä. Agiradalle vaihtui tuomariksi Timo Vertanen.

Hypäri oli hyvä rata, siinä meni asiat kohdalleen. Agiradalla tuli harvinainen virhe, kun Ransu kaatoi pituuden ekan palikan. Sitten skippasi taas puomin alasmenokontaktin ja siitä sitten mulla meni pasmat ihan sekaisin ja onnistuin soosaamaan Ransun väärälle puolen hyppyä. Että se siitä. Ei mun koirat tieten osaa pituusestettä, kun toinen hyppää sen vinosti keppien välistä (ja hyllyttää siinä) ja toinen ei osaa ponnistaa ajoissa ja kaataa palikan :P Agiradalla tein Ransun kanssa kyllä hyvät ohjausvalinnat ja niitä oli kuulemma yleisössäkin kehuttu "ai, noinhan se olis kannattanut tehdä".

Meillä on taas elämänmuutosta tiedossa, kun lauma "hajoaa". Ransu muuttaa Antin seuraksi, ja Liinu jää mulle ja Tomille. Ollaan tultu tähän ratkaisuun monestakin syystä, mutta ei vähiten siksi että Ransulle on selvästi tämä tilava maalaistalon pihapiiri liian stressaava pala vahdittavaksi. Milloin menee juna (600m päässä), tiellä auto, jompikumpi ulkokoirista haukkuu, kuuluu joku muu erikoinen ääni... se pitää aina ilmoittaa. Se ilmoittaminen tarkoittaa sitä, että unesta tai "unesta" herätään, haukutaan kunnolla tai ainakin haukahdellaan ja pöhistään, ängetään jalkoihin tai viereen ja sieltä muristaan ja tuhahdellaan epäluuloisena. Jos tulee vieraita, niin Ransun maailmaan tulee sen mielestä pelottavan suuri uhka, joka pitää ilmoittaa joka käänteessä vaikka olis tuttukin vieras. Meillä käy säännöllisesti (lähes päivittäin) vieraita, joten näitä tilanteita on jatkuvasti. Joskus on lapsivieraita, joiden kanssa en Ransuun luota enää, sille on tullut paimentamista lasten kanssa eikä se siedä äkkinäisiä ja yllättäviä liikkeitä. Se on mun mielestä turvallisuuskysymyskin. Ei tunnu hyvältä, että koira on jatkuvasti ylivalppaana, ärähtelee ihmisille ja Liinulle jos sattuu osumaan johonkin ruumiinosaan kun Ransu makoilee tai nukkuu. Sen reaktiot on sellaisia, että on vaikea aina tietää, millaisen reaktion mikäkin saa aikaan. Noissa tilanteissa kun jalka osuu pimeässä nukkuvaan Liinuun, se ei välttämättä eväänsä heilauta tai sitten pomppaa pystyyn ja siirtyy paikkaan jossa siihen ei törmäillä. Aistien heikkenemistä se ei Ransulla ole, ei se muuten kuulis noita ääniäkään, ja tuo ominaisuus sillä on ollut ihan aina.

Niinpä on tultu siihen tulokseen, että Ransu muuttaa yhden ihmisen luo, jolla ei käy vieraita, ja joka asuu pienessä asunnossa, jossa ei ole pihaa mitä vahtia. Ransuhan ei välittänyt kerrostalossa rapun eikä naapurin äänistä mitään, eikä myöskään pihalta tulevista äänistä juuri koskaan. Uskon, että kun sillä oli vain pieni reviiri, käytännössä mun yksiö, se oli huolettomampi. Mun luona ei myöskään käynyt vieraita juuri koskaan. Ransu on ollut 2½ vuotta ainoana koirana, joten siihen se varmasti sopeutuu ja kun se muuttaa Antin luo, joka on kuitenkin sille toiseksi tutuin ihminen mun jälkeen. Liinulle tämä voi olla vaikeampi juttu, se kun on tottunut aina koirakaveriin. Onhan sillä tavallaan koirakaveri yhäkin, mutta Liinuhan on päivät yksin sisällä. Mutta eipä hätäillä, ennen kuin on päästy alkuun. Ransu muuttaa seuraavana viikonloppuna, siitä se ei tunnu kovinkaan ressiä repivän koska laukut on vielä pakkaamatta ;P

Liinu Oreniuksella 1.-2.11.

Niin, kolme viikkoa sitten käytiin Juha Oreniuksen agikoulutuksessa Kokkolassa. Sehän oli sellainen koulutus, että se oli yhtä juoksemista. Olis varmaan tullut kirjoitettua siitä aikaisemmin, jos mä olisin ollut koulutuksen antiin tyytyväinen ja kokenut saaneeni siitä jotain. Jos jotain sain, niin kauniita sanoja itsestäni: "kyllä sulla juoksukunto tähän lajiin riittää, ei se siitä kiinni jää, kyllä sä pystyt juoksemaan tarpeeksi hyvin" ja koirasta: "aivan mahtava, elastinen, kuuliainen ja hyvin kääntyvä agikoira". I agree.

Hyvinhän se koulutus siinä mielessä meni, että kaks päivää oli melkoista juoksuttamista. Päästiin radat maaliin asti, ja kovinkaan paljoa ei tullut osaamisesta sanomista. Mulla kesti kunto aika hyvin, ja koirallakin kesti. Kyllähän se tietysti vähän alkoi jo sunnuntaina näkyä että on tehty, ei ollut sitä säpäkkyyttä enää samallai, mutta eihän Liinua voi motivaation ja yrittämisen puutteesta ainakaan syyttää. Se haluaa jaksaa tsempata. Kyllä se sitten kotona olikin aivan kaikkensa antanut.

Kyllä sitä on vaatimustaso noussut sen verran, että kyllä mä odotan koulutukselta muutakin kuin riskialttiita ohjausvaihtoehtoja, joiden onnistumisen ainoa edellytys käytännössä on se että ohjaaja juoksee tuhatta ja sataa. En tekis kisoissa noita ratkaisuja. En tiä 100% että mitä tekisin, mutta en valitsis koiran kanssa kilpaa juoksemista. Minusta on suoraan sanoen huono kouluttaja, jos sillä on mielessä vain yksi vaihtoehto, jota sitten väkisin teetetään kaikille, koirasta ja ohjaajasta riippumatta. Eihän kaikkiin kohtiin ole viittä eri vaihtoehtoa, mutta yleensä on ainakin se kaksi: ohjaan oikealta tai vasemmalta. Usein niitä vaihtoehtoja on sen lisäksi muitakin, heti tulee mieleen kaksi lisää: ohjaan edestä tai takaa. Sitten jos olen sitä mieltä että on järkevämpää ohjata oikealta puolelta ja totean etten ehdi koiran edelle niin siihen löytyy eri vaihtoehtoja jne. Jos kouluttajalla on aina mielessä sen oman vaihtoehdon lisäksi se, että radat on lähinnä juoksutusta, niin ei siitä kyllä juurikaan tämän tasoinen koirakko revi uutta oppia.

Olihan se jonkun toisen suunnittelema treeni ja näki tuttuja jne. Mutta kyllä mä pidän agikoulutusta ennen kaikkea paikkana josta voi saada jotain uutta ajatusta tai oppia, enkä sosiaalistumispaikkana itselle. Jokohan se nyt tuli väännettyä ratakiskosta, että olin pettynyt koulutuksen antiin. En henkilöi tätä kouluttajaan itseensä, vaan siihen, mitä pystyi/halusi/osasi meille antaa. En mene uudelleen. Se siitä. Alla videokoosteet molemmilta päiviltä.

Sunnuntaina: