Tammikuun kahdeksannentoista treenit

Kenraaliharjotukset. Ransulla maksirimat, 60 ja 65 muutama kappale sekaisin. Liinulla puoliksi 40 ja 45cm rimoja. Oli muuten sitten sattumalta Kuopiossa ainakin medeillä parissa paikassa nelivitonen rima, eli ikään kuin oltais treenattu tätä valmiiksi. Meillä tosin on aina sekaisin 40 ja 45cm rimakorkeuksia.

Ransun video on lyhyt ja ytimekäs. Taisin tehdä sen kans kaks tai kolme kertaa radan läpi ja siinä oli sen pojan treenit mun osalta. Antti sen kans teki sitten ohjausharjottelua lisäksi. Rata ei ollu mitenkään erityisen haastava, aika simppeli rata oikeastaan. Tuohon alkuun mietin (Liinulle) vaihtoehtoista ohjaustapaa keppien toiselta puolelta, siis että vaihtaisin keppien toiselle puolen jo ennen kuin koira on pujotellut. Tuntui nimittäin ensi alkuun tuo 1-hypyn ja keppien väli ahdistavan kapealta. Se oli kumminkin ehkä järkevin ratkaisu.

Oon alkanut laittaa useimpiin videoihin musat päälle, vaikka ne mun mielestä kuulostaakin jotenkin pornahtavilta tai niiltä "ammatinvalintavideoiden" taustamusiikeilta, joita yläasteella katsottiin ja jossa joku levyseppähitsaaja rälläköi... Noh eniveis, monesti mun hihkuminen on omasta mielestä rasittavaa kuunneltavaa jälkikäteen, vaikka saahan ne äänet tietysti poiskin.

Liinun kanssa meni myös ihan jees, mahdollisimman sujuvat vapautukset kontaktilta. Ja itselle töppöstä toisen eteen. Oon tyytyväinen näihinkin treeneihin. Paremmat treenit oikeastaan kuin ne edelliset, jotka ei nekään huonot olleet.

Tammikuun neljännen treenit

Blogin kirjoitus laahaa perässä noin kuukauden. Ei paha. Parit treenit kirjoittamatta, yhdet kisat ja vuoden 2014 yhteenveto. Ens viikonloppuna koko viikonlopun agikoulutus, joka olis hyvä jotenkin pureskella tekstiksi. Mulla on ollut tämän blogin idea se, että samalla kun kirjoitan (itseäni varten), niin prosessoisin jotenkin noita treenejä ja kävisin ne läpi jälkikäteen ajatuksen kanssa. Nyt nämä treenipostaukset on olleet jo useamman kerran pelkkiä "tässäpä videot" - ja sellainen kai tästä tulee suurin piirtein nytkin. KOSKA ei voi muistaa enää kuukauden takaisia juttuja treeneistä. Onneksi tulee purettua treenejä sanasuullisestikin heti tuoreeltaan, mutta silti.

Ransun kanssa ohjasin keppien ja puomin välin kolmella eri tavalla, ja viimeinen tapa tuntui parhaalta. Kaiken kaikkiaan oli aika rennon oloista ohjaamista, luotin koiraan ja koira oli vauhdikas. Noh, toki mediesteillä oli joku merkitys asiaan... Mutta kyllä Ransu oli ihan täpäkkänä tekemässä.

Yritin mennä mahdollisimman vähillä toistoilla. Nyt on "saanut" viime aikoina lukea useammasta suunnilleen Ransun ikäisestä koirasta, jotka ovat joko päätyneet sateenkaarisillalle tai joutuneet lopettamaan harrastamisen. Jo aiemmin on joitain enemmän ja vähemmän tuttuja koiria lopettanut agilityn harrastamisen terveyssyistä juuri näihin aikoihin, minkä ikäinen Ransu nyt on. Ransu täytti siis 6,5 vuotta, eli ei edes oikeasti ole mikään vanha koira. Faceen linkitettynä oli jokin blogikirjoitus koirilla harrastamisesta, että ovatko harrastuskoirat sen paremmassa kunnossa fyysisesti ja psyykkisesti kuin ne seurakoiran virkaa tekevät sohvakoirat. Sitä olen itsekin miettinyt etenkin pari viimeistä vuotta, että millaista on hyvä koiran elämä ja kuinka paljon treenaamista, kisaamista ja vaatimista siihen liittyy. Ja kuinka paljon mun täytyy antaa sellaista täyttä lepoa päälle ja kropalle esim. yhden reissuviikonlopun tai kisapäivän takia. Toistaiseksi oon voinut aika puhtaalla omatunnolla sanoa, että kyllä nuo hyvin voivat ja niiden elämässä treeni, kisaaminen ja arkielämä on tasapainossa. Etenkin nyt, kun Ransu muutti pois. Mulla on oma treenitapani, ja se näyttää tuottavan pikkuhiljaa tulosta.

Tässäpä siis Ransun video tammikuun alkupuolen treeneistä:



On niiden kans makia treenata. Etenkin Liinun kans tekemisestä ja treenaamisesta mä oon alkanut nauttiin aivan suunnattomasti. Toki olen tykännyt siitä aiemminkin, mutta nyt oon oivaltanu tuota koiran hienoutta ja arvostan sitä koko ajan ylemmäs. Meidän tekemisessä oli viime kisoissakin rentoutta, ja sitä sellaista samaa koiraan luottamista näkyy mun mielestä noissa tammikuun alun treeneissäkin. Annan koiran mennä, enkä liikaa yritä sitä hallita.



Tauko oli tehnyt hyvää meidän tekemiselle. On se vaan niin että välillä pitää haudutella asioita ja sitten taas välillä tehdä töitä vähän tiheämmin.

Doboilu on vienyt mukanaan

Oltiin Liinun kanssa dobokurssilla loppuvuodesta, ja siellä kokeiltiin ja innostuttiin sen verran, että hommattiin itsellekin omat pallot. Pienempi Liinulle, isompi lähinnä Ransulle ja ohjaajalle. Sen jälkeen on sitten säännöllisen epäsäännöllisesti doboiltu kotona. Joulupukki toi meille dobo-kirjankin.

"

Dobo on uusi koiraharrastuslaji, jossa yhdistyy liikunta ja hauskanpito koiran kanssa. Harjoitukset tehdään käyttäen apuna munanmuotoisia palloja, tassapainotyynyjä ja puolipalloja. Dobon tarkoituksena on kehittää koiran keskittymiskykyä, ketteryyttä, tasapainoa, vahvistaa koiran (syvää) lihaksistoa ja auttaa koiraa myös venyttämään itseään eli poistaa mahdollisia lihasjännityksiä.*

"

Schapeyhteisössä oli dobo-video, joten päätin videoida osan meidänkin treeneistä. Paria videota kuvatessa kännykkä oli kaatunut naamalleen, joten videota ei ole. En muutenkaan kuvannut kaikkea. Tehdään osa liikkeistä joka kerta, osaa vaihdellaan. Liinu on aika pätevä tuossa hommassa. Osa liikkeistä tehdään lattialta käsin, osa pallon päällä, välillä tehdään yhdessä ja niin että Liinun osuus on kevyempi. Kuten videoltakin huomaa, harjoittelu on raskasta, muutaman liikkeen jälkeen alkaa "tulla hiki" koiralle. Puolen tunnin intensiivinen sessio on jo aika pitkä ja vesi maistuu sen jälkeen, samoin pissalle on päästävä melko pian. Yleensä käydään pikku kävelylenkki ulkosalla doboilun jälkeen. Ja tietysti venytykset heti doboilun jälkeen.

 Tässäpä tällaista tekemistä viime lauantailta. Lisää liikkeitä kun keksis, dobo-kirjastakin me ollaan suurinta osaa siinä mainituista tehty. Lähinnä ohjaajalle oli siinä lisää vinkkejä :)

 

 * Lainaus sivulta: www.koulutustarvike.fi

Liinu 4 vuotta 27.11.2014

Liinu, Lii, Lillu, Lillukka, Lilleroinen, Likkis, Typy, Typykkä, Pikkulikka, Lälly, Lässy, Lipare, Hypy, Iglun asukki... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se rakas lapsi, Igloo Inuit Rovaniemeltä, täytti marraskuun lopulla jo 4 vuotta. Onnittelut myös sisaruksille! Ja taas kerran kiitos kasvattajalle mainiosta kaverista. Mä tykästyn tuohon koiraan koko ajan enempi ja enempi. Helppo, nöyrä, kiltti, huomaamaton kotikoira. Menevä, innokas, motivoitunut, taitava harrastuskoira. Huoleton ottaa mukaan mihin vain. Siro ja kaunis schapetyttö. Niin rakas meille < 3 

Otettiin muutamat poseerauskuvat marraskuussa 4-vuotiaasta, oli ensimmäisiä pakkaspäiviä ja kylmä tuulenvinkka kävi, ja Liinu oli sitä mieltä että kuvien ottaminen on lähinnä eläinrääkkäystä niin arktisissa oloissa...

Nakkeja kivellä ----->

Kyyylmäää...!

 

Kuvapostaus "talvikimara"

Tässäpä muutamat kuvat Ransun ja Liinun pikaisesta leikkihetkestä joulukuun lopulta. Sää oli pilvinen, kuvatkin on sitten sen mukaisia kun en viitsiny panostaa...

 

19.12. treenit

Ajanpuute vaivaa ja kaikenlaista ehtii tapahtumaan siinä sivussa. Nytkin pitäisi oikeastaan olla jo nukkumassa, tai ainakin sinne menossa.

Lyhyesti kerrottuna meillä on tullut laumaan muutoksia, kun Ransu muutti Antin luo joulukuussa, noin kuukausi sitten. Antilla on nyt oma asunto, joten Ransun oli aika luontevaa muuttaa sinne seuraksi. Yksi iso syy oli myös se, että Ransu stressasi tästä turhan isosta pihapiiristä ja omakotitalosta, tai ei ehkä niistä itsessään vaan siitä että niitä pitää vahtia. Ja ilmoittaa kaikesta. Myös 600m päässä menevistä junista. Vaikka olisi rauhassa torkkunut olkkarin lattialla. Puhumattakaan vieraista, tai niistä ohikulkijoista, jotka on potentiaalisia "uhkia" tulemaan pihaan ja RANSUN REVIIRILLE. Mua ja Ransua on jo jonkin aikaa vaivannut luottamuspula, sitä en ala tässä sen tarkemmin ruotimaan. Tämä Ransun muutto Antin luo on ollut tosi hyvä ratkaisu. Meillä on rennompaa, Liinulla on rennompaa, se ei ole kaivannut Ransua (miksikäs, kun nyt saa jakamattoman huomion) ja on ollut hienosti yksin kotona, ensimmäistä kertaa elämässään ilman koirakaveria tukena. Ransullekin kuuluu hyvää, sen ei tarvi vahtia yksiötä, eikä ole isoa pihaa vastuulla. Ne tulee poikain kesken hyvin juttuun. Ransu kyllä tulee toimeen meidän omien urosten kanssa, että sen takia ei tarvis tehdä mitään järjestelyitä. Ransu on nyt meillä pari päivää "hoidossa" ekaa kertaa muuton jälkeen. Ne jatkoi Liinun kans siitä mihin jäivät. Tämä on sellainen kaikki voittaa -tilanne. Kaikki on tyytyväisiä.

Noh sitten nuo treenit reilu kaks viikkoa sitten. Kyllä me tehäänkin vaikkei blogi oikein päivitykään.

Haastava "joulukuusirata". Ei kai siinä muuta. Videonpätkiä treeneistä oli enemmän kuin laki sallii, ja jotain sain kyhätyksi niistä kokoon. Ehkä kaikkein ylpein olen tuosta onnistuneesta loppu"suorasta", Ransun kanssa omalla tavallaan ohjattuna ja Liinun kanssa omalla tavallaan. Epäonnistumisiakin tuli... huomattavasti useampia kuin niitä onnistuneita yrityksiä.

Sellainen pikapostaus tähän väliin. Kun ehtis tehdä pikapostaukset kaikesta muustakin mistä on ollut tarkoitus...