25. helmikuuta 2015

Tuplaa pukkaa :)

Sunnuntaina kisattiin jälleen Kuopiossa, ja hyvin kisattiinkin! Meillä on nyt uusi systeemi kisoissa käytössä monessakin asiassa. Kepon ja mun työnjako on laitettu uusiksi, mun ja koirien jaksamiseen pitkän kisapäivän ajan on kiinnitetty enemmän huomiota. Voin sanoa, että uusi systeemi on hyvä! Kisaaminen tuntuu helpolta ja mukavalta, kun saa itse keskittyä suoritukseen ja kepo huolehtii koirien lämpät ja jähyt.

Maksit aloitti aamulla, ajeltiin hotellilta ainakin melko hyvin levänneinä kisapaikalle. Makseilla (ja medien hypärillä) tuomarina oli Petteri Kerminen. Mukavat radat oli Petteri suunnitellut, ja ilmeisesti ne sopi mulle ja Ransulle ihan hyvin. Tosin mun mielestä mulle ja Ransulle sopii melkein mikä tahansa ;) Ransu taituroi eka radan 3,96m/s etenemällä nollana läpi. Tällä radalla sijoituttiin viidensiksi (sij 5/40), neljäs ois saanut sertin ja kukaan neljän kärjestä ei ottanut sertiä vastaan... hävittiin serti tosin n. 2s eli paljon. Ei oltais sitä missään kiritty. Rata oli kuitenkin hyvä, puomin kontakti on niukinnaukin mutta on kuitenkin :) Olin epävarma puomista, mutta ajattelin kuitenkin että on reilua koiraa kohtaan kisata loppurata silti täysillä mahdollisesta vitosesta huolimatta. Radan jälkeen oli sitten kiva saada varmistus, että puhdas ratahan se oli :)

Ennen toista rataa sovittiin Ransun kanssa, että mennään tekemään hyvä rata. Katsoin sitä silmiin ja sanoin, että mennään tekemään nolla, mennään tekemään hieno rata. Ransu katsoi mua pää kallellaan silmiin ja sitten me mentiin :) Ja tehtiin se hieno rata! Yks meidän parhaita kisaratoja, likipitäen sellainen "täydellinen rata". 0-tulos 4,28m/s etenemällä. Tuolla radalla sijoituttiin kolmansiksi (sij 3/40) ja sertin saanut oli meitä 0,23s nopeampi. Eli 0,24s nopeampi aika olis riittänyt. En tosin löydä mitään virhettä, joka olis voinut maksaa tuon ajan eli vauhti ei vain ihan riittänyt. Hiukan harmittaa, koska olishan se ollut hienoa saada se vika serti ja "valioitua". Valioitua lainausmerkeissä, kun Ransulla ei ole näyttelytulosta. Minusta silti kolme sertiä kolmosista on valioituminen ihan kenelle tahansa, ne agitulokset ne kuitenkin ratkaisee, ei se oletko käyny näyttelyissä, kun ei sillä ulkonäöllä tee tässä lajissa mitään. Paitsi ehkä hurmaa tuomarin ja vastaavan koetoimitsijan palkintopallilla :D Tuomari kehui Ransun kampausta ja vkt sanoi, ettei olis tunnistanut rotua vaikka kaverillaan on schapeja, koska on niin nätisti leikattu ja kauniit silmätkin näkyy.

Niinpä Ransulle siis tuplanolla, ja nyt on ne vaikeimmat arvokisoihin tarvittavat nollat (voitto ja tupla) kasassa! Katsoin sitten kisakirjaa kotona ja totesin etten joko osaa laskea tai muista kaikkea meidän menestystä... Ransulla on nyt 6 nollaa, eli yhtä huutaa pääsylippu suomenmestaruuksiin ja maajoukkuekarsintoihin! Eihän sitä tiä miten kevät menee tulosten valossa, mutta on me sen verran suunniteltu kisoja, että luulis nyt nollia vielä tulevan...

Ransun radat:


En osallistunu hypärille kummankaan koiran kanssa, joten keskellä päivää tuli pitkä odotus, kun piti odotella sekä maksien että medien hypäri välillä.

Liinun kanssa oli hyvä fiilis kisata, mutta sen kanssa me ei oltu ihan yhtä hyvin samalla aallolla kuin Ransun kanssa. Liinu oli kyllä hienosti kuulolla jne. mutta eipä nyt vaan onnistuttu. Joskus se ei vaan riitä mitä tekee.

Eka rata on videolla. Liinu tulee "liian kovaa" kepeille, eikä taivu tokaväliin vaikka yritän sitä vetää sinne. Noh alku menee säätämiseksi ja mä jo sanon Liinulle vähän matalammalla äänellä että "Liinu..!" kun se säheltää noilla kepeillä. Sitten en ohjaa takakulmassa välistävetoa tarpeeksi topakasti, joten Liinu menee takaakierrolle. Aivan sama, olihan meillä jo kymppi alla. Olin aikonut valssata hypyn ja keinun väliin, mutta leikkasin takana koska halusin nähdä miten se kisoissa toimii (kun treeneissä ei toimi). No ei toimi kisoissakaan. Ylläri...! Hyllyradalla on hyvä testailla kaikkea. Muuten ohjasin suunnitelmien mukaan, näyttää niinkun Liinu lähtis muurille omia aikojaan mutta sinne kuuluikin mennä ja se lähti sinne tosi hienosti tosi pienellä ohjausliikkeellä. Lopussa on hyvä seisottaa A:lla huolellisesti kun ei ole ajasta väliä. Medien agiradoilla tuomarina Reetta Pirttikoski (ent. Mäkelä) eli tuttu tuomari viime kesältä.


Toinen rata ei ole videolla, kun kepo mokasi. Vahtaa jotain jonkun toisen kisavideota youtubesta kun me Liinun kans mennään rataa!!! Kyllä mä olin vihainen. Oli kuvannut A-esteen kohdalla ja havahtunut siihen, kun mä olin käskyttänyt topakasti "tas!" Me tehtiin nollaa 13 estettä, ja ihan hienoa ja nopeaa nollaa vieläpä, mutta sitten se kosahti. Mä arvelin rataantutustumisessa etten ehdi tekemään aikomaani ohjausta, mutta joku tyhmä ääni pään sisällä käski kuitenkin tehdä niin. No enhän mä ehtinytkään. Enkä saanut Liinua ymmärtämään mitä halusin kun yritin pelastaa tilanteen ohjaamalla eri tavalla. Niinpä Liinu meni takaakierrolle mutta koska mä ilmeisesti pyörin siinä ihmeissäni niin se kiersi koko esteen eikä saakeli edes tuurilla tullu hypyn yli. Kielto! Jos se olis sen tehnyt niin mä olisin klaarannu loppuradan helposti alkuperäisen suunnitelman mukaan (olin jotenkin ajautunu sinne missä mun pitikin olla). Eli aikaa meni vielä vähän lisää. Silti saatiin jotain päälle 3s miinusaikaa, eli puhdas vitonen. Se olis ollu aivan hyvä nolla. Noh, eipä ole edes videota mistä katsoa mitä siinä oikein tapahtuu. Että mua ketutti. Tulos kuitenkin joo.

11 viimeisestä radasta tämän vuoden puolella 5 nollaa, yks melkein-nolla-eli-hyl ja tämä vitonenkin oli ihan hyvä rata muuten. Että ohjaaja on kisannu kohtuu hyvällä nollaprosentilla, jos katsoo kummankin koiran kisahistoriaa taaksepäin. Nyt on hyvä kisafiilis, haluaa päästä pian uudestaan radalle! Kummankin koiran kanssa sujuu, Liinukin on kuulolla niin kivasti kisoissakin. Nyt viikonloppuna treenataan vähän tekniikkaa ratareenin sijasta ja sit taas seuraavana viikonloppuna kisaamaan...

Tuplanollan kanssa on helppo hymyillä :)

19. helmikuuta 2015

Kuopion kisat 24.-25.1.15

Jotenkin kurjaa, ettei ole ehtiny kunnollista kisapostausta tekemään kisoista, joista sentään pikkulikan kans tuplanolla ja Ransun kanssakin melkein, eli "vain" yksi nolla.

Liinun radat ei ole videolla, mikä on OIKEASTI TODELLA HARMI, koska me tehtiin OIKEASTI meidän kisauran hienoimpia ratoja. Etenemätkin sen kertoo, että typyllä oli vauhtia. Missattiin toka radalla serti alle sekunnilla. Noh, se voi kuulostaa paljolta, MUTTA. Kun Liinu ois varmaan voittanut koko kisan kun se ois mennyt kunnolla puomin loppuun. Mutta kun mä irtosin sivusuunnassa, niin Liinu pysähtyi puomin alasmenosillan puoliväliin. Mä uudelleen käskytän kontaktipinnalle, jonne se sit meni, mutta menihän siinä oikeasti varmaan 2-3s. Voittoon ois riittänyt 1,5s nopeampi aika. Voi v*ttu. Oltais ansaittu se nollavoitto. Tai edes palkintosija, joka hävittiin kymmenyksellä. Noh sillä radalla kuitenkin tehtiin toinen perättäinen nolla, joten hienoahan sekin oli! Liinun eka tuplanolla!!! Eka nollaradalla (hypäri) Liinu teki siis nollan 4,77m/s etenemällä :) Agiradalla 4,45m/s eli ennätysvauhtia puhdasta rataa se likkis veteli! Olin siitä niin ylpeä, yhtä nollaa lähdettiin noista kisoista viidestä startista hakemaan, ja tupla tehtiin. Ei enää haitannut yhtään, kun päivän viimeisellä radalla keitti yltä ja se oli aikamoista menoa. Vauhtia oli, mutta hallintaa ei.

Sunnuntaina olin Liinun kans kahdestaan kisapaikalla, lähtöpaikka toisena. Koiria oli jotain kymmenkunta medikolmosissa. Ei hyvä ei. Koira kisapaikalla pöydän jalassa kiinni, suoraan rataantutustumisesta käytännössä radalle ilman aikaa keskittymiseen ja valmistautumiseen, koska koiraa piti vielä lämmitellä ja viritellä. Tai no ei tarvinnu, tuota jälkimmäistä... Niinpä ne radat olikin sitten aivan antiversioita niistä edellispäivän nollaradoista. Vauhtia oli, mutta Liinu ei ollut yhtään kuulolla. Lauantaina se oli aivan fantastinen, se oikeasti oli ohjauksessa mukana ja teki huolella. Mullakin oli jotenkin tosi hyvä flow sen kans ja ohjasin rennon varmasti. Niin, sunnuntaina ei ollut toivoakaan päästä sellaiseen suoritukseen.

Oltiin hotellissa yötä, kisapaikalle oli n. 10min ajomatka. Sunnuntain kisat oli niin äkkiä ohi, etten edes melkein tajunnut. Aikaa meni alle 2h hotelli-kisapaikka-kisat-hotelli. Tuolla tavalla ei pitäis lähteä enää ikinä kisoihin, että yksin on koiran kans ja lähtee niin alussa. Kaiken lisäksi en viitsinyt raahata häkkiä kisapaikalle (olis pitäny olla metallihäkin lisäksi kevari mukana) joten Liinukin joutui odottamaan ilman omaa rauhaa rataantutustumisen ajan. Eli tätä voi pitää vaikka opettavaisena esimerkkinä siitä, miten kisoihin ei tule valmistautua: 1. älä kisaa peräkkäisinä päivänä. Jos näin kuitenkin tapahtuu, niin: 2. älä lähde kisoihin ilman kepoa 3. älä tee edellistä varsinkaan, jos on vähän kisaajia 4. äläkä tee kahta edellä mainittua myöskään, jos olet lähtölistan alkupäässä 5. älä laiminlyö omaa keskittymistä 6. älä aliarvioi koiran tarvetta saada tutut lähtörutiinit niin pitkälle kuin mahdollista.

Lauantaina Ransun kanssa kaks rataa, eli pelkät agiradat. Ransukin paineli hyvät radat. Mitä nyt toisella agiradalla mä mokasin ja lähetin  vähän liian huolimattomasti takaakierrolle, niin Ransu juoksi putkeen. Muuta virhettä ei tullut. Siinä meni Ransun tuplanolla! Eka radalta kuitenkin sillekin nolla etenemällä 4,28m/s eli Ransukin meni hyvin! Ohjaaja teki siis päivän kaikilla radoilla nollan :)

Tässäpä Ransun mallia miten maxischape 6½ vee painelee aksaa :)


Ransulla taitaa nyt olla 3 arvokisanollaa (sis. nollavoiton) ja Liinulla 4 arvokisanollaa (sis. tuplan). Eli vois niitä nyt enemmänkin olla, kun on jo kuitenkin helmikuun loppu. Aika monet kisat on kyllä kevääksi suunnitteilla, mutta mistäs sen tietää vaikka hyllytellään parikymmentä rataa per koira :D Noh nousujohteista menoa on nyt ollut, että josko sitä pääsis Liinun kanssa elämänsä ekoihin arvokisoihin :) Hotelli on jo ainakin varattu Ouluun, joten ainakin katsomaan meinaan mennä, enkä ajele tuota väliä eestaas, vaikkei matkaa olekaan kuin jotain 140km.

Tykkäsin ACE:n järkkäämistä kisoista! Ensinnäkin tuosta kisapaikasta tykkään, siellä on sopivan lämmin olla paitasillaan, alusta on hyvä. Se on aivan uusi (tietääkseni) jutagrass-matto, joka on joustava ja pitävä. Tykkään ainakin mun koirilla että on parempi kuin nuo hiekka/kumitäytteiset tekonurmet. 5min kun kävelee rataantutustumisessa, ja sitten kun tulee takas tavalliselle lattialle niin kyllä huomaa eron. Tuntuu melkein kuin se rata-alue upottais. Toiset ei tykkää liian pitävästä pohjasta, minusta tuo ei ole liian pitävä, mieluummin pitävä niin että koira luottaa alustaan kuin se että tiukoissa kurveissa mennään sivuluisussa ja kyljellään. Iso plussa itse kisajärjestelyihin liittyen lauantain aikataulutuksesta: rataantutustumiset tasatunnein. Kisaajalle helppo muistaa, ja on reilusti aikaa lämpätä ja jähytellä koiraa. Tosi hyvä! Muutenkin kisajärjestelyt sujui. Ens viikonloppuna samassa paikassa kisat järkkää HU-PU, mutta hyvä kisajärjestäjä sekin on ollut.

Yövyttiin hotellissa Liinun kanssa, ja ai että kun se on helppo ja vaivaton koira ottaa mukaan. Nyt on tiedossa taas hotelliyöpyminen, kun kisat alkaa klo 9 ja on useamman tunnin ajomatka. Mutta onhan se kivaa lomaa arjesta: illalla hotellihuoneeseen mässyt, sängylle pitkälleen tv:n ääreen, koira kainaloon, pitkä suihku ja aamulla mahtavalle aamupalalle. Sen jälkeen pääsee viel mieliharrastukseensa :)

9. helmikuuta 2015

Kronqvistien agikoulutusviikonloppu

Lauantai 31.1.

Olin siis Liinun kanssa Kokkolassa Antun ja Johannan agikoulutuksessa. Lauantaina oli koulutusvuorossa Johanna, ja rata oli ärsyttävä. Tohdin kirjoittaa tähän näin, koska meillä oli koulutuksen järjestäjien kanssa keskustelua heti tuoreeltaan, mitä mieltä olin treeniradasta ja olivat itse samaa mieltä :D Rata ei ollut kovin looginen, ja tuntui että yksinkertaisistakin asioista voi saada vaikeita. Sellainen tunne jäi niinkun me ei osattais mitään.

Jäi tympimään, kun tuli niin paljon toistoja tuossa välistäveto-kohdassa. Liinulle on opetettu tietynlainen ohjaustapa välistävetoon ja sillä se on mentävä. Minusta se on hyvä ohjaustapa ja mikä tärkeintä: toimiva! Silloin on turhaa alkaa kovin paljoa vääntää jotain muuta, kun koiralle on opetettu joku asia tietyllä tavalla. Kun on päivänselvää, etten mä ole alun alkaenkaan halunnut alkaa tekemään niitä vartalonkierto-välistävetoja, joissa jotkut ottaa jopa taaksepäin askelia. Onnistuu ehkä sen yhden välistävedon kanssa, mutta entäs sitten kaksi tai jopa kolme? Eipä onnistu moneltakaan. Liinua on pakko ohjata joissain tilanteissa takaa, ihan vain siksi ettei edestä ehdi tekemään tarpeeksi hyvää ohjausta tarpeeksi ajoissa. Ja se tosi asia on hyväksyttävä muidenkin kuin minun, ja minähän olen sen asian kanssa sinut ja treenaan sen mukaisesti. Olen ylpeä siitä, että pystyn ohjaamaan koiraani edestä, viereltä ja takaa tilanteen mukaan. Haaste onkin valita näistä aina nopein ja sujuvin vaihtoehto.

Videolta näkee vähän millainen rata oli. Eipä siinä oikein muita kovin haastavia kohtia ollut (tai ainakaan ei ehditty muihin) kuin tuohon. Tuolla lopussa kun Liinu tulee väärälle puolen hyppyä, olisin itse ohjannut toiselta puolelta koko estettä, eli takaakiertona. Sitä nyt ei sitten tullut kokeiltua, kun mä sain ajatukselleni tyrmäyksen jo rataantutustumisvaiheessa. Omatoimitreeneissä on se hyvä puoli, että ensin tekee ne ohjaukset jotka yleensä valitsis kisoissakin, ja sitten jos ne ei toimi, niin sitten keksitään jotain mikä toimii. Jos ne taas toimii eka yrittämällä, niin tehään uudestaan ettei kyse ollut tuurista vaan taidosta ;) Jos kyse on taidosta ja tuntuu, että tuohon vois toimia joku muukin ohjaus, niin sitä voi sitten kokeilla. Joskus koulutuksissa oma ajatus painetaan taka-alalle, vaikka mä aika useinkin olen tekemässä erilaisia valintoja kuin kouluttaja ensisijaisesti on suunnitellut. Minusta siihen pitää olla oikeus, jos ne omat valinnat on perusteltavissa. Turha on jäärätä, jos ne omat ohjaukset ei toimi, mutta tällä 4 vuoden kokemuksella Liinun kans aksaamisesta voin varmasti puhua enemmän kuin kukaan muu siitä mikä meillä toimii mitenkin ja miten omaksi tunnen eri ohjaukset.

Noh, tulikohan siinä nyt tarpeeksi pohdittua tätä koulutusta ja samalla monia aikaisempia koulutuksia joihin on tullut mentyä.

Lauantailta jäi siis enemmän käteen toistoja, toistoja ja räpellystä. Onneksi on koira joka niitä toistoja kestää ja tekee täysillä!


Sunnuntai 1.2.

Andersin koulutusvuoro. Rata oli aika erityyppinen. Tarjosi kylläkin haastetta. Irtoavan koiran kanssa toki jotkin kohdat säästi ohjaajan jalkoja, mutta toisaalta estehakuisuus vaati ohjaajan olemaan tarkka ja rytmittämään. Se olikin päivän parasta antia, oivaltaa pieni palanen lisää siitä, mitä on rytmittäminen ja mikä merkitys pienellä pysähtymisellä on Liinulle. Liinua ohjaa kyllä vartalon kääntäminen, mutta kaikkein voimakkaimmin ehkä kuitenkin liike. Liike liike liike. Ja pysähtyminen. Oman vauhdin hidastaminen ja miltei pysäyttäminen vaikuttais olevan parasta haltuun ottoa. Ainakin treeneissä. Kisoissahan olen joskus pysähtynyt ja katsonut kun koira painattaa useita esteitä ennen kuin meinaakaan huomata että ohjaaja ei olekaan följyssä.

Sunnuntaina tuli siis hyvää treeniä omasta käyttäytymisestä. Liinu menee tuhannenkin lujaa kun antaa mennä ja tietää mihin menee. Mutta itse pitäis muistaa ne pienet vauhdin muutokset, katseet ja se ettei sitä oikeasti tarvi saatella hyppyesteen taakse kuten alkeiskoiraa. Voi herrajukeli kun katsoo tuota videotakin, noh onneksi ohjaajalla edistystä tapahtuu... Ja sainpa sunnuntainakin vahvistusta sille, että tee vaan rohkeasti omalla tavallas, mutta kokeile toki muitakin ehdotuksia. Minun mielestä vaan juttu on niin, että vähemmän on enemmän eli mitä vähempi mä oon tuolle koiralle jotain mölisemässä ja mitä vähempi mä ite siellä radalla heilun (edellä tai perässä) niin sitä helpompaa on oma elämä mutta niin myös koiran. Ei mulle passaa mitkään tuulimyllyleikit, ei vaan kerta kaikkiaan näistä pikkujaloista lähe mitään sujuvia käännähdyksiä siellä, missä jollekin koiralle (tai onko ne sit ohjaajaa varten, en tiä) ne on tarpeellisia. En tiä kuinka paljon tota ohjaamista voi yksinkertaistaa ja selkiyttää, mutta muuten mulla ei vauhti päällä onnistu mikään kunnolla, parempi jättää turhat kikkailut pois ja tehä se huolellisesti mitä tekee. Teoriassa helppoa kun heinänteko, mutta sitten otetaan siihen se koira... Ai että siinä on tän lajin suola. Justiinsa siinä :)

Jotain kertoo sekin, että lauantailta on kokonaista yli 3min videota...


Treenilistalle tuli mm. toi puomin suorittaminen vauhdilla loppuun asti riippumatta siitä, mihin ohjaaja jää. Nyt Liinu pysähtyy heti kun mäkin. Se sama juttu maksoi meille Kuopiossa sertin. Mutta ei siellä treenilistalla muuten niin kovin tunkua ole. Ehkä siksi, etten mä pidä sellaista listaa muuta kuin päässäni ja sieltähän valuu joku sitä mukaa ulos kun jonkun asian lisään ;D Ja Liinun kans on oikeasti aika vähän sellasia tuon kaltaisia kraaveja juttuja, mitä pitäis treenata. Hiomista (esim. tietyissä tilanteissa venyvät kaarrokset) ja varmuutta lisää riittää loputtomasti.