Sitten kun oli pari päivää agiliidetty, niin kerättiin itsemme ja lähdettiin paimeneen Kuttukuuhun kahden vuoden tauon jälkeen. Viime kesänähän meillä jäi kaikki paimennusleirit välistä, joten edellisestä kerrasta oli vierähtänyt pari vuotta. Hieman mietitytti, että missä mennään. Noh, mentiin tasan siellä minne oltiin kummankin koiran kanssa jääty.
(Kuvissa kuvaajana Katarina Bäcklund sekä minä itse.)
Aloitin Ransun kanssa, ja sehän oli siinä hommassa heti niinkuin ei olis pitkän pitkää taukoa ollutkaan. Hienosti haki lampaita, kuljetti niitä ja tehtiin alkajaisiksi vähän häkityshommia ja laitettiin pari kertaa lampaat traileriin. Olen sortunut edellisillä kerroilla siihen, että olen tietävinäni trailerilla koiraa paremmin. Ransu on saanut tehtyä siinä ihan onnistuneitakin suorituksia, joten luotin sen tietävän mitä pitää tehdä. Sehän komensikin lampaat tosi hyvin traileriin. Se on niin taitava tuossa voiman käytössä, se yrittää ensin liikkeellä ja leikin kautta, kun se ei auta niin se ottaa ärähdykset ja haukkumiset mukaan. Se ei ole mikään turhan räksyttäjä. Jos ne ei auta, niin valehyökkäys murahduksen kera. Yleensä viimeistään se riittää. Ransu myös tietää miten painetta annetaan ja miten se hellitetään, se komentaa lammasta, mutta ottaa heti myös paineen pois ja antaa lampaalle tilaisuuden totella. Jos se ei tottele, se käyttää voimaa uudestaan. Mun ei tarvi siihen puuttua muuten kuin toisinaan kannustamalla, koska luotan siihen, ettei se käytä turhaa voimaa eikä etenkään syöksy puremaan lampaita "tappomielessä". Ransun kanssa siis koin onnistumisen hetkiä ja helpotusta siitä, että voidaan jatkaa positiivisessa mielessä siitä mihin on jääty. Katsotaan miten työvuorot ja muut menee, käydäänkö tekemässä ykkösluokan paimennuskoetta tänä vuonna uudelleen. Toissa vuonnahan se jäi muutaman pisteen päähän hyväksytystä suorituksesta. Tiedän, että koirasta on kyllä ihan hyvin ykkösluokan kokeeseen.
Rännin harjoittelua
Ransu hakee lampaat
Liinun kanssa sitten taas homma ei sujunut sen paremmin kuin 2 vuotta sittenkään. Silloin sen kanssa tuli ensimmäiset vaikeat tilanteet, joissa se sai aika ikävästi puskuja lampailta ja sen itseluottamus koki melkoisen kolauksen. Liinu on aika pehmeä ja ottaa helposti itseensä. Kyllähän se silloin tuli reippaasti takaisin varikkohäkkiin kun kutsuin sitä, se pieni luotti muhun niin paljon. Mutta eihän se ollut enää sama rohkea paimen kuin ennen. Nyt ollaan samassa pisteessä. Sehän on kyllä aivan ymmärrettävää. Missä se olis päässyt muuttamaan käsitystään ja edistymään? Ei missään. Tuli oikein kunnolla selväksi viikonlopun aikana se, että paimennuksesta voi pitää pitkänkin tauon, ja tauon jälkeen koira on samassa pisteessä, tai jopa kehittynyt. Kuten Ransu oli, koska se sai positiivisia kokemuksia ja varmuutta ennen taukoa. Se luottaa itseensä. Mutta Liinulle ei ole tapahtunut mitään kehitystä, vaan se on samalla tavalla itseluottamuksen menettänyt kuin silloinkin.
Liinu ei tahtonut saada lampaita liikkeelle, se kun oli niin anteeksi pyytelevän näköinen. Yritin sitä kannustaa äijämeiningillä, mutta Liinu ei tohtinut saada siitä draivia tarpeeksi. Se tarvitsi tilan koiria apukoiriksi. Mutta paimensin myös paljon kahdella koiralla, eli mulla oli sekä Ransu että Liinu. Ransu on Liinulle paras apukoira, siitä se katsoo mallia ja saa enemmän tukea koska se on tuttu koira. Liinuhan ei oikein välitä vieraista koirista. Sinikka sanoi Ransun olevan niin fiksu, että ei se turhaa työtä tehnyt, vaan se osaa antaa automaattisesti Liinulle tilaa ja auttaa sitä tarvittaessa < 3 Liinun kanssa tehtiin ihan vain helppoja peruskuljetuksia ja sellaisia. Lampaat oli kyllä aika tahmeita, mutta kyllä taitavat koirat ne sai liikkeelle. Ja kyllähän ne lampaat Liinusta tiesi heti, ettei sillä ole nyt rohkeutta ja voimaa niitä liikuttaa.
Kumpikin koira mun kanssa töissä. Ne muuten toimii yhdessä kuin ajatus :)
Varasin syyskuulle toisen leirin, heinäkuulla en välttämättä pääse. Ehkä käyn kuitenkin katsomassa heinäkuun leiriläisiä, jos sattuu töistä olemaan vapaata... Syyskuulle ilmoitin kaksi koiraa, katsotaan sitten kenen kanssa olen siellä...
Helatorstaina kisattiin perinteisissä kisoissa Kokkolassa. Edellistä iltaakaan ollut oikein vielä tajunnu ja nollannu... Mutta selittelyt sikseen, eipä juuri tehty tuloksia. Ainakaan virallisia.
Annoin tyhmänä Liinun sikailla lähdössä. Huomasin kyllä, että se nousi ja meinasin hetken että käyn sen laittamassa takaisin, mutta mielenkiinnosta halusin nähdä, miten se tekee radan jos sen antaa noin tehdä. Ja siitähän ei tullu mitään. Liinu ei ollut kuulolla, sen kans vaan pitää yksinkertaisesti olla topakkajämäkkävaativa lähdössä, että se muistaa kenen johdolla sitä rataa tehdään. Mitä tästä opimme? Että tästä lähtien se istuu JOKA IKINEN kerta ennen radalle lähtöä. Mä olen sillä eka radalla muutenkin alussa taas ärsyttävän vetelä. Jotenkin kai turhautti sitten jo heti alkuunsa se, etten vaatinut lähdössä käyttäytymistä. Älä huoli Liinu, tästä lähtien siinä on logiikka! Ja se logiikka on se, että sinä istut ja minä annan lähtöluvan. Olipahan hyvä tilaisuus sitten treenata kontakteja ja seisottaa kunnolla, kun oli jo heti alussa hyllytetty.
Keppien jälkeen olis pitänyt juosta putkien välistä, siinä ei tullut kyllä mitään hyötyä eikä säästöä siitä että oikaisin. Päinvastoin. Loppurata sitten ihan ok.
Toka radalla olis taas pitäny mennä putkien välistä ja antaa koiran itse hakea kepit. Voi olla, ettei olis taipunut, mutta tuollainen turha varmistuksen varmistaminen aiheutti vaan putkeen lähtemisen ja hyllyn. Ihan itse sinne koiran sain taiteiltua. Muu rata taas ihan jees. Liinu hienosti lähtee loppusuoralle...
Ransun eka rata - se virallinen - ei ole valitettavasti videolla. Tehtiin tosi vauhdikasta rataa, kunnes vedätin vähän liikaa ja Ransu otti kiellon A:lta! En kyllä olis osannut odottaa. Mutta ilmeisesti se ajatteli että kun se putki meni A:n alla ja olin niin paljon edellä, että tarkoitin että sinne tullaan. Ei se sinne putkeen mennyt, mutta kun lähdin laittamaan uudestaan A:lle, se syöksyi edelliseen putkeen takaisin ja siitä sit HYL. Laitoin uudestaan A:lle ja sen jälkeen kompuroin itse putkenpäähän. Makiasti lensin kontalleen kenturalle ja Ransu tuli siihen että mamma mikä ohjauskuvio tää on? Olis pitäny jatkaa loppurata, koska Ransu oli vähän ihmeissään kun lähdin sitten suoraan pois. Eihän siinä ois ollu kun muutama este.
Senpä takia sitten kysyinkin, että saanko mennä toisen radan nollakoirana, ettei Ransulle jää niin omituinen mielikuva. Sain luvan mennä, mehän ei oltu ilmottu kuin eka radalle vaan Ransun kans. Toinen rata on videolla, ja mikäs muu se sitten oli kuin hyvä nollarata. Menin putkien välistä ja Ransu haki hyvin kepit ja kesti mun takana puolenvaihdon. Noh, eipä tullut kilpailukirjaan merkintää siitä :( Ransukin veti hyvin loppusuoran :)
Että vähän laihoin tuloksin Kokkolasta, eikä Liinulle vieläkään sitä viimeistä nollaa...
Kyllä kannattaa joskus ilmota ex tempore kisoihin! Olihan meillä niin huikea kisareissu keskiviikko-iltana Seinäjoelle Arto Laitisen radoille, että huh huh! Kaikki napsahti kohdilleen ja tulokset on sen mukaiset. Liinulle molemmilta radoilta nopeat nollat, molemmilla radoilla voitto ja siis eka radalta SERT-A!!! Pistettiin siis typyn valiokello vihdoin käyntiin. Eikä millä tahansa radoilla, vaan oikeasti onnistuneilla ja hyvillä radoilla, joista mun on vaikea keksiä paljoakaan parannettavaa.
Tästä tulee nyt melkoista hekumointia, mutta tulkoon. Kyllä sitä saa olla huikean koiransa suorituksista ylpeä! Liinu oli tosi hyvässä vireessä, virittelyt onnistui tosi hyvin. Lähdettiin pitkästä aikaa ihan alkupäässä, kolmantena. Eka radalla Liinu nousi kun jätin sen lähtöön. Käskin takaisin istumaan - ei tottele. Kävelin ekan hypyn taakse, käskytin suullisesti ja näytin käsimerkin - istahti ja jäi istumaan. Sillä pienellä vaatimuksella oli varmasti suuri merkitys sille, kuinka rata tulisi menemään. Kun se huomaa, ettei saa sikailla lähdössä, niin ei sitten niin oteta eri vapauksia radallakaan.
Eka radalla en tiennyt, suorittiko se keppejä loppuun asti. Ajattelin, että pentele minä aioin tehdä sinne keppien päähän sokkarin ja olla sujuvasti ohjaamassa nurkan takaakiertoa, niin senhän minä myös teen. Koiran tehtävä on hoidella ne kepit loppuun asti. Ja niinhän se hoiteli, minä vaan juoksin eteenpäin :) Kummallakin radalla mulla oli rohkeaa, topakkaa ohjausta, mutta olin silti tietyllä tavalla rento ja uskalsin antaa mennä. Ennen puomia tönäisin hypylle, mutta vähän liian lähellä hyppyä, koska Liinu meinasi lähteä hakemaan väärää estettä. Huutamalla (tai rääkäisemällä oikeastaan) sain sen tulemaan puomille ja sitten ei muuta kuin armoton loppukiri. Ja nollana maaliin! Kyllä oli kamalaa tehdä radalta eka nolla, ja jäädä sen jälkeen katsomaan, pystyykö muut samaan. Liinun aika oli muistaakseni jotain -6,95 ja etenemä 4,2m/s eli ihan hyvä. Se taisi kuitenkin lopulta tehdä ainoan nollan, olisko pari yliaikanollaa tullut lisäksi. Pikkuisen riehaannuin katsomossa kun viimeisen koiran kohdalla varmistui, että serti on meidän!
PIKKU-LIINUN VALIOKELLO LÄHTI KÄYNTIIN, SE OTTI ENSIMMÄISEN AGILITY-SERTINSÄ!
Toiselle radalle lähtiessä mietin, että nyt ei ole voitosta väliä, kunhan tehdään hyvä rata ja mieluiten nollatulos. Tykkäsin sekä ekasta että tästä toisesta radasta noin niinkun profiililtaan, tosi kivan virtaavat radat ja sujuvat. Kuitenkin vaativat taitoakin, mutta ei mitään übervaikeaa. Päätin, että ohjaan tarkasti enkä lepsuile. Annan kaiken ja odotan koiralta samaa. Ja tiedän, että kun mä teen parhaani, niin koirakin tekee.
Liinu jäi hyvin lähtöön, ajattelin, että jos taas nousee niin ei muuta kuin komento takaisin istumaan. Puomin läheisyys vähän kävi mielessä, mutta jätin mahdollisimman vinoon ja otin kumarassa vastaan, että saan hyvin haltuun ja se samalla jarruttaa putkeen kaarrosta. Se meni täydellisesti! Tuon tiukemmin ei tuossa tarvitse kääntyäkään, koska se söis vauhtia. Sitten täysillä puomilla karkuun, käskytys ja vapautus. Valssi oli inasen myöhässä, olin ajatellut rataantutustumisessa, että valssi saa vähän venyä, koska muuten saan koiran tuohon muurille (ja jotkut saikin). Putki oli niin lähellä A:n ympärillä mutkalla kuin se voi olla. Liinu menee mun selän takaa "väärälle" puolelleni, mutta onneksi mulla oli rintamasuunta ja liike kohti putkea, joten se meni sinne niinkuin pitikin. Keinu oli hyvä, ja putkeen lähetettyäni muistan ajatelleeni että nyt mene, tässä on ehdittävä (huuh, hengästyttää!), loppuradalla ei tarvi enää juosta koiran kanssa kilpaa, vaan voit 1. lähettää sen tekemään, 2. pysäyttää sen kontaktille, 3. ohittaa sen kepeillä ja 4. ohjata takaa. Kepeille Liinu tuli tosi kovaa, ja kun se aloitti pujottelun niin tajusin miten se joutui tehdä töitä että taipui niin hyvin siihen aloitukseen. Eräs kanssakilpailija auttoikin koiraa niistämällä ekaan väliin. Lopussa olin varautunut siihen, että en ehdi tekemään valssia takaakierron jälkeen. Niinhän se Liinu hakikin sen hypyn hienosti, niin että sain takaa ohjaamalla sitten pari viimeistä hyppyä menemään sujuvasti.
Aika oli hieno, muistaakseni -10,55 ja jälleen voitto! Liinulla oli vauhtia 4,6m/s etenemän verran, joten aika hyvää kyytiä se tosiaan pinkoi. Ja ohjaaja myös ;)
Oli kyllä fiilikset katossa kotimatkalla, vaikka en kyllä vieläkään oikein tajua että oikeasti me onnistuttiin nyt vihdoin ja viimein saamaan kaikki kohdalleen - kahdella radalla! Liinuhan tekee tajuttoman hienoja ratoja, mutta kun niissä tuppaa joku yks pikkujuttu ohjaajan toimesta kosahtamaan... On me se serti ansaittu! Nyt puuttuis enää yksi nolla, ja Liinullakin olis oikeus paitsi SM-kisoihin, niin voiton myötä myös karsintoihin! :)
Tässä vielä hienot radat, Ransu ei kisannut ollenkaan, ja oli ansiokkaasti Liinun kannustusjoukoissa. Palkintoposeakaan ei ole ainakaan vielä saatu otettua...
Viime viikonloppuna oltiin Jyväskylässä kisaamassa Sisko Pulkkisen radoilla. Uusi tuomarituttavuus. Kivat radat oli, tykkäsin tosi paljon! Tuomari muuten oli minusta kisapaikalla sikäli erikoinen, ettei esimerkiksi taputtanut kenellekään kisaajalle, vaikka olis miten hienoja nollaratoja tullut. Myöskin yleisö muutenkin oli minusta jotenkin kummallisen vaisua, kaikki vaan tuijotti kisoja, mutta sen ihmeemmin ei juuri taputeltu ja hurrattu kuin tutuille (?) onnistujille. Olin aika ihmeissään verrattuna edellisen viikonlopun kisatunnelmaan Seinäjoella, joka oli välillä aika huikea! Jattilaisten radanrakennuskin kesti, aikataulusta oltiin myöhässä, vaikka ratoja oli vain kaksi ja säkäluokat meni peräkkäin niin että vain rimoja ym. piti muutella välillä.
Medit kisasi ensin, joten Liinun kanssa rata tuli tutuksi. Ekalla radalla sen kanssa olin kyllä aika onneton, heti alussa aivan ihme vetelää touhua, sitten en muka ehdi valssata muurin jälkeen. No en kai ehdi, kun jään varmistelemaan sitä hyppyä sinne. Liinu kaahottaa vähän keinusta ohi... Loppua en aikonut ohjata noin, mutta ehkä Liinun kanssa tuo ohjaus oli parempi, vaikka alunperin aioin ohjata sen kuten sitten ohjasin Ransun.
Ransun kanssa lähdin sitten jotenkin paljon tomerammin radalle, ja sehän oli aivan loistava rata! Ransun etenemä 4,2m/s eli se meni kyllä aika lailla omaa maksimivauhtiaan agiradalla. Sen kanssa ohjaukset piti ja tein sen mitä olin aikonutkin. Nollatuloshan se oli, sijoitus 5.
Toiselle radalle sain sitten tsempattua Liinun kanssakin, ja hyvää rataa tehtiin sinne okserin jälkeiselle putkelle asti, jossa Liinu sukelsi väärään päähän. Kun en muka taaskaan ehtinyt tekemään valssia. No olisin ehtinyt kun olisin pistäny tossua toisen eteen ja vaan tehnyt sen valssin. Ransun kanssa tein sen valssin ja sain oikeaan päähän putkea. Sen kanssa vaan moka oli tapahtunut jo keinulla, kun tein typerän ohjauksen keinulle. Ransu olis tullut kyllä keinulle ihan samalla tavalla kuin Liinukin, mutta pitikö mun kuitenkin mennä sinne valssaamaan ja liikkeellä viemään koira väärälle esteelle. Voi pirulainen! Hienoja ratoja kummallakin koiralla nuo toiset radat, oikein ärsyttää kun niistä kuitenkin tuloksena HYL. Ne oli kyllä ehdottomasti hyvät hyllyt.
Tässäpä kaikki videot putkessa:
Huomenna sitten iltakisoihin Seinäjoelle, torstaina perinteisiin Helatorstain kisoihin Kokkolaan ja perjantaina auton keula kohti Vehmersalmea ja Kuttukuuta! Ohjelmaa on siis loppuviikoksi ihan omiksi tarpeiksi :)
Nimittäin otettiin lauantaina 2.5. Ransun kanssa viimeinen puuttuva arvokisanolla! Nyt on SM-nollat kasassa, ja myös maajoukkuekarsintoihin on ovi auki, koska nollista löytyy myös voittonolla :) Toivottavasti tänä vuonna me myös oikeasti päästään kisoihin, olihan se sen verran hanurista viime kesänä, kun arvokisaviikonloput oli töitä. Nytkään en vielä tiä työvuoroja, mutta olen toivonut tai oikeastaan vaatinut noita arvokisaviikonloppuja vapaiksi.
Tuomareina oli sekalaisesti Savioja ja Tammiksalu. Kisapäivä oli pitkä, koska medit aloitti agilityradoilla, välissä meni minit ja päivän viimeisenä maksit. Jouduin siis odottelemaan medien hypärin ja kaikki minien radat ennen kuin pääsin Ransun kanssa radalle. Ransua väsytti selvästi tuo pitkä odottelu. Kisapäivälle tuli kotipihasta takaisin kotipihaan mittaa liki 16h. Onhan se liikaa.
Liinun kisaradat oli parhaat aikoihin, hylkäykset niistä tuloksena oli että sen puoleen ei paljoa ole tuloshistoriaan muutosta. Mutta paremmat radat kuin Kajaanissa viime viikonloppuna. Liinu meni ihan hyvin, mutta ei sillä aivan sitä säpäkkyyttä ollut menossa kuin mihin oon tottunut. Liekö sitten torstainen 10km vauhdikas pyörälenkki painanut senkin jaloissa vielä? Käytiin siis torstaina koko porukalla - Ransu, Liinu, Kapu ja Kake - pyöräilemässä ja ne lenkit on vähän vauhdikkaampia kun on nuo isot koirat mukana pitämässä vauhtia yllä.
Muuten radat on kai ihan ok, mutta yksi asia mua ärsyttää ja hävettääkin. Tuo Liinun lähdössä käyttäytyminen. Tästä puhuttiin parin kaverin kanssa viikolla. Että on se kumma miten ei kokeneetkaan ohjaajat ja ties monennenko koiran ohjaajat osaa opettaa koiraa pysymään lähdössä. Huvittavinta on kuunnella sitä "istu. Istu. ISTU. ISTU!! Paikka. Paikka! (x10) PAIKKA!!" -mantraa kun yrittää irrottautua koirasta ja päästä radalle. Kaiken tämän pätemisen jälkeen se on Liinu, joka ei istu lähdössä. Se ei meinannu ensinnäkään istuakaan, ja sitten kun selkäni käännän niin se nousee. Ja hiipii. Hiipii lisää. Ja mikä pahinta? No tietysti se, että TÄMÄ TÖLLYKKÄ OHJAAJA EI KÄSKE SITÄ TAKAISIN, VAAN ANTAA LÄHTÖLUVAN RADALLE! Voi *piip*. Ransu on ihan hienosti, mutta tuo kakara, jonka kans ei muutenkaan menny ihan putkeen. Seuraavissa kisoissa sieltä ei pentele se perse nouse!
Ennen eka radan
rataantutustumista tuumasin, että tuonne muurillehan se koira tietenkin
menee. Ja niinhän se meni. Pakko oli kuitenkin tuossa hypyllä linjata
vastakäännöksellä, koska hyppy olis muuten syöttänyt väärään päähän putkea. No ei sillä lopputuloksen kannalta ole merkitystä valitseeko väärän putkenpään vai väärän esteen, mutta kylläpä ainakin linjasin. Se tulos meni sitten siinä. En ole varma, oliko saatu keppien jälkeen kieltoa, videolla ei näy tuomarin käden nousevan. Itse kyllä siinä tilanteessa ajattelin että ehdottomasti kieltohan siitä kuuluu antaa. Enkä muistanut katsoa tuloslapustakaan.
Toisella radalla mietin, mitä tekisin tuossa keinun ja pituuden jälkeen. Ensin ajattelin ohjata oikealta, mutta se ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Päätin leikata takana pituuden jälkeen, sen pitäisi kääntää koira. Juu, käänsihän se, sitten 20m päässä kun oli ensin vähän irronnut ja käynyt tekemässä lähtöhypynkin. Todennäköisesti kääntyi siksi, kun tuli seinä vastaan eikä siksi että ohjaaja oli salakavalasti selän takana vaihtanutkin ohjauspuolta :D A-esteellä olin miettinyt, että "tämähän tuntuu menevän kivasti". Joo niinhän se menikin, kunnes keinulla hyppää keinun pään yli ja säntää pituudelle miten sattuin. Kuuleekohan se jotain ääniä pään sisällä, vai mistä sillä noita hyviä ideoita tulee ihan yhtäkkiä radalla mieleen?!
On se vaikia. On se vaikia koira ohjata.
Ransun kanssa sitten tuplanolla. Eka nolla tosin 1,12s yliajalla, että viimeiselle radalle se jäi puhtaan nollatuloksen tekeminen. Sekin oli niukasti nollatulos, -0,90. Jotenkin me nyt oltiin tahmeita. Väsyneitäkö? Kaarroksiakin joissain kohdin, mutta jotenkin tahmean näköistä menoa silti. Nolla on kuitenkin nolla, mutta ei nuo missään nimessä huippuja nollia olleet. Tarkemmin kun katsoo, niin varmistelun piikkiin menee osa tuosta hitauden tunteesta. Eka radallakin vasta lopussa uskallan antaa mennä.
Ei noilla radoilla hirmuisesti tuloksia tullut, kivat radat ne kyllä oli. 36 koirakosta sijoitukset 8. ja 9. eli ei kärkisijoja hätyytelty mutta moni hyvä koirakko päihitettiin silti.
Viime viikonloppuna suunnattiin Kajaaniin kisaamaan, jossa tuomarina Hilpi Yli-Jaskari. Olen tykännyt Hilpin radoista, ja tykkäsin nytkin. Jotenkin siitä huolimatta, että kisapaikka oli järkyttävän kylmä, mieltä lämmitti kivat radat. Me ei vaan osattu onnistua niillä radoilla. Molemmilla oli samat radat ja medit meni ensin. Liinu hyllytti molemmat radat, toista mulla ei nyt ole tässä videolla. Mulla meinaa mennä hermot tuon YT:n kanssa, kun mulla on saman sähköpostiosoitteen alla kaks käyttäjätunnusta sinne, ja mun puhelin haluaa nyt ladata videot sinne "väärän" tunnuksen alle, eikä halua muuttaa sitä millään kirjautumistempuilla. Noh ei voi mitään.
Liinun rata:
Malttia ei ollu ihan tarpeeksi suorittaa esteitä kunnolla ja kuunnella ohjausta. Ja ohjaajalta puuttui tietynlainen topakkuus ja terävyys. Kuka osais suunnitella sellaiset Liinun logiikalle sopivat kolmosluokan radat?? Ai niin, Kerminen. Esimerkiksi.
Jotain ihmeen kepittelyvaikeuksia oli koirilla noilla radoilla. Kumpikin tuolla toka radalla otti kepeiltä virheen. Vaikka mä nimenomaan ajattelin, että malta, anna niiden pujotella loppuun asti, älä hätäile, älä aja päälle, älä lähde irtoamaan kepeistä, kannusta niitä jatkamaan loppuun. Ei siltikään. Ransun kanssa oli kyllä jo sellainen sisuuntuminen, kun täältäkin oli otettu jo 3xHYL sille päivää, että nyt pitää se kelkka kyllä kääntää ja tulla tuloksen kera maaliin! Niinhän me sitten sen vitosen kans tultiin maaliin. Eka radalla se hyllytti juoksemalla mun jalkoihin ja siitä väärään päähän putkea. Noh, ne oli sellaiset kisat. Liinun hyllyputki jatkui, mutta Ransun hyllytysputki saatiin poikki.
Mikko Karjalainen Rumarakista Kajaanista tuli meitä kouluttamaan pari viikonloppua takaperin. Alunperin tarjolla piti olla myös Salme Räsäsen hyppytekniikkakoulutusta, mutta sairastumisen takia mentiin koko viikonloppu agilitya. Mun suunnitelmia se ei sinänsä muuttanut, koska olin ilmoittautunut koko viikonlopuksi ratareeniin, en hyppytekniikkaan. Tykkäsin kyllä Mikon koulutuksesta ihan hulluna! Viikonlopuksi oli suunniteltu 54 esteen rata, jonka ensimmäiset n. 30 estettä tehtiin lauantaina ja sitten sunnuntaina osa tuosta lauantain loppupätkästä ja sitten ne loput esteet sinne 54 asti. Oli tosi kiva rata, jossa pääsi kyllä harjoittelemaan todella, todella paljon erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Sellainen oikein ohjaustekniikoiden täyskurssitus. Äkkiseltään ei tule mieleen ohjauskuviota, jota ei olis tarvinnut/voinut käyttää, ja se on paljon se. Tokihan yksinkertaisemminkin voi tehdä, mutta rata nyt vaan suosi vähän teknisempää ohjaustapaa.
Lauantai 18.4.
Treeniaikaa per koirakko oli yhteensä 30min, joten ensinnäkin jaettiin se aika pareittain puoliksi ja mentiin ne puolikkaat vuorotellen. Mä jaoin treeniajan vielä niin, että ekan puolikkaan menin Liinun kanssa ja toisen Ransulla. Olis ollut vähän turhan raskasta koiralle vetää kahtena päivänä peräkkäin puolituntiset niinkin vaativaa treeniä.
Liinun kanssa meno oli vauhdikasta ja taitavaa. Sen kans pystyi kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja kaikki toimi. Ei kellotettu, mutta osa oli selvästi nopeampia ja sujuvampia kuin toiset. Olin tyytyväinen meidän menoon. Opin tärkeitä asioita persjättöjen tekemisestä, mä en ole oikein tykännyt ja halunnut niitä tehdä Liinun kanssa, mutta vika onkin ollut mun väärissä linjoissa. Samoin Ransun kanssa en ole tykännyt tehdä niistoja, kun mun mielestä Ransu ei niistä tykkää. No, ehkä ei tykkääkään, mutta olen niitäkin tehnyt "väärin". On mulle joskus opetettu ne noin mutta Mikon piti palauttaa se oikea tapa mieleen.
Mikko oli tosi kannustava ja positiivinen kouluttaja, mä tuumin että Kajaani on sillain sopivasti, että voisin varata yksäriäkin Mikolta! Mikko tykkäsi mun koirista, etenkin Liinusta, ja sain itsekin tosi paljon positiivista palautetta ohjaamisestani. Kiva kuunnella noita videoita äänet päällä ;)
Onnistuin mä sitten välillä vähän töskäämäänkin...:
Eipä ole tuollaistakaan ennen käynyt... :D
Ransu meni lauantaina medikorkeuksilla. Molemmista huomasi, että kyllä välillä irtoaa vaikkei tarkoitakaan. Ja miten vaikuttaa se, jos hätäilen yhtään. Ransukin oli perusvarma ja perusinnokas Ransu. Pisti toivoa elämään, että josko me vielä saatais kevään aikana se menolippu arvokisoihin, taidosta se ei jää puuttumaan.
Sunnuntai 19.4.
Sunnuntaina sitten sama juttu, jaoin oman treeniaikani molemmille koirille. Väsymys alkoi näkyä etenkin Ransulla jo loppuvaiheessa. On se vaan pakko myöntää, ettei tuollainen parin kuukauden päästä 7v täyttävä koira jaksa enää samalla lailla kuin nuorempana. Vaikka motivaatio on nyt parempi. Eikä se myöskään palaudu samalla tavalla treeneistä ja pidemmistä lenkeistä kuin nuorena. Muuten ei ikä paina, mutta pitkäkestoiset suoritukset vaatii siltä aiempaa pidemmän palautumis- ja lepoajan.
Liinun kanssa saatiin sunnuntaina kehuja sen järjettömän hyvistä kontakteista. Samalla myös Mikko avasi silmiä sen suhteen, miksi Liinu saattaa himmailla puomin alasmenosiltaa ja jopa pysähtyä liian aikaisin ja sitten hiipiä sinne päähän. Mikä tietysti vie paljon aikaa. Mun käsky kontaktille on niin voimakas ele, että se saa Liinun pysähtymään vaikka keskelle puomin vaakasuoraa osuutta, vaikka itse jatkan matkaa. Harjoiteltiin sitten puomin suorittamista ilman tas-käskyä, ja sinnehän se pysähtyy silti. Palkka oli namikipossa. Kerran Liinu karkasi jo mun hetsauksesta ennen lähetystä puomille, ja paineli päähän saakka ja pysähtyi kontaktille. Mä jäin seisomaan paikalleen ja vapautin koiran :) Hieno likka! Se, miten se innoissaan tarjoaa joka käänteessä kontakteja ja monen metrin päästä käskystä siirtyy 2-2:een, kertoo että se tasan tarkkaan tietää miten kontaktilla pitää olla. Ne ei ole mitään herran haltuun -kontakteja tai "en ole varma mitä tuo käsky meinaa". Liinu todellakin tietää :)
Muutenkin sunnuntain treenit oli minusta aika lailla yhtä onnistuneet kuin lauantainkin. Ohjaaja oli hyvässä vireessä! Pari kertaa virhe tuli mun oman väärän linjauksen takia, mm. työnnän Liinun puomin ohi putkeen, kun olen itse suoraan puomille vievällä linjalla. Mutta kun korjaan linjan, niin Liinu ottaa puomin jne.
Ransun kanssa tehtiin 55cm rimoilla sunnuntaina ja kuten aiemmin kirjoitin, niin Ransu alkoi selvästi väsyä lopputreenistä. Silti se teki, mutta vaati väsyneeltä ohjaajaltakin vähän enemmän tsemppaamista. Ihan kelpo pätkiä me silti saatiin tehtyä. Ransun kanssa kokeiltiin kaiken maailman ohjauskuviot ja kaikki ne vaan toimi sillä. Sitten me lanseerattiin ihan uusi ohjauskuvio: karjalainen! Se on vippaus+persjättö. Niin että jos tästä lähtien joku tekee vippauksen ja persjätön peräkkäin, tekee siis karjalaisen ;)
Viikonlopun parasta antia oli toki onnistuneet treenit. Mutta myös opit persjättöjen ja niistojen tekemisestä ja Liinun kontakteista oli kyllä hyviä!
