Vauhtia, vauhtia!

Sitä ei kyllä meidän eilisillan treeneistä puuttunut. Eikä kyllä puuttunut onnistumisen iloa ja hienoja taidonnäytteitäkään :) Antti ja Ransu aloitti, Liinun kanssa kommentoitiin radan reunalla. Sitä en tiä mitä Liinu kommentoi Ransulle (todennäköisesti jotain tyyliin, pois sieltä, mun vuoro..!), mutta mä kommentoin Antille että se on ihan kehityskelpoinen ohjaaja. Eikun hyvin ne veti Ransun kans. Mun on kivempaa treeneissä tehdä, kun saan keskittyä Liinuun.

Liinun treenit

Liinu treenasi nyt vähän enemmän kuin viime viikonloppuna, mutta ei sen takia, että mä olisin ollut niin ulalla että pitää ottaa siksi toistoja. Pariin kohtaan halusin vaan kokeilla eri vaihtoehtoja. Sitten tuolla takanurkassa olevan pyörityksen jälkeen kadotin pari kertaa kontaktin koiraan, joten Liinu meni A:lle.

Oli just sopivan haastava rata, sai juosta, mutta vaati koiraltakin osaamista. Jotenkin oli Liinun kans enimmän aikaa sellainen mahtava flow-fiilis, että jestas miten hyvin mä ehdin joka paikkaan kun toi koira hoitaa oman hommansa niin sairaan hyvin! Ja kun se on niin estehakuinen ja osaa esim. lopettaa puomin ja kepit niin itsenäisesti. Tuollaisia haluaisin päästä käyttämään kisoissakin. Jostain syystä monet asiat mitkä onnistuu treeneissä, mä varmaan omalla jännittyneisyydellä ja erilaisella käytöksellä pilaan kisoissa. Pitäis ottaa kisatkin sillain rennommin ja rohkeammin, että ne onnistuis. En tiä, voisko syy olla myös häiriössä, jota kisoissa on paljon enemmän kuin treeneissä? Nyt kyllä Ransu aiheutti sitä häiriötä sinne, ja lisäksi toisella puolella hallia treenaavat rallytokolaiset. Noh, onhan ne nyt rehellisyyden nimissä kuitenkin pikkasen pienempi häiriö kuin kisatilanne.

Tässäpä videokooste eiliseltä. En viitsinyt sitten enää vetää koko rataa läpi, kun oli tehty kumminkin useampia aika intensiivisiä ja pidempiä pätkiä onnistuneesti. Kerran kokeilin noiden hyppyjen kautta, että kestääkö kepeillä noin kovan leijeröinnin ja sivuirtoamisen, ja kesti! Heti eka kerralla! Jestas miten hienot kepit! Ja se vauhti, välillä aivan huikea!

Tuossa koirassa yhdistyy kyllä niin paljon hyvää, että se on kultaakin kalliimpi ja rakkaista rakkain :) Eilen illalla oli treenien jälkeen sellainen fiilis, että mitä kaikkea me voidaankaan tehdä yhdessä, pienestä se ihmisen itseluottamus joskus kohoaa :) Kotona oltiin n. klo 23, sen jälkeen istuin nojatuoliin, otin Liinun syliin ja me fiilisteltiin siinä hyviä treenejä. Aamulla pikkuhypy nukkui mun sängyn vieressä lattialla (meillä ei koirat nuku sängyssä, ja Liinu yleensä arvostaa mukavuutta nukkumalla joko sohvalla tai omalla pedillä). Siinä sitten yhdessä venyteltiin ja noustiin karuun maanantai-aamuun :D

Prikan treenit

Prikan kanssa pikkuisen treeniä illan lopuksi. Otettiin vähän kontaktitreeniä ja keinua. On se kyllä sellainen rämäpää, että oksat pois ja osa latvaa. Aloiteltiin vähän ohjausharjoittelun alkeita. Prikkahan ei ole tähän päivään - tai siis eiliseen - mennessä tiennyt, että agilityssa voi ja pitää mennä muutakin kuin täysillä suoraan. Karu totuus alkoi paljastua sille eilen, kun aloin esitellä sille sitä tosiasiaa, että esteitä mennäänkin mun ohjauksessa eikä itse vapaasti valiten mieleisiä. Jo pelkästään hyppy-putki tai putki-hyppy olikin ihan eri asia kun niitä ei menty suorina peräkkäin vaan ohjauksessa kaarella. Mehän ollaan harjoiteltu jo ihan silloin pikkuisena "sylkkäriä" lelulla. Siis lähinnä käden ja vartalon liikkeen seuraamisen harjoituksena. Nyt yhdistettiin siihen este mukaan. Muutama ihan hyväkin toisto tuli. Sitten teetin ihan huvikseni kerran molemmin puolin yhden pakkovalssin, ja nehän sujui kuin vanhalta tekijältä heti kerrasta. Sitten vielä lelun kera aloiteltiin kääntymisharjoitusta, siihen ei kyllä olla tehty juuri minkäänlaista pohjatyötä... Hyvin se silti sujui. Tässä käy kohta niin, että Prikka osaa kaikenmaailman ohjauskuviot ennen kuin sille on edes esitelty kaikkia esteitä. No, niinhän se meni Liinun kanssakin, että tapojensa orja kai tässä on. Tosin Liinun osaamistasoon nyt olen aika tyytyväinen, että menkööt vaan samoja uria Prikankin kanssa, jos ne urat vaan sillekin sopii :)

Tehokkaat treenit

Viime viikonloppuna käytiin lauantai-iltana treenaamassa. Oli oikein tehokkaat treenit siinä mielessä, että oli monta treenattavaa. Videoita ei juuri sitten tullut kuvattua, ja mun ja Liinun paras vetokin jäi pois.

 

Otin nyt vähän mulle ja Liinulle uutta treenitapaa käyttöön. Yleensä tutustun rataan ja lähden tekemään sitä alusta ikäänkuin nollaratareeninä. Koska tuossa radalla oli pari kohtaa, joita piti vähän huolellisemmin miettiä ja tehdä ohjausvalinta, niin halusin kokeilla niiden toimivuutta ensin. Eli ei lähdetty alusta tekemään rataa, vaan kokeilin ensin ne haastavilta tuntuneet kohdat ja valitsin niihin parhaalta tuntuneen ohjauksen. Alkuun esteille 1-4 kokeilin kolmea eri vaihtoehtoa;

pyöritystä

 

niistoa


ja tuplasylkkäriä


"Ongelma" on se, että ne kaikki toimi. Tuokin ratapätkä oli ihan onnistunut veto, mutta se toinen koko radan veto oli vielä parempi ja meni ilman virhettä loppuun asti. A:n jälkeen oli tarkoitus tehdä saksalainen, mutta se ei tuossa nyt onnistunu. Toisella yrittämällä onnistui. Muuten oli minusta aika moitteetonta menoa, Liinu oli tosi hyvässä vireessä ja itselläkin hyvä fiilis treenata.

Rata mentiin siis vain kaks kertaa alusta loppuun, sen lisäksi muutama kerta kepeillä kikkailua eli takanaleikkausharjoitusta ja ohjaajan irtoamista sivusuunnassa. Siinä oli Liinun treenit. Tehtiin siis sen kanssa lyhyet ja laadukkaat treenit. Kummallekin jäi hyvä into ja motivaatio päälle.

Prikan kanssa harjoiteltiin hyppy-putkea. Lähettelin sitä putken umpikulmaan ja palkkasin siitä oikeaan suuntaan kääntymisestä. Puomilla harjoiteltiin 2-2:sta. Keinua harjoiteltiin vähäsen. Prikka kiipesi A:lle mun huomaamatta, on se kyllä sellainen vintiö välillä. Tykkää hypellä ja kiipeillä. Se jopa meinasi (ei sentäs jäänyt) tulla A:lta alas kakskakkoseen, mutta hyppäsi kumminkin. Tajusin sen kiivennen A:lle kun kuulin tassujen töminää sieltä. Ei hitsi sen kanssa pitää olla tarkkana!

Ransu ja Riku treenasi Antin kanssa. Suunniteltiin ja varattiin joulukuulle yksäriä Elinalle, samana viikonloppuna ois Liedossa kisat... Meillä on 1,5h yksäri ja mennään varmaan kuudestaan sinne. Tässä se hull... siis rakkaus lajiin taas mitataan, kun lähtee ajelemaan Turkuun yksärille ja varmaan yöpyy sit siellä ja menee toisena päivänä kisaamaan 4 rataa. Noh, eiköhän se ole sen arvoista? Päästiin Liinun kans Niinun agikoulutukseenkin marraskuun lopussa, K-I-V-A-A-!

Tyttöjen ja vähän poikienkin kuulumisia

Onpas ollu pitkään hiljaista blogin kirjoittelussa. On ehkä ollu vähän muutakin tekemistä...

Parit kisat meillä on ainakin ollu, kotikisat Kokkolassa ja edellisenä viikonloppuna Pietarsaaressa. Mulla ei ole ollut kepoa, joten ei ole kisaradoilta videoita. Harmittaa kyllä itseänikin, koska ei ole videoita treeneistäkään ties miten pitkään aikaan. Tekis hyvää päästä välillä vähän katsomaan itsekin että miltä se touhu näyttää. En edes muista, että miten Kokkolan kisat meni. Olin päättänyt kävellä radalta ulos, jos Liinu varastaa lähdössä. Tai nousee siellä eikä suostu istumaan takaisin. Eihän se meinannutkaan nousta. Siellä vaan istui niinkun takapuoli liimattuna kenttään. Muuten ei muistaakseni taida niistä kisoista olla ihmeemmin kerrottavaa? En ole varma :D Saatiinkohan joltain radalta nolla?

 

Pietarsaaren kisoissa olin hyvissä ajoin kisapaikalla ja ajattelin että ehdin tässä hyvin lämpätä koiran. Katselin hetken maxien agilityrataa ja lähdin sitten Liinun ja Prikan kanssa lämppälenkille. Rataantutustumisen alkuun piti olla jotain 10-15min kun tulin lämppälenkiltä, mutta sielähän ne jo pyörivät. Ajattelin että samperi, äkkiä koirat johonkin kiinni ja radalle, mutta kun pääsin kunnolla halliin sisälle niin kuulutettiin että "rataantutustumisaika on päättynyt, jaetaan tässä välissä maxien palkinnot..." Selvä homma. Ei kai sitä tarvi rataantutustumisessa aina käydä. Tuolla radalla tosin olisin nimenomaan halunnut. Onneksi olin seurannut maxeja sivusta, niin tiesin miten rata menee ja mulla oli siihen ohjaussuunnitelma äkkiä valmiina. Tosin, jokainen kisannut sen kyllä varmasti tietää, että se rata ei IKINÄ näytä radan sivusta katsottuna samalta kuin sieltä radalta katsottuna. Esteiden kulmat ja etäisyydet toisiinsa nähden jne. Kaks ekaa estettä meni hienosti, sitten hyllytettiin :P Loppuradastakaan ei tullut mitään, joten lähdettiin kesken radan puomitreenin jälkeen pois.

 

Seuraava rata tais olla hypäri, ja siltä me tehtiin sitten ihan kelvollinen nolla. Meno ei tuntunut niin sujuvalta kuin ois voinut, ja sen kertoo etenemäkin (olikohan jotain 4,2m/s, mikä ei kyllä hypärille ole kovin kova etenemä). Nolla kun nolla, meillä ei hypärinollia vielä ollutkaan. En edes muista mistä kisoista on nollia tullut, nyt niitä kuitenkin on Liinulla 5kpl, eli tupla puuttuu että olis SM-karkeloihin ovi auki. Siksi kun halusin sitä tuplaa yrittää, en ollut niin jämäkkänä päätöksessäni lähteä heti ulos jos Liinu ei istu lähdössä ja odota lähtölupaa. Ei niitä tuplia sillä tehdä, että on nolla alla ja kävellään radalta ulos edes aloittamatta sitä. Olisin kävellyt pois jos ei olis ollu nollaa alla. Jälleen kerran kyllä todettiin se, että anna sen koiran sikailla lähdössä, niin se sikailee koko radan. Liinu juosta hilputteli ainakin kolmesta esteestä ohi, ihan nokan edessä olevia esteitä. Kunhan vaan sikailisekoili, näki sen ilmeestä että rallatellaan! kun se juoksi onnellisena puomin ohitse ja vielä yleisön ja puomin välistä, ei minun ja puomin. Annettiinpahan taas viihdettä. Laitoin sen kyllä uudelleen puomille. Lähdettiin kesken radan pois ja tehtiin siinä mennessä vaan viimeiset neljä estettä.

 

Kerran me on treenattukin tässä välillä. Pitäis treenata useammin. Se käy kuulkaa työstä treenata kaks ihmistä ja neljä koiraa, kun joukossa on kokenut ohjaaja, kokenut ei-tavoitteellinen koira, kokematon ohjaaja, kokenut tavoitteellinen koira ja kaks tavoitteellista pentua. Hiki tulee noiden pentujen kanssa treenatessakin, varmaan sitä niin hengästyy itsekin siitä niiden energian määrästä ja kun joutuu niiden kanssa töitäkin tekemään :D Ai että niistä tulee hyviä vielä :) Yritän nyt päästä pois siitä ajatuksesta, että "ai että niistä tulee hyviä JOS en onnistu pilaamaan niitä". Kun mehän lähdetään siitä liikkeelle, että niitä ei pilata, vaan asiat tehdään kunnolla ja ajatuksella. Prikalle ei - köh köh - varmaan tule tuo hyppääminen tuottamaan vaikeutta, se hyppii jo tasajalkaa mun naaman korkeudelle, niin sieltä sitä poweria kyllä löytyy. Sehän ei tosin ole ainoa asia mitä agilitykoira tarvii eikä kerro miten hyvä hyppääjä siitä tulee, mutta kun tuo on muutenkin niin erinomainen penikka. Mä tulen aina hirvittävän hyvälle tuulelle treeneissä, kun tuo schape-energia on vaan niin positiivista. Schapendoes on (taas kerran) mulle just niin oikea rotu, kun olla saattaa. Yhtään sen totisempaa koiraa mä en haluais, Ransukin on niin huippuiloinen ja pirtsakka 7-vuotias, että eihän sille voi kun nauraa :D Tosin ikä on vaan numeroita, eikä 7v schape ole edes vanha. Tosin ei se ihan nuorikaan ole, sen huomaa kyllä kun on monen ikäisiä koiria ympärillä (7v, 5½v, 5v, 2½v ja 2x 6kk).

 

Prikan kans on tehty pari kertaa doboa, oiskohan nyt yhteensä kolmesti. Se on siinä kauhean hyvä. Prikka on tosin muutenkin tosi helppo pentu, joka ei oikeastaan aiheuta juuri koskaan hampaiden kiristelyä. Mä en ole vielä juuri löytänyt tuosta kakarasta pahaa sanottavaa tai puutteita (ei sillä, että nimenomaan niitä yrittäisinkään löytää), se ylittää mun odotuksia koko ajan. Kerronpa muutaman esimerkin.

 

Toisella dobokerralla se teki kieppejä pallon päällä melkein kun vanha tekijä. Harjoiteltiin pallon pyörittämistä etujaloilla, ja se on siinäkin yllättävän pätevä. Sitten harjoiteltiin pallon ympäri pyörimistä etujalat pallon päällä, ja se on siinä parempi kuin Liinu, mikä on kuitenkin tehnyt niin jo viime syksystä lähtien. Prikalla on jotenkin ihmeen tavalla "jalat hallussa", se siis osaa yllättävän taitavasti tuon ikäiseksi käyttää kroppaansa. En ois uskonut. Sillä on lisäksi ikäisekseen aika hyvä lihaskunto. Muistan, kun Kati R. neuvoi joskus vuosia sitten kun Ransu oli parivuotias, tekemään sen kanssa ristikkäisiä jalannostoja syvien lihasten vahvistamiseksi. Ransu meinasi lysähtää, ja meinaa muuten vieläkin tehdä tiukkaa. Liinu on vahvempi, mutta senkin kanssa kun tekee pari toistoa, niin tasapaino alkaa vähän horjua ja se pyrkii ottamaan tukea. Vaan ei Prikka. Se seisoo melkein kun tatti sen 10s, minkä pidän kerrallaan ristikkäiset jalat ilmassa ja vaihdan puolta. Toki välillä se meinaa lähteä liikenteeseen kahdella jalalla ja vaikka mitä, mutta sitten kun se keskittyy asiaan, sen tasapaino pysyy ja lihakset jaksaa hyvin kannatella. Jos Liinulla on minusta hyvä kropanhallinta ja mielettömät vatsalihakset, niin Prikka kyllä tulee olemaan vähintään yhtä hyvät kun harjoitellaan lisää. Sen kanssahan on tehty vasta kolmesti ja aika lyhyitä hetkiä kerrallaan. Prikka on kaikista kevyin mun koirista, se painoi monta sataa grammaa vähemmän kuin Liinu saman korkuisena, vaikka Liinukin on minusta ollut nuorena aikamoinen silakka. Prikka on sellainen jäntevä, ei mikään löysä pennunlössykkä.

 

Agilityssa sillä riittää menoa ja meininkiä, vaikka me on tehty vasta hyppyä, putkea, näitä kahta em. peräkkäin, aloiteltu puomin ja keinun harjoittelua. Puomia se on nyt tehnyt tasan kahdesti. Käsittämätön äly ja maltti sillä siinä touhussa on, vaikka välillä sitä malttia ei meinaa ollakaan. Ekalla kerralla nostin sen puomin alasmenosillalle, namikippo oli maassa ja palkkasin sitä 2-2 olemisesta. Herrajukeli, se pysyi siinä, ihan ilman mitään! Sen verran monta alkeiskoiraa olen tänäkin syksynä tavannut, että yksikään niistä ei ole tehnyt samaa (edes hihnassa). Eilen alkeiskurssin jälkeen hain Prikan autosta ja laitoin sen taas puomille. Se meni heti 2-2 asentoon. Palkkasin. Liikuin itse vähän sivulle ja eteen, ihan muutaman pikkuaskeleen vain. Toinen vaan napottaa siellä :) Lähtee silti namikipon vierestä lähes heti vapautuskäskyllä tulemaan. Pari kertaa kun olin nostanut ja kaivoin taas taskusta nameja, Prikka lähti menemään puomia ylös, meni ylösmenosillan puoliväliin, kääntyi oma-aloitteisesti ympäri, palasi takaisin ja PYSÄHTYI 2-2:een SIIHEN NAMIKIPON ETEEN! Siis kun munhan piti opettaa tuo vähän pidemmän kaavan kautta, sillai niinkun "oikein"... mutta enpä taida opettaakaan. Muistaakseni Liinukin on opetettu samalla tyylillä kuin Prikka nyt. Ja Liinun kontaktit on hienot. Liinulla ei tosin ollut malttia, vaan sitä piti auttaa hihnalla pysähtymään. Se voi kyllä olla edessä vielä Prikankin kanssa, mutta lähdetään siitä liikkeelle, ettei tarvi. Prikka oppii tosi nopeasti asioita, hieman hirvittää että onko sillä yhtä fiksut aivot kuin Ransulla, joka osaa keksiä itsekin asioita... Liinuhan on sikäli ihanan töllykkä, että se tekee kiltisti mitä on opetettu :) Fiksun ja oppivaisen koiran kanssa oon huomannut lisäksi sen, ettei tule tehtyä tarpeeksi toistoa ja harjoiteltua asiaa niin varmaksi, koska koira tuntuu oppivan äkkiä. Ei sitä pidä kyllästyttää toistoilla, mutta ei myöskään liian aikaisin uskoa sen osaavan. Siinäpä sitä on haastetta, mulle nimittäin, tietää milloin se oikeasti osaa, eikä ole "vain" oppinut. Oppimisella ja osaamisella on nimittäin eroa, vaikka kumpikin alkaa o-kirjaimella ja päättyy -nen.

 

Ransun ja Rikun kanssa on ollut yhteislenkkiä ja -leikkiä. Ransu ja Riku oli meillä hoidossa yhden yön yli, ja päätin että nythän ei Ransuakaan laiteta portin taakse, että koko porukka saa olla vapaasti. Eikä mitään ongelmaa ollut! Yöksi otettiin pennut makkariin ja ovi kiinni, ettei ne kävele Ransun yli yöllä. Antti on jatkanut samaa kotonaan aina kun on itse kotona, öisin ja työpäivät Ransu ja Riku on erillään. Hyvin on kuulemma mennyt. Onhan se kivempi kun ei tarvi kaksiota jakaa kaiken aikaa kahtia. Viime viikolla Liinu ja Prikka oli siellä päivähoidossa kolmena päivänä. Vein aamulla töihin mennessä, kun Antilla oli iltavuoro, ja hain ne oman työpäiväni jälkeen. Olihan meillä kotona pikkuisen väsynyttä porukkaa iltaisin :D Vaikka olivat varmaan koko päivän painineet (pennut siis) sisällä minkä kerkeävät ja käyneet porukalla lenkillä, niin vielä ne juoksi kauheaa rallia viereisellä pellolla kun päästin ne tarpeita tekemään. Ja menihän ne lujaa!! On ne kyllä sellainen parivaljakko että huh huh.

 

Me käytiin Liinun kanssa elokuussa TopTeam-valintatilaisuudessa, ja siellä kovasti puhuttiin miten valintatilaisuuden sujumisesta saa kirjallisen palautteen pyytämällä. Noh, eihän sitä tarvinnut odottaa kuin 3kk ja pyytää puolenkymmentä kertaa, viimeisimmäksi annoin jo facen kautta henkilökohtaisesti palautetta siitä ettei sitä palautetta tule vaikka luvataan. Itse palautteen saaminen omasta suorituksesta ei ollut se "the juttu", vaan että kun korostetaan avoimuutta ja palautteen saamisen mahdollisuutta, niin sitten sitä joutuu kuitenkin odottamaan ja kaivelemaan moneen kertaan. Ajattelin, ettei niillä oikeasti edes ole mitään palautteita, kunhan ovat valinneet mieleisimmät naamat sinne. Mua ei kyllä harmita, ettei päästy kuin varasijalle, onhan se aika tuhannen kallista touhua osallistua siihen. Aika paljon saan käydä koulutuksissa ja kisata, ennenkuin on TT-kauden hinnan (sivukuluineen, kun pelkät leirit maksaa tonnin) kuluttanut. Näin palaute kuuluu:

 

"

Koirakolla on paljon ominaisuuksia, jotka olisivat puoltaneet heidän valintaan TOP-ryhmään, mikäli muiden hakijoiden osaaminen ja potentiaali olisi ollut erilaista. --- Mitään yksittäistä syytä valitsemassa jättämiseen ei siis ollut, vaan tällä kertaa muut olivat kokonaisuudessaan vähän parempia. Liinu oli innokas ja hyvin estehakuinen. Tätä ominaisuutta kannattaa edelleen vahvistaa. Kehityskohteeksi kannattaa ottaa itselleen ja omalle koiralle parhaiden ohjauksien löytäminen eli oman agilitykäsialan hiominen. Valintatilaisuudessa näkyi myös ohjaajan jännitys, joka ei onneksi näkynyt juurikaan ohjauksissa eikä etenkään koiran suorituksissa. Sannaa ja Liinua esitetään valittavaksi TOP-ryhmän varakoirakoiksi. --- Mikäli TopTeam järjestetään ensi vuonna, niin toivottavasti haet siihen uudestaan. Koirakkona teillä on kaikki edellytykset päästä TopTeamiin.  "

 

Eli muut oli parempia, ja me oltiin silti ihan hyviä. Tuo palautehan pitää meidän kohdalla juurikin paikkaansa sekä koiran että ohjaajan suhteen, tiedän itsekin tuon oman "käsialan" hiomisen tärkeyden. Ja haastavuuden. Sen eteen pitäisi treenata hieman enemmän.

 

Pitkästi on tekstiä, mutta vielä yksi asia: Meidän Kakesta tuli viikonloppuna käyttövalio! Se kävi viime joulukuussa kaks koetta, nyt syyskuussa kolmannen ja viikonloppuna oli neljäs koe. Joka kokeesta HIRV1 ja kun näyttelytulos oli jo valmiina helmikuulta, niin sille voi nyt anoa käyttövalion arvoa :) Hieno Kakkenduukeli, jonka kanssa Tomilla meinasi jo pinna loppua jossain kohtaa. Mä oon aina tykännyt Kakesta, kun se on niin pohjattoman kiltti, leikkisä ja lapsellinen :P Tomilla ei ole meinannut sen kanssa aina huumori piisata. Se on varmaan saanut lapsellisuusvaikutteita schapeilta, kun se leikki ekaan talveen asti säännöllisesti Ransun ja Liinun kanssa pihassa :) Ikilapselliset koirat on minusta parhaita, kyllä ne alkaa töitäkin tekemään kunhan vähän kasvavat ja kypsyvät ja niille vaan antaa tilaisuuksia. Niin kävi Kakellakin, ja tälle syksyä sille on ammuttu varmaan suunnilleen/lähes puolet (?) porukan luvista.

Eiköhän siinä ollut asiaa yhden kuukauden edestä ja vähä ylikin :D