Maaliskuun ekat agitreenit

Tänään sain Tomin kepoksi mukaan agitreeneihin. Kävin lämppälenkiksi hiihtämässä pari kilsaa, sitten ajatuksella "Liinulle keppejä ja jotain helppoa rataa" ja "Prikalle kontakteja, pientä ratapätkää ja ohjaustreeniä" hallille.

Liinu tosiaan teki aika helppoa treeniä, taisi oikeastaan olla aika mielissään siitä. Rimat 25cm ja aika suoraviivaista etenemistä lukuunottamatta keppejä, joille vahvistettiin erilaisia sisäänmenoja ja mun kikkailua joko takana tai edessä. Palkkasin aina kontaktiesteellä ja sitten keppien jälkeen. Keppitoistoja tuli vähän tarpeettomankin paljon, pari kertaa Liinu itse hakeutui kepeille vaikken mielestäni varsinaisesti ohjannut yhtään mihinkään. Liinu teki myös etenemistreeniä (niinkun sehän ei etene vaan on aivan mun kädessä kiinni koko ajan...), annoin sen tykittää siinä vaiheessa jo osa rimoista 15 sentissä minkä jaloista pääsee. Ja sehän pääsee! Esteitä oli hyppyjä, A, muuri ja putki sopivasti puolen hallin kokoisen ympyrän muodossa, joten pyörin itse siinä keskellä keppejä ja keinua väistellen ja kannustin Liinua etenemään. Likkis oli aivan mielissään tällaisesta vähän erilaisesta treenistä :)

Vuorottelin tyttöjä, ja aloitin Prikan kanssa puomilla. Otettiin siitä sellainen video, missä näkyy koko puomi:

Videolta kellotin pari kertaa ja sain molemmilla kerroilla puomin nopeudeksi n. 2,2s ilman pysähtymiseen käytettyä aikaa. Kyllä tuohon 10kk ikäisellä pennulla, joka ei vielä kovin monta kertaa ole koko puomia tehnyt, pitää olla tyytyväinen :) Se menee 6 loikalla puomin läpi, 7. laukka tulee tuohon 2-2:een. Aika voi toki kullata muistoja, mutta menee minusta huomattavasti kovempaa kuin Liinu vastaavalla kokemuksella. Noh, tässä riittää vielä työstämistä että päästään mm. tuosta namikiposta eroon, mutta sillä ei ole vielä kiire, monta muuta asiaa on treenattava puomilla ensin.

Prikka teki myös keinua. Ensin se kilmuili keinulle keinuttelemaan sitä kun olin vasta palkkaa laittamassa. Sitten kun alettiin treenata keinua, niin se olikin yhtäkkiä huijui ja Prikka hyppäsi kyydistä akselin jälkeen kun keinu alkoi laskeutua. En päästänyt palkalle vaan pyysin reippaasti uudelleen. Sama hyppy pois kyydistä jälleen. Hain hihnan ja vein hihnassa. Mun ei oikeastaan tarvinnut hihnalla ohjailla eikä estellä mitään, kun neiti Pipana tuli ihan hyvin keinun. Muutama kerta mentiin hihnassa, sitten otin hihnan vaivihkaa pois, ja mentiin jälleen hyvin. Huippupalkkaus ja lopetus siihen.

Opeteltiin myös muuria, Prikkahan ei ole sitä ennen mennyt. Pari kertaa lähetys namikipolle muurin yli ja se oli siinä. Tehtiin hyppy-muuri, jonka jälkeen oli palkka. Sitten hyppy-muuri-putki-hyppy ja palkka. Ei ongelmaa. Kyllä se pikkumusta edetäkin osaa, vaikka sellainen tulisuus siitä vielä puuttuu. Yritän koko ajan muistuttaa itselleni, että ei se ole Liinukaan ollut mikään tuli ja leimaus vielä tämän ikäisenä, vaikka intoa ja vauhtia on ollutkin. Sitä vaan aika helposti meinaa sortua sellaiseen tietynlaiseen vertailuun, kun noiden ero on vielä niin selvä - luonnollisesti. Liinuhan oli aika säpäkkä jo pentuna, mutta armoton touhottaja. Varmaan siksikin se tuntui siltä, koska silloin sitä vertasi rauhallisempaan Ransuun. Prikkahan on sitä paitsi tutustunut vasta noin puoleen agilityesteistä edes :P

Tehtiin Prikan kans myös ohjausharjoittelua; sylkkäriä, poispäinkääntöä, takaakiertoa, pakkovalssia... Hyvin se ohjauksiin tulee. Ja oppii nopeasti. Se on selvästi ohjaajapehmeämpi kuin Liinu, joten ainakin tällä hetkellä tuntuu, että siitä voi tulla tietyllä tavalla nöyrempi ohjattava. Liinulla on enemmän moottoria ja taistelutahtoa sekä tietynlaista röyhkeyttä, joka sille tuo vauhtia ja toiston kestävyyttä, mutta myös omat haasteensa. Prikka on välillä hyvinkin nöyrä ja alistuvainen, sen itsevarmuutta pitää pyrkiä kasvattamaan. Asioita, jotka se uskoo osaavansa, se tekee jo melko hyvin - kuten tuo puomi. Mutta sitä on käsiteltävä välillä aika silkkihansikkain silloin, kun se koheltaa tai tekee jostain muusta syystä jotain muuta kuin mitä on tarkoitus.

Lopuksi vielä Prikan kanssa kerran keinua, ja kun se meni tosi hyvin, niin huippupalkkaus ja treenit oli siinä.

Vaikka oli aika nopeatempoiset treenit siinä mielessä, että hetki treeniä toisen kanssa, koiran vaihto jne., aikaa hallilla sai kuitenkin kulumaan. Jähylenkiksi käytiin 4km hiihtämässä. Treenaamiseenkin jäi hinku, Liinun kanssa on ens viikonloppuna kisat, mutta treenaamaankin olis päästävä. Prikka kehittyy ja sen kans haluaa eteenpäin, Liinun kanssa nyt on muuten vaan niin mahtavaa aksata :) Oli kyllä itsellekin piristävää tehdä sen kanssa tuollaista lähes aivot narikkaan-treeniä, eikä aina sitä pyörittämistä ja kääntämistä. Liinu kesti kepeillä kaiken mitä keksin kokeilla, riippumatta mistä kulmasta laitoin kepeille ja lähdinkö mihin suuntaan sen jälkeen kun se aloitti pujottelun. Voi kun toimis kisoissakin, täytyy ainakin rohkeasti yrittää. Meillä on ehkä jäänyt pitkän aikaa liian vähäksi tuo keppitreeni.

Nyt tässä talvilomaviikko keskitytään aksan sijaan kaikkien kolmen kunnon kohottamiseen, aloittaen kunnon hiihtolenkistä maanantaina :)

Agitytöt liikenteessä

Viime viikonloppuna olin Liinun ja Prikan kanssa Kuopiossa. Ajeltiin kaikessa rauhassa Kuopioon lauantai-iltapäivänä. Vein koissut hotellille, vanhaan tuttuun Puijonsarveen. Kysyivät multa, kun varasin huonetta, että onko hotelli tuttu, onko mulla toivetta huoneen sijainnin suhteen. Olen viimeisen vuoden aikana yöpynyt siellä ainakin 4 kertaa, joten tiesin melkein sanoa huonenumeron tarkkuudella minne haluaisin majoittua :) Liinu - ja Prikkakin - on jo aika kokeneita reissaajia, joten asettuivat heti kuin kotiinsa ja jäivät hyvillä mielin odottelemaan mua takaisin kaupungilta. Illan sitten lekottelin ja herkuttelin kainaloiset viekussa :) Kyllä oli mukavaa ja rentouttavaa!

Agitypyt hotellissa - niille oli petattu valmiiksi oma pikku sänky :)

Sunnuntai-aamuna saatiin nukkua pitkään, kävin kaikessa rauhassa aamupalalla (kerrankin, yleensä sinne on kiire ja aamupalan jälkeen äkkiä huoneen luovutukseen) ja sen jälkeen vielä ehdin ottaa vajaan tunnin nokoset. Otin taas koirat kainaloon, ne oli aika mielissään :) Meillähän ei kotona tarjoudu koskaan tällaista tilaisuutta. Liekö se sitten tämä aamuinen läheisyys-hellittelyhetki tai mikä tahansa, koska kisat meni tosi kivasti.

Liinu eka radan jälkeen :)

Kisapaikkana Koirakeskus Metka, uusi tuttavuus mulle. Virkistävää käydä uusissa paikoissa kisaamassa, etenkin kun kaikki kisapaikat ei ole niitä saman näköisiä kaarihalleja. Metkassa puitteet puhutteli mua, punatiilinen vanha teollisuusrakennus. Kisapuitteet oli hyvät, halli oli lämmin, pohja oli todella hyvä (tosi pitävä, tosi joustava), järjestelyt toimi jne. Tuomareina Marianne Fernström hypärillä ja agiradoilla "vanha" tuttu Sari Mikkilä. Meillä oli Liinun kanssa 4 rataa juostavana kahteen tuntiin, ja se parituntinen meni tosi nopeasti. Ekan radan rataantutustuminen, vartti aikaa valmistautua ennen omaa vuoroa, oma vuoro, muutama koira meidän jälkeen aikaa palkata ja jähytellä, sitten onkin jo seuraava rata valmiina...

Mariannen radalta tyylikäs nolla. Koska kepoa ei ollut, niin videoita ei ole. Mulla oli hyvä fiilis ennen radalle lähtöä ja sen jälkeen etenkin. Tällä radalla - kuten päivän kaikilla radoilla - oli kaks erityistä ilon aihetta: Liinun lähdössä pysyminen ja keppien suoritukset. Joka radalla pysyi lähdössä ilman huomauttamista, kaikki keppialoitukset ja lopetukset puhtaasti. Saatiin hypärille ihan hyvä vauhti ja flow, ei ollut mitään räpiköimistä ja pelastelua, vaan sujuvaa ohjaamista ja koiralta itsevarmaa ja sujuvaa etenemistä. Mitäpä muutakaan se taitava koira voi tehdä, jos ohjaaja on koossa koko radan? Etenemä 4,8m/s, joten ellei ole niin ainakin hipoo meidän ennätystä. Hävittiin aika tarkalleen 2s voittajalle, jonka etenemä päälle viiden, että onhan siinä vielä kuromista. Ehkä se, mistä ne kymmenykset napattais pois, on jotkut käännökset. Palkintosija hävittiin 0,4s eli sijoitus 4.

Sari oli suunnitellut lähes samaan pohjaan kolme tosi mukavaa agirataa. Mä onnistuin päivän toisen radan tutustumaan väärin, jotenkin ajattelin tuon 4-hypyn olevan toiselta puolen. Mulla ei ole tapana pahemmin katsella enää rataantutustumisen jälkeen muiden ratoja, koska haluan keskittyä omaan suoritukseeni. Nyt kuitenkin katsoin yhden radan, ja huomasin väärän rataantutustumiseni. Onneksi siihen oli helppo muuttaa ohjaussuunnitelmaa, minusta rata muuttui jopa hieman helpommaksi noin. Klaarasin siis sen kohdan kyllä hyvin, ja kepeillä poispäinkäännöllä lähetyksen + koiran linjan leikkauksen, ja 10-11 välistäkin selvisin jälleen poispäinkääntö + takanaleikkauksella koska en ehtinyt tekemään valssia 10 jälkeen (eläköön takaaohjaus!). Koko muukin rata meni tosi hienosti, mutta 16-hypyn sitten Liinu hyppäsi liian kauas ja väärään suuntaan, joten se ehti hypätä sen takaisinpäin. Siinä meni meidän (tupla)nolla ja siinä pääsi suusta "no voi perhana". Olin kuitenkin maalissa hurjan tyytyväinen Liinuun, koska fiilis radalla oli hieno!

Kolmannen radan rataantutustuminen oli jo menossa kun kiirehdin halliin. Käytin Prikan pikaisesti pissalla, ettei sen tarvi koko päivää pidätellä autossa. Kyllä olis kepolle ollut tarvetta. Ehdin kuitenkin tutustumaan rataan. Moni suunnitteli kakkoselle lähdöstä katsottuna vasemman siivekkeen kautta kierittämistä ja ties mitä niistosokkareita. Mä tiesin, että se ei ole ensinnäkään meille nopein vaihtoehto ja toisekseen sitä kautta kierrätettynä mä suorastaan lähetän sen ihanalle puomille. Niinpä oli aika päivänselvää että tein siihen pakkovalssin ja ristiin hyppyyttämällä Liinulle hyvän linjan putkelle. Moni niisti koiran kakkoselta ja sitten joutui jäämään puomin puolelle (varmaan varmistamaan, ettei koira mene puomille) ja leikkaamaan putken takana. Koska välimatka on pieni ja koira kiertää tiukkaan sekä kiihdyttää ohjaajan perään kakkoselta, moni koira meni putkeen aika hitaasti koska ohjaajat oli jo tosi lähellä putkea odottelemassa sitä puolenvaihtoaan. Liinu sai tehdä itselleen sopivan pitkän hypyn kakkosen yli ja sieltä lähteä hyvällä linjalla mun perään. Loppurata olikin sellaista mukavaa menoa, sopivasti vauhtia ja vähän ansoja ja koiran hallintaa. En sortunut mihinkään "Liinu-Liinu-tähän" -kärttämiseen, vaan ohjasin vain yksinkertaisesti hyvin. Okei, lopussa 17-18 autoin koiraa nimellä, aika monen näin menevän muurilta suoraan renkaalle. Maalissa tuuleteltiin päivän toista nollaa :) Olin jo siinä vaiheessa tosi tyytyväinen, ja kyllä tunsi kropassa että siihen kolmeen starttiin sitä on jotenkin tottunut. Piti pikkuisen jopa psyykata itseään nollaamaan kolmas rata ja valmistautumaan neljänteen. Fyysisesti oli helppo jaksaa, on mulla salilla lihaskunto parantunut, mutta tunsi myös miten pohja on hyvä juosta koska jalat ei olleet sen neljännenkään radan jälkeen kipeät.

Viimeinen ratakin oli mukava, siinä tosin oli useampia kohtia, joissa mietin rataantutustumisessa, että nämä pitää ottaa tarkasti. Ei suinkaan vähimpänä putki-puomierottelu... Aliarvioin sitten kuitenkin rataa suorittaessa, miten pitkän hypyn Liinu tekee 11 yli ja miten hyvän linjan olen sille antanut, joten sillä oli vauhtiakin niin paljon, että oma rytmitys ja ohjaus oli myöhässä ja myös liian lepsu. Olis pitänyt kääntyä selvemmin puolivalssiin, kuten ainakin mielessäni suunnittelinkin. Liinu laskeutui kuitenkin 11:ltä kauemmas ja kovemmassa vauhdissa kuin arvioin, joten siellähän se oli putkessa. Ja oli toisenkin kerran... Kolmannella kerralla sain sen puomille, ja silloin huomasin miten kierroksilla se jo siinä vaiheessa kävi. Leijeröin 18, ja kun seurasin Liinua sen suorittaessa puomia ja kääntyessä mua kohti, näin sen katseesta että nyt mennään kyllä ihan siellä hallinnan rajamailla :D Pysähtyi kyllä kontaktille, mutta karkasi sieltä, eikä mulla ollut mitään jakoja valssata 13-14 väliin. Niinpä siirryttiin johonkin "vedän näitä hatusta eikun selkäytimestä" -ohjaukseen ja otin vain Liinun vastaan 14-hypyltä, leikkasin pituudella takana ja lähetin kepeille. Loppu meni sitten ihan suunnitelmien mukaan ja aika haipakkaa :D Ei se neljäskään nolla kaukana ollut, jos olisin Liinun saanut heti puomille, en olis tuota 18 leijeröinyt, en tosin ole siltikään varma olisinko saanut valssia tehtyä muurille (13 oli muuri), mutta hyvinhän tuo noinkin sujui...

Hyvillä fiiliksillä lähdin jähylenkille, otin pelkän Liinun mukaan ja käytin Prikan erikseen, koska halusin fiilistellä kahdestaan sen kanssa hyvin menneitä kisoja. Tällaista kun olis aina! Liinu oli jotenkin tosi makee, ihan huipusti kuulolla ja sopivassa vireessä. Meni lujaa, mutta tuli hyvin ohjaukseen. Tällä kertaa en vähättele omaa osuuttani, kyllähän sillä ohjaajalla on aika iso merkitys, ja nyt onnistuin itsekin. Ohjasin hyvin! Nyt on kova kipinä kisaamaan, koska tämän vuoden puolella kisat on menneet aika mukavasti, vähemmän on ollut niitä ihme säätämis-ratoja, joilla tehdään useampi kuin yks hyl. Parantamisen varaa on, mutta jos luotan siihen että jos ohjaaja olis aina noin hyvässä iskussa, niin koira hoitais kyllä oman osansa 100% ja ylikin. Kyllähän Liinu on kaikessa touhussaan niin liikuttavan omistautunut mun kans tekemiseen, että sen yli ei mene mikään :)

Tällä kertaa tuli pitkästi tekstiä kisoista... Ehkä siksi, että mulla oli 4h yksinäinen ajomatka kotiin, joten ehdin pureksia ja miettiä kisapäivää jo matkalla.

Talvisia kuvia :)

Laitetaanpa tähän väliin tältä päivältä kuvia, Prikka (ja Riku) täyttää tänään 10kk. Riku kävi meillä leikkimässä, kun Prikan juoksut on nyt ohi :) Aamulla ulkoiltiin ihan vaan tyttöjen kesken, Rikun kanssa käytiin 1,5h (umpihanki)lenkki.

Liinu ei ole huomaavinaan Prikan leikkiinkutsua :D

Prikka näyttää mukamas niin isolta tytöltä tässä :)

Lähes lentämällä.

Kapussa on iän tuomaa arvokkuutta. Herra tulee 6v samana päivänä kun Prikka 1v.

Kake täyttää myös toukokuussa vuosia - sille tulee 3v mittariin. Edelleen on ihan(an) lapsellinen :)

Kaunis kuva Kapusta! Kuono on jo vaalenemaan päin.

Minusta tässä on äiti-Alman näköä?

Väliin pikku nokoset kyljekkäin :)

Sitten tuli Riku pistämään porukkaan uutta säpinää!

Tosi kiva aurauskeppi.

Yllättävän hyviä kuvia mustavalkoisesta ja "mustasta" koirasta lunta vasten.

Halataan, sisko!

"Ai mitä?!" x3

Sisko ja sen veli. Söpöt < 3

Huvittavat karvakasat!

Karvamöykyt ja korvaeläin.

"Tyttöjen kans telmiessä on pakko levätä hetki välillä. Mutta vain hetki."