27. kesäkuuta 2016

#ysäriaksaa

Näistä kisoista on jo vierähtänyt jokunen tovi, mutta käytiin Liinun kanssa 5.6. Nokialla ns. ysäriaksakisoissa. Eli teemana oli I love 90's, ja miten tällainen muutenkin ysärimusiikkia fanittava agilitaaja malttais sieltä pois pysyä? Tuomareina oli Reetta Pirttikoski ja Henri Luomala. Pari agirataa ja hypäri. Reetta tuomaroi medien agiradat ja Henkka hypärin.
 
Kisapaikka oli mukava, sääkin enimmäkseen suosi. Kenttä oli tosi kuiva ja pölyävä, joten pieni vesisade ei olis haitannut. Tuuli vielä oikein nostatti pölyä kentästä. Osa kisaajista ja kisajärjestäjät oli pukeutuneet teeman mukaisesti ysärihenkisiin asuihin. Oli aika hilpeää nähdä vanhoja seura-asuja, nappiverkkareita, farkkutakkeja, tuulipukuja, vyötärölaukkuja, kirkkaita värejä jne. Parhaita pukeutujia palkittiin. Mutta mikä parasta (mukavien ratojen lisäksi) oli se, että koko päivän soi ysärimusiikki! Parhaita 90-luvun pop- ja Suomidisco-biisejä! Mahtavia nämä tällaiset teemakisat, ehdottomasti mahtuu joukkoon tällaisetkin kisat. Kanttiini oli hyvä, sieltä sai mm. vohveleita kermalla ja hillolla :P
 
Heh, melkein kisaaminen oli sivuseikka, kun se kaikki muu tunnelma oli jotenkin niin tuttavallinen. Näinhän mä toki parit tututkin ällösöpöine schapen pentuineen. Ja mentiinhän me Liinun kans ne kolme rataakin.
 
Agiradat oli ensin, ja eka radalta tekastiin Liinun kans nolla. Muistaakseni ihan hyvä rata. Toka radalta pari kummallista kieltoa, hypyltä (niisto) ja keinulta (juoksi suoraan mun perään kun kaarratti putkesta niin kauas). Viimeinen rata olikin sitten taattua pelleilyä a'la Liinu, kun typykällä alkoi vähän kierrokset nousta ja kaarrokset kasvaa ja oma-aloitteisuutta oli vähän liikaa. Niinpä sit mentiin "pikkuisen" erilainen hypäri kuin Luomala oli suunnitellut, mutta siihenpä se oli tuttu ja turvallinen olo lopettaa kisapäivä :D Videoita ei ole, kun ei ollut kepoa enkä tällä kertaa kehdannut ketään muutakaan vaivata. Näissä kisoissa oltiin Liinun kans liikkeellä ihan vaan aikuisten kesken, Prikka jätettiin kotiin, koska seuraavan kahden viikon aikana kyllä istuttais ihan tarpeeksi autossa jokainen...

4. kesäkuuta 2016

Prikan alkeiskurssi #1 ja #2

Prikka aloitti alkeiskurssin tiistaina. Onpas hassua olla taas alkeiskurssilla. Liinun kanssahan ei käyty mitään alkeiskursseja tai jatkoja jamitänäitänyton. Ransun kanssa käyty alkeiskurssi vuonna 2009 oli ihan sieltä ja syvältä, sen tajusi jo silloin, nyt vielä paremmin. Prikka sattuu nyt olemaan sopivan ikäinen ja sopivassa osaamisen vaiheessa osallistua. Tarkoituksena on, että se saa kokemusta muiden koirien kanssa treenaamisesta ja niiden aiheuttamasta häiriöstä. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin se on ollut hanskassa, mutta niin myös muiden kurssilaisten koirat, eli ollaan puolin ja toisin saatu treenirauha. On se kyl ollu niiden kurssi-iltojen jälkeen väsynyt.


Prikallehan kaikki muut esteet on tuttuja, paitsi pituus ja muuri. Se ei ole sama asia kuin osaaminen, ei todellakaan. Ollaan kotipihalla nyt vähemmän tehty mitään, koska kahdesti viikossa on tuo kurssi ja ilmatkin on houkutelleet meidät ennemmin uimaan. Kurssilla ollaan tehty vastaavia harjoituksia kuin muut, mutta otettu heti esteet mukaan harjoitteluun ja hypyllä on rima. Tällä viikolla on ollut tosi kuuma vielä kurssin aikanakin, joten Prikka on ollut aika löysä tekemään mitään.

Prikalle tekee hyvää olla liikenteessä ilman Liinua ja sen tukea, huomaa miten se lyöttäytyy kotioloissa Liinun kans kimppaan ja katsoo Liinusta monesti esim. että totellaanko mua vai ei. Sitten kun se on mun kanssa kahdestaan liikenteessä, niin se ei oikein tiedä miten se siihen suhtautuu ja mitä se tekis. Joutuu katsos yksin vastuuseen hölmöilystä. Ainakin se on heti epävarmemman oloinen ja ohjaajapehmeys tulee paremmin esille, se ei palkkaudu kehuista samalla tavalla jne. Tämä on toisaalta vähän samantuntuinen vaihe (en osaa-en pysty-en kykene) kuin Liinullakin oli tämän ikäisenä, mutta Prikan erilainen luonne tekee siitä silti jotenkin vaikeamman. Lelulla leikkimisestä mun kanssa se on nyt innostunut enemmän, hyvä niin! Oli sekin vaihe, jolloin se ei halunnut leikkiessä pitää lelusta kiinni, vaan luovutti sen heti. Eikä siis enää liittynyt hampaiden vaihtumiseen. Kannustamalla siitä on päästy yli. Prikka on paljon (koira)sosiaalisempi kuin Liinu, tuolla kurssilla se vois varmaan käydä moikkaamassa kaikki koirat ja niiden ohjaajat. Ekalla kerralla sen piti muka murista ja haukahdella muille koirille, mutta sitten kun Liinu ei ollut "yllyttämässä" siihen, sen oma luonne tuli esille ja se rauhoittui melkein heti. Uskon, että tuonne kurssille meno oli hyvä juttu ihan näistä muista syistä kuin siitä, että mentäis oppimaan esteitä sinne. Vaikka tietty sitäkin.

Eka kerralla tehtiin erilaisia juttuja hypyillä, sujui ihan ok. Mitä nyt meinattiin saada klikki aikaiseksi, että Prikka ei liikahda mihinkään kun palkka on esteen takana ja annan luvan mennä palkalle. Nämähän on sille tuttuja juttuja jo viime kesältä, mutta nyt joku klikkasi ja Prikka ei reagoinut mitään mun vapautuksesta. Kyllä siinä tuntee itsensä melko neuvottomaksi, kun se on varmaan osittain sellaista jääräpäisyyttä ja osittain sitä heittäytymistä osaamattomaksi ja yritys vedättää. Sen schapet nimittäin osaa, yrityksen vedättää omistajaa. Sitten toisaalta se tuntui paineistuvan siitä että siltä odotetaan jotain. Ei ole taas helppoa ei.

Toka kerralla tehtiin ekana keppejä. Prikka oli ihan vetämätön ja meni keppejä kävellen. Mentiin ekaksi hihnassa, se yritti ohittaa pari ohjuria ja jouduin korjaamaan. Sillä tuntui menevän aivot ihan solmuun sen takia ja se ei sitten ensin tuntunut haluavan yrittää enää mitään. Itseluottamus siis tuntuu romahtavan samantien, kun joudut hienovaraisesti puuttumaan siihen, että se tekee virheen. Sit mentiin onnistuneesti hihnassa ja heitin hihnan pois. Muutama väli ihan ok, sitten ohjurin yli ja yritti palkalle. En sanonut mitään, kunhan vaan menin nopeasti palkalle ja peitin sen kädellä. Koiran olemus heti sellainen, että anteeks että edes yritin..! Vein takaisin alkuun ja uusi yritys. Hitaasti meni. Kehuin kun meni virheettä. Prikka näytti siltä, että joo ihan kiva mutta en nyt oikein palkkautunut. Itselläkin fiilis laimenee, kun näkee ettei koira jotenkin ole iloissaan siitä että onnistuu. Ja näin on negatiivinen noidankehä valmis. Tehtiin enää pari onnistunutta ja lopuksi palkkasin lelulla. Siitä Pipana innostui taas. Siinä niitä keppejä tehdessä tuli ekan kerran mieleen, että onkohan tämä Prikan laji. Katsotaan miten kurssin ja koko kesän aikana homma etenee ja mitä ikä tuo tullessaan, kun päästään tuonne loppuvuoteen. Rohkeutta ja röyhkeyttäkin pitää tulla koiralle lisää (ja niihin ikä ja kokemus auttaa), toki mulla on ohjaajana nyt kasvun paikka ja tilaisuus myös, mutta kyllä mun temperamentille Prikka on agilityssa haastava koira ja mietityttää, saanko siitä mieleistä kisakoiraa itselleni.

Toka kerralla tehtiin myös vähän ohjausjuttuja, ne meni ihan mukavasti. Lisäksi tehtiin loivalla mutkaputkella juttuja. Lähinnä muutama putkeen lähetys itse putken ulkosyrjällä ja siitä takaaleikkaus. Viimeksi näitä tehdessä ne tuotti vaikeuksia, nyt meni hyvin. Sitten putken pimeiden kulmien hakuja. Lopuksi suoralla putkella takaaleikkauksia ja näyttäis, että ainakaan luonnostaan Prikkakaan ei käänny leikkauksen mukaan putken suulta, joten se pitäis opettaa. Helpointa tietysti olis antaa olla, koska Liinukaan ei käänny, niin olis sitten sama logiikka. Katsotaan nyt.

Toka kerran lopuksi tehtiin vielä parit kontaktit, puomia ja A:ta. Palkkakippo on nyt jätetty lopullisesti pois, enkä myöskään sanonut sille tas-käskyä. Aika hitaastihan se ne meni, mutta pistetään vähän kelin piikkiinkin. Pysähtyi kuitenkin itse 2-2:een ja A:lla se tekee jo useimmiten sen suoraan oikeaan kohtaan. Puomilla kohta on vähän epävarmempi, tulee vähän hitaasti lopun ja voi jäädä ihan siihen nokalle, jolloin joko hetken odotan korjaako itse, tai sitten käskytän siihen 2-2:een. Hyvin kuitenkin malttaa jäädä kontaktille, vaikka mä juoksen puomin pään ohi. Pitää seuraavan kerran ottaa myös enemmän sivuetäisyyttä. Näihin oikeastaan olen ihan tyytyväinen, vaikka vauhti onkin vähän hukassa, mutta sitä saa kasvatettua sitten myöhemminkin. Pääasia, ettei jää A:n harjalle ihmettelemään.

Tänään sit vielä omatoimitreenit Prikan ja Rikun kanssa :) Huomenna mulla ja Liinulla on kisapäivä Nokialla, siellä on ysäri-agikisat. Mielenkiinnolla odotan. Aamulla on herätys klo 03 ja lähtö tuntia myöhemmin, koska meidän eka rt on 9.40. Matka-aika jotain 4,5-5h tienoilla. Ajattelin, etten ota Prikkaa ollenkaan mukaan, vaan otetaan me Liinun kans vuorostaan laatuaikaa ja mennään aikuisten kesken ;)

3. kesäkuuta 2016

Kotikisoissa Agilityvalioksi!

Meidän pieni seura ahersi kisat viime viikonloppuna 3-luokille. Neljä rataa, tuomarina Janne Karstunen. En ole aiemmin Jannen radoilla ollut, ja netistäkin löytyi vähän huonosti hänen tuomaroimia ratoja. Vaikka meidän tulos olis ollut 4 x HYL, niin täytyy sanoa että Janne lukeutuu sinne suosikkituomareiden porukkaan näiden kisojen perusteella. Mutta mehän vedettiin varmaan oma ennätys, tulos-% 75 ja joukossa yksi sertin arvoinen nolla :)

Vuosi sitten näissä tunnelmissa :)
Kolme ekaa rataa oli siis agiratoja. Ekalle radalle lähdettiin viimeisenä, yhtään nollatulosta ei siihen mennessä olleet minit eikä medit tehneet. Medien palkintopallilla oltiin tuloksilla 5, 10 ja 10. Ajattelin, että aivan täysin mentävissä oleva rata, kun huolella vie. Rata oli kiemurainen ja keli helteinen, joten etenemä oli laskettu todella matalaksi ja ihanneaikaan ei tarvitsisi koiraa revitellä. Olis aikaa vaikka seisotella vähän kontakteillakin. Voittoon riittäisi nolla. Noh, eipä mietitä tuloksia ennenkun ollaan maalissa, joten radalle tekemään huolellista rataa. Hyvinhän meillä menikin kepeille asti. Putkesta Liinu tulee aiemmin kuin mitä mä älyän liikkua tekemään valssia keppejä edeltävälle hypylle. Ajattelin siis olla keppien vasemmalla puolen koiran mennessä niille. Nyt en ollut, ja huono lähetys (ja koiran kehno taito hakea kepit varmasti) aiheutti meille vitosen. Kävi pieni turhautuminen mielessä, että siihen se nolla taas meni, niihin perkuleen keppialoituksiin! Loppuradalla Liinu vielä hyppäsi muurin takaa pitkäksi, ajautui kehänauhan ulkopuolelle, joutui hyppäämään siellä olleiden numerokylttien yli, ja mulla meni kalasteluksi ottaa se vielä oikealle esteelle. Hylkäystä ei tullut koska kehänauha oli tosi lähellä esteitä ja koira palasi heti jatkamaan rataa. Rata oli mukavantuntuinen ja mielellään oltais sieltä nolla otettu. Ohjaaminen oli siistiä ja rauhallista, oli tosiaan aikaa antaa koiran pysähtyä kunnolla kontaktille, mikä ei ole itsestäänselvää siinä vaiheessa, jos radalta on vielä tulos tulossa. Hylkäyksen jälkeenhän mä seisottelen aina kontaktit.

Toiselle radallekin oli hyvä fiilis lähteä, jälleen ihan tehtävissä oleva rata. Pientä riskinottoa kepeillä, mietin pakkovalssin mahdollisuutta ja takanaleikkausta. Turha jossitella, olisko pakkovalssi toiminut virheittä. Radan ainoa virhe jälleen keppien aloituksesta. Ärsyttää, kun tosiaan treeneissä kepit menee yksittäin miten vaan ja usein treeniradan osanakin onnistuu. Sitten kisoissa on muka niin hävyttömän tarkkaa, missä mä olen ja mitä mä teen. En todellakaan haluais, että koiran suoritusvarmuus on yhdellä esteellä niin paljon siitä kiinni, mitä mä teen. Muutenhan toka ratakin oli katsomisen arvoinen, viimeisellä putkella Liinu näkee loppusuoran hypyn ja on jostain syystä menossa sinne, vaikka mä niin selkeästi jäinkin putken vasemmalle puolen sinne lähetyksen jälkeen. Noh, tältäkin radalta vitonen. Mä olin kisoihin tyytyväinen jo tässä vaiheessa, kaks tulosta hyvillä radoilla! Kun katsoo meidän tuloslistaa, niin tulosvarmuudesta ei välttämättä voida puhua.

Kolmas rata oli jälleen kivan tuntuinen, ja ajattelin kun kepeillä jälleen piti tehdä puolenvaihto joko ennen tai jälkeen, että jälkeen onnistuu varmemmin. Ehkä tässä on yksi syy meidän epäonnistumisiin aloituksissa, Liinu tietää etten luota niihin ja ne epäonnistuu siksi? Tiedän, että lähes varmasti se kestää sokkarin keppien päässä, joten valitsin sen. Ja olinkin hyvissä ajoin tekemässä sokkarin, kulma oli koiralle yllättävän vaativa, joten onneksi tein valssin ennen A:ta ja otin sillain koiran hypyn yli. Tajusin sen itsekin siinä vaiheessa kun näin missä kulmassa Liinu tuli kepeiltä hypylle ja kohti mun jalkoja.

Liinun etenemä oli vain 4,1m/s. Olihan siinä radalla montakin kohtaa, joissa olis saanut sekunnin kymmenyksiä pois, jos ohjaus olis ollut tiukempaa. Tosin 25 asteen helteessä, auringon paistaessa lähes koko ajan pilvettömältä taivaalta, päivän kolmannella radalla, ei voida koiraltakaan vaatia ihan mitä tahansa. Eikä ohjaajalta... Maaliin tullessa olin vaan tolkuttoman onnellinen, että saatiin nolla! Loppusuora on hieno :) No eipä ehditty hädin tuskin maalialueelta ulos, kun jo kuulutetaan että Liinulla on sadasosasekunnilleen sama aika kuin toisella koirakolla (joka itse asiassa oli lähtöjärjestyksessä meitä ennen), ja nämä koirakot pitää toistaiseksi kärkipaikkaa. Oumaigaad! Menin onnellisena palkkaamaan Liinua, kun medien viimeiset koirakot meni ratansa ja kohta vkt tulee meidän luo sanomaan, että me ollaan jaetulla voitolla, että kisan voittaja täytyy selvittää. Olen ollut yksissä kisoissa, joissa maxi-luokassa kahdella koirakolla oli sama aika, ja he uusivat radan. Vaihtoehdot on myös sopia kisaajien kesken (vkt:n ja tuomarin hyväksyessä tämän) voittaja tai arpoa voittaja, ellei kilpailijat halua uusintaa. Sanoin, että en tässä helteessä uusi rataa, että koira juoksee muutenkin neljä rataa. Mun kanssa voiton jakanut koirakko ei myöskään tahtonut uusintaa ja oli jo valio. Sen ohjaaja oli todella herrasmies kisaaja, joka sanoi lähes heti että hän luovuttaa mulle voiton jos kerran meillä on mahdollisuus valioitua. Paiskattiin kättä lujasti ja kiitin kovasti. Tuomari vahvisti asian ja niin me oltiin Liinun kanssa sertin arvoisia voittajia!!! Voiko parempaa kuulutusta kuulla seuraavaksi: "ja näin medien c-radan voittaja on schapendoes Liinu ja Sanna Sinihalme, joka hyppii tässä edessäni. Liinu saa sertin ja siitä tulee myös Suomen Agilityvalio!" Aivan uskomattoman hienoa!


Liinu on nyt sitten pentueensa ensimmäinen agilityvalio! Näyttelytuloksen olen sille hakenut heti 16kk ikäisenä, joten valionarvo on vain anomista vaille valmis :) Se sattui valioitumaan ensimmäisissä mahdollisissa kisoissa. Liinu sai ekan sertin 13.5.2015 ja toisen 31.5. Nyt toukokuussa helatorstain kisoissa ei vielä olis ollut vuotta ekasta, ja nämä oli sit seuraavat kisat :) Tuloslistoja kun katsoo, niin sitä arvokkaammalta saavutettu nollavoitto tuntuu :)

Viimeiselle radalle lähdin sitten vähän fiiliksissä, joten ohjaaminen ei ollut ihan niin tarkkaa kuin olis pitänyt olla, että siltä radalta olis esim. tuplanollaa koittanut vääntää. Kepeiltä heti ohjaajan hätiköinnistä virhe, lopussa ei ole niin tiukkaa ohjausta, kuin olis ollut tarpeen, joten hyllyteltiin. Sanoinkin jo kesken radan että se oli se päivän hylsy, pitäähän sellainenkin olla :P Ei se nyt ihan surkea rata ollut, oli siel hyviäkin pätkiä, kuten tuosta ekalta putkelta renkaan jälkeiseen putkeen oli ihan kelpo pätkä.

Tässä on kaikki päivän radat:


Oli kyllä hienot fiilikset palkintojenjaossa saada serti- ja valioruusukkeet kätöseen. On se tuo Liinu vaan kasvanut mainioksi typyksi :) Otetaan sitten "virallinen" valiokuva, kunhan valionarvo vahvistetaan ja hankitaan sille komeampi valioruusuke. Ja kunhan typykkä on vähän fiksummassa karvassa, nyt se on yks tankki, kun oon antanut jo 2kk karvan kasvaa. Ollaan käyty uimassa ja kaikkea, niin turkki kuivuu ihan pystyyn ja saa Liinun näyttämään kaksinkertaiselta :D