Viikkotreenit #3

Maanantaina treenattiin jälleen viikkotreeneissä. Tällä kertaa treeneihin osallistui pelkkä Liinu, ja sekin meni helpomman radan :)

Prikka oli osteopaattisen hierojan Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä torstaina, ja saatiin ensinnäkin tavallisen ohjeen mukaan ohjeeksi kevyttä liikuntaa seuraavan viikon ajan. Siihen kuvioon ei oikein agility sovi... Prikka oli myös aika jumissa takapäästä, ja jostain syystä käytti muutenkin takajalkoja aivan kummallisesti. Se jotenkin kiertää etenkin oikealla takajalalla askellusta. Heti käsittelyn jälkeen se tuli todella hyvin esille, mutta kyllä jo ennen sitäkin. Jaana-Kaisa epäili, että Prikan huono liikkuminen saattaa johtua siitäkin, että se on vaan tosi jumissa. Mutta mahdollista on, että oikea lonkka on löysempi kuin vasen, ja että myös polvissa ja/tai selässä on jotain poikkeavaa. Yksi mahdollisuus huonoon liikkeeseen on vielä jokin neurologinen juttu, mutta en sitä nyt halua edes ajatella. Prikka on menossa joulukuussa luustokuviin, jolloin kuvataan "koko paketti" ja pyydän tutkimaan polvetkin vielä kuvaamisen lisäksi tunnustellen.

Nyt ihan ensiksi Prikka hierotaan ensi viikolla. Jaana-Kaisa kehotti pitämään agilitysta taukoa luustokuviin asti. Katsotaan nyt, kuinka täydellistä taukoa me siitä pidetään, ainakin kepit jätetään nyt toistaiseksi pois. Jos jotain helppoja harjoituksia tehdään, niin tehdään sit matalilla rimoilla tai ilman rimoja. Kysyin, voidaanko käydä metsälenkeillä ja pyöräilemässä, niin toki voidaan. Metsälenkit on suositeltavia. Meidän metsälenkithän ei kyllä ole mitään kevyttä kävelyä, vaan ihan raskaita lenkkejä. Me kun ei kävellä mitään polkuja, joilta koirat saattaa välillä pyörähtää metsänkin puolella, vaan me kävellään umpimetsässä. Hieman mä huolestuin tuon käsittelyn jälkeen, mutta tässä muutaman päivän sulateltuani, enin säikähdys on ohitse. Katsotaanpa ihan rauhassa mitä tulevaisuus tuo, tiedollahan on tapana lisätä tuskaa, mutta joskus se vähentää.

Sunnuntaina käytiin Liinun kanssa kisaamassa 4 rataa Jyväskylässä, ja niistä kisoista ei kyllä ole paljon kerrottavaa. En ole ikinä vetänyt neljää niin huonoa rataa putkeen. Vikaa oli varmasti meissä molemmissa, mutta kyllä Liinu silti aikamoinen porsas oli! Se yritti joka kerta päästä radalle kun meitä edeltävä koirakko meni, vinkui ja vikisi ja haukkuikin. En saanut siihen kunnolla kontaktia. Se ei jäänyt lähtöön istumaan, vaan kahdella ekalla radalla mä jouduin sen palata komentamaan takaisin istumaan. Noh, se istahti takaisin, nousi ylös, komensin uudelleen. Kolmannella radalla se nousi jälleen ylös, ja mä aattelin että no katsotaan mitä tuleman pitää (ihan niinkun en tietäis!!!). Ja eihän siitä tullu mitään. Ei ne kaks ensimmäistäkään rataa olleet mistään kotoisin, mutta jotain kautta kuitenkin maaliin päästiin ja ekaa rataa lähes puolet virheittä. Kolmannelta radalta kävelin ulos ennen puolta väliä, kun Liinu säntäili kerta kaikkiaan joka suuntaan. Jos jossain olen hyvä, niin unohtamaan epäonnistumiset, koska en enää muistanut kotiin ajaessakaan, mitä kaikkia virheitä me tehtiin. Olin päättänyt saman tien nollata huonot radat. Kun ei ole videoitakaan, joilta katsoa omaa ohjausta ja oppia siitä, niin turhaa niitä muistikuvia on päässä pyöritellä.

Neljäs rata oli hypäri ja mietin, että menenkö ollenkaan. Rata oli kuitenkin kiva, joten päätin mennä. Liinu nousi taas lähdössä, ja joka kerta kun katsoin taakseni, se oli hiipinyt muutaman askelen lähemmäs. Fiksu ohjaaja olis jo tässä vaiheessa viheltänyt pelin poikki, mutta minä en vieläkään ollut fiksu ohjaaja... enkä pitänyt kiinni niistä kriteereistä (tälläkään radalla), joilla pääsee radalle. Alku oli hyppy-pituus-rengas -suora, jonka päähän menin ottamaan Liinun vastaan. Kun pääsin omaan lähtöpaikkaani, Liinu oli kävellyt niin lähelle ekaa estettä, että se oli käynnistänyt ajanoton... Niinpä eka rima tipahti. Tällä radalla tapahtui päivän ainoa positiivinen, Liinu aloitti kepit oikein! Ja kesti takanaleikkauksen. Se ei tosin millään pelastanut sitä tosiasiaa, että sen jälkeen hyllytettiin pari kertaa. Päästiin kuitenkin maaliin.

Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen pääsen siihen, että olin sitten seuraavana päivänä viikkotreeneissä vain Liinun kanssa ja tein helpomman rataversion. Tarvittiin jotain hyvää fiilistä sen edellispäivän kisakatastrofin jälkeen. Ja sitä me saatiin! Rata tuntui helpolta, ja mentiin se 22 estettä virheittä. Hienosti pysyi lähdössä (totta kai treeneissä pysytään) ja pujotteli hyvin. Tekipäs muutenkin hyvää välillä tehdä jotain helpompaa ja suoraviivaisempaa, jossa toki ohjauskiemuroitakin oli, mutta ei mitään niin vaativaa kuin aiemmissa viikkotreeneissä tai kisoissa. Prikka ilmaisi selkeästi mielipiteensä kentän reunalla siitä, kun vain Liinu pääsi treenaamaan. Ensi viikolla ei pääse kumpikaan, koska myös Liinu hierotaan maanantaina.

Viikkotreenit #2

Maanantaina treenailtiin toiset viikkotreenit. Jälleen hyvällä fiiliksellä! Tästä tulee niin kiva (ja haastava!) syksy :) Jälleen oli radassa haastetta, oli mun mielestä vaikeampi rata kuin viime viikon. Eikä vähiten sen takia, että juosta sai kiitettävästi, mutta oli siinä radassa kyllä haastavia paikkojakin, vaikka mentiin "vain" 30 ensimmäistä estettä pätkissä.

Liinun kans välistävedot ja irtoamiset sujui hyvin, mutta sitten se kepeille hakeminen... Mä tiesin jo ennalta, että se tulee olemaan hankalaa. Varsinkin kun kepeille lähestyttiin pitkältä suoralta ja suorasta putkesta, ja keppien vieressä oli hyppyeste. Liinu kieri ja pyöri mua kohti eikä hakenut keppejä. Sitten se ei taipunut ekaan väliin pujottelemaan. Varmaan osatekijä on tuo liian pehmeä ja möyheä pohja, joka ei aina tarjoa oikein hyvää pitoa (tämä tulee olemaan kisoissa haaste, kun treenataan maneesissa, ja kisataan erilaisilla keinonurmilla). Noh, sitten kun saatiin taivuttua pujotteluun oikein (mutta ei osattu jatkaa siitä oikein), niin seuraavaksi alkoi se hyppyesteen hyppiminen ennen keppejä. Aivan väkisin. Hypyn kautta kepeille. Laitettiin hyppyeste niin, että sen siivekkeet oli ihan limittäin kuten säilytyksessä, ja silti Liinu kiersi sen systeemin ennen keppejä. Vaikka kannettiin koko este kokonaan pois paikalta, niin se kävi kiertelemässä siinä tyhjässä kohdassa, että missä se hänen hyppy on joka pitää tehä ennen keppejä?! Aivan uskomaton eläin. Ei se vaan osaa hakea keppejä varmasti. Ei kerta kaikkiaan. Ja mä en osaa lähettää sitä oikein pujottelemaan. Sitten kun me vaan yhdessä ajaudutaan kepeille niin ne onskaa. Eli kun mä olen niin ajoissa ettei tarvi kysellä, eikä liioin ajatella omilla aivoilla, niin kaikki menee hyvin. Mutta jos en ole ajoissa, ja jos Liinu joutuu ajattelemaan omilla aivoilla, niin lopputulos on yleensä jotain aivan ihme juttuja. Ihana töllykkä se on :) Pitäähän "täydellisessä" koirassa joku heikkouskin olla. Ja yhä selvemmin huomaa, että se on pujottelun aloitus.

Hienosti me jaksettiin vetää, vaikka sunnuntaina oli hikoiltu ja pistetty läskiä luonnon kiertokulkuun oikein urakalla. Puomin jälkeen oli 6 hypyn pätkä, jota en tiennyt että miten mä siitäkin selviän. Ensinnäkään Liinu ei reagoinut ekalla hypyllä valssiin kovin terävästi, mutta toisella kääntyi hyvin. Sitä ihmeteltiin, että miten se nyt ei käänny. Sitten oli ehkä radan haastavin kohta, jossa kokeiltiin vaikka ja mitä. Sokkari, valssi, välistäveto, päällejuoksu, takanaleikkaus, poispäinkääntö, kaikkea mahdollista. Aina vaan koiran pää pyöri ja se kyseli että mitä-mitä-mihin-sitte?! Ei kai se raukka voi edetä kun ei kerta kaikkiaan tiedä suuntaa, koska kukaan ei sitä kerro! Liinu oli jopa niin hukassa mun seuraavasta suunnasta, ettei se tehnyt itsenäisestikään mitään ratkaisuja! Kauheaa katottavaa tuollanen. Kunnes sitten keksin väkertää kolme valssia ja kaks takaakierto-päällejuoksua peräkkäin. Joka esteellä tapahtui jotain. Huh huh! Ja estevälit tosiaan oli ihan kohtuulliset niin, ettei se mitään pikkupiperrystä ollut nähnytkään. Selvittiin! Ajatella, koko ajan koiran edellä :D

Prikan kans sitten periaatteessa ihan samaa rataa, mutta lyhyissä pätkissä ja apupalkkaajan palkkaamana. Huippua, kun on apupalkkaaja. Prikkaan saatiin jo paremmin vauhtia ja etenemistä verrattuna viime viikkoon. Se oli tieten pikkasen viikon aikana miettinyt asiaa ja todennut että kun vaan tykittää menemään, niin jossain odottaa palkkakippo. Vähän se ajatus harhaili Prikallakin, mutta aika kivoja pätkiä tehtiin kuitenkin. Ja muutamat kepit, täysin oikein! Jes! Me käytiin lauantaina kentällä vielä kerran (ennen esteiden siirtoa sisälle) tekemässä keppitreeniä. Laitoin aluksi 6 keppiä ja tehtiin ihan muutama kerta niin. Sit laitoin koko sarjan ja taas muutama hyvä toisto. Siihen lopetus. Eilen oli sit ihan hyviä kepittelyjä. Prikan treeneihin olin tosi tyytyväinen, se meni saman 30 estettä kuin Liinu, osittain jopa paremmin (koska on hitaampi...).

Jos tuossa maneesin turvep**** pohjassa on jotain hyvää, niin se ettei siinä juoksemisen jälkeen ole jalat kipeät koska pohja on niin pehmeä ja joustava. Raskashan se on juosta kun mikä, mutta kasvaapa kunto. Tosin kunto tulee kasvamaan väkisellä kahden koiran kans ratareeniä tehdessä. Se vaan, että kun koira tottuu treenaamaan tuolla pohjalla, niin keinonurmi tuntuu aika erilaiselta. Tietty kokenut koira kyllä tottuu kisoissa äkkiä erilaiseen pohjaan. Ja olishan sitä kotona vähemmän jälkipyykkiä kun olis siistimpi pohjamatsku.

Viikkotreenit alkoi!

Meidän pikkuseurassa on vakkariharrastajille tänä syksynä viikkotreenit tarjolla, ja mä tietysti ilmoitin molemmat koirat mukaan. Ne ei ole varsinaisesti ohjatut treenit, mutta rataa kuitenkin on tarjolla ja joku joka voi toimia apupalkkaajana ja vähän silmäparina :) Ja mä oon niiiin fiiliksissä! :) En ole pahemmin aiemmin treenannut säännöllisesti ryhmässä, mutta nyt tämä treenisysteemi (sopivan haastava rata, jonka on suunnitellut joku jolla on jotain ideaa siihen treeniin) tuntuu tosi mukavalta vaihtelulta. Ransun kans oltiin muutama viikko aikoinaan edellisen seuran ryhmässä kesäkauden lopussa, kun tultiin kesken kauden seuraan mukaan. Sit muistaakseni Liinu oli jonkin aikaa jossain treeniryhmässä, mutta mä taisin jättäytyä siitä pois... Silloin olisin kaivannut sen kans tukea ja apua, jota en ryhmästä saanut. Nyt tilanne on vähän toinen.

Treenit on maanantai-iltaisin ja koska mä oon iltakukkuja niin mulle sopii hyvin treenata 19.30-21. Liinun kans se on sellaista hyvää ja sopivan haastavaa ratatreeniä, jossa joutui jo heti ekalla kerralla tekemisiin Liinun haastavan ohjaamisen kanssa. Liinuhan on sillä tavalla helppo ohjata, että se tekee justiinsa sen mitä sille näyttää. Se vaan että se lukee niin pieniä eleitä, ettei niitä itse edes huomaa eikä välttämättä pysty vauhdissa hallitsemaan itseään heti tarpeeksi hyvin. Tarkkana pitää siis olla, se ei anna kyllä yhtään anteeksi, ei sitten yhtään. Onhan sillä ne hetkensä, ettei se kuuntele koska mielestään tietää paremmin, varsinkin jos tehdään sama kohta useamman kerran. Mutta muuten ei vauhtia ja itsenäisyyttä puutu, ohjaajalta vaan vaaditaan huimaa tarkkuutta. Kepeille hakeminen oli haastavaa, niitä se ei osaa hakea suullisella käskyllä jos pitäis edetä mun edelle.

Prikan kans tehtiin sitten periaatteessa samaa rataa, mutta muutaman esteen pätkissä ja sillai helpotettuna, ettei tehty takaakiertoja ja muuta vänkäämistä. Välillä sen piti vähän säästellä vauhdin kanssa, mutta välillä meni melko ok. Palkkaaja oli mielenkiintoisempi kuin palkka :D Nyt oli kyllä vähän huonot treeninamitkin, joten panostetaan siihen ens viikolla enempi. Kepit tehtiin kerran hyvin, niiden kans ollaan menty taas vaihteeksi takapakkia.

Oon käyny pari kertaa kentällä tekemässä, ja välillä menee hyvin ja virheittä, välillä taas hakee ekaan väliin tai ehkä pujottelee vielä toisenkin, mutta sitten pysähtyy ja on ihan lamaantunut. Ei ollut ohjureiden takaisin laitosta apua. En ole sitä ikinä moittinut kehnosta suorituksesta, vaan ottanut aina vaan mahdollisimman eleettömästi tai iloisesti uudelleen. Prikka vaan on sellainen että se lukee mun mielentilaa tosi tarkasti ja ottaa siitä itseensä todella herkästi. Eikä itse asiassa kaikissa asioissa, kontakteilla sille kestää huomauttaa karkaamisesta tmv. mutta ei puhettakaan että kepeillä vois mennä ihmettelemään että mites sä nyt noin... Sillä ei ole kepeillä oikein itsevarmuutta. Laitoin sitten vaan 6 keppiä ja niillä tehtiin muutama toisto, niin silloin meni hyvin. Prikka raukka jotenkin masentuu 12 kepistä :( Noh, jospa se siitä.

Innolla ens maanantaita odotellen :)

Niinun agikoulutusviikonloppu

Niina-Liina Linna saapui Kokkolaan kouluttamaan pari viikkoa sitten (hyvin on blogi ajantasalla...) ja olin ilmoittanut molemmat koirat mukaan. Liinun molemmille päiville ja Prikan lauantaille. Odotin koulutusta innolla, koska Prikan kans ei vielä tiedä miten se missäkin toimii. Siihen kaveriin pitää saada vauhtia lisää. Taitoahan sillä on ihan kohtalaisesti, mutta se temperamentti ja vauhti, mikä sillä muualla on, pitää herättää agilityssa eloon. Liinun kans agility nyt vaan on kivointa maailmassa :) Se on niin taitava, että sen kans on ilo mennä kokeilemaan kaikkea haastavaa. Kun ne haasteet on mulle, koira tekee kaiken mitä siltä pyytää ja keksii kikkailla.

Ekan kierroksen lauantaina vedin Prikalla. Ajattelin, että on mulle helpompaa ja koiralle reilumpaa, kun otan sen vähemmän osaavan koiran ensin. Prikan kanssahan vois hölkötellä menemään vaikka miten pitkästi suht virheittä, mutta lajissa jossa nopeus on tärkeässä osassa, sellaisesta treenistä ei ole jatkon kannalta hyötyä. Ei pelkkä varmuus, vaan myös vauhti. Kyllähän Prikkakin välillä irtoilee ja tekee odottamattomia asioita, mutta enimmäkseen se oli ensin aika tiiviisti mun ohjauksessa kiinni. Mun oli helppo ehtiä tekemään sen kans asioita, koska oon tottunut Liinun vauhtiin, ja Prikka on siihen verrattuna traktori. Kesän aikana ollaan tehty parien möllikisojen lisäksi pari kertaa ratareeniä, eli kaiken kaikkiaankin Prikka on tehnyt sitä aivan liian vähän. On keskitytty kesän ajan treenaamaan yksittäisiä esteitä, eli lähinnä keppejä ja kontakteja. Ratatreenin tekeminen on rasittavaa yksin, kun mulla ei enää nykyisin ole kepoa. Liinun kans tehtiin aikanaan namikipon kanssa etenemistreeniä ja vaikka mitä, mutta eipä ole nyt pystynyt tekemään Prikan kanssa. Tiedän itsekin, että olis pitänyt tehdä. Sama tuli esille Niinun koulutuksessa.

Prikka teki radalla tosi hyvän puomin, siis nopean ja pysähtyi hienosti kontaktille. Niinu katsoi pari kertaa sen ratapätkän ja kysyi sitten multa, että miten mä olen opettanut tuon puomin. Kerroin miten, ja Niinu sanoi että tuota tapaa pitää nyt alkaa käyttämään muuallakin ratapätkää tehdessä, koska saan sillä koiraan vauhtia. Prikkahan kyllä leikkii ja taistelee lelusta, mutta ei nyt erityisen hyvin sillai palkkaudu. Ruoka on sille tärkeämpi, mutta se, että joudun yksin treenatessa paljon palkkaamaan kädestä, ei kasvata estehakuisuutta ja halua edetä. Ei voi sanoa, että se olis kädessä kiinni, olen sen kyllä opettanut itse miettimään esteille hakeutumista. Mutta sen verran se odottaa palkkaa kädestä, ettei vauhtia ole. Tehtiin sitten lyhyitä, muutaman esteen pätkiä niin että Niinu oli apupalkkaajana kipon kanssa. Johan alkoi Pipanaan tulla vauhtia. Tehtiin muutama aika hyväkin pätkä, jossa sain oikeasti juosta ihan kunnolla. Niinu sanoi ääneen sen, mitä itsekin ajattelin: tämä pitää nyt "myydä" sille ratatreenissäkin niin vauhtia varmaan alkaa tulla. Onneksi meillä alkaa nyt ryhmätreenit maanantaisin seuraavat 2,5kk, joten mulla on siellä a) ratatreeni ja b) apupalkkaaja! Niinun mielestä oon hyvin tähän mennessä opettanut Prikkaa ja saan siitä vielä loistavan agikoiran, mutta se säpäkkyys pitää siihen kaivaa esille. Prikassa ei lisäksi ole agilityssa sitä samaa röyhkeyttä ja itsevarmuutta, joka Liinussa on ollut heti.

Liinun kans treenit olikin sitten aivan eri menoa. Ei tarvinnut paljon typyhypylle sanoa että saat edetäkin... Tahkottiin yhtä kohtaa aivan liian kauan. Siis kun ohjaaja oli niin surkea koko ajan, niin harmitti kun Liinu joutui tekemään toistoja toiston perään. Liinulla on tosin niin uskomaton moottori tuohon hommaan, että se tekis loputtomasti. Ja antoi joka kerta mun huolimattomuudesta palautteen suorittamalla "vääriä" esteitä tai väärään suuntaan. Sitten kun homma sujui, niin olihan se upeaa mennä ja olishan sitä ollut upeaa katsella videolta. Saatiin lauantainakin ihan hyvä treeni sen kans tehtyä, ohjaaja kun olis osannut nopeammin kääntää varpaita oikeaan suuntaan ja liikkua oikean suuntaisesti muutenkin, niin koira olis saanut heti mennä paukuttaa kunnolla.

Sunnuntain treenirata oli mielenkiintoinen, ja siinä oli muutamia kohtia joihin oli periaatteessa monta ohjausvaihtoehtoa, mutta kun niitä sitten Niinun kanssa pohdittiin, niin kyllä sieltä nousi yleensä yksi valinta ylitse muiden: se, etten voi olla koko ajan koiran edellä vaan mun on osattava olla edellä, ottaa haltuun ja päästää koira ohi niin, että se pystyy jatkamaan koko ajan kovaa vauhtia ja etenemään parasta mahdollista linjaa. Sunnuntaina päästiin päälle 40 esteen rata loppuun asti. Liinu teki aivan huikeita kepittelyjä, hienoja kontakteja ja itsenäisesti muutenkin töitä. Ja lujaa. Se on oikeasti kyllä niin huikea ettei mulla sanat riitä. Agilityssa kun mennään täysillä yhteen ja luetaan toisiamme täydellisesti, niin se ei ole mitään karvakoirien hilipatipippaata vaan tosimeininkiä :) Liinulla vaan kisatilanne kuumentaa melko lailla ja mun alitajuinen jännitys (vaikken koe enää pahemmin normi kisoissa jännittäväni startteja) vaikuttaa niin, ettei se meno ole yhtä saumattoman tuntuista ja näköistä kuin treeneissä parhaimmillaan on. Pitäneekö oikeasti alkaa myöntää, että jonkinlainen mentaalivalmennus vois olla paikallaan ohjaajalle? Sillä varmaan sais vaikutettua koirankin mentaalipuoleen ihan huomaamatta?

Viikonloppu oli jälleen kerran antoisa, Liinun kanssakin tuli hyvää treeniä ja muistutusta taas siitä omasta roolista tarkasti ohjattavan nopean koiran kanssa. Taitoa ei koirasta puutu, ihan uskomatonta että siitä on tullutkin niin hyvä näissä käsissä. Ohjaaja vaan ei aina ole koiransa arvoinen... Prikka on vielä ihan keskeneräinen ja töitä on tehtäväksi. Mutta siitä tulee makea kaveri, kunhan siihen saadaan vauhtia ja sitä oikeanlaista paloa tuohon hommaan. Prikkahan on luonteeltaan ainakin yhtä tomera kuin Liinu, joten itsevarmuutta lisää niin eiköhän senkin kanssa saa vielä juosta...

Liinu on muuten nyt vahvistettu Kennelliitossa SUOMEN AGILITYVALIOKSI! :)