Pohjoisen reissu vm 2017

Mulla oli tänä kesänä elämäni eka virallinen kesäloma - tosin vain 2½ viikkoa, mutta loma kun loma! Mä seurasin jännityksellä sääennusteita, koska tarkoitus oli polkaista ensin Suomen puolella pohjoiseen vähän vaeltelemaan ja kisaamaan ja sitten Norjan puolelle. Kelikamerat näytti toukokuun lopulla Pohjois-Norjassa joinain päivinä lumisateitakin... eikä näyttänyt läheskään niin vihreältä ja vehreältä kuin vuosi aikaisemmin. Kevät oli siellä myöhässä kuten täälläkin.

Olin viimeiseen asti epävarma, vaihdanko kitkoja pois alta, koska olin ajanut kesäkuun puolelle (!) kitkarenkailla. Enkä turhaan, satoihan sitä täälläkin joltain pitemmältä reissulta tullessa räntää ja lunta. Edellisenä päivänä sitten oli jo niin lämmintä ja ennusteet povasi jopa hellelukemia sinne, minne olin menossa, joten vaihdatin kesäkumit alle. Se oli fiksu päätös, koska koko reissun ajan oli upeat säät ja kelit. Kesärenkailla on huomattavasti mukavampaa ajaa kesäkelillä kuin kitkoilla. Renkaiden vaihtokaan ei sujunut aivan ongelmitta, vasen takarengas tärytti kuin piru kerjäläistä, joten korjuuksillehan se piti viedä. Onneksi vain painoja oli irronnut ja tärytys loppui kun ne laitettiin takaisin. En olis kestänyt tuhansia kilometrejä sitä vatkausta!

Keskiviikko 7.6. 

Rakkaat kisakamut lähdössä valmiina lähdössä reissuun, jolta kerättiin paljon uusia kokemuksia ja muistoja :)

Matkaan startattiin keskiviikkona 7.6. Suunnattiin vanhaan tuttuun Kuusamoon ja sinne Oulangan kansallispuiston leirintäalueelle. Käytiin kävelemässä pikku lenkki siellä, tutuissa maisemissa. Katseltiin Kiutaköngästä ja vähän pikku reittiä. Torstaina olisi tarkoitus kävellä Pieni Karhunkierros, joten säästeltiin jalkoja sinne. Yövyttiin siis tuttuun tapaan kansallispuiston leirintäalueella. Heti paikalle päästyäni sain kuulla, ettei leirintäalueelle tule juoksevaa vettä lainkaan. O-ou. Näinköhän tämä ennustaa reissun sujumista, kun heti ekalla etapilla on jotain häikkää... Olisin ollut kyllä suihkun tarpeessa, koska ihan lämmin ilta oli ollut käydä lenkillä ja hiki tuli.

Kiutakönkään alimpia kuohuja.

Torstai 8.6.

Torstaille varasin heti aamulla ennen Pikkukarhulle lähtöä saunavuoron. Toiveissa oli, että illaksi saataisiin leirintäalueelle uusi vesipumppu ja juoksevaa vettä. Sain saunavuoron klo 24-01, mutta se ei haitannut kun mä oon tällainen yökukkuja... Lähdettiin kävelemään Pieni Karhunkierros, lämmintä oli +21 - +24. Ihan tarkeni kyllä! Keitin retkievääksi spagettia ja bolognesekastiketta mukaan termokseen. Koirille omat puruluut taukoa varten. Sää oli kyllä niin upea, ja koska paikoin oli vielä lunta, niin ilma oli ihanan raikas. Kuvia ei tullut juuri napsittua, ei ne puhelimella otettuna juuri anna maisemille oikeutta.

Koirat on jo omat eväänsä syöneet...

Iltapäivällä leirintäalueelle palatessa joutui toteamaan, että vettä ei edelleenkään tule. Pumppu oli tullut, mutta se oli tietenkin ollut vääränlainen :( Niinpä tiedossa oli kyllä rantasauna, mutta vesi piti hakea jääkylmästä Oulankajoesta. Kyllä ainakin virkistyi, voin kertoa! Vesien lämmitysyritys oli kyllä yhden sortin operaatio: keräsin saunalta kaikki mahdolliset ämpärit (6kpl), hain kolmeen ämpäriin vettä ja jaoin veden kaikkiin ämpäreihin. Sitten yritin sijoitella ne mm. ikkunalaudalle kiukaan yläpuolelle niin, että ämpäreissä olis mahdollisimman vähän vettä ja ne olis mahdollisimman lämpimässä paikassa. No eihän se vesi silti tietenkään ehtinyt lämmetä eikä ollut mitenkään erityisen lämmintä kun sillä sitten itseäni pesin... Mutta raikas olo tuli ja oli ihana pestä kahden päivän hiet pois. Saunan terassilla istuskelin ja katselin peilityynelle ja hiljaiselle Oulankajoelle. Jos siellä ei mieli lepäis, niin ei sitten missään. Siinä oli kyllä lomafiilis ja kesäfiilis parhaimmillaan :)

Näkymä saunan terassilta Oulankajoelle.

 Perjantai 9.6.

Ajeltiin Saariselälle Yöttömän yön agilitykisoihin. Kisattiin perjantaina kaks Ritva Herralan rataa, Liinu teki nollat molemmilta radoilta! Voitettiin eka rata, toka radalla oltiin toisia. Aivan hienoa! Uusi SM-nollien keruu oli juuri alkanut, ja heti ekana tehtiin tuplanolla alta pois. Oltiin Santa's Hotel Tunturissa yötä, ja olihan se aivan luksusta. Oma pikku keittiö, erillinen makkari ja oma sauna huoneessa :) Kyllä maistui saunasidukka hyvälle kun lauteilla rentouduin tuplanollan jäljiltä :) Päivä oli ollut lämmin, +23 astetta :) Liinu ja Prikka löysi silti lunta, missä kieriskellä :D

Ihan kisapaikan vieressä otettu kuva.

Sen verran oli Liinullakin lämmin, että halusi vilvottelemaan.

Lauantai 10.6.

Kisattiin kaks Sari Mikkilän rataa, molemmat HYL. En muista enää, että millaisia ja mistä ne hylkäykset tuli, mutta sellainen muistikuva on että ei olleet kovin hyviä hylsyjä. Näin se mieli unohtaa epämieluiset asiat - ja hyvä niin. Kisojen jälkeen käytiin Iisakkipäässä iltalenkillä. Paikoin lunta ja märkää, mutta hieman polulta poikkeamalla ja kiertämällä pääsi huipulle asti. Tuuli vilpoisasti, mutta oli toisaalta jälleen vapauttavaa katsella pikkutunturin päältä kaukana näkyvää kisapaikkaa ja kuunnella, miten kisaäänet vähitellen jäi kuulumattomiin. Ihailla ympärillä avautuvia maisemia: loputonta tunturijonoa joka puolella. Nuo Lapin karut maisemat kiehtoo mua aivan valtavasti.

Sunnuntai 11.6.

Kisattiin vielä yksi Herralan rata ja tehtiin tälle kaudelle kolmas nolla. Varasin hotellista lähtiessä ensi kesäksi yöpymisen samaan hotelliin :)

Olin katsellut edellisenä iltana, että minkähän pikku vaelluksen tekis tässä matkan varrella, kun lähden ajamaan Utsjokea kohti. Siinä sitten bongasin Joenkielisen tunturin, jonka maisemissa kiersi n. 16km pitkä Joenkielisen kierros. Reitti kulkisi Joenkielisen (534mmpy) huipulle ja laskeutuisi sieltä Lemmenjokilaaksoon. Eli Lemmenjoen kansallispuisto tulisi siinä korkattua. Mulle tuo reitti Saariselältä 4-tietä pohjoiseen on sellaista silmäkarkkia että aijai. Maisemat vaan paranee ja on minusta paljon kauniimmat kuin länsirajalla samalla korkeudella.

Matkalla Joenkieliselle maisemia kannatti välillä katsella myös selän taakse.

Laskeutuminen Lemmenjokilaaksoon alkaa.

Saavuttiin Joenkielisen kierroksen lähtöpaikalle ja lähdettiin eväiden kanssa kävelemään reittiä pitkin. Maisemat oli kyllä jylhän kauniita, ketään en nähnyt koko lenkin aikana sen jälkeen kun parkkipaikalta lähdin matkaan. Välillä piti pysähdellä ja katsella maisemia takana päin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maisema ympärillä alkoi olla pikkuhiljaa alempana ja alempana. Koiratkin nautti, lämmöstä ja vapaudesta. Annoin niiden juosta vapaana, koska muita kulkijoita ei ollut ja ne ei lähde näkymättömiin huitelemaan.

Alaspäin laskeutuminen Joenkieliseltä oli polville melkoisen rankkaa, mun polvet kun ei oikein tykkää siitä miten paljon mä tykkään lenkkeillä. Ja tuolla nuo maastot ei ole mitään helppoja. Syötiin eväitä, rinteessä oli sään pieksämä hirsipöytä. Ei voi kyllä maisemia valittaa kesken evästelyn! Koiratkin otti levon kannalta sen pikku tauon. Voin kertoa, että riistakäristys ja puolukkasurvos ja jälkkäriksi suklaapatukka ei ole maistuneet ikään ennen niin hyviltä :)

Ruokapöydän äärestä avautuvia maisemia ei voi moittia.

Prikka ymmärtää, että tauolla kannattaa ottaa levon kannalta.

Liinu nauttii auringosta tauolla - ja odottaa saisiko minulta kerjättyä jotain...

Päälle 5h siinä meni lenkkiä kävellessä, ja autolla täytyi jo todeta, että ihan hyvä että pääsee vähäksi aikaa istumaan, kun jatketaan matkaa Utsjoelle. Voin vain kuvitella, että jalat olis ollut kipeämmät jos olisin painanut saman mitä viime kesänä... Pikkukarhun jälkeen jalat ei olleet yhtään kipeät, viime vuonna polvet valitteli silloinkin... Mutta nyt tuo jyrkkä, pitkä ja kivinen laskeutuminen oli melkoinen koettelemus vähän keventyneellekin kulkijalle.

Utsjokea lähestyessä maisemat on kappale kauneinta Suomea. Lämpötila laski ja laski pikkuhiljaa, kello lähestyi puolta yötä. Utsjoella lämpötila oli +4 kun aloin pistää telttaa pystyyn. Camping Lapinjoella oli muutamia mökkeilijöitä ja pari karavaanaria. Jotenkin kuvittelin heidän katselevan mua säälivästi, kun varttitunnissa oli teltta pystyssä ja sänky pedattuna itselle ja koirille. Kiiruhdin suihkuun lämmittelemään. Yöttömän yön aurinko paistoi. En olis malttanut mennä nukkumaan, mutta vilpoinen ilma sai aika helposti suostuteltua makuupussiin lämpimän viltin alle. Koirille petasin solumuovipatjan päälle lampaantaljan ja fleecen, puin niille Pomppatakit päälle ja peittelin vielä viltillä. Eivät vaikuttaneet palelevan, kuten en minäkään. Makuupussissa nukkuminen silloin, kun jalat on väsyneen kipeät, ei ole kovin kiva kokemus ja heräilinkin parin tunnin välein.

Hyvää yötä!

Maanantai 12.6.

Aamulla aurinko paistoi suoraan telttaan, joten sisällä alkoi olla melko lämmin. Kömmin päästämään koirat asioilleen, ruokin ne ja lähdin keittelemään itselle aamupuuroa.

Pakkasin autosta ensin kaiken ulos ja sitten kaiken sisään. Opin viime vuodesta, mitä tällaisella reissulla tarvii ja miten auto kannattaa pakata, jotta se on mahdollisimman helppoa.

Jatkettiin Utsjoelta Tenojokivartta kohti Karigasniemeä. Mietin ensin, että ajanko tällä kertaa Norjan puolta, olis ehkä kannattanut koska Suomen puolella tuo tie on aika huonokuntoinen. Karigasniemeltä vähän ostoksia ja auton tankkaus, sitten valtakunnanrajan yli.

Norjan puolella suuntasin ensin kohti Kautokeinoa ja siellä halusin käydä nimenomaan Juhlsin hopeapajalla. Se on tällaiselle tyypille kuin minä, yks pahuksen tavarataivas. Mä olin aivan ymmyrkäisenä ihastuksesta, miten paljon siellä oli kaikkea kaunista ja mielenkiintoista tavaraa esillä. Ne korut oli todella kauniita! En ollut nyt budjetoinut niihin, joten jäivät tällä kertaa ostamatta. Mutta seuraavalla kerralla... Päivä oli jälleen helteinen, joten en voinut viipyä hopeapajalla kauaa, koska koirat odotti autossa, enkä tohtinut jättää takaluukkua auki, vain ikkunoita.

Kautokeinosta matkaa jatkettiin Altaan. Olin lukenut ennalta, että loppumatka Altajoen laaksoon laskeutuessa olisi upea. Ja sehän oli. Jotain sanoinkuvaamatonta. Ne kalliot ja se tie oli sellainen, etten ole vielä Norjan puolella vastaavaa nähnyt muualla. Harmi, kun ajoin itse enkä pystynyt videoimaan maisemia, siinä todella piti keskittyä ajamiseen kapealla ja mutkaisella tiellä.

Altassa leiriydyttiin Alta River Campingiin, kuten viime vuonnakin. ARC:ssa on ystävällinen suomalainen rouva, joka antoi mulle suosituksia, missä pysähtyä matkan varrella. Saatiin eri mökki kuin viimeksi, mutta se oli kodikas. Olin ensin suunnitellut käydä kävelemässä Altajoella tai varata jokiristeilyn, mutta sekään ei nyt mahtunut reissubudjettiin enkä oikeastaan olis jaksanutkaan. Kävelyn jätin välistä kipeiden polvien takia. Halusin, että olen kisakunnossa viikonloppuna... joten nyt olis lepopäivä ja vain maltillista liikuntaa. Kävin Altassa kaupassa ostamassa tuliaisia. Se on mukava pieni kaupunki, jonka asukkaat saa herätä joka aamuun upeissa maisemissa. Minäkin voisin...

Tiistai 13.6.

E6 tien varresta vähän matkaa Altasta länteen päin. Kaipaan jo näitä maisemia...

Hyvin nukutun yön jälkeen Altasta jatkettiin Pohjolan Pariisiin, Tromssaan. Matkalla pysähdyttiin suosituksesta Bubbelenilla. Sinne johti n. 1,5km mittainen polku parkkipaikalta. Bubbelen oli hauska kokemus: vuoren seinämässä oleva reikä, josta pulppuaa voimalla vettä. Nyt, kun lumet olivat vielä sulamassa vuorilta, vettä oli paljon ja se todella pulppusi pauhaten reiästä ja alas vuorenrinnettä. Kiva pikku reippailu pienen ajomatkan jälkeen.
 

Toisen kohteen olin itse valinnut jo aiemmin, halusin nähdä Pohjois-Euroopan syvimmän rotkon ja sen yli menevän riippusillan. Gorsa Bridge sijaitsee Kåfjordenissa eli Kaivuonossa, E6 tieltä jonkin verran sivuun. Itse riippusillalle vie polku, jota pääsee vain kävellen. Tie polun alkupäähän oli kyllä jälleen sellainen kokemus, että ajattelin jo että jos tästä tiestä selviän sammuttamatta autoa ja hajottamatta kytkintä sekä ylös että takaisin alas, niin olen kyllä aika hyvä. Tie mutkitteli todella jyrkkää serpentiiniä ylös vuoren rinnettä monen sadan metrin korkeuteen.

Lähestymme kanjonia.

Reippaat tytöt riippusillalla.

Taustalla kanjonin putoukset!

Gorsa-kanjoni oli kyllä huikea kokemus! 153m syvän kanjonin pohjaa ei voinut nähdä, koska sinne putoavat vesiputoukset muodostivat sankan sumun pohjalle. Koirat uskalsi hyvin tulla riippusillalle. Kanjonissa tuuli, joten siltakin vähän tuntui liikkuvan välillä :D Edelleen sää oli aurinkoinen ja lämmin. Kanjonin yllä varjossa oli melko viileää, jopa kylmä, kun kostea ja kylmä ilma nousi alhaalta kanjonista. Heti aurinkoon mennessä tarkeni t-paidassa.

Gorsa-kanjonilta palatessa katsoin navigaattoria, ettei ehditä Tromssaan ennen klo 18. Vähän jänskätti soittaa hotelliin ja kertoa englanniksi, mihin aikaan olisimme perillä. Lupasivat pitää huoneen varattuna.

Matka jatkui Tromssaan, eikä edelleenkään maisemissa ollut valittamista, vaikka minusta tähän mennessä kokonaisuutena hienoin pätkä on Altasta Skibotniin. Tromssassa yövyttiin Scandic Ishavshotellissa. Parkkeerauksen kanssa oli ongelmia. Hotellin edessä olevat parkkipaikat ei olleetkaan hotellin asukkaille, vaan paikka piti etsiä muualta. Onneksi lähistöllä oli vapaata pysäköintitilaa ulkona. Olin jo ehtinyt sitä ennen saada parkkisakon, jonka jälkeen mulle tuo pysäköintikielto valkenikin. Olin jonkun ökyveneen omistajan parkkipaikalla :D Parkkimaksun maksamiseen ei tietenkään kone huolinut mun Visa Electronia, joten ei muuta kuin jälleen respasta kysymään että milläs tuon sitten maksan, kun ei ole kolikoitakaan. Onneksi mulla oli norjankruunuja seteleinä, joten respassa vaihtoivat niitä kolikoiksi, ja sain pysäköinnin maksettua. 12h pysäköinti maksoi euroina n. 20e!

Illalla lähdettiin iltalenkille ja käveltiin jonkin ison sillan yli katsomaan Jäämeren katedraalia. Siinä ei ollut mitään näkemistä. Silta sen sijaan oli hieno ja Liinun mielestä pelottava. On yksi tietynlainen ääni, jota Liinu pelkää, ja autojen ajaessa sillan "saumojen" yli, kuului aina sen tapainen ääni. Sen pelko ja säikähtely tietenkin tarttui Prikkaan, joka oppi sekin hyvin nopeasti säikkymään sillan ääntä.

Vihreää aluetta koirien pissatukseen oli äärimmäisen vaikea löytää hotellin läheltä. Onneksi lopulta löydettiin linja-autojen pysäköintialueen vierestä vajaan metrin levyinen kaistale seinän viereltä, jossa kasvoi rikkaruohoja. Siihen mä sitten aamullakin suunnistin pikavauhtia niiden kanssa pissatukselle.

Hotelli oli upeasti sisustettu ja siellä oli hyvä ja ystävällinen palvelu. Aamupala oli paras ja runsain mitä oon hotelleissa syönyt, henkilökunta vei lautaset heti kun ne tyhjeni ja pyyhki pöytiä ja tuoleja tuhkatiuhaan.

Prikka arvosti pehmeää ja mukavaa sänkyä siinä missä emäntänsäkin :)

Keskiviikko 14.6.

Viikko reissussa, olisi paluu Suomeen. Aamulla kuitenkin kipaisin aamupalan jälkeen kävellen Polariaan, joka on eräänlainen merimuseo, ulospäinkin jo aika persoonallisen näköinen. Kävin katsomassa lajitov... hylkeitä ja jonkin revontulista kertovan dokumentin. Palasin hotellille, hain koirat mukaan ja lähdettiin ajamaan Suomen puolelle kohti Muoniota.

Polaria.

Tie Kilpisjärveltä oli tietöitä täynnä. Matka eteni hitaasti pölisevää soratietä ja vuoroin asvalttia pitkin. Ehti muutama kirosana päästä. Onneksi sää oli aurinkoinen ja hyvä, niin se piti mielen pirteänä.

 

Lomamaja Pekosen mökin terassilla.

Muoniossa yövyttiin Lomamaja Pekosella, tuttu paikka sekin viime vuodesta. Käytiin kiertämässä Muonion keskusta iltalenkiksi ja laitettiin nukkumaan. Tässä vaiheessa on jo aiheellista kehua noita mun matkakumppaneita. Ei vois helpompia reissaajia olla! Viihtyvät kiltisti autossa, nauttivat kun pääsevät jaloittelemaan ja ovat rohkeita ja sosiaalisia uudessa paikassa. Tromssan hotellissa ne varsinkin herätti ihastusta ja osasivat kyllä ottaa huomionsa :P Ne sopeutuu aina hyvin uuteen paikkaan ja asettuvat sinne nukkumaan. Tälläkin reissulla siis nukuttiin niin teltassa, mökeissä kuin erilaisissa hotelleissakin, eikä missään mitään ongelmaa.

Torstai 15.6.

Matka kotiin. Sitä ennen käytiin kuitenkin Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kiertämässä Varkaankurun luontopolku. Varmuuden vuoksi soitin ensin Luontokeskukseen ja kysyin, onko reitti käveltävissä. Vuosi sitten ei ollut, mutta nyt oli. Reitti olisi varmasti kauniimpi kesällä, kun kaikki luonto viheriöi kunnolla, mutta kyllä nytkin oli kaunista. Puro solisi vierellä rentouttavasti. Mulla vaan alkoi olla jo vähän kotifiilistä, koska olin sopinut illaksi Ykaan ripsihuollon :D Eli oli joku aikataulu, pääsääntöisesti olin mennyt ilman aikataulua ja liian tarkkaa suunnittelua.

Ajeltiin Ykaan, koirat oli mukana ripsihuollossa ja sen jälkeen päästiin kotiin. Kotona odotti auton tyhjennys ja tavaroiden tsekkaus - uudet kamat kasseihin viikonlopun Agi-SM:ia varten.

Perjantai 16.6.

Aamupäivällä startattiin matka kohti Lappeenrantaa ja Agilityn Suomenmestaruuskisoja. Liinun oli tarkoitus ottaa yksi harjoitusstartti perjantaina, kisata rotuyhdistyksen joukkueessa lauantaina ja yksilöissä sunnuntaina.

Välihuomautuksena, että on se Lappeenranta aika kaukana...

Kirjaututtiin Sokos Hotel Lappeeseen - monen muun kanssakisaajan tavoin. Harjoitusstartti oli yhtä tuhannen pelleilyä koiralta ja lepsuilua ohjaajalta. Noh, huono kenraali, hyvä näytös, eikö se niin mene? Eli perjantain radalta HYL.

Lauantai 17.6.

Oltiin schapeyhdistyksen joukkueen ekana koirakkona lähdössä aamulla radalle. Kävin pikaisella aamupalalla ja lähdin kisapaikalle. Rata oli mukava, pari vitosta sieltä kuitenkin kalasteltiin. Keppien lopetuksesta vitonen, kun hieman hätäilin. Lisäksi viimeinen rima alas! Juuri silloin, kun ei tarvis rimoja tiputella, niin koira joka niitä ei käytännössä koskaan tiputa, sen tekee :( Tulos kuitenkin meidän joukkueelle tienattuna! Lauantaista tuli kuuma päivä, kyllä tarkeni niin että poltti itsensä ihan kivasti kun päivän seurasi joukkueita kisapaikalla. Oman osuuden jälkeen vein koirat hotellille ja menin uudelleen aamupalalle - tällä kertaa syömään masun täyteen... Schapeyhdistyksen medijoukkueen sijoitus lopulta 17/69.

Prikka otti ilon irti siitä, että sai kerrankin nukkua sängyssä.

Liinu kerää hotellilla voimia.

Kuvat SM-yksilöfinaaliradalta Kati Kuuttila.

Sunnuntai 18.6.

Yksilö-mestaruuksien ratkaisu. Kisaajat oli laitettu rankingin mukaan käänteiseen paremmuusjärjestykseen, eli ns. huonoimmat kisaajat oli ensin ja ns. parhaat lopussa. Tästä seurauksena oli se, että aamulla kisapaikalla ei ollut juuri ketään muita kuin aamun ekassa ryhmässä starttaavat koirakot. Tästä iso kritiikki! Kyseessä on kuitenkin Suomenmestaruuskisat, jonne ei joka koirakko ole saanut osallistumisoikeutta. Minun mielestä kisojen arvokkuutta ja kisaamisen mielekkyyttä syö se, että kisaajat on jo valmiiksi arvotettu jonkin rankingin mukaan järjestykseen. Tästä seurasi se, mitä etukäteen osasin arvellakin: porukka valuu paikalle vasta aamupäivällä/päivällä, kun kärkisijojen karsintahypärit lähestyy. Minusta olis paljon mielenkiintoisempaa, jos kaikki koirakot - jostain rankingsijoituksista viis - olis arvotussa järjestyksessä.

Noh, aamulla sai kisata aika rauhassa ja vielä kohtuullisen "viileässä" kelissäkin. Kyllähän se yleisön puute vie tunnelmaa, mutta ei nyt siitä sen enempää. Kyllä se tunnelma ja fiilis pitää sieltä omien korvien välistä kuitenkin loppuviimeksi kaivaa.

Liinu teki hienon radan karsintaradalla, ja onnistui saamaan hypäriltä nollan! Karsintaradan jälkeen oltiin muistaakseni sijalla 46. Finaalia saatiinkin sitten odottaa iltapäivään saakka. Finaaliradalla tiesin tasan tarkkaan, mikä tulee olemaan se kohta jossa homma kosahtaa jos se johonkin kosahtaa. Ja siihenhän se... ei vaan ollut ohjaajalla mitään mahdollisuutta ehtiä linjaamaan koiraa, joten keppien aloituksesta virhe. Muutamaa estettä myöhemmin vielä hyllytettiin, koska Liinu ohitti esteen ja jatkoi eteenpäin. Finaalissa oli yleisöä ja hieno fiilis kisata! Oon niin ylpeä itsestäni ja tuosta mainiosta pikku agitypystä, ettei hylkääntyminen haitannut mitään. Eka kerta SM-finaalissa on kuitenkin jotain, jota ei varmaan unohda. Ja kun olin siellä elämäni koiran kanssa, niin sehän oli jo sellaisenaan täydellistä! :*)

Sunnuntai-iltana matka kotiin, olin kotona paria minuuttia ennen puolta yötä, eli aika hyvin tuli loman viime minuutitkin hyödynnettyä :D Kilometrejä kertyi n. 4000, joten ihan kivasti tuli rattia käännettyä :) Maanantaina sit töihin...

Sievin agikisoista triplanolla!

Että sellaiset vajaat 3 kuukautta vaan venyy tää blogi perässä... paljon on kisattu ja paljon on treenattu ja muutakin tapahtunut. Mutta otetaan nyt pikkuhiljaa kiinni sitä mikä on jäänyt kirjoittamatta kesän aikana.

Kaarina Pesonen kuvaili kisoissa, kiitos kuvista! 

Sievissä kisailtiin siis 5.6. uudella kivituhkakentällä. Kuiva kenttä, joka oli edellisenä päivänä saatu tasoiteltua, niin olihan se raskas ja pölyinen juosta. Liinu tosin oppi nopeasti käyttämään pehmeää alustaa hyväkseen kääntymisissä ja tekikin tietyissä paikoissa yllättävän tiukat käännökset. Sillä on jo sen verran kokemusta erilaisista alustoista, että se sopeutuu kyllä helposti uusiin paikkoihin, eikä sille esim. hyppääminen uudella alustalla yleensä aiheuta sen kummempia vaikeuksia.

Kaks eka rataa oli agiratoja, viimeinen rata hypäri. Toinen agirata oli hieno :) Ehdin mielestäni joka radalla aika hyvin niihin paikkoihin, joihin halusinkin. Hypäri oli mukavan virtaviivainen 3lk hypäriksi. Jollain radalla sijoituttiinkin :) Joka radalta nollat siis, Liinu tekaisi elämänsä ekan hattutempun, aivan loisto fiilis :)

Tässäpä vielä videota:

Triplanollan tekijää itseäänkin hymyilyttää :)