11. maaliskuuta 2012

Treeniä ja lenkkiä

Eilen tehtiin kummankin koiran kanssa omatoimitreenit. Ransulle keppejä ja puomia ja Liinulle keppejä ja A:ta.

Ransu aloitti ja se oli niin oma itsensä kun olla voi. Se oli innokas, iloinen ja taitava. Sen kanssa aloitin kepeillä, ja tarkoitus oli ottaa erilaisia kulmia. Antti oli virittänyt yhtä hyppyä siihen keppien lähelle, siivekkeet oli vähän liian lähellä toisiaan eikä ihan kohdakkain ja rimaakaan ei ollut. Saatiin nauraa vedet silmissä kaksinkerroin - ja vielä kahteen kertaan :D - kun Ransu itse lähettämättä meni siivekkeiden välistä ja hyppäsi niinkuin siinä olis ollut rima vaikkei ollutkaan. Se oli niin huvittavan näköistä :P Ihan olis varmaan ainakin joku 50cm rima ylittynyt ihan helposti. Ransu oli sen näköinen, että "se on hyppyeste, siinä on rima josta pääsee tällaisella loikalla yli, ja vaikka minä en näe sitä niin siinä täytyy olla rima joten mun täytyy hypätä sen yli :) " Sitten toinen katsoo ihmeissään kun mä en pysty lähettämään sitä kepeille kun vaan nauroin noille näkymättömän riman ylityksille.

Loppujen lopuksi Ransu teki tosi hyviä keppejä, kunhan mä vaan oivalsin millä kädellä lähetän. Kesti takana leikkauksen, sivuirtoamisen ja vaikka minkä kun vaan oli se palkka tiedossa keppien päässä... ei tosin tehty ilman palkkaa eli kaikki onnistui ja pujotteluvauhti oli hyvä.

Ransulla oli tauko välissä, ja tauon jälkeen se teki muutamat puomit. Osalla kerroista palkka alustalla ja osalla apupalkkaaja palkkasi pallolla. Hyviä ja nopeita puomeja ja hyviä kontakteja. Eli treeneissä sujuu varmasti kun on palkka tiedossa, vain se palkka pystyy ylittämään sen menemisen halun, joten kisoissahan nämä luultavasti on taas niukin naukin...

Liinukin treenasi ensin keppejä ja se on niihin aivan hulluna. Tällä hetkellä vois sanoa, että kepit on Liinun lempieste ja jos se jonnekin yrittää hakeutua niin kepeille. Sinänsä se on vaaraton este, ettei ole mitään putoamisvaaraa tai ei voi kompuroida rimoihin tai palikoihin mutta en mä nyt tuota oikein hyvällä silti katso. Hyvä että on intoa tehdä, ja varsinkin kepeillä se tuntuu hyvältä koska Ransulle kepit on vähän sellainen paljo-maksat-niin-teen. Aina kun joku este on noin kiva kun Liinulle on kepit, niin ongelmahan se jossain vaiheessa on. Ja kisoissa hylly.

Liinu meni ohjureilla tosi näppärästi, ja otettiin taas kulmiakin mukaan. Pientä haparointia välillä, mutta lähes kaikki toistot hyviä. Välillä se otti kai häiriötä liikaa mun kehuista, ja tuli kepeiltä ulos. Sitten seuraavalla toistolla, vaikken sanonut mitään, se saattoi tulla samassa kohtaa ulos ja katsoa mua että näin tein viimeksikin?! Hyvin se hakee kepit kun ottaa huomioon että oli kolmas kerta ohjureilla. Otettiin muutama ohjuri välistä poiskin, ja aluksi sekään ei ollut ongelma. Parin toiston jälkeen Liinu jotenkin tuntui kiinnittävän yhtäkkiä huomiota siihen ettei kaikkia ohjureita ollutkaan ja jätti ohjurittomat välit pujottelematta ja jatkoi siitä missä oli ohjurit. Eli pientä epävarmuutta kuitenkin oli tehdä keppejä kun ei ollut mitään tukea. Kyllä ne siitä, hyvällä mallilla meidän kepit on!

Nyt pidetään seuraavat treenit väliä keppitreenistä, kun ne on niin liiankin kivat. Mä viritin 3 hyppyä keppien toiseen päähän eri suuntiin ja ajatus oli ottaa hypyn kautta keppejä. Mutta kun se touhu meni siihen, että ne kepit veti niin paljon että koko ajan piti hakeutua joko targetille tai keppien aloitukseen, niin päätin että nytpä tehdäänkin vaan jotain hyppykiemuroita ja tarkoituksella ei mennä kertaakaan kepeille vaikka ne on siinä niin ihanasti tyrkyllä. Alussa kun jätin istumaan tarkoituksena tehdä niisto, niin vaikka välimatkaa oli alle pari metriä, mun käsi vastaanottamassa riman yli ja toinen lähettämässä, niin toinen vaan karkasi kohti targetia jonka luuli olevan jossain keppien päässä. Siinä kohtaa sanoin Antille, että Liinulle loppui tuo targetin käyttö nyt justiinsa sillä lailla että se on ainakaan maassa valmiina. Kepeillä, ja missään muuallakaan. Sillä ei pyöri välillä mitään muuta mielessä kuin "missä on namialusta missä on namialusta missä on..." Palkkasin sen kerran siihen riman eteen kädestä, että edes sain sitä siihen hypylle! Ajatella. Niin yksinkertainen harjoitus, mutta kun ne kepit oli siinä vieressä... Pyörittelin sitten hypyillä ja muutaman kerran piti ottaa tosi lujasti haltuun, kun aina vaan ne kepit... Voi äiti sentään.

Pidettiin sitten ton mun kepon kanssa pikapalaveri ja mä sanelin apupalkkaajalle määräyksiä, että sitä namialustaa ei enää käytetä kuten aiemmin. Se on ollut joillain esteillä hyvä, kun on pitänyt saada ymmärrys että tuonne suuntaan sun on mentävä. Mutta kun asia on opittu ja sitä suuntaa ei tarvi enää osoittaa niin sen käyttö loppuu heti.

A-este oli sitten tauon jälkeen Liinun toinen treeniaihe, ja siellä sovellettiin heti myös ettei ole namialustaa. Käskin myös Antin toiselle reunalle hallia, niin Liinuhan meinasi lähteä sinne. Eli mitä tästä oivalsin? Antti=palkka. Namialusta=palkka. Antti+namialusta=suunta jonne kannattaa mennä koko ajan. Liinu loikki tosi rumasti alasmenojen yli. Ei mitään kunnioitusta kontaktille. Heti kun Antti lähti siitä esteen luota, eli kun Liinun mielestä ei tarvi mennä alas asti kun ei siellä ole mitään eikä tuo joka sen sinne laittaa, ole lähimainkaan. Ovela kakara. Mutta sillä laillapa ei saa palkkaa ja se palkka tulee multa. Kädestä suuhun. Mä olen itsekkäästi sitä mieltä (mutta totuushan se on) että mun pitää olla ainoa ihminen agilityssa joka kiinnostaa. Multa pitää odottaa sitä hyvää eikä keneltäkään muulta. Koiran ei mun mielestä kuulu odottaa ja etsiä sitä mistään hemmetin targetilta minkään esteen alusta tai lopusta tai takaa. Ja jos se oppii, että namialusta => palkka, niin mitä sitten kun sitä alustaa ei ole? Koira tietää, että nyt ei voi saada palkkaa, joten se voi toimia eri tavalla (vaikka hypätä kontaktilta tai pujotella hitaasti). Entäs, kun palkka tulee multa kädestä suuhun? Koiran pitäis oppia, että palkka tulee multa, parhaalta ihmiseltä koko mestassa, ja se voi tulla nyt heti tai se voi tulla ton tai ton esteen jälkeen tai se voi tulla lopussa. Mutta siltä se tulee ja koko ajan kantsii yrittää kunnolla. Hei, kuka osais kertoa tän mun molemmille koirille? Ja vois sanoa vielä, että voi olla varma että ilman palkkaa jää vaan silloin, kun jättää tekemättä jonkin asian oikein jos se pitäisi varmasti osata.

Tulin treenien jälkeen asiaa pohdittuani siihen tulokseen, että Liinu saa valjaat ja hihnan takaisin käyttöön A:lle. Sehän piru vie otetaan se alasmenokontakti. Ylösmenot oli eilen ihan ok. Ja palkka tulee edelleen mun kädestä. Liian helppoahan se oliskin kun kaiken kerralla oikein oppis.

Ens kerralla Ransulla on Jenni Leinon koulutus, ja Liinun seuraavissa treeneissä se opettelee pituuden ja okserin ja sitten aloitetaan tuo A:n alasmenon kertauskurssi. Itse asiassa mulla on varsinkin Liinulle monetkin seuraavat treenit suunniteltuna. Ransun kanssa mulla ei ole sillä tavalla poltetta treenata, kun se on niin kiva ohjattava ja taitava koira, että sen kanssa vois vaan mennä kisoihin ja seuraaviin kisoihin ja seuraaviin... Mutta kun me tykätään Narsun kanssa mennä aksaa treeneissäkin kun meillä on niin kivaa, niin totta kai me aina jotain treenattavaa keksitään. Eilen se "jotain" oli pois päin kääntöä ja sylkkäriä. Sylkkärissä se on tosi taitava jätkä ja lukee hirmu hyvin sen ohjauksen. Pois päin kääntöönkin löysin sen kanssa paremman ajoituksen niin sekin oli aika hyvä. Oon miettinyt, että jos sen kanssa jonkun treeniaiheen haluaisi ottaa työn alle, niin se olisi käännökset ja kaarrokset. Pitää nyt muutamissa kisoissa katsoa, miltä ne näyttää, kun Oulussa ne ei taas olleet pahimmasta päästä meidän historiassa. Sitten jos ottaisi joltain kouluttajalta yksärin tai jotain niiden tiimoilta ja tekis niiden eteen töitä. Pitäähän meillä Ransun kanssakin jokin tavoitteellinen treeniaihe olla ;) Ja jos me tässä kevään aikana noustais kolmosiin, niin siellä olis varmaan ihan kiva kun ei menis mutkat penkan puolelle...

Tänään sitten rentouduttiin luonnon helmassa ja käytiin 10km lenkki. En ollut kolmisin koirien kanssa niin en ehtinyt siinä samalla omia ajatuksiani jäsennellä, niinkun mä yleensä muistelen ja pohdiskelen edellisiä treenejä tai kisoja ja mietin tulevia. Koiratkin tykkäsi kun mentiin rauhallista moottorikelkkauraa eikä tarvinnut väistellä autoja ja eihän me olla tuolla käyty moneen kuukauteen lenkkeilemässä. Nyt ollaan kaikki väsyjä :) Ransu pääsee huomenna taas Minnan hierottavaksi, kateeksi käy!

1 kommentti:

  1. Hyvä juttu että hokasit tuon palkkaushomman jo tässä vaiheessa. Sehän tosiaan varmasti tietää että tuossa kohtaa tulee palkka kun Antti on siellä valmiina. Mä päätin kanssa tuosta puomin alastulolta ottaa kokonaan pois sen targetin, kyllä Cassukin jo tietää että sinne mennään eikä meinata. Eihän sitä joka kerta ole ollut mutta nyt en laita koskaan. Ja jos ottais kisoissakin sitten sen kontaktin? ;) Mutta kyllä sen huomaa kun Jeculle on alusta asti opetettu se 2 on 2 off niin siihen se pyrkii eikä pompi tai jotain muuta siinä kontaktilla. Onneks on ees toinen koira järkevämmin opetettu :)

    VastaaPoista