25. heinäkuuta 2019

Ruuvin luustokuvaus + pohdintaa

Huomautuksena, että olen kirjoittanut tämän tekstin yli 3kk sitten hautumaan :D


Huhtikuun jännitykset aloitti Ruuvin luustokuvaus aprillipäivänä :D Olin varannut hyvissä ajoin mun talvilomaviikon alkuun heti maanantaille Ruuvin luustokuvauksen. Tuttuun tapaan paikka olisi eläinlääkäri Kari Ventelä Kankaanpäässä. Kari on kuvannut mun kaikki aiemmatkin koirat, ja häneltä oon saanut hyvät arviot terveydestä virallisia lausuntoja odotellessa.


Ajeltiin Ruuvin kanssa kahdestaan Kankaanpäähän, Kari tutki manuaalisesti polvet ja totesi niiden olevan terveet. Sitten laitettiinkin Ruuvi nukkumaan ja Kääpä vietiin kuvaukseen. (Toim. huom. jos joku ei tiedä, niin Kääpä on Ruuvin yksi hellittelevä lempinimi, joka on jäänyt käyttöön Ruuvin pienen koon takia.) Itse suuntasin autoon eväitä syömään, ja taisin kasvattajallekin laittaa viestiä että Ruuvi on läpivalaisussa.


Sain eväät syötyä ja kävelin takaisin sisälle, siellä Ruuvi jo olikin tuotu patjalle heräilemään. Oho, olipas nopeaa toimintaa. Kävin veskissä, ja Kari tuli pyytämään kuvia katsomaan. Sydän hakkasi. Ensin katsottiin lonkkakuvat, ne oli siistit, vasemmasta puolesta Kari sanoi että "A-lonkkahan tämä on, aavistuksen tiiviimpää voisi toivoa". Sitten selkä, terve selkähän siellä oli ja oikeat määrät nikamia eikä mitään huomauttamista missään. Kyynäristä vasen oli siisti ja taatusti terve, oikeasta kyynärästä sanoi jotenkin näin kuvailtuaan ensin nivelpintoja jne.: "...onko tuossa sitten aavistus jotain suttua, että onko siinä rustossa jotain tiivistymää..." Sanoi, että tämä on sellainen rajatapaus. Karihan on noista kuvista tarkka ja katsoo ne kyllä tarkasti ja kertoo pienimmätkin "virheet" mitä siellä voi olla nähtävissä. Kiitos ja hatunnosto siitä hänelle. Olat oli myöskin terveet ja nivelpinnat hyvät ja virheettömät. Schapeilla kuvataan olkia todella vähän (jos ei loukkaantumisia/ontumisia varten ole kuvattu, niin ei tule äkkiä mieleen kuin omat koirat 4kpl joilta ne on kuvattu terveystarkastusmielessä), ei ne liene tässä rodussa ongelma olekaan. Mutta mä olen halunnut ne kuitenkin kaikilta kuvata, vaikka tulos epävirallinen onkin.


Ruuvista otetut rtg-kuvat on ollut tarkoitus laittaa tänne blogiin, mutta ne olikin vähän hankalasti cd:llä jonkin ohjelman "sisällä", joten niiden kopiointi ei käynytkään ihan tuosta vaan. Täytyy perehtyä asiaan kun muistaa. Pointtina kuvien esille laittamisesta on se, että rtg-kuvista saa sitten jokainen tehdä ihan omat tulkintansa, mutta mä kannatan näissä asioissa avoimuutta ja avoimin kortein pelaamista, joten taatusti kertoisin vaikka jossakin oliskin jotain sanomista. Salailu ja vikojen peittely ei auta ketään, ei varsinkaan näin pienessä rodussa. Lonkat, kyynärät ja selkä (niiltä osin kuin se vajaa 14kk ikäisen koiran kohdalla on virallista) on lausutettu Kennelliitossa virallisesti ja polvista on lähtenyt myös KL:oon eläinlääkärin lausunto. Tulokset on lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkä LTV0 ja VA0. Spondyloosia ei tietenkään tämän ikäiseltä vielä lausuta.


Kun kuvat saatiin katsottua ja kuittasin lähetteen, Ruuvi olikin jo herännyt ja tuli kuvaushuoneen ovella vastaan. Vähän pökkyräisen ja pöllämystyneen näköisenä. Maksettiin kuvaukset ja käytiin pikku pissatuksella. Sitten takaisin kotimatkalle. Koko toimitukseen meni aikaa n. 40min alusta loppuun, ei ollu turhaa odottelua. Matkaa sen sijaan kertyy nelisen tuntia yhteen suuntaan, joten koko päivähän se meni reissussa, mutta tiesinpä ainakin heti mitä on odotettavissa. Kyynärät oli kuitenkin Kennelliiton arvion mukaan terveet, joten senkin osalta sitten puhdas rivi varmistui :)


Matkalla soittelin kasvattajalle uutiset, Tuijalla riittikin jännitettävää kun samalla viikolla myöhemmin kuvattiin myös loput Ruuvin sisarukset, joku oli taidettu kuvata jo aiemmin. Pääsääntöisesti terveitä tapauksia sieltä putkahteli, joten hyvillä mielin taitaa touhut jatkua sisarustenkin kodeissa :) Onnittelut siitä kaikille asianosaisille!


Ruuvi on elänyt aktiivisen ensimmäisen vuoden meidän kanssa. Sillä on ollut koirakavereita, joiden kanssa se on leikkinyt päivittäin eikä aina niin rauhallisia leikkejä... Metsässä ollaan lenkkeilty vapaana alusta saakka muiden mukana, ja se on liikkunut siellä paljon ja mielellään. En ole rajoittanut liikkumista, hyppelyä tai leikkimistä mitenkään. Ollaan kuljettu eri alustoilla, metsäpohjasta pehmeään hiekkaan ja soratiehen. Heti meille muuttamisen jälkeen tehtiin muutama kuukausi joka päivä pieni kropanhallinta/tasapainotreeni ruokailun yhteydessä, myöhemmin on jatkettu näitä hieman harvemmin. Kesällä käytiin ahkerasti uimassa, hellejaksolla päivittäin ja useammankin kerran päivässä.


Ruuvi oli 5kk ikäinen, kun käytiin Norjassa reissussa ja siellä vaativalla useamman tunnin kestäneellä päiväretkellä, jonka se jaksoi hyvin ja oli yllättävän ketterä loikkiessaan kivien päällä ja muutenkin haastavassa maastossa. Talvella aloitettiin potkukelkkailu sekä hiihto- ja juoksulenkit, ja Ruuvikin oli valjaissa mukana hengaamassa. Sehän tosin innostui vetämisestä, joten vetotreenin kannaltakin ne lenkit lopulta tuli. Syksyllä se oli muutamalla pienellä pyörälenkillä vapaana mukana = vähän reipasvauhtisempi lenkki soratiellä. Talvella hiihdettiin umpihangessa liukulumikengillä, ja muiden mukana Ruuvi kahlasi sitä upottavaa jälkeä pitkin. Agilitya aloiteltiin kesällä hypyn tarjoamisella ja putkea treenaten, mutta agility jäi moneksi kuukaudeksi tauolle, kun siihen ei vaan Ruuvilla ollut suurta intoa. Nyt ollaan pihan kuivumisen tahdissa tehty taas vähän piha-aksaa.


Mä olen sitä mieltä, että pennun pitää saada liikkua paljon ja vahvistaa kroppaansa. Hihnassa Ruuvi on ollut minimaalisen vähän, mutta väsyttänyt ja rasittanut itseään vapaana senkin edestä. Sillä on mielestäni ikäisekseen erinomainen kunto ja aika hyvä kropanhallinta. Se on aina ollut jäntevän oloinen pentu, vaikka pienikokoinen onkin. Mun mielestä pohjatyö sen koiran kunnon eteen tehdään pikkupennusta lähtien. Peruskunnon kasvattaminen on ensisijainen asia, luuston terveyden puolesta pelkäämisestä on vain haittaa jos se tarkoittaa koiran liikkumisen voimakasta rajoittamista. On paljon mukavampaa ja turvallisempaa tässä päälle 1-vuotiaana alkaa tehdä sellaisen koiran kanssa asioita, jolla on hyvä peruskunto ja lihaskunto, ja se on saanut harjoitella käyttämään sitä kroppaansa. Kun vielä luusto on terve, niin voi ottaa tavoitteellisempaa lajitreeniä helposti mukaan. Väitän, että riski loukkaantumiseen olisi paljon suurempi, jos tuota pohjatyötä ei olis tehty. En ymmärrä, miksi pentu pitäisi pitää eka vuosi pumpulissa ja sitten kun se on yhtäkkiä 1-vuotiaana "aikuinen", sen kanssa voi alkaa tekemään asioita "täysillä". Millä täysillä, jos sen koiran kroppa ei ole tottunut minkäänlaiseen rasitukseen, eikä peruskuntoa ole nimeksikään? Järki täytyy tietenkin olla mukana tässäkin, ääripäät (ei anneta liikkua ollenkaan <--> liikutetaan ihmisen määräämää tahtia kovalla alustalla liian isoja määriä) ei ole yleensä koskaan hyviä vaihtoehtoja. Pointtina tässä avautumisessa oli varmaan se, että koira on luotu liikkumaan ja pentu ei tee tästä poikkeusta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti