Elina Jänesniemen agikoulutusviikonloppu 21.-22.3.2015

Oltiin siis reilu viikko sitten Kaarinassa Elinan agikoulutuksessa. Mä oon ekan kerran käyny Elinalla Ransun kanssa 5 vuotta sitten, huhtikuussa 2010. Se oli Ransun eka oikea agikoulutus, ja me ei osattu "mitään". En ollu koskaan kuullutkaan saksalaisista ja ihmisnuolista, ja olin lievästi sanottuna paniikissa rataantutustumisessa, kun siellä porukka mietti ohjausvaihtoehtoja. En kehdannut vielä siinä vaiheessa näyttää tietämättömyyttäni ja kysyä, että mikä se on se sellainen saksalainen. Paljastuihan se sitten tietysti myöhemmin, ettei me "ihan osata" vielä kaikkia hienouksia... Noihin aikoihin olen blogiin kirjoittanut näin:

"

Jotenkin viime aikoina on tuntunut sitä paitsi siltä, että mä joudun kohta alkamaan juosta sen kanssa, jotenkin on meno tuntunut vauhdikkaammalta...

"

Ai, on vai? Sen jälkeen on kyllä tosiaan saanut alkaa juosta kovempaa...! Ja onhan meillä taitokin kasvanut.

Lisää viiden vuoden takaisia tunnelmia:

"

Hirmu paljon sain minäkin opastusta oman vartalon käyttöön. Mulla on kuulemma koira joka lukee mielettömän tarkasti jokaisen mun eleen, eli koira joka opettaa ohjaamaan kunnolla mutta myös palkitsee ohjaajansa koska on niin herkkä ohjaukselle.

"

Ransu on kyllä ollut valtavan hyvä ja kiitollinen opettaja, mitä tulee tuohon kropan käyttöön. On se toisaalta vähän armeliaampi kuin Liinu, mutta se on myös nöyrempi monessa kohtaa. Hyvä, että olen saanut ratakiskosta väännettyä opastusta Elinalta jo silloin. Sitä vaan ei tajunnut silloin mitään liikkumisesta, linjoista, omasta kropan käytöstä ohjauksessa jne. Enkä ole koskaan julkaissut yhtään videota tuosta koulutuksesta :D Nyt kuitenkin piti kaivaa ulkoinen kovalevy esille ja sieltähän sitä sitten löytyi todistusaineistoa meikäläisen töttöröinnistä :P Nyt kun aikaa on kulunut, eikä touhu tänä päivänä näytä enää yhtä säälittävältä ja avuttomalta, niin uskaltaa laittaa videon tännekin. Ja minähän osaan nauraa itselleni, niin nyt saa muutkin huvittua sikäli mikäli jaksavat katsoa videon Elinan selostuksineen. Siinä on kyllä ihan hyvää asiaa, joka ei ole mihinkään vanhentunut tässä vuosien saatossa, vaikka laji onkin kehittynyt.

Tässäpäs sitä, reipas 8min vuodelta kivi ja kirves. No ei vaan 2010.



Ja sitten siihen edellisen viikonlopun koulutukseen. Ransu oli siellä oikein pätevänä, mentiin medi-rimoilla, koska tiedossa oli, että toistoja tulee.



Onko tuo edes sama koira?!?! Kyllä on muutakin tapahtunut, kuin turkki lähtenyt ja ohjaajalle "muutamia" kiloja tullut lisää. Molemmille on tullut aika huikeasti taitoa lisää. Nyt kun katsoo nuo videot peräkkäin niin se Ransun ja mun mahtava kehittyminen näkyy oikein kunnolla :) Oli hyvä koulutus, kiitin Elinaa ja sanoin, että tämä oli Ransun viimeinen agikoulutus :') Ympyrä ikäänkuin sulkeutuu, Ransu on ollut elämänsä ekassa ja vikassa agikoulutuksessa Elinalla. Nyt vaan kisataan ja nautitaan siitä. Kyllä me osataan!

Entäs Liinu sitten? Liinu oli ekaa kertaa Elinalla, ja oli niin taattua Liinua. Taitavaa, innokasta, vauhdikasta. Kiva oli typyn kanssa liitää :) Mulla tosin oli sunnuntaina jalat aivan sairaan kipeät lauantain takia. Lauantainakin alkoi kyllä jo reisissä tuntua "pientä" hapotusta, kun olin 2x20min menny aksaa. Eikä noilla radoilla paljon ollut varaa säästellä. Koska ohjaajalle ei kuitenkaan mene asiat ekalla yrityksellä perille, niin toistojakin tuli. Niinpä sitten sunnuntaina ja vielä alkuviikostakin portaiden kävely näytti ja tuntui kamalalta. Enkä voi sanoa, että tuoleille tai muille istuimillekaan olis ollut kovin helppoa istahtaa, kun polvia koukistaessa reidet huusi apua.

Lauantailta:



Sunnuntailta:



Uutta oppiakin taas tuli, kännykässä ja sähköpostissa on viestejä muistiin laitetuista asioista. Kirjoitan pyynnöstä koulutuksesta seuraavaan schapelehteenkin :)

Kuopion kisat 29.3.

Oltiin jälleen Kuopiossa kisaamassa, tällä kertaa eri paikassa ja eri seuran kisoissa. Oli tarkoitus ottaa molemmilla koirilla kaikki radat. Noh, heti aamusta tuntui ettei tänään ole ehkä se parhaan tuntuinen kisapäivä, koirilla oli kyllä menoa ja meininkiä mutta ei niinkään korvia päässä. Ransu meuhasi kisapaikalla aivan villinä, se hyppi, pomppi, kieri, piehtaroi, sinkoili sinne tänne ja oli koko ajan menossa joka paikkaan. Poitsu aivan intona kun pääsi mamman kans tekemään :) Jo ennen ensimmäistäkään rataa meille oli kolme ihmistä sanonu jotain positiivista ja huvittunutta kommenttia Ransusta. Ratojen jälkeen tultiin sanomaan, että "onpa se hyväntuulinen", "kylläpä se hyppää kevyesti", "onpa hauska koira", "mitä onko se oikeasti kohta 7v", "minkä rotuinen se on?", "ääntäkään ei kuulu kun se vaan liitelee tuolla radalla"... Mä odotin että kohta joku tulee kysymään että mitä mä oon sille syöttäny ja juottanu. Onhan se aina herättäny kisapaikoilla hilpeyttä iloisella olemuksellaan, se vaan erottuu niin selvästi noista totisista bortsuista ja monista muista. Rimat oli 55cm (harvinaista herkkua maksi3:lla, mutta oisko ollut pohjan+märän kelin takia?) joten olihan se varmaan aika kevyen näköistä loikkimista.

Muutamia kohtia olisin voinut ohjata huolellisemmin ja topakammin, mutta minkäs teet jos koira loikkaa jälleen kerran puomin kontaktin yli. Eka radalla sillä passasi sinne askel tosi hyvin, mutta toka radalla kun oltiin nollaa tekemässä, niin eiköhän silloin pidä loikata tuollain katsomaan että missä mamma viivyt... Valkkasi sentään itse oikean putkenpään, mä en ois voinu sille mitään jos se ois menny väärään päähän tai valinnu edessä olevan hypyn... Kepit pujotteli hyvin. A-este oli vähän tuntematon käsite välillä ja sillain. Noh, oli meillä ainakin kivaa. Meinasin olla jatkuvasti persiilläni ulkona kun Ransu kiskoi palkalle, halliin kun piti tulla ja poistua radalta ulkokautta kiertämällä. Tein ekan helikopterinkin kisoissa ;)

Liinun kanssa sitten homma oli kans vähän sellaista, että olisin voinut olla topakampikin, mutta koirallakaan ei kyllä oikein ollut korvia. Liinukin oli ihan vauhdikkaana kyllä, että sikäli. On siellä radoilla paljon hyviäkin pätkiä. Toka radalla meinasin kävellä ulos jo aiemmin, mutta ajattelin että omaa löysyyttäkin se oli eikä pelkästään sitä, ettei koira ole kuulolla. Sitä paitsi halusin tehdä tuon lopun välistävedon, en ole ikinä ennen tehny Liinun kans välistävetoja kisoissa, enkä tienny toimiiko ne siellä. No toimi se yksi vv ainakin. Kun Liinu sitten juoksi vielä puomin ja putken välistä eikä menny putkeen, mä päätin kävellä tyynen rauhallisesti ulos ja olla menemättä vikaa rataa. Mitä tuota turhaan odottelemaan 2h (prkl aikataulu oli ihan peestä koko päivän) siitä ilosta, että vikana ois hypäri, jolla voi jatkua sama meno. Meillä on jo sitä paitsi 2 hypärinollaa. Niinpä ilmoitin itseni poissa olevaksi ja lähdin kotia.

Liinustakin joku tuli kysymään, että "tämä taitaa olla aika nuori?" Mä siihen että joo vajaa 4½ -vuotias... Johon vastaus oli että "niin ne nartut ei taida kasvaa tuon isommaksi.." No eipä ne kaikki kasva juu, mutta harva schape kyllä muutenkaan kasvaa enää korkeutta 18kk iässä (jonka ikäinen Liinun nyt ainakin täytyis olla että se vois kisata). Nojaa, onhan se Liinu aika pentumainen. Paitsi kun pääsi radalle, niin kyllä sieltä vauhtia irtosi. Kuuliaisuutta sitten olikin suunnilleen saman verran kuin murkkuikäisellä kakaralla :D

Aikaisemmin lähtemisestä ja parista pikaisesta pysähtymisestä huolimatta oltiin vasta puol 9 aikaan illalla kotona, eli kotiinpaluu olis menny sinne 23 tuntumaan muuten. Onneks maanantai oli vapaa... Kellojen siirtäminenkin oli ihan hanurista siinä kisapäivää vasten.

Nämä nyt on vaan kuvakaappauksia, mutta otinpa muutaman kuvan Ransun menosta:

Ponnistusvoimaa? On.

Ilmavia hyppyjä.

Korvilla lentäjä.

Ja ohjaajan rintamasuuntahan on oikea ja ennakointi hyvin hoidettu? Noup.

Loppusuora.

KIIRE!!

 

Seinäjoen kisat 8.3.

Nyt kun on päästy vauhtiin tässä blogitekstien kirjoittelussa (mulla on tässä 3 luonnosta keskeneräisinä odottamassa videoita, kuvia jne. mukaan) niin antaa mennä sitten kerralla kaikki rästiin jääneet tapahtumat. Minusta on kuitenkin kiva laittaa jonkinlainen tekstinpätkä ja videot blogiin, kun kerran sellaista pidän. Vaikka pitäishän mun nytkin tehdä kolmet harjoittelutehtävät, viime viikolla opparia ja kehittämistehtävää ja tällä viikolla vielä yks muu kirjallinen isompi koulutehtävä. Jostain syystä näin valmistumisen kynnyksellä ei jaksais enää kirjottaa kirjottamasta päästyäänkään mitään koulutehtäviä. Paljon kivempaa miettiä harrastusjuttuja ja kirjoittaa niistä :)

Liinu oli varsin ehtiväinen Seinäjoella. Suomeksi sanottuna nopea. Se oli sen verran kerkeävää sorttia, että ehti suorittaa rataa ihan oman ratasuunnitelman mukaan. No joo, ei muuta kuin suu hymyyn että kivahan se on kun on innokas koira. Ja silleen.

Toka radalle lähdettiin sitten sillä asenteella, että nyt otetaan se perhanan nolla ja mielellään vaikka voiton kera. Niinhän siinä oli vähällä käydäkin. Yks hienoimpia ratoja, joita me ollaan kisoissa tehty. Oltiin viimeinen medi-koirakko ja kun katsoin maalissa seinältä aikaa, niin huomasin vielä, että oltais voitettu sekunnilla johtopaikkaa pitävä koirakko. Mutta kun en ehtinyt laittamaan Liinua A:lle ja se meni putkeen -> HYL. Mikkilä tuli sanomaan siihen radan jälkeen, että teitte aivan sairaan hienoa rataa, että oli tosi harmi kun hyllytettiin. Liinu oli kyllä aivan super! Ohjaajakin oli ihan hyvä, mitä nyt vaan oli pakko viedä koiraa putkeen, koska sivuirtoaminen olis helposti vieny sen puomille. En tiedä, millain olis pitänyt ohjata eri tavalla tuo kohta sitten. Ehkä olis pitänyt mennä putken jälkeisen hypyn taakse ja viedä A:lle sieltä käsin. Jos olis ehtinyt, koska Liinu ei kauaa mutkaputkessa viipynyt. Mutta tuonne väliin persjätön tekemällä en ehtinyt sitten tarpeeksi pitkälle ja työntämään A:lle. Meidän aika ei vieläkään ollut :(

Eikä vetäny Ransukaan huonosti. Eka radalla tuli säätämistä niiden keppien kanssa, ja sitten siinä niiden jälkeenkin. Mä en oikein keksi mitään hyvää ohjausta tuollaisiin keppeihin, ja ne on valitettavasti nyt joku trendi. Hyviä pätkiä siellä silti oli Ransun kanssakin, kuten keinulta eteenpäin, kun ehdin tekemään helposti persjätön sinne pituuden jälkeen ja saan siitä tosi vauhdikkaan suoran ja sujuvan putkeen lähetyksen. Toka radalla joku aivan ihme kielto, en käsitä miten se noin tuli esteen takaa vielä pois. Muuten sitten puhdas rata, ja ihan kelpo menoa kaiken kaikkiaan.

Mitään tulosjuhlaa ei siis ollut, mutta kuitenkin hyviä ratoja ja hyvä mieli sinänsä kisoista.

Hieno agivuosi 2014

Tämä postaus on pitäny kirjoittaa jo aikoja sitten, mutta en oo saanu aikaseksi ja sitten se on välillä jäänyt keskenkin. Mä en varsinaisesti kirjannu tavotteita vuodelle 2014, mutta tokihan oli tavoitteena että ois päässy arvokisoihin molemmilla koirilla. Liinun kans olis kyllä ollu siinä asiassa tekemistä. Ainahan on tarkoitus käydä kouluttautumassa, tehdä hyviä treenejä ja yrittää kisoissa parhaansa. Jos tulee jotain parepaa menestystä, kuten serti, niin se on sitten vaan plussaa.

Viime vuonna Ransulla oli osallistumisoikeus molempiin arvokisoihin, SM-kisoihin ja maajoukkuekarsintoihin, mutta molemmat skabat myös jäi välistä työvuorojen takia. Noh, pidettiin kesällä kisaamisesta taukoa, ja alettiin sitten keräämään täksi vuodeksi arvokisanollia.

Linkitänpä tähän molempien koirien viime vuoden nollaradat (ne mitä on videoitu), kyllähän meillä ihan hyviä ratoja oli ja loppuvuotta kohti fiilis kisaamiseen vaan parani.

Seinäjoki 16.2.

Ei videota.

Oulu 9.3.





Vaasa 17.5.



Kokkola 29.5.



Kokkola 13.9.



Pyhäjärvi 28.9. SERT-A!



Oulu 22.11.



Liinun kanssakin tehtiin ihan hyviä ratoja, nollia tosin sitten vähemmän... Mutta sen kanssa kisaaminen on helpottunut ja ollaan löydetty omia rutiineja ja useammin sopiva vire ennen radalle lähtöä. Liinu on mun mielestä tuntunu aina paljon vaikeammalta ohjata kuin Ransu, vaikka Ransun etenemät on nopeutuneet ja sillekin on vauhtia tullut. Liinun kanssa ratojen tekeminen on välillä sellaista kauhun tasapainoa, toisinaan on vauhtia ihan liikaa hallintaan ja kuulolla olemiseen nähden, toisinaan sitten taas vauhti kärsii kun mä yritän pitää koiran hallinnassa.

Oulu 9.3.



Kokkola 13.9.





Siinäpä ne oli Liinun nollaradat viime vuodelta. Kokonaista 3kpl. Noh tänä vuonna saldo on 2 nollaa, että suunta on minusta ylöspäin ;)

Viime vuonna kisasin n. ekat puoli vuotta Kiltan lisenssillä, sitten vaihdoin Yliksiin. Tämän vuoden alusta oon halunnut kisata rotuyhdistyksen agilitylisenssillä. Olen ylpeä edustamastani rodusta, etenkin Ransusta, koska maxi-kokoiset schapet on aika vähemmistönä tätä nykyä, etenkään 3-luokassa. Ransu menee sitä paremmin, mitä enemmän tulee ikää lisää. Ens kesänä tulee 7 vuotta mittariin, vielä ei ole merkkejä siitä että pitäis alkaa jättäytyä eläkkeelle. Olen ylpeä myös Liinusta, alkeista asti itse opetetusta koirasta. Liinun pennun voisin ottaa itselleni, mutta sellaistahan on myöhäistä haikailla, enkä itse asiassa koskaan ole edes halunnut ottaa riskiä pennuttamisesta. Liinussa vain on paljon sellaista, jota toivoisin seuraavalla koirallakin olevan.

On ihanaa, kun koirat saa hymyn paitsi omille huulille, usein myös katsojien huulille :) Agilityyn tarvitaan näitä hassuja lammaspiskejä hassuine ohjaajineen... ;P

Tänä vuonna tavoitteena on saada molemmille koirille ainakin SM-nollat kasaan, toivotaan että Liinukin vielä saisi sen nollavoiton, niin pääsisi sekin karsintoihin. Jos menolippu arvokisoihin varmistuu, niin siellä sitten pyrkiä omaan parhaaseensa. Loppuvuonna sitten kerätään tuloksia v. 2016 kisoihin. Etenkin Liinu, mutta jos Ransun kanssa tuntuu hyvältä kisata, niin toki senkin kanssa kisaan. Luultavasti en Ransua ole antamassa treenejä enempää lainaohjaajalle, eli se pysyy loppuun asti mun kisakoirana. Ransun kanssa toivon, että saataisiin se viimeinen serti, ja Liinunkin olis korkea aika laittaa valiokello käyntiin.