Kirjoitin rotulehteen matkakertomuksen Liinusta, 3-luokkaan noususta valioitumiseen. Tässäpä se on tännekin jaettuna :) Juttu on kirjoitettu lokakuussa -16.
*****
Liinun matkakertomus
Kuka on Liinu? Entä kuka on
Liinun ohjaaja, joka tätä kirjoittaa? Liinu on viralliselta nimeltään High
Volts Igloo Inuit, ja minä taas Sanna. Liinu täyttää marraskuun
lopulla 6 vuotta. Minä olen ollut agilityharrastaja vuodesta 2009. Liinu on
elämäni toinen agilitykoira, ja ilman mitään vaikeuksia voin sanoa, että toista
samanlaista ei ole eikä tule. Ikävä kyllä. On se sen verran ainutlaatuinen
paketti kaiken kaikkiaan.
Olen aiemmin kirjoitellut
meidän matkasta 3-luokkaan. Liinu siis aloitti virallisissa kisoissa kisaamisen
vähän päälle 2-vuotiaana, tammikuussa 2013. Puolen vuoden kuluttua siitä
noustiin kolmosiin. Kisauraa on takana siis pian 4 vuotta. Paljon on mahtunut
näihin vuosiin, ja starttejakin meille on kertynyt virallisissa kisoissa
parisataa. Tuloslistoja kun katsoo, niin yli puolessa starteista meidän
tuloksena lukee HYL. Siihen on syynsä... moniakin. Me ollaan tehty valtavan
paljon hirmuisen hienoja ratoja, ja jossain yhdessä kohtaa tehty yksi pieni
virhe... Sitten me ollaan kyllä tehty paljon sellaisiakin ratoja, että ei tiedä
pitäiskö niitä katsoa aprillipäivänä vai halloweenina. Hauskaa meillä on silti
aina – ja niin on varmaan yleisölläkin! Tai ehkä hieman valehtelen, jos sanon
että meillä aina, on joitain
yksittäisiä kertoja, jolloin mulla ei ole ollut heti tuoreeltaan niinkään
hauskaa maalissa... Liinu on aina omasta mielestään niin hirmuisen taitava ja
maalissa se on aina sitä mieltä, että se oli paras rata ikinä! Tätä
onnistumisten ja (en haluaisi sanoa) epäonnistumisten vuoristorataa kun on
muutaman vuoden juossut, niin ne onnistumiset on sitäkin herkullisempia, kun ne
ei tule helpolla.
Voi sitä innostuksen määrää,
mitä tämä laji tuossa mun agitypyssä aiheuttaa! Liinu on aina valmis agilityyn,
aina. Se tekee aina sataprossaa ja yli. Välillä se kuumuu lajista niin, että
sen saaminen kuulolle ja noudattamaan ohjausta on mahdotonta. Liinu ei yleensä
jää kyselemään, jos ohjeita ei tule. Se ohjautuu niin pienistä eleistä, että
ihmispolosen on mahdotonta pystyä olemaan koko ajan niin tarkka ja niin
nopeasti. Välillä katselen hieman kateellisena koirakoita, joiden koirat antaa
ohjaajille paljon virheitä anteeksi ja paikkailee näiden töppejä nöyrästi.
Sitten katson kiittäen Liinua, joka ei ohjaajan virheitä paikkaile, vaan
opettaa mua jatkuvasti tekemään tarkempaa työtä ja kehittymään paremmaksi
ohjaajaksi.
Oltiin kisattu vajaa pari
vuotta kolmosissa, kun tuli ex tempore ajatus ilmoittautua keskellä viikkoa
iltakisoihin Seinäjoelle (ne on täälläpäin todella harvinaisia). Kannatti
ilmoittautua, koska tehtiin yhdet meidän kisauran hienoimmista ja
onnistuneimmista radoista, sekä napattiin molemmilta nollavoitot! Niinpä
valiokello laitettiin tikittämään ensimmäisen sertin myötä 13.5.2015. Pari
viikkoa myöhemmin, 31.5., kisailtiin Lapualla erään suosikkituomarini Virtasen
Andersin radoilla. Ne oli huimat kisat, sain silloin Liinulle toisen
agilitysertin! Sen lisäksi Liinu sai kerättyä sille vuodelle SM-nollat kasaan,
ja sama tilanne taisi olla myös toisella koirallani Ransulla, joka myös lunasti
niissä kisoissa osallistumisoikeuden arvokisoihin. Vuonna 2015 taisin olla
Liinun siskon omistajan lisäksi ainoa schapeohjaaja, joilla oli kahdella
kisakoirallaan osallistumisoikeus sekä SM-kisoihin että MM-karsintoihin.
Vuosi siinä kisattiin ja
hankittiin enemmän ja vähemmän menestystä. Nollia tuli ihan mukavasti, mutta
tupla jäi puuttumaan. Niinpä tämän vuoden yksilöarvokisat jäi haaveeksi. Se ei
kuitenkaan ollut keväällä päällimmäisenä mielessä. Tänä keväänä meidän
kotiseura järjesti kisat, joissa tehdä paukuteltiin alkuun pari oikeinkin hyvää
rataa mutta 5-tuloksilla. Kolmannella radalla sitten tehtiin nolla, ja
jännittävien vaiheiden jälkeen sillä nollalla voitettiin! Liinu sai siis
kolmannen agilitysertinsä 29.5.2016, ja valioitui siinä samalla Suomen
Agilityvalioksi. Uskomatonta, joskus ne parhaat radat tehdään juuri oikeaan
aikaan ja paikkaan. Kyllä me hyviä ratoja osataan tehdä, mutta tuloksia ei
niinkään paljon... Näyttelytulos oli haettu jo heti 16kk iässä valmiiksi, joten
ei muuta kuin valiohakemusta menemään. Kennelliitto vahvisti Liinun
Agilityvalion arvon 30.9.2016.
Hienot kisahetket sai siitä
jatkoa, sillä me saatiin kesän ja syksyn aikana SM-nollat ensi vuodelle
kerättyä. Nyt on mukava kisata, kun ei ole odotuksia serteistä eikä myöskään
nollista ensi vuodelle! Liekö sitten siinä syy, vai miksei me nyt loppusyksystä
ollakaan tuloksilla juhlittu... Vuosi 2016 on ollut ehdottomasti mun ja Liinun
kisauran hienoin, mittasipa sitä sitten millä tahansa mittarilla. Paljon onnistumisia,
hienoja kokemuksia ja mukavia muistoja on jäänyt vuoden varrelta. Tykkään
kisailla eri puolilla Suomea, ja kun kisa(matka)kumppani on parasta laatua,
niin mikäs tässä on agiliitäessä :) Jos
joskus saisin Lampunhengelle tai Hyvälle Haltijalle esittää toiveen, niin
toivoisin toista Liinua. Koska sitä mahdollisuutta tuskin tulee, niin on onnea
omistaa ja ohjata näin armottoman hienoa harrastuskoiraa ja ystävää kuin Liinu!
Kiitos kuuluu jälleen kerran Riikalle tästä sähikäisestä :)
Matkaterveisin FI AVA Liinu
ja Sanna