Rukan Roihurallit 2.-4.9.

Viime viikonloppuna mulla oli neljän päivän vapaa, jonka olin päättänyt viettää Rukalla Roihuralleissa. Ajelin perjantaina alkuillasta Kuusamoon, tuttuun paikkaan Oulangan kansallispuiston leirintäalueelle. Se tulis olemaan muutaman päivän meidän tukikohta. Perjantai-iltana ei oikeastaan sitten tehtykään muuta kuin kannettiin tavarat kämppään ja asetuttiin taloksi. (Postauksen agikuvat Jukka Kärki.)

 

Lauantaina oli sit tiedossa 2 rataa. Roihuralleissa oli Eija ja Tomas Berglund tuomareina. Eijan radoilla olen ollut aiemminkin, Tomaksen radoilla en - häntä vastaan kylläkin kisannut useamman kerran. Eka rata oli todella sujuva ja vauhdikas hypäri, ei kyllä 3lk tasoinen rata minusta. Noh, se ja sama, sillä oli hyvä aloittaa kisaviikonloppu ja tekaista viimeinen puuttuva SM-nolla :) Liinulla on nyt siis SM-nollat tuplaa myöten kasassa! Saadaan kisata ens kevääseen asti nautiskellen ja itseämme haastaen. Ei ole odotuksia serteistä tai paineita nollien keruusta, joten mikäs sen parempi tilanne!

Lauantain toka rata olikin sitten haastava, vajaa 100 koiraa sitä yhteensä kaikissa säkäluokissa lähti suorittamaan, ja muistaakseni n. 90 kertaa sai Eija ristiä kätensä. Että olihan se sitten aika hankala rata säkäluokasta riippumatta. Ihan kiva rata se kyllä oli, ja harmittaa kun ei siinä itsekään onnistunut. Tuon eka radan jälkeen kepeille oli haastavia vientejä muilla kolmella radalla, ja niin oli tälläkin. En muista tästä radasta muuta kuin että se oli haastava :P Hyllytettiin.

 

Lauantai-iltapäivänä käytiin kävelemässä 5km mittainen Rytisuon luontopolku. Mulla oli flunssa päällä, joten tuntui että mä kuolen sinne polulle. Kyllä voi viedä voimattomaksi olon yks pahanen flunssa ja hapenottokyvyn heikoksi. Koirat tykkäsi uusista maisemista ja kun ei tarvinnut tasamaita tallustella. Sopiva palauttelulenkki Liinullekin.

Sunnuntaina sit 2 rataa myös. Eka radalta saatiin 10 ja yliaikaa. Kepeille oli vauhdikas vienti, pituudelta suoraan kohti avokulmaa. Mä päätin että laitan Liinun hakemaan kepit itse, ja harjoitellaan jälleen takanaleikkausta kepeillä. Tuohon radalle sopi hyvin vaihtaa puolta keppien alussa. Olishan sen voinut käydä niistämässäkin kepeille, mutta sitten puolen vaihtaminen keppien alussa olis ollut hölmöä ja jos koira olis kestänytkin sen, niin ei se kuitenkaan montaa sekuntia niitä keppejä pujottele ja olisin ollu jatkossa myöhässä. Liinu otti sitten kiellon kun ei taipunut 2-väliin. Aloitti muistaakseni oikein. Laitoin uudelleen kepeille ja leikkasin takana - onnistui! Sitten keppien jälkeen takaakiertohyppy oli viistosti, ja Liinu otti toisen kiellon kun juoksi riman ohi. Loppurata olikin sitten vauhdikasta ja sujuvaa menoa.

Sunnuntain viimeinen rata olis ollut ihan mentävissä, kun vaan olis saanut onnistuneen aloituksen pujotteluun. Jälleen sai harjoitella takanaleikkaamista. Laitoin umpikulmaan ja Liinu aloitti kepit oikein, mutta jokin rytmivika siinä tuli ja otin pois kepeiltä. Siinä uuteen yritykseen kutsuessa Liinu bongasi putken ja mun kutsusta huolimatta ehti käydä vähän kahisemassa siinä putken suulla. HYL. Laitoin kepeille, leikkasin takana ja leijeröin hypyn, mikä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan ja hyvä ettei kuulunutkaan koska sain sitten leijeröinnin takia Liinun hakemaan toiseen ansaputkeen. Ei muuta kuin matka jatkui ja loppurata vauhdikkaasti ja puhtaasti, kontaktit hyvin tehden.

Ihan siistiä menoa se oli aika lailla joka radalla. Ollaan löydetty se oma tyyli, joka tuntuu meille molemmille sopivalta ja se tunne siitä "meidän kielestä" on koukuttava. Nyt vielä viides kisaviikonloppu putkeen tulevana vkl, kun kisataan Keski-Pohjanmaan piirinmestaruuksista. Sitten ois tarkoitus kouluttautua vähän välillä molempien tyttöjen kanssa.

Sunnuntaina käytiin kisojen jälkeen kiertämässä Kiutakönkään maisemissa Hiiden hurmos-lenkki, 5km sekin. Ihan sopiva lenksu kisojen jälkeen. Illalla koirat oli aika väsyneitä.

Maanantaina nukuttiinkin sitten pitkään, pakattiin auto ja lähdettiin pohjoista kohti. Niin, haettiin vähän Sallasta vauhtia ja käytiin ihastelemassa Oulangan kanjonia. Lenkin nimi oli Kanjonin kurkkaus, 6km. Kivoja nousuja ja maaston vaihteluita. Upea oli kanjonikin. Lopussa päästin hetkeksi koirat irti että saavat juosta omaa vauhtiaan paikat auki, kun kyllähän se  hihnassa kulkeminen on silti vähän sellaista hidasvauhtista. Alussa koirat kiskoi innoissaan, lopussa alkoi niitäkin jo väsyttämään. Ottaa ne nousut ja laskut ja portaiden kapuamiset niitäkin voimille. Noh, vähän aikaa ne siinä juoksenteli ja nuuskutteli ihan lähellä, kunnes Liinu nappasi jonkun hyvän jäljen. Sinne katosi horisonttiin molemmat. Mä aattelin luottavaisena että ei ne paimenet kauas lähde, että tekee ne tuota kotonakin kun saavat jonku jäniksen tai ketun jäljen nokkaan. Niin joo, täällä on kyllä niitä porojakin... Kohta kuului aivan kummallinen kiljahtelu ja räyhääminen. Mä aattelin että nonni, nyt se on sitte bongannu jonku toisen koiran kans kulkijan, kun se ääni vaan jatkui. Prikka tuli siinä vaiheessa mun luo takaisin ja otin sen kiinni. Kovasti sekin ois ollu vielä menoillaan. Huusin kerran, pari Liinua nimeltä kun haukku oli hiljentynyt. Hetken päästä mäen nyppylän takaa juoksee poro suoraan meitä kohti. Se juoksi parinkymmenen metrin päästä ohi, ja kohta sieltä tulee Liinu nokka maassa perässä. Että se sitten ajoi ihan äänen kanssa poroa! Ja ajatteli, että tuonpa sen mammalle... voi Liinu. Liinu oli aivan muissa maailmoissa. Joka on nähnyt ajokoiran olemuksen ja käytöksen kun se haistaa jäljet ja etsii mihin päin ne jatkuu, niin Liinun olemus oli sellainen samanlainen. Tuli se hyvin kutsusta luo, mutta kiskoi hihnassa joka suuntaan. Mä en meinannu saada siihen edes kontaktia. Sitten tajusin että se kiljahtelu oli kans vähän samanlaista kuin ajokoiralla kun se saa "perslähöt" ja ajo alkaa. Liinu vaan antoi sitä ääntä vain alussa, toisin kuin ajokoira. Mutta eihän se mikään ajokoira olekaan. Silti on kyllä aika jännä fiilis huomata, miten sieltä paimenkoirastakin löytyy niitä samoja käyttäytymismalleja kuin metsästykseen jalostetusta koirastakin.

Mun ottama kuva riippusillalta.

  

Sitten lähdettiin kotimatkalle, tuossa 5-tien varressa on kauniit maisemat, niitähän ihastelin jo silloin kesällä pohjoiseen mennessä. Nyt ajoin Kuusamoon eri kautta, mutta takaisin tulin kyllä ehdottomasti tuota "maisemareittiä".

Schapeja oli kokoontunut enemmänkin Kuusamoon, yhteensä 12kpl, joista 7 kisaavia. Kaikki tyttöjä :)

 

Prikka kävi muuten treenaamassa tällä viikolla keppejä ja heitettiin loput ohjurit pois. Ihan ei kaikki toistot onnistuneet, mutta hyviäkin vetoja saatiin. Tältä se sitten näytti: