Hilipatipippaa heissulivei

Ransu ja Liinu käväisi hallilla. Tai miten sen nyt ottaa, meillä meni lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen yhteensä 3h hallilla. No ehdittiinhän siinä sitten ottaakin vaikka mitä, ja kumpikin sai taukoa välillä kun treenasin vuorotellen kumpaakin koiraa. Nyt tuntuu, että mun jalatkin olis ehkä halunneet vähän enemmän taukoa välillä...

Tiimini :)

 Liinu aloitti kepeillä, ja tällä kertaa siitä on todistusaineistoakin kuvien ja videon muodossa. Otin ensin pari kertaa kaikilla ohjureilla ja kun meni niin hyvin, niin poistin avokulman puolelta keskimmäisen ohjurin. Liinu ei ollut huomaavinaan, ei siis tehnyt yhtään pujotteluvirhettä koko treeneissä! Se on kyllä niin ihqu pujottelija <3 Jos se noin hyvin hakee kepit vielä sittenkin kun ei ole yhtään ohjuria auttamassa niin mä oon ihan myyty. Videolla kulmat oli aika helppoja, mutta otin tiukkojakin lähetyskulmia ja vain osoitin kepeille päin ja annoin Liinun itse irrota kepeille ja lähteä etenemään. Mulla oli koko ajan keppeihin sivusuunnassa eroa n. 3-5m. Tavoite on, ettei mun tarvis mennä sörkkimään kepeille ollenkaan ja että pääsisin niin sivusuunnassa kuin "etusuunnassa" irtoamaan. Toistaiseksi se kyllä onnistuukin hyvin, eikä Liinu välitä takaaleikkauksistakaan mitään. Otin pari suoraa lähetystäkin, ei ne pelkät kulmat, vaan myös suorat kepeille lähestymiset pitää olla hallussa. Viimeisellä kepittelyllä - kun tein kaikki peräjälkeen ja palkkasin vain makupalalla välissä - näkyy että hieman hiipuu vauhti, mutta video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä Liinun motivaatiosta mikä sillä on tehdä asioita. Nimittäin, teepä Ransun kanssa sama niin ero on paljon selkeämpi ekan ja vikan kepittelyn välillä.

Ohjurittomassa välissä

Hienosti loppuun asti!

Kepit 27.4.2012

Ransu otti vähän "sitä sun tätä" treeneissä. Sillä oli ihan mieletön into päällä, kun aloitin Liinulla ja se joutui odottelemaan. Ransu kaivoi hallin lattiaa niin että kivituhka lensi pitkin seiniä :D Joka videolla kuuluu kitinä ja vikinä kun ärsytti katsoa kun toinen pääsee tekemään. Tekee vaan Ransullekin hyvää tuollainen. Liinu on kyllä ihan samanlainen, mutta Ransukin on alkanut nostamaan kierroksia sillä aikaa kun toinen tekee ja varsinkin jos Liinu saa aloittaa.

Ransusta ei ole kuvia eikä videoita, kun en yksin viitsinyt kuvata kun Ransusta on enempi aksavideoita (toistaiseksi ainakin) kuin Liinusta. Ransu teki törkeän hyviä puomeja, lopussa huippuja kepittelyjä muutamat ja oli muutenkin ihan pro. Harjoittelin sen kanssa jaakotusta ja oli taas niiiin kivaa ottaa sen kanssa tuollaista simppeliä juttua, missä saa itse painaa liikkeitä selkäytimeen ja koira tiuhaan palkkaa. On se niin taitava <3 Alan sitä paitsi jo kohta unohtaa millaista sen kanssa on treenata kun sillä ei ole niin super päivä. Koska nykyään se on aina ihan innoissaan hallille menosta ja siellä tekemisestä.

Liinu teki puomia, se ottaa alasmenokontaktin 4-0 yleensä ilman käskyä. Tai siis mun ei vaan tule sanottua mitään kun näen että se hidastaa sinne pysähtyäkseen. Heh, meillä on tosiaan nuo 4-0 kontaktit (itse keksimäni käsite tämäkin, Ransuhan on tehnyt joskus 0-4 kontakteja puomilla...), kun Liinu pysähtyy kokonaan kontaktille eikä etutassut maahan. Keinulla se valuu joskus pidemmälle. Eipä tuo haittaa, sitten täytyy tehdä jotain jos se alkaa pysähtyä jo ennen kontaktipintaa. Nyt huomaa välillä että kun tekee muutaman esteen kera, niin maltti on selvästi enemmän koetuksella. Ihan hyviä puomeja minusta :)

Keinulla otettiin sitten kahdet lentokeinut, kun Liinu selvästi kuvitteli olevansa puomilla. Se ei vielä kai erota käskysanaa ja fyysisiä esteitä toisistaan. Muuten se jatkoi keinulle pysähtymistä kuten tiistainakin - ilman käskytystä. Mainio pikkulikka<3

Keinua:

Mitähän me vielä muuta sen kanssa... No A-estettä tietenkin. Sen se tekee kaikkein mieluiten loikkaamalla, mutta onko ihmekään. Nyt vaan tiukkaa treeniä ettei pääse tekemään virheitä. Ärsyttää vähän itseni tämän esteen suhteen, ettei ole tullut opetettua johdonmukaisesti alusta asti, joten nyt sitten tavallaan opetellaan uudelleen ja korjataan sitä. Tämä on niitä note to self: opeta seuraavalle koiralle toisin... -juttuja :P Liian helpostihan se on oppinutkin keinun ja puomin, joten täytyyhän sitä nyt edes yhden kontaktiesteen kanssa tulla heti alussa vaikeuksia, eikö niin?

Liinukin teki muutamat hyppyjutut, se irtoaa sen verran mukavasti varsinkin jos mullakin on vauhtia mukana, että leijeröin pari hyppyä. Ransullakin sujui heti kun otettiin vähän vauhtia ja liikuin itsekin. Muuten se kääntyi katsomaan että "aattelitko vaan seistä siellä ja mun loikkivan noita esteitä?!" Liinu teki parit jaakotukset myös ja sitten kerrattiin saksalaista. Mun rytmitys on parantunut ja Liinu sai ehkä taas hitusen lisää varmuutta noihin.

On se niin hauska treenata kahdella koiralla vuorotellen, kun toinen hyppii tasajalkaa nenän korkeudelle ja on koko ajan oikeasti niin hilpeän ja touhukkaan näköinen ja tekee asioita oikein suurieleisesti ja iloisesti. Toinen taas on innoissaan, hyörii ja pyörii kävellessä ympärillä, mutta on kuitenkin sellainen vakavampi. Sitten kun aletaan tekemään niin tekee yleensä täysiä. Ransu on sitten aina sellainen hilipatipippaa-heissulivei kun se saa palkan, juoksee ympäriinsä, pelleilee ja on hassunkurinen. Liinu on sillai että "anna jo palkka, joo hyvä kiitos uudestaan! Mitä tässä nyt turhaan riehumaan sen enempää kun on hommiakin tehtävänä. Hyi äläkä lääpi siinä!" :D

Eiköhän siinä ollut meidän treenit pääpiirteissään. Ihunat schapet mulla <3 Ransu ja Liinu <3 Paljon sydämiä tuli tähän postaukseen, mutta minkäs teet kun mun raksut on niin parhaita ja hellusia :) Tässä vielä loppukevennys kielenkäytöstä, jokainen tavallaan...

On se Liinu treenaillut...

Viime viikonloppuna oltiin Kataisten agilitykoulutuksessa täällä kotihallilla. Koulutus oli... noh olihan se. Koulutus. En tiedä sainko mitenkään hirmu paljon koulutuksesta irti uutta, varsinkin kun sunnuntaina kouluttaja keskittyi mun juoksutekniikkaan huomattavasti enemmän kuin koiraan. Mikä ei mun mielestä olis pitänyt olla tarkoitus, varsinkin kun ottaa huomioon koulutuksen hinnan. Joten kaikuu ehkä rivien välistä että olen koulutukseen pettynyt, joten se siitä. Lauantaina Liinu teki hieman pidemmästi rataa ja hyvää sellaista. Tuli hyvin esille sen estehakuisuus ja olin niin ylpeä miten hienosti se pysyi lähdössä ja kesti sivuun irrottamista. Sunnuntain treeni oli Liinun osalta melkein yhtä tyhjän kanssa, koska huomio oli kiinni mun juoksutekniikassa. Ehkä näistä syistä ei ole huvittanut kirjoittaa koulutuksesta aiemmin mitään, eikä oikeastaan nytkään. Antti ei ollut edes kuvaamassa, etenkin lauantaina olis ollut kuitenkin ihan hyvää pätkää videoitavaksi. Liinun kanssa on kyllä kiva mennä sikäli koulutukseen, koska kouluttajat tuntuu tykkäävän näistä nopeammista koirista ja koirista jotka jaksaa tehdä töitä täysillä useammankin toiston.

Mulla alkoi maanantaina työharjoittelu 3-vuorotyössä, joten koirat joutuu olemaan epäsäännöllisiin aikoihin n. 9h yksin kotona. Saa nähdä miten raskaita nämä viikot tulee olemaan. Sekin vielä että kun asun viikot yksin niin kaikki koirajutut ja kissat on mun vastuulla.

Tiistaina kävin Liinun kanssa hallilla. Otettiin kontaktitreeniä ja keppejä. Kepit meni oikein mukavasti, ens kerralla kokeilen ottaa yhden ohjurin pois. Liinu on aavistuksen epävarmempi kepeillä edelleen nyt kun ohjurit eikä verkkoja. Mutta viime kerrat se on kuitenkin pujotellut hyvin loppuun asti, joten otetaan yksi varovainen askel eteenpäin ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Puomilla ei mitään ihmeellistä, otin ensin muutaman toiston ja sitten kännykällä kuvasin pari toistoa lisää. En saanut mitenkään päin siirrettyä videoita suoraan puhelimesta koneelle kun piuha on hukassa (kuka muka sanoo että nykytekniikka on kätevää kun prkl milloin tiedostomuotoa ei tueta, liitetiedoston koko on liian iso, bluetooth yhteyttä tai wi-fiä ei löydy ja se onneton piuha on kateissa) joten kuvasin kameralla videot kännykän näytöltä. Vähän niinkuin joskus 90-luvulla nauhoitti kahdella kasettinauhurilla kasetilta toiselle musiikkia kun ei ollut edes radiota jossa oli kaksi kasettipaikkaa... Noh se siitä kultaisesta 90-luvusta ja ala-asteen Nylon beat-kaseteista :P Tänään menen uudestaan hallille ja yritän muistaa ottaa oikean kameran mukaan että saa vähän laadukkaampaa videota.

Keinulla mua odotti varsinainen yllätys. Liinuhan on mennyt sen ihan tarkoituksella läpijuoksemalla tähän asti ja vauhtia on ollut vähintään tarpeeksi. Hyvä ettei lentokeinuja ole ottanut. No nyt typy oli päättänyt että keinullakin on pysäytyskontakti. Teki sen ihan oma-aloitteisesti ja minähän palkkasin. Tuumin sitä ekan kerran jälkeen hetken että onko hyvä vai huono, mutta ajattelin että hyvä ja että senkus tekee sitten kuitenkin kaikille kontakteille pysäytykset. Ja kun itse tarjoaa kerran asiaa niin antaa tarjota ja palkkaa tulee. Videolla (joka on yhtä huippulaatua kuin puomivideo...) eka kerta tulee vähän sivuun mutta muuten se teki pysähdyksen käskyttämättä. Puomilla käskytän. Aika taitava likkis!

A aletaan nyt opetella pysähtymällä. Ensin ajatus oli että alasmenokontakti opetellaan pysäytyksen kautta, että ymmärtää sen ettei loikita vaan tullaan alas asti. Mutta kun tuo keinukin nyt kääntyi pysäytykseksi Liinun aloitteesta, niin ehkä on sitten selkeintä ottaa sama käskysana A:lle ja pysäyttää siihenkin. Tämä on siis nyt vaiheessa. Kisoissa luulen kuitenkin että tulevaisuudessa hiotaan noita pysäytysten kestoja, nythän vaadin olemaan siinä kontaktilla "todella kauan", eli käyn pari-kolme kertaa palkkaamassa ja heilun itse häiriötä. Aika hyvin sille tuntuu olevan selvää tuo että luvalla liikutaan ja edetään, se pysyy lähdössäkin tosi hyvin. Samoin pöydällä, kun otin viikko sitten muutaman kerran pöytää ihan mallin vuoksi. Ei olla sitä tehty oikeastaan aiemmin, niin ei sille näy edes tulevan mieleen muuta kuin seistä pöydällä vapautukseen asti. Ihana töllykkä ;)

Onhan tässä aikaa opetella asioita, ja sattuu sitä paremmissakin piireissä...

 

Intopiukean pojan iltalaukat

Eilen aamupäivällä lähdettiin käymään reippaan 8km lenkillä. Takaisin tullessa, pari kilometriä ennen kotia, koirat leikkiä temmelsi lumipenkalla. Kohta sitten huomasin että jostain tassusta tulee nyt verta hankeen ja sehän oli Liinu ja Liinun vasen takajalka. Kaveri ei päästänyt ulaustakaan eikä edes heti alkanut ontua jalkaa, vaikka polkuanturan sivussa oli ilkeännäköinen haava. Päätin että kannetaan koira kotiin, ettei tarvi kävellä karkean hiekotussoran päällä ja kerätä vielä kaikkea pöpöä jalkaan. Kyllä se 10-kiloinenkin koira on aika painava kun se rentona makaa käsien päällä. Vuorotellen Antin kanssa kannettiin, onneksi ei oltu kauempana kotoa. Kotona tutkin ja puhdistin tassun, sidoin sen ja lähdin Kokkolasta etsimään kauluria koska Liinu olis itsekin halunnut hoitaa jalkaa. Olin lauantai-iltapäivällä, 17.50 kaupungissa joten en ehtinyt käydä kuin yhdessä kaupassa - jossa ei tietenkään mitään kaulureita ollut. Suojatossuja oli kuitenkin ja ostin sitten parin ulkoilua varten ja siteen suojaksi. Yllättävän hyvin nuo on tuollaisiksi pilipalitossuiksi pysyneet sisällä ja ulkona. Ja Liinu antaa sen ihan hyvin olla, eikä yritä repiä pois. Kolmella jalalla se nyt kuitenkin kinkkasee että tassu on varmaan kipeä :(

Tänään menen sen kanssa käymään eläinlääkärissä, en varsinaisesti tuon tassun takia, vaan kummallisten haavojen (?) joita sille on ilmaantunut 3kpl ympäriinsä. Sille on kerran aiemmin, noin puoli vuotta sitten, tullut vastaavanlaisia ja silloin ajelin karvaa ympäriltä pois ja haavat parani. Mutta nyt kun sama juttu uusi, niin täytyy tutkituttaa mistä on kyse. Eläinlääkäri epäili jotain infektiota, joten illallapa sen sitten kuulee. Ärsyttävää. Ja nuo tulee yhtäkkiä, yhtäkkiä vaan huomaa että hei sulla on joku möykky täällä... ja se on sitten turkkiin ja haavaan kuivunutta töhnää. Karvaa ei ole siinä kohtaa ja ihokin on jotenkin ihan vereslihalla sitten kun sen töhnän puhdistaa pois. Kipeiltä ne ei vaikuta vaan kutisee lähinnä. Viimeksi haavauma oli poskella korvan alla, joten ajattelin että kosteuden aiheuttama kun paikka on sellainen. No nyt yksi niistä on toisessa poskessa samassa kohdassa, yksi lavan kohdalla kyljessä ja kolmas keskellä päälakea. Että ei nuo nyt niin sellaisia paikkojakaan ole että olisivat helposti tällä kelillä kosteina ja kuivuis huonosti.

Liinun agitreenit jäi sitten välistä kipeän tassun takia, ja vain Ransu pääsi tekemään ratareeniä. Pötkäle oli aivan intopiukeana jo heti kotona. Hyppi tasajalkaa ja teki voltteja. Hallilla se kiersi autoa häntä saparolla ja riemu vaan yltyi kun se huomasi pääsevänsä ihan private-tunnille ilman pikkulikkaa. Oltiin kohtuu myöhään hallilla, siinä 22.15 aikoihin. Siitä lämpät ja katsomaan joko "ratamestari" olis saanut radan valmiiksi. Antti meni etukäteen hallille rakentamaan rataa. Tultiin siis Ransun kanssa taas lähes valmiiseen pöytään ;) Ransu oli ihan villissä ja vähän keskittymiskyvyttömän oloinen. No ainakin oli intoa, tietää yleensä ohjaajalle vaikeuksia...

Tehtiin netistä löytynyttä rataa muutaman viikon takaisista kisoista. Tässä kuva:

Harmi kun ei ollut kameraa, olis tullut sitä menevää Ransua videolle! Kokeilin alkuun sivuirrotusta ja irrotin koiran A:lle asti. En osannut aavistaakaan. Uudelleen ja päästiin taas kolmisen estettä, kunnes mun valssi oli taas myöhässä, koira selän takaa hukkaan ja varmaan sillä oli ihan oikea suunta kepeille mutta otin haltuun kun en nähnyt missä se menee. Kepit oli aika hienot. Sitten oli kiire karkuun (mihin karkuun, kun en pääse kepeiltä irti??) ja lähettämään koiraa pussiin. Ransu otti kieltoja pussilta ja meni sen sijaan viereisen muurin takaakiertona ja vaikka mistä suunnasta. Pussia yksittäin, ja vaikeus oli ilmeisesti se, että se mentiin nurkkaa kohti, mun piti jäädä pussin suuaukon taakse, että olin ottamassa vastaan sieltä muurin yli ja taas laittamassa putken peräreikään. Pussia en haluais noin mennä että koira kääntyy pussissa lähes 90 astetta sivuun niin että kangas on mahdollisimman solmussa. Mutta nyt oli pakko jos edes yritti ehtiä seuraavaan tilanteeseen.

En muistanut kertoa putkeenmenosta, joten ainakin lähes pämähti seuraavalle hypylle. Odottelin parilla ekalla kerralla putkella ihan liian kauan, joten kun Ransulla oli vauhtipäivä niin olin ihan hukassa ennen A-estettä valssieni kanssa. Joita en käytännössä ehtinyt tekemään. Se taas kostautui heti A:n jälkeen kun olis pitänyt se "ässämutka" saada tehtyä. Kerran toikkaroin Ransun edessä jotain ihmeen valssin tapaista tekemässä ja Ransu melkein hyppäsi mua vasten että "herää PAHVI, sun pitäis nyt OHJATA MUA eikä koikkelehtaa suunnasta tietämättömänä mun EDESSÄ!!!" Ei muuten ole Ransun tapaista tuollainen, mutta ihan ymmärrettävää, kyllähän mä siinä niin tiellä olin ja epäreilu koiralle. Puomilla Ransu ei halunnut ottaa alasmenokontaktia. Palkka lipsahti vähän liian lähelle estettä ja käytännössä pimentoon, joten Ransun mielestä ei tarvi ottaa kun ei ole (=ei näy) palkkaa. Voi vaikka sen sijaan hypätä suoraan kontaktin yli tai sivuun metri ennen esteen päätä...

Puomin jälkeen oli enää loppusuora. Aluksi treenattiin eteenmenoa, enkä mä kyllä sitä kisoissa viitsisi käyttää jos olis puhdas rata alla. Kyllähän Ransu meni lujaa sen suoran kun harjoiteltiin ja näki kun palkka laitettiin maaliin, mutta rataa tehdessä alkoi katsella muita esteitä ja Anttia että mikä se sellainen "eteeeeen" on..?!

Ransu oli ihan kuljari koko illan. Koko treenien ajan se bongaili keppejä ja pallo suussakin kävi keskellä keppejä pujottelemassa muutaman välin. Kesken kaiken se viskasi pallon suusta ja loikkasi suurieleisesti perään :P Sitten se lopussa, kun tehtiin vielä keppitoistoja, teki ovelat ja pitkästä aikaa tuli pari-kolme väliä ennen loppua kepeiltä ulos ja haukkasi alatoopit suihinsa kun ne oli siellä maassa valmiina - vartioimatta, vaikka minä sanoin että vahdi sitä palkkaa kun se on kuljannu noiden keppien kanssa ja voi ihan hyvin vaikka tulla ulos niiltä... No niin minä koirani tunnen mutta kepo ei silti uskonut joten saipa kaveri palkata itsensä oikein huippupalkalla vääristä kepeistä.

Lämmittelyssä kun otatin A:ta, se ekalla kerralla meni oikein hienosti. Uudelleen, niin loikkasi alasmenolta melkein sivuun. Sanoin että höpöhöpö poika ja lähetin uudestaan. Otti niin siistin kontaktin kuin ikinä mahdollista. Toisesta suunnasta vielä ja taas sama. Höpöhöpöt ja uudelleen lähetys, taas silmät killittäen ottaa niin hienon kontaktin että kelpais oppikirjaan esimerkiksi. Onko joku joskus kirjoittanut tänne aiemminkin, että tuo poika on hilpeä ja kekseliäs?! Enkä edes jaksa kirjoittaa kaikista niistä sen pelleilyistä pallon palautuksen kanssa, namirasioilla varkailuyrityksistä, esteistä joita se omin päin suoritteli ja bongaili ylpeänä itestään... Onneksi mulla on hyvä huumorintaju ja varsinkin kun kyseessä on Ransu, tiedän että se osaa, mutta keksii taas omia ilveitään. Ja tiesin, että nyt on poitsulla kivaa ja tekemisen meininki, sillä yleensä tulee nuo omat kepposet silloin kun on erityisen hauskaa :D Mulla meinas kunto loppua, se meni oikeasti lujaa enkä meinannut ehtiä ohjaamaan sitä millään. Juuri kun ajattelin että no se yksi valssi siellä oli totaalisen myöhässä, mutta muuten ihan ok... niin "henkilökohtainen manatseeri" huutaa että "oli kyllä heti niin hirveän näköstä katottavaa että aivan kamalaa miten sä voit olla noin myöhässä koko ajan!!!" Ja totuuden kuulee ei lasten vaan kepon suusta...

Kivointa oli kyllä huomata että Ransu nautti pitkästä aikaa ratareenin tekemisestä eikä vaan pelkkien yksittäisten esteiden hinkkaamisesta. Ei meillä näytä olevan treenitaukoa sittenkään, ja seuraavat kisatkin on muistaakseni aiottua aikaisemmin. Tuo yöllinen sähellys nyt ei antanut kovin luottavaista fiilistä kisoihin, mutta OLIPAHAN MEILLÄ AINAKIN HAUSKAA! Ja jos ei kisoissa muilla niin tuolla esityksellä hauskaa tulee olemaan ainakin yleisöllä. Saa nähdä joutuuko Ransu vielä tuuraamaan Liinua ensi viikonloppuna ainakin toisena päivänä jos tassu ei ole parantunut siihen mennessä.

Neitosista ken on kaunein...

...tyttö kaikkein herttaisin? Liinu kävi missikisoissa ja ei se nyt ihan huonosti mennyt. Tuomarina oli todella symppis Jan De Gids Hollannista ja antoi Liinulle EH:n. Minä olisin tykännyt tuomarista vaikka olis antanut minkä, koska oli sympaattinen, ystävällinen, käsitteli koiria nätisti ja huomaavaisesti. EH:n myötä näyttelypäivä ei päässyt venymään kovin pitkäksi, joten jo tunnin päästä schapekehien alkamisesta olin starttaamassa autoa kotiin päin. Nyt ärsyttää, kun oli tarkoitus käydä tutkailemassa shoppailuosastoa, mutta jotenkin se sitten unohtui!

Liinu oli kyllä tosi hieno ja reipas. Aika erilainen kuin muut schapet noin niinkuin ulkomuodollisesti, siis hoikempi ja verrattain kevyt/ohut turkki sanotaanko niin. Mutta minä tykkään, en kovin paksuturkkisista schapeista pidä kun ovat niin raskaan ja kömpelön näköisiä. Ilmoitettuja oli yhteensä 11 ja yksikään ei ollut mulle tuttu. Kivan oloisia koiria oli oikeastaan kaikki joita näin. Ja se tumman suklaanruskea <3 Voi lääh niin kaunis <3 Liinu oli ainoa juniori narttu.

En tiedä missä kohtaa meni vikaan koska näin että tuomari omiin muistiinpanoihinsa kirjoitti multa kysyttyään Liinun iän oikein (16kk) mutta arvostelussa ollaan nuorennuttu muutama kuukausi... Mutta tässä kuitenkin arvostelu:

"11 months old. Nice type. Good head & expression. Well set of ears. Dark eyes. Good teeth. Well angulated in front & rear. Still very narrow in chest. A bit weak in back. Coat not in show condition. Good tail. Moves well."

Olen erityisesti samaa mieltä kulmautumisesta ja liikkeistä. Liinun liikkeet on vaan jotain niin kaunista :) Harmittaa vietävästi kun jouduin lähtemään yksin liikenteeseen eikä meitä ollut kukaan kuvaamassa. Liinu on niin huvittava esiintyjä, kun seistessä se seistä tököttää justiinsa paikallaan ja tuijottaa mua silmiin. Sitten kun lähdetään liikkeelle niin koko koira herää eloon :) Tuota selän heikkoutta jäin pohtimaan että tarkoittiko se sitä että Liinu on vähän kapea/hoikka vai oliko tuomarin mielestä selässä muuten jotain vikaa. Samoin kapea rinta, mitenpä se nyt olis kovin leveä kun koko koira on kuin silakka ;)

Turkki on myös mielenkiintoinen juttu, kun en tiedä viittaako tuo siihen miten olen laittanut/kammannut turkin ennen kehäänmenoa vai oliko turkki jotenkin muuten huonokuntoinen tai liian ohut tai eloton. Siis kun jos Liinun siistii siloiseksi, niin se on takaa tuplaleveä ja kyljissähän sillä on aika ohut karva joten näyttää epäsuhtaiselta. Olen ajatellut että schape saa olla vähän huolettoman näköinen kehässä, joten ihmettelin parin koiran puunaamista ja mietin että odottiko tuomari Liinunkin olevan laitettu niin. Tuo ohut turkki ei varmasti haittaa koiraa, ei voi mitään jos se ei näyttelyissä riitä. Ruokintaa en ole kuitenkaan muuttamassa että mikäli laatu on siitä kiinni niin sittenkään sille ei voi mitään. Näyttelyt on meille sivuseikka, ja nythän meillä on se agilityvalion arvoon oikeuttava tulos joten mulle on samantekevää tuleeko meistä näyttelypuolella koskaan tämän enempää. Agilityvalioksi sitten jos Mutta, sehän oli "tämän päivän kunto" ja tämän tuomarin näkemys. Turkin kuntokin on asia joka voi muuttua vuodenajasta toiseen, mutta koiran rakenne ei muutu ja näiden kahden käydyn näyttelyn perusteella se on hyvä, samoin liikkeet.

Joten eiköhän ihan hyvillä mielin palata heti huomenna sen meidän päälajin pariin jossa ulkonäkö on viimeisenä tärkeysjärjestyksessä ;)

Hei ja pakko vielä mainita meidän pikkulikan näyttelyyn valmistautumisesta. Ostin eilen 600-700g pussin broilerin kokonaisia sydämiä, että annan niitä tänään ja huomenna possunsydämen sijasta. Jätin ne yöksi sulamaan pöydälle muovirasiaan kannen alle. Aamuvarhaisella ylös kömpiessä keittiön lattialta löytyi tyhjiä puhtaaksi nuoltuja muovipusseja pari kappaletta, muovirasia ja koira jolla on tynnyrinnäköinen keskivartalo... vähän oli pikkulikan masu pinkeä :P Liinu ei sitten saanut sen kummempaa aamiaista. Ajattelin että mahtaa kakattaa mutta ei ole tullut papanan papanaa vielä tähän mennessä päivää :O Kohta alan huolestua... tosin masu normalisoitui sitten näyttelymatkan aikana normaaleihin mittoihinsa. Hain uuden pussin kotimatkalla ja pötkön jauhettua poron liha-luuseosta. Josko nyt Ransukin saisi uusista ruuista osansa...

Pienet mutta tehokkaat

Kävin Liinun kanssa hallilla ottamassa pienet tehotreenit kontakteilla. Tuli kyllä aluksi otettua muutenkin pientä ratapätkäilyä kun oli siinä sopivasti hyppyesteitä sopivilla rimakorkeuksilla levällään. Vähän putken ja A:n erottelua. Pitäiskin noita erotteluja tehdä enemmänkin.

Kontakteista aloitettiin A:lla. Hihnassa ja aika hyviä kontakteja. Pari kertaa en ehtinyt jarruttamaan ajoissa niin loikkasi, ja paluutin takaisin. Otin pariksi toistoksi hihnan irti, mutta yritin huijata Liinua että hihna on kiinni pitämällä hihnaa koiranpuoleisessa kädessä. Joko huijaus meni läpi tai sitten likkis muuten vain malttoi ottaa kontaktit, koska meni ihan ok. Otin kuitenkin hihnan takas käyttöön ja vielä muutaman toiston lisää.

Sitten keinua. Se vauhti <3 Ja into mikä sillä on painattaa keinulle! Neljäs kerta keinua ja ei kyllä vois paljon paremmin mennä. Nykii hihnassa ennen estekäskyä ja menee kyllä nopeasti keinun päähän ja heti pois kyydistä kun keinu on maassa. Mä niin tykkään mun koirien keinuista :) Otin keinua pienen ratapätkän päätteeksi, muistaakseni muuri, putki ja keinu. Keinu oli putkelta suoraan edessä niin oikein näki kun se tuli putkesta ulos ja olin menossa keinua kohti, että se kiihdytti vauhtia. Hienoja keinuja typykällä ei voi muuta sanoa. Mamma on niin ylpeä pikku-Lillukasta :')

Viimeisenä kontaktiesteenä puomi. Hihnassa vientiä ja juoksutin koko puomin, lähtöön en ensin antanu ottaa vauhtia. Tas-tas toimi hyvin, vain kerran ehkä 10-15 toistosta laitoin takapään takaisin puomille. Otin hihnan irti koska tänään ei ollut sellaista puolieroa kontaktiesteillä havaittavissa vaan otti aika tasaisesti molemmat puolet. Toiselta puolen jää muistaakseni vähän ylemmäs kontaktille. Varsinaisesti se ei ota juuri koskaan 2-2 vaan jää "4-0" eli kaikki tassut kontaktille. Hyvää vauhtia silti menee puomin eikä ala himmailla alasmenosillalla. Tähän kuitenkin toivon että tulee lisää vauhtia kun kontaktit ja koko este varmistuu, nyt mentiin vasta toista kertaa koko puomia. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitää niin kyllä sitä vauhtia sieltä tulee...! Tyytyväinen puomiinkin siis!

Koska kepitkin oli siinä niin makeasti muiden esteiden joukossa, hain ohjurit ja otin keppejä. Kaikki ohjurit paikallaan, tosi hienoja hakuja, voi vitsit. Liinu hakee kyllä niin paljon paremmin kepit kuin Ransu. Se antaa jo itse asiassa ehkä enemmän mun lähetysvirheitä anteeksi kun Ransu ja sille tuntuu olevan vain se oikea eka väli mistä mennään sisään. Toivottavasti on sittenkin kun joskus viimeisetkin ohjurit lähtee siitä alusta. Viime viikonloppuna kuitenkin tuli muistutus siitä, että ihan miten vaan ei voi huitoa ja elehtiä pelkän keppi-käskyn voimalla, koska kuitenkin se oma kroppa menee ohjauksena sanallisen edelle. Mutta niinhän mä olen halunnutkin että Liinu hakis paremmin kepit kuin Ransu. Ja pujottelis paremmin. Tänään se pujottelikin taas itsevarmemmin ja hyvällä vauhdilla. Ei kertaakaan meinannutkaan pysähtyä tai tulla kepeiltä ulos. Kannustin koko ajan. Makkara lensi multa eli ei ollut sitä pahuksen alustaakaan siellä lopussa houkuttimena! Jes jes JES!!! Oli niin hyvä fiilis teettää keppejä että otin sitten pari vaikeaa avokulmaakin ja juku kun se typy oikeasti huolehtii ihan itse siitä rytmityksestään, ihan mahtavaa ettei mun tarvi siellä olla kuonosta "vetämässä" ja auttamassa toka väliin.

Siihen lopetettiin ja heittelin tennaria palkaksi. Oli het loistavat treenit! Tuli kyllä niin hyvä mieli :) Sitä paitsi ne palkkanakit oli jotain juustonakkeja ja oikeasti aika hyvänmakuisia... (ja minä kun en tykkää makkarasta enkä nakeista enkä yleensä maistele koirien palkkanameja...)

Hei mato, kiipee keinulle!

Lillukka kävi ottamassa kontaktitreeniä, eli kuten koirat sen ymmärtää: tekemässä "matoa", "kiipeetä" ja "keinua" :)

Aloitin keinulla tällä kertaa, ja typykkähän on oppinut sen hienosti. Kolmas kerta keinulla ja otettiin muutama kerta ilman hihnaakin. Opetin Liinun hihnassa, mentiin vaan keinua uudestaan ja uudestaan. Nyt tuo pikku rämäpää on oppinut että keinu mennään lujaa päähän asti ja sitten kun se osuu maahan niin samasta rämäyksestä eteenpäin. Passaa kyllä mulle tuollainen keinu! :) Ja jos siinä ei ala myöhemminkään ilmetä ongelmia, niin täytyy sanoa että enpä ole Ransullekaan noin helpolla keinua opettanut noin hyväksi ja nopeaksi. Liinulla on mahdoton meno aina keinulle, mä sille tänään sanoin että "eikö sen pitäs olla ihan hirrrrvee este? Miten sä sinne noin innolla meet!" Liinu vaan nyki että jokosaamennä. Keinun perään mentiin yksi kokonainen puomi eli mato, ja Liinu ei kyllä ole vielä kertaakaan himmannut puomilla ja luullut sitä keinuksi. No toisaalta, se menee keinunkin niin vauhdikkaasti päähän asti, että miksi se puomilla himmais kun ei se himmaa itse keinullakaan.

Sitten se kiipee eli A-este. Hihnassa jarruttaen toistoja toistoja toistoja. Aika hyviä sellaisia. Jarrutin ehkä suurimman osan toistoista, mutta Liinu myös passuutti itse askeleita paremmin. Muutaman kerran päästin hihnan roikkumaan perään kun mentiin harjan yli ja otti kontaktin ihan hyvin. Siis niin että olin tyytyväinen ja se kelpasi. Siis paranee tuokin este, näköjään kannattaa nyt käydä tiuhempaan ottamassa noita kontaktiesteitä, selvästi on mielessä paremmin mitä tehdään.

Lopuksi matoa eli puomia. Liinu puomin alasmenosillalle ja siitä lähetys tas-tas käskyllä kontaktille. Etenkin sieltä "tokopuolelta" eli koira vasemmalla minä oikealla sujuu tosi hyvin. En ole Liinun kanssa tokoillut, ainoa tokojuttu minkä se osaa suunnilleen on sivulletulo, mutta toisaalta se osaa ainakin avustettuna tulla oikeallekin sivulle. Eli mitenkään kovin tokosta johtuvaksi tuota vasemmanpuoleisuutta ei voi syyttää. Silti se on ihan selvä ero ja kuten aiemmin taisin sanoa, vähän joka kontaktilla mutta etenkin puomilla, vaikka molemmin puolin on tehty toistoja vuorotellen. Liinu malttaa pysähtyä kontaktille, jos vauhtia ei ole liikaa. Jos se saa juosta koko puomin niin että ylösmenollekin on parin metrin vauhdin saanut ottaa, niin alasmenokontaktin se ottaa muttei malta pysähtyä. Se kyllä alkaa välillä korjata itseään asentoon, mutta... Tämä vaatii lisää toistoja. Jos lähdetään puomille (hihnassa tietty) ihan ylösmenosillan edestä, niin sitten vauhtia ei ole ihan niin paljon ja pysähtyminenkin parempi.

Huomenna näyttelytreenit ja keskiviikkona taas kontakteja. Puomilla on kehitytty nyt tosi hyvin. A on parantunut ja keinu on oikein hyvä, kun vaan ei ala hyppelehtiä lentokeinuja. Tällä hetkellä mennään aika lailla siinä rajalla eli vauhti on just hyvä :)

Ransun ei ollut tarkoitus treenata, mutta ajattelin että sekin vois ottaa muutaman keinun kun kisoissa siitä tuli kielto. Otin sen vikisemään halliin siksi aikaa kun Liinu teki puomia. Sitten sillä olikin aivan into päällä kun se pääsi tekemään. Hyvät keinut pienen ratapätkän ohessa ja lopuksi vielä tennarilla palkaten parit kepit. Jestas mikä vauhti kun oli tavallisesta poikkeava pallo palkaksi!

Minä <3 mun rämäpää-vauhtitassut :)

Liinu vauhdissa

Liinu kävi torstai-iltana treenaamassa kontakteja. Aloitettiin A-esteellä kun se on toisaalta kaikkein pisimmällä mutta toisaalta kaikkein epätoivoisin kontaktieste. Liinu on vaan niiiin loikkari ja mä vaan oon niiiin huono opettaan tuon A:n näköjään että se on ihan syvältä. Liinu ottaa ylösmenot ihan jees, mutta alasmenot loikkais aina jos ei hihnalla estä. Sille ei vaan tunnu tarttuvan mieleen mitä mä haluan sen tekevän A:lla. Noh, oli torstailliset A-treenit silti paremmat kuin edelliset...

Toinen kerta keinulla. Ensin vähän keinun jarrutusta, mutta paremmin meni kun Liinu sai itse keinauttaa keinun. Liinu on mennyt aika reippaasti keinua, nyt sille tuli pari kertaa sellainen hui kauhistus apua, ja mä hoksasin että ei ole ihme jos jotkut koirat alkaa pelätä keinua jos ohjaaja reagoi tässä kohtaa "väärin". Ei muuta kun sanoin sille että joo hyvin menee mutta menköön, ja eikun uudestaan. Se epävarmuuden hetki tuli sille vissiin siinä vaiheessa kun se hoksasi itse liikuttavansa keinua ja että missä kohtaa se tapahtuu. Toistoja vaan lisää eikä lähteä tuohon sen hysteriaan mukaan niin hyvä este siitä tulee. Valjaissa ja lyhyellä hihnalla on kuitenkin niin helppo olla koiralle turvana ja estää sivuunhyppimiset.

Puomia sitten vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä. Alasmenosillan puolesta välistä kontaktille. Tarkoituksena tehdä siihen 2-2. Liinua on hihnalla autettu aika paljon, ja jostain syystä sillä on joka esteellä toinen puoli selvästi parempi kuin toinen. Vaikka ollaan tehty kumpiakin puolia, mutta joka kontaktiesteellä on silti se sama. Nyt sitten totesin että saisit ajatella omillakin aivoillas mitä siinä pitäis tehdä. Taisi tulla kerran läpi molemmilta puolilta, nostin takaisin ja kehuin. En enää muista tehtiinkö yhdet onnistuneet pysähdykset molemmilta puolilta ilman hihnalla jarruttamista. Selvästi meni sen "ojentamisen" (takaisin nostamisen) jälkeen mietintämyssyn alle että hei mitä mun pitikään tehdä... Siihen oli sitten hyvä lopettaa.

Outin agikoulutus 7.4.

Eilen oltiin sitten Outin agikoulutuksessa. Menin sinne sillä asenteella että Liinu tekee aksaa niin että on muitakin hallilla kuin me. Ratahan oli sellainen sopivan kimurantti meille Liinun kanssa. Oli sellaisia kohtia, joissa joutui ohjaaja juoksemaan ja kuten kouluttajakin sanoi, siinä ne ongelmat monesti tulee kun pitäis hallita se vauhti ja ehtiä. Kyllähän niitä pyörityksiä tekee kun niissähän itse on melkein paikallaan ja koira tekee työt. Ja varsinkin mulle oli ihan hyvä tuollaiset vauhtijutut, että oppisin arvioimaan sitä Liinun kanssa rytmittämistä. Rimatkin sillä oli nyt 35 ja 40cm että alettiin olla oikeissa medikorkeuksissa.

Kepit oli alussa liian suuri houkutin, ja sitten taas mulla meni varmisteluksi kun Liinu karkasi kepeille ja sitten se tuli ohi putkelta. No enpä kuulemma koiraa katsonutkaan... Liinu kääntyy ihan älyttömän hyvin. Se on kyllä jännä typykkä, se ei kyllä kaarroksia tee jos mun ohjaus ei aivan jotain muuta kerro kuin mitä tarkoitan, ja nuo niistot ja vastaavat se tekee kyllä aika siivekkeitä nuollen. Mun vaan pitäis oppia arvioimaan, koska on parempi tehdä joku tiukka käännös jossa joudun olemaan itse ohjaamassa niin etten pääse karkuun ja koska taas on parempi tehdä se vähän pidempi mutka (jossa tuo ipana ei kyllä kauaa viivy, joskus noita pitää kellottaa kyllä siltä) mutta jossa pääsee itse paremmin karkuun seuraavaa tilannetta varten.

Harjoiteltiin pääasiassa aika lyhyitä pätkiä, mutta kyllä me muutama vähän pidempikin pätkä mentiin. Liinun kanssa on niin opettelua kaikki, miten paljon siitä voi irrota sivusuunnassa ja miten paljon laittaa tekemään itsekseen. Se välillä irtoaa niin käsittämättömältä tuntuvasti jonnekin esteelle, ettei itse ehdi kissaa sanoa. Ihan loogisesti se kyllä tekee, mutta en vain ole tottunut että koira saattaa niin pienestä eleestä lähteä hakemaan sen esteen joka siellä suunnassa on jonne osoitan. Ransu kun on sellainen, että se katsoo että tuonne päin sä kyllä osoitat mutta et varmaan tarkoita sitä?! Niinkun nyt vaikka ne mun huonot kepeille lähetykset, Liinu totesi että sä näytät putkelle 5m päähän, minäpä sinkoan sinne vaikka sinä seisot paikallaan... Ransu olis ehkä mennyt sinne päin mutta palannut katsomaan mua että niin et varmaan tarkoittanu oikeasti tuota, että mikä suunta se oli??

Kepit sai mut tuskailemaan, että mä en osaa olla tuollaisen herkkiksen ja noin pehmeän koiran kanssa. Joka ottaa niin helposti painetta ja menee lukkoon. Ransu on niin rempseä ettei se paljon painetta ota, vire kyllä voi laskea mutta se yrittää silti. Liinu sitten taas alkaa kulkea sen näköisenä mukana, että pidä treenis... Tämä on taas tätä samaa, mä en tunnu olevan sen kanssa samalla aaltopituudella. Kepeiltä jäi sitten niin turhautunut olo koulutuksen jäljiltä, että kun koulutus oli loppunut, otin Liinun kanssa kepakot vielä. Pysähtelyä kesken pujottelun, tuli ohjurien yli ulos ja vaikka mitä. Mun piti vaihtaa välillä koiraakin että sain tehdä hyvän mielen juttuja (kuten keppejä) Ransun kanssa, joka ei tosiaan siitä mun mielentilasta ota niin herkästi itseensä. Sain sitten itseni positiivisemmalle mielelle kun Ransu pujotteli niin hyvin ja teki niin kivasti puomia ja sekin haki esteitä! Hain Liinun uudelleen kehiin ja yksi kepeille lähetys - tosi hyvät kepit - ja huippupalkkaus ja hyvällä mielellä kotia kohti :) <3 Ransu ja Liinu <3

Tässä pari videota, suunnilleen julkaisukelpoista materiaalia...

 

 

Sattuu ja tapahtuu

Koulutehtäviä saa kirjoittaa niin kiitettävästi, ettei meinaa jaksaa blogiin naputella enää mitään. Tosin kunhan tässä vauhtiin pääsen, niin eiköhän tätä taas piisaa ;)

Viime viikon torstaina käytiin koirien kanssa 20km kävelylenkki. Katseltiin ihan uusia maastoja. Käveltiin ensin tuttua pyörätietä pitkin nelisen kilometriä ja käännyttiin siitä sitten sivuun. Jes mitä kelirikkotietä se oli. Koirat sai heti mutakasteen ja en mä itsekään kyllä kovin puhdaslahkeisena pysynyt. Mä aattelin vaan että tuo on sitä koiranelämää; koirat kiidätti kura lentäen menemään alkuillan kevätauringossa :) Mulla oli GPS päällä ja katsoin kartasta että tuollainen lenkki voitaisiin tehdä. Että tuleehan siitä aika pitkä mutta tulkoon, kyllä minä jaksan kävellä. Ja terve koira jaksaa kävellä sen mitä minäkin kävelen. Ransu ei ollutkaan lenkin jälkeen moksiskaan, vasta yön aikana sillä ilmeisesti meni jäseniin koska seuraavana päivänä se torkkui ja venytteli vaan mielellään... Liinulla lenkki painoi ehkä vähän enemmän, mutta sillä ikävällä välikohtauksella oli kyllä varmasti oma osansa seurauksissa.

Niin, oltiin kävelty jotain 13km ehkä, kun jostain talon pihasta alkoi kuulua haukkua. Vaistomaisesti ajattelin niinkun kaikkien edellistenkin vastaavien kohdalla, että olispa se kiinni pihassa. No ei ollut. Sieltä se sitten tuli pihatietä kohti sitä isompaa tietä jonka laitaa mä lähestyin koirat jakajassa. Perässään käveli isäntä ja koitti huudella koiraa takaisin. Mä aavistelin pahaa ja ne aavistukset vaan paheni kun mulle huudettiin että "onko ne sun koirat uroksia vai narttuja?!" Huusin että toinen on toinen. Kuului kiroamista. Arvasin - ja näinkin koska koira lähestyi - että se toinen oli uros ja ettei se tule juttuun urosten kanssa. Pysähdyin ja peräännyin vähän. Liinua pelotti. Koira oli joku laika(sekoitus?) kuulemma ja tuli meitä kohti sen näköisenä että kenenkähän kimppuun se ensimmäisenä kävis. Mulla ei ollut mitään kättä pidempää mukana, ja kun ei se koira kuunnellut isäntäänsäkään, niin päätin koittaa vähän olla koirien välissä ja odottaa että se onneton ukko tulis hakemaan sen koiransa pois. Jälkeenpäin mietin että mitä pirua se oikein mateli. Se koira lähti ensin hyökkäämään Ransua päin, joka yritti ensin rauhoitella tilannetta, mutta ärähti sille toiselle takaisin kun se oli tulossa kiinni. Mä karjuin mitä ikinä kurkusta lähti. Koirat lopetti, Liinu perääntyi mun selän taakse. Ransu oli sen jälkeen ihan ok, koirapuistossa oon tuolla karjunnalla saanut muut koirat jättämään sen rauhaan jos ovat tulleet uhoamaan, joten se kai luotti että nytkin käy niin. Mutta eipä tuo hullu lähtenytkään menemään, vaan kiersi meitä ja vaikka mulla oli vaan periaatteessa yks hihna mutta siinä kaks koiraa niin sotkeuduin siihen sen verran että se pääsi yllättämään ja hyökkäsi Liinun kimppuun.

Siinä ei ollut pikku-Liinulla paljon jakoa sanoa vastaan kun varmaan yli 30-kiloinen koira tulee päälle. Mä karjuin kun eläin, Liinu ulisi maassa selällään ja toinen senkun ravistelee sitä tietä vasten. Jälkeen päin tuli mieleen, että voi luoja jos olis autoja sattunut tuleen kun oltiin sentään ihan keskellä tietä. Se toisen koiran isäntä yritti komentaa koiraansa, minä potkaisin sitä kylkeen ja se tomppeli tajusi ottaa koiraansa kaulanahoista ja nostaa veke. Liinu uikutti ja oli aivan piestyn näköinen. Se isäntä paiskasi koiransa ojaan, hyppäsi itse perässä sen päälle istumaan ja piteli sitä kaulasta kiinni. Katsoin jokseenkin järkyttyneenä sitä epäkunnioituksen ja kiihtymyksen määrää joka siinä koirassa oli. Se mies kertoi nimensä ja pahoitteli ja sanoi ettei osannut sentään tuollaista odottaa. Käski meitä menemään, ettei hän uskalla nousta sieltä ojasta ennenku me ollaan häivytty näkyvistä. Aikoi korvata jos tulee jotain sellaista mitä pitää korvata. Mä sanoin vaan että aika uskomatonta että se nartun päälle kävi noin, että tää on vasta reilun vuoden ikäinen ja arastellut toisia koiria jo ennestään.

Jatkettiin matkaa, Liinu oli aika luimussa ja mua ärsytti etten voinut soittaa ketään hakemaan meitä. Oli pakko kävellä kotiin asti. En tunne täältä yhtään ketään, ja Antti oli iltavuorossa jossain 60km päässä. Liinu käveli ihan ok kuitenkin, eikä se vuotanut verta mistään. En löytänyt siitä myöhemminkään puremajälkiä, eli taisi toinen olla enempi turkissa kiinni ja puistella siitä. Matkalla vielä se mies ajoi vaimonsa kanssa meistä ohi ja pysähtyi kertomaan, että hänen piti mennä päivystykseen koska se koira oli purrut sitä isäntää käsivarteen niin ettei sormet liikkuneet ja koko käsi sinersi. Multa ei juuri lähtenyt ääntä siinä alkaa jutustella eikä oikeastaan tehnyt mielikään. Oon kyllä joskus huutaa mekastanut ties kuinka pitkään jonkun kanssa, joten kertoo jotain siitä mun äänenkäytöstä kun nyt hetken karjumisen jälkeen ääni oli seuraavana päivänäkin vielä ihan käheä.

Oikaistiin pururadan poikki ja Ransu yritti leikkiä Liinun kanssa. Liinu esitteli hammaskalustoaan ja antoi hampaasta joka yritykselle. Ransu tosin tykkää tytöistä (ja ylipäänsä potentiaalisista leikkikavereista) jotka esittää vaikeasti tavoiteltavia, joten mun piti puuttua sitten tilanteeseen että antaa nyt sen toisen olla. Liinu oli selvästi kipeänä. Päästiin kotiin ja 4h lenkki oli takana.

Seuraavana aamuna tajusin antaa Liinulle Rimadylia, koska se selvästi oli kipeä. Ei ontunut eikä aristanut mitään tiettyä, tosin Liinu on sellainen ettei se kovin herkästi näytä kipua, mutta liikkui epätavallisesti ja nousi haluttomasti portaita. Soitin jäsenkorjaaja Anulle ja varasin maanantaiksi ajan. Kun tulin perjantaina koulusta, Liinulla oli olo selvästi parempi, kipulääke oli vaikuttanut ja koira oli enemmän oma itsensä. Viikonloppuna annoin vielä Rimadylia ja Ransun kanssa leikkiminenkin oli taas ihan jees eikä se enää näyttänyt kipuilevan.

Maanantaina mentiin sitten Anulle. Anu sanoi monta kertaa, että uskomattoman kiltti käsiteltävä. Liinu vaan olla möllötteli ja katsoi että ai sä teet siellä jotain..? Käsittelyssä se oli heti mukana kuin vanha tekijä. Liinulla oli etulavoissa jänteitä pois paikaltaan, samoin takapäässä ja selässä. Mä olin just aiemmin päivällä tunnustellut että onko sillä lihaksissa puolieroa vai miten oikeassa takajalassa on pienemmät lihakset kuin vasemmassa. Oon siihen aiemminkin kiinnittäny huomiota. Anu sanoi että lihakset oli puristuksissa kun jänteet meni vääristä kohdin. Vähän ajan päästä tilanne oli niin päin, että vasemman puolen lihakset tuntui pienemmiltä, ennenkuin sekin puoli saatiin käsiteltyä. Sitten olikin ihan erituntuiset reisilihakset. Liinun selkä suoristui, sen lantioon tuli muotoa ja liikkeet parani heti. Enemmän oikeastaan Liinulla huomasi vaikutuksia kuin Ransulla. Tosi kaunis typykkä tuli :) Vitsailin että nyt sua pidetään 2 viikkoa vitriinissä että oot sitten näyttelyssä hieno.

Tiistaina mentiin näyttelytreeneihin. Kuinkahan monesti niihin on aiottu mennä vaan on jäänyt laiskuutta menemättä... Mietin vähän etukäteen, että mitenhän Liinu suhtautuu toisiin koiriin torstain jälkeen. Noh, ensin se vähän murisi mutta kun sanoin ettei sun tarvi niin se keskittyi vaan minuun. Se oli kyllä vähän ihmeissään että missä kaikki agiesteet on ja yritti pari kertaa mennä A:lle kun käveltiin siitä ohi. "Tuomarin" kopeloinnista se ei ollut moksiskaan ja muutenkin saatiin kehuja kun toinen vaan tuijotti mammaa pää kallellaan seisten. Mitäpä se ei pikku ahnepossu nakin eteen tekis? Kun vaan itsekin pystyis olemaan yhtä lunkisti näyttelyissä... Jospa me se H saatais niin olis sitten valiotulos saavutettu... koirahan on ERIn arvoinen vähintään mutta esittäjä saattaa pilata menestymismahdollisuudet...

Näyttelytreenien jälkeen käytiin vielä koirapuistossa, kun pienten puolella oli useampi koira. Isojen puolella oli sellainen meininki, että olisin kyllä lähtenyt sieltä pois jos olisin sinne mennyt... Liinu oli yllättävän reippaasti, ei leikkinyt, mutta ei koko aikaa roikkunut munkaan jaloissa. Pari kertaa se meinasi lähteä näykkimään (!) ja komentamaan muita jotka ärisi leikkiessään. Sai kyllä multa huomautuksen. Ihan hyvä puistoilu siis kun vertaa aiempiin ilman Ransua tehtyihin. Ransu nyt ei kyllä enää puistoilua harrastakaan, isojen puolella tuntuu olevan kaikki typerykset omistajat ja provosoivat urokset aina kun me sinne mennään - kuten nytkin olis ollut. En halua että se joutuu keneltäkään ottamaan kuonoonsa tai että se katsoo tilanteen vaativan turpiin antamista jollekin toiselle. Ja kun se on niin herkästi jumissa sitten itseään paljon isompien kanssa painittuaan. Liinu on pienten puolella yleensä isoimmasta päästä, ja siellä en ole samanlaisia uhoajia vielä nähnyt kuin isojen puolella, joten sinne menen paremmalla mielellä.

Tänään iltapäivällä ulkoiltiin tuntikausia kun aurinkokin alkoi paistaa :) Sain itsenikin irti rasittavasta koulutehtävästä ja hyvälle tuulelle, kun nuo mun schapet on aina niin hyvällä tuulella ja jaksaa aina naurattaa :) Niiden kanssa aina muistaa sen, miten pienistä asioista sitä voi tulla niin onnelliseksi että silmät kiiltää. Niinkun nyt vaikka siitä, että kerrankin mamma heittelee sen ihanan hajuista vanhaa lapasta ja revittelee sillä :D