Voi argh. Nyt kyllä jotenki tympäsee. Kummankin koiran kanssa on hyllyputki päällä. Tätäkö se sitten on, kun koirilla olis intoa tehä vaikka kuinka hienoja ratoja, minussa kai se vika sitten on kun en pysy niiden mukana. Noh, ottihan se Ransu eilen eka radaltaan nollavoiton, olisin vaan mielelläni ottanu sertinkin siltä radalta. Meinaan kun meillä sattuu kyseiseltä tuomarilta olemaan jo meidän ainoa agiserti! Voiko kökömpää tuuria toisaalta olla, ei se nyt niin päivänselvää ole, että Ransu the schape voittaa 38 maksikolmosta, ja joukossa oli muuten tosi paljon tän alueen mun mielestä parhaimpia maksikoirakoita. Noh, onhan se nollavoitto aina nollavoitto ja MM-karsintanollia silmällä pitäen tuo oli kyllä aika hieno saavutus Ransulta. Nyt on 4 SM-nollaa kasassa, enemmän kuin viime vuonna yhteensä, ja äsämmiin on se tuplakin hankittuna. MM-karsintanollia ei vielä olekaan kuin 2 ja niistä on nyt kasassa voitto ja tavallinen eli tupla puuttuu. Noh kun nyt edes ne SM-nollat keräis :)
Niin, kumpikin koira on ollut jo pitkään treeneissä tosi hyviä ja innokkaita. Taitaa niillä olla keskenäänki pieni kilpailu siitä, että pääsee mun kanssa aksaamaan. Kumpiki koira on ollu lisäksi jo monissa kisoissa ihan tuhannen hyviä, siis Ransukin on ollut tosi innoissaan, vauhtia on ollut, se on ollu kunnossa (kiitos myös Minnalle tästä) ja kaikki periaatteessa hyvin. Liinu alkaa nykyään kuumua kisoissa niin, että se haukkua räyhää mulle ja napsii hampaita yhteen mun edessä vaikken edes katso siihen tai sano mitään, kun odotellaan omaa lähtövuoroa. Meininki yltyy jos erehdyn kiihdyttään enempää, se varmaan joku kerta näykkäsee mua vielä leuasta, sen verran se tuli "silmille" eilenkin ennen eka rataa kun sitä virittelin... Eli sillä on enempi kun tarpeeksi halua lähteä radalle, ja radalla sillä kyllä vauhtia riittää, malttia kuunnella ohjausta sen sijaan ei aina niin hyvin. Toki minäkään en todellakaan ole aina ajoissa enkä ohjaa tarpeeksi huolella, mutta mielestäni sellaisia oikein pahoja lepsuilukohtia ei Jeppiksessä tullut tehtyä kummankaan kanssa.
Lillukka se siis touhusi 3 x HYL ja Ransu sen nollavoiton, 10vp yliajalla ja HYL. Mukavahan se on kisata kun koirat on niin tosi jees. Ransu pysyy silti hallinnassa, Liinu taas ei niinkään. On ne nuo naiset vaan vaikeita välillä. Vai haluaako joku analysoida hypärillä tapahtuneen pituuden jälkeisen kunniakierroksen? Miksi sinne tyhjää nurkkaa kohti piti ryysiä?
Muutenkin Liinulle ei tuntunu riittävän niiden esteiden suorittaminen, mitä sai suorittaa, vaan samaisella hypärillähän se ryntää hyppäämään hypyn, joka oli vissiin alussa 3. este. Siinä olen ehkä vähän löysä, mutta samalla aika hämilläni tuosta sen tempauksesta. Olenhan mä siinä pussilla myöhässä ja kepit meinaa vetää, että omaakin vikaa on, enkä todellakaan ehdi tekemään pakkovalssia kepeille (koska ajattelin jo siinä vaiheessa vaihtaa toiselle puolen keppejä). Eli kaikilta radoilta yhteenvetona se, että kontakteille (ja miksei myös kepeille) se menis mieluiten nyt ja heti, yhtä rataa en ees ladannu nettiin (sama kuin Ransun eka rata) kun päästiin tuohon ekalle putkelle ja siihen mennessä oli jo tullu kolmoshypyltä kielto kun keinu veti puoleensa liian aikaisin. Sitten kun piti mennä putkeen, niin Liinu tuli putkesta ohi ja puomin alta. Kun lähetin uudestaan, niin se hyppäsi mun edestä puomille, sanoin ääneen että "prkl sun kanssas" ja lähdin käveleen radalta ulos - Liinu tyytyväisenä suoritteli siinä puomin ravata hipsutellen ja jäi vielä seistä tököttämään alasmenokontaktille... Jos minä seison puomin tällä puolen ja lähetän putkeen, ja koira haluaa mieluummin hypätä mun jalkojen edestä puomille selän taakse esittelemään kontaktia niin kyllä silloin kävellään radalta ulos. Ei siinä paljon enää keräillä lisää säälipisteitä moisella sikailulla. Ja tosiaan sen jälkeen vielä otti puomista ilon irti, kääntyi ympäri ja hipsutti toiseen päähän esittelemään alasmenokontaktia.
Tällä radalla on hyvää, mutta myös huonoakin:
+ vauhti
+ keinun suoritus
+ kepit
- ohjaajan pikkanen hätiköinti kolmosesteellä
- puomin ylösmenokontakti
- hidas puomin loppuosa
- A:n alasmenokontakti
- putken jälkeinen kääntyminen (tyhmä eläin, miten se noin tekee, en tajua...)
- lopun ohjaus eri tavalla kuin ajattelin, eikä tule välistävetoon vaikka yritän
- viipyy putkissa, mutta tämä oli Ransun kokemuksesta odotettavissa (liukkaat, tummat putket)
+ vauhti
+ lähdössä pysyminen vaikka kävi kierroksilla
- valssia valssin perään, alussa muurilla valssatessa myöhässä joten kaarros venyyyyy
- ihme sinkoaminen pituuden jälkeen
- ohjaaja myöhässä pussilla
- hyllyttäminen (ohjaaja sekä koira)
- keppien aloitus hutiloitu
Maalieste muuten oli oikeastikin takaakiertona, eli tällainen harvinaisempi ratkaisu mutta meillä meni ihan ok.
No entäs sitten Ransu? Mun poitsu, joka kyllä välillä tuntuu niin konkarilta ja tutulta ja turvalliselta koiralta tuon Liinun jälkeen :D Ehkä me vielä tyttöjen keskenkin löydetään sellainen toimiva tasapaino tuon vauhdin, irtoamisen, itsenäisyyden, kontaktihakuisuuden ja HALLINNAN välille :P Ransun kanssa eka rata oli sama kuin Liinun vika rata, ja sitten makseilla vaihtuikin tuomariksi Sari Mikkilä. Medeillä ja maksien eka radalla oli siis Eeva-Liisa Pohjanen. Radatkin muuttui erilaisiksi tuomarinvaihdoksen myötä. Mikkilän radat ois sopinu paremmin Liinulle, Eevan radat taas Ransulle...
Ransullakin kyllä oli ihan kierroksia kun lähdettiin rataa tekemään, sanoinkin siinä että se on koko päivän kulkenu auton ja häkin väliä ja sillä pyörii ne kaks ratasta vähä liian lujaa ja eri suuntiin, että saa nähdä miten se on kuulolla. Pikkasen oli sellanen fiilis että tästä voi tulla joko ihan hyväkin keissi tai sitten se menee Ransun kuljailuksi. Eka rata oli sitten kuitenkin voiton arvoinen, NOLLAVOITON arvoinen, eli varmaan ihan hyvä case ;) Vaikka meinasihan se poitsu vähä aiheuttaa sydämentykytystä.
+ alku lähti tosi kivasti
+ pysyi lähdössä joka radalla hyvin
+ kepit
+putki-hyppy-muuri-putki < 3
+ A-este
+ vauhdikas puomi
+ hyvä ohjauksen kuuntelu puomin jälkeen
+ ainoa puhdas nollarata maksiluokassa!!!
- eka putken jälkeen kieppuu ja kyselee, onneks kuitenki kuuntelee mitä mä kerron. Tiesin että tässä tulee näin käymään, mutta en halunnu mennä toista puolta ja törmätä koiraan, ja samalla tavalla se olis sielläkin kieppunu kun en ois kuitenkaan ollu siellä kuin enintään tosiaan törmäämässä putken suulla koiran kanssa (jota tapahtui sekä medeissä että makseissa)
+ ehdin ohjaamaan lähes kaikkialla hyvin
- kolmosesteellä ei tule niistoon mukaan -> joudun valssaamaan seuraavalle esteelle -> putken peräreikään ohjaus riittämätön -> HYL
- vauhti ei mikään päätähuimaava
- kepeille vienti ja keppien haku, itse kepit loppua kohti paranee
+ lähtee alun reippaasti
+ eka putkeen mennessä törmäilee putken suuhun aluksi, mutta korjaa itse (jota ei tehnyt Kokkolassa pm-kisoissa)
+ niisto suoran putken jälkeen
+ keppien jälkeen loppurata ihan mallikelpoinen
- kieppuu ja kyselee ennen 4-estettä
- kyselee puomin jälkeen
- huono ohjausvalinta kepeille viennissä, joten saadaan sieltä kaksi kieltoa ja yliaikaa
Kisojen jälkeen joku mies alkaa jututtaa ja kehuu Ransua, että on kyllä mahtavanoloinen koira ja että on varmaan rotunsa parhaita Suomessa :) Mä totesin siihen, että kyllä se varmaan maksiluokassa onkin. Kylläpä kuulostin itserakkaalta, mutta saa sitä koirastaan ylpeä olla, maksischapeja ei taida kovin monia aktiivisesti kisata, ja kyllähän Ransu hyvä rotunsa edustaja on agilityssa :) Jos joku on eri mieltä niin olkoot, mä olen tasan sitä mieltä ja kun tosiaan tämä tekemisen meininki ja taidot on sillä kyllä hienot :) Medeissähän kisaa sitten huomattavasti isompi porukka, näistä ei sen miehen kanssa puhuttu mitään enkä tiedä kuinka paljon se rotua tuntee, mutta kyllähän medeissä on moniakin hyviä ja kovatasoisia schapendoeseja (Liinun lisäksi ;)). Jeij, vähän pitää omia koissujaan joskus kehua, vaikka tulokset ei kyllä ole viime aikoina sen puolesta puhuneetkaan että mulla kovin kummoisia agischapeja ois :P Taitoa ja potentiaalia ois - kun vaan sais sen kisoissakin tuloksiksi asti eikä vain treeneissä. Mutta Liinu varsinkin on selkeästi sellainen, joka tekee eron sille milloin on treenit ja milloin kisat, se käy ihan eri kierroksilla kisoissa ja hallussa pysyminen on sen mukaista. Itse asiassa eräs pariskunta (?) tuli erikseen kahden radan jälkeen heti maalialueelle jututtamaan ja kehumaan Liinua, kyselivät mistä kennelistä se on jne. Taisi olla sama pariskunta, jonka näimme viime syksynä Jeppiksen möllikisoissa ja olivat silloinkin haltioissaan Liinusta :) Ja minähän tein Riksulle peeärrää minkä kerkisin ;)