Eilen ajeltiin Liinun kanssa Haukiputaalle Aaltosen Mikon agikoulutukseen. Meitä odotti 30 esteen rata, jossa ei juuri eteenmenokäskyä päässy harjotteleen... Rata oli aika lailla pyöritystä, takaakiertoja, välistävetoja, päällejuoksuja... Eli vauhti ei päässy kasvamaan ihan valtavaksi kun koko ajan piti mutkitella. Musta ainaki tuntui koulutuksen jälkeen ettei Liinu oikein kulkenu. Että jotenki sen kans oli aika helppo ehtiä joka paikkaan. No, sitte kumminkin kun videolta katsoo, niin kyllähän se aika hyvällä etenemällä meni. Tuo alusta oli minusta hieman liian liukas, Liinu lipsui monta kertaa ja veti turvalleenkin pariin otteeseen. Liinullehan paikka oli uusi, Ransun kans oon tuolla kisannu meidän ekat 2lk kisat.
Liinu kävi koulutuksessa hiukka kierroksilla. Se haukkui päin naamaa kun sen meni hakemaan autolta, jopa toisella kierroksella vuoroa odotellessa se alkoi haukkua räykyttää kun kysyin siltä vaan ihan vähän innostavalla äänellä, että onko se meidän vuoro... Se on sellasta tomeraa haukkua, jolla se kyllä selvästi nostaa kierroksia. Oon nyt sille muutenkin opettanu käskystä haukkumista, ensin agilityssa, koska siellä se on alkanu esiintyä. Sitten pihalla leikkiessä ja harjoteltiinpa yks päivä naapurien iloksi (kun me muuten ollaan varmaan melkein hajuttomimmat ja äänettömimmät naapurit meidän rapussa) sitä sisällä kotonakin. Liinu pitäis saada haukkumaan käskystä, että sen sais paimenessa käyttämään ääntä, että se ite hoksais saavansa sillä lisää tehoa ja itsevarmuutta. Toivon mukaan se jonain päivänä osaa käyttää ääntä vähintään yhtä itsenäisesti kuin Ransu - paimenessa siis. Koska topakkahan se on.
Noh, takaisin agilityyn. Tää videonpätkä on toisen kierroksen alusta, jossa mentiin radan loppuosaa. Tästä näkee miten pienellä eleellä se menee ton hypyn mitenkin, ehkä siksikin että se tosiaan steppasi siinä ympärillä aivan liekeissä, ja tietysti siksi että mun pieni ele näyttää pikkasen liikaa sinne ja tonne niin sitä hyppyä sitte kierretään eri suunnista sen sijaan että mentäis suoraan. Tuo putkien välissä oleva hyppy siis nimenomaan kuuluu jättää tekemättä, eka kerralla se hyppäsi sen kun mä en tohtiny mennä tarpeeks kauas putken taakse ottamaan vastaan. Eli rata menee hyppy-putki-putki-jne.
Eka kierros ja radan alkupää menee ihan hyvin siihen A:lle asti, kun ei malta ottaa kontaktia. Paluutan takaisin kontaktille ja käskytän kepeille. Leijeröin kepit ja putkella putkijarru. Keinulta karkaa, josta saadaan heti noottia. Sitten meneekin taas vähä vauhdin ja hallinnan kanssa suhteet pieleen ja ollaan turvallaan väärien esteiden takana. Ja sitten ei malteta tehä keppejä loppuun kun joku ääliö ohjaaja päättää olla ihan hiljaa niiden aikana, että koiralle varmasti tulee mieleen että missäköhän ohjaaja on kun mitään ei kuulu eikä näy. Ja sitten sekoillaan sen takaakiertohypyn kans ja keinun kans ja... Liinu ei oikein keskittyny hirmu hyvin ja sillä roikkui kieli vyön alla niin punasena että mä mietin muistaako se ees hengittää, että kohta se kieli on sininen.
Se, mitä tuosta koulutuksesta jäi käteen, oli se että pitäs muistaa treenata päällejuoksuja. Saatan kuulemma välillä muutenkin tarpeettoman pitkästi Liinua takaakierroille, ihan turhaan. Päällejuoksureenit ei oo näillä videoilla, niihin meni turhauttavan paljon aikaa. Perusjuttu ja ihan hukassa sekä multa että koiralta. Milloin Mikko tuuppi mua oikealle linjalle, milloin huuteli muuten vaan ohjeita. Ärsytti. Aattelin vaan että kyl ne viikon päästä onnistuu kun saan haudutella asiaa vähän aikaa... Liinulla on vaan aika herkästi se tapa että se kiertää koko esteen kun sen laittaa takaakierrolle. Sinne pitäs muistaa tehä se ylävartalon kierto ja pitää se oma linja lähellä esteitä, jos mennään useampi takaakierto peräkkäin. Muuten oli aika lailla peruskauraa tuo rata, ja tulipa itelle hyvä mieli kun välistävedot oli noin hienot. Onnistui tosi nätisti ja koira meni hyvää ja sujuvaa linjaa, ja ite ei ollu myöhässä tai mitään. Viskileikkauskin sujui, varsinki toka kerralla käännös on makian tiukka. On se Liinu vaan mahtikoira! Pidä toi asenne, typy ;D
Tiistaina mennään kokeilemaan uutta hierojaa, kun vakkari lopettaa koirahieronnan. Toivottavasti saadaan tästä nyt mun ja koirien mielestä mieleinen hieroja ainakin siksi aikaa, kun asun Kokkolassa ja kun hieroja on vielä kohtuullisen matkan päässä. Se vaan tuntuu niin vaikeelta, kun Minna on hieronu Ransua ja Liinua niin pitkään, tietää meidän taustat ja tuntee koirat ja niiden ongelmat. Jotenkin tuntuu rasittavalta aloittaa uutta asiakassuhdetta. Mä oon käyny kaikenmaailman hipeltäjillä, joiden hierontaan en oo ollu tyytyväinen, joten tuntuu että kun en halua niille enkä tietyille puoskareille, niin vaihtoehdot on tällä alueella vähissä. Mutta kerron sitten jossain vaiheessa, kenellä käydään, jos ollaan koirien kanssa tyytyväisiä ja yhtä mieltä siitä, että kannattaa alkaa asiakkaaksi. Uskoisin kyllä, että joo, kunhan vaan Ransulla (etenkin) ja Liinulla synkkaa sen tyypin kanssa. Ransun kanssa kun ei aloiteta sitä hommaa ihan tuosta vaan välttämättä. Mutta Ransu on kyllä sitten kiitollinen ja rehellinen hierottava, kun sen tahtiin etenee ja luottamuksen voittaa. Minnahan on Ransun mielestä parhaita tyyppejä maailmassa ja ollut meillä hyvin vastaanotettu vieras :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti