Kuvapostaus

Anna jo se pallo!

Yritin ottaa pihalla Ransusta hyvää 2½-vuotiskuvaa, mutta tajusin vasta koneen näytöltä kuvia katsottuani miten sinisiä ne on. Valkotasapaino ehkä vähän pielessä...? Ja kun mulla ei tällä hetkellä ole koneelle asennettuna kuvankäsittelyohjelmaakaan, niin antaa mennä sitten tällaisina "sinivalkoharmaina".

Joko saa liikkua?

 PALLO!

 Etpäs saa kiinni!

 

 Mun papereissakin lukee että mä olen väriltään "siniharmaa". Näistä kuvista sen näkee erkkikin että olen aika SINIharmaa.

  
Enkö olekin tosi pelottavan näköinen vahtikoira? Et varmaan uskalla tulla meille?

Jes, mamma antaa munkin kirjoittaa tän kerran! Me muutes käytiin eilen kolmesti lenkillä. Aamulla vaan sellanen tylsä pikkulenkki tossa ihan lähellä. Päivällä se mokoma juoksutti sit mua metsäautotiellä hangessa. No oli se ihan kivaa mutta nauroin partaani kun mamma kuvitteli että hyppäisin lumipallon perässä ojaan missä on metri lunta! Hah. Hypätköön ite kun heittikin sen pallon sinne sanoin minä ja lähdin pois. Parasta oli sitten illalla kun pääsin pyöräileen! Aamulla oli liukasta ja mamma puhui jostain potkuttelusta?! En oo ikinä sellasta ennen tehny. Sitten vissiin joltain oli tippunu hiekkakuorma pitkin taajamaa kun iltapäivällä ei enää ollutkaan liukasta eikä mentykään sinne potkuttelemaan. Niinpä me illalla lähdettiin pyöräileen. En oo ennen talvella päässy eikä nytkään oltais muuten menty mutta kun oli sellainen keli että toi emäntäkin pysyy pystyssä sen pyörän kanssa.

Nyt meidän muutes pitäis olla jo mun kamun kanssa leikkimässä, mutta kun mamman tekemä puuro ei ole vielä valmista. Antaakohan se tyttö mulle taas käsilaukusta? Viimeks antoi enkä kyllä ymmärrä miks vaikka mä olin niin kiva. Hei nyt me kohta lähdetään jes!

Oho, Ransulla oli vauhti päällä!

Meillä oli eilen taas RumaRakin Salmen vetämät agitreenit Dognessissa. Saatiin rata pari päivää etukäteen tutustuttavaksi ja siinä olikin useampia kohtia joiden kanssa mun piti miettiä että mitä ihmettä niiden kanssa teen. Näyttihän ne paperilla vähän erilaiselta kuin miltä ne sitten tuntui rataantutustuessa. Radalla oli 24 estettä ja se tuntui vaikeammalta kuin edellinen Salmen rata joulukuussa. Se lähti liikkeelle kahdella peräkkäisellä hypyllä josta oli vienti putkeen pimeään päähän. Vielä kun A-este oli suoraan hyppyjen edessä. Tiesin etten voi ohjata Ransua yhteislähdöllä koska putkelle vienti olis mahdotonta sillä tavalla ja olisin jalkojeni kanssa solmussa alta aikayksikön kun vielä yrittäisin ehtiä esteille 4-5 ohjaamaan. Ja rataantutustumisessa huomasin myös että A on aika hyvin tyrkyllä. Niinpä päätin hetsata Ransua ennen lähtöä, jätin sen lähtöön ja menin itse ensimmäisen ja toisen hypyn väliin. Lähdettiin liikkeelle ja mun piti melkein heti alkaa tekemään persjättöä, mutta Ransu karkasi silti A:lle. Olin myöhässä sen puolenvaihdon kanssa, koska mun piti kertoa Ransulle ennen sen ponnistamista suunnanmuutoksesta. Vaikeus onkin se että Ransu saattaa ponnistaa tooodella kaukaa ennen estettä ja tehdä piiiitkän loikan hypyn yli. Se ei siis tee yleensä mitään paraabelin muotoisia hyppäyksiä vaan enemmänkin sellaisia "elämänkaariloikkia" eli pitkiä ja silti aika korkeita. En aina tiedä, voisi sanoa että yleensä en tiedä milloin se jo ponnistaa ja siksi olen myöhässä kertomaan seuraavaa suuntaa.

Putki meni puomin alitse loivan c:n muotoisena joten silloin kun mentiin putkeen, puomi oli siinä kivasti kierrettävänä ja kun mentiin puomia niin mun piti irrota kauas sivusuunnassa kiertämään putken päät. Jos Ransu olisi mennyt putken todella kovaa, mun olisi pitänyt leijeröidä se nelosesteelle. Se ei kuitenkaan tullut niin lujaa etten olis ehtinyt puomin päähän ohjaamaan joten ei tullut harjoiteltua leijeröintiä. Putken jälkeen oli kolme hyppyä eri kulmissa ja 90 asteen kulmassa lähetys A:lle. A-esteen jälkeen mun piti tehdä persjättö ja alkaa valssata A:n jälkeiselle hypylle, joka oli se sama kuin 2-hyppy ja josta oli hyvä karata A:lle väärästä suunnasta. Sitten taas 90 asteen käännös takaakiertäen sylkkärillä ja putkeen. Lähes suorasta putkesta oli avokulma kepeille ja kävin Ransun auttamassa toka väliin. Ihmeen hyvin meni kepit! Sitten jaakotusta, putki, hyppy ja mielenkiintoisessa kulmassa vienti puomille. Ekalla kerralla Ransu skippasi puomin ylösmenon kun mä en oikeastaan edes ohjannut sitä puomille, oletin vaan että kyllä se sieltä tulee ja menee hyvin. Hiton kovaa se tuli puomin ja alasmenokontaktista mulla ei ole muistikuvaa mutta ainakaan mä en ehtinyt valssaamaan eteen että olisin saanut käännettyä tosi lähellä olevalle hyppyesteelle takaakiertoon. Otettiin uudestaan, ohjasin huolellisemmin ja paremmalla menestyksellä. Mä olin aivan pulassa Ransun kanssa kun se meni puomin niin nopeasti etten mä tuntunut ehtivän mitenkään sen edelle alasmenolla. Vielä kun piti se onneton putki kiertää... Olihan se hienoa että jätkä menee puomin niin hyvällä vauhdilla eikä hölköttele ja himmaile sitä mutta kun mä olen myöhässä niin eihän se sitten ratakaan mene niinkun pitäisi. Ransu tuli niin vauhdikkaasti että musta tuntui että mun täytyy mennä vähän kuin pois sen edestä ja ajauduin liikaa puomin toiselle puolelle enkä silloin kääntänyt Ransua tarpeeksi tehokkaasti.

Parin hypyn jälkeen kepit toiseen suuntaan. Tällä kertaa haasteena oli se, että koska vedätin Ransua, niin ajauduin itse hyvin paljon kepeistä ohi eteenpäin ja seuraava este oli ehkä neljänneksiviimeisen keppivälin kohdalla. Otettiin keppejä niin että palkka tuli niiden jälkeen apupalkkaajalta koska tuollaiset kepit, joiden jälkeen ei ole mitään estettä, on aika vaikeat ellei sitten ole keppihullu tai muuten tosi varma pujottelija eikä välitä jos ohjaaja irtoaa sivusuunnassa taaksepäin. No arvatkaa vaan onko meillä sellaista... Sain sitten toisella kerralla (kun ei palkattu kepeiltä) ohjattua kuitenkin tuolle esteelle mutta olin tosiaan ajautunut kepeiltä kauas eteen ja ohjaus ei missään nimessä voinut olla enää sujuva. Varsinkin kun koira piti kierrättää siivekkeen ympäri putkeen. Lopussa oli vielä putken jälkeen hyppy, puomi ja pisteenä i:n päällä vienti putkeen toiselle puolen puomia kuin mitä itse olen, ja sieltä vielä sitten kepeille. Sai siinä pieni ihminen ihmetellä miten saa koiran putkeen ja miten ihmeessä sieltä vielä kepeille jos itse ajautuu sinne puomin väärälle puolelle. Onneksi Salmella oli tähän vinkkiä, joka tosin olis toiminut paremmin jos Ransu olis vähän enemmän putkihullu. Mutta kun ei ole, niin tuohon käytettiin sitten jonkin verran aikaa.

Aikaa käytettiin myös keppien treenaamiseen. Salme oli sitä mieltä että mun vedättäminen ei saa Ransua menemään keppejä yhtään paremmin. Mun pitää mennä sen kanssa kepit eikä yrittää vedättää edellä. Ransu palkkautuu kepeillä hyvin vinkupallosta, joten sitä sitten kokeiltiin niin että pidin sitä kädessä ja vingutin ja oho! - mikä vauhti! Ransu pujotteli tosi hienosti. Sain vähän irrota sivusuunnassakin. Mulle oli yllättävän vaikeaa tuo vedättämättä oleminen. Hyviä vinkkejä saatiin keppien treenaamiseen ja ne ainakin eilisen perusteella näytti toimivan hyvin. Yksi epätoivon aihe pieneni hieman kun kepit ei olleet niin toivottomat.

Mulle jäi tuosta tunnista tosi kivat fiilikset. En viitsiny sitten enää lopussa ottaa koko rataa kun Ransu näytti hieman jo väsähtäneen, joten otin kymmenen ekaa estettä ja kun se meni puhtaasti ja hyvin, niin huippupalkkasin ja lopetettiin. Salmen mukaan Ransu meni hyvää vauhtia eilen ja sillä oli vauhdikkaat kepit. Itse meinaa välillä aliarvioida, välillä taas yliarvioida omaa menestystään. Sitten kun kuulee ulkopuolisen objektiivisen kommentin (ja kun tietää ettei se kommentin antaja tarkoita hymistellä että joo meni se hyvin vaikka olis huomautettavaakin ollut) niin kai se on uskottava että meillä oli hyvät treenit eilen. Innolla jään odottamaan ens viikkoa kun pääsee taas treenailemaan. Tietääpä ainakin mitä treenaa ja miten, laatu korvaa määrän, turha jankata samoja asioita tavalla joka ei toimi. Ransu oli ihanan innokas ja vauhdikas. Mä olen nyt alkanut kiinnittää huomiota siihenkin että missä vireessä lähdetään radalle, ja yritän välttää kaikkea minkä huomaan sitä vähentävän. Haluan pitää tämän innon treenata yllä, joten pidetään vastakin tarpeeksi treeniväliä ja treenit sopivan helppoina ja sopivan vaikeina ja keskitytään kokonaisuuteen.

Mehän opitaan tätä hommaa - pikkuriikkisiä oivalluksia kerrallaan! :)

Tiistai-treenit

Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa, kun ei kerta kaikkiaan ole jaksanut istua koneelle ja kirjoittaa mitään ylös. Syynä on se, että aloitin työt ja mulle täysin uudenlaiset sellaiset. Päivät on olleet aika raskaita ja kun saa 8h työpäivän kävellä käytännössä koko ajan (askelmittari olis nyt kyllä kiva omistaa!) niin tuntuu että illalla ei jaksa muuta kuin lepuuttaa jalkoja. Siinä meinaa sitten olla tekemistä vääntää itsensä liikkeelle. Onneksi tuntuu että alkaa vähitellen tottua ja kun töistäkin tulee paremmin rutiinia niin jospa sitä taas olis energiaa muuhunkin.

Lätinästä aiheeseen eli tiistain agitreeneihin. Otettiin Seinäjoen ratapätkää ja koitettiin saada se sujumaan moitteettomammin kuin itse mölleissä. No pätkissähän se sitten lopulta tuli otettua, aika pitkälti sen takia etten halunnut hinkata keppejä (ne otettiin vain kaks kertaa koko tunnin aikana) ja koska monia kohtia otin uusiksi että saisin treenattua omaa ja koiran ajoitusta kohdalleen.

Radan alussa Ransu lähtee sen verran täpäkästi liikkeelle ja ilmeisesti näkee putken päänkin että mun ohjauksen ajoitus oikein korostuu että se on myöhässä. Kepit menee mun mielestä aikasta mukavasti ja pätkä muuten, kunnes sitten vissiin siitä innostuneena unohdan mitä mun piti tehdä putken jälkeisellä hypyllä ja toki Ransu on sitten väärällä puolen minua. Hienosti sain ohjattua putkesta ja A:lta ohi ja kompuroitua vielä putken painoihin. Nyt tulee kyllä aika lyhyttä analysointia (aikaa kun on mennyt jo melkein viikko ja koko ajan tuntuu että pitäis jo olla nukkumassa) mutta näin tällä kertaa. Muurin takanakaan ei tule mitään hillittömiä kaarroksia eli ihan tyytyväinen olen suoritukseen muuten. Tässä editoitu palanen. Mä nimittäin opettelin kameralla lyhentämään videota, nyt osaan jo ottaa turhat pois alusta ja lopusta.

Tässä on vielä lopusta puomia.

Muuten hyvä mutta kun kontaktit jää ottamatta. Ylösmeno on niin justiin ettei sitä lasketa ja alasmeno... no se nyt on mikä on. Mä tein sellaisen huomion sitten kun tätä otettiin uudelleen että mun katseella ja liikkeen rytmityksellä on iso merkitys siinä miten Ransu tuon puomin suorittaa. Ai mahdotonta miten tästä alkaa tulla pienieleistä kuin pianonvirityksestä. Voi kun mulla olis kartanlukija joka sanois vieressä: "takaakierto hypylle siitä puomi anna jo estekäsky katso kontaktia älä kiirehdi älä hidasta vauhtia anna seuraava estekäsky katso kontaktia juokse!!!"

Olen aika tyytyväinen meidän treeneihin. Kepit oli hyvät, varmaan vahingossa sitten menin oikeaa keppiväliä kohti kun Ransukin meni hyvin. A oli hyvä, vauhtia riitti ihmeen mukavasti ja puomiltakin saatiin sitten nappisuoritus kun minä aloin kiinnittää niihin pieniin asioihin huomiota. Huomenna piti olla kisat Kemissä, mutta me ollaan Antin kanssa kumpikin töissä koko viikonloppu niin jäävätpä sitten välistä. Ja kisatauko taas pitenee, vähän jänskättää mitä siitä sitten taas tulee kun on puuhasteltu taas kuukausikaupalla keskenään. Tiistaina meillä on yksäri Rumarakilta joten katsotaanpa sitten miten menee jonkun toisen suunnittelema rata.

Pakko vielä kirjoittaa kun käytiin tänään lenkillä koirakavereiden kanssa. Neitillä oli juoksut just olleet ja tokihan se vielä tuoksui Ransun mielestä niiiin iiihanalta. Kyllä siinä piti koko kyläreissun ajan kosiskella ja yrittää astua ja liehitellä. Vaan ei se nainen lämmennyt, ei, sillä oli vauvakuume jo ohi joten pennut jäi onneksi tällä kertaa tekemättä. Eihän se mikään tarkoituskaan ollut, kunhan pääsi purkamaan energiaa toisten koirien kanssa, noh, iso osa energiasta taisi mennä hurmausyrityksiin. Ransu oli taas nimensä veroinen Once More, naisen sana on laki ja se sana piti sanoa yhä uudelleen ja Ransun mielestä se oli vain syy yrittää kovemmin.

Lumipedolle lunta

Täällä on oltu innoissaan kun ekaa kertaa koko talvena satoi reilun vuorokauden putkeen lunta. Sataa vieläkin jotain vitiä mutta ei sillai että sillä olis mitään näkyvää vaikutusta.

Ransullakin alkaa olla hangessa kahlaamista. Mullahan ei tietenkään ole mitään ongelmia kun minähän se oon niin superkuntoinen... Käytiin toissailtana (tai olisko paremminki ollut jo yötä) ensin kolmen vartin lenkki tuossa pyörätietä pitkin ja takaisin tullessa katsoin tuon yhden menoa että ei se ole kyllä itseään paljoa joutunu rasittamaan tällä lenkillä. Tehtiin vähän mutkaa lisää ja mentiin tuonne pellolle "takakulmasta". Ja siellähän sitä rasitusta olikin jo ihan kivasti, polviin asti lunta ja mullakin alkoi askel lyhentyä. Keskellä peltoa melkein jo mietin että jäänkö mä tänne yöksi. No ei kuitenkaan. Huomasin siinä että pellolle oli vedetty latupohjakin, latua ei vielä ollut. Kahlattiin kotiin tihenevässä lumisateessa.

Eilen oli satanut koko edellisen yön ja eilen päivälläkin vielä tuli hieman lunta. Lähdettiin Villenjärvelle metsäpolkua pitkin ja taas sai kahlata. Meidän edellisen käynnin jälkeen ei ollut käynyt kukaan tallomassa uusia lumia joten sitä oli parikymmentä senttiä paikoin. Ransu oli mielissään kun sai pyöriä lumessa. Yhdellä hakkuuaukealla meinasin saada sydänkohtauksen kun jotain isoja metsäkanalintuja alkoi ampua sieltä lumesta yhtäkkiä ilmaan. Oli hiljaista, niitä ei näkynyt missään ja yhtäkkiä vaan jostain lähti kauhealla läpsytyksellä lintuja lentoon. Ransu juoksi sinne aavalle ensimmäisten lintujen perään (no mihin sekin luuli pääsevänsä siinä hangessa) ja sitten niitä alkoikin lähteä lentoon. Varmaan ainakin kolmisenkymmentä lintua lähti lentoon, välillä oikein monta kerrallaan. Ransu seisoi siellä hangessa ihmeissään, otti loikan, taas lähti lintuja, taas loikka ja taas lentoon pakenevia lintuja. Mua meinas jo alkaa hirvittää ja sitten siitä ihan mun vierestä ponnahti lintu hangesta ilmaan, hyi että mä säikähdin. Oikein tunsi kun siivet osui takinhihaan ja säikähdin jälkeen päin että mitäs jos se olis lentäny muhun pahki. Mä pelkään tuollaisia isoja lintuja, jotenkin nuo siivet on niin pelottavat kun ne läiskii. Mun kirkaisu aiheutti sitten sen että Ransu pomppi mua kohti ja niitä lintuja lähti kerralla kauheasti lentoon sieltä missä Ransu ei edes ollut. Sivuhuomautuksena tuosta lintujen pelkäämisestä, oon ollut kokonaista viikon yläasteella TET-jaksolla eläinkaupassa ja sellaisten pienten lintujen häkkiin kun piti laittaa ruokaa niin ei ne nokat eikä ne kynnet, vaan ne siipien kosketukset kun ne linnut lenteli siellä häkissä kun mun käsi työntyi sinne. Ja jos vien jotain kuollutta lintua roskiin niin siinä ei muuten ole mitään mutta tuntuu että entäs jos se vielä virkoaakin ja lähtee räpistelemään siitä mun kädeltä. Noh ei tässä ollut tarkoitus mun pelosta alkaa kirjoittaa...

Eilinen päivälenkki jäi vähän vajaaksi kun me alettiin Ransun kanssa muistuttaa lumiukkoja ja vilukin tuli, niin piti tilata kyyti hakemaan :) Illalla sitten käytiin toinen lenkki ja todettiin että vaikka sen latupohjan päälle on satanut lunta, siinä voisi hiihtää tai ainakin kävellä. Hankin puhelimeen sellaisen GPS-paikannusta käyttävän ohjelman jonka avulla voi mitata lenkit jotka tekee. Kaipa tuolta vähän syrjemmältäkin saa GPS-yhteyden taivaalle niin saadaan noita mun ja Ransun epämääräisiä metsälenkkejä mitattua ja näyttäähän se siinä muutakin kuin matkan pituuden.

Viikonlopun hyvät, pahat ja rumat

Meillä kävi perjantaina hieroja kotona. Olipas eri helppoa kun ei tarvinnut lähteä mihinkään ja Ransukin sai olla kotona vaikkakin ihan vieraan käsiteltävänä. Hierojan taidot teki muhun kyllä vaikutuksen, Ransustakin tuli melkeinpä heti kaveri ja hoksasi aika nopeasti että nyt vois laittaa maate kun olis hierontaa luvassa. Itse hierontaan se sitten nukahti useammankin kerran. Välillä piti kokeilla onko pakko olla paikallaan, ja välillä teki sitten kaikenlaista sijaistoimintaa kun selkä oli jumissa ja sen hierominen inhottavaa. Niinpä niin, lapojen seudulta oli selkä jumissa ja samoin toiselta puolelta lantion seutu. Kuulemma ihan hyvin sai aukeamaan ja rentoutumaan lihaksia, ja Ransukin nautti niin ettei ole vielä ikinä ennen. Nukahteli, silmät luppasi ja makasi kyllä niin rentona paikallaan että oli hierojankin tosi helppo hieroa rentoa koiraa. Paitsi noissa hankalissa kohdin ja sitä tuppaa aina alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää se paikallaan makaaminen. Ei se muutenkaan koskaan makaa 1½ tuntia paikallaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Aina se siirtyy välillä ja kääntää asentoa. Niinpä tuollainen hierontasessio meinasi välillä aiheuttaa vähän kyseenalaistamista, mutta kun hieronta loppui niin Ransu käytännössä heräsi siihen ja oli kuin puusta pudonnut. Naurettiinkin että ootko sä vähän ihmeissään että nytkö se jo loppui että olis voitu ottaa toinenkin kierros. Ilmeisesti oli tyytyväinen.

Perjantai ja lauantai sitten lepäiltiin, lauantaina käytiin pieni lenkki anoppilassa, kerättiin voimia sunnuntaille epiksiin. Sunnuntaina sitten lähdettiinkin ajelemaan vaihtelevassa säässä ja kelissä kohti Seinäjokea. Alkumatkasta tulla pyrytti kuivaa lunta ja tie pöllysi. Tietä ei oltu edes aurattu ja me ihmeteltiin kun tiellä oli ajeltu milloin missäkin kohtaa. Sitten sade muuttui rännäksi ja vedeksi ja jossain vesisateen välissä satoi Lapualla ihan silkkaa jäätä. Loppumatka taittui vesisateessa ja tie oli suolattu (mokomatkin autojen pilaajat!). Takaisin tullessa oli sitten vesisadetta, loskaa ja märkää lunta edessä. Tulipahan koettua talvikelejä, mutta ei onneksi ollut todella huono keli kun tie ei ollut ihan jäätiköllä ja sen päälle kun olis tuon vesisateen antanut niin myöntäisin minäkin että olis se Ilmatieteen laitoksen pelottelema "erittäin huono ajokeli ja hirveän liukasta" ollut totista totta.

Mutta asiaan eli niihin mölleihin. Seinäjoella oli meneillään joku talavi-kuppi, siis useammat möllit ja parhaat tulokset tehnyt saa sitten varmaan mainetta ja kunniaa. Ratoja oli 3; mölleille, sitten oli 1lk ja 2-3lk tasoiset radat. Kolmesta radasta valitsin sen 1lk radan ja otin lisästartin 2-3lk radalla. Olin ensinnäkin tyytyväinen noihin ratajuttuihin, sai tehdä monen tasoisia ratoja, halli oli mukavan lämmin (joka olis ollut vielä kivempi etu jos ulkonakin olis ollut kylmempi) ja sen pohja oli mainio! Tuomari oli suunnitellut ehdottomasti todella sopivan tasoiset ja mukavat radat, ja noilla 1lk ja 2-3lk radoilla oli pöytäkin. Ja vielä, jos mulla olis ollut möllikoira, niin olisin ollut kiitollinen siitäkin että hallissa sai olla suorituksen aikana vain muita ihmisiä, ei muita koiria. Eihän ne kaikille ole häiriöksi mutta möllikoirien erityishuomiointia sekin osoitti.

1lk rata oli meillä ekana ja se meni ihan ok siihen asti kun tuli pöydän vuoro. Alussa en ohjannut yhtä sujuvasti putkelle kuin Oulussa virallisissa, joissa oli tismalleen samanlainen alku. Ransu ehti tehdä vähän turhaa kaarrosta. Kepit se lähti pujottelemaan kohtalaisesti, mutta vauhti taas kerran hidastui loppua kohti. Olen alkanut epäillä syyksi sitä että kun ehdin siitä edelle ja alan juosta käytännössä paikallaan Ransua katsoen, että se hidastaa vauhdin. Eikä tuo pujottelu nyt alussakaan mitään huippua ole mutta ei sentään kävele. Mä en tiedä mitä ihmettä noiden keppien kanssa teen, kun pitäis harjoitella nopeutta ja sisäänmenoja, mutta koira ei jaksa montaa toistoa kerrallaan. Tuosta lähdöstä vielä, että mun ei ollut tarkoitus että Ransu sinne lähtöön istuu vaan lähteä sujuvammin.

Keppien jälkeen hypylle ja putkeen, Ransu kääntyi hypyltä aika hyvin putkeen. Seuraavalle hypylle jaakotus ja katsoin vain tyytyväisenä perään kun poika tuli näppärästi siivekkeen vierestä. A:n se otti ekalla radalla molempiin suuntiin ihan hyvin, sitten putkeen ja hitaasti tietenkin kun en minäkään liiku. Sitten tuli putkesta vähän turhan reippaasti ja veikkaanpa että seisoin itse pöydän edessä näköesteenäkin (ainakin rataantutustumisessa huomasin että niin on aika helppo tehdä) kun siitä mentiin yli. Tulipa kuitenkin jokunen viikko sitten otettua tuota pöytää tooodella pitkästä aikaa, joten ehkä se oli sitten vähän tuoreemmassa muistissa kuitenkin. Loppu oli ihan perus takaakierto ja puomi, joka tällä ekalla radalla meni vähän hitaasti alasmenolla ja silti toinen vitonen otettiin alasmenokontaktilta. Katsoin hidastuksella niin saattaa just ja just takavarpaat olla kontaktilla mutta ei se riitä eikä sitä näe. Ei askel vaan passannut.

2-3lk rataa odotin innolla, koska arvelin että siinä olis varmaan jotain ohjattavaakin. Siis ettei ihan onnistu vierellä juoksemalla rata. Oikeassa olin, se oli tosi tosi kiva rata ja saatiin poitsun kanssa harjoitella välistä vedosta lähtien kaikenlaista. Rata ei kyllä ala kovin edustavasti kun mä alan tehdä välistävetoa kamalan myöhässä (Ransulle eka anteeksipyyntö), onneksi Ransu kuitenkin tulee välistä ja päästään jatkamaan. Seuraava kohta hypyllä 4 mua harmittaa niin maan vietävästi. Mä kun yritän sinne saksalaista vääntää niin en sitten tajua lähteä koiran alta pois. Hittolainen. Eka kerta kun Ransu tömähtää jalkoihin. Onneksi se ei ole mikään herkkis eikä ottanut siitä nokkiinsa, tokihan siinä meni se vähäinenkin rytmi sekaisin mutta homma kuitenkin jatkui. Kadotin Ransun siinä hypylle tullessa, enkä tiennyt lukitsiko se esteen vai ei. Tuo on sellainen paikka ohjata että jos olen liian hätäinen ja ehätän eteenpäin eikä Ransu ole lukinnut estettä, se tulee ohi. Toisaalta se on taas helppo ohjata liian hätäisesti niinkin että Ransu tulkitsee sen välistävedoksi. Molemmista on kokemusta treeneissä eli meidän täytyy selvästikin opetella yhteistä ajoitusta ja Ransullekin koko ohjausta varmemmaksi koska se muistuttaa niin paljon välistävetoa. Kepit kestää kaaaauan ja on varsinaista kävelyä. Aivan surkeat heti alusta asti. En tiedä kuinka paljon oli vaikutusta tuolla hypyllä törmäilyllä ja kuinka paljon jollain muulla. Aika herkillä se oli ohjausta lukiessaan, kun muurilta otettiin kielto. Oon mä vaan aika taitava ja koira kanssa kun onnistun vielä just ennen estettä pysäyttämään koko esteen suorituksen! Koira on menossa muurille niin mä onnistun vielä omalla liikkeellä pysäyttämään koko homman. Hienoa minä. Saattoi kyllä olla että Ransukin katsoi jotain muuta kuin minua siinä.

Putken jälkeen oli kyllä hyvä hypylle ja A:lle vienti. Ylösmeno hyvä mutta alasmeno näyttää videolta katsottuna siltä kuin skippaisi. Tuomari oli kyllä aika tarkka kontakteista eli ilmeisesti se kuitenkin sen verran selvästi sen otti ettei vitosta tullut. Tilanteesta ennen putkea huomaa että Ransu on taas vähän töttöröö ja törmäilee mun jalkoihin. Hypylle ok ja taas hyvin kääntyy takaisin ja ai miten hienosti ohjaan A-esteelle! Piti katsoa video pariinkin kertaan ennen kuin uskoin Anttia että mun käsi on just silloin ojentuneena kun Ransu katsoo siivekkeen kohdalla minua mihin seuraavaksi. Eli Aaksi se sen sitten lukee - ihan oikein sinänsä, vaikka mä sitten muka yritänkin ohjata sitä putkelle. Huomasin tosin että A:lle meni ja ei muuta kuin karjua että "joo hieno Ransu hyvä kiipee!" ja miettiä että sinnekö mä sen taas lähetin. Tällä kertaa kontaktit oli esimerkilliset ja hyvä niin. Pöytäkin meni oikein. Pöydän jälkeistä takaakiertoa en taas ymmärrä mitä ihmettä mä oikein meinaan. Ohjaan jotain puolivalssia siihen kun pitäis päällejuoksu tehdä ja ei ole ihme että Ransu hyppää niin pitkästi mua kohti ja taas melkein törmäillään. Ja mä kun sijoitan itteäni enemmänkin niin kuin olettaisin sen tulevan kuten päällejuoksussa vaikka ohjaus tosiaan kertoi ihan muuta. Toinen takaakierto perään ja sitten varmaan yksi parhaista puomeista mitä on radalla tehty ja vielä noin loppuradalla. Kontaktit oli taas esimerkilliset ja vauhtikin parempi kuin eka radalla. Taitava Ransu!

Mitä jäi käteen? Kaksi hyvää treenirataa. Toka rata oli kyllä eri mukava, vaikkei se ihan nappiin mennytkään. Mua alkaa kyllästyttää nuo ykkösluokan radat kun ne on lähes pelkkää koiran vierellä juoksemista. Vaikka jostain syystä me niitä silti yhtä tahkotaan :P Mietin matkalla että mikä niissä tympii, kun tuntuu etten mä välillä ota edes vakavasti koko ratoja. Kun ne ei periaatteessa ole vaikeita, meille vaikeat on nuo kepit kun ne on niin hitaat. Ja kontaktit ei ole mitkään satavarmat näköjään mutta olisin voinut kysyä pariltakin pysäytyskontaktit opettaneelta että onko ne varmat jos koira pysähtyy ennen kontaktia ja loikkaa kontaktin yli? Tai jos koira himmaa koko alasmenon ja pyysäähtyyy alasmenokontaktille, niin onko ne kanssa kovin hyvät? Tuo toka rata oli paljon mukavampi kun siinä sai ohjata eikä vain juosta koiran kanssa esteeltä toiselle. Oltais selvitty vitosella ilman mun hyllytystä ja vähemmällä harmituksella jos olisin ajoittanut saksalaisen paremmin ja luottanut että Ransu tulee hypyn yli. Tuo harmittaa mua niin vietävästi vieläkin kun itse törttöilen ja koira joutuu hyppäämään mun jalkoihin. Niin ja aikaakin olis säästynyt jos olisin juossut jossain muussakin kohtaa kuin toka radalla kun Ransu meni toiseen putkeen.

Senpä sitten näkee parin viikon päästä Kemissä että miten menee. Jollain tasolla on luottavainen ja toiveikas olo, jollain tasolla sitten vähän epätoivoinen. Nuo kepit on yks hemmetin kirosana ja sellaista rataa ei olekaan missä niitä ei olis. En tiedä pitäiskö jättää treeneissä nuo vauhtiharjoittelut ja muut keppihommat pois ja tehdä niitä vaan kisoissa. Jos ne sitten maistuis vähän paremmin? Ratatreeniä me edelleen kaivataan että mä saisin sen homman pysymään kasassa alusta loppuun. Nyt vaan just tuntuu että usko loppuu kaiken suhteen kun mikään ei tunnu onnistuvan ja radoista pitää kaivamalla kaivaa hyvää. Oikotietä onneen ei taida olla vaan onnistuminen vaatii tuurin lisäksi taitoakin ja sitä me ei kai saada kuin harjoittelemalla lisää.

Vuoden agireenit korkattu

Sellaista agilityräpeltämistä eilen illalla :) No ei se nyt ihan koko aikaa ollut räpeltämistä mutta tuota rataa kun alettiin mennä niin mietin jo että ei tästä oikeesti tuu mitään ja pyysin Ransulta anteeksi kun ohjaaja on yks taulapää. Ransu kyllä meni hyvin, varsinkin alussa, se ei oikein jaksa/kestä kun otetaan toistoja, pakko se on uskoa. Päätettiin että alkuun otetaan keppejä, suorasta lähestymiskulmasta ja katsotaan miten ne menee. Ihan hyvinhän ne kepit meni. Ei Ransusta varmaan koskaan tule mitään superpujottelijaa mutta jos pujottelee edes noin niin hyvä. Ja vielä jos tekee sen kisoissa. Kisoissa vaan ei kukaan ole vinguttamassa huippupalloa keppien päässä ja heittämässä sitä. Mun hihkuminen on ihan karseaa kuultavaa mutta minkäs teet  - onneksi itse ei tarvi kuunnella itseään paitsi silloin kun katsoo noita videoita... Hihkun ja huudan mä kyllä kisoissakin, jossa on sentään yleisöä ja arvovaltainen tuomari kulkee selän takana.

No tässä se koko video, mä en osaa editoida. Ainakaan vielä. Sitten kun opettelen niin äänet lähtee ekana, sitten vasta nuo turhat kameran kanssa värkkäykset :D

Koska tarkoitus on että sunnuntaina mennään käymään mölleissä, ja kun muutaman viikon päästä olis vuoden ekat viralliset startitkin, niin täytyy sitä pitkästä aikaa ottaa ratapätkää. Olisko tuo ollut joku 12 esteen rata, me ei olla tehty tässä syksyn aikana oikein mitään muuta kuin noita yksittäisiä esteitä. Ja sen kyllä huomaa! Muutenkin treeneissä tehty aika paljon yksittäisiä juttuja, kokonaisuuksien hallinta onkin sitten ohjaajalla enimmäkseen retuperällä. Mun pitäis keskittyäkin siihen touhuun ja ohjata jämäkämmin (ei tarkoita niitä *tietyt kielletyt sanat* vaan muutenkin), niin Ransu ei pääsis tekemään noita kaarroksiaan. Ja voisin myös itse koittaa kulkea nopeammin ja sujuvammin. Siihen kun pystyn niin Ransu menee kyllä hyvin. Koko radan paras kohta on omasta mielestäni se kun Ransu tulee putkesta takaakierrolle ja siitä sitten ne pari hyppyä suoraan ennen keppejä. Siinä tulee hyvät käännökset ja ohjauskin on paremmin ajantasalla. Mä kyllä niin tykkään ohjata tuota koiraa, kun se antaa heti takas virheenä mun ohjaamisen ja toisaalta heti kun korjaan ohjauksen niin heti se menee puhtaasti. Mun ei siis juuri pitäis tarvita pelätä radalla sitä että Ransu lähtee tekemään omiaan, kun itse suoriudun hyvin. Paitsi jos se skippaa kontakteja, tai ei hae keppejä. TAI jos se palaa vanhoihin tapoihin ja lähtee bongailemaan henkilökuntaa tai Anttia. Eli onhan mulla jotain pelättävää. Se "pitäisi ohjata sujuvammin" näkyy hyvin tuolla loppuvaiheessa kun melkein vedän nenilleni keppien jälkeisellä putkella kun olen ensin viemässä Ransua takaakierrolle mutta sitten muistin että ei kun tää tulikin välistä vetona tää seuraava. Just.

Tässä sekin video, linkitän tuonne reunaankin mutta kokeillaan nyt laittaa näinkin joskus.

Kontaktejakin otettiin, keinua ja puomia. Puomilta kerran tuli suoritus jossa se skippasi ylösmenon ja kerran alasmenon. Pari kertaa otti melko justiin mutta vauhdikkaasti, sitten lopuksi toisen skippauksen jälkeen teki aivan mahtavat kontaktit! Niitä ei enää maltettu videoida, kun ei se tunti kaikkeen riitä. Keinua otettiin pitkästä aikaa, pari kertaa Ransu jostain syystä teki alastulolla sen että tuli kyllä kontaktille mutta hyppäsi keinulta pois vähän sivuun. En tiedä johtuuko se siitä että on pari kertaa otettu aika vauhdikkaita keinuja... Keppien kanssa siirrettiin seuraavaan kertaan hakuharjoitukset, kun poika alkoi olla väsynyt. Lämpimässä hallissa on puolensa näin parinkymmenen asteen pakkasella, mutta siellä kyllä väsyy koira nopeammin kuin kentällä kesäiltana tai -yönä. Pari kertaa otettiin ja voin vaan todeta että on se katseen voima ihmeellinen! Ja liikkeen myös.

Näillä on nyt mentävä, sunnuntaina näkee miten meillä toimii kisatilanteessa.

P.S. Blogissa nuo videot on jotenkin liian kapeat?!