Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa, kun ei kerta kaikkiaan ole jaksanut istua koneelle ja kirjoittaa mitään ylös. Syynä on se, että aloitin työt ja mulle täysin uudenlaiset sellaiset. Päivät on olleet aika raskaita ja kun saa 8h työpäivän kävellä käytännössä koko ajan (askelmittari olis nyt kyllä kiva omistaa!) niin tuntuu että illalla ei jaksa muuta kuin lepuuttaa jalkoja. Siinä meinaa sitten olla tekemistä vääntää itsensä liikkeelle. Onneksi tuntuu että alkaa vähitellen tottua ja kun töistäkin tulee paremmin rutiinia niin jospa sitä taas olis energiaa muuhunkin.
Lätinästä aiheeseen eli tiistain agitreeneihin. Otettiin Seinäjoen ratapätkää ja koitettiin saada se sujumaan moitteettomammin kuin itse mölleissä. No pätkissähän se sitten lopulta tuli otettua, aika pitkälti sen takia etten halunnut hinkata keppejä (ne otettiin vain kaks kertaa koko tunnin aikana) ja koska monia kohtia otin uusiksi että saisin treenattua omaa ja koiran ajoitusta kohdalleen.
Radan alussa Ransu lähtee sen verran täpäkästi liikkeelle ja ilmeisesti näkee putken päänkin että mun ohjauksen ajoitus oikein korostuu että se on myöhässä. Kepit menee mun mielestä aikasta mukavasti ja pätkä muuten, kunnes sitten vissiin siitä innostuneena unohdan mitä mun piti tehdä putken jälkeisellä hypyllä ja toki Ransu on sitten väärällä puolen minua. Hienosti sain ohjattua putkesta ja A:lta ohi ja kompuroitua vielä putken painoihin. Nyt tulee kyllä aika lyhyttä analysointia (aikaa kun on mennyt jo melkein viikko ja koko ajan tuntuu että pitäis jo olla nukkumassa) mutta näin tällä kertaa. Muurin takanakaan ei tule mitään hillittömiä kaarroksia eli ihan tyytyväinen olen suoritukseen muuten. Tässä editoitu palanen. Mä nimittäin opettelin kameralla lyhentämään videota, nyt osaan jo ottaa turhat pois alusta ja lopusta.
Tässä on vielä lopusta puomia.
Muuten hyvä mutta kun kontaktit jää ottamatta. Ylösmeno on niin justiin ettei sitä lasketa ja alasmeno... no se nyt on mikä on. Mä tein sellaisen huomion sitten kun tätä otettiin uudelleen että mun katseella ja liikkeen rytmityksellä on iso merkitys siinä miten Ransu tuon puomin suorittaa. Ai mahdotonta miten tästä alkaa tulla pienieleistä kuin pianonvirityksestä. Voi kun mulla olis kartanlukija joka sanois vieressä: "takaakierto hypylle siitä puomi anna jo estekäsky katso kontaktia älä kiirehdi älä hidasta vauhtia anna seuraava estekäsky katso kontaktia juokse!!!"
Olen aika tyytyväinen meidän treeneihin. Kepit oli hyvät, varmaan vahingossa sitten menin oikeaa keppiväliä kohti kun Ransukin meni hyvin. A oli hyvä, vauhtia riitti ihmeen mukavasti ja puomiltakin saatiin sitten nappisuoritus kun minä aloin kiinnittää niihin pieniin asioihin huomiota. Huomenna piti olla kisat Kemissä, mutta me ollaan Antin kanssa kumpikin töissä koko viikonloppu niin jäävätpä sitten välistä. Ja kisatauko taas pitenee, vähän jänskättää mitä siitä sitten taas tulee kun on puuhasteltu taas kuukausikaupalla keskenään. Tiistaina meillä on yksäri Rumarakilta joten katsotaanpa sitten miten menee jonkun toisen suunnittelema rata.
Pakko vielä kirjoittaa kun käytiin tänään lenkillä koirakavereiden kanssa. Neitillä oli juoksut just olleet ja tokihan se vielä tuoksui Ransun mielestä niiiin iiihanalta. Kyllä siinä piti koko kyläreissun ajan kosiskella ja yrittää astua ja liehitellä. Vaan ei se nainen lämmennyt, ei, sillä oli vauvakuume jo ohi joten pennut jäi onneksi tällä kertaa tekemättä. Eihän se mikään tarkoituskaan ollut, kunhan pääsi purkamaan energiaa toisten koirien kanssa, noh, iso osa energiasta taisi mennä hurmausyrityksiin. Ransu oli taas nimensä veroinen Once More, naisen sana on laki ja se sana piti sanoa yhä uudelleen ja Ransun mielestä se oli vain syy yrittää kovemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti