Täällä on oltu innoissaan kun ekaa kertaa koko talvena satoi reilun vuorokauden putkeen lunta. Sataa vieläkin jotain vitiä mutta ei sillai että sillä olis mitään näkyvää vaikutusta.
Ransullakin alkaa olla hangessa kahlaamista. Mullahan ei tietenkään ole mitään ongelmia kun minähän se oon niin superkuntoinen... Käytiin toissailtana (tai olisko paremminki ollut jo yötä) ensin kolmen vartin lenkki tuossa pyörätietä pitkin ja takaisin tullessa katsoin tuon yhden menoa että ei se ole kyllä itseään paljoa joutunu rasittamaan tällä lenkillä. Tehtiin vähän mutkaa lisää ja mentiin tuonne pellolle "takakulmasta". Ja siellähän sitä rasitusta olikin jo ihan kivasti, polviin asti lunta ja mullakin alkoi askel lyhentyä. Keskellä peltoa melkein jo mietin että jäänkö mä tänne yöksi. No ei kuitenkaan. Huomasin siinä että pellolle oli vedetty latupohjakin, latua ei vielä ollut. Kahlattiin kotiin tihenevässä lumisateessa.
Eilen oli satanut koko edellisen yön ja eilen päivälläkin vielä tuli hieman lunta. Lähdettiin Villenjärvelle metsäpolkua pitkin ja taas sai kahlata. Meidän edellisen käynnin jälkeen ei ollut käynyt kukaan tallomassa uusia lumia joten sitä oli parikymmentä senttiä paikoin. Ransu oli mielissään kun sai pyöriä lumessa. Yhdellä hakkuuaukealla meinasin saada sydänkohtauksen kun jotain isoja metsäkanalintuja alkoi ampua sieltä lumesta yhtäkkiä ilmaan. Oli hiljaista, niitä ei näkynyt missään ja yhtäkkiä vaan jostain lähti kauhealla läpsytyksellä lintuja lentoon. Ransu juoksi sinne aavalle ensimmäisten lintujen perään (no mihin sekin luuli pääsevänsä siinä hangessa) ja sitten niitä alkoikin lähteä lentoon. Varmaan ainakin kolmisenkymmentä lintua lähti lentoon, välillä oikein monta kerrallaan. Ransu seisoi siellä hangessa ihmeissään, otti loikan, taas lähti lintuja, taas loikka ja taas lentoon pakenevia lintuja. Mua meinas jo alkaa hirvittää ja sitten siitä ihan mun vierestä ponnahti lintu hangesta ilmaan, hyi että mä säikähdin. Oikein tunsi kun siivet osui takinhihaan ja säikähdin jälkeen päin että mitäs jos se olis lentäny muhun pahki. Mä pelkään tuollaisia isoja lintuja, jotenkin nuo siivet on niin pelottavat kun ne läiskii. Mun kirkaisu aiheutti sitten sen että Ransu pomppi mua kohti ja niitä lintuja lähti kerralla kauheasti lentoon sieltä missä Ransu ei edes ollut. Sivuhuomautuksena tuosta lintujen pelkäämisestä, oon ollut kokonaista viikon yläasteella TET-jaksolla eläinkaupassa ja sellaisten pienten lintujen häkkiin kun piti laittaa ruokaa niin ei ne nokat eikä ne kynnet, vaan ne siipien kosketukset kun ne linnut lenteli siellä häkissä kun mun käsi työntyi sinne. Ja jos vien jotain kuollutta lintua roskiin niin siinä ei muuten ole mitään mutta tuntuu että entäs jos se vielä virkoaakin ja lähtee räpistelemään siitä mun kädeltä. Noh ei tässä ollut tarkoitus mun pelosta alkaa kirjoittaa...
Eilinen päivälenkki jäi vähän vajaaksi kun me alettiin Ransun kanssa muistuttaa lumiukkoja ja vilukin tuli, niin piti tilata kyyti hakemaan :) Illalla sitten käytiin toinen lenkki ja todettiin että vaikka sen latupohjan päälle on satanut lunta, siinä voisi hiihtää tai ainakin kävellä. Hankin puhelimeen sellaisen GPS-paikannusta käyttävän ohjelman jonka avulla voi mitata lenkit jotka tekee. Kaipa tuolta vähän syrjemmältäkin saa GPS-yhteyden taivaalle niin saadaan noita mun ja Ransun epämääräisiä metsälenkkejä mitattua ja näyttäähän se siinä muutakin kuin matkan pituuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti