Ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Tavallaan kirjoittamista olis ollutkin, mutta ei vain ole viitsiytynyt tänne asti sitä kirjaamaan.
Pari viikkoa sitten Ransu alkoi taas ripuloida, ja meiltä jäi arkitottiskurssi niin lyhyeen että ehdittiin paikan päälle, eikun pusikkoon ruutalle ja siitä sitten kakkapöksynä kotiin. Pidin muutaman päivän piimä-maitohappobakteeri-kuurin, mutta se ei auttanut. Tähän asti tuolla on ripuli parantunut, mutta se on tainnut tätä ennen johtuakin selvästi ruuasta, nyt en sitten tiedä oikein että mistä. Viikonloppuna annoin Canikuria, mutta sekään ei auttanut kuin sen aikaa kun sitä annoin. Miten sitä tulis mitään uloskaan jos ei mitään mene sisäänkään. Viikko sitten maanantaina soitin Pentti Tapiolle, jolta sitten sain sellaisen kuurin joka vihdoin auttoi ripuliin. Ransu oli koko ajan oma iloinen itsensä, ei kuivunut eikä vaikuttanut väsyneeltä, ruokakin olis maistunut jos sitä olis viitsinyt antaa kun se kuitenkin tuli samantien lörönä ulos. Pentin kuuri tepsi ja maha toimii taas normaalisti. Huomasi kyllä heti kun käytiin viime viikolla kentällä, että Ransun yleiskunto on huonontunut, eihän sitä viitsinyt lenkille tai muuten rehkimäänkään viedä kun ei ruokaakaan paljon saa. Nyt on sitten vähän kirittävää että jaksais ens viikonlopun vetää kunnialla (ellei helteet sitten vie niitäkin voimia...) läpi.
Käytiin viikko sitten "koirapuistoilemassa", paikalla oli tarkoitus olla kilttejä ja sosiaalisia koiria, paitsi pari urosta joilla oli tapana alkaa machoilla ja niinhän ne sitten porukalla tuli rökittämään Ransua. Ransu sitten sai annettua sille toiselle vähän takaisin, kahdestaan tulivat kyllä juttuun ja leikkivätkin, mutta porukassa ei ja kun kolmanneksi pyöräksi tuli hetkeksi narttu. Heti alkoi nokkapokka. Ransukin mieluummin alistuu ja poistuu tilanteesta, mutta näköjään jos päälle tullaan niin kyllä sitten osaa antaa takaisinkin. Sitten taas tosiaan kun olivat sen toisen uroksen kanssa kahden sillä alueella, niin Ransu pyrki heti leikkimään ja sai toisen innostumaan myös. En oikein tiedä, tuleeko tuonne mentyä toista kertaa, ei ole kiva kun joukossa on joitain jotka eivät meinaa tulla toisten urosten kanssa toimeen.
Kentälläkin on kerta käyty viime viikolla, treenit meni ihan ok, paljoa en niistä muista, sielläkin sattui vähän ikävä tilanne ja sen seurauksena Ransu vähän himmaili puomin alasmenoa kun katseli että tuleeko joku hänen tai lelunsa kimppuun. Toistoja tuohon niin se lieventyi ja myöhemmin lisää. On nyt harjoiteltu noita puomin kontakteja ihan vaan juoksemalla niitä kohti mahdollisimman lujaa. Ransu ottaa ylösmenot paljon paremmin kun annan sen lähestyä niitä vapaasti, monta kertaa se passasi askeleet siihen ylösmenolle. Alasmenokontakti on sitten sellainen, että jos minä en hieman hidasta siinä, niin yli loikataan. Jännä, kun siellä sillä on kiusaus loikata mun perään, mutta ylösmenolla ei esiinny samaa. Vauhtia täytyy saada lisää sinne puomille niiden kontaktien väliinkin, olen nyt koittanut juosta kovempaa, mutta Ransu ei ole vielä hoksannut/uskaltautunut liitämään itse kovin paljon aiempaa lujempaa sitä siltaa. Eli minä ehdin puomilla sen edelle, mikä ei sitten ole oikein hyvä kun ehdin hidastamaankin niin paljon aiemmin sinne alasmenon luo, niin Ransu meinaa hidastella koko alastulorampin. Tähän täytyy varmaan kokeilla ensiksi sitä että jättää palkan sinne puomin jälkeen jonkin matkan päähän että Ransu kiirehtis sinne. Mitään pysähdyksiä en siihen halua, mutta ei se kaukana ole kyllä sujuvasti suoritetusta pysäytyskontaktista se meidän tämänhetkinen alasmenokontakti. Keinua ei olla juuri edes treenitty kun se on kontaktiesteistä vahvin. A-estettä otettiin jokunen kerta, hienosti se hyppää aika ylös (hehe) mutta ottaa kuitenkin lähes satavarmasti ylösmenon (ei koskaan kai voi sanoa että se olis satavarma), alasmenolla sillä on välillä kiusaus loikata ennen aikojaan (ennen kontaktia) alas. En oikein tiedä, miten siihen itse suhtautuis. Siis että onko se sitä että itsekin hieman hidastan, niin se loikkaa alas ja kääntyy mua kohti katsomaan että mitä mä sinne jäin noin jyrkässä alamäessä, vai sitten juoksenko vaan eteenpäin niin alkaako se loikkia sieltä puolivälistä alas. Tähänkään kun en halua mitään pysähdyksiä ja ylös rääpimistä enkä kauheaa jarruttelua alastulolla. Sen kun sais sille päähän että se kontakti pitää ottaa mutta sitten saa loikata vauhdilla jatkamaan matkaa... onkohan liikaa vaadittu? Varsinkaan mun taidoilla opettaa :P
Keppien sisäänmenoja harjoiteltiin kanssa vauhdin kanssa ihan vaan siksi, kun niiden kanssa tuli viimeksi vitonen. No se oli mun omaakin mokaa, etten ymmärtänyt hidastaa Ransun vauhtia vaikka olin valmiina kepeillä ottamassa vastaan. Joitain kertoja Ransu yritti toka välistä sisään, ja sitten taas oikoi jostain kumman syystä pari viimeistä väliä kun ilmeisesti kiirehdin liian kauas. Nyt tuli siis treeneissä sellainen olo että kaiken kanssa on vähän sellaista pientä hiomista ja toisaalta kisoja on tiedossa sen verran, ettei viitsis kovin kentällä asua ja tylsistyttää koko agilitya hinkkaamalla muutamaa juttua.
Keskiviikkona oli viimeinen arkitottis ja päätin että me ilmoittaudutaan sunnuntai-ryhmään. Siellä on sekä agilityn "sunnuntaiporukka" että tokon, ja taisipa olla että voidaan näyttelytreenejäkin vetää. No meitä kiinnostaa se tottistelu, agia otetaan omalla ajalla ja näyttelyihin meillä ei ole aikomusta... Nyt viimeksi otettiin kiertoja, hauskaa oli, se kävi vähän kuin tempusta ja Ransu oli muutenkin kyllä aika parhaimmillaan keskiviikkona. Se hoksasi jutun heti ja pystyin pidentämään matkaa aika pian ja lähettämään kahdeksikkoa ja kolmiotakin. Sitten jätin sen paikalleen ja kävin hakemassa repusta pallopalkan, mutisin kun lähdin ehkä n. 100m päähän että pysytköhän sä siinä, mutta jätin kuitenkin vaikka kolme muuta koiraa treenasi niitä kiertoja siinä vieressä ja muutama ihminen. Hetkeksi mun täytyi kadota sen näköpiiristäkin kun kopin takaa repusta otin pallon. Olin kyllä ylpeä Ransusta kun se odotti kiltisti niin kauan hievahtamatta että tulin takaisin sen vierelle sivulle. Ohjaaja sanoi että siinä tuli EVL luokan paikalla olo tehtyä ja mitähän muuta hän mainitsikaan, hieno paikalla olo kuitenkin. Noh enivei hieno suoritus Ransulta. Toisaalta, mä oon pihalla harjoitellut jättämällä sen portaalle ja viemällä itse esim. roskat jolloin katoan näköpiiristä melkein heti ja se kuulee kun kolistelen jotain ja tietää että saattaisin mennä myös autolle joka vois tietää vaikka mitä kivaa reissua. Ja agikentällä jätän sen välillä paikalleen kun teen ohjausharjoituksia, niin malttaahan se sielläkin odottaa paikallaan vaikka vieressä menen itse agia. Jotain mekin sentään osataan :D Sitten otettiin kaukokäskyjä, ne ei sitten olekaan meille kovin vahva laji kun ei niitä olla juuri otettu, seisominen on ihan vaiheessa. Apuva, mulle yritettiin kovasti ehdottaa kaikkia tokon palkkausjuttuja joista oon halunnu yrittää pysytellä erossa mutta kai niihin täytyis tutustua jos meinaa vähän noita juttuja harjoitella. Vielä oli liikkeestä maahan meno, ja senhän Ransu teki kuin vanha tekijä. Ohjaaja sanoi että vielä liikkeestä seisominen niin meillä olis kuulemma alokasluokan liikkeet hallussa. Hups, miten ne nyt silleen... Nouto ei taida olla vielä alokasluokassa, mutta sitäkin vähän harjoiteltiin. Se on kanssa sellanen että siihen pitäis panostaa paljon enempi kun mitä mä oon tehnyt että siitä sais oikean noudon kapuloineen, Ransulle on riittänyt että kunhan tuo sen heitetyn lelun mulle. Viimeinen juttu oli juoksukilpailu kurssilaisten kesken. Ransu oli nopein, en osaa matkaa arvioida mutta muutama kymmenen metriä se oli. Se oli hyvä harjoitus koiramaista päivää varten, jossa ajattelin tuohon juoksukilpailuun sitten osallistua.
Juhannuksen ajan meidän koko lemmikkijengi oli hoidossa Kannuksessa, kissat ekaa kertaa ja Ransu jo vanhana tuttuna. Ens viikonlopuksi joudun viemään kissat eri paikkaan kun tuonne maaseutuopistolle ei ole tilaa. Ensi viikonloppuna on siis Agirotu Teivossa, joten eiköhän lähdetä Ransun kanssa pyörälenkille ja sitten uimaan, täytyyhän siitä kunnosta huolta pitää! Koiran tilanne ei niinkään huoleta, mutta ohjaaja on vähän alikuntoinen :P