Tänään oli agikisat Vaasassa. Kaksi rataa. Kaikessa lyhykäisyydessään saldo oli kolmesta kiellosta hylkäys ja vitonen. Hip hurraa, eipä otettu nollaa vieläkään.
Radat ei olleet kai vaikeita, vaikka en tiedä sitten miksei kyllä tullut oikein tuloksiakaan. Paljon tuli hylkäyksiä ja virheitä, mutta sehän ei välttämättä ole radan hankaluuden syy... Meillä eka radalla tuli kolme kieltoa, kahdella hypyllä taisi mennä vähän kaaret pitkiksi niin että niistä mentiin ohi ja sitten vielä kun minä en ehtinyt lähettää keinulle, niin suullisesta käskytyksestä huolimatta sitä keinua ei passannu hakea oikein vaan juosta keinun vierelle. Siitäpä sitten se kolmas naula siihen arkkuun. Ransu meni ekalla radalla turhan lujaa mun ohjaukseen nähden, ei se varmaan liian lujaa mennyt, minä en vaan sitä hallinnut. Olishan se voinut kovempaakin mennä, varsinkin jos itse olis ehtinyt mukaan. Mutta nyt tuli vähän sellaista pyöriskelyä siellä kun ohjaaja hidasteli. En sitten tiedä miten olis käynyt ihanneajan kanssa, kun noiden kieltojen kanssa meni kuitenkin sekunti poikineen. Rata oli sikäli erilainen kuin meidän aiemmat kisaradat, koska radalla oli vain hyppyjä, kontaktiesteet ja kaksi putkea. Yritän laittaa tähän kuvan jonka otin kännykameralla kisapaikalla olleesta ratapiirroksesta, niin tulee ainakin sitten oikeanlainen eikä itse muisteltuna "näin se suunnilleen meni" -piirros.
Toka rata meni sitten tulosten valossakin paremmin. Ihanneaika ylittyi kuutisen sekuntia, mutta ainoa virhe tuli kepeiltä jossa sitä aikaakin tuhraantui eniten. Kepeille oli aika kova vauhti hakeutuessa joten Ransu sitten oikaisi ja toka välistä sisään. Siinä korjatessani se sitten vilkaisi (taas) Anttia, mutta malttoi sitten kuitenki pujotella kepit oikein. Eka radalla kepit mentiin tosin reippaammin. Puomin alasmenokontaktin kanssa meinasi toka radalla käydä hullusti, kun minä vissiin vähän käänsin vartalolla vasempaan niin Ransu tulee alas niin että hidastuksesta näkee että toinen etutassu on juuri ehtinyt astua kontaktipinnalle. Eka radalla varmistelin ylösmenoa ja sen se otti aivan just ja just. Tässä toka radalla ajattelin että no se on herran haltuun ja annoin mennä miten itse menee - hitto vieköön! - jätkähän ottaa niin makean kontaktin että eipä aikoihin! Samoin keinun meni hyvin. Mutta puomin jälkeen vilkaisu taas Anttiin ja sitten multakin tökerön hidas vienti putkeen, jonka takia Ransukin menee sinne kuin sunnuntaikävelyllä. Alussa ajattelin että mitähän tästäkin radasta tulee, kun koira jää rapsuttelemaan itseään keskittyneesti lähtöön... Muutenkin oli siellä lähdössä vähän sellanen nuuhkuttelija että ai mitä, ai pitäs radalle lähtee, ai sivulle tulla, ai jaa...
Videolta sitä sitten näkee mitä olis pitänyt tehdä toisin. Heti kolmannella hypyllä kerron ihan liian myöhään että meinataankin tehdä takaakierto ja yritän jotain epätoivoista haltuunottoa, ja Ransu tietenkin siksi vetää hyppylinjan pitkäksi kun luulee että mennään eteenpäin. Vitoshypyllä en ole varma että onko tuo hyppy ihan kokonaan mun syytä, että taaskaan en kerro ajoissa että aiotaan kääntyä, mutta on siellä Ransullakin hetken silmät jossain muualla kuin radassa. Sitten tulikin se mun kehuma hyvä ylösmenokontakti puomilla, ja alasmeno nyt on sellainen että mun vartalo voi kääntää, katse voi kääntää, ja Ransu voi haistaa Antin. Keppien kanssa sählätessä meni 5sek ja loppurataa nyt kestän katsoa meidän suorituksena ihan hyvin. Siellä ei ole enää hirmu isoja kaarroksia hyppyjen takana, parantamisen varaa on aina mutta verrattuna hyppyyn nro 3 ja 5 niin paremmin menee. Ja meillähän ei pysähdyskontakteista ole kuultukaan. Tämän videon saatan ladata YouTubeen ja linkittää tänne, saapa sitten muutkin pyöritellä päätään että "koska se oppii _ajoissa_ kertomaan tolle koiraparalle mihin ne on oikeen menossa!!!"
Olihan meillä taas sikäli edistystä, että yhtään ratahenkilöä ei käyty moikkaamassa eikä yleisölle esittäytymässä lähemmin. Antin luo ei karattu vaikka toka radalla katseltiinkin sinne päin muutaman kerran. Edistystä siis sikäli viime kerrasta. Ja olihan tuo vitonen nyt kuitenkin siedettävä tulos... Ja olen siihen tyytyväinen myös että Ransu jaksoi nyt toista kertaa mennä toka radankin silti ihan hyvin, eikä mennyt touhu haahuiluksi. Noissa piirroksissa on esteiden välit, me ei olla totuttu treeneissä noin pitkiltä tuntuviin esteväleihin joissa vauhti pääsee kasvamaan. Kentällä aletaan siis pidentää estevälejä, toisaalta tehdään lisää noita ohjauspiperryksiä mutta ne täytyy alkaa harjoittelemaan siellä vauhtisuorien keskellä, jos minäkin vähän petraantuisin tuossa ajoituksessa. Tiistaina on agikouluttaja kentällä, katsotaanpa sitten mitä sieltä saadaan kotiläksyksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti