Onpas mennyt viikko nopsaan! Tiistaina käytiin hierojalla, Ransu muisti heti paikan ja oli innoissaan. Marinkin se tunnisti heti ja tunki syliin. Katsoin vaan epäuskoisena että "ei mun koira oo tommonen!" Siis että tunkee suoraa päätä ihmisen syliin jonka tapaa toista kertaa. Noh, siitä oli sitten tietysti helppo aloittaa palpointi ja hierominen. Hienosti oli poika rentona ja pötkähti kyljelleenkin, silmät vaan luppasi kun tuntui niin mukavalta. Vähän oli kireyttä selässä enemmän kuin viimeksi, johtunee siitä että olen venytellyt kehnommin tässä viime aikoina... Ei kuitenkaan liikaa ja se saatiin hoidettua. Ransulla oli ilmiselvästi yhtä mukava kerta kuin viimeksi, ja lopussa oltiin niin säpäkkänä että! Mari muistuttelikin nauraen Ransulle että sen pitäis olla nyt rauhassa eikä riehua, no siitä ei ollut kyllä enää sitten pelkoa kun päästiin mummulaan hierojan jälkeen.
Mentiin siis juhlistamaan valmistujaisia ja hopeahääpäiviä mun vanhempien luokse, ja siellä Ransu oli aivan kuitti. Makasi vaan oikosenaan ja oli niin rauhallista poikaa. Sinne tuli yksi sukulaisperhe joilla on teini-ikäinen tyttö joka tykkää Ransusta ilmeisen paljon. Kovasti sai siis rapsutuksia ja huomiota, välillä näytti että Ransua alkoi jo vähän ärsyttämäänkin kun vieras meinasi olla liiankin innokas ja tietämättään turhan dominoiva. Joku koira voi sietää hyvinkin pään päältä ja niskasta silittelyä ja rapsuttelua ja tukkakarvojen lääppimistä, mutta Ransulle se meinasi olla liikaa ja pyysinkin sen sitten pois. Hyvähän se on että saa positiivista huomiota ihmisiltä mutta kun näyttää siltä että se ihminen ei saa olla turhan tunkeileva tai tuttavallinen.
Keskiviikkona meillä oli arkitokoa, otettiin luoksepäästävyysjuttuja, jotka kyllä oli enemmän sellaisia "toko-toko" luoksepäästävyysharjoituksia kuin "arki-toko" luoksepäästävyyttä. Nooh, tehtiin vähän lepsuillen sitten :) Sitten oli seuraamista, kyllähän Ransu sen halutessaan osaa aivan riittävän hyvin, kyllä siitä varmaan pilkkua viilaamalla löytyis vaikka mitä huomautettavaa siitä lähtien ettei kontakti pysy koko aikaa, mutta so what? Käytiin välillä juomassa ja tultiin takaisin omalle paikalle niin jopa seurasi koira täpäkkänä! Katsoa napitti kuin mitäkin jumalatarta ja oli tarkkana ja häntä heilui. Ihan pyytämättä. Tuo se osaa yllättää, vaikka osoittipa taas että päätin itse nyt olla näin hienosti. Sitten oli toisten koirien ohittamista kontaktikävellen, ai että nehän on niin kivoja ne toiset koirat ettei meinaa mamma tai sen herkut koko aikaa kiinnostaa. Luokse ei hihnassa yritä mutta katsoo kohti kuitenkin. Lopuksi otettiin vielä seisomisharjoituksia, koira vierelle seisomaan ja siinä sitten kiertää koira ympäri. Ransu osasi hienosti! Ei olla juuri tuota harjoiteltu mutta rally-tokossa tuli hieman tehtyä sitä. Se on taas ollut sellainen että vähän joka asiassa se hoksaa ja oppii asiat aivan mielettömän nopeasti. Liekö sillä nyt halua niin kovasti oppia uutta vai mikä on mutta ei tarvi kyllä juuri toistoja tehdä kun jätkä on hoksannut asian. Eipähän ehdi itsekään turhautua tai olla epäuskoinen että "ei se ikinä opi tätä" kun se sitä vastoin yllättää mua usein että "mä osaan tän jo! Kato miten mä osaan!" Hih mukava opettaa tuollaista koiraa :)
Eilen käytiin leikkimässä kahden koirakaverin kanssa. Ronja ja Demi on tuttuja treeneistä, mutta ekaa kertaa pääsivät riehumaan keskenään. Hyvin tulivat juttuun ja Ransukin sai kaivattua leikkiseuraa. Ransu oli välillä hätää kärsimässä kun naiset vähän antoi kyytiä! :P Otin kuvia, laitan varmaan pari tuonne oikeaan reunaan. Meno oli vauhdikasta - ja likaista. Ojassa piti käydä rypemässä välillä, sitten vasta kylvetylle pellolle juoksemaan. Ransu alkoi pikkuhiljaa näyttää hieman eriväriseltä kuin aluksi... Huuhtelin sen pihalla, mikä määrä sitä kuraa ja likaa siitä lähti! Jäätiin ulos kuivattelemaan, ja äkkiähän se turkki sitten kuivahtikin kun juoksivat vielä siinä pihalla ja painivat nurmikolla. Samalla kun turkki kuivui niin karisi hiekka ja mura mitä turkkiin oli pesun jälkeen jäänyt, alas. Kun tunnustelin sisälle mennessä vatsan alustaa ja tassuja, ei niissä enää tuntunut käteen hiekkaa joten aika hyvin siinä puhdistui. Mullakin oli mukavaa kun sai jutella toisen koiraihmisen kanssa koirista niin paljon kuin jaksaa, ilman että tulee sellainen olo että ei tuo toinen varmaan jaksa jauhaa kun ei se harrasta koirien kanssa tai sillä itsellä ei ole... Aika myöhään oltiin kotonakin, hups, aika vaan vierähti.
Nyt olis vielä tarkoitus käydä pururadalla lenkki, huomenna startataan sitten Kajaanissa parilla agilityradalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti