Viikonlopun agikoulutukset

Meillä oli tänä viikonloppuna omalla kentällä kennelpiirin agilitykoulutusta ja kouluttajana Miia Laamanen. Mulle ihan uusi tuttavuus, mutta mitäpä se haittaa. Oltiin Ransun kanssa "möllit/1-luokkalaiset" -ryhmässä ja välillä tuntui että joo me taidetaan kuulua sinne mölliluokkaan...

Koulutus alkoi molempina päivinä meillä klo 11 ja kesti pari tuntia. Lauantain rata oli sinänsä simppeli, vaan kertoo kai se jotain kun ei siinäkään pääse viitosesteelle menemättä siis putkea väärään päähän. Minunhan se pitäis sitä ohjausta parantaa. Tietäis vaan että miten mä saisin itselleni opetettua että osaisin katsoa miten aikaisin mun mitäkin tilanteita täytyis ennakoida. Se viis minuuttia kisoissa rataantutustumisessa ei kyllä riitä mulla ainakaan sellaseen... Just kun kerkeää tehdä jonkinlaisen suunnitelman ja painaa radan mieleensä, juosta sen pari kertaa läpi, niin siinä se viisminuuttinen oli ja meni. Tietysti näissä koulutuksissa sais käyttää vähän enemmän aikaa mutta kun tuntuu siinä tutustuessa että näin mä teen ja sitten huomaan kohta että en mä sitten kuitenkaan suunnitellut jotain kohtaa riittävän tarkasti enkä yksinkertaisesti osannut ajatella miten Ransu sen menee jos ohjaan tietyllä tavalla. Joka kerta jonkun se pitää mulle sanoa. Turhauttavaa.

Saatiin palautetta Ransun viretilasta ja siitä että se meinaa olla se joka päättää että tekeekö vai ei ja mitä tekee ja kuinka kauan. Meillä kun tuppaa olemaan sellaista, että pyydän sivulle lähtöön ja palkkaan yleensä aina treeneissä (ekasta kerrasta, en lisäyrityksistä) ja kisoissakin ennen omaa vuoroa pyydän sivulle ja palkkaan, startatessahan ei tietysti sitten voi. Tuota tapaa pitäis muuttaa, aina ei tarvis olla se sama palkka, tulipa sitten hitaasti tai nopeasti, vaan sille pitäis ensinnäkin tehdä ero että kuinka hyvin tulee lähtöön ja siitä ei ole aina pakko jatkaa radalle vaan pitää vaikka leikkitauko. Ransu kyllä näyttää tykkäävän leikkiä ja yllätyin kun se teki sen vieraan ihmisenkin kanssa niin innoissaan tänään. Että voinko edes väittää tuntevani tuota koiraa kovin hyvin... Lisäksi tuo sen haahuilemaan lähteminen on sellainen joka varmaan herättää monenkin huomion, se on juuri se ilmiö että "en halua tehdä, minun ei tarvitse tehdä". Kouluttaja sanoikin että välillä se menee kovaa mutta välillä se on kuin mikäkin huopatossu. No niinhän se on! Eikä se näytä aina riippuvan edes mun vauhdista. Nuuhkuttelut kentällä treenatessa täytyy nyt stopata, sellaista ei sallita, koira pitää saada parempaan vireeseen (juu, miten?) kun tehdään. Lauantaina se oli paremmassa vireessä kuin tänään. Tänään se oli jotenkin väsyneempi tai haluttomampi. Taidetaan antaa agilityn olla tältä viikolta lauantain kisoihin asti. Käydään vaan keskiviikkona kentällä arkitokoilemassa.

Mitäs muuta me saatiin opiksi koulutuksesta...? Ainakin se ohje, että älä katso koiraa, mutta näe se. Kun mulle on sanonut joka toinen kouluttaja että älä katso sitä koiraa se tulee kyllä, joka toinen taas on sanonut että sun pitää koko ajan nähdä koira ja tietää missä se on. Selkään ei ole edelleenkään kasvanu silmiä joten jotenkin hienovaraisemmin se täytyy toteuttaa se koiran silmällä pitäminen. Olenhan mä sen huomannut että jos sen tosiaan jättää näkemättä niin se tulee selän taakse lähes poikkeuksetta, tai jonnekin muualle jonne sen ei pitäis. Ransu on hyvä ja kiltti koira joka kyllä tulee mihin ohjaan kun pidän sitä silmällä että tiedän missä se on ja osaisin ehkä sen jälkeen itsekin olla ajoissa? Olipa siinä lause. Lisäksi päätettiin että Ransulle opetetaan juoksukontaktit, olen itse ollut sitä mieltä etten halua opettaa sitä pysähtymään, eikä se kuulemma Ransun tapaiselle koiralle sovikaan oikein hyvin. Ne tulee vaatimaan töitä mutta mikä sitten ei vaatisi...

Lauantain radasta ei niinkään tullut kotiläksyä, sunnuntain radalla oli loppusuora jossa siis eteen menoa. Sitähän me ei olla harjoiteltu melkein ollenkaan. Viimeisestä putkesta oli 6 hyppyä "maaliin", kolme ensimmäistä vähän haastavammissa kulmissa, ja sitten ne kolme viimeistä oli suorassa linjassa. Tätä meidän pitää siis nyt ottaa ohjelmaan lisää. Ransu kyllä nytkin meni hienosti ja irtosi kun tiesi palkan olevan odottamassa suoran päässä. Lauantain radalla oli muuten pimeässä kulmassa putki, jonne Ransu osasi hienosti hakea kun taas sain ensin ohjeistusta siitä miten mun on sille viestitettävä että siihen päähän mennään. En voi taas kuin ihmetellä että mistä se koira päättelee noita juttuja "sillä on tavallaan lupa jatkaa kaarrosta putken toiseen päähän kun ohjaat noin", kun tulee putken pää vastaan mutta kun mun käsi sojottaa kaarta niin Ransu menee siitä ohi ja sujahtaa sinne päähän putkea jossa se kaari näyttää päättyvän. Heti kun käännyn aiemmin ja vedän käden niin että se näyttää piirtävän viivan sinne putken oikeaan päähän, Ransukin menee sinne. Eikä ole edes mun lähellä vaan on irronnut ihmeen hyvin sinne putkelle. Eli kyllä se sen hakea osaa.

Lopuksi otettiin tänään erilaisia perusohjauskuvioita. Hieman jäi kyllä harmittamaan se osio, koska oikeastaan opittiin vain pari uutta juttua, muita on harjoiteltu koko kevät. Opeteltiin siis sylkkäriä, poispäin kääntöä, pakkovalssia, twistiä ja jotain mitä lie takaakierto+sylkkäri-systeemiä. Sylkkäriä otin melkein heti esteen kanssa, sitä me on harjoiteltu täyskorkeilla rimoillakin ja niin että ensin mennään riman yli ja sitten tullaan tavallaan syliin kääntymään ja niin päin että sylin kautta käännytään ja sitten vasta ylitetään rima. Poispäin käännöt oli tuttuja juttuja ja Ransu ohjautuu noissa tosi hyvin ja sujuvasti. Pakkovalssia olen käyttänyt mölleissä radallakin, ja lisäksi treeneissä olen laittanut sen talvella radalle kerran. Twist oli kanssa helppo, olen parantunut tuollaisissa yksittäisten ohjauskuvioiden ohjaamisessa ja jotenkin helpottunut se itsensä hallinta niissä. Vielä kun se sitten siirtyisi isompiin kokonaisuuksiin radallekin. Ransu lukee lisäksi noissa todella hienosti ohjausta ja tekee niitä mielellään (miksei tekis kun saa paljon palkkaa...), se on niin nopea oppimaan :) Muutama toisto ja homma on hallussa. Kokeiltiin sitä takaakierto+sylkkäri-hässäkkääkin lopuksi. Ransu alkoi olla aika väsynyt, mutta hyvin se meni. Ensin takaakierto vasemman siivekkeen takaa, vino hyppy hypyn yli ja itse ottamassa vastaan oikean siivekkeen luona. Siitä sitten sylissä koiran kääntö putkelle jonka pää oli suunnilleen oikeanpuoleisen siivekkeen takana. Just sen kerran kun Ransu hyppäsi turhan pitkästi ilmeisesti kun minä olin liian kaukana esteestä, niin kouluttaja ehti sanomaan ettei me osata sylkkäriä. No minä en voinut muuta kuin näyttää että kyllä me osataan, juuri aiemmin oli menty pari kertaa se ihan onnistuneesti. Sitten loppuikin meidän ryhmän aika eikä ehditty ottaa muita, uusia ohjausjuttuja, se hieman harmittaa koska nuo oli jo tuttuja ja hallussa, mutta jos ne ei olleet kaikille niin eipä siinä sitten sooloilemaan alettu. Pitäis ottaa yksityistunti ja opetuttaa sitten itselle noita, minusta ne on tavallaan hauskoja temppujakin, mutta tykkään noista erilaisista ohjauskuvioista ja kun Ransukin oppii ne niin äkkiä, toisaalta harmi kun niitä ei ykkösissä näytä kovin paljoa tarvitsevan. Melkein osataan nimittäin paremmin tuollainen veivaaminen kuin kovemmassa vauhdissa tapahtuvat käännökset ja ohjaukset...

Sekä eilen että tänään käytiin metsäautotiellä loppujäähdyttelyt. Eilen tunnin lenkki ja tänään meni lähes pari tuntia vaikkei käyty kuin Pappissaaressa. Istuttiin siellä laavulla kun oli hyvä ilma ja nautittiin luonnon äänistä. Viime aikoina ei ole tullut niin paljoa käytyäkään tuollai vain kävelemässä metsäautotiellä ja poluilla, kaipasi jo sitä sellaista rauhallista samoilua eikä aina nopearytmistä pyöräilyä tai muuta vastaavaa. Mieli lepää ja näyttää siltä että Ransukin on hyvin tyytyväinen. Se on vain nukkunut illan, kun ensin on heitelty pihalla vähän palloa, käyty pyörällä alkulämmittelyt, sitten pari tuntia agikentällä, parin tunnin metsälenkki, eli yhteensä yli 5h ulkoilua putkeen. Vielä pitäisi kammata roskat pois turkista.