Vaihtelevasta säästä huolimatta mentiin kentälle treenailemaan. Tai siis mikä este se muka on jos sataa välillä enempi välillä vähempi ja jossain välissä aurinkokin pilkahtaa? Kontaktiesteet tietysti sateella olis liukkaita, mutta tuo keinu on kuitenkin vielä kuivana varastossa ja otettiin sitä sopivassa sateenraossa ettei se ehtinyt kastua liukkaammaksi.
Aloitettiin kuitenkin "loikkaa!!":lla eli pituudella. Ei olla sitäkään otettu aikoihin, mutta se kuuluu sekä mun että Ransun lempiesteisiin. Ihanan vauhdikas ja Ransun mielettömät hyppytaidot tulee siinä hyvin esille. Laitettiin se eka n. 120-senttiseksi ja tämä loikkaa ainakin puoli metriä yli, sitten pidennettiin 150 senttiin ja taas Ransu pidentää loikkaa varmaan reilu parimetriseksi... Sen huomaa kyllä vapaana lenkkeillessäkin että se ylittää ojia sun muita esteitä upeilla loikilla ihan pyytämättä niin sitten treeneissä se innostuu kun saa hypätä pituutta. Ensin meillä ei ollut niitä sivukeppejä ollenkaan, kunnes mä sanoin että täytyyhän ne olla, ettei tule mitään oikomisia kun yhden loikan Ransu teki vähän vinosti mun perässä, mutta kun laitetaan kepit niin se hyppää keskempää.
Sitten oli keinuharjoituksen vuoro. Keinu meni taas ihan hyvin. Yhden kerran taisi vähän tassut lipsahtaa kontaktilla niin sitten tultiin vähän varovaisemmin akselin jälkeen. Kastuuhan se pinta kun kenttä oli aika märkä ja tassuissa joka kertaa lentää vettä keinulle. Mäkin muistin olla mahdollisimman eleetön niin Ransulle ei tullut mieleenkään lähteä ennen aikojaan keinun päältä sivuun.
Lopuksi otettiin hyppykuvioita. Takaakiertoa, välistä vetämistä, poispäin kääntöä, sylkkäreitä... Kolmella hypyllä saa yllättävän paljon tehtyä kaikenlaista. Yksikään rima ei kolissut, vaikka tässä kyllä voisi kysyä että miksi oliskaan pitänyt? Miksi mainita asia erikseen, kun se on päivänselvyys? Itselle vaan tuli sellainen herätys Oulussa että kyllä se voi Ransukin rimoja tiputella vaikka se ei ole pahemmin sellaista tehnyt muuten kuin mun syystä. Ei se itse tee juuri arviointivirheitä että rimat siksi tipahtelis, kyllä se on mun väärä tai myöhäinen ohjaus ollut yleensä syynä miksi toinen joutuu tekemään hypyn niin että rima tippuu. Tänään me oltiin kumpikin hyvässä vireessä noiden hyppyjuttujen kanssa, Ransu kuunteli tosi herkällä korvalla mitä sanoin, hitto vie se oli kyllä mahtava poika! Ja kun pysähdyin hetkeksi miettimään että mitäs seuraavaksi niin se katsoo siinä vieressä sen näköisenä että "sano jo, mitä tehään!" :)
Ollaan opittu pelaamaan paremmin yhteen noiden hyppykuvioiden kanssa. Kerran lähetin sen kiertämään hypyn taakse ja sanoin "kierrä..." ja ohjasin kädellä tavalliseen tapaan. Poitsu kiersi koko esteen kun en sanonutkaan että "kierrä hyppy", ilmeisesti se tekee eron sillekin että kierretäänkö este vaan vai hypätäänkö sen ylikin :) Siltä on myös jäänyt aika minimiin ne hyppyjen takana volttailut, tai sitten ei vain olla nyt tehty sellasia missä se on ruukannut niitä tehdä, tai sitten mä olen oppinut nekin ohjaamaan eri tavalla niin että Ransukin tietää mihin päin matka jatkuu. Toinen tilanne oli se kun lähetin taas takaakierrolle mutta unohtui se hyppy-sana ja just kun Ransu oli hyppäämässä niin sanoin jo että "tässä", eli ajattelin että otan sen haltuun heti hypyn jälkeen ettei tule niitä kauheita kaarroksia ja pitkiä hyppyjä. Ransupa luulikin kun ei kuulunut taaskaan hyppy-sanaa vaan tässä-käsky että se on hyppäämässä väärältä puolen ja perui koko hypyn ja tuli mun käteen. Hieno poika, joskus kisoissa jos se osais oikeassa tilanteessa tehdä noin niin olispa hyvä. Syyhän oli taas se että multa puuttui hyppy-käsky ja haltuunotto oli sitten kai tavallaan oikealla ajoituksella mutta kun koira ei lähtenyt tekemään koko hyppyä käskyn puuttuessa... Niin mites mä tän kappaleen aloitinkaan: ollaan opittu pelaamaan paremmin yhteen, niin ollaankin, ja vielä kun ohjaaja muistais aina olla tarkkana niin se koira kyllä tekee niinkun itsekin ajattelee sen menevän. Kun katsoo jotain videota mikä on kuvattu viime syksynä jatkokurssin aikoihin niin ei hyvää päivää... ja voi Ransu-parkaa millainen tolvana sillä on ollut ohjaamassa! En voi kyllä väittää olevani edelleenkään mikään pro mutta huomattavasti parempi kuin syksyllä. Ja tuntuu että kun meillä Ransun kanssa kummallakin on hyvä fiilis niin se toimii kuin ajatus. Nuokin tökeröt ohjaukset on kai kuitenkin osa sitä pakollista matkaa mikä pitää käydä että vähitellen kehittyy paremmaksi ja paremmaksi yhteistyö.
Meillä oli kyllä tosi kivat treenit tänään! Yleensä meillä on nykyään lähes aina hauskaa, viime kesänä ongelmia oli enemmän siinä että Ransu ei jaksanut aina keskittyä ja sitten itsekin turhan helposti turhautui siihen kun toinen meni nuuhkuttelemaan puskia sen sijaan että oltais tehty jotain yhdessä. Nyt on ikää lisää ja vähän kypsempi poika niin pysyy ajatuksetkin paremmin kasassa. Ja liekö meidän treeneissä sitten joku muukin muuttunut, mutta nyt oltiin kyllä tosi hyvällä tuulella ja mikseipä oltais oltu kun hyvin meni? Ne on sitten vähän hankalampia päiviä kun turhautuu siihen kun tuntuu ettei mikään sellainen(kaan) onnistu mikä yleensä menee kuin sormia napsauttamalla, puhumattakaan niistä hankalammista jutuista. Ransukin aistii sen mun mielentilan, olis varmaan sitten parasta tehdä joku helppo juttu ja lopettaa onnistumiseen eikä vängällä koittaa jatkaa.
Kokeiltiin laittaa hyppyrima 65cm korkeudelle. Ransu ei ole muistaakseni ikinä ennen hypännyt "kuusvitosta" joten halusin nähdä miten se eka 55cm hypittyään suhtautuu tuohon. Ensimmäinen hyppy oli selvää liioittelua ja varmaan olis mennyt 70-senttinenkin kevyesti yli. Sitten loput hypyt se selvästi mitoitti viisaammin eikä turhaan loikkinut hirmu korkealle. Anttikin lähetti Ransun pari kertaa yhden hypyn yli että minä sain kerrankin itse katsella sitä sen hyppäämistä, eihän sitä itse muuten kerkeä katsomaan.
Eilinen olikin Ransulle täysi pötköttelypäivä, se oli jotenkin niin väsyneen oloinen. Torstai-iltana, melkein yönä, käytiin 4km lenkki pururadalla ja enimmäkseen hölkättiin tai juostiin se, kun tämän ohjaajankin pitäis saada sitä juoksukuntoa parannettua. Torstai-aamuna oltiin käyty reilun tunnin metsälenkki ja löydettiin siinä samalla uusi metsäautotie (juu-u, ei sitä ennen ole ollut olemassa...), Ransukin oli mielissään kun pääsi uusia hajuja haistelemaan. Huomenna jos ei tule aivan kaatamalla vettä niskaan niin käydään joku kiva rauhallinen parin tunnin metsälenkki, kun maanantaina on hieroja ja kun sitten taas täytyy ottaa rauhallisemmin. Vaan kun ei malttais, kun nyt sulan maan aikana tekis vaan koko ajan mieli ulkoilemaan Ransun kanssa kun pääsee taas maastoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti