Mulla ei ole oikein ollut innostusta kirjoitella sunnuntain kisoista, kun niistä jäi niin harmistunut olo jälkeen. Tuloksena oli siis kaksi hylkäystä, eka radalla mokasi Ransu, toka radalla minä itse. Tuntui että jos kirjoitan heti kisojen jälkeen niin koko teksti on täynnä sitä tympäännystä mikä oli kun LUVA meni niin läheltä sivu suun.
Radat ei sinänsä olleet hankalia, eka rata oli agilityrata ja siinä nyt ei ollut kuin pari kohtaa joissa olisin voinut ajatella että Ransu menee väärin. Puomi oli kolmosesteenä ja kontaktit otettiin, tosin ylösmeno hieman korkealle loikaten mutta ei kuitenkaan skipannut. Alasmeno ihan nätisti. Keinu oli aivan mainio, samoin A:n otti hyvin. Mulla oli tuon A:n suhteen vähän jännitystä etukäteen, kun lauantaina otetut harjoitukset meni vähän niin ja näin tuon A-esteen suhteen. Kepitkin pujoteltiin ihan ok, vauhtia sais olla lisää ja mulla uskallusta yllyttää kuten kotona menemään kovempaa. Mutta ei tahdo uskaltaa kun aina välillä keksii sitten jostain käden heilautuksesta tulla ulos kepeiltä. Keppien jälkeen oli muuri, siinä välissä piti käydä nuuhkaisemassa pikaisesti jotain, hypyn yli ja renkaan suoritti ilman käskytystä - kun sen itse unohdin. Selostan vähän väärässä järjestyksessä koska vasta tässä oli keinu ja sitten putki, A-este ja lopussa vähän hyppykuviota. Sekään ei ollut vaikea, mutta Ransupa hoksasikin just ennen viimeistä hyppyä että kentän laidalla on jotain mielenkiintoista ja koska mä en ollut ottanut tarpeeksi tiukasti haltuun, se lähtikin sitä kohti ja näin ollen tuli ensin kielto ja sitten vielä hylkäys kun hyppäsi sen maalihypyn väärään suuntaan. Että mua ketutti! Vikaa oli siinä mielessä minussakin että olis varmaan pitäny ehtiä huomata Ransun aikeet ja karjua että TÄSSÄ, ja toivoa että sillä olis ollut jotain vaikutusta. Kysyin treenikaverinkin mielipidettä mun omasta ohjauksesta mutta sain ns. synninpäästön ja ainoana vikana voidaan kai pitää sitä etten käskyttänyt (siinäkään kohdin) tarpeeksi tiukasti.
Siinäkään kohdin sikäli että aiemmin olis ollut myös tiukemman käskytyksen paikkoja, jotenkin en vaan siinä rataa tehdessä osaa. Oon liian keskittynyt itseni kasassa pitämiseen ja siihen että tulis edes estekäskyt suusta ulos ja pysyisin Ransun mukana. Tuossa kohti on parannettavaa. Toinen rata oli hyppyrata ja se nyt oli lähinnä katastrofi.
Rata alkoi jopa kolmanteen esteeseen asti hyvin - mikä oli taas putki kahden hypyn jälkeen - mutta vauhdikkaan suoran kun olis pitänyt jatkua pituudelle, Ransu tuli putkesta mun ja pituushypyn välistä ja kielto siitä hyvästä. Lähetin uudestaan, sitten hypylle ja putkelle, josta taas kielto kun Ransu vaan tuli mun perässä. Se ei tuntunut olevan ollenkaan hommassa mukana eikä haluavankaan yrittää hakea putkea. Sainkin siitä palautetta että Ransun pitäis paremmin osata hakea putki ja monia muitakin esteitä, palataanpa tähän myöhemmin. Putken jälkeen oli vähän hyppyhässäkkää ja putkeen meno, mulla oli jo siinä vaiheessa fiilikset aivan latistuneet enkä jaksanut edes kannustaa kepeillä kunnolla ja ne olikin melkoista löntystelyä. Keppien jälkeen rengas, meni ok, sen jälkeen hyppy, enkä muista oliko se tässä välissä kun Ransu käväisi nuuhkimassa parin katsojan kengät kentän laidalla. Onneksi ei sattunut olemaan Antti kohdalla. Sitten takaisin radalle ja eiköhän siinä sitten hypätty putken jälkeen taas yksi hyppy väärästä suunnasta. Ensin oikeasta, mutta sitten jälleen takaisin päin koska teki kauhean kaarroksen hypyn takana ja minä kutsuin mukaan niin tämä päättää tulla hypyn takaisin. Vielä viimeiset hypyt, muuri ja viimeinen hyppy jonka vein tällä kertaa aivan yli varmistellen ettei siinäkin tee vielä virhettä. Vaikka mitäpä väliä, kolmas kielto ja myös hylkäyksen aiheuttava hyppy väärään suuntaan tuli muistaakseni peräkkäin joten so what.
Videoita en noista viitsi ladata YouTubeen, ne on kuvattu järkkärillä ja ovat kooltaan reilut 500mt joten pyörivät ainakin mun koneella niin hitaasti että kuva on ääntä puolet jäljessä. Eikä niissä kyllä ole edes näkemistä muille kuin itselle. Niin, näytin videota treenikaverille ja sain palautetta tuosta esteiden hakemisesta. Oonhan mä huomannut että varsinkin putki on sellainen jota Ransu ei tunnu oikein itsenäisesti hakevan ellei se ole aika helposti näkösällä ja suoraan edessä. Kisoissa siis näin, ja kun harjoiteltiin tiistai-iltana putkeen ja kepeille hakeutumista kentällä, ei niiden kanssa ollut ongelmia. Kumma juttu, tää on taas tätä samaa virttä "kyllä me treeneissä/kotona osataan" mutta ei sitten kisoissa... Laitoin putken C:n malliseksi ja lähetin summistaan jompaan kumpaan päähän. Ja hyvin meni. Käännettiin putkesta loiva S ja lähetin pimeään päähän ja näkyvään päähän. Taas haki putken, vain kerran kehuin vähän liian aikaisin ja palasi takaisin. Joitakin kertoja sitten näytti jo arvaavan että aha nyt treenataan pimeää päätä - sinne siis! Ja piti sitten ottaa sitä helppoa päätäkin että äläpäs poitsu ala itse arvailla mihin mennään. Vitsit kun tuo oppii kyllä jo muutamalla toistolla miten homma etenee.
Otettiin Andersin rataa edelliseltä tiistailta ja ei meillä ollut ollenkaan yhtä pahoja vaikeuksia sillä ratapätkällä kuin itse koulutuksessa. Tai siis oli, mutta ne oli kepeille hakemisessa kun mulla oli käskytys myöhässä, sen kun korjasi niin kepitkin sujui. Mutta siellä putkesta okserille hakeutumisessa ei ollut heikkoa, ja samoin putkeen meni hyvin vauhtisuoran jälkeen. Tosin huomasin taas tässäkin että kun oli pari-kolme kertaa otettu niin Ransupa muisti miten rata meni ja haki jo esimerkiksi putkeen melkeinpä ennen kuin multa tuli käsky (myöhässä siis). Joitakin kertoja hätäilin tanskalaisilla aidoilla ja Ransu ei kiertänytkään takaa vaan tuli edestä, mutta sekin oli taas mun ohjauksesta kiinni. Kokeilin lopuksi lähettää Ransua kepeille muutaman metrin päästä ja jättäytyä itse jälkeen kunnes Ransu aloittaa pujottelun. Eikä siinä sen kummempaa, vähän taisi katsoa pari kertaa että mihis mä jäin ja miksi kehuääni kuuluu takaa mutta hoksattuaan että välillä voi niinkin käydä, jatkoi pujottelua ja juoksin edelle.
Tiistai-iltana treenien jälkeen vietiin Ransu Kannukseen hoitoon. Siellä otettiin innoissaan hoidokki vastaan. Kiva jättää koira sinne kun tietää että Ransullekin on tuttu paikka ja samat hoitajatkin oli tainneet haluta Ransun hoidokiksi kuin viimeksi. Viime viikolla soittivat sieltä että on tullut juhannukselle peruutuksia niin että kaikki kissatkin mahtuu sinne! Hieno homma, saadaan viedä koko porukka kerralla samaan paikkaan eikä kissojenkaan tarvitse matkustaa Kajaaniin asti, vaikka kyllähän se Essin matkakin menee kun se saa olla omassa kopassa pienen hiekkalaatikon kanssa jonne tehdä hätäpötkylät. Jotka tulee joka kerta :P Aika monta kertaa sieltä kopan pohjalta pehmusteiden seasta olen tonkinut kakkapökylöitä ja haistellut pissin hajua, mutta lopulta opin että miten Essin kanssakin voi matkustaa. Se huutaa aluksi, tekee ne hätäkakat ja/tai -pissat ja sitten rauhoittuu kun laittaa sen kopan Miirun ja Doran koppaa vastapäätä niin että näkevät toisensa. Ne on sen verran isot kuljetuskorit että ne juuri ja juuri mahtuu takapenkille peräkkäin ja Ransu sitten tavaroiden kanssa takakonttiin. Hiekkalaatikosta niiden hätäasioiden siivoaminenkin lähimaastoon käy matkalla helposti kun ottaa lapion mukaan. Kovin usein ei tarvitse koko laumaa kuljettaa yhtä aikaa mutta aina välillä ja silloin(kin) farmari on kyllä ehdoton! Seuraava kerta on jo ennen juhannusta parin viikon päästä kun kissat menee rokotettavaksi ja Ransultakin tarkastetaan hampaat ja katsotaan vaivaako sitä tosiaan anaalirauhaset muutaman viikon välein haitaksi asti.
Tänä iltana käytiin kentällä tuomassa esteisiin tarvikkeita ja seurailtiin siinä samalla kisaavien treenejä. Itse ei tällä kertaa tehty mitään kun Ransu oli aika väsynyt hoidossa olemisesta ja kun viikonloppuna on kaksipäiväinen agikoulutus niin tuleepa tuota sitten. Kyllä se katseli sen näköisenä että "toitko mut ihan totta tänne vaan _katsomaan_ kun _muut_ tekee?!" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti