Tiistai oli määrätty lepopäiväksi, mutta eilen sitten toki treeneihin mentiin normaalisti. Illalla oli edelleen liki parikymmentä astetta pakkasta ja tuulista, mutta siitähän selvitään kun pukee tarpeeksi vaatetta päälle. Pelattiin pyörätiellä jalkapalloa ja juostiin pihalla verryttelyt. Hallille kun päästiin, tuuli tuntui niin kylmältä että piti hölkätä koko lenkki joka siellä vielä käytiin että pysyi lämpimänä.
Rata oli periaatteessa yksinkertainen, mutta siinä osoittautui olevan yksi paikka jossa meillä oli harjoittelemisen varaa ja paljon. Radalla oli paljon takaakiertoja ja pari välistä vetoa, nehän olen todennut ennenkin että sujuu. Ransu myös hyppi muutaman kerran 65-senttisiä hyppyjä, en ole varma oliko eka kerta mutta ainakin melkein. Hienosti se niitä jaksaa hypätä ja pari kertaa hyppäsi takaakierrossa eli ilman kovin suurta vauhtia eli hyppyvoimaa näyttäisi riittävän. En kuitenkaan suotta treeneissä hypyttänyt noin korkeita kun sen pari kertaa, eihän sen tarvitsisi kisoissakaan käsittääkseni 1-luokassa hypätä vielä kuin 55-senttisiä hyppyjä. Toisekseen, rima joka oli 65cm, oli ennen putkea, ja tuota kohtaa jouduttiin ottamaan monesti uudelleen eli laskin sitten riman ihan ”vauvakorkeuteen” johonkin 30 senttiin kun toistoja tulee ettei voimat mene turhaan siihen hyppäämiseen vaan uuden oppimiseen. Kyseessä oli sellainen paikka, jossa puomia vastapäätä oli tuo hyppy, se kierrettiin takaa ja sitten olisi pitänyt syöksyä putkeen, joka oli puomin vasemmalla puolella, aika paljon puomin nokan takana ja hieman myös sivussa. Kokemattomalle koiralle siis aika haastava paikka. Ransu ei osannut tarpeeksi hyvin lukita putkea, vaan kun minä lähdin oikealle käskytettyäni putkeen (juoksin puomin oikeaa puolta koska rata jatkui oikealle) niin se pysähtyi ennen putkea ihmettelemään että mihin oikein menen. Kokeneempi koira osaisi lukita putken ja irrota sinne välittämättä siitä että mun on pakko leikata oikealle, kun ei taida olla ihan sallittua hyppiä sen puomin sillan ylitse eikä ainakaan alitse… (niinkun se nyt noin vaan edes onnistuis multa). Pyysin sitten neuvoja ja siitähän syntyikin sitten mielenkiintoinen täsmätreeni putken lukitsemiseksi. Otettiin Antti pallon kanssa putken suulle ottamaan vastaan ja palkkaamaan Ransu, niin että mun tehtäväksi jäi vain lähettää Ransu putkeen ja Ransun tehtäväksi jäi lukita putki ja mennä sinne mun jäädessä tässä harjotteluvaiheessa taka-alalle. Toistoja, toistoja… Palkattiin myös niin että pallo jätettiin yksin putken suulle ja sitten putkeen lähetystä mahdollisimman innostavasti. Tätä täytyy joskus harjoitella niin että laitetaan taas se hyppy siihen väliin ja Ransun täytyy jo kauempaa lukita putki.
Alussa otettiin keppejä, eka suoritus meni heti hienosti, se oli myös kaikista vauhdikkain. En nyt muista oliko jo heti toinen mutta kuitenkin tuli muutama sellainen yritys että pari viimeistä keppiväliä mentiin suoraksi. Taisi olla mun moka kun kaivoin palloa liian aikaisin taskusta ja Ransu sitten irtosi kepeiltä kun luuli että jee pallo tulee jo nyt. Ihan hyviä suorituksia kuitenkin saatiin kun maltoin pitää palkan piilossa niin kauan kun kepit oli suoritettu. Tuumin että noiden keppienkin kanssa voisi olla paikallaan tuollainen samantapainen harjoittelu kun putken kanssa, että pallo odottaisi keppien päässä, ja Antti olisi siellä vahtina että jos Ransu oikaisee keppejä niin pallo pois ja sitten jos kepit menee hyvin niin palkka tulee. Ainakin putkitreenissä vauhtia tuli ihan mukavasti kun pallo odotti putken päässä. Putkessahan ei toki tarvi huolehtia siitä että koira karkaisi jotenkin esteeltä, ja sen väärin suorittaminenkin on paljon epätodennäköisempää kuin keppien. Keppien kanssa täytyy lisäksi alkaa ottaa enemmän erilaisia lähetyskulmia, otin eilen jo kertaalleen ja ihan hyvin Ransu osasi hakea oikeasta välistä, mutta se mitä tapahtuu sen jälkeen vaatii vielä paljon harjoittelua. Niin nopeudessa kuin suoritusvarmuudessa.
Venyteltiin lämpimässä hallissa, ja onneksi jäähdyttelylenkkikin saatiin mennä myötätuuleen niin ei tuntunut niin kylmältä. Kotona juostiin vielä pikkupätkä ja venyteltiin uudelleen. Yritän nyt olla tuossa venyttelyssä tunnollisempi ettei ainakaan tulis lisää tuota jumitusta. En osaa oikeasti hieroa koiraa, mutta hieroin kuitenkin pyörittelemällä Ransun selkää, reisilihaksia ja lapoja. Vaikken olekaan pätevä, niin silti munkin kosketus aiheutti aina siinä samassa kohtaa selässä reaktion. Ransu on kyllä rentona silloin kun minä hieron, ollaanhan kotona tutussa paikassa ja mamma hierojana, mutta silti lantion aluetta hieroessa tulee jännitysreaktio kuten hierojallakin. Eilen annoin myös ensimmäisen annoksen Arnicaa ja tämän iltainen annos on tuossa pipetissä liukenemassa.
Tänään käytiin pitkästä aikaa hihnalenkki, ja se suuntautui mummolaan. Siitä nyt ei ole sen ihmeellisempää kerrottavaa. Ensin ajattelin käydä hiihtämässäkin kun oli niin kaunis ja muutenkin paljon parempi ilma kuin eilen, mutta ei sitten tullut käytyä. Huomenna sitten hiihtämään. Nyt tuon ”lääkkeen” anto ja sitten nukkumaan. Tässä välissä ehtivät Suomen naisleijonatkin saada olympiapronssia jääkiekossa, hieno homma!
Rata oli periaatteessa yksinkertainen, mutta siinä osoittautui olevan yksi paikka jossa meillä oli harjoittelemisen varaa ja paljon. Radalla oli paljon takaakiertoja ja pari välistä vetoa, nehän olen todennut ennenkin että sujuu. Ransu myös hyppi muutaman kerran 65-senttisiä hyppyjä, en ole varma oliko eka kerta mutta ainakin melkein. Hienosti se niitä jaksaa hypätä ja pari kertaa hyppäsi takaakierrossa eli ilman kovin suurta vauhtia eli hyppyvoimaa näyttäisi riittävän. En kuitenkaan suotta treeneissä hypyttänyt noin korkeita kun sen pari kertaa, eihän sen tarvitsisi kisoissakaan käsittääkseni 1-luokassa hypätä vielä kuin 55-senttisiä hyppyjä. Toisekseen, rima joka oli 65cm, oli ennen putkea, ja tuota kohtaa jouduttiin ottamaan monesti uudelleen eli laskin sitten riman ihan ”vauvakorkeuteen” johonkin 30 senttiin kun toistoja tulee ettei voimat mene turhaan siihen hyppäämiseen vaan uuden oppimiseen. Kyseessä oli sellainen paikka, jossa puomia vastapäätä oli tuo hyppy, se kierrettiin takaa ja sitten olisi pitänyt syöksyä putkeen, joka oli puomin vasemmalla puolella, aika paljon puomin nokan takana ja hieman myös sivussa. Kokemattomalle koiralle siis aika haastava paikka. Ransu ei osannut tarpeeksi hyvin lukita putkea, vaan kun minä lähdin oikealle käskytettyäni putkeen (juoksin puomin oikeaa puolta koska rata jatkui oikealle) niin se pysähtyi ennen putkea ihmettelemään että mihin oikein menen. Kokeneempi koira osaisi lukita putken ja irrota sinne välittämättä siitä että mun on pakko leikata oikealle, kun ei taida olla ihan sallittua hyppiä sen puomin sillan ylitse eikä ainakaan alitse… (niinkun se nyt noin vaan edes onnistuis multa). Pyysin sitten neuvoja ja siitähän syntyikin sitten mielenkiintoinen täsmätreeni putken lukitsemiseksi. Otettiin Antti pallon kanssa putken suulle ottamaan vastaan ja palkkaamaan Ransu, niin että mun tehtäväksi jäi vain lähettää Ransu putkeen ja Ransun tehtäväksi jäi lukita putki ja mennä sinne mun jäädessä tässä harjotteluvaiheessa taka-alalle. Toistoja, toistoja… Palkattiin myös niin että pallo jätettiin yksin putken suulle ja sitten putkeen lähetystä mahdollisimman innostavasti. Tätä täytyy joskus harjoitella niin että laitetaan taas se hyppy siihen väliin ja Ransun täytyy jo kauempaa lukita putki.
Alussa otettiin keppejä, eka suoritus meni heti hienosti, se oli myös kaikista vauhdikkain. En nyt muista oliko jo heti toinen mutta kuitenkin tuli muutama sellainen yritys että pari viimeistä keppiväliä mentiin suoraksi. Taisi olla mun moka kun kaivoin palloa liian aikaisin taskusta ja Ransu sitten irtosi kepeiltä kun luuli että jee pallo tulee jo nyt. Ihan hyviä suorituksia kuitenkin saatiin kun maltoin pitää palkan piilossa niin kauan kun kepit oli suoritettu. Tuumin että noiden keppienkin kanssa voisi olla paikallaan tuollainen samantapainen harjoittelu kun putken kanssa, että pallo odottaisi keppien päässä, ja Antti olisi siellä vahtina että jos Ransu oikaisee keppejä niin pallo pois ja sitten jos kepit menee hyvin niin palkka tulee. Ainakin putkitreenissä vauhtia tuli ihan mukavasti kun pallo odotti putken päässä. Putkessahan ei toki tarvi huolehtia siitä että koira karkaisi jotenkin esteeltä, ja sen väärin suorittaminenkin on paljon epätodennäköisempää kuin keppien. Keppien kanssa täytyy lisäksi alkaa ottaa enemmän erilaisia lähetyskulmia, otin eilen jo kertaalleen ja ihan hyvin Ransu osasi hakea oikeasta välistä, mutta se mitä tapahtuu sen jälkeen vaatii vielä paljon harjoittelua. Niin nopeudessa kuin suoritusvarmuudessa.
Venyteltiin lämpimässä hallissa, ja onneksi jäähdyttelylenkkikin saatiin mennä myötätuuleen niin ei tuntunut niin kylmältä. Kotona juostiin vielä pikkupätkä ja venyteltiin uudelleen. Yritän nyt olla tuossa venyttelyssä tunnollisempi ettei ainakaan tulis lisää tuota jumitusta. En osaa oikeasti hieroa koiraa, mutta hieroin kuitenkin pyörittelemällä Ransun selkää, reisilihaksia ja lapoja. Vaikken olekaan pätevä, niin silti munkin kosketus aiheutti aina siinä samassa kohtaa selässä reaktion. Ransu on kyllä rentona silloin kun minä hieron, ollaanhan kotona tutussa paikassa ja mamma hierojana, mutta silti lantion aluetta hieroessa tulee jännitysreaktio kuten hierojallakin. Eilen annoin myös ensimmäisen annoksen Arnicaa ja tämän iltainen annos on tuossa pipetissä liukenemassa.
Tänään käytiin pitkästä aikaa hihnalenkki, ja se suuntautui mummolaan. Siitä nyt ei ole sen ihmeellisempää kerrottavaa. Ensin ajattelin käydä hiihtämässäkin kun oli niin kaunis ja muutenkin paljon parempi ilma kuin eilen, mutta ei sitten tullut käytyä. Huomenna sitten hiihtämään. Nyt tuon ”lääkkeen” anto ja sitten nukkumaan. Tässä välissä ehtivät Suomen naisleijonatkin saada olympiapronssia jääkiekossa, hieno homma!