Ulkona siis tietenkin. Laitoin herätyskellon soimaan kahdeksaksi että lähdetään heti aamusta lenkille metsäautotielle ja siitä moottorikelkkareitille. Eilen käytiin nimittäin pikkulenkki just ennen hämärän laskeutumista siellä ja olis ollu tosi hyvä kävellä sitä reittiä pitkin. Kelkkailijat ei ole ilmeisesti tarenneet muutamaan päivään kelkkailla niin jälki on tosi hyvin kovettunu näillä pakkasilla. Vaan mitä vielä, pakkasta liki 30 astetta niin kyllä jäi nyt välistä ainakin aamulenkkeily, niinkun nyt aamulla tarkenis kovin hyvin muutenkaan mihinkään. Päivän päälle pitäis raaskia kuitenkin autoakin lämmittää ja starttailla, täytyy käydä työkkärissä ja ajattelin siinä samalla reissulla käydä katsomassa wanhojentanssit Ykassa. Ransua ei ainakaan eilen pakkanen tuntunu haittaavan vaikka oli jotain -23-24 astetta, kunhan pääsee aukomaan hanoja niin lämpötiloista viis! Vielä ei niin kylmää ole ollutkaan että kun olen ehdottanut ulkoilemaan lähtöä että poika olis halunnu jäädä sisälle.
Keskiviikkona ei onneksi ihan niin kylmää ollut kun nyt, mutta agitreenipäivä kuitenkin. Treenit ei mennyt ihan niin hyvin kuin tässä on parilla edellisellä kerralla mennyt. Ongelmatkin oli oikeastaan ihan erit kun mitä radan perusteella oletin. Alussa oli kaksi hyppyä jokseenkin peräkkäin ja niiden vierellä U-putki, jonka kauempaan päähän mentiin hyppyjen jälkeen. Ransu teki kunnon kunniakierroksen niiden hyppyjen jälkeen sinne putkeen, oikea pää ja kaikkea mutta kun ihan liikaa olis kisatilanteessa tehny matkaa ja menny aikaa. Otettiin sitä siinä sitten jokunen kerta uusiksi ja kokeiltiin eri tapoja ohjata. Oikein sellaista viimesen päälle huippusuoritusta ei tullut mutta ihan hyvä kuitenkin. En halunnut tuohon takertua koska radalla oli kaksi muutakin paikkaa joissa arvelin että saattais tulla toistojen tarvetta. Putken jälkeen oli ihan perus hyppäämistä ja välistä vetoa, sitten pituushyppy jonka suoraan edessä oli toinen U-putki, ja väärä pää ihan suoraan pituuden edessä ja vielä todella lähellä. Muistaakseni kertaakaan ei menty kuitenkaan tähän väärään päähän, joka oli se mun pahin pelkoni! Sen sijaan tuossa kohtaa ilmeni uusi haaste, mun ensimmäinen ohjaustapa kuulemma hidasti kaiken Ransun vauhdin ennen putkea ja siitä olis vielä tullu pari keltaa kieltokin sinne putkeen menemisestä. Siis mitä ihmettä?! Ransu ei mene putkeen?! No menihän kuitenkin mutta ei eka lähetyksellä. Tätä otettiin uudestaan. Sitten kokeiltiin toista ohjaustapaa jossa en käännykään selkä menosuuntaan pituuden kohdalla kuten aiemmin, vaan pyrin valssaamaan pituuden edessä selkä putken väärään päähän ja ohjaan siitä sitten oikeaan päähän. Joo muuten hyvä mutta ohjaaja mokasi ja vaan hutasi koiraa jonnekin sinne ”putkeen!!” päin. Ja taas kielto. En olis kyllä arvannu että tuossa kohtaa painitaan vauhtiongelman tai putken kiellon kanssa, vaan sen että Ransu syöksyisi suoraan väärään päähän. Mutta ei, jo ekalla kerralla kun en edes ollut putken väärän suun edessä, Ransu hakeutui minua (ja oikeaa päätä) kohti. Noh, enhän ole väittänytkään että tuntisin tuon aivotuksia täydellisesti, en varmaan koskaan opi tuntemaan mutta nytpä tiedän vastaavassa tilanteessa että voin kenties luottaa Ransuun ettei se suoraan hae väärää putken päätä, sitten on vain lähetettävä se paljon huolellisemmin putkelle.
Putkesta tulon jälkeen oli ”helppo osuus” eli rengas ja pussi peräkkäin ja siitä 90 asteen mutka puomille. Oli jopa niinkin helppo kohta että rengas mentiin taas sieltä jostain ketjujen välistä. Toisella yrityksellä onnistui ja eikun pussiin, hyvä siinä ei mitään, ja käännös puomille. Ihan hyvin otti ylösmenokontaktin, mutta eihän tässä kyllä ollut kovin vauhtiakaan. Alasmeno olikin sitten sikäli jännä että puomin vierellä oli hyppy hieman ennen kontaktipintaa ja suunnittelin että hidastan vauhdin ja pysähdyn hypyn kohdalle että Ransu malttaa mennä kontaktin itsenäisesti alas asti eikä minun tarvi saatella. Vaan saan suoraan valssata hypyn taakse ottamaan Ransun vastaan ja siitä sitten takaperin kepeille ohjaus. Kokeilin nyt sitä takaperin kepeille ohjaamista mitä viimeksi en, koska lähestymiskulma oli sama, ja sehän toden totta auttoi Ransua lähestymään kepit sopivampaa vauhtia. Huomasin, että tänään tuli itsellekin tuollaisia etuperin-takaperin kuvioita aika paljon ja vaati keskittymistä. Kepit meni ihan hyvin, siitä sitten siihen ekana olleeseen putkeen, hypyn yli, takaakierto kahden hypyn takaa, sitten vielä kierto viimeisen hypyn taakse. Nuo meillä menee jo aika varmasti, niitä on sen verran paljon harjoiteltu että Ransu kyllä menee nuo aika rutiinilla, ja myös multa tulee ohjaus niihin sen enempää ajattelematta. Kaikenlaista kommervenkkiä mahtui radalle, eikä sitä tällä kertaa tullut suoritettua sitten enää kokonaisena pätkänä, kun joutui toistamaan noita tiettyjä paikkoja niin että tuntui että eiköhän riitä sellaisenaan.
Mulla oli uusi treeniliivi käytössä, tilasin sen Helsitaresta ennen joulua, se on kirkkaan punainen väriltään, oikein namu! Olipas kätevä kun namitaskun sai siihen kiinni eikä se lennellyt pitkin lattioita, ja pallopalkallekin oli takana ISO tasku! Siihen on tarkoitus vielä brodeerata Ransun kuva ja rotu taakse ja eteen meidän nimet ja mahdollisesti pieni schapendoesin pää. Kun nyt olisi rahaa niihin, ainakin tuo selkäbrodeeraus tulee maksamaan jonkin verran kun tulee jotain digitointimaksuja ja ties mitä kun omasta kuvasta täytyy muokata koneelle tikkausohjelma, tai jotain... Tää rotu on vielä niin harvinainen että rotukuvastoissa ei ole samalla tavalla värillisiä kuvavaihtoehtoja olemassa kuin jollekin esim. saksanpaimenkoiralle, ainoat mihin olen törmännyt, on olleet ääriviiva- tai mustia siluetteja. Ja minä haluan juuri tuon oman koirani kuvan :) Vielä kun saisi siitä niin hyvän kuvan josta voisi brodeerauttaa. Yleensä aina jokin kohta on liikahtanut (useimmiten häntä…) tai selkä köyryssä tai pää tai jalat huonossa asennossa jne. Täytyyköhän tässä alkaa opettaa se seisomaan nätisti häntää heiluttamatta yhden kuvan takia…
Keskiviikkona ei onneksi ihan niin kylmää ollut kun nyt, mutta agitreenipäivä kuitenkin. Treenit ei mennyt ihan niin hyvin kuin tässä on parilla edellisellä kerralla mennyt. Ongelmatkin oli oikeastaan ihan erit kun mitä radan perusteella oletin. Alussa oli kaksi hyppyä jokseenkin peräkkäin ja niiden vierellä U-putki, jonka kauempaan päähän mentiin hyppyjen jälkeen. Ransu teki kunnon kunniakierroksen niiden hyppyjen jälkeen sinne putkeen, oikea pää ja kaikkea mutta kun ihan liikaa olis kisatilanteessa tehny matkaa ja menny aikaa. Otettiin sitä siinä sitten jokunen kerta uusiksi ja kokeiltiin eri tapoja ohjata. Oikein sellaista viimesen päälle huippusuoritusta ei tullut mutta ihan hyvä kuitenkin. En halunnut tuohon takertua koska radalla oli kaksi muutakin paikkaa joissa arvelin että saattais tulla toistojen tarvetta. Putken jälkeen oli ihan perus hyppäämistä ja välistä vetoa, sitten pituushyppy jonka suoraan edessä oli toinen U-putki, ja väärä pää ihan suoraan pituuden edessä ja vielä todella lähellä. Muistaakseni kertaakaan ei menty kuitenkaan tähän väärään päähän, joka oli se mun pahin pelkoni! Sen sijaan tuossa kohtaa ilmeni uusi haaste, mun ensimmäinen ohjaustapa kuulemma hidasti kaiken Ransun vauhdin ennen putkea ja siitä olis vielä tullu pari keltaa kieltokin sinne putkeen menemisestä. Siis mitä ihmettä?! Ransu ei mene putkeen?! No menihän kuitenkin mutta ei eka lähetyksellä. Tätä otettiin uudestaan. Sitten kokeiltiin toista ohjaustapaa jossa en käännykään selkä menosuuntaan pituuden kohdalla kuten aiemmin, vaan pyrin valssaamaan pituuden edessä selkä putken väärään päähän ja ohjaan siitä sitten oikeaan päähän. Joo muuten hyvä mutta ohjaaja mokasi ja vaan hutasi koiraa jonnekin sinne ”putkeen!!” päin. Ja taas kielto. En olis kyllä arvannu että tuossa kohtaa painitaan vauhtiongelman tai putken kiellon kanssa, vaan sen että Ransu syöksyisi suoraan väärään päähän. Mutta ei, jo ekalla kerralla kun en edes ollut putken väärän suun edessä, Ransu hakeutui minua (ja oikeaa päätä) kohti. Noh, enhän ole väittänytkään että tuntisin tuon aivotuksia täydellisesti, en varmaan koskaan opi tuntemaan mutta nytpä tiedän vastaavassa tilanteessa että voin kenties luottaa Ransuun ettei se suoraan hae väärää putken päätä, sitten on vain lähetettävä se paljon huolellisemmin putkelle.
Putkesta tulon jälkeen oli ”helppo osuus” eli rengas ja pussi peräkkäin ja siitä 90 asteen mutka puomille. Oli jopa niinkin helppo kohta että rengas mentiin taas sieltä jostain ketjujen välistä. Toisella yrityksellä onnistui ja eikun pussiin, hyvä siinä ei mitään, ja käännös puomille. Ihan hyvin otti ylösmenokontaktin, mutta eihän tässä kyllä ollut kovin vauhtiakaan. Alasmeno olikin sitten sikäli jännä että puomin vierellä oli hyppy hieman ennen kontaktipintaa ja suunnittelin että hidastan vauhdin ja pysähdyn hypyn kohdalle että Ransu malttaa mennä kontaktin itsenäisesti alas asti eikä minun tarvi saatella. Vaan saan suoraan valssata hypyn taakse ottamaan Ransun vastaan ja siitä sitten takaperin kepeille ohjaus. Kokeilin nyt sitä takaperin kepeille ohjaamista mitä viimeksi en, koska lähestymiskulma oli sama, ja sehän toden totta auttoi Ransua lähestymään kepit sopivampaa vauhtia. Huomasin, että tänään tuli itsellekin tuollaisia etuperin-takaperin kuvioita aika paljon ja vaati keskittymistä. Kepit meni ihan hyvin, siitä sitten siihen ekana olleeseen putkeen, hypyn yli, takaakierto kahden hypyn takaa, sitten vielä kierto viimeisen hypyn taakse. Nuo meillä menee jo aika varmasti, niitä on sen verran paljon harjoiteltu että Ransu kyllä menee nuo aika rutiinilla, ja myös multa tulee ohjaus niihin sen enempää ajattelematta. Kaikenlaista kommervenkkiä mahtui radalle, eikä sitä tällä kertaa tullut suoritettua sitten enää kokonaisena pätkänä, kun joutui toistamaan noita tiettyjä paikkoja niin että tuntui että eiköhän riitä sellaisenaan.
Mulla oli uusi treeniliivi käytössä, tilasin sen Helsitaresta ennen joulua, se on kirkkaan punainen väriltään, oikein namu! Olipas kätevä kun namitaskun sai siihen kiinni eikä se lennellyt pitkin lattioita, ja pallopalkallekin oli takana ISO tasku! Siihen on tarkoitus vielä brodeerata Ransun kuva ja rotu taakse ja eteen meidän nimet ja mahdollisesti pieni schapendoesin pää. Kun nyt olisi rahaa niihin, ainakin tuo selkäbrodeeraus tulee maksamaan jonkin verran kun tulee jotain digitointimaksuja ja ties mitä kun omasta kuvasta täytyy muokata koneelle tikkausohjelma, tai jotain... Tää rotu on vielä niin harvinainen että rotukuvastoissa ei ole samalla tavalla värillisiä kuvavaihtoehtoja olemassa kuin jollekin esim. saksanpaimenkoiralle, ainoat mihin olen törmännyt, on olleet ääriviiva- tai mustia siluetteja. Ja minä haluan juuri tuon oman koirani kuvan :) Vielä kun saisi siitä niin hyvän kuvan josta voisi brodeerauttaa. Yleensä aina jokin kohta on liikahtanut (useimmiten häntä…) tai selkä köyryssä tai pää tai jalat huonossa asennossa jne. Täytyyköhän tässä alkaa opettaa se seisomaan nätisti häntää heiluttamatta yhden kuvan takia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti