Tänään on Ystävänpäivä ja Laskiaissunnuntai. Olispa ollut kiva päästä oikein kunnolla johonkin pulkkamäkeen riehumaan, vaikka ei meillä taida olla kyllä enää pulkkaakaan. Muutama vuosi sitten oli sellainen puhallettava "snowtube" eli sellainen rengas, jolla sai kyllä kovat mutta ei niin turvalliset kyydit. Eipä sitä vaan tällaisena päivänä kehtaa lasten sekaan mennä riehumaan, allehan ne poloset jäisi heti. Ja sitä paitsi, pitäis Ransunki päästä pulkkamäen riemuihin mukaan.
Niinpä me tyydyttiin käymään vain samalla suunnalla hiihtolenkki jossa käytiin keskiviikkonakin. Siinä sitä sai taas laskea mäkeä laskiaissunnuntain edestä, tällä kertaa en edes kaatunu! Käytiin Muttiladulla asti, vaikka eipä tuota matkaa tule kuin ehkä reilu pari kilometriä suuntaansa. Keskiviikkona oltiin käyty ihan muutaman sadan metrin päässä siitä ladusta kääntymässä takaisin. Mennessä mulla ei tuntunu sukset pitävän yhtään, tosin sehän tiesi sitä että takasin tullessa sai sitten auraamalla tulla osan matkaa ettei nyt aivan kaameita kyytejä tule. Ransu äkkäsi jossain matkojen päässä mennessä jonkun yläasteikäisen pojan jolla oli pikkulapsi pulkassa, ja sinnehän se painui niille möykkäämään. Mä olin aika kaukana ja eihän sieltä paljo komennot vaikuttanu. Eikä ollu puhettakaan että olisin samantien ollu paikalla, kyllä se poika varmaan sai hyvät naurut kun katseli mun epätoivoista mäennousuyritystä. Ne lähti sitten varmaan kotiansa kohti ja Ransu hiljeni, ja oli vaan aivan teerevänä siellä tapahtumapaikalla odottamassa minua kun pääsin sinne. Samperin... Onneksi Ransu ei sentään aggressiivinen ole ja käy kiinni, mutta kyllähän se voi pelottaa kun kohtuukokoinen vieras koira ilmestyy tyhjästä eteen haukkumaan. Olisin halunnu pahoitella, mutta eivätpä jääneet odottelemaan... Ransullekaan oli enää myöhäistä olla vihainen kun tilanne oli jo ohi. Muttiladun risteyksessä kun käännyttiin takaisin, latua pitkin tuli nainen ja silloin pidin huolen että tuo ei saa tilaisuutta äännähtääkään, eikä se sitten mitään puhunutkaan kun minä sanoin että nyt ollaan sitte kunnolla ja otin sen niin lähelle suksien viereen että ehdin ottaa sitte vaikka hännästä kiinni jos se yrittää liikkeelle. Eikä yrittänyt.
Odotan että tulis kevät ja Ransu tarkenis olla tuossa pihalla hihnassa, jospa se kyllästyis sitte siihen että jokaista näkyvää ihmistä pitäis jotenkin kommentoida kun ei ole kelle kommentoida. Nyt se tuntuu välillä näkevän aaveitakin kun haukahtelee tarpeidenteko reissulla jollekin ei-millekään. Tänään se oli vajaan tunnin tuossa pihalla ja vaikka oli vaan muutama aste pakkasta (tosin tuulenvinkka oli kylmä) se tuntui jopa palelevan hieman kun menin ottamaan sen sisälle. Se ei ole tottunut olemaan ulkona tekemättä mitään, ja onhan se muutenki enimmän osan ajasta sisällä, joten ei se sitten tarkenekaan siellä kovin hyvin. Kissatkin jo näyttää odottavan koska kevät tulee ja pääsee tarhaan, ei kai ne nyt ihan tietämättömiä ole kevään lähestymisestä vaikka sisäkissoja ovatkin, aurinko paistaa jo sen verran korkealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti