Sunnuntainakin käytiin hyisellä lenkillä. Käveltiin samaa kelkkareittiä Pappissaareen kun lauantaina, eli ei tehty niin pitkää lenkkiä. Naama meinasi kyllä siinä ajassakin jäätyä - meiltä ihmisiltä. Ransu ei ollut taaskaan moksiskaan mistään tuiskuavasta lumesta vaan nautti täysin siemauksin. Ei sitä tuntunu palelevan missään vaiheessa. Pitkästä aikaa Anttikin oli meidän mukana, oli ihan kiva kun ei tarvinnu yksin kävellä vaan oli juttuseuraa. Onhan se ihana luonnon rauhassa kulkea kahden koiran kanssa, mutta mä teen sitä niin paljon että vaihtelu virkistää...
Eilen Ransulla oli hieroja. Se polonen se ei sitten osaa rentoutua siellä hierojalla kun aivan lopussa vasta. Melkein pitäis alottaa uusi kierros siinä vaiheessa. Oikeaa kylkeä hieroessa etupää meni ihan hyvin, mutta taas kun päästiin sinne lantion seudulle ja takajalkoihin niin ei millään. Tärisi koko koira, eikä halunnu millään rentouttaa lihaksia. Sillä on lantion seudulla jumia, ja sitä silmällä pitäen me saatiin sitä samaa homeopaattista lääkettä mukaan kuin viimeksi. En muista sen nimeä, mutta sellaisia apulannan kokoisia rakeita liotetaan veteen ja annetaan ruiskulla suuhun. Se rentouttaa lihaksia ja auttaa koiraa palautumaan esim. agilitytreenien tai -kisojen rasituksesta. Kuulemma ravihevosille tuota käytetään myös hyvällä menestyksellä. Takajaloissa on kuulemma isot ja vahvat lihakset, huomaa että agilitya harrastetaan. Ransu jännitti niitä lihaksia niin kovasti että hieroja tuumasi että on vähän vaikea sanoa onko lihakset vain jännittyneet vai onko ne hieman kovat muutenkin. Liikkui ne kuulemma kuitenkin hyvin että ilmeisesti jalkojen lihakset ei ole jumissa. Venytellä täytyis vaan ahkerasti ja huolehtia hyvin verryttelyistä treeneissä.
Hierojan jälkeen ajeltiin mummulaan kyläilemään. Nyt tuli hierojalta määräys että olla mielellään 48h rauhallisesti ja riehumatta, koska hän hieroi jotenkin erityisesti selkärankaa. No Ransuhan tietenkin ilahtui maalle pääsemisestä niin että heti autosta ulos päästettyäni kävi vetäsemässä ringin. Myöhemmin kun tultiin siihen pihaan tarpeita tekemään niin eiköhän painata pää viidentenä jalkana isäni perään navetalle. Joo, se siitä rauhallisuudesta, missäs se hihna olikaan... Ransu oli aika väsynyt jo mummulassa ja kotiin päästyä se vain nukkui tyytyväisenä illan. Mun piti vielä jaksaa pelaamaan sulkista.
Nyt täytyisi lähteä kohta omalle hierojalle, mutta sitä ennen Ransu saa aamuruokaa ja se tuossa jo odottaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti