Lomalta on palattu jo aikoja sitten, hain Ransun perjantai-aamuna kotiin. Hoitojakso oli mennyt hyvin ja oli ollut mieleinen hoidettava. Sehän on hyvä, katsotaan tässä taas koska mennään seuraavan kerran. En tiedä mitä se oli puuhannut kaks päivää siellä, ilmeisesti ei nukkunut ainakaan kun oli niin väsynyt kotiin päästyään. Ruokakaan ei illalla maistunut. Lauantai-aamuna sitten onneksi söi ihan hyvin taas.
Eilen käytiin mun vanhempien luona synttärikahveilla, ja siellä kun on kanssa niitä metsiä ja sorateitä ympärillä vaan niin niistä täytyi ottaa iloa irti. Käveltiin mun lapsuuden koulumatkaa noin puoleen väliin ja siitä poikettiin sitten sellaiselle metsäajotielle, vai miksikä sitä nyt sanois. Siinä on yhden talon jotain konehalleja ensin ja sen jälkeen se tie menee metsään. Siellä konehallin pihassa oli joku mies rappaamassa autoa ja sillä oli mukanaan beagle-uros joka pölähti jostain hallista siihen tielle yhtäkkiä. Se beagle tuli Ransun ja mun luokse, ja vaikka kumpikin oli uroksia niin kumpikaan ei ilmeisesti ollut ärhäköitä uroksia kun pistivät leikiksi melkein heti. Ransu oli aivan onnessaan moisesta yllätyksestä ja juoksi kuin ohjus. Se beagle oli aika pienikokoinen, ja Ransu näytti sen rinnalla jättiläiseltä. Siinä ne hetken juoksi ja mä päätin että eiköhän nyt anneta toisen olla kun ei se mieskään tullut siihen mitään sanomaan, ei kyllä komentanut koiraansakaan että kaipa se sitten oli ihan ok että leikkivät. Mä en ole nähnyt varmaan ikinä niin tiheää metsää kuin mitä tuo metsä oli! Ja olihan siellä lunta, voi mahdoton sentään. Mä heittelin Ransulle lumipalloja metsään "haettavaksi" niin tuntui ettei siinä metsässä ole sellasta aukkoa mihin sen pallon sais nakattua. Puut oli jotenkin niin vahvassa lumessa että ne oli aivan vieri vieressä.
Kotimatkalla käytiin hakemassa vuokraleffa ja tehtiin toisen mummulan lumityöt kun sopivasti olivat poissa kotoa olleet päivän, olis sitten hyvä yllätys kun tulevat kotiin. Oltiin yhä siellä kun talonväki tuli kotiin.
Eilen satoikin aika paljon lisää lunta, ja metsäautotieltä oli kadonneet meidän edelliset jäljet. En kylläkään tiedä mitä eläimiä siinä lumella oli liikkunut varmastikin viime yön tai tämän aamun aikana. Ensin luulin niitä ihmisen jäljiksi ja ihmettelin että kuka muu kuin minä viitsii kahlata hangessa, mutta kovin ne sitten oli pieniä ihmisen kengänjäljiksi... Jälkien jättämä aukko oli mun käden levyinen lapanen kädessä ja jonkin verran pidempi. Jälkiä meni kaksi "riviä" enkä oikein ottanut selvää oliko toiset meno- ja toiset paluujäljet. Mieleen tuli heti että apua susia, tai ilveksiä. Sitten oli sellaisia pienempiäkin jälkiä, olisko olleet ketun? Jäniksen jäljet mä sentään tunnistin... Vähän pelottavaa kun menee tuollaisia jälkiä eikä tiedä mikä eläin ne on jättäny (ja minkä mutkan tai puun takana se vaanii). Ja sitten kun Ransu pysähtyy siihen metsänlaitaan ja nuuhkii metsään päin ja katsoo mua... Tulee sellanen olo että nyt se otti vainun siitä hirveästä pedosta mikä tulee kohta nappaamaan Ransun ja minut päivälliseksi! Ei vaan passaa antaa mielikuvituksen alkaa liikaa keksiä omiaan, sitten kun sille antaa vallan niin tuolla metsäpoluilla on tosi pelottavaa. Varsinkaan kun en tiedä yhtään miten Ransu reagoi tai ilmoittaa jos se näkee jonkin villieläimen, vai varoittaako se niistä ollenkaan.
Lunta oli totisesti tullut ja päätin sitten vähän kuntoiluttaa Ransua ja lopulta siinä kävi niin että itse sai kuntoilla vähintään yhtä kovasti. Poikettiin kelkkareitiltä sinne umpihankeen, ja aluksi jopa tuntui että se vähän kantaa suksia. Joo kantoipa tosiaan, kohta olin polvia myöten siellä hangessa ja sukset jalassa. Sai nostella aika tehokkaasti jalkoja että sai suksen aina hangen pinnalle - vain siksi että sais upottaa sen uudestaan. Oliskohan metsäsukset paikallaan...? Ajattelin itekseni että nyt jos ajaa moottorikelkka tosta ohi niin hullunahan se pitää. Ja jäihän sinne jäljet... Ransu pomppi kaulaa myöten hangessa, välillä hanki kantoi yhden loikan verran ja sitten se taas tuiskahti pää edellä kinokseen kun etujalat upposi :P Kyllä se puuskutti sen verran että taisi kunnon päälle ottaa. Jospa siinä tuli myös vähän hyppyvoimaa. Punnitsin Ransun tässä ihan vasta, viime rokotuksillahan se reilu 2kk sitten painoi 15,85kg, nyt se painoi 16,5kg. Yllätyin että tullut noin massaa lisää. Lihonut se ei ole, hoikka poika edelleen, eli kaipa nämä meidän hiihtolenkit on kasvattaneet sille habaa. Toisaalta talviulkoilu on ihanaa kun on niin raikas ilma ja lunta, mutta odotan myös jo kesää kun pääsee soramontulle uimaan ja ens kesänä aletaan pikku hiljaa pyöräillä Ransun kanssa. Onneksi on vaihtelevat vuodenajat, ja me saadaan nauttia Ransun kanssa monenlaisesta ulkoilusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti