Käytiinpä eilen mun iltavuoron jälkeen kentällä. Se oli iltaa kun mentiin ja yötä kun tultiin takaisin. Pahoittelut vaan kentän lähistöllä asuville kun kentältä kuuluu hihkuminen vielä lähes puolilta öin :P Kello oli 23.50 kun lähdettiin pyöräilemään kotia kohti...
Antti oli suunnitellut sellaisen ratapätkän, jossa oli yhteensä 16 estettä ja joka oli yhdistelmä harjoiteltavia asioita joita on kertynyt koulutuksista ja kisoista treenattavaksi. Olihan siinä siis ihan haasteellisiakin paikkoja. Ekana oli kolmen hypyn suora jonka aluksi otin lähtöön ja sitten lopuksi harjoittelin siinä eteenmenoa. Noiden hyppyjen jälkeen oli putki J mallisena. Hypyiltä piti hieman hakea putkeen. Kahdesti olin ehtinyt sen alun ottaa, koska putken jälkeen oli pituus ja sen jälkeen S mallisena oleva putki jonka pimeään päähän piti pituudelta hakea. Tämä on siis lähes suoraan Oulun kisoista tämä alku... vähän haastavampana sikäli että putki oli vaikeammassa kulmassa. Niin, kahdesti olin ehtinyt ottaa tuon alun, kun jätin Ransun hyppyjen taakse ja odotin että se siellä vähän ehtis odottaa täpinöissään. Taisin liikauttaa tyyliin sormenpäitä ja sitten sieltä tultiin hypyt ihan oma-aloitteisesti ja siitä sitten putkeen. Joo hienosti haki esteitä! Otettiin uudestaan ja jatkettiin eteenpäin. S putkesta tultiin kahdelle vierekkäin olevalle hypylle, toiselle tehtiin takaakierto ja siitä sitten kepeille hakeutuminen. Miksi Ransu treeneissä vetää nuo kepit tyyliin tuhatta ja sataa (mun mittapuulla ainakin) mutta kisoissa mennään vähän hölkötellen ne?! Keppien jälkeen oli rengas sivuttain ja siihen en kyllä keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa ohjata kuin tehdä puolenvaihto, muuten sitä ei saanut sinne renkaalle taipumaan. Aluksi tuntui etten edes raaski tehdä puolenvaihtoa kun halusin vaan palkata nopeista kepeistä jotka vähän riskeeraantui siinä puolen vaihtoa tehdessä.
Lopussa oli vielä renkaan jälkeen hyppy, A, pari takaakiertoharjoitusta ja kahden hypyn suora. Takaakierto pitää ottaa treenin alle tarkemmin, hyvin se sen menee - kunhan minä tulen riittävästi mukaan eli ei irtoa. Ja siinä samalla se katoaa sitten mielestäni sen takaakierron osaamisen idea, eli esteen suoritus muuttuu tavalliseksi viereltä ohjaamiseksi jos itsekin joutuu menemään kovin lähelle siivekettä. Kauempaa jos lähetän ja vaikka miten yritän kädellä ohjata siivekkeen ohitse eikä suoraan estettä kohti, niin mahdollisuus vain mennä se hyppy suoraan yli on tällä hetkellä liian suuri. Ehkä pitäis itsellekin miettiä tuohon jotain parempaa vartalonkieltä ja ottaa tuo sitten treenattavaksi. Luulis että kun vähän otetaan toistoja niin tuo fiksu jätkä kyllä sen hoksaa, eri asia on sitten kuinka se rohkenee irrota. Tai en tiedä onko rohkenee oikea sana, osaa kai olis parempi? Putkea se kyllä taas irtosi hakemaan hyvin, sitä pimeää päätäkin vaikka oli jo mennyt pituuden yli ja minä jäin sinne pituuden taakse käskyttämään. Huomasin että jos toistan tuollaisissa paikoissa sen "putkeen" useamman kerran, hakeutuminen on varmempi. Putki ei siis ollut ongelmana, eikä häiriönä putken suun lähellä seisonut Antti kuin yhden kerran. Niitä häiriöihmisiä pitäis saada lisää, mutta jos meidän treeniaika on karkeasti sanoen 22.30-23.30 plus radanrakentaminen niin kuka siihen aikaan tulee meille häiriöksi? Paitsi ehkä valittamaan että pidä nyt nainen edes pienempää suuta, kai se koira nyt vähemmälläkin palkkautuu...? Vaan kun ei palkkaudu... ;)
Meillä oli sikälikin onnistuneet treenit, että Ransulla tuntui olevan hyvin virtaa ja intoa. Hyvä merkki oli kun se vikisi kun laitettiin viimeisiä esteitä paikalleen ennen aloitusta, talvella se tuota teki Dognessissa mutta siitä tais tulla kerran kiellettyä niin jätkä on sitten hiljentynyt. Nyt kylläkin ajattelin että jos sillä on mitään tekemistä vireen kanssa niin senkus kitisee siellä malttamattomana :) Palkkasin hienosta sivulle tulosta leikkimällä, vapautuksella ja ekstraherkuilla ja "pöllyttämällä" Ransua oikein kunnolla. Kumma kyllä, se tehosi... Muutenkin leikittiin nyt välillä vähän enemmän, Ransu oli paremmin kuulolla eikä lähtenyt harhailemaan ja haistelemaan kovinkaan paljoa. Se oikeastaan kulki mukana, juoksi ympärillä ja katsoi tiukasti minua sen näköisenä että "mamma sano mitä saan tehä, sano nyt jottain *ryntäilyä eri esteitä kohti mutta ei yhdenkään suorittamista* saanko tehä tän tai tän??" Tuli hyvä mieli moisesta innokkuudesta ja kontaktista. Tuntuu että viime aikoina on muuten saatu vaan moitteita siitä miten koira puuhastelee omiaan treeneissä, tiedä sitten mistä syystä, mutta eilen oli hyvä päivä senkin suhteen. Kaiken lisäksi me mentiin radalla ihmeen lujaa! Se homma kaiken kaikkiaan toimi, kummallakin oli kai niin hyvä päivä ja onnistuin saamaan hyvän fiiliksen siihen hommaan. Aina ei kaikki treenikerran ole tuollaisia, että onnistuis ja olis vauhtia. Niinkun Miiakin sanoi, välillä Ransu menee, välillä on lähinnä perässä vedettävä lapanen. Eilen se oli sitten sillä päällä että nyt mennään. Kun tuon sais siirrettyä kisoihin niin olispa hyvä. Itse huomasin eilen että jossain vaiheessa huomasin että missä mun oma ehtiminen oikein oli? Tuntui ettei itse kerkeä, melkein uus tunne mulle, heh. Sitten taas kun Ransu vähän jo alkoi väsyä niin hätäilin sitten itse takaakiertojen kanssa, ja Ransu tekikin kiellon ja tuli perässä. Siitä huomaa että missä irtoaminen? Missä esteiden lukitseminen? Kun pitää niin seurata mua jos vähänkään yritän siinä jotain ennakon tapaista...
Lisäsin nyt tuonne edelliseen tekstiin kuvat lauantain radoista. Tuhersin sinne sellaiset sutturat missä ne kiellot tapahtui.
Tänään mulla oli valintakokeet Oulussa ja Ransu oli päivän yksin. Aavistelin jo pahaa kun lähtiessä kuului portin takaa vikinää ja kitinää, kuulin jo korvissani miten se kohta muuttuu haukahteluksi ja sen perään muutenkin kiihtymiseksi enemmän. Niinpä sitten kotiin tullessa huomasin heti että pelti oli saanut vähän kyytiä. Onneksi ei lattia! Mutta oven edessä olevaa peltiä oli raavittu oikein urakalla ja sitten likaisilla (siitä irtoaa jotain) tassuilla kävelty lattia täyteen mustia tassunjälkiä. Onneksi nyt ei ole seinänaapureita kun asunto on tyhjillään, vois tulla sanomista kun koira päivän metelöi. Enhän minä tiedä onko se melskannut koko päivää vai vaan lähtiessä, mutta pentunakin se jaksoi helposti metelöidä sen mitä videokameralle 1½ tuntia mahtui kuvaa. Ja yleensä tuota peltiä raapiessaan se ei ollut hiljaa vaan se tapahtui volisemisen ja haukkumisen säestämänä. Meillä on nyt oltu taas vähän kylmemmällä kaudella reilu viikko kun poitsu meinasi alkaa kukkoilla ja päättää itse omista asioistaan, että en oikein ymmärrä nyt tuota tämänpäiväistä (kello kyllä alkaa just mennä torstain puolelle) onko se sitten protestointia taas vai mitä. Täytyy huomenna lähteä vähän aiemmin töihin että ehtii käydä ikkunan takana katsomassa ja kuuntelemassa miten sinne tällä kertaa jäädään yksikseen. Kyllä sen melkein tietää jo lähtiessä miten se jää, jos on hiljaa ja menee pedille maate niin luultavasti on kunnolla mutta jos jo lähtiessä on yritystä päästä mukaan tai muuten protestoida yksin jääntiä, niin sitten tulos on se kun tänäänkin. Yli vuoteen se ei ole noin käyttäytynyt, vaan jäänyt kiltisti kotiin eikä ole tehnyt pahojaan. Vaikka menin pitkän tauon jälkeen töihinkin ja se joutuu olemaan päivät yksin, se ei alkanut hankalaksi. Odotas vaan Ransu huomispäivää, pääsinkin kehumasta viime viikolla että oot kiltisti kotona, muistellaan sitten huomenna miten sitä ollaan yksin kotona jos se meinaa "unohtua".
Arkitottiskin olis ollut, mutta olin niin väsynyt ettei jaksanut edes ajatella lähtevänsä tottistelemaan. Samoin sulkis jäi välistä, vaikka ajattelin että sinne nyt ainakin täytyy mennä ja samalla olis saanut heti nyt illalla katsoa mitä se sanoo kun jää taas yksin lyhyemmäksi aikaa. Noh, eipä sen huomennakaan tarvi olla kuin pari tuntia yksikseen.
Täytyy vielä kirjoittaa (niinku tässä ei olis jo jaariteltu tarpeeksi, onneksi kenenkään ei ole pakko lukea) kun meinasi melkein nolottaa tiistaina eläinlääkärissä. Käytin kissoja rokotettavana ja Ransua tutkittavana (painoi muuten 16,5kg sen aseman vaakan mukaan vaikka kotona sain pari päivää aiemmin sylissä punnittuna 800g pienemmän lukeman...). Kun minusta sillä on hampaissa "jotain" josta mä ajattelin että sille on tulossa hammaskiveä. Noh ei kuulemma ole. Ei ientulehdusta, ei hammaskiveä, ei plakkia, ei pahanhajuista hengitystä, vain värjäymiä hampaissa. Mä olin että aijaa, turha huoli? Toinen asia oli anaalirauhaset, jotka mun mielestä ei vaivaa, mutta Kannuksessa hoidossa ollessaan siltä on kuulemma ne kahdesti tyhjennetty 5 viikon välein! Ja ekalla kerralla olivat kuulemma varsinkin täyden tuntuiset. No sepä kiva tietää, minä en kyllä vaan ole huomannu mitään anaalirauhasongelmiin viittaavia oireita. Tuumin että siinäpä se sekin asia sitten tutkitaan samalla kun toinen pääkin, kun taas on jokunen viikko aikaa hoitolajaksosta ja tyhjennyksestä tai "tyhjennyksestä". Jälleen sain kuulla että tällä ei kyllä ole mitään häikkää täällä, rauhaset on aivan tyhjät, ja kun oireitakaan ei ole niin ei ole syytä epäillä ettei ne tyhjenis niinkun pitää. Hyviä uutisiahan nuo sikäli oli, mutta itselle tuli olo että joo olenko mä vähän turhan huolestuvainen... Ransu sai kehuja kunnosta ja luonteesta, kun mä sanoin että se on vähän pidättyväinen, mutta äkkiäpä se eläinlääkärissä rentoutu ja kävi nuuhkimassa ihmisiä ja paikat tietenkin läpi. Eikä kohta jänskänny yhtään. "Elli" sanoi mulle kun alkoi niitä rauhasia katsoa että pidätkö siitä kiinni, koirat usein sanoo pahasti tässä tilanteessa... Mä ajattelin että no pidän ja katsotaan, yleensä Ransu antaa kyllä hyvin käsitellä itsensä, niin nytkin, vähän piti vinkua mutta ei mitään hanttiin panemista, murinaa tai yritystä näykkiä ketään. Se on muutenkin ehkä hieman reipastunut viime aikoina, ehkä se alkaa päästä noista epävarmoista teiniajoista yli? Toivottavasti reipastuu lisää ja saa siihen hyviä tilaisuuksia. Tosin tilalle näyttää tulleen meidän ja etenkin minun haastaminen, äh, mulle alkais jo riittää nämä testailut... Entä jos se ei lopu ikinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti