Typykkä Tuulian kiemuroissa

Varattiin sunnuntaille Kajaaniin Tuulia Liuhdon agikoulutukseen yksi koirapaikka. Rotuyhdistyshän järkkää Timon ja Tuulian koulutuksen myöhemmin syksyllä Kaarinassa, joten tulin siihen tulokseen, että mun on huomattavasti halvempaa ajaa päiväseltään parisataa kilsaa Kajaaniin, kuin olla koko viikonloppu yli 500km päässä yöpymisineen kaikkineen. Sitä paitsi kerkesin aamulla hyvin Tomin, Kapun ja Ransun kanssa pupumetsälle ;) Sieltä sitte ajeleen Rakkiareenalle ja lajinvaihto :)

Ihan ensinnäkin, kuvaukseen käytetty tabletti haukkui kylmää, vaikka se oli välillä lämpimässä autossa eikä ulkona silti montaa astetta ollut pakkasta. Kuvaajaakin näyttää palelevan kuvan tärinästä päätellen... Niinpä videota on vajaa 3min, jossa siinäkin on hassuja kohtia, että on jäänyt pari sekuntia väliltä kuvautumatta. Video on muutenkin ehkä vähän sekava, koska mentiin rataa välillä pidemmästi, välillä kokeiltiin eri vaihtoehtoja joihinkin kohtiin jne. Toinen video olis ollu liki 4min, mutta siitä näkyy alusta puolisen minuuttia ja loppu on pelkkää mustaa! Että tosi hyvin pystyy videolta katsomaan ja oppimaan mitään. Ainakin itestä tuntuu, että tän olemassa olevan videon ohjaukset on enimmäkseen ihan jees. Liinuhan tekee ihan törkeän hyvin.

Kiva katsoa itekin silti tuota videota, kun Liinu esittelee niitä parhaita puoliaan, eikä itekään töllyköi jatkuvasti. Mitä nyt välillä vois juosta kovempaa, ja tuon suoran putken jälkeen ne hypyt takanurkkaa kohti ohjasin lopulta kahdella persjätöllä, mikä oli selvästi nopein vaihtoehto ja olis tietenkin sillä toisella videolla. Liinulla ei kaarrokset juuri veny ja katsokaapa miten hienot ja tiukat kurvit se tekee "viemäriputken" jälkeisellä pakkovalssilla kun mennään se toista kertaa. Tuo musta putki oli sille nyt jostain syystä tuolla sellanen viemäri, johon se ei ois halunnu oikein mennä. Kisoissahan noita ei suositella edes käytettävän, ja vaikka me ollaan tummilla putkillakin treenattu, niin onhan se nyt eri kuin ne puna-keltaiset kotihallin putket.

Kertokoon video enemmän kuin tuhat sanaa koulutuksesta, joitain kohtia tehtiin useampaan kertaan kun mä lintsasin ja siellä takana olevan hypyn Liinu kiersi useamman kerran kun mä en ottanu sen nokkaa haltuun ajoissa :D Samoin mun tekemät saksalaiset kiinnitti Tuulian huomion, että ne mä tein jotenkin tarpeettoman monimutkaisin askelin. Sinänsä ihan saksalaisittain, mutta opettelin säästämään askelia ja lopetin turhan pakittelun.

Tuulian kommentit treenin jälkeen: sä liikut hyvin, ohjaat huolella, sulla on mielettömän taitava koira jonka kanssa sun pitää seuraavaks saada uus isompi vaihde silmään, koska koiralla on selvästi vauhdissa vielä reservissä. Koska se osaa kyllä kaikki nuo kiemurat ja kuviot, irtoaa tosi hyvin, se tulee tosi hyvin mukaan ohjauksiin, tulee sua kohti, tekee sairaan hyviä käännöksiä, sen kepit on aivan upeat, niin sitä vauhtia vaan hakemaan lisää niin ootte kyllä upea ja taitava pari.

Voi että, oon kyllä samaa mieltä että koira on taitava ja siitä varmaan löytyis enempiki vauhtia kun mä saisin itteeni sitä kans. Ehkä kaks asiaa pitäis nyt yrittää sisäistää; mun pitäis saada omaa pikajuoksukuntoa ja -taitoa paremmaksi ja ittestäni vähän kilpailuhenkisempi, että menisin pois sieltä meidän mukavuusalueelta ja tekisin rohkeita valintoja. Tuulia tästä sanoikin, että te osaatte kyllä, että menkää pois sieltä mukavuusalueelta. Tässä on ehkä kyse siitä, että oppii viel paremmin tietämään, mikä ohjaus toimis parhaiten omalle koiralle. Mä jotenki viikonloppuna tajusin, että treeneissä uskallan ottaa niitä "riskejä" paremmin ja valita niitä nopeampia ohjaustapoja, joissa on se epäonnistumisen vaara, mutta kisoissa pelailen liikaa varman päälle, joka sit hidastaa vauhtia. Lisäksi musta itestäkin tuntuu, etten tee kisoissa läheskään niin täysillä ja tosissaan kuin voisin. Meen sinne vähän liikaa lepsuileen. Liinuhan on kyllä tällä "varmasti ja hallitusti" -taktiikalla tehny koko tän kesän ja syksyn hienoja ratoja, mutta nyt pitäis tosiaan pistää joku uusi vaihde silmään. Mä alan olla sitä mieltä, että koulutuksista ei saada niin hirmuisesti enää irti, koska se suurin muutos ja työ pitäs tapahtua mun pään sisällä ja mun liikkumisessa. Koirassa on potentiaalia ja taitoa vaikka mihin asti, nyt jotenki tajuaa ja huomaa olevansa ite oikeesti se jarru. Ja tästä mä en oo oikeasti ollu aiemmin niin tietoinen, koska Ransun kanssa meidän jarru on myös sen fyysiset ominaisuudet vs. suosittuihin maksirotuihin ja Ransun vaihteleva innostus lajiin. Mutta kun on koira, jolla riittää motskaa ja fysiikkaa, niin se jarru alankin nyt olla minä ja mun fysiikka, kun oon sille saanu opetettua tekniset kommervenkit :) Että tässäpä tätä taas tuli ittensä kehittämistarvetta enempi kun yhtenä tiistaipäivänä pystyy käsitteleen :)

Viikonloppuna on kisat, mitä jos alottaisin siellä ja keräisin päähäni terävämpää asennetta?