Mulla on pidennettyjä vapaita viikonloppuja, ja mitenkäs muutenkaan ne menis kun koirajutuissa... Lauantaina 20.8. Liinun kans Kajaanin agikisoissa, sunnuntaina Prikan kans Kokkolassa näyttelyssä, maanantaina molempien kans agitreeneissä. Seuraavana viikonloppuna kotikisat Ylivieskassa.
Liinu Kajaanin agikisoissa
Sää ei sitten näyttänyt olevan suosiollinen, koska eka radan aikaan sateli hienokseltaan vettä. Vähän aiemmin tuli enemmän sadetta, joten kenttä kastui. Hyvässä kunnossa se silti oli, mutta Liinun mielestä kontakteja ei voi (tarvi??) tulla alas asti. Tuomarina Minna Väyrynen ja olin ilmonnut vain agiradoille. Radat oli tosi mukavia, ei kylläkään turhan helppoja!
Eka rata lähti ihan hyvin käyntiin, mutta sit A-esteellä (olikohan 5. este) otin ennakkoa enkä sit katsonut, mihin asti Liinu lopen tuli A:ta alas ja vapautin. Voi hitto mulla kiehahti kun näin silmänurkasta tuomarin nostavan käden kontaktivirheen merkiksi! No menihän sitä reilut 3,5v ennen ensimmäistä kontaktivirhettä Liinun kanssa, joten kyllähän se sapetti. Kun koira osaa kontaktit, ja sitten ei voi kelin takia niitä ottaa! Ja sitten ohjaaja vielä tietää tämän temppuilun eikä varmista asiaa. Muuten tehtiin puhdas rata ja ilman kontaktivirhettä aika ois riittänyt toiseksi. Noh, oltiin me sillä vitosellakin kolmansia :P
Toka radalla keli oli kirkastunut selvästi eikä sateesta ollut tietoakaan. Liinu oli liian kierroksilla. Se pysyi kyllä lähdössä, mutta haukahti lähtiessään radalle, joten se oli kuin ilmoitus että "täältä tulee Liinu ja tekee mitä tahtoo!". Niinpä hyllytettiin ekan kerran nelosesteellä. Kun oli hylsy alla, niin oli hyvä vaatia tekemään kontaktit kunnolla. Ja Liinuhan tekikin keinun ja puomin hienosti. Mitä nyt siellä välillä vähän otettiin kieltoa ja lisää hylsyä. A-este oli viimeisenä kontaktiesteenä ja Liinu tuli hyvin loppuun asti. Kehuin sitä ja se varasti. Ärähdin sille ja se palasi samantien takaisin kontaktille... Vapautin ja oli tarkoitus jatkaa rata loppuun, mutta kun ei koira ole hanskassa niin siitä mitään tullu. Liinu roivi keppien puoliväliin aloituksen, joten kävelin tyynen rauhallisena maaliin. Liinu vikisi ja kieppui ympärillä. En sanonut sille mitään, otin vaan kiinni ja kävelin autolle. Koko ajan se oli aivan villinä ja innoissaan, uskoi vielä autollakin tehneensä maailman parhaan radan... Juotin sen ja lähdettiin jähylenkille. Sinne lähtiessä - kun olin edelleenkin vaiti ja viilipyttynä - se vasta alkoi rauhoittua niiltä kierroksiltaan. Välillä kun huomaa että Liinulla lähtee kierrokset nousemaan ennen radalle lähtöä, tekis mieli olla lähtemättä ollenkaan, koska tietää ettei siitä mitään tule. Koira ei vaan tule pysymään hyppysissä.
Liian hyvinhän se olis ollutkin, jos neljistä peräkkäisistä kisoista olis SM-nollat saatu kasaan ;)
Prikka Kokkolan ryhmiksessä 21.8.
Ilmoitin Prikan ryhmänäyttelyyn, ajatuksella ollaan tyytyväisiä jos saadaan H niinkuin Hyvä Harrastuskoira. Prikalla on lievä yläpurenta, ei paha, mutta muutaman millin lyhyempi alaleuka. Ei erotu normaalisti ollenkaan. Siinä näyttelypaikkaa kohti ajaessa sanoin Tomille, että mä melkein tiedän mikä se arvostelu tulee olemaan: "koiralla on yläpurenta, se on liian pieni, se on liian kevytrakenteinen, se on liian kapea ja sillä on ahtaat takaliikkeet, mutta liikkuu nätisti ja on iloinen".
Oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla ja seurasin muita kehiä. Tuomari jakeli paljon erinomaisia ja sertejä ropisi. Joltain rodun "x" omistajalta se kysyi suunnilleen, mitä tämä haluaa/tarvitsee. Muutenkin tuntui olevan huumorimiehiä tuo Jari Laakso.
Tuli sitten meidän vuoro ja Prikkahan ei osaa seistä kehässä ollenkaan. Juostahan se osaa, vaikka pomppis ja laukkais kyllä mieluummin. Tuomari kävi meidät tervehtimässä ja tehtiin kierros. Me oltiin ensin kahdesta junnunartusta arvosteluvuorossa ja tuomari kyykistyi Prikan eteen. Prikka kiipesi heti tuomarin syliin häntä heiluen ja nuoli kädet ja kaikki. Tuomari katsoi siinä heti purennan ja kysyi monta kertaa, että "onko tämä purenta ollut aina tällainen?" "onko se muuttunut yhtään kasvun aikana mihinkään suuntaan?" "onko alaleuka yhtään pidentynyt luovutusiästä?" Mä jokaiseen kysymykseen toistelin että ei ole. Sit tuomari kysyi "harrastatko sä tän kanssa jotain?" Mä vastasin että agilitya ja paimennusta. Jari nyökkäsi ja pyysi menemään ympäri ja edestakas. Sit koitettiin siinä seistä arvostelussa, noh, jouduin koko ajan nostattamaan Prikan uudelleen seisomaan. Prikka oli koko ajan entistä enemmän sitä mieltä, että tämä ei ole kivaa enkä varmana seiso. Kyllä se ihan hyväntuulinen oli ja heilutteli häntää, mutta ilmeestä näki että onks oikeesti pakko.
Sit saatiin arvostelu: "tämä koira saa hyvän!" Jes! Jari tuli mua puhuttamaan ja sanoi että valitettavasti hän joutuu purennan takia laskemaan arvosanaa. Hänen mielestä joku tuomari vois antaa hylsyä, mutta hän antaa sen H:n että saan koirasta valion. Oli kovasti asiasta pahoillaan ja sanoi että tämä on varmasti sulle hyvä harrastuskoira, kun Prikka siinä heilui meidän ympärillä. No niinhän se onkin. Mä sanoin hymyssä suin että "tämä kuule riittää meille vallan mainiosti!" Ja tarkoitin myös, että se oli sitten Prikan ensimmäinen ja viimeinen näyttely. Tunsin muun näyttelyporukan kummastuneet ilmeet itsessäni, miten joku on niin iloinen Hyvästä :D
Arvostelu oli sitten loppujen lopuksi tällainen:
"15kk. Riittävän voimakas. Riittävät mutta tasapainoiset kulmaukset. Runko voisi olla täyteläisempi. Ylälinjassa hiukka pehmeyttä. Pää voisi olla voimakkaampi. Valitettavasti yläpurenta. Hyvät sivuliikkeet. Eestaas liikkeessä kapeutta. Hyvä karvapeite."
Niin, mä kun en niistä "täyteläisistä" koirista tykkää, joita kai nätisti kutsutaan "riittävän rungonvahvuuden omaaviksi". Mä tykkään - varsinkin harrastamaani lajia silmällä pitäen - että koira on kevytrakenteinen ja hoikassa kunnossa. Ylälinjassa pehmeyttä? Nuorella koiralla kuulemma tavallista. Prikalla on siro pää, mutta sehän on muutenkin pieni ja siro narttu. Ja kun katsoi schapejen rop-kehää, niin kehässä oli mun silmään kaks narttua... ja se uros voitti... Uroksen pitäis olla uroksen näköinen! Prikallahan on nätit ja kevyet liikkeet kyllä, kapearunkoisella koiralla liikkeet kai väistämättä on aika kapeat..?
Mutta hei, ei moitittu liian pieneksi! Harmi, kun Prikan iloisesta luonteesta ei ollut mitään mainintaa :(
Ylivieskan agikisat 27.8. ja Prikan keppitreenit
Lauantaiksi sattuikin sitten melkoinen keli. Kovaa tuulta ja vielä kovempia tuulenpuuskia ja tietenkin vesisadetta! Oikein meidän lempparikeli taas. Onneksi medi3 aikaan oli ihan mukava sää, joten sen puolesta olosuhteet oli kuitenkin meidän puolella. Tuloksilla ei silti juuri juhlittu: 2x HYL. Eka HYL-rata oli hyvä, harmillisesti mun takanaleikkausidea ei toiminut ja Liinu otti ensin kiellon ja sitten hyppäsi hypyn vielä takaisinpäin. Mutta yksi ilonaihe oli se, että Liinu kesti umpikulmaan kepeille lähetyksen ja siihen mun takanaleikkauksen. Eka yrittämällä! Sitten vielä leijeröin kepeillä yhden hypyn, ja silti pujotteli loppuun. Se oli myös hyvä onnistuminen, vaikka sen jälkeen loppurata vähän oikaistiinkin. Toka rata oli sitten sellainen hylsyrata, että ei ole paljon jälkipolville kaunista kerrottavaa. Liinu oli "vähän" villi. Ja se siitä.
Eka rata on osittain videolla:
Tässäpä toka rata viihdykkeeksi:
Seuraavana päivänä käytiin Prikan kanssa kentällä tekemässä keppitreeniä. Wautsi wau mikä pikkutypy! Saatiin edellisellä kerralla poistettu ja virheiden takia takaisin laitettu ohjuri pois, ja sen lisäksi yksi uusi ohjuri pois. Jäljellä oli enää kaks ohjuria molemmissa päissä. Hyvin pujotteli. Viikolla käytiin sit toinen kerta tekemässä keppejä, ja otin alusta pois toisen ohjurin. Jälleen sujui hyvin. Olin niin ylpeä tuosta pipanasta! Se hakee kyllä aika makeesti kepit, ja oon harjoitellut sen kans häiriötäkin niin että leikkailen takana. Eri kulmat, myös vaikeammat avokulmat, on koitettu ottaa alusta asti mukaan. Suoraa lähestymistä on varmaan harjoiteltu kaikista vähiten... Mun tavoitteena oli Prikalle itsenäisemmät kepit kuin Liinulle, siis että oppisi hakemaan ne varmemmin kuin Liinu. Ainakin toistaiseksi näyttäis (ohjureita kun vielä on mukana) lupaavalta. Liinun pujottelu on parantunut, kun sitä on treenattu, mutta aloituksissa tulee edelleen luvattoman paljon virheitä. Sen aloituksen jälkeen se kyllä kestää nykyään aika hyvin mun puolen vaihdot myös takana, sokkarit keppien jälkeenhän on ollut ok jo pitkään. Treeniätreeniä, molemmille.
Prikka Kokkolan ryhmiksessä 21.8.
Ilmoitin Prikan ryhmänäyttelyyn, ajatuksella ollaan tyytyväisiä jos saadaan H niinkuin Hyvä Harrastuskoira. Prikalla on lievä yläpurenta, ei paha, mutta muutaman millin lyhyempi alaleuka. Ei erotu normaalisti ollenkaan. Siinä näyttelypaikkaa kohti ajaessa sanoin Tomille, että mä melkein tiedän mikä se arvostelu tulee olemaan: "koiralla on yläpurenta, se on liian pieni, se on liian kevytrakenteinen, se on liian kapea ja sillä on ahtaat takaliikkeet, mutta liikkuu nätisti ja on iloinen".
Oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla ja seurasin muita kehiä. Tuomari jakeli paljon erinomaisia ja sertejä ropisi. Joltain rodun "x" omistajalta se kysyi suunnilleen, mitä tämä haluaa/tarvitsee. Muutenkin tuntui olevan huumorimiehiä tuo Jari Laakso.
Tuli sitten meidän vuoro ja Prikkahan ei osaa seistä kehässä ollenkaan. Juostahan se osaa, vaikka pomppis ja laukkais kyllä mieluummin. Tuomari kävi meidät tervehtimässä ja tehtiin kierros. Me oltiin ensin kahdesta junnunartusta arvosteluvuorossa ja tuomari kyykistyi Prikan eteen. Prikka kiipesi heti tuomarin syliin häntä heiluen ja nuoli kädet ja kaikki. Tuomari katsoi siinä heti purennan ja kysyi monta kertaa, että "onko tämä purenta ollut aina tällainen?" "onko se muuttunut yhtään kasvun aikana mihinkään suuntaan?" "onko alaleuka yhtään pidentynyt luovutusiästä?" Mä jokaiseen kysymykseen toistelin että ei ole. Sit tuomari kysyi "harrastatko sä tän kanssa jotain?" Mä vastasin että agilitya ja paimennusta. Jari nyökkäsi ja pyysi menemään ympäri ja edestakas. Sit koitettiin siinä seistä arvostelussa, noh, jouduin koko ajan nostattamaan Prikan uudelleen seisomaan. Prikka oli koko ajan entistä enemmän sitä mieltä, että tämä ei ole kivaa enkä varmana seiso. Kyllä se ihan hyväntuulinen oli ja heilutteli häntää, mutta ilmeestä näki että onks oikeesti pakko.
Sit saatiin arvostelu: "tämä koira saa hyvän!" Jes! Jari tuli mua puhuttamaan ja sanoi että valitettavasti hän joutuu purennan takia laskemaan arvosanaa. Hänen mielestä joku tuomari vois antaa hylsyä, mutta hän antaa sen H:n että saan koirasta valion. Oli kovasti asiasta pahoillaan ja sanoi että tämä on varmasti sulle hyvä harrastuskoira, kun Prikka siinä heilui meidän ympärillä. No niinhän se onkin. Mä sanoin hymyssä suin että "tämä kuule riittää meille vallan mainiosti!" Ja tarkoitin myös, että se oli sitten Prikan ensimmäinen ja viimeinen näyttely. Tunsin muun näyttelyporukan kummastuneet ilmeet itsessäni, miten joku on niin iloinen Hyvästä :D
Arvostelu oli sitten loppujen lopuksi tällainen:
"15kk. Riittävän voimakas. Riittävät mutta tasapainoiset kulmaukset. Runko voisi olla täyteläisempi. Ylälinjassa hiukka pehmeyttä. Pää voisi olla voimakkaampi. Valitettavasti yläpurenta. Hyvät sivuliikkeet. Eestaas liikkeessä kapeutta. Hyvä karvapeite."
Niin, mä kun en niistä "täyteläisistä" koirista tykkää, joita kai nätisti kutsutaan "riittävän rungonvahvuuden omaaviksi". Mä tykkään - varsinkin harrastamaani lajia silmällä pitäen - että koira on kevytrakenteinen ja hoikassa kunnossa. Ylälinjassa pehmeyttä? Nuorella koiralla kuulemma tavallista. Prikalla on siro pää, mutta sehän on muutenkin pieni ja siro narttu. Ja kun katsoi schapejen rop-kehää, niin kehässä oli mun silmään kaks narttua... ja se uros voitti... Uroksen pitäis olla uroksen näköinen! Prikallahan on nätit ja kevyet liikkeet kyllä, kapearunkoisella koiralla liikkeet kai väistämättä on aika kapeat..?
Mutta hei, ei moitittu liian pieneksi! Harmi, kun Prikan iloisesta luonteesta ei ollut mitään mainintaa :(
Ylivieskan agikisat 27.8. ja Prikan keppitreenit
Lauantaiksi sattuikin sitten melkoinen keli. Kovaa tuulta ja vielä kovempia tuulenpuuskia ja tietenkin vesisadetta! Oikein meidän lempparikeli taas. Onneksi medi3 aikaan oli ihan mukava sää, joten sen puolesta olosuhteet oli kuitenkin meidän puolella. Tuloksilla ei silti juuri juhlittu: 2x HYL. Eka HYL-rata oli hyvä, harmillisesti mun takanaleikkausidea ei toiminut ja Liinu otti ensin kiellon ja sitten hyppäsi hypyn vielä takaisinpäin. Mutta yksi ilonaihe oli se, että Liinu kesti umpikulmaan kepeille lähetyksen ja siihen mun takanaleikkauksen. Eka yrittämällä! Sitten vielä leijeröin kepeillä yhden hypyn, ja silti pujotteli loppuun. Se oli myös hyvä onnistuminen, vaikka sen jälkeen loppurata vähän oikaistiinkin. Toka rata oli sitten sellainen hylsyrata, että ei ole paljon jälkipolville kaunista kerrottavaa. Liinu oli "vähän" villi. Ja se siitä.
Eka rata on osittain videolla:
Tässäpä toka rata viihdykkeeksi:
Seuraavana päivänä käytiin Prikan kanssa kentällä tekemässä keppitreeniä. Wautsi wau mikä pikkutypy! Saatiin edellisellä kerralla poistettu ja virheiden takia takaisin laitettu ohjuri pois, ja sen lisäksi yksi uusi ohjuri pois. Jäljellä oli enää kaks ohjuria molemmissa päissä. Hyvin pujotteli. Viikolla käytiin sit toinen kerta tekemässä keppejä, ja otin alusta pois toisen ohjurin. Jälleen sujui hyvin. Olin niin ylpeä tuosta pipanasta! Se hakee kyllä aika makeesti kepit, ja oon harjoitellut sen kans häiriötäkin niin että leikkailen takana. Eri kulmat, myös vaikeammat avokulmat, on koitettu ottaa alusta asti mukaan. Suoraa lähestymistä on varmaan harjoiteltu kaikista vähiten... Mun tavoitteena oli Prikalle itsenäisemmät kepit kuin Liinulle, siis että oppisi hakemaan ne varmemmin kuin Liinu. Ainakin toistaiseksi näyttäis (ohjureita kun vielä on mukana) lupaavalta. Liinun pujottelu on parantunut, kun sitä on treenattu, mutta aloituksissa tulee edelleen luvattoman paljon virheitä. Sen aloituksen jälkeen se kyllä kestää nykyään aika hyvin mun puolen vaihdot myös takana, sokkarit keppien jälkeenhän on ollut ok jo pitkään. Treeniätreeniä, molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti