Viikkotreenit #3

Maanantaina treenattiin jälleen viikkotreeneissä. Tällä kertaa treeneihin osallistui pelkkä Liinu, ja sekin meni helpomman radan :)

Prikka oli osteopaattisen hierojan Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä torstaina, ja saatiin ensinnäkin tavallisen ohjeen mukaan ohjeeksi kevyttä liikuntaa seuraavan viikon ajan. Siihen kuvioon ei oikein agility sovi... Prikka oli myös aika jumissa takapäästä, ja jostain syystä käytti muutenkin takajalkoja aivan kummallisesti. Se jotenkin kiertää etenkin oikealla takajalalla askellusta. Heti käsittelyn jälkeen se tuli todella hyvin esille, mutta kyllä jo ennen sitäkin. Jaana-Kaisa epäili, että Prikan huono liikkuminen saattaa johtua siitäkin, että se on vaan tosi jumissa. Mutta mahdollista on, että oikea lonkka on löysempi kuin vasen, ja että myös polvissa ja/tai selässä on jotain poikkeavaa. Yksi mahdollisuus huonoon liikkeeseen on vielä jokin neurologinen juttu, mutta en sitä nyt halua edes ajatella. Prikka on menossa joulukuussa luustokuviin, jolloin kuvataan "koko paketti" ja pyydän tutkimaan polvetkin vielä kuvaamisen lisäksi tunnustellen.

Nyt ihan ensiksi Prikka hierotaan ensi viikolla. Jaana-Kaisa kehotti pitämään agilitysta taukoa luustokuviin asti. Katsotaan nyt, kuinka täydellistä taukoa me siitä pidetään, ainakin kepit jätetään nyt toistaiseksi pois. Jos jotain helppoja harjoituksia tehdään, niin tehdään sit matalilla rimoilla tai ilman rimoja. Kysyin, voidaanko käydä metsälenkeillä ja pyöräilemässä, niin toki voidaan. Metsälenkit on suositeltavia. Meidän metsälenkithän ei kyllä ole mitään kevyttä kävelyä, vaan ihan raskaita lenkkejä. Me kun ei kävellä mitään polkuja, joilta koirat saattaa välillä pyörähtää metsänkin puolella, vaan me kävellään umpimetsässä. Hieman mä huolestuin tuon käsittelyn jälkeen, mutta tässä muutaman päivän sulateltuani, enin säikähdys on ohitse. Katsotaanpa ihan rauhassa mitä tulevaisuus tuo, tiedollahan on tapana lisätä tuskaa, mutta joskus se vähentää.

Sunnuntaina käytiin Liinun kanssa kisaamassa 4 rataa Jyväskylässä, ja niistä kisoista ei kyllä ole paljon kerrottavaa. En ole ikinä vetänyt neljää niin huonoa rataa putkeen. Vikaa oli varmasti meissä molemmissa, mutta kyllä Liinu silti aikamoinen porsas oli! Se yritti joka kerta päästä radalle kun meitä edeltävä koirakko meni, vinkui ja vikisi ja haukkuikin. En saanut siihen kunnolla kontaktia. Se ei jäänyt lähtöön istumaan, vaan kahdella ekalla radalla mä jouduin sen palata komentamaan takaisin istumaan. Noh, se istahti takaisin, nousi ylös, komensin uudelleen. Kolmannella radalla se nousi jälleen ylös, ja mä aattelin että no katsotaan mitä tuleman pitää (ihan niinkun en tietäis!!!). Ja eihän siitä tullu mitään. Ei ne kaks ensimmäistäkään rataa olleet mistään kotoisin, mutta jotain kautta kuitenkin maaliin päästiin ja ekaa rataa lähes puolet virheittä. Kolmannelta radalta kävelin ulos ennen puolta väliä, kun Liinu säntäili kerta kaikkiaan joka suuntaan. Jos jossain olen hyvä, niin unohtamaan epäonnistumiset, koska en enää muistanut kotiin ajaessakaan, mitä kaikkia virheitä me tehtiin. Olin päättänyt saman tien nollata huonot radat. Kun ei ole videoitakaan, joilta katsoa omaa ohjausta ja oppia siitä, niin turhaa niitä muistikuvia on päässä pyöritellä.

Neljäs rata oli hypäri ja mietin, että menenkö ollenkaan. Rata oli kuitenkin kiva, joten päätin mennä. Liinu nousi taas lähdössä, ja joka kerta kun katsoin taakseni, se oli hiipinyt muutaman askelen lähemmäs. Fiksu ohjaaja olis jo tässä vaiheessa viheltänyt pelin poikki, mutta minä en vieläkään ollut fiksu ohjaaja... enkä pitänyt kiinni niistä kriteereistä (tälläkään radalla), joilla pääsee radalle. Alku oli hyppy-pituus-rengas -suora, jonka päähän menin ottamaan Liinun vastaan. Kun pääsin omaan lähtöpaikkaani, Liinu oli kävellyt niin lähelle ekaa estettä, että se oli käynnistänyt ajanoton... Niinpä eka rima tipahti. Tällä radalla tapahtui päivän ainoa positiivinen, Liinu aloitti kepit oikein! Ja kesti takanaleikkauksen. Se ei tosin millään pelastanut sitä tosiasiaa, että sen jälkeen hyllytettiin pari kertaa. Päästiin kuitenkin maaliin.

Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen pääsen siihen, että olin sitten seuraavana päivänä viikkotreeneissä vain Liinun kanssa ja tein helpomman rataversion. Tarvittiin jotain hyvää fiilistä sen edellispäivän kisakatastrofin jälkeen. Ja sitä me saatiin! Rata tuntui helpolta, ja mentiin se 22 estettä virheittä. Hienosti pysyi lähdössä (totta kai treeneissä pysytään) ja pujotteli hyvin. Tekipäs muutenkin hyvää välillä tehdä jotain helpompaa ja suoraviivaisempaa, jossa toki ohjauskiemuroitakin oli, mutta ei mitään niin vaativaa kuin aiemmissa viikkotreeneissä tai kisoissa. Prikka ilmaisi selkeästi mielipiteensä kentän reunalla siitä, kun vain Liinu pääsi treenaamaan. Ensi viikolla ei pääse kumpikaan, koska myös Liinu hierotaan maanantaina.